Apolloninen Darwin

Charles Pence kirjoitti Nietzschen ja Darwinin välisestä suhteesta. Näkemys on siitä mielenkiintoinen, että se rikkoo muutamia yleisiä stereotypioita jotka koskevat sekä evoluutiota että Nietzscheä ; Ei ole ollenkaan tavatonta kuulla, että Nietzschen psykogia olisi evoluutiopsykologiaa. Yli-ihminen nähdään samana kuin "adaptiivinen ihminen" ja tahto valtaan on luonnonvalinnan kaltainen. Että pyrkimys ja taistelu yhdistävät molempia. Pencen kirjoitus erottaa vahvasti Nietzschen ja Darwinin. Pence korostaa että Nietzsche itse ei näytä näkevän yhteyttä itsensä ja Darwinin ajatusten välillä; "it is clear that most of Nietzsche’s writing on Darwinis negative, at times even ad hominem." Nietzcheltä ad hominem ei ole ihme. Se oli hänelle jonkinlainen tavaramerkki.

Ja itse asiassa muutoinkaan tämän ei pitäisi yllättää, sillä Nietzschen maailmassa tieteellistä objektiivisuutta vältellään. Nietzschen maailma jossa ihminen elää ei ole kaavamainen ja hallittava, se on enemmänkin järjen ja hallinnan yllättävä seikkailujen maa. Sopiva paikka yli-ihmisen seikkailla itseään ylittämässä. Itse asiassa tämä yhteys näkyy melko vahvasti nykyisessä eksistentialistisissa suuntauksissa ja postmodernismissa ; Evoluutiopsykologiaa vastustetaan koska se kahlitsee. Eksistentialistista ja Nietzshen kritiikkiä yhdistää esteettisen näkökulman korostaminen. "An important part of Nietzsche’s response can best be understood as an aesthetic critique of Darwin, reacting to what he saw as Darwin having drained life of an essential component of objective aesthetic value. For Nietzsche, Darwin’s theory is false because it is too intellectual, because it searches for rules, regulations, and uniformity in a realm where none of theseare to be found – and, moreover, where they should not be found."

Nietzsche vastusti Darwinia koska hän näki tämän liian apollonisena. Nietzsche kuvasi "Tragedian synnyssä" että apollon on järjestystä hakeva. Hän kuvasi apollonisuutta auktoriteetin, majestettisuuden ja myös julmuuden kautta. Apollonisuus taistelee Dionyysisten voimien kanssa, jolloin puhutaan juopumisesta ja ekstaasista. Mikä tarkoittaa sitä että Apollonisuus myös vähentää näitä piirteitä. Ja näin evoluutioteoria joka luo järjestystä ihmiseen ja historiaan voidaan nähdä hyvinkin apollonisena. Nietzschen kritiikki onkin hyvinkin antiteesi nykyiselle kreationismille joka moittii evoluutiota mielivallasta, siis yhdistää sen enemmänkin Dionyysisiin voimiin. Pence huomaa tämän yhteyden "One of Nietzsche’s critiques of Darwinian evolution argues not that it leaves too much to randomness, chance, or disorder (pace today’s creationists), but that it places an over-intellectualized view of life - an over-Apollonian view of life, in the terminology of Nietzsche’s early works - at the foundation of biology, a biology which Nietzsche recognized would have profoundly distasteful philosophical implications. This critique, developed early in Nietzsche’s career, can be seen throughout his writings on Darwin."

Itse asiassa on hieman yllättävää, että Nietzschen Darwinvastaisuutta ei näytetä tuntevan. Hänen teoksensa "From the Will to Power" ("der Wille zur Macht"), vastustaa kovastikin nimeltä mainiten Darwinia. Kirjassa on kokonainen osio joka on otsikoitu nimellä "Anti Darwin"! Hän koki vastenmielisenä sen miten Darwin hänestä ajoi keskinkertaisuuden eikä luovuuden asiaa "the inevitable mastery of the mediocre, and even of those who are below mediocrity."

Toki asiaa ajaa se, että Nietzscheä - kuten ei muuten Darwiniakaan - ei ylipäätään tunnuta osaavan - molempien näkemykset ovat ihmisistä niin tuttuja että he osaavat ne jo ilman että niitä tarvitsee opetella. Ihmisille pitää esimerkiksi selittää että übermench ei ole mikään korkeampi fyysinen ihmislaji tai rotu, vaan erityisen luova persoona. Kaikki mikä haittaa luovuutta - kuten käsitys luonnontieteiden rajoittamasta maailmasta - ovat jarruja, jotka tekevät byrokraattisemmiksi, eli epäesteettisemmäksi. Nietzschen nimi yhdistetään melko usein natseihin, mikä johtuu pääasiassa siitä että Nietzschen natsimieliset sukulaiset käyttivät hänen sanomisiaan. Mutta silti tosiasiassa monet natsit vastustivat häntä - esimerkiksi Dietrich Eckart ei pitänyt Nietzsheä kunnollisena filosofina natseille koska hän oli antikristitty. Tämä onkin varsin hyvä huomio, sillä aina kun Nietzscheä on yritetty muokata natsiaatteeseen sopivaksi, on jouduttu lisäämään omituisia elementtejä, kuten lisäämään kansallismielisyyttä ja poistamaan näkemykset luovasta yksilöllisyydestä. Kristinuskon kritiikistä pitää kaivaa irti kontekstointi jotta saadaan juutalaisvastaisuutta. Ja niin edespäin. Ja kun nämä analyysityökalut ja näkökulmat unohdetaan, ei Nietzschestä jää juuri mitään jäljelle.

Tästä päästään kreationismikliseeseen ; Sillä ylläoleva ei estä sitä, että Nietzscheä liitetään natseihin ja Darwiniin - usein käyttämällä ad hominemia, tuota keinoista nietzscheläisintä. ; Esimerkiksi Klinghoffer selittää että natsisaksassa Nietzsche oli natsien suuri sankari. Ja että natsit ja Nietzsche molemmat olivat perimmiltään darwinisteja ; "the influence exercised by the "'Germanizing' of Darwin, especially in Nietzsche, at least as he was caricatured by the Nazis. Hitler's all-encompassing ideology of race was a 'vulgarized version,' in one scholar's phrase, of the social Darwinism that held sway in the imperial age among both intellectuals and the crowd." Tämä on erittäin mielenkiintoista kuultavaa kun muistetaan että Hitler ei viittaa "Mein Kampfissa" evoluutioon vaan käyttää uskonnollista kieltä. Hitler myös syytti juutalaisia ateisteiksi, mutta syyttipä hän juutalaisia myös Jeesuksentappajiksi. Hitlerin rasismi taas oli kopioitu tietyiltä ideologeilta kuten Louis Agassiz, Arthur Comte de Gobineau ja Samuel Morton. (Vain muutamia mainitakseni.) Jotka (myös ne mainitsematta jätetyt) olivat protokreationistisia kristittyjä ; Heidän rotuoppinsa ytimessä oli rotusekoitusten välttely ja ajatus siitä että lajit ovat pysyviä ja muuttumattomia, ja niiden puhdasrotuisuus on siksi tärkeää ettei synny rappeutuneita luonnonoikkuja. "Taisteluni" sanookin aivan suoraan kappaleessa xi että "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet."

Eli : kreationistit vääritelevät asioita
yhtä keinotekoisesti kuin tässä
on käytetty photoshoppia.
Minkä ei pitäisi yllättää ketään.

Itse asiassa Hitlerin ajatuskytkökset ovat tässä kreationisteille hitusen noloja. Sillä kreationistien baraminologia voidaan vetää aivan suoraan näihin ajatuksiin ja niiden liikkumisiin Hitlerin aikana ja sen jälkeen. Itse en toki pidä natsikorttia tässä kovin oleellisena - sillä natsit olivat kuitenkin populisteja ja vetivät ajan hengestä yleisiä mielipiteitä, niin hyviä kuin huonojakin, joita käyttivät apunaan. Mutta kreationistit itse ovat korostaneet että ideologisella kytköksellä on oleellista väliä, joten he ovat aivan itse tehneet tästä tematiikasta tärkeän. Heidän omalla logiikallaan heissä itsessään olisi oltava jotain vikaa ja kaikki peittelyt ovat vain sitä että jätetään vastuu taakse kantamatta sitä, koska ei kestetä oman ideologian maailmankuvallisia implikaatioita. (Itse toki uskon tähän päätelmän lopputulokseen, mutta en natsikortin vuoksi. Tähän kun ei tarvita historiaa vaan nykypäivää.) ; Itse asiassa Hitlerin biologinen kieli oli aivan eksplisiittsiesti antidarwinistista ja hän nojasi korkeintaan mikroevoluutioon.

Siksi onkin todella omituista että kukaan ei ole korjannut kreationistivirhettä joka on ollut avoimena jo 1970 -luvun ja Henry Morrisin päivistä lähtien - siis klassisilta kristilliseltä kreationistiajoilta ennen mitään ID -kotkotuksia. Morris kun selitti tuolloin "Evolution and Modern Racism" -kirjoituksessaan, että "The seeds of evolutionary racism came to fullest fruition in the form of National Socialism in Germany. The philosopher Friedrich Nietsche, an ardent evolutionist, popularized in Germany his concept of the superman, and then the master race. The ultimate outcome was Hitler, who elevated this philosophy to the status of a national policy." (Kirjoitusvirhe Morrisin, ei minun.) Klinghoffer jatkaa Morrisin virheiden rehottamaa perinnettä tänä päivänäkin, ja samaa natsidarwinin heiluttelua voi huomata vaikka katsomalla ID:istien "Expelled" -propagandaelokuvaa. Jonkun pitäisi siis näyttää heille Pencen analyysi. Se osoittaisi heidät väärässäoleviksi. He oppisivat, tomertuisivat ja kenties ryhtyisivät hyviksi ihmisiksi.

Erikoista kyllä Intelligent Designin viestintäkanava "Uncommon Descent" -blogi on ottanut Pencen artikkelin esittelyyn mielenkiintoisella otsikolla "Paper: Nietzsche, possibly the Nazis’ favourite well-known philosopher, criticized Darwinism on aesthetic grounds." Aihetta käsitellään hyvin ylimalkaisesti. Henkenä näyttää olevan se, että esteettinen darwinismikritiikki on tarpeen koska se on darwinismikritiikkiä ja jos se tulee "omilta" se on ehdottoman oikeassaolevaa kritiikkiä. Ja että esteetikko Nietzscheä ei tarvitse erottaa naturalisti Darwinin näkemyksistä koska kritiikki on vain esteettistä naturalismin torjuntaa. ; Ylimalkaisuus ei ole ihme. Sillä UD:n ID -maailmassa kaiken ydintä on se, että yli-ihmismyytti törmää darwinismiin natsien kohdalla. Ja tässä olevaa suurtakaan virhettä ei olla valmiita tunnustamaan. Ideologisia mutkia ei UD:ssa haluta kaivella kovin tarkasti. Sillä muutoin käy kuten Moran huomauttaa. "If Nietzsche was a favorite of the Nazis then Darwin must have been opposed to Nazism because Nazi Neitsche criticized natural selection. I'm confused."

Itse olisin ID:istinä hyvin varovainen, sillä tosiasiassa Apollonisuuden näkökulma on tuttu myös muussa ad hominemilla koristelluissa Nietzscheläisessä uskontokritiikissä. Jos esteettisellä kritiikillä on merkitystä, se iskee darwinismin lisäksi myös kristinuskon ytimen. (Joka on se syy miksi Nietzsche ei pitänyt Darwinista eikä kristinuskosta!) Esimerkiksi jos tarkastellaan kristinuskoa voidaan huomata siinä vahvasti apollonisia sääntöjä. Kristus on apolloninen, koska hän on Jumala, Vapahtaja ja hänessä on suuri kosminen totuus joka järjestää kaiken. Eli silloin kun puhutaan armosta, pelastuksesta, vapahduksesta, Jumalisuudesta, objektiivisesta moraalista ja Todellisuuden Perimmäisestä Luonteesta puhutaan juuri apollonisesta sävytyksistä joita Nietzsche moitti epäesteettiseksi Darwinismin kohdalla. Kuitenkin juuri tämän puolen uskossaan monet kristityt näkevät lohdullisena, ymmärrystä antavana, viisaana, ja ylevänä. Eli kauniina.