Fatwakateus on jostain syystä viime päivinä kiertänyt netissä tavanomaistakin runsaammin. Eri foorumeilla on pitänyt reagoida siihen miten liberaalit, ateistit, feministit tai muut vastaavat tahot moittivat kristinuskoa mutta eivät islamia.
Tätä tapahtuu mm. paikoissa joissa on uusateisteja jotka pitävät Sam Harrisin islamargumentaatiosta. Joten tilanne on ollut surkuhupaisaa. Jotain jota voi odottaa tilanteessa jossa ihminen kävelee feministien ympärileikkauskeskusteluun nähden kritiikin vain juutalaiskysymyksenä ja tätä kautta jonain joka ei hauku muslimeita vaan judeo-kristittyjä ; Selvää on että islamkritiikiksi ei lasketa islamkritiikkiä sellaisenaan vaan kritiikin täytyy tosiasiassa olla konservatiivien vakiintunutta maahanmuuttojurnutusta. Toisin sanoen näistä reagoinneista on selvää että
1: Henkilöt ovat täysin vihjeettömän olkiukon varassa. He "ihmettelevät" jotain ilmiötä jota ei ole. Ihmetys loppuu kun ottaa pään omasta ignorantista perseestä, kasvaa ihmisenä ja tiedostuvat.
2: Siitä että islamkriittisyys on määritelty hyvin tarkalla tavalla. Ei riitä että vihaa islamia. (Sam Harrisin lausunnot ovat tässä itse asiassa aika tymäkkää tavaraa.) Pitää käyttää tiettyä jargonia. Toisin sanoen ei riitä että puhuu maahanmuutosta, ei riitä että kritisoi islamia. Tämä kritisointikin täytyy tehdä tietyin lausunnoin ja niillä täytyy olla tiettyjä sisäpoliittisia valtapelillisiä lausuntoja. Kuten uskontokieltoa. (Tämä pyrkimys uskonnon kieltämiseen näyttää olevan jokseenkin vahvan hypoteesi siitä mitä uskontokritiikin täytyy olla.)
3: Siitä että tässä ei tiedosteta identiteettejä kovinkaan hyvin. Eli jos joku moittii jollain palstalla islamia hänet oletetaan maahanmuuttokriittiseksi toveriksi. Mutta nimiä ei jakseta seurata konsistentisti historiaan ja tulevaan eli ei muisteta mitä tämä on viime viikolla tai edellisenä päivänä sanonut. Ja näin jos joskus moittii kristinuskoa mutta ei samassa lauseessa hauku islamia ei auta jos on haukkunut islamia edellisenä päivänä. Koska maahanmuuttokriittisen olmin lähimuisti ei elä sinne asti. Näin samaa tyyppiä leimataan milloin "suvakiksi" ja milloin "meikäläiseksi maahanmuuttokriitikoksi" aina tilanteen ja kommentin mukaan ilman että tästä muodostuu mitään koherenttia kokonaiskuvaa.
Mutta ei. Nämä asiat ovat periaatteessa vakiintuneita juttuja. Perusteoriana on että kristityt ovat hyviä ja ystävällisiä ja riskittömiä moitittavia. Eli ateistit ovat pelkureita jotka eivät moiti uskontoja jotka oikeasti ovat riskejä. He naurattavat minunlaisia ihmisiä jotka ovat (1) kritisoimassa kristinuskoa sen vuoksi mitä he ovat tehneet minulle itselleni (2) tartuin maahanmuuttokritiikkiaiheeseen vasta kun ihminen päätti että on asiallista ruveta uhittelemaan minulle netissä väkivallalla ja tappamisella ja muulla vastaavalla kauniilla patrioottiörveltämiseltä.
1: Moitin varmaankin islamiakin kasvaneella innolla kunhan joku sieltä suunnasta provosoituu vastaavaan tempaukseen. Olen siinä mielessä omakohtaisuuskeskeinen narsistinen sadistinpaskiainen vailla armoa ja anteeksiantokykyä. Tämä ei ole kovin eettistä tai kunniakasta. Mutta se nostaa pelkuruusteoriaan uuden twistin. Sellaisen jota kannattaa lähteä miettimään ennen kuin lähtee vaikka uhittelemaan minulle internetissä. Minun kanssa joko tullaan toimeen tai ... no, ei tulla.
Mutta tosiaan. Lienee tarpeellista palata siihen mikä minua huvitti tässä fatwakateusaallossa. Argumenttien kurimuksesta löytyi vannoutuneen kristityn lausunto siitä että tosiasiassa kristittyjä moititaan koska ateistit tietävät että kristityt ovat heitä. Eli tässä kohden hän ajatteli että ateistit symppaavat kristittyjä ja ajattelevat että heitä voidaan kritisoida koska kyse on ikään kuin enemmän omasta viitekehyksestä. Eli toisin sanoen islamia ei moitita koska nämä ovat "muita". Ideaalin takana on sama mikä on mustien ihmisten kohdalla ; "only a nigger can call an other nigger nigger".
Teoria on ainakin omalla kohdallani huvittava. Uskonto ja uskonnottomuus on ollut minun sukupolveni yksi keskustelunaiheista - itse asiassa maahanmuutto on vain sivujuonne jossa käväistään. Todennäköisesti uskonnottomuusteema nousee jälleen hyvin pian "siksi vakioaiheeksi" josta muka pitää puhua enemmän vaikka tosiasiassa vuosia ei ole mistään muusta puhuttukaan. Uskonnottomien juridinen asema on jotain joka keskusteltiin ehkä sukupolvi-pari sitten. Käytänteet elävät monesti jäljessä (de jure ei ole sama kuin de facto). Uskonnottomuus on ollut koko nuoruuteni ja aikuisikäni jotain jonka yhteiskunnallisesta asemasta on väännetty. Tätä kautta uskonnottomuus on ollut jotain jolla kristityt ovat esimerkiksi käsitelleet omaa kristillisyyttään, ikäämn kuin kontrastissa. Ja tämä ruotiminen on johtanut varmasti siihen että uskonnottomuus on ollut asia joka on ollut pakko käsitellä. Siitä on ollut pakko olla tietoinen. Keskustelun määrä ja ärhäkkyys ovat pakottaneet siihen. Joko sitä kuuntelee päivästä toiseen miten omaa identiteettiä tallataan maahan. Tai sitten debatoi vastaan ja on konfliktissa. Kun jatkuvasti kuulee teorioita siitä miten uskonnollinen vakaumus tekee huonomman kansalaisen, uhkaa kansakunnan tulevaisuuden, turmelee lapset, tekee kelvottomaksi vanhemmaksi, tekee lapsen heitteellejättävän, ja on muutenkin jotain sellaista aateryhmää josta piispatkaan eivät voi löytää positiivisia edustajia muuta kuin lähinnä menneisyydestä. (Joka on tarpeen jotta luodaan illuusio siitä että ateisteja ja uskonnottomia ei vihata siksi että he ovat ateisteja ja uskonnottomia. Rehellisesti sanoen mistään muusta ei ole kysymys.) Kristityt ovat nimenomaan luoneet juopaa siitä jossa en ole kansakuntaa. On jopa esitetty että uskonnottoman pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan tai että hän kannattaa neuvostoliittomeininkiä. (Tyyppejen suusta jotka itse pahastuvat jokaisetsa natsivertauksesta tämä on tietenkin vähintään jokseenkin huvittavaa.) Tyypit jotka ensin selittävät miten olen moraalissa kristillisen Suomalaisen yhteiskunnan vapaamatkustaja ja jotka diskvalifioivan täydestä kansalaisuudesta ja luotettavasta vanhemmuudesta ja perhe-elämästä, ovat nyt selittämässä vakavalla naamalla että moitin kristittyjä siksi että koen heidän jotenkin kuuluvan jengiin.
Tämä on vihjeettömämpää ja huvittavampaa kuin mikään muu fatwakateusmateriaali jota olen alla kuvannut. (Ja joiden vihjeettömyyden olen aika alleviivatusti tuonut esiin.) Alleviivaan asiaa sanomalla kaikille kristityille ; Ette te ole mitään "samaa jengiä" minun kanssani. Koen suurempaa sananmielisyyttä australialaisiin agnostisiin evoluutiofilosofeihin kuin suomalaisiin kristityihin. Islaminuskoiset ovat kannaltani epäkiinnostavia lähinnä sen vuoksi että he eivät (vielä) ole ehtineet kovin ankarasti uhkailla minua tai olleet minua kohtaan kovin häijyjä. (Muutos tähän voi olla vain ajan kysymys.) Lopettakaa leikkiminen että me voisimme olla jotain samaa kerhoa. Me emme ole. Suurin osa kristityistä ei ole vihollisiani. He ovat minulle herttisen yhdentekeviä. Osa heistä, se aggressiivinen vähemmistö joka on niin aktiivista että se joskus näyttää enemmistöltä, sitten on sellaitsa että he näyttävät ensin tekevän parhaansa että maailma olisi sellainen että olisimme yhteensovittamattomia (uncompatible). Eli tilanne olisi "joko minä tai he". Ja jotka sitten ihmettelevät kun sanon "O.K." Enkä valitse heidän etuaan vaan oman olemassaoloni.
Kristityt ja minä. Elämme samalla maantieteellisellä alueella ja meitä sitovat samat lait. Mutta ei ole mitään "meitä". Me emme ole tiimi. Kohtelen teitä vain sillä mitä laki sanoo. Tämä on kuivakka, asiallinen ja virallienn suhde. Ei mikään kaveruus tai tiimipeli. Jos haluaisitte tiimipeliä olisitte ideologiana, instituutiojärjetelmänä ja yksilöinä pelanneet korttejanne vuosia ihan toisella tavalla kuin olette pelanneet. Välimme ovat muodolliset ja kohteliaat. Mutta vain niin kauan kuin käyttäydytte moitteettomasti ettekä yritä tunkea muodollisuudesta henkilökohtaiseen. Muka-ystävällinen tunkeilu ja aggressio ovat jotain joihin teillä ei ole millinkään tilaa. Ne millit kun on annettu ja lunastettu jo parikymmentä vuotta sitten. (Tässä odottelen itse asiassa lähinnä sitä milloin saan ne jo annetut korkojen kera takaisin...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti