"Mythopoeiassa" sen kirjoittaja Koponen otti esille "Man of Steel" -elokuvan. Siinä onkin paljon kristillisiä viittauksia. Elokuvassa Teräsmies yhdistetään Jeesukseen monin eri keinoin. Ja elokuvaa oli myös kohdennettu kristityille. "CNN:n uutisen mukaan Warner Bros. -tuotantoyhtiö järjesti erityisen kristillisten seurakuntien pastoreille suunnatun mainoskampanjan uudesta Teräsmies-elokuvastaan. Tarjolla oli kristilliselle yleisölle räätälöity erityinen traileri, mahdollisuus päästä ennakkonäytökseen ja jopa valmista saarnamateriaalia. Asiaa on selitetty toisaalta sillä, että monessa yhdysvaltalaisessa seurakunnassa on hyvät multimediavalmiudet (toisin kuin kotimaisissa kirkoissa) ja toisaalta sillä, että noin 70 % jenkeistä pitää itseään kristittyinä." ... "En myöskään halua ajatella, että tässä olisi kyse kristittyjen hyväksikäyttämisestä elokuvan lipputulojen maksimoimiseksi. Uskoa ja kulttuuria on pitkään asetettu vastakkain ja erityisesti aggressiivisella ateismilla tuntuu olevan siihen nykyään kova palo. Siksi on mukava nähdä, että uskoa voidaan kuvata myös muilla tavoilla kuin ahdasmielisillä uskovilla ja ihmisiä vaanivilla inkvisiittoreilla. Uskovilla (kuten muillakin marginaaliryhmillä) on syynsä omaksua piiritysmentaliteetti ja olettaa, että kaikki ulkopuoliset ovat heitä vastaan. Kun kulttuuripuolelta nyt tehdään tällainen kädenojennus, olisi minun nähdäkseni typerää olla tarttumatta siihen."
En toki ymmärrä tätä kristityilel tavallitsa "yltiösuosittuna mukamarginalisointina" kuvaamista, jossa ollaan samanaikaisesti enemistö, että jokin piiritetty marginaali. (Ymmärrän että marginaalisuus puolustetaan vakaumuksellisten kristittyjen tai fundamentalistien pienillä määrillä, mutta samalla menee kuitenkin pohja siltä että kristinusko merkitsisi monelle yhtään mitään ; Ristiriita tarkoittaa sitä että vaikka domeenispesifi termienvalinta kenties ratkaisee molemmat tilanteet yksittäin, ne eivät kuitenkaan ole yhteensovitettavissa. Näkemyksille on kenties irralliset perustelut, mutta kokonaisuus ei ole koherentti, eikä siksi ansaitse kunnioitustamme.) Mutta ymmärrän että kristityt tarvitsevat marttyyrikorttiaan, joten sellainen rakennetaan vaikka väkisin.
Mutta unohdan tämän ja korostan että en pidä Jeesustematiikan mukaanottamista huonona tai mitenkään kiellettynä asiana. Olen itsekin katsonut useamman kun yhden aivan suoranaisen Jeesuselokuvan, ja kotoani löytyy muutamia aivan läpikristillisiä elokuvia kuten "Matka Betlehemiin" ja "Nooan Arkki" , näin muutama mainitakseni. Katson niitä jopa mielelläni. Voitte lisäksi haukkua minut postmodernistiksi koska pidän muutenkin siitä että elokuvissa on alluusioita. Se, että elokuva viittaa juonensa ulkopuolelle ja muihin tarinoihin ei ole ollenkaan huono asia. Se, että Teräsmiehestä tehdään Jeesus on tosin hieman kulunut, mutta huonokin alluusio on parempi kuin ei alluusiota ollenkaan.
"Man of Steel" -elokuvan kannalta oleellista on ollut se, että em. elokuva on otettu muuna kuin kristittyjen rahastuksena - tämä ei ole uutta, olihan jopa "Taru Sormusten Herrasta" esimerkiksi Jehovan Todistajien mieleen vain siksi että ne näkivät siinä paljon kristillistä symboliikkaa. Hyvin harvaa kristittyä näyttää haittaavan oikein mikään kristinuskolla rahastus, kunhan se tehdään oikeassa sävyssä. Jos kristinuskoa näytetään negatiivisessa valossa, moitteet ovat sitten usein kovia.
Kuitenkin tällä on ollut sivuoireena se, että tosiasiassa tällä elokuvalla on lietsottu vihamielisyyttä ja vahvistettu piiritysmentaliteettia. Tästä löytyy enemmän Juha Leinivaaran blogista. Hän käsittelee sitä miten Intelligent Designin kannattajat ovat ottaneet "Man of Steelin" aseeksi jolla hakata darwinisteja päähän. "IDeistien Evolution News & Views blogissa ollaankin väittämässä, että pahikset ovat darwinisteja." Elokuva antaa siis tärkeän opetuksen evolutionisti-skientisti-ateistien pahuuksista. Tämä sopiikin niihin stereotypioihin joita saan arvon vainotuilta uskovaisilta kuulla toistuvasti. "Pahikset ovat vahvempia, sillä he ovat valinneet taistelevansa ilman moraalia. Perustelua selitellään Terikselle sillä, että he ovat evoluution tulosta. Jos kryptonilaiset ovat oppineet jotakin sivistyksensä aikana, niin se on evoluution vääjäämätön voitto." Tosin Leinivaara huomauttaa ironiseen tyyliinsä, että "Paitsi että koko muukalaisten yhteiskunta perustuu keinotekoiseen syntymiseen, jossa kaikki lapset luotiin labroissa. Kryptonialaiset luotiin tiettyihin rooleihin sivilisaatiossaan. Kal-El oli ensimmäinen luonnollinen syntymä vuosisatoihin. Kenraali Zod vannoo jalostuksen nimeen, sillä hän ei sallisi heikkojen sukulinjojen säilymistä uuden Kryptonin aikakautena. Eli pahikset vannovat älykkään suunnitelman nimeen." Tässä kohden ongelmia onkin siinä, että monelle tulee kloonaamisesta ja geenimanipuloinnistakin mieleen darwinisti-ateistit joille mikään ei ole pyhää "koska evoluutio". Ja jolla ei ole mitään tekemistä kummankaan em. tilanteen kanssa.
Itse asiassa uskonkin, että elokuvan suosio ei suurelta osaltaan kerro siitä että kristinusko viehättää erityisen monia. Sen tekijöiden on tarvinnut oivaltaa vain yksi asia. Se, että nyt uusateismi on nostanut äläkkää koko uskontoaiheen ympärille. Aihe ei ole jotain jonka laajat ihmiset jakavat, vaan se on nimenomaan polarisoitunut aihe - etenkin USA:ssa. Kun moni uskovainen nimenomaan kokee että he ovat nurkassa savustettuina kun kulttuurissa on kamalia erimielisiä, he ovat niemnomaan nurkassaan valmiita hyppäämään mihin tahansa omaa ideologiaansa tukevaan hypetykseen. ; Kreationismin kanssa vuosikausia puuhattuani olen oppinut sen, että tässä kulttuurissa eletään juuri koko ajan "nurkkaan ajetun rotan" hengellä ja asenteella. Ja tätä nimenomaan lietsotaan. (Ja USA:ssa kreationisteja riittää!) Kreationistien historia voidaan itse asiassa nähdä sarjana hypetyksiä, jossa joku kreationismin stara tai yksi argumentti saa valtavasti ylinäkyvyyttä. Ja sitten kun tämä lässähtää, niin ei tunnusteta tappiota vaan etsitään uusi hypetyksen kohde. Elokuvantekijä on tyhmä jos ei tajua että tämänlainen on aivan ihastuttava jos halutaan tienata hyvin rahaa. (Kristittyjä ei haittaa, koska he saavat tästä kuitenkin myös propaganda -aseen jolla hyökätä myös yhteiskunnallisen epäkohdan nimeltä ateistit ja darwinistit kimppuun, kuten olikin jo käynyt.)
Tosin ymmärrän että tämä voi Koposen rajoitetunlaisista kristityistä koostuvassa elinpiirissä tuntua vieraalta, ja että hän näkee asian kädenojennuksena vain siksi että ei ollenkaan näe elokuvaa pilkka-aseena tavalla joka kristittyihin sovellettuna saisi hänet loukkaantumaan. Mutta on hankalahkoa nähdä, että tässä elokuvassa - Amerikkalaiseen Ahdasvaltojen tämän hetken uskonkulttuuriin tehdyssä elokuvassa - on kysymys kädenojennus joka toimii sen varassa, että kristinuskolle haetaan rakentavaa pohjaa ja laajempaa hyväksyntää. Se toimii maialmankuvallesi jos joko dissaat ateisteja ja halveksut heitä, jolloin sinuakaan ei tarvitse kunnioittaa - tai ohitat sokeasti darwinistivertaukset eli olet ignorantti.
Elokuvakin on itse asiassa uskovaisia oikeaoppiseen vihaan lietsova. Ja aivan oikeasti uskon että kyseessä ei ole sattuma. ; Sillä aivan yhtä hyvin kun voidaan listata yhteisiä piirteitä elokuvan Teräsmiehen ja Jeesuksen väliltä - joita elokuvassa on moitittu toisteisiksi ja alleviivaaviksi - voidaan laskea myös pahisten ja ateisti-darwinistejen ominaisuuksia - jotka ovat vähintään yhtä alleviivaavia. Ja jos kristityt loukkaantuvat siitä että jossain elokuvassa kristinusko näytetään väärin, on tietysti ymmärrettävä jos ateisti-darwinisti saattaa vittuuntua. Tosin elokuvaa katselleet darwinistit ovat Leinivaaran tapaan huvittuneita. Sillä kristittyjen ja ateistejen kokeman piinan välinen ero on siinä että kristiuskoiset kohtaavat niitä tasaisen harvakseltaan. Darwinisti saa niitä sarjatulella ja ne muuttuvat varsin pian huvittaviksi kliseiksi joita ei enää ota vakavasti koska ne on kuullut sen tuhat kertaa.
No, joka tapauksessa on omituista kitistiä siitä miten uskontoa käsitellään inkvisiittoritematiikalla elokuvissa - ja tehdä tämä samassa blogauksessa jossa kannustaa ja pitää hyvänä tämänlaista asennevamojen lietsontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti