"Kotimaan" blogissa nostettiin esiin lestadiolaisiin liittyviä ongelmia. Otsikkona on viittaus hengelliseen väkivaltaan, vaikka tosiasiassa sisällön mukaan kysymys on jostain jonka lestadiolaiset itse varmasti kokevat ystävällisyytenä, pelastamisena ja vastaavana. "Homma jatkui useissa sukujuhlissa julkisilla nöyryytyksillä: parannuskehotuksilla nimeltä mainiten. Ja edelleen puhuttelut ja parannuskehotukset jatkuvat. Siis ihan tänä päivänä vielä." Ongelmana on, miten tälläiseltä vuosia kestävältä kampanjoinnilta voi suojautua. Selvästi tässä ei voi soittaa poliiseja, mutta maailma on silti ahdistava.
Blogiin saapui myös kommentoija, joka ei välttämättä itse ole lestadiolainen, mutta johon kalikka on luultavasti kalahtanut. "Parannuskehoitus on tekijänsä mielestä hyvää tarkoittava, eikö sitä voi ottaa sellaisena ja jättää omaan arvoonsa?
Olen kokenut tämän kaiken. Tiedän mitä on olla neekerinä valkoisten joukossa, mutta en käy sitä läpi täällä. Kai sinunkin sukulaisesi jo ovat oppineet tietämään mitä mieltä asioista olet? Tämä on vain minun vaatimaton ajatukseni." ... "Jos olisit halunnut kirjoitella siitä, kuinka mukavaa on elää herätyskristittynä maallistuvassa kirkossa, olisitkohan koskaan saanut tänne omaa blogia? Näin toki sen, että oli puhetta palautekirjeestä. Ainoa apu lienee siinä, että muuta ratkaisua ei ole kuin kärsiä vainoa ja väheksyntää ja ajautumista marginaaliin omiensa keskuudessa. Eikö se ole Vapahtajammekin kokemus? Se on seurausta siitä, että on tehnyt elämässään ratkaisun, joka on oikea ja ainoa mahdollinen. Sen varassa minä tepastelen eteenpäin. Pientä ristin kantamista se on. Ei siinä voi poliisitoimin kukaan auttaa- Minä en neuvoisi vihaamaan, mutta toiset ovat varmasti taaskin minua viisaampia." Tämäntyyppiset lausunnot osoittavat että hengellisyyttä riittää enemmän kuin myötätuntoa. Toki jokainen fundamentalistikristitty itse väittää tietävänsä marginalisoinnista. Että ovat "neekereitä valkoisten joukossa". Kuitenkin heidän kokemuksensa, olipa se oikea tahi ei, ei vastaa mainitunlaatuisen hengellisen väkivallan muottia. Eniten näkyy se, että jos ongelman haluaa ratkaista, se nähdää automaattisesti vihana. Siksi ymmärrän miksi blogisti vastasikin että "Kun et Jorma tunne vl-liikettä, niin et myöskään ymmärrä näitä juttuja. Yritän selittää, toivottavasti tästä ei tule taas loputonta vääntöä tai jos tulee, tällä kertaa en kommentoi tai puhallan pillillä heti poikki."
Jokainen uskonnoton tietää tämän automaattivastauksen. Sen ainut seuraus on se, että jos aluksi ei vihaa jumalaa, niin aivan helvetin pian alkaa vihaamaan näitä mistään ymmärtämättömiä concern trollaavia uskovaisia. Hehän väittävät tietävänsä tilanteen ja kuvittelevat ratkaisuja toisten puolesta. Kuitenkin heillä on oma skeema mitä he haluavat ja tosiasiassa he vain listaavat erilaisia omasta kantistaan tehtyjä rationalisointeja jolla toisen muka pitäisi toimia juuri kuten he haluavat. Kun kohde tajuaa että concern trollilla ei ole tuntumaa edes siitä että mistä tilanteessa on kysymys - ei esimerkiksi vihasta tai halusta vihata - ja että keinot eivät ole ongelman ratkaisua vaan entistä pahempaa alistumista. He loukkaantuvat. Sillä heidän pikkupikku päähänsä ei sovikaan se, että he eivät ole kaikkitietäviä toisen nahkoihin hyppääviä empaattisia olentoja. Empatia ja erilaisuuden ymmärtäminen on näillä ihmisillä yksinkertaisesti minimissä. He eivät kykene siihen vaikka yrittäisivät kuinka. Ja yllättävän harvoin he näyttävät edes yrittävän.
Hyvää tahtovat rukoilijat ovatkin itse asiassa ongelma. Siinä sosiaalisuutta käytetään vetoapuna ideologisessa käännyttämisessä. Siinä "annetaan lahja joka itse haltutaisiin saada sen sijaan että annettaisiin lahja jota saaja itse arvostaa ja katsoo tarvitsevansa", joka on lahjanannossa sitä pahinta mallia ja jo tämä osoittaa lähinnä rukoilijan omat rajoittuneisuudet. Jokainen uskonnoton tietää tämän vähintään sitten kun on kohdannut ensimmäisen hyvää tarkoittavan puolestarukoilijan jonka täytyy tuoda aktinsa toisen naamalle. Tässäkin on kyseessä "hyvän tarkoittaminen". Lopputulos ei kuitenkaan sitä ole. Suoraan sanoen mitään asiallista tapaa tälläiseen rukoukseen ei ole, ja sen yrittäminenkin on törkeää. jos uskova ei hyväksy tätä hän tunnustautuu egoistiseksi oman asiansa kautta kaiken hahmottavaksi joka ei anna muille vastaavaa lupaa "heittäytyä uskon hyppyyn". Sillä vain se yksi maailmankuva on sallittu. Siksi jokaiseen sielun pelastamiseksi saatuun iltarukoukseen on vain yksi oikea vastaus. Entisel lestadiolaisen sukukokouson on vähän kuin tälläinen iltarukoustyyppi, mutta se tehdään paikan päällä. Sanamuotoilut ovat aggressiivisempia ja suorasukaisempia. Ja se tehdään ryhmässä. Ja ne ovat sukulaisia jotka tunnet, joiden mielipiteet vaikutavat ja kiinnostavat edes minimaalisen verran enemmän kuin jonkun aivan ventovieraan jeesustelijan. Ja se toistuu vuosien ajan. Tämä on tietysti hyvin vittumaista.
Itse olen siitä onnellisessa tilanteessa että oma sukuni ei ole piinannut minua hengellisistä ratkaisuistani - vaikka moni heistä varmasti rehellisesti sanoen onkin sitä mieltä että ratkaisu on väärä. He tiedostavat sen verran että se on kuitenkin omani. Toisaalta he myös tietävät minkälainen olen. Ja tiedostavat sen verran että jos minulle tarjotaan oikein minkäänlaista kiusaamista ja sen käsittelyyn vaihtoehdot "alistu ja ole kohtelias" tai "murskaa väärintekijä", en mieti ratkaisua kolmasosasekuntiakaan. Ja tämä asenne sopii erinomaisesti hengelliseen väkivaltaan. Sillä se tarjoaa likimain aina juuri nuo kaksi vaihtoehtoa. Ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.
Nähdäkseni lestadiolaisten kansa tehdyt ongelmat on helppoa ratkaista. Toki tässä on haasteita. Tehty on vain hyväntahtoisuutta joka menee pohjasta ympäri. Tätä ei tietenkään voi delegoida poliisille ; Tapahtumia on vaikeaa todistaa. "Verba volant - Scripta manent" -nyrkkisäännön mukaan sanottua ei voi todistaa, mutta vaikkapa facebookiin saadut vittuilut ovat ikuisia. Dokumentaatiota tarvitaan jotta voidaan toditsaa ja ilmoittaa teot ; Tässä toki auttaa esimerkiksi se, että jos olet jossain töissä niin pomollesi soitetaan että minkälainen kauhea ateisti olet, sillä vaikka sanottu katoaa, ulkopuolien todistajalausunto ja puhelutiedoista jäänyt rekisteri on miltei yhtä hyvä kuin kirjoitettu sana. (Minulle itselleni on muuten tehty tällä tavalla. Pomoa ei jostain syystä kiinnostanut. Ei tullut potkuja.) Ja toisaalta kun tälläinen hyväntahtoisuus ei ole rikos, ei mikään dokumentointi muuta tilannetta. Poliisia ei kiinnosta koska tässä ei ole rikottu mitään lakia. Tätä ei itse asiassa voi delegoida edes järjestön sisäiseksi murskaamiseksi tai järjestön väkivaltakoneistolla uhkaamisella tienaamiseksi - joka on aina erittäin miellyttävä vaihtoehto. Tämänlaisessa tilanteessa oikea tapa on se, mikä se yleensäkin on. Pitää yksinkertaisesti käyttää samoja keinoja, mutta paremmin.
Lestadiolaisten tuossa tuottama ikävä painehan on ideologista painetta jossa on suuri ryhmä ihmisiä tuijottelemassa, paheksumassa ja osoittelemassa sormella. Tämänlaista vastavetoa saa nykyään mediasta. Ja tässä on loistavaa jos kaikki tehdään mahdollisimman tiedottavasti. Kerrotaan miksi on erotettu - koska se näyttää massalle keinotekoiselta ja typerältä he eivät enää näe mitään oikeutusta teoille - ja mainitaan tekoja. Eikä vain tekoja. Vaan nimiä mainiten kerrotaan kuka on tehnyt mitäkin. Tehdään avoin blogi. Lestadiolaiset toki lähtevät vastaisukuun kommenteissa. Mutta tämä puolustus on heidän kannaltaan valitettavasti vain asian pahentamista. Käy kuten niissä lausunnoissa jotka itse nostin esiin. Jos ideologia kiusaa vuosia, ei voi sanoa että "suck it up"! Etenkin kun lestadiolaiset itse pahastuvat jos heidän toimintaansa puututaan. Vaikka ihan ymmyrsilmin kiiltävin jossain tv -haastattelussa kertoisi puolikuiskaavalla äänellä, että "en minä heitä vihaa, toivon vain että ymmärtäisivät tekemänsä ja korjaisivat maailmankuvaansa niin että he olisivat niitä hyviä ihmisiä joita tiedän heidän pohjimmiltaan olevan". Joka on asenteena todella vittumainen, mutta täsmälleen sitä mitä he itse tarjoavat. Ai tuntuuko negatiivinen julkisuus vittumaiselta? No, mieti sitä että itse ideologisista syistä kiusaatte tullaisella samanlaisella "pelastus&halveksunta -asenteella". Jos tässä kohden ensimmäinen idea on että ihmsiellä on uskonvapaus, niin ei olla ymmärretty että ongelma on tuotu esiin juuri siksi että he itse paheksuvat asioita ja rajoittavat uskonvapautta juuri oleellisesti samalla tavalla. Jos lestadiolaisten sukukokouspaheksunta -aktivismi ei ole uskonnonvapautta vastaan, ei ole negatiivinen mediajulkisuuskaan. Ei siihen uskonvapauskorttiin voi sanoa kuin että "Eihän tässä kukaan pakota eroamaan seurakunnasta tai vaihtamaan uskoa. Tämä on vain tälläinen meidän pohdinta ja mielipiteenilmaus, ja aika moni vaan näyttää ajatelevan samalla tavalla. Että yhteinen huoli jaetaan. Mehän kuitenkin vain toivomme Teidän parastanne, että joskus ymmärrätte ja muutatte mielenne. Eheydytte. Että toiveikkaita ollaan sillai! Hyvää vaan tahdomme - teidän parastanne jonka tiedämme teitä itseänne tehokkaammin! Ei kai myötätunto ja toisen parhaan ajattelu ole rikoksiksi muuttuneet???"
Tämän ainut vaihtoehto on se, että alistuu ja on hakattavana. Tiedän että näitäkin idiootteja on. Heidän ratkaisunsa on väärä, mutta se on sentään heidän omansa. Toinen vaihtoehto on pysyä etäällä suvusta. Tämäkin on varmasti aivan mukava vaihtoehto. Ihminen voi hankkia ystävänsä tarpeen vaatiessa muualta. Kenties kannattaakin. Sillä jos kahden ihmisen välillä merkittävin yhteys on genetiikka, se ei takaa kovin hyvää kanssakäymiselle. Kenties se vain uskonveljiä vuosikausia nainut suvun geeniperimäkin saa tätä kautta astetta enemmän varianssia ja jotkut asenneongelmat saavat tulevissa sukupolvissa ratkaisun hieman odottamattomalla, geeneihin redusoituvalla, tavalla. Tai jos ei, niin ainahan voi toivoa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti