Paul Davies on tunnettu varsin avomielisenä miehenä. Esimerkiksi hänen kiinnostuksensa SETI -projekteihin ja ulkoavaruuden elämään ja muihin vastaaviin aiheisiin ovat tehneet hänestä miehen jota muutkin kuin skeptikot kuuntelevat. Tämä on temppu, joka on melko haastava.
Hänen melko tuoreesti käännetyssä kirjassaan "Kolkko hiljaisuus" - joka pohjimmiltaan yrittää itse asiassa vastata Fermin paradoksiin - hän ottaa matkan varrella kantaa myös tieteellisyyskysymykseen. Syy on selvä. Vaikka hän onkin avomielinen, tavoitteena ei ole olla niin avomielinen että aivot solahtavat karkuun. Kysymys voidaan tiivistää asiaan joka Daviesin mukaan näyttää tuottavan vaikeuksia monelle kadunmiehelle. "Ihmiset haluavat tietää miksi on hyväksyttyä etsiä älyllistä maanulkoista elämää mutta ei kummituksia, ja miksi tähdistä tulevat viestit ovat tieteellisesti varteenotettavia mutta kuolleilta tulevat eivät ole. Mihin vedetään raja tieteen ja pseudotieteen välillä?" Tässä kohden ihmisiä on kahta sorttia. Molemmat kysyvät samaa kysymystä, mutta aivan eri intentioin. Osasta avaruusolennot ovat yhtä naurettavia kuin kummitukset, kun taas toisista kummitukset ovat ainakin yhtä varteenotettavia kuin SETI. Toiset siis haluavat torpata avaruuden älyn etsimistä humpuukina kun taas toiset haluavat tuoda uskottavuusarvoa kummituksiin.
Paul Davies ottaa esille Carl Saganin skeptikkokliseeksi muodostuneen hokeman "poikkeukselliset väitteet vaativat poikkeuksellisia toditeita." Mutta hän käsittelee sen melko oleelliselta kulmalta joka usein tuntuu unohtuvan tiedettä popularisoivista teksteistä. Hän korostaa että on eri hypoteeseja joiden todennäköisyyttä ei arvioida suoraan a priorisesti siten että vain oletetaan että se on todennäköistä. Sen sijaan arvioidaan kokonaisuutta ja asiat saavat uskottavuusarvoa saatujen tietojen mukaan. Hän ottaa tästä esiin occamin partaveistä arkijärjellä soveltaneen Thomas Jeffersonin kannan meteoriitteihin ; "Thomas Jefferson lausui kuuluisasti "uskon ennemmin kahden jenkkiprofessorin valehdelleen kuin kivien pudonneen taivaalta" kun hänelle kerrottiin silminnäkijän selonteko putoavista meteoriiteista. Monen 1800 -luvun älykön tapaan Jefferson viis veisasi meteoriiteista, kosk a priori -todennäköisyys taivaalta putoavista kivistä oli pieni, kun taas a priori -todennäköisyys sille että räävitön professori keksi tarinan mainettaan kasvattaakseen, ei ole pieni." Nykyään tietomme avaruudesta on muuttunut ja lisääntynyt, ja arvioimme meteoriittitarinoita muullakin kuin arkikokemuksella. Bayesin sääntöä rukataan havainnoilla ja tätä kautta saadaan todennäköisyysarvioita.
Davies korostaakin että tosiasiassa ihmiset erehtyvät koska ne katsovat ilmiöitä valitettavan usein vain vastauksena yhteen spesifiin ongelmaan ja tilanteeseen. Heiltä puuttuu kokonaiskuva. Ja siksi ihmiset vertaavat neutriinoja vaikkapa kummituksiin ja vaativat uskottavuutta jälkimmäiselle. "Sukkela vastaus tuohon valitukseen on Bayesin sääntö. Oudot entiteetit kuten pimeä aine ja neutriinot eivät ole vastauksia yksittäisiin spekulaatioihin, vaan ne ovat osa hyvin suurta yksityiskohtaista teoriaa joka ennustaa niiden olemassaolon. Ne liittyvät kiinteästi tuttuun ja hyvin testattuun fysiikkaan johdonmukaisella kattavalla matemaattisella mallilla. Toisin sanoen niillä on paikka hyvin ymmärretyssä teoriassa. Niiden a priori todennäköisyys on siis hyvin suuri." Tämä johtaa siihen että jos vakiintunut ja testattu fysiikka näyttää anomalioita, pyritään luomaan teoria jossa ei ensiksi tarvitse kumota tuota teoriaa. Kummitusteoriat taas perustuvat nimenomaan siihen että anomaliat jotenkin kumoaisivat normaalitieteen ja osoittaisivat sen ulkopuolelle. Periaate on siis käänteinen. Joka tarkoittaa sitä että rakennettu analogisuus neutriinojen, pimeän aineen ja vaikka kummitusten välille kaatuu. Samanlaisuutta yritetään rakentaa mutta se onkin tieteen kannalta päinvastaisuutta. Ainut yhdistävä piirre on neutriinojen ja kummitusten suhde arkijärkeen. Mutta tiede ei ole arkijärjen soveltamista.
Daviesilla on tässä kohden mielenkiintoisia ajatuksia jotka koskevat avaruusolentoja. Hän on SETI -projektissa. Ja hän suhtautuu silti hyvin kriittisesti moniin avaruusolentotarinoihin. Tarinat UFOista ja kohdatuista humanoideista saavat häneltä rajuakin kritiikkiä. Tämä voi yllättää ihmiset jotka miettivät avaruusolentoja aiheena jota vastaan tai jonka puolesta ollaan. Davies, kuten kunnon tiedemies tekeekin, ajattelee aiheen sijasta todistamisen metodiikkaa. Aihe on irrelevantti, se miten perustelet sen on relevantti. Arkijärki taas yrittää tehdä juuri päin vastoin : Ensin joko kannatamme tai emme kannata avaruusolentoja, asetamme a priorisen todennäköisyyden tämän tunteen mukaan ja sitten yritämme sovittaa havainnot tähän malliin ilman että havainnot muuttavat tai vaikuttavat näihi a priorisiin oletuksiin. Ja tällöin meillä on aihe jota vastaan tai jonka puolesta olemme ja metodiikka muuttuu sivupoluksi, joksikin jota käytetään jotta oma kanta vaikuttaisi intellektuellilta kun siinä on niin monta sivistyssanaakin.
Daviesin mukaan onkin erikoista että arkijärki ylikorostaa antropomorfismia. Esimerkiksi avaruusolentotarinoita näyttää vaivaavan vahva ihmisenkaltaisuus. Joka taas on hyvin suuresti ristiriidassa sen kanssa mihin avaruusolentojen pitäisi kyetä jos he ovat todella tähtienvälisiä matkustajia. Antropomorfismi näkyy myös toiminnassa "Toinen vihje on avaruusolentojen tavoitteiden latteus. Ne tuntuvat sisältävän peltojen ja niittyjen tonkimista, lehmien, autojen ja lentokoneiden jahtaamista kyllästyneiden teinien tapaan ja ihmisten kidnappaamista natsityylisiin kokeisiin. Ei mitään sellaista jota voisi olettaa kosmiselta superälyltä." Tämä on toki skeptikkojen parissa hyvinkin tunnettu omituisuus. Jotenkin tähtienväliset supertekniset olennot kykenevät tuomaan viestejä rauhasta ja harmoniasta, jotka ovat samanlaisia kuin mitä voi kysyä jokaiselta new-ageen hurahtaneelta pilviveikolta. Sen sijaan avaruusolennot eivät tarjoa olemassaolonsa todisteeksi mitään sellaista jota supereteknologiset tahot voisivat antaa. Kuten ratkaisuja vaikeisiin matemaattisiin pulmiin joiden kanssa ihmiskunta itse on paininut kauan. Tai teknologista tietoa. Tai edes teknologisia näytteitä. ; Valtaosa humanoidikohtaamisselityksiä onkin sitä että selitetään miksi avaruusolennoilla olisi syitä olla tarjoamatta todisteita. Mikä on aivan eri asia kuin se, että todisteiden puute voitaisiin unohtaa. Sillä oikeastihan nämä saisivat painoarvoa vasta kun a priorinen todennäköisyys avaruusolentojen puolelle olisi saatu muuta kautta.
Davies moittii UFO -jen kannattajia aukkojen Jumala -päättelyvirhetyyppisen logiikan käyttämisestä. Ihmiset ajattelevat liiankin helposti että "Emme tiedä mitä se on" ja päättelevät tämän tarkoittavan sen antiteesiä "Tiedämme mitä se on." Davies toteaa tästä ymmärretysti että "On tarpeetonta todeta, että tutkijat eivät ole vakuuttuneita. Logiikka on lähtökohdiltaan virheellistä. Se, että asiaa ei tunnisteta X:ksi ei tarkoita, että sen täytyy olla Y."
Davies tosin valittelee myös sitä että SETI on sortunut ihmisenkaltaistamiseen. Esimerkiksi kuunnellessaan radiosignaaleja itse asiassa taustalle oletetaan hyvinkin tietynlainen ihmsienkaltainen teknologia ; Ajatus ei siis todellakaan perustu ID -fantasiaan siitä, että eliminoitaisiin luonnolliset syyt, ja jäljelle jäisi vain älykkäät syyt. Ajatus perustuu puhtaasti analogisuuteen ihmsiten ja oletettujen avaruusolentojen kanssa. Ja tässä kohden tehdään varsin vahvoja oletuksia. Ja siksi SETIssä mietitään kysymyksiin myös muitakin keinoja, jotka nekään tosin eivät perustu ID -logiikan fantasiointeihin. "1960 -luvulla laser nähtiin kilpailevana vaihtoehtona kommunikaatiollemme. Pian jotkut Seti -tutkijat esittivät näkemyksiä, että ET on meitä sen verran edistyneempi, että se varmasti valitsisi mieluummin työkalukseen hienon laserin kuin vanhanaikaisen radiosäteilyn. Tämän seurauksena syntyi optinen Seti joka kukoistaa yhä." Siksi alaa kehitetäänkin muistaen että antropomorfismi on joskus ongelma. Ja huomiota kiinnitetään monien eri teknologiaratkaisujen kautta tehtyjen tutkimusprojektien lisäksi esimerkiksi energiankulutukseen ; Teknologian ajatellaan vaativan energiaa, eli joksikin joka ei toimi ikiliikkujan periaatteella. Ja näitä energian kulumisen merkkejä voidaan hakea.
Antropomorfismi sävyttää kuitenkin aika usein Setin projekteja ja etenkin ufologeja. Davies ei pidä hyvänä esimerkiksi sitä kuinka ideologiset vaikuttimet nähdään helposti tautalle. Esimerkiksi kylmän sodan aikana oletettiin erilaisia motiiveja kuin aikana jona ympäristökatastrofi on suurempi ongelma. Teoriat ja tarinat avaruusolennoista ovatkin muuntuneet historian varrella ; Brittien kulttuuri-imperialismin aikana avaruusolennot nähtiin maata resurssina valloittavana, kylmän sodan aikaan hyökkäävänä, luontoteemojen varrella maa biosfääriä suojelevina ja teknologisuuskulttuurin kohdalla kohdataan tutkivat silpomisesta ja anaalitähystyksistä kiinnostuneet alienit. Davies korostaa että "on hölmöä painottaa etsintästrategiaa liikaa politiikan kuukauden puheenaiheelle." Koska ne muuttuvat ihmiskunnankin aikana, ja on selvää että tämä muuntuvaisuus kertoo siitä että emme välttämättä osaa nähdä yhteiskuntarakenteita ja politiikkaa eteenpäin jotta osaisimme arvata mitä avaruusolennot pitävät tärkeänä. Ja muuttuvuus kertoo tietysti myös siitä että tämä kohta ei ole mikään vakio, joka yhdistäisi älyllisestä teknologista yhteiskuntaa.
SETI:ssäkin on ollut poliittista intomieltä, mutta Davies haluaa jarruttaa tätä. Sillä ihmisen arkijärjessä antropomorfismi on kenties todennäköistä. Ja kieltämättä maapallo elämineen on ainut tunnettu elämän muoto ja ihmiskunta ainut tunnettu teknologinen yhteiskunta. On aivan järkevää ponnistaa tiedetystä eitiedettyyn. Mutta tämän otos on kuitenkin 1. Ja tältä pohjalta on vaikeaa vetää suoria johtopäätöksiä siihen miten todennäköisen tai keskinkertaisen kaltaisia kaiken kaikkiaan olemme. Ja jos unohdamme tämän, voimme vahingossa seurata liikaakin arkijärkeämme ja ajatella että yksinkertainen on sama kuin antropomorfistinen. Ja nähdäkseni tämä ongelma ei koske pelkästään avaruusolentoja. Vaan se koskee näiden lisäksi - ellei peräti etenkin - kummituksia ja personifioituja Jumalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti