Kansanmurhasta homoihin

Olin jo varma että paisunut ja venähtänyt blogaukseni eilen riittäisi kattamaan suunnilleen kaiken oleellisen "Päivigatesta" siten että voin unohtaa koko asian. Mutta ei. "Kotimaan" blogissa otettiin kantaa siihen miten Päivi Räsäsen kohua aiheuttanut puhe kontekstoituu. Taustalle on nähtävä se, että puheet on sidottavissa aina aikaan. Mistä syntyy selitys sille että Räsänen nostaa lainkuuliaisuus-kansalaistottelemattomuusteeman esiin juuri nyt. Miksi aihe tuli mieleen ja miksi se on ajankohtainen ja miksi Räsänen koki että tästä aiheesta on puhuttava nyt.

Vastausta ei tarvitse hakea kaukaa: "Suomen Lähetysseura rekrytoi miesparin, jotka siunattiin lähetystyöhön ja toinen vihittiin papiksi. Kirkon konservatiivilla siivellä asiasta nousi kohu." Ja mikä oleellisinta : Esille nostetaan Kansanlähetyksen "Uusi Tie" -lehden pääkirjoitukseen asti päässyt Leif Nummelan lausunto joka käsitteli täsmälleen samaa teemaa kuin mistä Räsänen puhui. Aiheena olivat nimenomaan homoseksuaalit. "Viime viikkojen keskustelu Suomen Lähetysseuran linjasta on nostanut esiin tärkeän kysymyksen Jumalan lain ja valtiollisen lain välisestä suhteesta. Piispa Matti Repo ja Lähetysseuran johto vetosivat siihen, että kristillisessä työssä on noudatettava maan lakeja. Yleensä näin onkin. Sekä Raamattu että luterilaisen kirkon tunnustuskirjat opettavat, että kristityn tulee olla lainkuuliainen kansalainen. Tunnustuskirjoihin sisältyvän Augsburgin tunnustuksen mukaan evankeliumi “ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Ap. t. 5:29)." Samanlaisuus on hätkähdyttävää, eikä taatusti satunnaista.

On hyvä korostaa että tämä konteksti tarkoittaa sitä että omatunto on nimenomaan Raamatunmukaista omaatuntoa, ja muunlaista omaatuntoa ei ole. Ja se muistuttaa miten ihan oikeasti elämme oikeasti sellaisessa kulttuurissa jossa kannanotot joissa sanotaan suoraan että "jos valtiovalta säätää lakeja, jotka vaativat kristittyä toimimaan Raamatun opetuksen vastaisesti tai kieltävät heitä toimimasta sen mukaisesti, niitä ei tule noudattaa." Kun vaikkapa Timo Junkkaala kertoo että "on olemassa suurempikin Herra kuin eduskunta." se on arvokeskustelukannanotto eikä homofobista demagogiaa.

Kaikki puheet kansanmurhista olivatkin juuri sitä mitä ihmettelin. Ihmettelin aiemmassa blogauksessani sitä miksi puhua kansanmurhista lainkuuliaisuuskysymyksenä kun se kuitenkin on laissa kielletty asia. Tämänlaiset vertaukset rikkovat argumentin. Homokysymys on jotain joka on tällä hetkellä ajankohtainen ja siihen on odotettavissa lainmuutoksia. Monet fundamentalistikristityt ovat ymmärtäneet ja hyväksyneet tappion tässä kysymyksessä väistämättömäksi - monien tavoitteena on enää tämän viivästyttäminen. Asiaa vastaan on järkevää taistella koska eskatologia ; Kun ihminen odottaa maailmanloppua - tai tätä edeltävää ylöstempausta - tapahtuvaksi ihan pian, voi aina elätellä toivoa siitä että viivyttely tarkoittaa sitä että Jeesus ehtii pelastaa ennen kuin lainmuutos menee prosessissa läpi. Tässä kohden Räsäsen puhe koskeekin sitä että laki sallii jotain epäkristillistä ja tämä on - "pride-provokaatio" -käsitteen syntyhistorian ytimessä olevan rouvan neuvo siihen miten tähän lainmuutokseen on suhtauduttava. Se toki tehdään juuri sillä tasolla minkä voi odottaakin. Eli sellaisella tasolla että siitä ei vielä joudu linnaan tai juridiseen vastuuseen.

Uskovaisille demagogeille riittääkin yleensä ottaen vähempi, se että viesti menee läpi. Kaikkea ei tarvitse sanoa eksplisiittisesti koska Kyllä he vihjeitä osaavat tulkita. Syynä on se, että viestintä on usein muutakin kuin suoraan eksplisiittisesti sanottuja sisältöjä. Itse asiassa kommunikaatioteoriassa keskitytään siihen että keskustelussa on - usein kulttuuriin tottumisen muka tuomia kirjoittamattomia sääntöjä - Nämä maksiimit ovat sen ytimessä että ylipäätään voimme ymmärtää toisiamme, kun merkitykset - sekä konnotaatiot että denotaatiot - välittyvät. Viestinnässä on paljon erilaiia epäsuoria vihjeenomaisia merkityksiä joita voidaan levittää maksiimejen mukaan. Kysymys on implikatuureista ja niiden käyttämisestä. Kuulija joka tietää homokysymyksen osaa tulkita Räsäsen viestin kontekstissa. Ja kansanmurha on sitä PR -puhetta jolla todelliset sisällöt voidaan hämärtää jos ne koetaan liian arkaluontoisiksi.

Tällä kertaa Räsänen on hakenut tukea asialleen legitimoimalla sitä viittaamalla kahden regimentin opin lainkuuliaisuuteen että omantunnon kapinointiin. En tiedä onko tämä samanlaisuuden korostaminen hyväksi Räsäselle tai kirkolle. Kirkko nimittäin todellakin kannustaa tietyin ehdoin kansalaistottelemattomuuteen joten Räsäsen lausunto itse asiassa voidaan tätä kautta nähdä edustavan myös kirkon virallista kantaa. Räsänen itse korostaa että Kirkolliskokouksen hyväksymä kirkkokäsikirja sisältää ajatuksen kansalaistottelemattomuudesta. Näin eroajat ovat osuneet oikeampaan kuin ne jotka osaavat nähdä vain sen mitä Räsänen virallisesti edustaa eivätkä mieti sitä mitä hän sanoo ja miten tämä on liitoksissa kirkkoon. Se mitä tästä voi sanoa, minulla on vain lainattava teräväkielisempää..

Kun puhutaan Lutherin regimenteistä ja esivallasta, on hyvä muistaa että siinä viitataan enemistöstatukseen. Sen maa sen uskonto. Räsäsen tulisi muistaa se hänen itsensä korostamansa vähemmistöstatus, jolla hän usein hakee suojaa fundamentalismille mediassa - ei siis maan tapana kuten herännäisillä on tapana esimerkiksi silloin kun keskustellaan siitä onko hyvä että vähemmsitöhomot pääsevät naimisiin tai onko maan tapa pistää kaikki joulukirkkoon tai suvivirttä laulamaan tai uskonnollisiin aamunavauksiin osallistumaan koulussa. Hän kuitenkin ajaa tällä jotain muuta. Räsäsen yhteydet tosin liittyvät luterilaisuuden sijasta viidesläisyyteen ja tätä kautta hän on evankelis-kalvinistinen. Ja tällä liikehdinnällä on suuri osuus valtionkirkossamme, etenkin sen päättävässä elimessä. Tässä näkemyksessä enemmistöstatuksella ei ole väliä niin suuresti. Sillä Jumalan voima ohittaa tämänlaiset pikkuseikat. Tämän kulttuurin omannon ja lainkuuliaisuuden suhdetta kuvannee seuraava kalvinistikrisityn huomautus homojen vastustamisesta.

Räsäsen ja monen muun vastaavan tulisi muistaa, että kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta kaikki eivät ole kristittyjä. Jos "Raamatun" mukaisuus korostuu omantunnon pohjana ja samalla ei anneta mahdollisuutta "Koraanin" mukaisuuteen tai vaikka evolutionistiseen "Lajien Synty" -kirjan pohjalta generoituun omaantuntoon, yhteiskunta ei enää ole tasa-arvoinen eikä ihmistä enää kohdella ihmisenä vaan suhtautuminen eroaa sen mukaan mitä uskoa hän tunnustaa. Itse pidän lakikirjan muulla kirjalla korjaamista yleensä varsin kyseenalaisena. Raamattu-Omantunnon soveltanminen lain yli on strategia joka toimii eettisesti vain jossain hyvin erikoisissa marginaalisissa tapauksissa kuten kansanmurhissa. Joka on tilanteena niin kaukana nykykulttuuristamme ja yhteiskuntamme opeista että niiden nostaminen esille olisi osoitus siitä että ei ymmärrä aikaa ja arvokeskustelutilaa ja kulttuuria jossa elämme. Mutta Räsänen toki ymmärtää tämän. Hän on huolestunut homoista. Niistähän nykyuskovaiset ovat kauhuissaan. Ja heitä vastustamaan tarvitaan "kristillistä omaatuntoa".