Ateismin pakkorelativismista

"Kotimaa24" nosti esiin  monenlaisia kannanottoja joiden ytimeksi voidaan nähdä käsitteiden konstruktiivisuus. Ja että se olisi jotenkin oleellisesti ateismin ominaisuus. Asiaa ei sanota suoraan, mutta se tuodaan vahvasti teemana esiin läpi jutun. Aiheena on sekasauna, mutt sitä lähestytään erilaisin kulmin. Ja vaikka kulmat ovat erilaisia, mutta väite relativismista pysyy samana. Tämä yllättää koska useimmiten ateismia moititaan nykyään skientismistä ja naturalismista, eikä sen perimmäisestä postmodernista relativismista ja konstruktivismista.

Kohta 1:

Ensimmäinen koskee samanlaisuutta, erilaisuutta ja tasa-arvoisuutta. "Ateisti usein ihmettelee, miksi kristityt aina puhuvat erilaisuuden ja eriarvoisuuden välisestä erosta. Kristitty taas ihmettelee miksi ateisti ei tajua tätä eroa. Kuitenkin käsitys samankaltaisuudesta yleensä ajaa eriarvoisuutta. Kun ihmisten eroja ei huomioida erilaisissa ratkaisuissa luodaan selvästikin järjestelmä, joka sopii joillekin, mutta ei toisille. Jos nainen ja mies luokitellaan samanlaisiksi, heiltä vaaditaan samoja asioita. Se tarkoittaisi sitä, että naisen mahdollisen raksauden pitäisi todella vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi naisen työllistymiseen: eihän kukaan kunnollinen mies tule raskaaksi." Huomio on sinänsä tosi, mutta triviaali. Tasa-arvoisuuden kohdalla klassinen ongelma on todellakin siinä että onko maailma reilu jos naisia ja miehiä kohdellaan identtisesti niin, että heidän eronsa oletetaan yhtä pieniksi kuin erot ruskeasilmäisten ja sinisilmäisten välillä.

Raskauskysymyksen kohdalla tosin voidaan sanoa että tosiasiassa väite on ristiriitainen. Raskaaksi tulemista ei voida ennakoida työelämässä koska se vaatii erilaisuuden tunnustamista. Se nojaa seurauksiin, joiden huomioiminen vaatii vähintään implisiittisen eron tunnustamisen. Jos eroa ei tunnusteta, ja unohdetaan ja kiistetään biologinen ero naisen ja miehen välillä ei raskauteen voitaisi vedota! ; Eron kiistäminen on idioottimaista, mutta tässä mietitään käytetyn logiikan rakennetta. Eriarvoistaminen vaatii erilaisuuden tunnustamista vaikka erilaisuuden tunnustaminen ei tarkoitakaan samaa kuin eriarovoistaminen.

Valtaosa tasa-arvokeskustelusta on aivan toisenlaista. Jos katsotaan vaikkapa "feministin vuoro" -blogia voidaan huomata että siellä nojataan feministien perinteiseen tapaan katsoa biologisia eroja, tiedettä ja tasa-arvoa. "Kyse ei tietenkään ole siitä, että geeneillä ei olisi mitään merkitystä, vaan siitä että geenit - vaikkakin rajoittavat tietyllä tavalla ihmisen kehitystä - eivät täydellisesti määritä kehityksen lopputulosta." Toki itsekin ajan sitä että vaikka konteksti voi vaikuttaa, niin ne erot kontekstin sisällä ja kaiken kaikkiaan voidaan silti kaivaa esiin. (Työläys ja monen elementin vuorovaikutus ei tarkoita samaa kuin erojen olemassaolemattomuus.) Kotimaa24n valitsema tasa-arvon määritelmä onkin valittu monista erilaisista tasa-arvon määritelmistä varsin keinotekoisesti, jotta se rakentaisi sisäisen ristiriidan feministien epäreiluksi näkemän ja reilun välille. Feministi voisi naurahtaa ja sanoa että siinä on väärä oletus. Jos nainen haluaa panostaa uraan hän voi olla jäämättä raskaaksi. Ja mies voi jäädä vanhempainvapaalle - joka on työpaikalle se isoin taloudellinen este.

Itse asiassa kotimaajos tasa-arvo määritellään tuolla tavalla, niin naisten työhönmenon rajoittaminen on tasa-arvoista. Eli tässä tasa-arvo määritellään erikoisella tavalla. Argumentti yrittää väittää että lopputulos olisi epäreilu ja eitasa-arvoinen. Se on kuitenkin vain sitä että sanotaan että tasa-arvon määritelmän kanssa ei olla samanmieklisiä. Tästä voisi toki rakentaa ristiriidan, joka syntyy siitä että feministit eivät pidä tätä reiluna vaikka se noudattaisi feministien tasa-arvon määritelmää. Mutta jos tätä väitetään feministien sisäiseksi ristiriidaksi ollaan ongelmissa koska feministit eivät juuri tätä määritelmää käytä. Sisäinen ristiriita rakennetaan tuomalla ulkopuolisen maailmankuvan vaatimuksia. Argumentti ei siis sano että feministit olisivat sisäiseti ristiriitaisia vaan että kristittyjen tasa-arvomääritelmä ei ole yhteensopiva feministien tasa-arvomääritelmän kanssa. (Joka on huomiona epäkiinnostava tai triviaali.) Feministit katsovat yli ja aliedustuksia tilastoissa, jolloin korostuu enemmänkin se, että ominaisuuksilla tai eroilla ei ole mitään väliä joten niihin on turha puuttua. Esimerkiksi kun feministi puhuu naisten yleisyydestä johtotehtävissä, hän ei pidä ominaisuuspuolien esilletuomista relevanttina. Sillä vain status ja sen tilastot kiinnostavat. Argumentti joka rakennetaan siten että tasa-arvon määritelmä märitellään eri tavalla kuin se yleensä määritellään on prosessina ajatteluvirhe ties kuinka omituisempaan potenssiin.

Skientisti voi sen sijaan löytää tasa-arvosta aivan toisenlaisen paradoksin. ; On nimittäin erikoista, että jos ihmisiä katsotaan pelkän lahjakkuuden ja saavutusten kautta, se johtaa nimenomaan siihen että perinnölliset ja kulttuuriset erot maksimoituvat. Jos ei tueta köyhiä, rikkaat saavat etulyöntiaseman. Jos katsotaan pelkkää lahjakkuutta, esimerkiksi älykkäät saavat paremmat työpaikat. Voidaankin kysyä että onko tämänlainen attribuuttikeskeisyys tasa-arvoa. Koska siinä kaikki saavat ilmenevien kykyjensä mukaan, eikä muista piirteistä välitetä. Tätä kautta tasa-arvon määritteleminen on mahdollista. ~ Tässä kohden korostuukin itse asiassa se, että valtaosa järjestelmistä tarvitaan juuri sen vuoksi että ei haluta ottaa tätä lahjakkuuspuolta esille. Esimerkiksi kun miehet laitetaan armeijaan viitataan keskimääräiseen sukupuoliominaisuuteen. Eli siihen, että miehet ovat keskimäärin vahvempia kuin naiset. Harva on kuitenkaan halukas vaihtamaan tilalle kuntotestiä joka mittaisi voimakkuutta. Ja tosiasiassa "sukupuolen ominaisuus" on argumenttina siksi että aiheena ei ole ominaisuus vaan sukupuoli.

Kytkös ateismiin on kuitenkin erikoinen. Sillä nykyateistit eivät oikeasti kovinkaan usein ole feministejä. Mietitään vaikkapa feminismikriittistä "Keisarinnan uudet vaatteet" -teosta jonka toisena tekijänä on uusateismin suomen näkyvimpiä ideologeja, Jussi K. Niemelä. Ateismi määrittelee tasa-arvon jonain muuna kuin sosiaalisena konstruktiona. Itse asiassa tällä on yhteyttä siihen mitä Hännikäinen kuvaa "Sarastuksessa".  "Feministit olivat vuosikausia ihmetelleet, miksei mitään miesten tasa-arvoliikkeen kaltaista ollut syntynyt. Kun sellainen lopulta syntyi ja suuntasi purevimman kritiikkinsä feminismiä kohtaan, heidän reaktionsa oli raivokas. Suuri osa kritiikistä oli alatyylistä ja henkilöön kohdistuvaa, mutta tyypillisin mitätöintiyritys oli miesasiamiesten syyttäminen “taantumuksellisiksi”, jotka halusivat palauttaa patriarkaalisen järjestelmän ja naisen alistetun aseman. Jos kriitikot olisivat malttaneet pohtia mieasiamiesten tekstien asiasisältöä, he olisivat kenties huomanneet, että niiden näkemykset olivat pikemminkin käänteistä feminismiä kuin minkään sortin reaktionäärisyyttä. Käytännössä miesasialiike on kopioinut feministisen retoriikan ja feministiset vastakkainasettelut ja tulkinnut niitä maskuliinisesta näkökulmasta. Oikeastaan ainoa merkittävä ero feminismiin on siinä, että miesasiamiehet tunnustavat sukupuolieron, kun taas naisasianaiset ja heidän laahustaan kantavat profeministimiehet pitävät edelleen kiinni biologis-historiallisen tietämyksen ja terveen järjen vastaisesta sukupuolineutraaliuden ihanteesta."

Sukupuolierot hyväksytään ateistejen parissa laajasti. Prometheusleirilläkään ei kiistetä että saunassaolijoilla on erilaiset värkit, vaan että se olisi automaattisesti seksuaalista. (Olen tässä erimielinen itsekin, mutta tässä onkin kyseessä arvon kristittyjen perustelun eheys. Tai oikeastaan tässä tapauksessa sen puute.) Uusateismissa esimerkiksi evoluutiopsykologia on suosittua ; Ja tässä sukupuolten erilaisuus nousee esiin. Feministit ovat tälle myös melko vastahakoisia, ja se on hyvin suuri skisma uusateistejen ja postmodernistien kanssa noin laajemminkin.
1: Uusateistit eivät toki ole yleensä yhtä hedonistisia kuin Hännikäisen kuvaamat "pelimiehet", mutta sukupuolten erojen tunnustaminen yhditää heidät. Postmoderni sukupuolettomuus ei vaivaa ateisteja vaan feministejä. Näin ollen kritiikki selvästi osuu väärään maaliin. Ja sen takana on luultavasti se, että arvon uskovaiset eivät ole viitsineet tutustua viholliseensa, vaan ovat leimanneet mielikuviinsa jonkinlaisen stereotyypin jossa kaikki vastustajat leimataan yhdeksi ja samaksi vihervasemistolaisen feminismin sävyttämäksi.

Valtaosa kristittyjen moitteesta onkin siinä että he eivät tosiasiassa täytä mitään "kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" -luokitelmia. Vaan sitä että erilaisuus on myös lupa tuomita. Esimerkiksi naisten keskimääräinen kunto nähdään argumenttina sille että "ei naisia armeijaan". Ja tässä on kysymys aivan eri asiasta.

Kohta kaksi:

Toinen kohta on käsitteellinen. "Komsi ja kumppanit eivät kuitenkaan ole täysin johdonmukaisia maailmankuvalleen. Jos seksuaalisuus ei ole kenenkään suunnittelema, niin ei kyllä ihminenkään ole. Oikeastaan ateistisessa maailmankuvassa ihminen, banaani ja kivi ovat kaikki keinotekoisia määritelmiä!" Valitettavasti tässä ollaan Platonisessa määritelmäkulttuurissa. Tässä kohden on hyvä huomata, että käsitteet eivät synny tyhjässä. Naturalisti tutkii käsitteiden korrelaatioita. Banaani on attribuuttikimppu, joiden yhteyksiä voidaan arvioida. Logiikka syntyy koska on universumi sallii evoluution. On toki selvää että kirjoittaja yrittää torjua yhteyden selittämällä sitä että hän on mainiosti copy-pastennut erehtymätöntä herra Puolimatkaa joka on ansiokkasti copy-pastennut Alvin Plantingaa. "Tämänkään ei pitäsi yllättää, sillä ateistisessa maailmassa meidän aivomme ovat joka tapauksessa oletettavasti toimimattomat. Tällöin myös logiikka on kelvoton työkalu." Tässä on kuitenkin kyseessä hyvin pitkällisesti ja syvällisesti väärä oletusketju. Ensimmäinen syy on se, että tosiasiassa moni ateisti nimenomaan kiistää sen, että evoluutio ei voisi tuottaa warrantia. Ja heillä on asiaan erilaisia argumentteja. Se, että Puolimatka väittää ateismista jotain ei tarkoita että se  todella vastaisi sen sisältöä. Puolimatka ei voi määritellä ateistien kantaa ateismiin ulkopuolelta.

Ja jos tehdään kuten minä, eli otetaan warrant -argumentaatio vakavasti. Niin tilanne ei silti tarkoita yhtään sitä mitä väitetään. Puolimatkahan yrittää rakentaa rationaalisen ateistin käsitteen oksymoroniksi väittämällä että ateismi kiistää warrantin. Ristiriita johtuu kuitenkin siitä että ateistit eivät vaadi mitään warrantia. Teknisesti uskovainen tietysti sanoo että a-ha -sehän tarkoittaa sitä että ateisti ei luota tieteeseen tai muuhunkaan. Että kaikki latistuu relativismiksi ja tarinankerronnaksi. Tässä kysymys on kuitenkin siitä että vaatimuksissa warrantin kanssa on sitouduttu loogisen positivismin ihanteeseen. Vaihtoehtoina on siis vain "joko 100% täysin erehtymätön ikuinen varma muuttumaton totuus tai 0% mitään tietoa". Kysymys ei kuitenkaan ole ollenkaan näin dikotominen. Esimerkiksi uskovaiset ovat kovasti moittineet ateistista Stephen Hawkingia. Hän esittää "Suuri suunnitelma" -teoksessaan argumentin malliriippuvaisesta realismista. Siinä tuotetaan tietoa jonka suhteen warrantin vaatiminen on pseudo -ongelma. Tässä tiedettä voidaan tehdä ja arvioida vaikkapa sitä miten vahvasti tietyt attribuutit tuottavat empiirisesti arvioitavissa olevan kohteen nimeltä "banaani". Ja miten tämä tarjoaa kontekstin joka eroaa vaikkapa sen kanssa samanmuotoisen ja analogise "kikkelin" kanssa. Seurauksien todennäköisyys vaikkapa "raskaus" -tematiikassa on tässä empiirisesti havaittava asia. Se ei vain tiedä onko kaikki loppujen lopuksi pohjimmiltaan vaikkapa Matrixin aivoihimme tuottama harha. (Tämänlainen kysely on malliriippuvaisessa realismissa merkityksetön.) Tämän lopputuloksena on vaikkapa immersiivinen suhde elämään. (Warrant on kristittyjen asettama aivan typerä vaatimus jota naturalistien ei tarvitse täyttää ollakseen sisäisesti intellektuelleja tieteenkäyttäjiä, koska se nyt on kristtyjen oma sisäinen ehto. Se, että naturalisti ei täytä kristittyjen vaatimia ehtoja kertoo siitä että kristityt eivät ole yhteensopivia ateismin kanssa. Joka on huomiona epäkiinnostava ja triviaali. Warrantin puute ei johda naturalistin sisäiseen ristiriitaan, koska se ei ole naturalistien sisäinen ehto vaan kristittyjen ulkopuolelta tuleva ehto.) 
1: Itse tosin olen huvittunut koska tosiasiassa Plantingan evoluutioon kohdistaman logiikan soveltaminen Jumalaan tuhoaa myös kristinuskon warrantin. Kristinuskon Jumalan oletetaan olevan tietynlainen ja tämä on kaikilla Plantingan todennäköisyydenarviointikeinoilla vielä epätodennäköisempi kuin evoluution synnyttämässä. Jos joku kiroaa miksi olemme juuri sellaisia kuin olemme, tässä törmätään kysymykseen miksi Jumala on juuri sellainen kuin on.

Kaiken kaikkiaan artikkelin perusongelma näyttääkin olevan se, että siinä luodaan kuva jossa krisitnuskon ulkopuolella olisi vain konstruktiivisuus. Ajatus on sitä että jos on teoria siitä että oman uskonnon omistama näkemys on objektiivinen moraali, sen ulkopuolella olisi vain subjektiivisuutta ja epämoraalisuutta. Toki ymmärrän että esimerkiksi Craig yrittää vakavalla naamalla väitellä asiasta, tehden logiikassaan omituisia ristiriitoja. Tämä tematiikka on väärä dikotomia, ja sen puolustaminen on kliseistä ja logiikkavirheineen aina yhtä huvittavaa. (Ainakin kun ensin on selitetty miten ateitit eivät voisi kunnioittaa logiikkaa vaan tunteilevat irrationaalisesti.) Tämä näkemys yhdistetään ateisteihin, joiden kohdalla ei näytetä huomaavan että esimerkiksi uusateismin "yksi neljästä ratsumiehestä" nimeltä Sam Harris luo "Moraalinen maisema" -teoksessaan biologisen moraalin mittaria joka voidaan nähdä nimenomaan pyrkimykseksi tehdä objektiivinen moraali (ja jolla on siksi objektiviisen moraalin filosofiset ongelmat. Jotka ovat tuttuja kristittyjen objektiivisesta moraalista.)

Vastustajan olkiukottaminen ei tietysti tuo arvokkuutta tai järkevyyttä tekstiin. Se osoittaa lähinnä että kirjoittaja tuntee kuluneimmat kliseet. Tämä toimii identiteetintunnustamisena, ei loogisena perustelurakenteena.On toki mukavaa nähdä miten kriitikko demonstroi omaa osaamattomuuttaan jollain alueella. Valitettavasti me muut vain joudumme aina lakaisemaan tätä samaa kliseepuuroa ja herjaussoppaa.