Aina vaarassa

Juttelin puolisoni kanssa koulutuksesta. Tämä ei ole erikoista, koska hän on opettaja ja molemmat meistä on käynyt koulua. Hän ei kuitenkaan pitänyt historiaa tai biologiaa tai edes maantietoa kovin relevantteina elämän kannalta - joka tietysti on minulle sanottuna kauheaa rienaamista! Syynä ei ollut se, että nämä alat olisivat turhia itsessään, vaan siinä että ne keskittyvät usein katastrofeihin.

Valtio-oppi;
Yksilöt ovat väkivaltaisia
joten valtiot suojelevat koska
paljon aseita ja sotia.

Historia on aina sotimista, vaikka normaalin ihmisen täytyisi kyetä olemaan rakentava osa yhteiskuntaa rauhan aikana. Eikä paranoija ja eri maiden vihaaminen ole kovin hyvä asia rauhan aikana. (Toki ei pidä olla naivi idiootti ja uskoa että maat ovat rauhan aikana ystäviä ja että ystäviä ei vakoilla.) Biologiassa esiin nousevat erilaiset taudit ja tautiepidemiat. Ja maantiedossakin kysymys erilaisista hasardeista, luonnonkatastrofeista ja vastaavista nousee toistuvasti esille. Maailman siis kuvataan ja vihjataan olevan hyvinkin vaarallinen paikka ja ihmisetkin ovat aina vaarassa kuolla ja vähintään ikäviä toisilleen.
* Historia on oppi siitä miten ihmiset sotivat ja tappavat toisiaan aina ja kaikkialla.
* Biologia on oppi siitä miten kaikkialla vaanii pöpöjä ja saalistajia. Ja miten kaiken eitappavankin sisuskalut ovat limaisia, silloinkin kun ruttoleijona ei raatele sitä.
* Maantieto on oppi siitä miten itse Maapallo upottaa ihmisiä mielivaltaisesti tuhotulviin, maanjäristyksiin, tulivuorenpurkauksiin ja ilmastonmuutokseen.

Uskonto : Yksilöt tarvitsevat
ja kaipaavat Jumalaa ja etiikkaa.
Toimiakseen eettisesti. Missä uskonto,
siellä kerettiläisten kohtelu

Koulu opettaa maailmaa joka näyttää uutislähetyksiltä ja internetin vihaisilta keskustelupalstoilta. Mikä ei auta olemaan rakentava osa yhteiskuntaa - ihan kuin minun tietyt piirteeni olisivat tässä jokin esimerkkitapaus peräti. Koulu opettaa kuin maailma olisi täynnä vaaroja - mutta tosiasiassa vaarat seikkailuineen ja vaaroihin sidottu sankarillisuuskaan eivät kuvaa suurinta osaa elämää. Jos koulun pitäisi valmistaa elämässä tarvittavia taitoja, sen pitäisi valmistaa ihmisiä sellaiseen elämään jossa mennään erilaisiin tavallisiin töihin ja matkataan kohti keskiluokkaista syöpäkuolemaa. Sellaiseen jota historiassa pidetään tapahtumattomana ja lähtökohtaisesti tylsänä. Tämä voidaan nähdä jopa tavallisen elämän halveksuntana ; Se, että vaaditaan konfliktia jotta on kiinnostavaa on sama kuin sanoisi että ihmiset eläisivät tylsän, merkityksettömän ja tapahtumattoman elämän. Kun taas ihmiset itse monesti kokevat juuri päin vastoin.

Biologia ;Ihastelkaa ja suojelkaa luontoa.
Siipisimppu on tappavan myrkyllinen.

Olin hieman huvittunut koska puolisoni itse kirjoitti gradunsa hajautettujen järjestelmien tietoturvasta. Ja hän on niitä arkoja ja ujoja ihmisiä. ; Joko koulutusjärjestelmä on todella turmellut hänet, tai sitten hän pelkää näitä asioita eikä halua niitä siksi kouluun. Hän ei kuitenkaan pistäisi tätä ainoaksi tietotekniikan puoleksi. Eli historiassakin pitää kertoa talvisodasta, koska sen ohittaminen olisi ihan tyhmää. Mutta rauhan ajan historiasta voisi tehdä jotenkin mielekästä ; Tämä ei ole mahdotonta, onhan Mauri Kunnaskin tehnyt maajussien elämästä varsin kiinnostavaa Koiramäellään ilman että opettavaisuudesta ollaan täysin erkaannuttu. Ja rehellisesti sanoen on vaikeampaa keksiä tylsempää mielikuvaa kuin arki rauhan ajan maajussiyhteisössä. Koska asiaa ei mietitä sen enempää.

Itse asiassa katastrofien ja vaarojen korostaminen voisi sopia hyvin oikeisto-konservatiiviseen maailmankuvaan. Siinähän ytimessä on se, että tarvitaan valtiovaltaa jotta muutoin perimmiltään paskiaiset  ihmiset pysyvät kurissa. Kansaa pitää suojella siltä itseltään, vaikka sitten kirkon ja valtion voimin. Uskonnon totuusarvo on irrelevanttia koska kysymys on reaalipolitiikasta jossa kansalainen on vaarassa tuhota itsensä.

Tässä maailmassa on käytännössä mahdotonta erottaa individualismia, egoismia ja antisosiaalista käytöstä. Vaikka nämä kaikki kolme voidaan nähdä aivan eri asioina. Karkeasti sanoen etiikassa itsekkyys tarkoittaa enemmän kuin sitä, että asettaa itsensä toteuttamisen kaiken muun edelle - egoistinen itsekkyys määrää nimittäin lisäksi sen, miten tuo toteuttaminen olisi pakko toteuttaa käytännössä. Individualismi kertoo että omana itsenä oleminen on hyve, mutta ei dogmatisoi sitä miten tätä itsenä olemista olisi toteutettava. Egoismissa taas väitetään että itsen toteuttamisessa olisi pakko olla kyse oman edun ajamisesta ja itsekorostuksesta. Antisosiaalisessa tilanteessa mennään vielä astetta pidemmälle. Siinä määritellään lisäksi se, mitä haluaminen ja oma etu tarkoittavat ja mitä ne eivät voi tarkoittaa. Se väittää että oman edun tavoittelu ja itsekorostus voi tapahtua vain nollasummapelissä jossa toisia ihmisiä latistetaan. Oikeisto-Konservatiivisessa maailmassa ihmisluonne määritetään pahaksi ja itsekkääksi joten tässä hypitään ja niputetaan kaikki nämä kolme erilaista luokkaa yhdeksi. Ja siksi kaikki individualistinen yhteisöstä poikkeaminen nähdään automaattisesti ahneena yhteisöltä varastavana hedonismina ja muita vastaan hyökkäämisenä jossa paitsi tehdään mitä halutaan, niin myös tuhotaan muiden mahdollisuus tehdä samoin. Vaikka tässä ei välttämättä ole yhtään mitään järkeä.

Kuitenkin opettajat ovat yllättävän usein vasemmistolaisia. Ja koulutusjärjestelmässä on enemmän vasemmistolaisia kuin oikeistolaisia piirteitä. Opetusjärjestelmän arvokeskustelun sloganit pyörivät monikulttuurisuuden, oman itsen löytämisen ja itsetunnon ympärillä. Tässä viitekehyksessä ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja luotettava ja järkevä. Ja opettamista tarvitaan jotta he osaisivat toimia hyvin. Ajatuksena on Platonista lähtöisin oleva ihmisluonteen filosofian perinne, terveyden ja moraalin yhteys, jossa viisas ja terve ja normaali ihminen joka tietää tekojensa seuraukset tekee hyvää. ; On kieltämättä vaikeaa nähdä miten opetussuunnitelman hasardit, katastrofit ja konfliktien historiat tukisivat tätä viitekehystä.