Aasi juhlassa

Nietzsche tunnetaan siitä että hän piti kristinuskoa orjamoraaliin ajavana uskontona josta älyllisesti rehellinen ihminen pysyy kaukana. Siksi voi olla hieman yllättävää tutustua "Thus Spake Zarahustra" ("Näin puhui Zarahustra") -teoksen lukuihin "The awakening" ("Herätys") ja "the ass-festival" ("Aasijuhla"). Siinä kuninkaat, paavi ja ennustaja ylistävät aasia. Aasi hirnuu takaisin. Zarahustra katsoo juhlaa ihmeissään. Hän pitää sitä järjettömänä, mutta suhtautuu aasijuhlaan suopeasti. Hänestä miesten riemu aasijuhlasa oli elähdyttävää ja että se oli ensimmäinen askel kohti heidän henkistä toipumistaan. Aasijuhla joka auttaa ihmisiä olemaan iloisia on hyvä juhla. Tämä kannustus tiivistyy hyvin aasijuhlaa kuvaavan luvun lopussa Zarahustra kannustaa juhlijoita ; "O my new friends," said he, - "ye strange ones, ye higher men, how well do ye now please me, - Since ye have again become joyful! Ye have, verily, all blossomed forth: it seemeth to me that for such flowers as you, NEW FESTIVALS are required. - A little valiant nonsense, some divine service and ass-festival, some old joyful Zarathustra fool, some blusterer to blow your souls bright. Forget not this night and this ass-festival, ye higher men! THAT did ye devise when with me, that do I take as a good omen,-such things only the convalescents devise!And should ye celebrate it again, this ass-festival, do it from love to yourselves, do it also from love to me! And in remembrance of me!"

Pelastus.

Tämän tyyppinen suhtautuminen voi olla tarpeen. Kävin nimittäin Malmin kirkossa juhlissa joita voidaan pitää kristillisten juhlien kimarana. Kävin juhlassa jossa oli kaksi juhlakalua. Vauva kastettiin ja nuorella oli ripillepääsy. Juhlat liittyvät yhteen. Ja itse asiassa ne kietoutuvat toisiinsa erikoisesti. Kasteessa on nimittäin kaksi suurta päälinjaa, joiden ytimessä on pelastus. Yhden näkemyksen mukaan kasteen olisi oltava uskovien kaste. Eli jotain jossa vakaumus ja usko pelastavat. Tämä korostaa konfirmoinnin tärkeyttä ; Rippikoulussa opetetaan opin sisältö ja tilaisuudessa ilmaistaan oma vakaumus. Lapsikaste taas liittyy teologiseen ajatteluun kykenemättömien sylivauvojen pelastamiseen jolloin kaste nähdään jonain joka sitoo yksilön pelastukseen instituution kautta.

Karkeasti ottaen jos pelastus on instituutioon liityvä, lapsikaste sitoo pelastukseen ja konfirmaation arvo vähenee. Mutta jos korostetaan uskoa, henkilökohtaista vakaumusta ja armon pyytämistä, lapsikasteen arvo nollautuu ja ripillepääsemisen korostuu.

Lutherin omille ajatuksille lapsikaste on vieras. Hän korostaa sitä että pelastus ei tule kirkolta, se ei edes ole kirkon käsissä. Tässä maailmassa luterilaisen kirkon harjoittama lapsikaste on hieman absurdi. - Itse pidän sitä suoraan sanoen luterilaisen kirkon opin kannalta suoranaisena harhaoppina ja heresiana. -  Kuitenkin on selvää että lapsikasteelle on tilausta, sillä kaikkia uskon pelastusmerkitystä korostavien teologioiden sisällä on hyvin kova ongelma. Nimittäin vauvojen pelastuminen. Ongelmana on se, että joskus vauvoja kuitenkin kuolee - etenkin menneinä aikoina niitä onkin kuollut.
1: Jos vauva ei ymmärrä uskontoa tai uskoa, hän ei voisi pelastua uskonsa kautta. Tässä kohden osa tietysti korostaa sitä että vain syntiset tarvitsevat pelastusta. Tällöin vauva ei tarvitse kastetta koska hän on vielä viattomuuden tilassa. Tällöin vauva ei tarvitse kastetta mutta aikuinen tarvitsee.
2: Toisessa mallissa korostetaan perisynnin kaikkivaltaisuutta ja tässä on ilmiselvää että vauvan pelastamiseksi tarvitaan jotain pakoreittejä. Ajatus siitä että jos vauva kuolee eikä pelastu koska ei vielä kykene vakaumukseen on julma oppi vanhemmille joilla on vauvan kuollessa karuja aikoja joihin pelastus toisi edes jonkinlaista lohtua. ; Tämänlainen oppi on käytännössä omituinen koska se myy pelastusta instituution että pelastusta vakaumuksen kautta.

Kasteen kohdalla ehkä hankalimmassa jamassa ovatkin Jehovan Todistajat. Heidän suhteensa vauvoihin ja ovelta ovelle julistamiseen ovat hankaluuksissa ja niihin liittyvissä opeissa on ollutkin muutoksia; Karkeasti ottaen:
1: Vauvojen pelastuksen kohdalla on riemukasta esittää että tosiasiassa Jehova nostaa viimeisenä päivänä henkiin Jehovan Todistajat ja ne jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan heistä. Jolloin oven avaaja voi kysyä että miksi ihmeessä Jehovan Todistajat ovat tulleet kolkuttelemaan oville kun en ole heihin liittymässä. Että nyt joudun kadotukseen kiitos jonkin ovikellonpimputksen.
2: Tai sitten kaikki jotka eivät ole Jehovan Todistajia eivät pelastu ja vauvojen pelastumatta jääminen on ikävä seuraus.

On selvää että olisi ihanteellista voida jäsentää asia ilman tämänlaista. Että ongelman voisi kiertää sysäämällä huomion toiseen aiheeseen tai soveltaa aina juuri siihen tilanteeseen sopivaa vaihtoehtoa. Mutta ovelaa on tässä vaikeaa juksata ; Yksinkertainen vaihtoehtopyörittely josta ensin aloitetaan yhdestä, saadaan siihen vastaus ja tätä vastauksen teologiaa sovelletaan toiseen kohtaan ja saadaan ikävä tulos on jotain joka riittää aikaansaamaan harmaita hiuksia.

Aina on hyvä syy juhlia

Ylläoleva pyörittely tietysti osoittaa että kastejuhla voidaan nähdä eräänlaisena aasijuhlana. Siinäkin korostui se, että oppi ei ollut järkevä. Mutta sillä saattoi olla muita ansioita. Vaikka kaste koostuikin virsistä joita lauloin osittain mukana, rukoukset joiden aikoina olin hiljaa ja uskontunnustus josta lausuin ne kohdat jotka kykenin (Ja Jeesukseen, syntyi Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin, yhteisen seurakunnan, elämään). En oikein tiedä miten pakanan olisi kohteliasta toimia, joten yritin vain olla kohtelias myymättä itseäni.
1: Mikä voi olla vaikeaa koska harvalla lienee mitään harhoja vakaumuksestani, eikä kukaan hae konfliktia saati kuitenkaan halua jättää juhlaa välistä tai edes jättää minua kutsumatta. Josta viimeinen vaihtoehto kyllä hämmästyttää hieman joka kerran. Kun minulle sanotaan että kiitos että tulitte, minä vastaan että kiitos että päästitte.

Kastetilaisuus kuitenkin toi selvästi näkyvästi vahvoja tunteita ainakin äidille ja "papalle". Vaikka itse olen hieman ihmeissäni tälläisten tunneilmausten kanssa, ne edustavat maailmaa joka on minulle kenties maksimaalisen vieras, mutta tämä on kenties pois lähinnä minulta. Tämänlaiset tunne-elämykset voidaan nähdä kuten Nietzschen teoksen Zarahustra näki aasijuhlan. Että se elähdyttää ihmisten mieltä ja tätä kautta auttaa heitä olemaan vahvoja iloisia luovia ja rohkeita ihmisiä. Tilaisuuden jälkeen nautin myös papin seurasta. Hän oli oikein miellyttävä seuramies, ja kaltaiseni sodomiitti-illuminaattikin kykeni hänen jutuitsaan nauttimaan.

Juhlassa olikin teologisista omituisuuksistaan huolimatta jotain  sosiaalisuuden henkeä. Sellaisia joiden vuoksi on kenties aivan peruteltua keksiä typeriä tekosyitä vain siksi että niitä järkeviä ei oikein tunnu olevan. Tekosyyt, ne minä kyllä ymmärrän.