Yksi rikos ja perimmäinen lauhkeus.

USA:ssa on kohistu rikoksesta jossa huppariin pukeutunut musta oikeustieteen opiskelija ja korttelipolisi kohtasivat. Aihe on rakentanut ympärilleen uskomattoman määrän keskustelua. Keskustelua siitä tuomitaanko mustia ja valkoisia samalla tavalla ja niin edespäin. Ajattelin että tämä pölötys jäisi Amerikkoihin. Mutta kun katsotaan esimerkiksi Takkiraudan blogaukseen tulleita kommentteja, on selvää että myös täällä pohjolassa asiasta on rakennettu hyvin pitkällevietyjä tulkintoja.

On ihmeellistä miten eipaikallaolleen silminnäkijän mieleen syntyy teorioita joita esitetään ikään kuin tietoina tapahtuneesta ja jotka pitävät tämänlaisia tilanteita ilmiselvinä. "OMA TEORIA Uskon, että Martinin majapaikasta olisi löytynyt varastettua omaisuutta. Martin saattoi luulla Zimmermania toiseksi rikolliseksi tai poliisiksi, ja tuli siksi hänen päällensä 64 metriä "kotioveltaan" - paikasta siis johon tuli ammutuksi. SUMMA SUMMARUM Helvetti että minua oksettaa ihmiset, jotka marssivat Martinin puolesta. Tsekkaisivat tapauksen taustat saatana! SUMMA SUMMARUM 2 Martin oli low-life ja Zimmermanin itsepuolustus oikeutettua. Case closed." Ainut low life joka tässä on ilmseivä on tälläisten kommenttejen tehtailijat ; Jos argumentti nojaa oletettuihin todistusaineistoihin jotka perustuvat mielikuvista vedettyihin voi olla -skenaariolla saivarteluihin joihin kova todistusaineisto ei viittaa. Teoria joka perustuu kuviteltuihin mahdollisiin todistusaineistoihin on melko arvoton. ; On selvää että mielessä on jokin stereotypia tai yleistys josta vedetään päätelmiä yksityiseen. En tiedä millä tieteenfilosofialla tämä voidaan tehdä. Sillä tilastotaso antaa mahdollisuuden ideologian analyysin ja yhteiskuntatason pohdintaan, sekä se tarjoaa jonkin verran tilaa profilointiin. Mutta profiili on vain "akateeminen arvaus" eikä sillä ole tai saa olla mitään vaikutusta silloin kun puhutaan yksittäisen rikoksen tuomitsemisesta. Koska silloin kysymys on rasismista, aselaeista ja maailmankuvista eikä siitä kuka on tehnyt minkäkin rikoksen ja miten heitä tästä tuomitaan.

Siksipä tapaus ei ole itseäni juurikaan kiinnostanut. Sillä maailmassa moni ihminen ampuu toista ihmistä ja joku joutuu hakatuksi. Jos minun pitäisi jaksaa ottaa kantaa tilanteisiin jossa kusipää hakkaa paskiaisen, ei minun tarvitsisi kuin ottaa oma Kontulan vartijointiaikani ulkona tapahtuneista perheväkivalloista joukkotappeluihin ja siinä minulla riittäisi kohkaamista koko loppuelämäkseni. Kaikesta voi vääntää osan isompaa kuvaa, mutta kysymys on aina siitä mikä määrä yksittäistapauksia riittää siihen että sitä voidaan pitää kokonaiskuvana. (Tämä on tematiikka jota esimerkiksi perussuomalaishenkiset korttelipoliisinpuolustajat eivät tietysti halua tuoda tässä tapauksessa esille ; Ja toisaalta heidän vastapuolensakin tuppaa ylitulkitsemaan ja idealisoimaan ties mitä joten tässä ei ole mitään sellaista jota oikein kenenkään kannattaisi tuoda esille.)

Juridisten järjestelmien totaalinen
eroaminen näkyy erinomaisesti tästä
aselakien suojelusta Amerikan puolelta.
Suomessa aseenkäyttäjät korostavat
vastuullisuuttaan ja sitä että metsästäjät
ja tarkkuusampujat eivät vahingoita
lähimmäisiään ja kanssaeläjiään.

Mielestäni blogistilla on hyvä - kenties ainut relevantti - näkökulma jolla hän lähestyy asiaa. Hän otti esille maamme lakikulttuuriin ja sen peruslähtökohdat. Ja miten USA:ssa laki ei ole Suomen laki koska sillä on erilaiset peruslähtökohdat. Ja sitten hän eritteli sitä miten erilaiset juridiset järjestelmät eroavat ja hämärrytti idealistista kokonaiskuvaa tuoden puolustuksia ja syytöksiä molemmille puolin, ja ennen kaikkea teki sen tavalla jolla juridisten järjestelmien peruserot tulisivat entistä vahvemmin esiin. (Mikä on muuten vaikeaa. Hämmentäminen on helppoa, tämänlainen hämärtämällä ideologisuuksien purkaminen jolla kokonaiskuva selvenee on hyvinkin vaikeaa!) Hän korostaa että kysymys ei ole rasismista tai aselaeista. Lakijärjestelmä tuottaa erilaiset lopputulokset. "Suomessa kyseessä on hätävarjelun liioitteluna tehty tappo raskauttavien asianhaarojen vallitessa. USA:ssa kyseessä on itsepuolustus, ja teko ei ole rikos. Tässä on roomalaisgermaanisen ja anglosaksisen oikeusjärjestelmän ero." Tuomiota pidetään epäoikeudenmukaisena koska ihmishenki on arvokkaampi kuin omaisuus. "Se, missä on vikaa, on itse amerikkalainen oikeuskäytäntö ja paikalliset lait. Se, että omaisuuden suoja ylipäänsä on vahvempi oikeusnormi kuin ihmishenki, johtaa väistämättä siihen, että USA:ssa ihmishengellä ei ole mitään arvoa ja että siellä tapahtuu kymmenkertaisesti henkirikoksia verrattuna EU-maihin." Ja tästä filosofiasta on vaikeaa olla erimielinen olematta aika tomppeli.

Näitä tomppeleita kuitenkin tuntuu löytyvän. Kommentit ovat melko hupaisaa luettavaa. Sellaisella pelottavalla tavalla. Esimerkiksi tekstiä selvästi ymmärtämätön vaatii että ymmärretään systeemi. "Ymmärtääkseen jenkkilän oikeusjärjestelmää tulee ymmärtää pääperiaate: sananvapaus ja omaisuuden suoja ovat ehdottomat. Miksi? Että vallanpitäjä ei voi ottaa sananvapautta harjoittaneen omaisuutta itselleen, jonkin tekosyyn varjolla. Jatkajaa jeesustelua, mutta ymmärtäkää edes lähtökohdat." Kun koko blogauksen idea oli tuoda tämä eri lähtökohta esiin, on vaikeaa ymmärtää mihin tuo syytös oli vasta-argumentti. Ei siihen oikein voi sanoa muuta kuin lainata blogistia joka sanoikin että "Voidaan perustellusti sanoa, että tuo, mitä sanot, on ns. omaan jalkaan ampuva sarjatulikanuuna. Jos sananvapaus ja omaisuuden suoja ovat ehdottomat mutta hengen ja fyysisen koskemattomuuden suoja eivät ole, lopputulos on täydellinen kaaos ja henki- ja väkivaltarikollisuuden räjähtäminen käsiin. Ja juuri noin USA:ssa on käynytkin."

Tässä kohden on oleellista huomata että eri lakijärjestelmät itse asiassa arvottavat samoja asioita. Mutta ne priorisoidaan eri tavoin. ; Karkeasti sanoen USA:n järjestelmä perustuu siihen että sananvapaus nojautuu viime kädessä itsepuolustuskykyyn. Siellä etatistinen keskusvalta ja ideologistuminen eivät ole oleellisia. Toisaalta juuri tämän mielipiteenvapauden kunnioittamisen vuoksi ideaali ja ideologia nousee ihmiselämää arvokkaammaksi. Suomessa tilanne on taas päinvastainen. Täällä ihiselämää kunnioitetaan ja sen seurauksena on syntynyt etatistinen järjestelmä jossa keskusideologia tuo turvan ja perinteen ja erimieliset nähdään aggressiivisina.

Uhkaava poseeraaminen jalkajouseni kanssa
parantaa (sanan)vapautta USA:n oikeustajussa.
Kotimaassamme sitä pidetään sananvapauden
heikentämisenä ; Sensurismina joka
pohjimmiltaan perustuu uhkailuun!
Suomessa ei poseeraamista voi jatkaa
siten että selittää miten erimielinen
saa  luvan väistellä vasamia!

Itse, kuten luultavasti aika moni muukin, nojaa kuitenkin siihen että sananvapaus ei ole yhteensovittamaton elämän kunnioittamisen kautta. Itse asiassa tämä on peräti juuri päinvastoin ; Harm principle on minimivaatimus sille että on mitään sananvapautta ;  Vasta kun voit sanoa mitä tahansa ilman että kasvatat tällä riskiäsi tulla ammutuksi, sinulla on aito sananvapaus. Ennen tätä on sananvapauden sankareita - joita USAssa onkin tarjota, toisin kuin Suomessa. Ihan sen takia että siellä järjestelmä on sellainen että ollaksesi sananvapaa, sinulla on joko oltava isoin pyssy tai sankarin rohkeus. Kotimaassamme taas tilanne on mennyt siihen että ihmiselämän suojelusta on tehty oikeutus henkiselle ja hengelliselle väkivallalle.

Jos sinulla on oikeus tulla ammutuksi low lifenä, ei sinulla eikä sinun näkemyksilläsi tai muullakaan ole mitään arvoa. Siksi esimerkiksi minä hakkaan ihmisiä naamaan tiilellä vähemmän kuin voisi luulla. Ei siksi että se ei olisi miellyttävää, eikä edes siksi että se on laitonta. Siksi, että se olisi totaalisen väärin. Ja koska minun maailmassani sananvapaudella on astetta enemmän arvoa kuin maassamme tavallisesti on totuttu ajattelemaan, joudun peräti korostamaan keskustelukulttuuria joka on sanallisesti rajoittamaton ja siksi joskus häijy ja aggressiivinenkin mutta fyysisessä maailmassa se kuitenkin vaatii perimmäistä lauhkeutta. Poliittinen korrektius tulee vetää vessanpöntöstä, mutta samalla ei pidä vetää poliittista korrektiutta ajavien tyyppien päitä. Siksi on asiallista haukkua kirkkoa, ja dissata sen edustajien ja eiedustajien mielipiteitä jyrkästikin. Mutta kirkon polttaminen ja viimeisen kuninkaan hirttäminen viimeisen papin suoliin eivät ole sallittuja ratkaisuja.