Moni on sitä mieltä että Perinteiset Suomalaiset arvot on hylätty. Että nykyään "Koti, Uskonto ja Isänmaa" vielä merkitsevät joillekuille hyville ihmisille. Tosiasiassa tässä kohden kysymys on ainakin osittain sloganin sisältämien termien uudentaminen kuin mikään syvempi asennemuutos. Voidaan sanoa että jos kansallismielisyydellä on paha kaiku niin he ovat tehneet sen itse. Sanoja on väännelty ja turmeltu. Mutta osa ihmisistä ei ole turmeltunut mukana vain siksi että sanakolmikkoa pitäisi kunnioittaa.
Karkeasti ottaen on muistettava että Suomi pärjäsi talvisodassa varsin pian sisällissodan jälkeen. Tässä onnistuttiin yhtenäisyyden eikä hajanaisuuden kautta. Tässä mielessä jos "Koti, Uskonto ja Isänmaa" sitoivat kansan yhteen, kuten kansallismieliset osaavat kertoa, niin nämä termit olivat yhdistävä identiteettimarkkeri eikä eriyttävä identiteettimerkki.
Tällöin voidaan ajatella tilanne jossa Koti tarkoittaa sitä että jokaisella on perhe josta välittää. Koska sodassa häviäminen vaikuttaa heihinkin, on heidän puolestaan soveliasta kuolla. Olipa sitten kommunisti tai oikeistolainen. Uskonto taas oli järkevää siinä mielessä että moni ensinnäkin oli kristitty. Ja toisaalta vaikka olisi Marxistiseen tyyliin materialisti ja ateisti, niin siltikin on selvää että Neuvostoliitto tarjosi pakkoateismia. Uskonnonvapaus eli mahdollisuus valita uskonto oli tässä mielessä relevantti veto. Kolmanneksi isänmaa tarkoitti juridista aluetta jossa sitouduttiin yhteiseen perustuslakiin. Nämä muuttuisivat sodassa häviämisen seurauksena joten syy-yhteys on vahva.
Nykyään kuitenkin on yhä vahvemmin esillä se, että:
1: Kodiksi ei oikeasti kelpaa mikä tahansa. Maa periaatteessa sallii kaikenlaista. Mutta kansallismieliset kolmen sanan iskulausetta hokevat ihmiset arvottavat heteronaimisissa lasten kanssa -mallia. Kaikki muut ilmeisesti asuvat asunnoissa joilta puuttuu vastaava hyväksyttävyys. Kansallismielisten puheissa kodin ja perheen puolustaminen korostaakin nimenomaan viktoriaanisen ajan inventiota, ydinperhettä. Ja siitä poikkeaminen on arvomädätystä joka on kenties laillilsta mutta ei "oikea perhe sanan täydessä mielessä". Eikä varsinkaan sellaisessa mielessä joka mainittaisiin ylevänä ihanteena sotakontekstissa. Silloin perheeksi ei varsinkaan tunnusteta avoliitossa elävää homoparia. Tämä tarkoittaa sitä että sana on hyvin vahvasti eriyttävä ja se välittää arvomaailmankuvaa tavalla joka korostaa miten jotkut ovat ykkösluokan ja toiset kakkosluokan asukkaita.
2: Uskonto korostaa hyvin vahvasti nimenomaan kristillisyyttä. Tarjolla onkin enemmänkin "suostuttelua kristillisyyteen" kuin mahdollisuutta ja lupaa uskoa. Tämä on hyvin relevantti asia siin mielessä samat vapaudettomuus -syyt jotka voivat johtaa vastustamaan Neuvostoliittoa saisi vastustamaan sitä Suomea joka on ihanteellinen monen kansallismielisen mielessä.
3: Isänmaa on yhä vahvemmin korostanut isänmaallisuutta jonka takana on paljon erilaisia poliittisia arvoja. Yhteinen perustuslaki on tässä aika heikolla. Itse asiassa nykyään on vahva kansallismielinen klikki jonka isänmaallisuutta ja patriotismia ei voi kyseenalaistaa. Mutta joista olisi tärkeää päästä nopeasti muokkaamaan perustuslakia. Perustuslaki kun on joskus "suvakointia" ja siksi "kansan tahtoa vastaan". Kansa kun on se joka on isänmaallista ja suvakit ovat enemmänkin sen vihollisia. Isänmaa tarkoittaa hyvin oikeistolaisia arvoja. Liberalismi ja kommunismi eivät kuulu isänmaallisuuteen ja tätä kautta isänmaahan. Näin ollen tämäkin termi on vahvasti politisoitu sellaisella tavalla joka alleviivaa kysymystä "miksi hitossa liberaalivasemmistolaisten sitten pitäisi ottaa konekivääritulta jonkun oikeistolaisen arvojen ajamiseksi"? Ei ole mitään syytä kuolla jos ei ole kerran kunnolla kansalainenkaan.
Toisin sanoen kenties yhteiskunnan arvot eivät ole laajasti turmeltuneet. Kenties kansallismielisyys on turmeltunutta. Kenties tämän turmelluksen tärkein väline on propaganda. Propaganda jonka toimintamekanismi on siinä, että sen keskeisin iskulause säilyy ulkoisesssa muodossaan samalla kun sen sisältämiä termejä muutellaan. Kun niiden arvosisältö muuttuu ja mädättyy yhä häijymmäksi (puhun muutaman vuoden sisällä tapahtuneista muutoksista periaatteessa) pikku hiljaa kansallismielisten itsensä huomaamatta, voi ollakin niin että kun puhutaan "mädättäjistä" mieleen tulee ihan väärä poliittinen suuntauma..
Tämä nyt oli vaan tälläinen Pride-provokaatio...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti