Kontekstissaan

Modernin sofistikoituneen teologian ytimessä on se, että kaikki mahdollinen moite uskon epäeettisyydestä joka sidotaan "Raamattuun" voidaan ohittaa viittamalla kontekstiin. Merkittävää on, että tämä konteksti ei tarkoita sanamerkityksiä. Eli siinä ei argumentoida että moittija olkiukottaisi "Raamattua". Sofistikoitunut teologi pitää tämänlaista jopa fundamentalismina ja välttää sitä. Sen sijaan tämä konteksti on ns. historiallinen konteksti. Eli täytyy katsoa sitä kulttuuria ja aikaa jossa "Raamattu" on kirjoitettu.

Ajatus on sinällään järkevä ja ymmärrettävä. Esimerkiksi elokuvia arvioidessa on usein otettava huomioon aika jona elokuva on tehty. Esimerkiksi minun silmissäni "Citizen Kane" ei ole kummoineknaan filkka. Aikanaan se on ollut merkittävä ja luova. Se on keksinyt temppuja joita muut ovat sittemmin käyttäneet - ja joka on tehnyt niistä kliseitä. Sen tekemistä on myös rajoittanut aikansa erikoistehostepuoli joka ei ole sinänsä pois taiteilijalta vaan kuvaa enemmänkin ympäröivän kulttuurin rajoitteita.

Tämä kontekstointi tarkoittaa kuitenkin sitä että siinä lähinnä annetaan syitä miksi "Citizen Kane" ei ole nykyään enää kovin kummoinen elokuva. Tämä tieto elokuvan teon kontekstista ei paranna elokuvakokemusta. Tämä unohtuu monilta elokuvafaneilta, jotka fanittavat vanhoja klassikoita - usein tuntuu että vain koska ne ovat vanhoja ja klassikoita. Ja heidän puheillaan ei itse asiassa tehdä muuta kuin luodaan epätosi nostalgisista vanhoista ajoista jolloin elokuvat olivat hyviä. Hitot olivat, nykyajan klassikkoelokuvat ovat todennäköisesti jopa parempia kuin vanhat klassikkoelokuvat. Se massatuotettu roska jota menneeltä ajalta on toivon mukaan unohdettu ja poltettu on vain sitä massatuotettua roskaa jota me enimmäkseen näemme.

Tämä voidaan palauttaa sofistikoituneelle kirjoittajalle. Hänhän ei kontekstia korostaessaan sano että "Raamattu" on hyvä kirja, vaan selittää että Raamattu on kenties rautakautisessa kontekstissaan ollut oivaltava. Tämä on argumentti sen puolesta miten "aika keskivertoteoksesta on tullut klassikko". Ja loppu on vain nostalgisoimista. Tosin uskonnon kohdalla virhe on paljon vakavampi kuin elokuvien kohdalla. Sillä puhuessaan ajankuvista ja sen konteksteista he nollaavat koko "Raamatun" perusidean. Perusidean siitä että siinä olisi ikuisia totuuksia joita voisi ammentaa jopa modernina aikana. Saman tien voitaisiin sanoa että jos aika ja konteksti poistvat tarpeen paheksunnasta niin tosiasiassa myös kaikki hyvät kohdat pitäisi jättää arvostamatta koska nekin on ymmärrettävä kontekstissaan.

Kun seksin jälkeen synagogaan menevää naista salamalla päähän tai maan rakoon iskevä Jumala joka kehottelee seuraajiaan kansanmurhaan on aikansa kontekstissa oleva, voidaan kysyä onko kaikki taikausko aikaan sidottua myös niissä rakentavammissa ihmekertomuksissa. Ja voidaan kysyä että jos apokalyptinen Jeesuksen odotus voidaan sekin nähdä aikansa kuvana jolla ei ole relevanssia nykypäivänä? Voidaan kysyä myös tosiasiatason lisäksi eettistä tasoa ja kysyä että jos orjien ottaminen on aikasa elänyt konsepti, niin voidaan kysyä samaa myös vaikkapa lähetyskäskystä. Itse asiassa jokaisen kerran kun "sofistikoitunut teologi" - eli karkeasti teologi joka korostaa sitä että hän ei ole fundamentalisti - selittää että moitteeni ei ole oikeassa kontekstissa, ja joka perään korostaa "Raamatun" kauneuksia, hän kertoo minulle kuinka hän itse on hypokriitti koska hänkin valikoi kirjastaan asioita eikä irrelevantisoi niitä vain siksi että ne heijastavat jotain aikoja.