Willard van Orman Quine esitti vahvan haasteen positivistiselle ajattelulle. Hän osoitti että loogisen positivismin sisällä oli ikään kuin oletettu valmiina oleva logiikka. Hän oli skeptinen sen suhteen, miten loogisten postivismien konventionaalinen tapahtumisen, todistamisen, tiedon ja merkityksen teoria oli sidottu konventionaaliseen logiikan teoriaan. Tämä ei itsessään ole tietenkään väärin. Perinteisyys ei ole sama kuin väärässäolo. Quine huomauttikin enemmän siitä että looginen positivismi esiintyi vahvana ja todistamista vaativana. Mutta se kuitenkin nojasi täysin mielivaltaisten todistamattomien oletusten varassa. Ja nämä oletukset olivat logiikan luonteen olettamisia.
Konventionaalisen logiikan eksplisiittiset ja implisiittiset oletukset ja määritelmät olivat mukana. Quine korosti että tämä tarkoittaa sitä että looginen positivisti itse asiassa olettaa että logiikka esion. Tämä on tietysti hyvin helposti sovitettavissa klassiseen uskonnolliseen ajatteluun, jossa maailma on taustalla annettu ja fysiikka on vain kalpea aavistus joka nojaa esiolevalle Platoniselle ideamaailmalle.
Kaltaiseni paatuneet naturalistit kuitenkin enemmänkin etääntyvät ideamaailmoista. Esimerkiksi David Lewisin "Convention" -teoksen mukaan tarkoitus ei ole sitä mitä olemme sen ajatelleet. Hän käyttää peliteoriaa apunaan miettiessään sitä miten loogisia oletussuhteita syntyy ; Viestintään perustuvat signaalipelit ovat siitä mielenkiintoisia, että moni systeemi synnyttää sellaisen ja sitten jää sen varaan. Tämä vaatii itse asiassa vain jonkinlaisen relevanssin konseptin viestintäsysteemin modifikaation mahdollisuuden. Ja esimerkiksi evoluutio tarjoaa juuri sellaisen.
1: Esimerkiksi aluksi pelkkä liikkeen havaitseminen voi olla merkittävä ja tästä poispäin liikkuminen suojelee saalistajilta, joskin johtaa turhaan väistelyyn. Sitten systeemi voi hioutua yhä tarkemmaksi. Ei tarvitse heti olla valmista järjestelmää joka tunnistaa että "puskassa on leijona", kun riittää että "puskassa on jotain". Modifikaatio tarkoittaa sitä että signaaleihin (kuten aistihavaintoihin) reagoiminen voi tarkentua yksi signaali kerrallaan. ; Signaalimallissa voi olla esimerkiksi viestin vastaanottajia, viestin lähettäjiä ja vastaavia. Niihin voidaan liittää erilaisia tavoitteita, kuten vaikka saalistaminen tai informaation hankinta tai sen salaaminen. (Evoluution sijasta voidaan miettiä vaikka vakoojein pelinä.) Niillä voi tilanteesta, riippuen, syntyä jopa kilpavarustelua. Systeemit muuttuvat hyvin komplekseiksi.
Tässä maailmassa logiikka on itse asiassa jotain joka ei ole missään Platonin maailmassa lillivä kaiken tausta. Vaan se on enemmänkin opittu konventio. Ajatus informaatiosta tälläisenä ei ole itse asiassa edes mikään upouusi tai ihmiselle vieras. Khrysippos kertoi tarinaa metsästyskoirasta, joka seuraa saaliseläintä. Krysippus kulutti paljon aikaa eläinten irrationaalisen luonteen miettimiseen, mutta hänen koiransa elää lähinnä tiedollisessa epävarmuudessa. Koira nimittäin joutuu risteykseen. Sillä on kolme tietä kulkea. Koira haistaa ensimmäistä polkua ja se ei haise saaliilta. Koira haistaa toista ja sekään ei haise saaliilta. Siispä koira ei haista ollenkaan sitä viimeistä polkua vaan lähtee aikaa enempiä kuluttamatta juoksemaan sitä pitkin. Tämä on loogisuutta poissulkemalla. Merkittävää on, että koira vähentää informaatiotyhjiötä dialektisessa prosessissa. ; Khrysippos oli stoalainen, joten hän ei pitänyt koiraa älykkäänä. Hänen maailmankuvassaan vain ihmisellä on järki (logos) ja koirilla ja muilla eläimillä oli vain irrationaalinen mieli. Hänestä koira käyttäytyy kuin se voisi käyttää logiikkaa. Koirilla oli vain aistit (reseptorit).
Onkin itse asiassa ymmärrettävää että koiran hajuaisti on signaalijärjestelmän hioutumisen tulos. Nykymaailmassa voidaan sanoa että koirat ovat historiassa metsästäneet paljonkin jäniksiä, ja ne ovat kokeilleet erilaisia strategioita ja havainnointimenetelmiä. Osa on ollut parempia kuin toiset. Näin ollen voidaan sanoa että moderni ihminen sanoisi että koira toimii loogisesti, mutta se ei suorita tietoista päättelyketjua. Informaatio on systemaattisuutta joka on suhteessa todellisuuteen.
Tälläisessä maailmassa loogisuuden synty ei ole ihme. Se on vain seuraus siitä että eletään maailmassa. Loogisuus nousee emergentisti systeemistä jossa on "jotain johon tarttua". Kun maailma ei ole vain satunnaista kohinaa, siinä voi syntyä järjestelmiä joilla on funktio. Jos tilanteessa ei ole mitään säännönmukaisuutta, siihen ei voida tarttua joten funktiota ei edes voi olla ; Tämä tarkoittaa itse asiassa sitä että logiikka on alisteinen luonnonlaeille ja kontekstille. Kun joku miettii vaikkapa ristiriidan lakia, tosiasiassa hän ei vain ota aksioomaa ilmasta, vaan hän miettii sen suhdetta kokemusmaailmaansa. Logiikan aksioomat eivät ole vain mielivaltaisia sääntöjä. Ne ovat jossain määrin sidoksissa kokemuksiimme ja ne ovat tätä kautta "piilofysikaalisia" samalla tavalla kuin loogisen positivismin määritteissä maailma oli "piiloplatoninen".
Ja tämä heittää monet asiat ympäri. Esimerkiksi moni pitää kvanttifysiikkaa epäloogisena koska superpositiossa jokin asia on samanaikaisesti sekä A että eiA. Osa näkee että tässä logiikka olisi uudelleenmietittävä. ; Kuitenkin arkifysiikassa ei tule ongelmia, ja se ei yllätä. Sillä fysiikka joka toimii "keskikokoisessa maailmassa" jossa ei törmätä kvanttitason ilmiöihin tai mustien aukkojen kaltaisiin toisen ääripään ongelmiin vastaa sitä maailmaa jossa ihminen elää.
Teologian ja filosofian kannalta tähän syntyy erikoinen ongelma ; Esimerkiksi universumin alkua käsittelevät perusteluketjut väittävät olevansa eiempiriisiä, mutta niissä on nimenomaan looginen järjestelmä jolla on aksioomissaan huomioita jotka perustuvat "keskikokoiseen empiiriseen maailmaan". On ihan oikeasti aivan relevanttia miettiä/kyseenalaistaa toimiiko niiden esittämä logiikka tässä varsin erikoisessa ja ekstreemissä kontekstissa.
Pohjimmiltaan tämä johtaa koherenttiin tulkintaan siitä miksi luonnontieteen ja logiikan suhde on niinkin yllättävän hedelmällinen kuin se on ; Monestihan tätä pidetään jopa jotenkin mysteerisenä. Syynä on juuri se, että Quinen huomio siitä että logiikan ja maailman suhde ei ole väistämätön. Mutta matematiikka ja logiikka kuitenkin toimii luonnontieteissä järkyttävän hyvin. Ja moni pitää matematiikasta ja logiikasta platonista mielikuvaa. Jos platoninen ajattelu hylätään, mysteerisyys katoaa tai ainakin laimenee. Sillä jäljelle jää se, että olemme elossa emmekä voi tarkastella mielivaltaista universumia. Jos universumi olisi sellainen että siinä ei voisi syntyä elämää, emme tarkastelisi sitä emmekä voisi ihmetellä koko kysymystä. Näin ollen emme tarkastele asioita ollenkaan "satunnaisissa alkuolosuhteissa" ; Päättelystä tulee sama kuin se, että ensin voittaisi lotossa ja vasta sitten ihmettelisi että mikä on lottokupongin voiton odotusarvo ja kun tästä saataisiin hyvin pieni todennäköisyys, nähtäisiin tässä jokin kosminen merkitys ; Lottovoittaja unohtaa että hän ei enää katso mitään satunnaisesti valikoitunutta lottokuponkia ; Toisin kuin matkalla kioskille maksamaan uusi kuponko jolloin voidaan arvioida sattumana jossa todellisuus on kontingentti.. Mutta voiton odotusarvo lasketaan before the fact ja lottovoitto on tässä kohden after the fact -tila, jossa tietty lopputulos on vain synkronisiteettia, sitä että tapahtuma joka olisi ehkä voinut olla toisin nähdään toteutumisensa jälkeen jotenkin merkitykselliseksi.
Evoluutiota ei esimerkiksi voisi tapahtua tilanteessa jossa ei voisi olla mitään "relevanttia signaalisuhdetta" universumin kanssa ; Esimerkiksi koira voi kehittää metsästykseen strategioita sitä kautta että on eläimiä jotka liikkuvat tietyillä rajoitteilla, ja joilla on joitain strategioita joilla ne yrittävät välttää saalistetuksi tulemisen. Kun taas lottokuponkia viemään menevä ei voi kehittää sen kummempia sääntöjä kuin arvoida voiton odotusarvoja ja kehitellä "jos et veikkaa et voi voittaa" -tyylisiä sloganeja. (Ja näin voidaan tehdä oppimalla - vaikka kukaan ei kertoisi loton arvontamentelmistä voisimme oppia onko numeroiden takana sääntö vai ovatko ne arvonnan tulosta. Ihan vain riittävällä kokemusoppimisella, signaalilla lottokupongin ja lottoarvonnan tulosten välillä.) Molemmissa on relevantti signaalisuhde, mutta sattumaa voidaan lähestyä vain sen ominaisuuksien rajoissa. (Tämän lisäksi voidaan ajatella mielivaltaisuus joka ei noudata matemaattisen todennäköisyyden lakeja. Tälläiseen ei voitaisi tarttua oikein mitenkään, koska sillä ei olisi mitään ennustettavaa jakaumaa, keskiarvoa tai frekvenssiä, joiden kautta sitä voisi analysoida. Se ei tarjoaisi mitään relevanttia signaalisuhdetta.)
Elämä itsessään vaatii konsistentteja tiloja joihin adaptoitua. Jos maailma on mielivaltainen, siihen ei voi evoloitua. Vain jos universumissa on tarjolla säännönmukaisia luonnolakeja ja säännönmukaisia konteksteja, on mitään mahdollisuus syntyä mitään tarkastelijoita evolutiivisesti. Logiikka on tämän jälkeen jotain muuta kuin "ensimmäisen tarkkailijan suhde" maailmaan. Se on jotain jolla maailmaa tarkastellaan ja jota myös korjataan maailman tarjoaman responssin mukaan. Näin ei ole ihme että systeemi kehittyy yhä paremmin maailman kanssa yhteensopivaksi jos se altistetaan testaus - modifikaatio -ketjulle jossa on paitsi logiikan säännöt ja logiikkaan tai matematiikkaan perustuvat teoriat. Vaan joissa on lisäksi empiirinen testi joilla haetaan vastinesignaalia itse maailmasta. Koska teoriaan voidaan tähdätä modus tollens -periaatteella, voidaan huomata että teorian ennuste ei vastaa saatua tulosta. Ja tällöin on korjattava jotain. Eikä mikään, edes logiikka, ole tämän korjausketjun ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti