Kuitenkin tausalla on suurempi teema kuin vitsailu. Ja se, että näen että historiallisen miekkailun on kenties helpompi mainostaa itseään pitkän miekan takia koska pistomiekkailua saa urheilumiekkailussa ihan missä vain - ja urheilumiekkailussa on kilpailujärjestelmä joka yltää olympialaisiin asti. And how to compete with that? ; Kysymys on siitä, että vaikka suomalaisessa kulttuurissa mies ei ole mikään macho siihen tyyliin mitä jossain (mielikuvien ja stereotyyppien) espanjassa, niin kuitenkin meillä on olemassa kulttuuri joka on sen verran macho että se ei katso hyvällä tiettyä epämaskuliinisuutta.
Henry Laasanen kirjoitti tähän sopivasti. Hän ei miettinyt sukupuolien biologiaa vaan otti sen niinkuin se feminismin parissa otetaan. Eli katsomalla vain eroavuuksia ja valtaa. Hän korosti että naisilla on miehi useammin uhriutumisen kautta tulevaa valtaa, seksuaalista valtaa, sekä valtaa kotona. Miehillä taas on resurssien kautta tulevaa valtaa kodin ulkopuolella. Nämä ovat tietysti nyrkkisääntöjä. Laasanen puolustaa näitä työnjaolla. Ei synny konfliktia perheyksikön sisällä kun valta on jaettu eri osioihin.
Kieltämättä tämä jako tuntuu toimivalta. Omassakin perheessämme valta on jaottunutta ; Puolisollani on ns. manhole, jossa hän tekee asioita ja jonne minä en oikein edes mene. Minä taas esimerkiksi sisustan talon ja manholea tarvitaan juuri siksi miksi normaalisti miehillä on se heidän puuhastelukellarinsa - siksi, että muu talo on minun muokattavissani. Sukupuoliroolimme ovat tässä kohden nurin päin. Mutta jaottelu vähentää kieltämättä konflikteja.
Oleellista on kuitenkin Laasasen huomautus vallasta. Nainen voi jossain määrin ottaa maskuliinisia piirteitä ja saada tätä kautta maskuliinista "miesvaltaa". Tämä mahdollisuus on ollut historiallisesti katsellen kova tie ja tasa-arvotaistelujen tulos. Mies sen sijaan ei vastaavaa temppua voi tehdä. Mies voi olla femiiininen, mutta hän vain menettää tällöin maskuliinisten piirteiden tuoman "miesvallan" "Naisille on tullut yhä sallitummaksi hallita miehistä valtaa. Miehinen valta ei kuitenkaan ole edelleenkään yhtä sallittua naisille kuin miehille, koska johtajuus, dominaatio ja resurssit ovat miehelle paljon arvokkaampia vallan muotoja kuin naiselle. Naiselliset vallan muodot ovat suurimmaksi osaksi kiellettyjä miehiltä. Uhriuminen on miehille tabu ja seksualisen vallan käyttö suoranainen mahdottomuus. Uhriutuvaa tai keikistelevää miestä pidetään säälittävänä, naurettavana tai jopa vihattavana."
Kommenteissa nousi esille mielenkiintoinen huomio homoseksuaaleista. "Aika mielenkiintoisia pointteja, tosin voi kysyä, paljonko todellista valtaa on ns. feminiinisillä miehillä, jos nyt sellaisen joku pystyi määrittelemään. Kyse on varmaan naisten suurimmasta mahdollisuuksista erilaisiin rooleihin, mikä näkyy mm. aikaisemmassa keskustelussa naistennistähtien palkkakehityksestä (ura urheilijana, ura tennismallina). Ryhmä mikä tässä tulee mieleen, on homoseksuaalit miehet. Julkkishomoille tuntuu avautuvan tavallista tallaajaa laajempi skaala olla mies (ja mahdollisuus käyttää valtaa), ikäänkuin seksuaalinen suuntautuminen vapauttaisi mieheyden kahleista. Tämä voi osaltaan kertoa sitä, että naiset osaltaan ylläpitävät tiukkoja miesrooleja parinvalinnan kautta. Koska homot ovat irrallaan naisten luomasta parinvalintaskeemasta, niin heillä myös roolimallit ovat laajemmat. Myös uhripääoman käyttö on heille luontevampaa, kuin meille muille. Ehkä suomalainen yhteiskunta tarvitsikin lisää homoja tai transsukupuolisia yhteiskunnan johtopaikoille." Itse asiassa on todella hieman hankalaa määrittää valtaa, ja tätä kautta arvioida feminiinisten miesten valtaa, mutta feministien kohdalla juuri tätä tehdään koko ajan.
Ja aivan suoraan voidaan nähdä että maskuliinista uhripuhetta tosiasiassa myös voidaan käyttää miehen käyttämänä. Se vaatii vain hieman soveltamista ; "Suomen kuvalehti" kirjoitti tähän oleellisesti liittyvästä vihapuheesta. "Osa ”vihapuheesta” on häpeäpuhetta. Häpeän tunteet liittyvät siihen, ettei tule nähdyksi ja kuulluksi. Yhteiskunnassa on monia ihmisryhmiä, joita ei kuunnella ollenkaan. Tästä häpeästä kumpuava aggressio kohdistuukin pohjimmiltaan omiin kauhuihin ja pelkoihin. Siitä puuttuu vuorovaikutus, vaikka kiukku kohdistettaisiinkin toiseen ihmiseen. Juuri vuorovaikutuksen puute tekee netissä pauhaamisen niin helpoksi." Tosiasiassahan marttyyrisoiminen on hyvin oleellinen osa tämän hetken maskuliinista vaikutuskulttuuria. Perussuomalainen tosiäijä voi - ja oikeastaan hänen tulee - valittaa islamin ja punaviherfeminismin vainovoimasta heikon ja suojattoman kristityn miehen yli. Laasanen itse saa näkyvyyttä valittamalla naisten harrastamasta vallasta. Ja kenties kaikkien temppujen kuninkaana on Hännikäinen joka paransi markkina-arvoaan valittamalla seksittömyydestään kirjassaan "ilman" ; Kuten Panu Raatikainen asian ilmaisi "hän viattomalla naamalla kertoo alkaneensa saada naisia kirjan tuoman kuuluisuuden myötä. Tämä on jo törkeyden huippu. Sälli itse asiassa pystyy iskemään tyttöjä poseeraamalla alempitasoisena miehenä, ja menee vieläpä kertomaan tämän julkisesti." Mikä on tietyllä tavalla minua huvittavaa - huvittavaa ainakin siihen asti kunnes huomaan että itse käytän samaa strategiaa ; Kokemus ei ole kasvun paikka vaan jotain jossa on ollut uhri ja että tämä on kostettava. - Mutta tässä onkin huomattava että miehen on osattava konvertoida uhripuheensa joko vihapuheeksi tai muuten aggressiiviseksi. Naisen uhripuhe on enemmän sensuurivaltaan rakentuvaa - ja sen takana voidaan nähdä kummittelevan vanha sovinistimiesten ajatus naisesta heikompana astiana jota tulee suojella.
Näkisinkin että tosiasiassa homomiehillä on enemmän pelivaraa siinä mitä he saavat tehdä. Tässä he saavat pääasiassa liberaalejen ja naisten tahoilta lupia. Hintana tästä pelivarasta on sitten kova vastustus tietyiltä uskonnollis-ideologis-idioottisilta suuntauksilta. Heteromiehien kohdalla homoidentiteetin välttäminen on kuitenkin hyvin tärkeää. Ja tätä kautta heille syntyy rajoitteita. Ei siksi että he vastustaisivat homoutta, vaan sitä että he eivät itse halua sellaisiksi. Ja tässä on hyvä huomata pieni yksityiskohta.
1: Naiselle feminiininen mies on lähinnä jokin joka joutuu kilpailemaan vallasta naisten kanssa. Ja naiset ovat tässä tottuneet ja yhteiskunta tukee heidän valtaansa. Nähdäkseni ongelmia tulee tätä kautta lähinnä siitä että työnjako menee limittäiseksi. Tulee perheensisäisiä kinoja. Tämä ei ole sitä että nainen alistaa miestä vaan sitä että he kisaavat samoista asioista. Ja naiset ovat oppineet ja heidät on opetettu tälle valtaskenelle joten mies on taidollisesti helposti altavastaaja.
2: Toiselle miehelle feminiininen mies - joka ei ole homo jonka päihittäminen on vähän kuin naisen tai vammaisen päihittäisi - on jokin johon voidaan osoittaa oma valta. Osoittaa oma ylemmyys miesvaltahierarkiassa. Valtaosa rajoitteista ei ole jotain jolla naiset rajoittavat miestä. Rajoitteet ovat jotain jota miehet kohdistavat toisiin miehiin.
On oleellista huomata, että Hännikäisen saama ja eisaama seksi on naisten miehiin kohdistuvaa valtaa. Mutta samanaikaisesti valtaosa miehiin kohdistuvista rajoitteista on toisten miesten toisille miehille kohdistamaa valtaa. ; Ja tässä kysymys ei ole pelkästään maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Kysymys on siitä miten näitä käyttää. Jos mies kerää feminiinisiä piirteitä osaamatta konvertoida niitä maskuliinisiin sävyihin, hän menettää maskuliinisen vallan mutta ei saa feminiinistä valtaa. Ihminen on toki tässä teknisesti vapaa tekemään mitä tahansa, mutta tällä on vain yhteiskunnallisia seurauksia. Ja feministit ovat perinteisesti tarttuneet tälläisiin asioihin tasa-arvo -ongelmina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti