Kuka "myrkytti" "neekerin"?

Lauri Järvilehto kirjoitti siitä miten sanojen sisällöt elävät. "Sanat eivät ole fiksattuja otuksia, jotka talletetaan pään sisällä olevaan virtuaaliseen sanakirjaan. Merkitykset sen sijaan syntyvät ja kasvavat sen mukaan miten sanoja käytetään." ... "Sanat syntyvät assosiaatioiden kautta. Kun luet kirjan vaikkapa eukaryooteista, saa omituinen sana uudenlaisen merkityksen, jota kirjan sisältö syventää. Ja kun käytät sanaa eri yhteyksissä, se herättää muistoja ja tuo mieleen monenlaisia oivalluksia" Järvilehto viittaa Jari Sarasvuohon ja siihen miten sanoja "myrkytetään" ; Esimerkiksi menestys on hyvä asia, jonka konnotaatiot ovat vääristyneet ja menestyminen nähdään itsekeskeisyydeksi. Ja nämä konnotaatiot estävät menestymisen ymmärtämisen. "Sarasvuon mukaan ‘menesyminen’ on saastunut sana; se liitetään nykyisin itsekeskeiseen oman edun tavoitteluun. Vaikka se voisi tarkoittaa hienojen juttujen tavoittelua ja tavoitteissaan onnistumista."

Sanojen sisältö on vaikea kysymys. Etenkin konnotaatiot, eli sanan merkityssisällöt, tuppaavat määrittymään hyvinkin sosiaalisesti. ; Itse asiassa kun kuulemme ensimmäisen kerran jonkin käsitteen otamme vihjeitä sanan käyttökontekstista. Tämä sisältää paitsi denotaation, sanan virallisen määritteen, myös siihen liittyviä konteksteja. Muiden käyttämänä sama termi opettaa lisää tästä kontekstista. Siksi uustermistämiset tuottavat usein ongelmia. Kun homoseksuaalit ottivat "gay" -sanan käyttöön, ideana oli irtautua vanhoista merkityksistä. Mutta kyllä ne ovat mukana seuranneet. Asenteet eivät ole muuttuneet. "gay" -sana on värittynyt herjaavaksi.

Olen melko huvittunut siitä miten liberaalissa kulttuurissa kiinnitetään valtavasti huomiota siihen että tiettyjä sanamuotoja kielletään ja toisia suositaan. Kieli kuitenkin pohjimmiltaan elää omaa elämäänsä. ; Esimerkiksi Toffler otti esiin sen, miten tämänlainen sanojen merkitysten pikamuuttuminen tehtiin 1960 -luvulla ; Kun tarkastellaan tummaihoisia, oli niin että vuosikaudet tummaihoiset amerikkalaiset pitivät "musta" -sanan käyttäjiä rasisteina. Liberaaliset valkoiset opettivat velvollisuudentuntoisesti lapsensa käyttämään sanaa "neekeri". Itse asiassa vieläpä kirjoittamaan sen "Negro" -sanan suurella alkukirjaimella jotta se olisi kohteliasta. Mutta sitten sattui niin että sopivaan poliittiseen saumaan livahti terminkäyttöön uusi konteksti. Stokely Carmichael lausui kesäkuussa 1966 mustan vallan periaatteet. Ja kuin salamaniskusta sanasta "musta" tuli mustien ja liberaalien valkoisten termi, jota lausuttiin ylpeydellä. Jonkin aikaa ilmoilla oli hämmennystä ; Moni liberaali eli epävarmuudessa kun ei tiennyt oliko kohteliasta puhua "neekereistä" vai "mustista". Meni muutama kuukausi ja "musta" oli hyvä sana ja "Negro" oli rasistinen termi.

Suomessakin on tietysti osallistuttu globaaliin keskusteluun. Ja siksi myös sanojen sisällöt kotimaassamme kiertävät. Kun aloitin kouluni meillä oli koulussa vielä "N niin kuin Neekeri" -opetustaulu. Muutama vuosi ja asia oli naurunalainen asia, jokin joka oli jotenkin noloa. Eli Suomessa "neekeri" -termi alkoi olla loukkaava vasta joskus 90 luvulla. Toki "neekeri" -termin käyttöä puolustetaan yhä monissa piireissä. Moni on tottunut sanaan eikä näe siinä sen negatiivisia konnotaatioita. Tosin tämä vihjaa siitä että heidän sisäsiittoinen kielipelinsä on irtautumassa yleisetä kulttuurista. Neekeri -termin loukkaavuutta voi toki tarkastella objektiivisesti vaikkapa miettimällä sitä että milloin termi katosi kirjakielestä tai opetusmateriaalista. Tämänlaiset virtaukset kun kertovat vahvasti sanan yleisestä tilasta. Ja lisäksi näitä voi tutkimusmielessä jäljittääkin. Aapiset ja tietosanakirjat kun hakevat neutraalit merkitykset. Tästä on taatusti se parisenkymmentä vuotta.

Tässä kohden moni "neekeri" -sanaa puolustava konservatiivi/perussuomalaishenkinen selittää että termi on liberaalin polittista peliä johon konservatiivi ei saisi mennä mukaan. Tässä kohden asia on kuitenkin ymmärretty vain puoliksi. Konnotaatiot sisältävät todellakin politiikkaa. Termien konnotaatiot sisätlävät politiikkaa. Ja juuri sen vuoksi esimerkiksi "Gay" -sana on elänyt omaa elämäänsä eikä se ole säilyttänyt positiivisia konnotaatioitaan joiden vuoksi se muutos tehtiin. Kieli ei ole mitään pysyvää ja ikuista. Siksi konservatiivi ei voi kaivaa termille oikeaa sisältöä etymologiaa penkomalla - vaikka monesti näyttääkin siltä että konservatiivi pitää sanan alkuperäistä merkitystä lukkoonlyötynä ja kaikkea muuta vääristelynä. Termit muuttuvat kontekstinsa mukaan ja konteksti on yleensä ottaen useinkin jollain tavalla poliittinen. Mutta se ei tarkoita sitä että termi jäisi muuttumatta poliittisin syin. Sillä kieli on sosiaalista. Ja poliittisuus on yksi vahvimmista puolista siitä sosiaalisuudesta joka muotoilee kieltä.

Tässä kohden yksilö usein saattaa korostaa sitä mitä hän tarkoittaa, mutta käsittääkseni jotta voi tulla mitenkään ymmärretyksi on se, että on alistuttava jonkinlaisen kielipelin alle. Wittgenstein muistuttaa siitä että merkitys on jaettava sisältö. Jos minä keksin päässäni kirjainyhdistelmiä ja määritelmiä enkä tee näistä jaettuja sisältöjä, en voi valittaa jos muut eivät ymmärrä mitä tarkoitan. "Abrek disikala monto koro sin a la mare" muuttuu hölynpölysekoilusta järkeväksi vasta jos sen muuntaa ja kääntää osaksi tunnettua kielipeliä. Jos valittaa että toinen ei ymmärrä, ei voi valitellen esiintyä väärinymmärrettynä markan primadonnana jos korostaa yksilöllisyyttään kielenkäyttäjänä. Kielipeli on jaettu ja jos ei tule ymmärretyksi, ei voi valittaa siitä että yksilöllisyyttä ei ymmärretä. Jos käyttää "neekeri" -sanaa eikä kaikista "perussuomalaisten" nurinoista huolimatta tajua että sanan käyttäminen johtaa väärinymmärryksiin ja puolustelupakkoihin, niin ei pidä itkeä. Ei tässä voi sanoa muuta kuin että "Opettele suomea".
1: Jos poliittisen puolueen henkenä on yhtenäiskulttuuri jossa korostetaan että maan tapa on maan tapa ja islamilaiset eivät ole maan tapa, joten muuttukoot tai maasta pois, niin on irvokasta leikkiä tässä jotain antiteesiä muulle politiikalleen.

Yleensä ottaen "neekeri" -sanaa tosin näytetään puolustettavaksi mielenkiintoisessa kontekstissa. Johon on karkeasti ottaen kaksi vaihtoehtoa:
1: Tilanne jossa "neekeri" -sanaa halutaan käyttää juuri sen negatiivisten konnotaatioiden vuoksi. Mutta tätä ei haluta ikään kuin myöntää joten korostetaan sitä että ei tarkoiteta mitä tarkoitetaan. Tämä on sitä että ymmärretään yleinen kielipeli ja sitä vastaan kapinoidaan muista syistä kuin kielellisistä syistä. "Neekeri" -sana tarjoaa mahdollisuuden olla rasisti ja levittää rasistisia ideoita ilman että joutuu identifioitumaan julkisesti rasistiksi.
2: Tai sitten kyseessä on jonkinlainen kansantautimainen tiettyyn alkulttuuriin jämähtänyt epidemia jossa leikitään markan primadonnaa yhdessä. Mistä päädytään kyllä miettimään sitä että keiden konnotaatiot ratkaisevat sanan "oikean" merkityksen.

Itse korostan sitä että kohteliaisuussyistä pitää käyttää sanoja joista tulee vähiten ongelmia. Kysymys on käytännöllinen. Ja se perustuu siihen että tosiasiassa kieli on yhteinen ja massojen vallan ylläpitämä kokonaisuus joka murskaa yksilön alleen ilman mitään mahdollisuutta puolustautua. Kieli ei ole yhdenkään auktoriteetin käsissä, ja kieli elää ikään kuin "lynkkauskulttuurissa" jossa merkityksillä käydään "piknikkiä". Koska neekeri -sanasta tulee aivan selvää skismaa ja "väärinkäsittämistä" - joko heittomerkeillä tai ilman - niin sitä ei pidä käyttämän ellei halua skismaa herättää. Skisman synty on tiedostettu koska sanan käyttöoikeudesta whinetetään niinkin runsaasti kuin tehdään. Joten oikein mitään kiertoteitä "N -sanan" oikeutettuun käyttöön julkisessa yleisessä keskustelussa ei ole

Onkin mielenkiintoista että tällä hetkellä neutraali "afro-amerikkalainen" voi kerätä negatiivisia konnotaatiooita ja muuttua epäkorrekteiksi. Tai sitten ne pysyvät neutraaleina kun rasistisissa yhteyksissä suositaan "Neekeri" -sanaa joko siksi että rasisti ei tunnusta rasismiaan tai koska kriittistä puolta harjoittava käyttää "Neekeri" -sanaa myöntämättä sen negatiivisia puolia. Asia on ymmärretty. Toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, jossa kieliasioita määritellään melko autoritaarisesti. Suomessa ei yksinkertaisesti ole mitään oikeakielisyyttä määräävää ja tämän käyttöä vahtivaa erillistä tahoa, joka määrittelisi luvalliset uustermit tai julistaisi sanoja pannaan. "Suomen kielen lautakunta" on olemassa, mutta se antaa määräyksiä ja määritelmiä lievempiä suosituksia. Suosituksia voidaan sitten viedä vaikkapa "Kielitoimiston sanakirjaan", missä on vuonna 2000 sanan "neekeri" kohdalla muutos. Tätä aiempi merkintä sanalle oli "joidenkin mielestä halv.". Tämän vuoden kohdalla termi muutettiin astetta tiukempaan muotoon "us. halv." (usein halventava).

Mutta tietysti se, otetaanko nämä suositukset vastaan, on tietenkin korkeammassa - tai oikeastaan matalammissa - käsissä. Kansan massat jossa mieltymykset ja poliittisetkin aktiot myllertävät ratkaisee. Eikä koko kansan kesken välttämättä vallitse yksimielisyyttä esimerkiksi siitä, onko jokin ilmaus halventava vai ei. ; Tämä muistuttaa siitä että käytäntö ja konteksti painavat paljon. - Samoin kuin asenne jolla sanoja käytetään. Vaikka "neekeri" olisi kuinka kohtelias, niin jos sitä käyttää kusipäisesti, sitä on käytetty kusipäisesti ja se on aivan sama kuin jos se olisi rasistinen. Ja siksi sanaa "tummaihoinen" voi käyttää häijysti ja rasistisesti. Eikä tässäkään ole kysymys siitä miksi lausuja väittää tarkoittavansa. Sillä häijyys tulkitaan kokonaisuudesta jhoka ei sekään enää ole sanojansa tai yksittäisen tulkitsijansa käsissä. - Kieli on jotain jonka käyttäminen vaatii harjoitusta koko ajan ; Ihminen joka ei ota opikseen siitä että muut ymmärtävät hänet väärin joutuu viettämään aikaansa siihen että häntä ei ymmärretä. Ja joutuu viettämään aikaansa siihen että selittää mitä ei tarkoita ja mitä tarkoittaa. Ja puolustelemaan ratkaisujaan joka välissä. Tämä on työlästä.

Siksi viittaankin "Kotimaisten kielten keskuksen" joka ottaa kantaa "Neekeri" -sanan käyttöön joka otti kantaa asiaan pari vuotta sitten "Nyt kuumana hehkuvassa neekeri-keskustelussa tuo vanha epätieto nostaa taas päätään. Aika tuntuu olevan otollinen radikaalillekin suvaitsemattomuudelle.  Lyödynkin on löydettävä joku, jota lyödä. Loppujen lopuksihan tämä on hyvin yksinkertainen asia: jokainen kielenkäyttäjä voi kysyä itseltään, kannattaako käyttää sellaisia sanoja, joista tietää monien loukkaantuvan ja joiden avulla pidetään yllä esimerkiksi vihaa ja rasismia ruokkivaa ilmapiiriä. Ei kannata." On toki selvää että perussuomalaiset voivat käyttää kieleen poliittista valtaa. Mutta kun sota on hävitty, eikä kieli ole ottanut ja muuttunut, ei kenties ole syytä korostaa poliittista tappiollaoloaan kärjistämällä jo hävitystä sodasta peruskysymystä. Tälläinen on jo huonoa strategiasilmääkin.