Ympärileikkaus, raiskaajien kastrointi ja sukupuolenvaihdosleikkaukset ovat löyhähkösti toisiinsa liitoksissa olevia toimenpiteitä. Niissä kaikissa käytössä on kirurgiset keinot joilla kajotaan sukupuolielimiin ja manipuloidaan ja amputoidaan niihin liittyvää kudosta. Niitä yhdistää myös se, että ne jakavat mielipiteitä että niihin liittyvät kannat ovat tuskin koskaan samoja samalla ihmisellä.
Jonkin verran toki löytyy ihmisiä jotka vastustavat näitä kaikkia ja niitä joista nämä olisi jotenkin vapaaehtoisina aikuisten tekeminä tekoina hyväksyttävissä. Mutta karkeasti sanoen tilanne on niin, että jos kannattaa raiskattujen kastrointia on helposti joko feministi joka luultavasti vastustaa ympärileikkausta, tai sitten oikeistokonservatiivi joka ei pidä sukupuolenvaihdosleikkauksista.
Kuitenkin eunukeilla on ollut osansa historiassa. Ensimmäisenä mieleen saattavat tulla haaremien eunukkivartijat, katolisen kirkon ylä-äänilaulajat ja vastaavat. Kuitenkin eunukkien joukkoon mahtuu myös Zeng He:n kaltaisia tutkimusmatkailijoita ja suurmiehiä.
Kastrointia pidetään nykyään melko barbaarisena. Jotkut, kuten esimerkiksi Kati Sinenmaa, kannattavat sitä tietyin ehdoin, yhteiskuntarauhan vuoksi. Tai oikeastaan hän ei suoraan kannata niitä, vaan näkee että moniavioisuus johtaa konflikteihin. Hän reagoi intiassa tapahtuneeseen bussissa tapahtuneeseen joukkoraiskaukseen viitaten ; "Uskonnonvapaus lain jatkuessa myös Suomessa tulee jossakin vaiheessa
eteen se, että tyttösikiöitä abortoidaan ja osa miehistä elää monen
vaimon kanssa, jolloin jos mitään ei tehdä ylijäämämiesten
seksuaaliselle kyvylle, seurauksena on samanlaisia juttuja täälläkin." ... "Ehdottomasti Vihreän ideologian kannattajat kannattaisi jo nyt
kastro'oida, jotta heistä itsestään ei tulisi ylijäämämiehiä, joille ei
riitä vaimoja, kun heidän ajamansa polygamiaoikeus tulisi tännekin
voimaan. Saattaa tosin olla niinkin, että vihreät pyrkivät ensin
apajille, eli varaamaan itselleen muurien ympäröimiin haaremeihinsa niin
paljon vaimoja kuin suinkin ehtivät. Sinne vihreiden turvahaaremeihin
ei kuulu bussiraiskattujen naisten hätähuudot."
Ajatus on kenties kontroversiaali, mutta se kuitenkin sopii yhteen sen huomion kanssa, että haaremeita kannattanut islamilainen kulttuuri on samanaikaisesti kastroinut miehiä.
Kastrointipuheissa Sinenmaa saa edustaa kantaa joka vahvaa miestä ei kontrolloida vaan ylijäämämies on se joka ei saa naisia. Katja Kettu saa sitten ottaa ylleen niiden feministien vanhoillisaatteellisen esitaistelijan viitan, jossa rikoksentekovälineet otetaan valtiolle. Eli varkaudesta amputoidaan käsi, potkimisesta jalka ja paskapuheista kieli. Ja joista aggressiiviset miehet, raiskaajat ja muut vastaavat ovat enemmänkin niitä jotka tulisi kastroida. (Nämä eivät ole keskenään sama tai eri ryhmä ; Kenties osa haaremin hankkijoista lienee aggressiivisia ja osa raiskaa puutteessa kun ei muutoin saa.)
On hyvä miettiä asiaa hieman, ikään kuin vaihtoehtona joka sitten mietinnän päätteeksi joko on varteenotettava - tai päinvastoin ei juureen otettava.
Tarkoitukseni ei ole mässäillä barbarialla tai korostaa miten kaikenlaisia asioita sitä tuleekin vastaan. Tai lobata pikkugiljotiineja kehittävien tuotteiden menekkiä. Tarkoituksenani ei myöskään ole vinoilla tai ohjeistaa Laasasta kannattavia ATM -identiteettiään ylikorostavia miehiä purkamaan uhriutumistaan millään tietyin keinoin kohti sitä prinsessuutta, jota he muutoin näyttävät toimissaan jo ilmituovan. (Tosin nyt kun kirjoitin tuon tähän, kieltäminen näyttää vähän omituiselta. Mutta tarkoitan sitä silti.) Laasanen ei toki käsittele kastrointia, mutta Sinenmaan "ylijäämämiehen" idea on hänen filosofiassaan erityisen relevantti. Ja sen syy on juuri siinä että naiset antavat toisille miehille parvina ja toisille eivät. Joten kysymys on jonkinlaisesta miesten haaremien seurauksesta. (Ja tämä huomio tekee Sinenmaan ideasta tavallaan huonon koska se keskittyy islamikritiikkiin. Kun taas se tavallaan korostaa että kenties ongelma onkin relevantti jo nyt. Että miksi ei se veitsi viuhu Sinenmaan ehdottamalla tavalla?)
Korostan pikemminkin sitä, että olen itse korostanut aiemmin sitä että vaikka olenkin varsin äänekkäästi ollut ajamassa homoseksuaalien avioliittoa, olen hyvin verevä moniavioisuuden vastustaja. Näen, että moniavioisuus häiritsee yhteiskuntarauhaa. Homoseksuaalisuuden salliminen vähentää seksuaalista turhautumaa, joten tältä kannalta minun on nimenomaan koherenttia vastustaa polygamiaa ja kannattaa homojen oikeuksia naimisiinmenoon. ; Kastrointi sen sijaan tuntuu hieman radikaalilta ratkaisulta. Se vaikuttaa olevan varsin epäsuosittu esimerkiksi verrattuna ympärileikkaukseen. (Näin siitä huolimatta, että se on tiemmä tehokas keino keskikaljuuntumisen estämisessä. Jotkin asiat näyttävät olevan enemmistölle tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö.)
Tosin tässä sitten törmätäänkin siihen, mikä ylipäätään on kastraatio. Aihe saattaa tulla vastaan niinkin erikoisessa aiheessa kuin miesten ehkäisypillerissä. Vielä astetta relevantimpi se on ns. kemiallisen kastroinnin kohdalla. Siinä kun ei tarvitse heiluttaa veistä. Siinä testosteronitasoihin isketään kemiallisesti ja tämän uskotaan johtavan seksuaalisen tarpeen vähenemiseen ja jopa katoamiseen.
1: Jos katsotaan vaikka aiheesta tehtyä lääketieteen etiikkaa koskevaa filosofista käsittelyä, on sen pohjalta mainittava että MPA (medroxyprogesterone acetate) ja CPA (cyproterone acetate) ovat melko spesifisti vaikuttavia. Ne näyttävät vähentävän libidoa lähinnä parafilioiden kohdalla. Näin ne toimisivat hillitsijöinä melko harvalle raiskaajalle. Eikä niistä olisi siksi ratkaisua Sinenmaan esitykseen, koska valtaosa turhautuneista ATM:istä ja muista selibatismin herroista ovat hyvinkin usein "eiparafiileja" heteroseksuaaleja.
2: Tämä liittyy erikoisella tavalla Sinenmaan ajatukseen pettyneiden luuserien kastroinnista. Psyykenlääkkeinä käytetyissä SSRI -lääkkeissä vaihtelevan tasoinen libidon laskeminen on yksi sivutuote. Harva kuitenkaan kutsuu tätä "kemialliseksi kastroinniksi". Tämä vihjaa siitä miten hankalasti määriteltävä "kemiallisen kastroinnin" idea ylipäätään on.
Lääketieteen kannalta ongelmat ovat pääasiassa eettisiä. Ongelmana on tietysti se, mikä on "oire" ja mikä on "hoitamista". Monesti katsotaan, että lääkäri ei saa vahingoittaa. Näin erilaiset amputoinnit ovat jotain jotka pitäisi tehdä vain vakavin syin. Toisaalta alussa mainitsemani sukupuolenvaihdosleikkaus on siitä mielenkiintoinen, että siinä amputoidaan kudosta. Ja siinäkin voidaan nähdä että "ei olla rikki" tavalla joka oikeuttaisi amputaatioon - ja kirurgian kehitys tekee siitä vaarattoman tavalla joka lähentää sitä ympärileikkaukseen joka sallitaan siksi että proseduuria pidetään pienenä. Sukupuolenvaihdosleikkauksia kuitenkin tehdään. Ja jos seksuaali-identiteetin ja oman elimistön välinen dissonanssi määritellään oireeksi, kirurgisellekin amputaatiolle voidaan saada tilaa. Samalla logiikalla raiskaaminenkin voitaisiin tietysti määrittää oireeksi ja näin saada tilaa raiskaajien laittaminen munapuimuriin tai vastaavaan laitteeseen.
Oikeastaan ainut syy kieltää kemiallinen kastrointi tavalla jossa sallitaan ympärileikkaus tai sukupuolenvaihdosleikkaus koskeekin yksilön autonomiaa. Sukupuolenvaihdosleikkaus on jotain johon yksilö haluaa ja ympäristö on tässä jopa jarruna. Raiskaajille taas on jopa annettu armahduksia kemiallista kastrointia vastaan. Tällöin vaihtoehdot eivät ole ikään kuin vapaita vaan kahlittuja. Lääketieteellisesti tämänlaisessa tilanteessa potilas ei ole valtio vaan kastroitava, eikä tässä tarjota oikein mitään keinoja potilaan auttamiseksi. Näin lääketieteen etiikan kannalta kemiallinen kastrointi on jopa monin verroin vaikeammin perusteltavissa kuin eutanasiakysymys tai sukupuolenvaihdosleikkauskysymys.
1: Tiedottoman kudoksen poistona se rinnastuu jossain määrin aborttikysymykseen, joka on hyvin hankala. Mutta abortin kohdalla sikiö on tiedoton, kun taas abortoitava äiti on tietoinen. Kastroitava on tietoinen. Ja jos abortissa mennään tietoisuuden ehdoilla, raiskaajien kastrointi on kenties vielä vaikeammin perusteltavissa kuin abortti.
2: Uskonnon ja kulttuurin puolelta vastaavaa temppua on vaikeaa tehdä. Sillä vaikka ympärileikkausta puolustetaan uskonnollisena identiteettinä ja kristityt yleensä sallivat poikien ympärileikkauksen "riittävän pienenä" jotta se voitaisiin kompensoida uskonnonvapaudella ja identiteetillä, on muistettava että kastrointi koskee kiinalaista ja islamilaista kulttuuria. Nekin voidaan nähdä kulttuuri-identiteetiksi. Ja tämä johtaa mielenkiintoisiin tilanteisiin koska nykyajassa esimerkiksi taipumus vastustaa sukupuolenvaihdosleikkauksia perustuu retorisesti käytännössä täysin amputaatioargumentaatioon.
Näin ollen korostaisin enemmän sitä, että kenties ongelmia pitäisi
hoitaa muulla keinoin. Laasanen ehdottaa naisten seksuaalisen
sosiokulttuurin muuttamista ja sen valtarakenteiden purkamista. Minä
ehdotan yksiavioista kulttuuria. (Mitä on omituista vaatia jos se on se
"virallinen de jure" -tason tila. Mutta jos vapaa seksuaalisuus tuottaa seksuaalisen hierarkian, on de facto tietysti jotain muuta.) Toisaalta mieleen ei voi olla tulematta sekin, että homoseksuaalien oikeudet sekä lupa sukupuolenvaihdosleikkauksiin joissa muutetaan ihmisiä miehistä naisiksi ovat jotain jota olisi jossain tilanteissa hyvä kannattaa ja tukea. Siis jos on yhteiskunnan kautta asioita peilaava konservatiivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti