Lonkoeroälykkyyttä

Vierailin - oikein muiden kustantamana - Helsingin "Sea Lifessä". Siellä oli mustekala. Sillä on "näyttelyesineenä" varmasti ärsykkeitä, mutta vietin jonkin verran aikaa sen kanssa leikkimiseen. Melko harvat ihmiset jaksavat, osaavat - tai kehtaavat - innostaa mustekalaa. Siksi mustekalat noin yleensä leikkivät ja innostuvat satunnaisesti. Tai kun hoitaja tulee paikalle. "Sea Lifen" henkilökunta osasi valaista minua siitä, että suuri osa kaloista on ehdollistunut paikan työntekijöiden paidan väriin. Ne tietävät minkä värinen paita tuo ruokaa. (Minun paitani ei ollut tätä väriä.) Mustekalakin tunnistaa hoitajat. Ja enemmän.

Mustekala ei kuitenkaan näytä kovin kummoiselta. Ne ovat kuitenkin kohtuullisen älykkäitä olentoja. Ne rakentelevat, käyttävät jonkin verran työkaluja ja osaavat suunnitella tulevaisuuteen tavoitteellisesti. "Suddenly it jetted out directly to a small rock about two meters away, tucked it under its spread arms and jetted back. Going out three times more in different directions, it took up three more rocks and piled the resulting barrier in front of the entrance to its den. It held them in front with several arms and went to sleep. This didn't look like random action, but planning."

Mustekalojen älykkyys on yllättävää. Esimerkiksi se, mitä olen sammakoista oppinut, on se että ne eivät vaikuta kovin järjen jättiläisiltä. Ja ne sentään ovat selkärankaisia. Mustekala on älykäs vaikka se evolutiivisesti lähisukua kaikenlaiselle hyvin idioottimaiselle. "These are mollusks, after all - cousins to brainless clams and oysters, passive filter feeders that get along just fine, thank you, with a few ganglia for central nervous systems." Osa tästä itse asiassa voi olla harhaa. Sammakoilla on muutamia helposti testattavia refleksejä jotka johtavat niiden omituiseen käyttäytymiseen. Mustekalan kohdalla vastaavaa illuusiota ei kuitenkaan ole. Niiden älykkyys on sellaista itseäänmainostavaa sorttia. Mustekalojen kanssa on vaikeaa olla tekemisissä ilman että niille olisi pakko antaa nimi. Ne ovat selvästi uteliaita ja fiksuja. ; Tässä kohden koenkin ihmetystä Aristoteleen edessä. Hän nimittäin piti mustekaloja typerinä otuksina. Mutta tietysti tämä ei ollut Aristoteleen vahvaa aluetta. Hänen ajatuksensa esimerkiksi naisten älykkyydestä ja sen puutteesta olivat vihjeitä siitä että toisten kognitiivisten kykyjen arvioiminen ei ollut hänen bravuurinumeronsa.

Aina kun puhutaan älykkyydestä, antroposentrismi nousee helposti ilmoille ; Älykkyys nähdään vain ihmiselle ominaisena. Ja kun puhutaan eläinten älykkyydestä ongelmana on antropomorfismi, jossa eläinten älykkyys sovitetaan ihmisten älykkyyden kanssa samanlaisiksi. Siksi ei pidä yllättyä että Turingin testi on pohjimmiltaan inhimillisestä sosiaalisesta älykkyydestä selviämistä. Turingin testi olisi todennäköisesti huono tapa tunnistaa vaikka avaruusolentojen älykkyyttä. Algoritmien arviointiin se voi toimia kuitenkin tätä paremmin, koska selvästi Turingin testin esilletuoma tulos kuitenkin viittaa relevantisti jonkinlaiseen / yhdenlaiseen älykkyyteen.

Itsellänikin kävi juuri näin. Koin jotenkin että mustekalan uteliaisuus olisi jonkinlaista leikkisyyttä. Eli siinä olisi sosiaalinen ydin. Kuitenkaan mustekala ei ole koira - vaikka niiden älykkyys onkin esimerkiksi "Sea Lifen" esitteiden mukaan samalla tasolla. Tai oikeastaan tässä kohden kyseessä on enemmän mainoslause jonka takana on ärsyttävä harha, jota voisi paremman nimen puutteessa kutsua "yhteismitallisuusharhaksi". Siinä ajatellaan yhden älykkyyden ja sen määrän kautta ja arvioidaan sitten ihmistä, koiraa ja mustekalaa keskenään.

Vertailu on kuitenkin jotenkin syvässä ihmisissä eikä se ole aivan täysin väärin. Ja esimerkiksi Jacques-Yves Cousteaun kertomia mustekalakokemuksia kirjassa "Octopus and Squid: The Soft Intelligence" voidaan pitää opettavaisina, vaikka ne pitävätkin sisällään lajien välistä vertailua. Jossa korostuu että mustekala voi olla jopa koiraa fiksumpi. "When one thinks of how long it takes to teach a dog something as simple as sitting up or shaking hands, one must admit that an octopus learns very quickly; and that above all, it teaches itself. We did not show it what to do. With a dog, it takes months of patient work before the animal will do what one wants it to do. The difference between a dog learning and an octopus learning is the difference between training an animal and allowing an animal to exorcise its intelligence in determining the means to be used to overcome an obstacle in certain circumstances." Kysymys onkin siitä että yhtäläisyysmerkkejä ei pidä vetää liian pitkälle. Ne kertovat jotain ja ne asettavat tulokset kontekstiin jotka ovat tavallisen ihmisenkin ymmärrettävissä. Mutta liika on liikaa ; Carl Zimmer kirjoittaakin mukavasti siitä että miten mustekalojen älykkyyttä arvioidaan erilaisilla lähtökohdilla. Ihmisenkaltaisuus harhaanjohtaa ja ajaa älykkyysosamääräkeskeiseen ajatteluun "Octopuses can learn, they can process complex information in their heads, and they can behave in equally complex ways. But it would be a mistake to try to give octopuses an IQ score. They are not intelligent in the way we are - not because they're dumb but because their behavior is the product of hundreds of millions of years of evolution under radically different conditions than the ones under which our own brains evolved."

Koira on sosiaalinen ja leikkisä. Mustekalan uteliaisuus johtuu siitä että ne ovat uteliaita ja puuhaavat kaikenlaista silloin kun mitään sen hetkistä ongelmaa ei ole ratkaistavana. Tämäkin voi määrittyä leikiksi, mutta ei sosiaaliseksi leikiksi. Mustekala on utelias ja ratkaisukeskeinen. "An octopus is very different from a mammal. It only lives about two years. It has much less opportunity to gain and use intelligence than an elephant, which has a 50 year lifespan and three generations of a family to lead and learn from. Still, bees learn about flower locations from other bees, and they live only a few weeks as adults. However, an octopus is also not social; Humphrey (1976) suggested that intelligence has evolved to solve social dilemmas. The young octopus learns on its own with minimal contact with conspecifics and no influences of parental care or sibling rivalry. However, the octopus has a large brain with vertical and sub-frontal lobes dedicated just to storing learned information (Wells, 1978): it has the anatomy for a robust, built-in intelligence." Mustekalan kognitio on toki  vakuuttavaa ; Se ottaa vastaan aistiärsykkeitä ja käsittelee niitä (deduktion, induktion / yhdistelyn, muuntelun, redusoinnin) keinoin, kokeilee niitä, arvioi lopputuloksen, tallentaa saadut tulokset muistiin. Ja palauttaa muistot tarvittaessa ja sopivassa tilanteessa myöhemmin käyttöä varten.

Kun mustekalat ovat niin fiksuja että ne oppivat labyrintteja, oppivat vihjeitä ja muistavat aiemmin oppimiaan ratkaisuja, ja että ne ratkovat ongelmia kohtuullisen nopeasti, oppivat nopeasti ja lyhyillä harjoitteluajoilla ja muistavatkin oppimansa, voidaan aivan hyvällä sydämellä sanoa että näillä mielikuvastossamme lähinnä alaikäisiin japanilaisiin koulutyttöihin tunkeutuvilla elikoilla on kykyjä joihin esimerkiksi itse en oikein tahdo taipua ; Mustekaloilla tuntuukin kokeiden valossa olevan esineiden manipulointi ja "maantieteelliset taidot". Ne oppivat mitä on missäkin ja löytävät reittejä ja asioita. Itse taas tarvitsen moniin peleihin "kartanlukijan" ja olen myös legendaarinen eksyjä ; Annoin Linnanmäelläkin sukulaistytön viisauden valaista tietä ja suunnistimme hänen osaamisellaan. (Mikä on kenties hieman huvittavaa jos miettii sitä että yritän kuitenkin puhdetyönäni vääntää myös maantietoon liittyvää filosofiaa, ja kannustaa ihmisiä kohti tätä väheksyttyä ulottuvuutta.) Olen kuitenkin sen verran itsekeskeinen että en usko että tämä on vakuuttava todiste siitä että mustekalat olisivat kaiken kaikkiaan ihmisiä - tai edes minua, ihmislajin kohtuullisen vaatimatonta edustajaa - fiksumpia.