"Tämä päivä" -blogi käsitteli ihmisten erikoista taipumusta. Ytimeen asetetaan jotain joka voi olla ihan hyväkin asia. Kuten vaikkapa seksuaalirikollisia koskevan listan tekeminen ja siihen että heitä vahditaan ja rajoitetaan jotenkin. Kuitenkin tätä sitten hälvennetään ja hämärtetään koskemaan jotain joka on vakavuudeltaan toisessa asteessa kuin se, millä listan tekeminen on oikeutettu. "Se että osaamme pitää lapsemme erossa pedofiileistä ja osaamme varoa raiskaajia ei ole välttämättä huono juttu. Asiassa on kuitenkin suurempiakin ongelmia. Kun lisäämme lakiin lisärangaistuksia, huomaamme helposti miten nämä valuvat pidemmälle ja pidemmälle. Seksuaalirikollisten määritelmä on laajentunut koskemaan kaikkea mahdollista seksiin liittyvääkin rikollisen tapaistakin. Seksirikolliset eivät nimittäin ole vain raiskaajia ja pedofiileja. Seksuaalirikolliseksi pääsee monesta syystä. Joissain osavaltioissa julkinen siveyttömyys riittää ja muistetaan että joidenkin mielestä rintaruokinta on julkista siveyttömyyttä. Sitten tietysti on tapauksia jotka ovat vain surullisia, esimerkiksi Floridassa asuva teini josta tehdään seksirikollista lesbosuhteensa takia:" Etääntyminen voi olla hyvinkin vahvaa, ja menetelmän käytössäolo voi laajeta aivan eri aiheeseen asti. "Kun epäsuosittujen pedofiiliraiskaajien varjolla saadaan säädettyä ihmisoikeuksien kannalta kyseenalainen laki, sen laajentaminen koskemaan muitakin ihmisryhmiä on pikkujuttu. Esimerkiksi KRP:n lapsipornon estolista (joka ei toimi millään tavalla) luotiin estämään lapsipornosivut joita Suomen poliisivoimat eivät voisi poistaa Internetistä. Ja jo nyt on tullut keskustelua että kerran tämä estolista on olemassa, pitäisikö sinne lisätä myös uhkapelisivuja."
Tommi Paalanen huomaa vastaavan tapahtuvan esimerkiksi feministien kohdalla. Hän ottaa kantaa Rosa Meriläisen "hissikatsekohuun" ja korostaa että siinä on hyviä puolia "Meriläinen kohdistaa kritiikkinsä oikein. Hissikatse, joka arvioi naista lihanpalana, on alentava ja useissa kohtaamistilanteissa aivan asiaton. Jos sitä tehostetaan vielä alentavilla tai loukkaavilla huomautuksilla, ei edes väärinkäsitykseen vetoaminen pelasta kyttääjää sikailutuomiolta." mutta "Feministisen keskustelun sekavuudella on tässä osansa. Kun keskustelu seksuaalisesta häirinnästä oli kiivaimmillaan, jotkut keskustelijat esittivät femmaripäissään häirintää olevan kaiken, minkä kohde kokee häiritseväksi tai mistä hän ei pidä. No, minä en pidä country-musiikista enkä huru-uskovaisista - ja itse asiassa koen ne usein aika häiritseviksi. Pitäisikö laittaa nippu rikosilmoituksia vetämään?"
Moralismissa käsitteiden hämäryys ja niiden hämärtäminen onkin varsin normaalia. Sillä sen tehtävä ei ole eettinen vaan vallankäytöllinen. Moralismi on yritys olla kusipää ilman että siitä tulee pahaa omaatuntoa ja ilman että annat julkisesti oikeuden kutsua sinua kusipääksi. (Vaikka tosiasiassa kusipäisyys on melkolailla juurikin tämänlaista toimintaa.)
Asia voidaan liittää muuallekin. Paalanen ottaa esille myös Päivi Räsäsen lausunnot omastatunnosta - joka on vähän kuin minä pitäisin puheen käytännönläheisyydestä tai kiltteydestä. Tässä ytimessä on se, että hänestä abortin kohdalla lääkärin tulisi saada valita. Että omantunnon on painettava. Kysymys on siitä että jos omatunto kieltää abortin teon, niin asiakas voi sen tehdä mutta jonkun toisen lääkärin kanssa. (Paitsi jos tälläistä ei ole ollenkaan jolloin tehdään mitä?) "Kaunis ajatus ehkä, mutta täysin absurdi yleisenä periaatteena. Pohtikaapa hetki näitä esimerkkejä: Vegaani kaupan kassalla kieltäytyy myymästä lihaa. Muslimibussikuski jättää vääräuskoiset pysäkille." Mitä todellakin tehdä jos vakaumus kieltää jotain? Onhan jo yllä otettu esille se, että Paalasella on moraalisia närkästyksen tunteita "country -musiikkia ja huru -uskovaisia" kohtaan. Räsänen on tuskin antamassa omantunnon oikeuksia ja valtaa feministeille feministien ehdoilla. Mutta hän itse ei pidä ongelmana että kristitty saa kristittyjen ehdoilla. Ja erilaisia vakaumuksia ja omantunnon kysymyksiä riittää joka lähtöön. Lopputulos on se, että "Asioimisesta tulee kyllä varmasti jännittävämpää, sillä koskaan ei voi tietää, kenen omantunnon varpaille astuu."
Siinä missä Räsäsellä voi olla pointtia siinä että hän pohdiskelee lain ja omantunnon välistä suhdetta, on hänellä selvästi hankaluuksia koska hän lausunnossaan tekee omastatunnosta lain. Ja se tuottaa ongelmia suurella linjalla. "Miksi Räsästä ei huolestuta hänen logiikkansa ilmiselvät seuraukset? Siksi, että hän on uskovainen. Nimittäin uskonnolla politikoivaa ei kiinnosta kovinkaan syvällisellä tasolla demokratia, etiikka, logiikka tai maalaisjärki. Häntä kiinnostaa hänen oman uskontonsa oppien ja määräysten saattaminen voimaan yhteiskunnassa. "
Sama tosin koskee kaikkia ideologioita. Jokainen valitettavasti tekee sen minkä parhaaksi näkee. Valitettavaa ei olekaan niinkään ihmisten pahantahtoisuus - valtaosa toimii moraalisessa närkästyksessä ajatellen tekevänsä parhaan kaikille. Ongelma on siinä että ihmsiet eivät noin karkeasti ottaen näe mitään. Suuremmat linjat ja seuraukset jäävät miettimättä. Koska se mikä kiinnostaa on oikeaoppisuus, joka löytyy - tai joistakuista on unohtunut ja siksi löytymättä - kirkon tahi oman ideologian virallisesta kannasta. Oleellista on myös se, että siinä missä moraalisuus on maltillista moralismilla on tapana eskaloitua.
Ongelma ei edes ole siinä että se tiivistyisi johonkin ääriliikkeisiin - tai fundamentalisteihin ja telaketjufeministeihin - vaan siinä, että se koskettaa suurinta osaa ihmisistä. Populismi on yleistä, ja sekin edustaa ongelmaa vain tavallista vahvempana. Suurimmalla osalla ihmisistä - itse mukaanlukien - on taipumus pseudo -omaantuntoon, jossa oma oikeaksi koettu oikeudentunto ohjaa vain lähes kaikkea toimintaa. Kuten itse ilmaisin asian Kati Sinenmaalle. Hän oli laittanut kuoppiensa yli erilaisia suojia jotta linnaa vandalisoivat lapset eivät putoaisi ja satuttaisi itseään. Oma ensimmäinen ajatukseni olisi laittaa kuopan pohjalle teroitettuja seipäitä - "sillä kostonhimo on minulla hyvin vahva motivaattori". Minun moraalittomuuteni on tietyssä määrin pitkälle hioutunutta ja kurissapidettävää mallia ; Tiedän että se on ongelma, joten en toimi sen mukaan, enkä suosittele minun omantuntoni seuraamista oikein kenellekään muullekaan.
Kysymyksen ongelma onkin juuri siinä että monesti ihmiset eivät tiedosta eroa hyvyyden ja kostonhimonsa - tai ihan vaan uteliaisuutensa - välillä. Esimerkiksi valtava määrä "keltaista lehdistöä" elää sillä että ihmiset voivat paheksua ja tyydyttää tunkeiluntarpeensa. Moralismin mukanaan tuomat ongelmat ovat vaikeita jopa silloin kun niille yritetään tehdä jotain. Mutta harva näyttää edes yrittävän. ; Moralismi ongelmineen on sääntö, eikä poikkeus. Olen ehkä Räsäsen linjoilla siinä että olen omituinen taho puhumaan kiltteydestä kuten hän on omituinen puhumaan uskonnonvapaudesta ja omantunnon ratkaisusta. Mutta se ei toivottavasti kuitenkaan pyyhi aivan kaikkea pois. Sillä olisi mukavaa jos etiikka voisi toimia aiheena ilman että katsotaan argumentin esittäjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti