maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hei Tontoukot hyppikää

En kuulu siihen sukupolveen että olisin kuunnellut "Yksinäisen ratsastajan" kuunnelmia. Tiedän toki sen verran että Yksinäinen ratsastaja ei paradoksaalisesti ole yksinäinen, vaan hänellä on aina seuranaan Tonto. Tästä parivaljakosta on jopa tehty elokuva jota en ole vielä nähnyt. Tämä voi olla iloinen uutinen sillä kaikkien tietojen mukaan elokuva ei ole menestynyt kovin hyvin. Ehkä enää liian harva kuuluu sellaiseen sukupolveen että tuntisi yksinäisen ratsastajan.

Silti, kaikesta huolimatta, kyseinen elokuva on onnistunut suututtamaan kristityt fundamentalistit. Syynä on se, että Tontoa on käsitelty heistä raivostuttavalla tavalla. Kai se on raivostuttava, kun raivoa on syntynyt. Mutta tiemmä osa kristityistä on sellaisia että heille raivoa syntyy melkein mistä vaan. Tontolle suuttuminen on seurausta monesta elementistä. "the fact that the Indian character "Tonto" is not a Christian has upset some Christian conservatives." Kyllä. Lännenmiehen paras kaveri voi olla vain kristitty. Tämä on toki sinänsä uskottavaa että lännen aikaan karjapaimenet olivat kristittyjä. Ja jos he ovat kuin nykykristityt, he eivät tule toimeen keidenkään muiden kuin kristittyjen kanssa. Mutta toki tuohon aikaan intiaanit olivat monesti pakanoita. "Christian Film and Television Coalition is also upset that the U.S. government is portrayed as "bad" and the army is show killing Indians, which is historically accurate." On kammottavaa että pakanoiden kohtelua näytetään sellaisena kuin se tapahtui.

Tämä on tietysti elokuvasensuuria. Kristillisyys ja sensuuri iskevätkin usein yhteen. Toki monesti tässä puhutaan sananvapaudesta ja uskonnonvapauden puolustamisesta. Mutta tilanne on juuri sama kuin mikä on keskiverron perussuomalaisen kristityn kanssa ; He nimellisesti vastustavat ennen kaikkea poliittista korrektiutta ja sensuuria. Mutta silti heillä on hyvin tarkka näkemys siitä mitä on soveliasta ja eisoveliasta sanoa kristityistä.

Tästä pientä esimakua täytyy hakea niinkin kaukaa kuin omsta blogistani. Ja niin kaukaa kuin parin tunnin takaa. Teknisesti kirjoitus oli hieman tavanomaisella vinoilullani koristeltu selitys siitä miten kasvikirjaan oli laitettu keltamatarasta tietty lausunto. Selitykseksi paljastui katolisen kirkon tapa yhdistää paikallinen uskonto omaan oppiinsa.

Tässä kommentoija oli pahastunut samaan tapaan kuin kristityt olivat pahastuneet "Yksinäiselle ratsastajalle" ; "Ei kristinusko ole se pahin asia tänä päivänä, vaan vieläkin se sama vanha vihollinen: Islam. Ristinritareita tarvitaan vieläkin, puolustamaan meitä vääräuskoisilta. En viitsi sanoa mitä mieltä olen niistä kantasuomalaisista jotka ovat innolla tuomasssa Islamia Suomeen." Valitettavasti tekstini ei sanonut missään että kristinusko olisi suurin ongelma. Tämä väite on siis joko olkiukko tahi muu syytös. Minulla on sellainen tapa että minuun ei syydetä asiattomia syytöksiä. Asiallisille syytöksille on tilaa aivan tarpeeksi kaikissa minun luonnevioissani ja hoopouksissani. Asiattomuuksiin meno on vain osoitus laiskuudesta ja tyhmyydestä.

Kommentoijan paha mieli on ymmärrettävissä sillä toin blogauksessani esille osan Suomen historiaa. Suomen kristillistämisessähän on ollut monia vaiheita. Itse kristinusko saapui Pohjoismaihin varsin rauhallisesti. Sama koruseppä saattoi tuottaa eri uskontojen symboleja samalla valupohjalla. Yhdessä oli Torin vasaraa ja Valkokristuksen ristiä. Suomeenkin kristinusko saapui vailla miekkalähetystä. Sitten tuli katolistaminen jossa miekkalähetyksellä olikin sitten isompi rooli. Esimerkiksi voi mennä Janakkalassa "Pyhän Laurin lähteellä" ja lukea siellä paikan päällä historiankirjoista siitä miten juuri siinä paikassa katoliset aivan konkreettisesti tappoivat-murhasivat paikallisia hämäläisiä vain siksi että nämä eivät suostuneet kasteelle. Luterilainen kirkko sitten teki sen mitä luterilaisuus nyt on tehnyt. Hyökkäys kohdistui vääräuskoisten pyhiin paikkoihin. Ja kuten tiedettyä, voi vaikkapa tutustua Jan Guilloun "Noitien asianajaja" -kirjaan ja suomalaisen noitavaiohistorian "Synnin palkka on kuolema" -kirjaan niin tietää että Suomessa oli nimenomaan luterilaiseen aikaan vahvoja noitavainoja. Luterilaiset pesevät usein käsiään vastuuta ja mielikuvissa noitavainot liitetään katolisen kirkon inkvisiitioon. Mutta etenkin nyt kun Vatikaanin arkistot ovat julkistuneet monin paikoin, tiedetään että inkvisiitio oli mainettaan parempi. Ja oikestaan se mikä tekee juuri protestanteista pahempia on se että heillä ei ole inkvisiitiota. Inkvisiition koko ideana oli tarjota oikeudenkäynti. Protestanttiset kulttuurit ovat harrastaneet lynkkausta. ; Tämä on juuri sitä historiaa Suomalaisille mitä Tonto on amerikanintiaaneille. Ja Amerikanintiaanienkin karun kohtalon takana näyttää olevan juuri sama yhteinen vihollinen. Vihollinen nimeltä kristinusko.

Siitä että tämän asian nostaa esiin pahastutaan. Että pitäisi puhua islamista. Tämä "ei riittävän paha kristinusko" -argumentti voidaan sitoa joko fatwakateusteemaan, jolle olen blogissani toistuvasti nauranut. Tai sitten se voidaan liittää siihen "priorisointi -idiotismiin" johon olen blogissani aiemmin viitannut. Nostan tässä nyt muistutukseksi sen, että olen niitä uskontokriitikoita joista islam ei ole mitenkään erityisasemassa. Olen itse asiassa hyvin samoilla linjoilla kuin tuoreesti edesmennyt Jaakko Wallenius josta Jussi K. Niemelä muistaa kertoa "on the problems Islamic fundamentalism posed for liberal democracy and secular society. The issues we wanted to tackle were, among other things, women's rights, the rights of sexual minorities, freedom of speech and religion, and of course the harsh treatment of atheists and secularists under Sharia." ... "to treat Islam like any other religion, that is, we began to criticise it despite the danger of being labelled as far-right bigots and racists. Of course, from the context of our writings, any decent person could immediately see that we were neither. Nevertheless, there had just emerged some nasty nationalist bloggers who demonised Islam and Muslims, so we had to tread carefully indeed. We didn't want to spread any hate or intolerance, quite the opposite." Jos minulta kysytään, islamilla on yllättävän läheinen osa kylmän sydämeni vihan loistetta. Mikään kulttuuri joka sallii lasten ympärileikkauksen tai haluaa tappaa apostaatikkoja tai kannattaa kuolemanrangaistusta ei ole ihmisen kulttuuri. Maailmassa on harvoja yhtä paljon pahaa tuottaneita uskontoja ja ideologioita kuin ns. "desert dogmat" kristinusko, islam ja juutalaisuus. Natsismi ja stalinismi ja Pol Potin ja kumppaneiden harjoittama kommunismi olivat kammotuksia, mutta nekään eivät kestäneet tarpeeksi kauaa yltääkseen näiden tasolle.

En siis suinkaan vähättele islamin merkitystä tai vaarallisuutta. Vähättelen toki islamin merkitystä sen selittämiseksi miksi kotimaiseen kasvikirjaan koristellaan kasveihin liittyvää kansanperinnettä tavalla jossa keltamataraa kohdellaan siten kuin kohdellaan. Jos tätä ei ymmärrä, se on voivoi, itku ja kyynel. (Ei tosin minulla.) Kannataisi kenties tietää mihin kommentoi ja tutustua esimerkiksi kommentoimansa blogin sisältöön ennalta. Kun aloitin netissä, monissa paikoissa oli suosituksena tutustua vuoden ajan paikkaan kunnolla ennen isolla laidalla aktivoitumista. Tämä on mielestäni hyvä ohje, joskin liioiteltu. Se toki toi siinä määrin sopivaa ja asiaankuuluvaa viestiä, että ei kannata odottaa toisilta kiinnostusta omiin näkemyksiin jos itse ei jaksa vaivautua ottamaan selvää toisten näkemyksistä. Että ei se voi olla yksisuuntaista että saa vaan tulla huutelemaan puskista, tietämättä yhtään mihin huutelee ja mihin kontekstiin huutaminen olisi asetettava jotta se olisi osa asiallista kommunikaatiota. En voi sanoa ohjeeksi kuin tervettä järkeä ja toivoa että "Raks ihminen älä ole typers". Aika usein joutuu pettymään koska terve järki tyystin puuttuu juuri niiltä joilta sitä tässä toivotaan.

Tosin Suomen mittapuulla on ehdottomasti tärkeää puhua lestadiolaisista. Tuoreesti on valitettu siitä että lestadiolaisista puhutaan liian negatiivisesti. Että se on leimaavaa. Kuitenkin tässä on takana se, että lestadiolaiset ovat tehneet samanaikaisesti kaksi asiaa (a) tehneet vakavia rikoksia - jos esim. pedofilia ei mielestäsi ole vakava rikos, älä koskaan hanki lapsia, älä mielellään myöskään hengitä -  ja ennen kaikkea salailleet niitä (b) kieltäytyneet ihan itse puhumasta medialle millään tavalla jolloin heidän oma positiivinen kantansa jää pois. ; Lestadiolaiset ovat tulleet hikipediasta tutuksi. He halusivat sensuroida heitä koskevaa artikkelia hyvin vahvasti. Sensuuri kuuluu kristilliseen kulttuuriin. Hoidimme asian siten että korostimme tekstin faktuaalisuuspuolta. Tämä on tietysti turhaa, koska kyseessä on huumorisivusto. Mutta hoidimme asian niin. ja se oli kiva tapa hoitaa ongelma. Se on vähän sama kuin sanoisi fundamentalistikristitylle että "Yksinäinen ratsastaja" oli loukkaava sellaisella faktuaalisella tasolla. Että jos tuntuu pahalta, kyseessä ei ole mustamaalaus vaan ikävien tosiasioiden esilletuominen. Että hyvää päivänjatkoa vain sinnekin päin.

Suomen kulttuurissa kristittyjen harjoittama uskonnollinen väkivalta on salattu aihe. Itse olen kohdannut niin roolipelivainoihin liittyvän saatanapaniikin kuin kreationistin tappouhkailun jonka syy on pelkästään siinä että kannatan evoluutiota. Minulle on aivan turha tulla sanomaan että minulla on prioriteetit päin persettä ja että en keskity oikeisiin ja realistisiin olemassaoleviin uhkiin. Goddamit ainut syyni aloittaa itsepuolustuslajien harjoittelu johtui tarpeesta. Tarpeesta jota eivät luoneet islamistit - niin kammottavia kivityksen kannattajasovinisteja kuin ovatkin - vaan arvon veli kristityt. Joiden pahoihin tekoihin hyvät kristityt eivät ritarillisesti tule sankaroimaan ja pelastamaan. Sillä heitä ei kiinnosta pelastaa lasta raiskareilta, kun pitää pelastaa maailmaa islamin abstraktimmalta ja ideologisesti kristityn pirtaan paremmin sopivammalta uhalta.

Itse asiassa oli huvittavaa että moittijani nosti esiin tarpeen ristiretkeilijöihin suomessa. Nähdäkseni on ensinnäkin huvittavaa nostaa esiin ristiretken ritarit. Se, mitä keskiaikaisen miekkailun monivuotisena harrastajana olen oppinut, on se mitä data kertoo ristiretkistä ja ritareista. Moni ihminen tuntee ritarit vain tarinana. Ritari oli nykyajan mittapuilla "christian fundamentalist terrorist". Tämäkin on historiallinen fakta. On huvittavaa ensin valittaa että kristinusko ei ole uhka ja sitten tuoda esiin miten ihailee noita ihastuttavia historiallisia välittäviä hahmoja jotka pukeutuivat loisteliaisiin metallipukuihin ja jotka matkustivat niin motivoituneina että he kulkivat tuhansia kilometrejä jalan ja hevosella ihan vain auttaakseen niitä pieniä raukkoja siellä Jerusalemin alueella. Etenkin kun näitä ristiritareita riittää. Jussi K. Niemelä blogasikin hyvin tuoreesti siitä miten suomessa on "vastajihadisteja", joiden elämän ydin näyttää olevan salaliittoparanoija mallia pseudotiede.

Tätä jengiä en ole juurikaan ottanut puheeksi. Sillä se pelottaa minua oikeasti. Äärioikeisto Suomessa voi kaasuttaa 80 homoa/homomielistä ja tehdä teon joka on Suomen lain mukaan ampuma-aserikos. Ja sisäministeri Päivi Räsänen tarjoaa kiitokseksi ymmärrystä koska kyseessä oli kamala kristitytä loukkava pride -provokaatio. Äärioikeisto voi Suomessa hyökätä Dan Koivulaakson äärioikeistolaisuutta koskevaan kirjanesittelyyn väkivaltaisesti. Ja tämä tapaus tulkitaan siten että Koivulaakson ei pitäisi kertoa tuollaisia valeita koska ei täällä mitään väkivaltaista oikeistoa ole, vaan pelkästään niitä vaarallisia islamisteja.

En tiedä mitä tälläisiin pitäisi sanoa. Ehkä heitä ei vain voi ottaa vakavasti. Mutta kenties pitäisi.

Ei kommentteja: