Osto- ja myyntiyrityksen vaikeus

Turun Hengentieteen Seura teki taannoin tarjouksen. Se tarvitsee sieluja erilaisiin okkulttisiin tarpeisiin. Ja koska on kysyntää, on heillä motiivi tuottaa tarjontaa. Ja markkinatalous, tuo universumin vahvin voima, tarjoaa keinon. Sielu voidaan vaihtaa rahaan! "Turun Hengentieteen Seura tarvitsee maagisiin tarkoitusperiinsä muutamia sieluja. Jos haluat myydä sielusi seuralle, niin ota yhteyttä. Valitettavasti sielujen kurssi on ollut jo pitkään varsin alhaalla, joten voimme maksaa sielusta vain 10€/kpl. Myyjä sitoutuu allekirjoittamaan kaupasta sopimuksen. Sielu siirretään sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen maagisin menoin pulloihin, joita säilytetään seuran temppelissä."

En voi olla ottamatta asiaa jonkinlaisena vitsinä. Tai ainakin perin juurin naurettavana asiana. (Huumorintajuni ja taikauskon suvaitseminen eivät ole niin hienostuneita että osaisin tässä kohden eritellä sitä kummasta on kysymys.) Mutta jos asiaa kuitenkin yrittäisi miettiä. : Onhan sielujen kauppaa sentään tehty Faustissa lähtien joten selvästi sielun myymisen tematiikka liittyy sivistysperinteisiin että kristilliseen maailmankatsomukseen. (Tosin en tiedä johtaako tämä siihen että nämäkin ovat jonkinlaisia vitsejä tai ainakin perin juurin naurettavia asioita.)

Ajatus on luonnollisesti innostava. Sillä kyllä minulle 10 euroa kelpaa. Ongelmana on kuitenkin se, että suhteeni sieluihin on tiukempi kuin kantani Jumalan olemassaoloon. En usko että minulla, tai kenelläkään muullakaan sen puoleen, on sielua. Ollakseen kauppa, vaihdosssa pitäisi rahaa tai vastaavaa suoritetta vastaan myös tarjota jokin palvelu tai hyödyke tilalle. Jos minulla ei ole taloa, en voi sitä myydä ilman että juristit ovat ovellani. Samoin tietysti voi käydä jos myyn sieluni. 10 euroa tyhjästä toki houkuttelee, mutta summa ei ole riittävän suuri jotta viitsisin vaivautua mahdolliseen oikeudenkäyntiin.

Lisäksi mielenkiintoista on se, että jos ihminen uskoo sieluun, hän tuskin vaihtaa sitä rahaan. Varsinkaan noin pieneen summaan. Rahanhimoinen voisi esimerkiksi lähteä nokittamaan Saatanan kanssa, jos saisi sielusta enemmän rahaa. - 12 euroa? Onko vain taivas rajana rahantulolle! Uurastamatta saatua seteliä oikein pukkaa ovista ja ikkunoista! Eikö rahan tulolle ole mitään rajaa?.

Moni kristitty tosin voi sanoa että tosiasiassa sielu ei edes ole meidän. Se vain olemme me. Että elämä ei olekaan oikestai pohjimmiltaan lahja, eikä mikään Jumalallinen anteliaisuudenosoitus. Että kyseessä on enemmänkin vain laina. Ihminen ei siis voi myydä sieluaan koska se olisi vähän sama kuin jos minä yrittäisin myydä vuokra -asuntoani.

Sielunmyymispulmain kanssa ollaan äkkiä syvissä vesissä. Jumalan suututtamisesta en ole niin huolissani. Häntä kehutaan armeliaaksi veikoksi. Olenkin huolestuneempi niistä juristeista.