Eilisessä Pridessä oli jonkin verran megafonimateriaalia. Vähän ennen kulkueen liikkeellelähtöä esitettiin että halaaminen tekee parempia ihmisiä. Ja että lempeyttä tulisi levittää halaamalla jotakuta spontaanisti. Olen toki joskus muulloinkin ollut massatilaisuuksissa joissa puhuja korostaa koskettamisen merkitystä. Ja on kannustanut hiplaamaan tuntemattomia.
Kulttuuria tuetaan myös kielellisillä konventioilla. Internetissä on ties mitä ryhmähalaus ja halaus -käsitteitä joita kylvetään hyvinkin innolla. Ja niitä pidetään läpeensä hyvinä. Esimerkiksi tässä päivänä muutamana eräs ihminen oli minua kohden "myötätuntoinen" - sellaisella omituisella tavalla jolla vain erityisen itseriittoiset self righteous -tyypit osaavat olla - ja hän heitti minua halaus -tekstillä. Kun kerroin että en pidä fyysisestä koskettelusta ja siihen viittaavista sanoista, hän toisti tilanteen. Hän ei varmasti olisi yhtä tyytyväinen jos jollekulle tehtäisiin vastaavia toistoja jos hän kertoisi että seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät ilmaukset internetissä ahdistavat ja joku sanoisi että ne ovat "vain sanoja" ja toistaisi näitä seksuaalisesti sävytettyjä termejä siihen heti perään.
Mielestäni tämänlainen on hyvin hävettävää, kunniatonta ja väärin. Vertauksena tulee mieleeni lähinnä se että kehotettaisiin harrastamaan spontaanisti seksiä itsen kanssa vasemmalla olevan kanssa siksi että seksistä on etuja fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle. Kysymyksenä ei ole edes kieltää näitä hyötyjä vaan nimenomaan se, että tästä huolimatta aktio olisi raiskaus.
Ja raiskaus on hyvä vertaus siinä mielessä että molemmissa on kysymys oman kehon koskemattomuudesta. Halauksen kohdalla tätä ei toki tunnusteta koska sen kohdalla kyse ei ole lyömiseen verrattavissa olevasta väkivallasta. Eikä se ole yleensä seksuaalista, kuten raiskaus. (Tosin:halaaminen on silloin tällöin jossain määrin seksuaalista ja joskus harvoin se on jopa vahvasti seksuaalista.) Elämme kulttuurissa jossa on kielletty viisaasti klähmintä. Ja meille opetetaan myös että EI:n jälkeen ei saisi toistaa tekoa. Olen itse tosin sitä mieltä että jo siinä vaiheessa jos kuulee Ei:n on tehnyt virheen. En ole kieltämässä klähmintää vaan korostan että se vaatii tilannetajua. Jos klähmintään tulee vastaukseksi ei, on tilanne tajuttu väärin ja virhe on klähmijän. (Ainakin siihen asti kunnes toisen ihmisen ruumis on muuttunut hänen omaisuudekseen.)
Omalla kohdallani kyseessä on pääasiassa epäluottamuksesta. Minua on lyöty paljon. Suomessa on toki olemassa ihmisiä joita on lyöty useammin ja pahemmin. Mutta tämä määrä on yllättävän pieni. (Minua on sentään lyöty lihakirveellä kolmevuotiaana. Ja tämä on vasta rikkaan monisyisen elämän aloituspuolta.) Tässä kohden on syytä tiedostaa että minua ei ole pahoinpidelty halailulla. Mutta mieli toimii näissä asioissa kuten se toimii. Kun astuin lapsena maamehiläispesään ja sain paljon pistoja, en alkanut pelkäämään mehiläisiä tai ampiaisia vaan kärpäsiä. Pelkäsin kärpäsiä oikein kunnolla. Samassa mielessä on hieman kornia, joskin ymmärrettävää, että halaaminen ja pitkittynyt fyysinen kontakti ahdistaa ihmistä joka on tottunut nopeasti tuleviin ja impaktinomaisiin fyysisiin kontakteihin.
Halaaminen vaatii siksi erityistä luottamusta. (Laskeskelen että ihmiskunnassa on ehkä kymmenkunta ihmistä joka on saanut minulta riittävästi luottamusta.) Se on tärkeä asia johon liittyy erityistä luottamusta ja kunnioitusta. Spontaani halailu poistaa tämän puolen tilanteesta täysin. (Tosin nykyään kunnia ja asioiden ansaitseminen ei tunnu olevan muotia .. Kaikkia pitäisi arvostaa ja antaa kaikki kunniaan ja luottamukseen liittyvät edut ilmaiseksi ja ehdoitta.)
Tästä puhuminen ei ole muodikasta. Toki Aliisa ihmemaassa on kirjoittanut tästä pakkohalailusta ongelmallisena "pakkohoitona". Ja varmasti joku muukin on tähän asiaan tarttunut. Itselleni kysymys on kuitenkin oikeudesta omaan kehooni ja siitä että miten jonkun muun henkilökohtainen reviiri on jotain jota ei pidä lähteä tallaamaan vaikka itse onkin kultturellisti ihastunut jostain toisesta kulttuurista. Minä en ole kulttuuripiiri ja kehoni ei ole uhrattavissa jonkin maan sovinnaistapojen edessä. Ei vaikka tämä jokin toinen maa olisi sellainen jossa en ole koskaan edes käynyt. Tai jonka kulttuurin tuntisin, ymmärtäisin tai olisin sisäistänyt. (Kenties jossain on kulttuuri jonka sovinnaistapoihin vedoten voin viitata fyysiseen koskemattomuuteen? Tämä on irrelevanttia koska kyse ei ole näistä in first place.) Kysymys on minun ruumiistani. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen pointti.
Onneksi omalla kohdallani on se hyvä puoli että en välttele konflikteja ja osaan käyttää pahaa kieltä. Lisäksi Fiore on opettanut minulle monia heittoasioita. Näin ollen osaan pitää puolta itsestäni. Kykenen ennaltaehkäisemään paljon ja jos sanat eivät riitä kykenen kyllä estämään tilanteita. (Yllätyshalaus on toki siitä kätevä että aktiot ovat tässä kontekstissa pelkästään itsepuolustuksellisia. Enhän minä voi 100% tietää että onko minuun kohdistumassa fyysinen uhka. Torjun reaktiivisesti tämän fyysisen uhan kokemuksen.) Toki tässäkin kohden on mainittava että on potentiaalisesti mahdollista että halaamistilanne muuttaa ihmisen paremmaksi ihmiseksi. Sellaiseksi joka sattuu elämään hieman syvemmällä kuin me maan pinnalla tallaajat olemme tottuneet. (Alla ohjeita siitä miten kunniattomia halailijoita voidaan kohdella oikeaoppisesti ja herrasmiesmäisesti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti