Marko Hamilo kirjoitti Päivi Räsäsestä. Hän nosti esiin legalismin ja luonnonoikeusajattelun. Hänen tekemänsä huomio on oleellinen "Mielenkiintoista on se, kuinka moni edistyksellisenä itseään pitävä
ihminen on tämän viikon aikana ottanut hyvin voimakkaasti
oikeuspositivistisen ja luonnonoikeuksiin kriittisesti suhtautuvan
kannan." Ihmisoikeusnäkemys on perinteisesti perustunut "luonnonoikeuteen". Nyt ihmisoikeusihmisiksi ajatellut vaativat lain noudattamista. Hamilo toki korostaa että paradoksiin on erikoinen ratkaisu. "Tosin viime aikoina ihmisoikeuksien sisältö on muuttunut ja niitä on
tuosta vain säädetty lisää kansainvälisin sopimuksin. Se ristiriita,
jota edistyksellisten ihmisten luonnonoikeusvastaisuuden ja
ihmisoikeusmyönteisyyden välillä olen jo vuosia ihmetellyt, ei ehkä
olekaan mikään kummempi paradoksi. Ehkä kyse on vain siitä, että
ihmisoikeuksia ei yksinkertaisesti enää mielletä luonnonoikeuksien
kodifioinniksi, vaan ne ovat lakipositivismin hengessä kansainvälisesti
sopimuksenvaraisia säädöksiä, ja jos YK:n jäsenvaltioiden enemmistö
päättää, että kuolema, tyrannia ja oikeus köyhyyteen ovat perustavimmat
ihmisoikeudet, niin sittenhän ne ovat." Eli ideana onkin se, että kun lait ovat muuttuneet moni on etääntynyt luonnonoikeudesta eikä tämä ole paistanut läpi koska mielipiteet ovat pysyneet samoina vaikka tulkintaviitekehys on vaihtunut.
Itse vetäisin keskustelua hieman toiseen suuntaan. Sillä aiheessa on samanlainen paradoksi eri näkökulmassa. Tällöin puhutaan objektiivisesta moraalista ja kulttuurirelativismista.
Karkeasti ottaen postmodernia maailmaa kuvaakin juuri kulttuurirelativismi, jossa moraali on mielivaltainen kulttuurisidonnainen lakisopimus, eli oikeuden välille ei nähdä syvää yhteyttä. Tällä on tiettyä samanlaisuutta legalismin kanssa. Vastapuolella on sitten luonnonoikeutta muistuttava, objektiivinen moraali, jota taas pidetään vanhoillisena. ; Is -ought -ongelman ja sen hylkäämisen ytimessä siis heilutaan ja tässä on omituisia kytköksiä suhteessa siihen mitä Räsänen sanoi ja miten häneen suhtaudutaan.
Olen itsekin ollut huvittunut siitä, että kun vaikka homokysymyksessä Räsänen vetoaa objektiiviseen moraaliin, vastapuolella on liberaali jolla on kulttuurirelativistinen näkökulma. Mutta tässä kohden Räsäsen astuminen omantunnon puolelle korostaa sitä että laki on vain sopimus, omatunto voidaan nähdä subjektiiviseksi ja subjektiivisuuden tunnustavaksi, joksikin joka tunnustaa juurikin moraalin kulttuurirelativistisen & mielivaltaisen luonteen. Räsänen sallii siis vallankumouksen lakia kohtaan. Kun liberaalisto hyökkäsi häntä kohtaan, se teki kannanoton jossa postmodernistit huusivat että he eivät ole postmodernisteja. He eivät korostaneet että Räsäsen maailma edustaa yhtä maailmankuvaa joka on yhtä rikas ja suojeltava kuin vaikkapa islamilaisten maailmankuva.
Kuitenkin olen sen verran tullut tutuksi uusateismin kanssa, että olen korostanut sitä että siellä luonnonoikeus on hyvinkin sisäsyntyistä ja liikettä kuvaavaa. Sam Harrisin "moraalinen maisema" korostaa että tosiasiassa olisi jokin objektiivinen pohja jonka pohjalta tehdä moraalilakeja. Niiden ytimessä on ihmisen biologia, ja tätä kautta mutkan tapaa myös ihmisen käyttäytymispiirteet joita ei voida vetää täysin erilleen geeneistä. On aivan turha kuvitella että näin suuren ihmisryhmän ja sen liepeillä pyörivän vielä runsaslukuisemman joukon - johon itsekin kuulunen ainakin jossain määrin.
1: Tosin heille homouskin on tilastollinen vähemmistö eikä samaa kuin luonnottomuus, kuten ei vaikkapa lihavuus, albinismi tai punatukkaisuuskaan. Ja tässä maailmassa kristinusko edustaa samanlaista halveksuttavaa ja tuhottavaa kuin vaikkapa islamilainen maailmankuva. Taikausko kuin taikausko..
Omaatuntoa korostava todellakin korostaa helposti etääntymistä. Mutta tosaisaissa ongelmanahan onkin se, että tämä on sitä mitä se postmodernien tahojenkin kanssa yleensä on. Eli sitä että liike ei pysy oikeasti pohjimmiltaan "oikeaoppisesti legalistisena". Omatunto oikeutetaan vain ehdoin. Ja ne ehdot sidotaan tiettyyn ideologiaan. Näin esimerkiksi puheet verotuksesta, sukupuolisuudesta, miesten ja naisten tasa-arvosta ja muista eettisistä kysymyksistä väritetään. Laki on kiinteä silloin kun se ajaa omia asioita ja relativistinen ja kumottava toisinajattelija-vapaustaistelijoiden vallankumouskohde silloin kun se ei.
Tälle asenteelle taas löytyy ihan eri termi. Dogmaattisuus. Esimerkiksi teokratiat ovat juuri tämänlaisia järjestelmiä. Suhde legalismin ja luonnonoikeuden oikeuttamiseen tapahtuu vertaamalla sitä uskonnon oppiin. Ja tässä maailmassa moraali voi olla objektiivinen mutta esimerkiksi homoseksuaalisuuskysymystä ei voida tehdä objektiivisena kokeena katsomalla miten kaislikossa suhisee. Ja lakia on seurattava niin kauan kun se tuomitsee takatuupparit ja suoleen mölkyttäjät pahoiksi sodomiiteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti