YLE uutisoi miten Rauman kirkkoherra Seppo Sattilainen on tehnyt muutoksia kirkon toimintalinjauksiin. Kirkkoherran mielestä "Kirkosta eronneet hakekoot apua kriiseihin Vapaa-ajattelijoilta." Perusteluna on se, että "Seurakunta on tuottanut lähes 40 vuoden ajan perheneuvontaa rivi-virtasille ilman mitään sopimusta kaupungin kanssa. Nyt seurakunnat ovat tulossa tilanteeseen, jossa on katsottava rahankäyttöä tarkemmin. Nyt seurakunnan jäsenet maksavat palvelut kirkkoon kuulumattomille." Petri Karisma ehtikin nopeasti kuittaamaan asian. Vapaa-ajattelijoilta saa perheterapiaa.
Mielestäni Rauman ratkaisu on hyvä. Mielestäni jos haluaa palveluja, on niistä hyvä myös maksaa jos voi. Lisäksi Kirkon puolella tunnutaan käyttävän usein argumentaatiota jossa huoli ei korostu suoraan kirkosta eroamiseen vaan ikään kuin siihen liittyvään vapaamatkustamiseen. Siihen, että liitytään hetkeksi kirkkoon jotta saadaan häät ja sitten erotaan. Jos tämä on todellinen ongelma, on se hyvä ratkaista. Ja Rauman ratkaisu on tässä osuva. Kaikki maksaa, myös kirkon perheterapia.
Voidaan nähdä että Sattilainen lisäksi demonstroi priorisointikysymyksiä. Ne ovat filosofisesti ja käytännönkin kannalta oleellisia. Usein niiden kohdalla ei vain nähdä kovin suurta eroa. Puhunkin siitä onko kirkko hyvätekeväisyysjärjestö joka tekee hyvää työtä vai auttaa. Vai onko se taho joka on ideologinen. Jos ihmistä autetaan varakkuudesta ja ideologiasta riippumatta, hänellä on ideologiasta riippumaton ehdoton ihmisarvo. Mutta silloin ei voida puhua "loisimisesta". ; Toinen puoli on sitten ottaa kirkko instituutiona joka on pääasiassa uskonnollis-ideologinen. Moraali on tällöin liitoksissa toimintaan mutta ei se pääasia. Kysymys on priorisoinnista ja silloin loisiminen on relevantti ratkaisu.
Usein uskova sotkee etiikan ja uskon. Eli ilman Jumalaa ei olisi filosofisesti pätevää moraalia ja että kirkon dogma on se, jonka seuraaminen on hyvä. Näin vältetään puhumasta niistä asioista joissa dogma ja hyvän tekeminen ovatkin konfliktissa. Sattilainen tuo loisimisargumentissaan sen, että juopa on syvä ja oleellisen syvästi vaikuttamassa kaikessa kirkon toiminnassa ja sitä koskevissa ratkaisuissa. On siis turhaa ja jopa idioottimaista rinnastaa hyvyys ja ideologia yhteen yhdeksi ja samaksi. Kirkko joutuu hyvin usein valitsemaan Sanan (uskonto vakaumuksena) ja Teon (yleishumaani auttaminen) välillä. Ratkaisut ovat olemassa jopa silloin kun päädytään eri ratkaisuun kuin Sattilainen. Sattilainen näyttää kuitenkin hyvin valaisevasti missä juopa menee. Sen jälkeen se on helpompi nähdä muuallakin.
Käytännössä kirkko on saanut moitteita liiastakin auttamisesta. Jokelan ampumisen jälkeen minua ihmetytti miten monet valittivat, että kirkko oli liiankin kärkkäästi auttamassa. Että ikään kuin ajetaan sitä ideologista asiaa sen hyväntekeväisyyden nimissä. Minusta kirkon vahvuus on tässä. Sillä on vain hyvin omituisia sivutuotteita ; Usein tilanne on se, että kunnat säästävät. Ja kun kirkko tarjoaa, se ei ikään kuin järjestä muunkaanlaista. Näin ollen uskonnottoman on vaikeaa saada sekulaaria apua koska kirkolla on kristillistä terapiaa tarjolla.
Mielestäni on hyvä että jos tuntee tarvetta avulle ja kokee kirkon itselleen hyväksi, niin menee sinne hakemaan apua. Mutta omalla kohdallani tilanne on toinen. Ajatus siitä että pitäisi mennä kristilliseen perheterapiaan olisi yksinkertaisesti vastenmielinen. Sama koskee muuten myös monia muitakin uskonnottomia joilta asiaa tiedustelin. Itse asiassa voidaankin sanoa, että vapaamatkustajuusargumentaatio on heikoilla sitä kautta, että tietääkseni perheterapiaan ei ole ollut kovin suuria jonoja. On selvää että kovin montaa ihmistä "vapaamatkustajina" ei ole ollut eikä tule olemaan. Sillä moni jättää hoidon mieluummin hakematta kuin menee hakemaan sitä kirkolta.
Itse menisin hakemaan apua viimeiseksi vapaa-ajattelijoilta. Ja kirkolta toisiksi viimeisenä. Hakisin ennemmin apua Pohjois-Koreasta. (Suhtautumiseni on hyvin lähellä "Raivon ensyklopedian" lausuntoa kreationistilääkäreistä. "Ja
mainittakoon, että kun kerran Pekka Reinikainen ja Päivi Räsänen ovat
lääkäreitä, niin mieluummin sairastelenkin kotonani vain ihan itse ilman
apuja. Riski on siedettävämpi siten.") Ratkaisuni ei johdu siitä että pitäisin kirkon tai vapaa-ajattelijoiden apua huonona. Syynä on se, että Sattilaisen lausunnossa on omituisia implisiittisiä oletuksia joita ilman hänen lausunnossaan ei ole mitään järkeä. Ja niiden kanssa - no, niissä ei ole mitään järkeä sen jälkeenkään. Ilman tiettyjä oletuksia hän ei ole koherentti ja niiden kanssa hän on todellisuuspakoinen.
Virheet ovat tarkalleen ottaen se, että (a) hän ei käsittele kirkosta eroamista kovinkaan analyyttisesti vaan me-muut -dikotomian luomalla rakentaa keinotekoisen kategorian ja poterolinjan joka ei ole todellisuudessa kovinkaan merkittävä tai ilmiöitä kuvaava ja (b) hänellä on vanhakantainen näkemys uskonnonvapaudesta jossa jokaisen olisi ikään kuin pakko kuulua johonkin uskontoon. Tätä on pidetty huonona ja johtavan pahaan nimeltä valtionkirkko ja jopa teokratia. Pakko johonkin uskontoon ei ole nykyaikaisen uskontoetiikan mukaan kovin relevanttia uskonnonvapautta.
On nimittäin tyystin väärin yhdistää kirkosta eroaminen vapaa-ajattelijuuteen. Kirkosta eroaja ei suoraan liity maksamaan vapaa-ajattelijain kassaan rahaa. Siirtynyt on siis loisija joka tapauksessa. Ja olisi omituista vaatia että ateistejen muka olisi pakko hoitaa perheterapia kun kirkkokaan ei sellaista suostu tekemään. Itse asiassa voidaan nähdä että kirkosta erotaan monista syin.
1: Ollaan vapaa-ajattelijoihin liittyviä vanhamallisia perinteisiä ateisteja. Tämänlaisen on hyvä pyytää apua vapaa-ajattelijoilta koska hän maksaakin heille. Sen sijaan on hyvin vaikeaa kuvitella, että tämäntyyppinen ateisti haluaisi olla missään tekemisissä kirkon kanssa. Siis tämänlainen on tuskin kovin halukas menemään loisimaan kirkolta mitään.
2: Uusateistit ovat yllättävän harvoin liitoksissa vapaa-ajattelijoihin. Jussi K. Niemelä on uusateistittuaan irtautunut järjestöstä. Suomen blogimaailman stara, skeptikkoateisti, "Paholaisen Asianajaja" -blogin pitäjä, Juha Leinivaara ei kuulu vapaa-ajattelijoihin vaan on enemmän Pro Seremonioiden ja vastaavien puolella.
3: Itse agnostikkona en ymmärrä miksi minun olisi pakko kriisissä hakea apua kirkolta tai vapaa-ajattelijoilta. Ateismi on minulle yhtä vastenmielinen kuin teismikin. (Tätä voi vain olla vaikeaa huomata aikana jolloin nimekkäät uusateistien johtajat eivät dissaa kirkkoa, mutta kirkon piispat ja vastaavat arvovaltaistet tahot kyllä esittävät olkiukkoja ja vääristelmiä ateistejen argumenteista. Uskontopuoli huutaa ja syyttää ateisteja huutamisesta. Vaikka rehellisesti sanoen siitä pornonvaihdostakin on monta vuotta eikä oikein mitään repäisevää ole nähty sen jälkeen.)
4: Kristittyjä jotka ovat eronneet kirkosta eettisin syin. Osa heistä on fundamentalisteja joille kirkko on luopunut uskosta. Osa heistä dissaa kirkon suhtautumista homoseksuaaleihin. He ovat kirkosta kenties vääränlaisia kristittyjä, mutta tarkasti sanoen tällöin he ovat kerettiläisiä eivätkä jumalattomia. Heistä on helppo nähdä miksi he voisivat haluta loisia kirkon terapiaa. Mutta vapaa-ajattelijoiden vetäminen heihin on varsin omituista.
5: Loisijoita jotka säästävät kirkollisverosta muutoin kuin ideologisin syin. He voivat loisia, mutta tässäkin vapaa-ajattelijuus on omituinen veto.
Ja on näitä varmasti muitakin. Yhteistä on, että joko vapaa-ajattelijuuspuoli, loisimispuoli tai molemmat eivät ole sopivia. Sattilainen ei ymmärrä erilaisia kategorioita, eli hän on esittänyt jotain hyvin tyhmää. Tämänlaisia idiootteja johtoasemaan päästävälle instituutiolle en ainakaan halua rahaa antaa penniäkään!
Syvempi puoli on sitten jotain joka menee taatusti ohi Petri Karismaltakin. Nimittäin se, että vanhakantainen uskonnonvapauslaki pakotti kuulumaan johonkin uskonnolliseen järjestöön tai siihen rinnastettavaan. Kuitenkaan nykyään ei ole pakko kuulua mihinkään tämänlaiseen. Ja tästä päästäänkin siihen, että tosiasiassa nämä eivät ole uskontojen tehtäviä ollenkaan. Jos minulle tulee kriisi, menen psykologille tai jopa mielisairaalaan! Tämä on se juttu. Ei voi olla niin, että ideologisista syistä ihmiset jäävät kokonaan ilman apua siksi että tämänlainen puoli on "kuntien säästösyin" laitettu uskonnollisten yhteisöjen tehtäväksi. Koska jos et kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön se ei saa tarkoittaa sitä että et voisi saada apua mitenkään mistään! Tämä huomio korostaakin sitä että vaikka suomessa on de jure -tasolla monesti tilanteita joissa meillä ei olisi valtionkirkkojärjestelmää, niin de facto -tasolla toiminnassa ei ole mitään eroa.
Se, että saat apua vain kirkolta on jotain jonka valtionkirkkoluonne alleviivautuisi siitä että "saat apua kriisissä vasta kun kuulut kirkkoon". Nyt apu on helposti pakosti kristillistä koska muuta ei ole. Ja mikä erikoisinta, kirkon oman toiminnan pääoikeutuksia on usein haettu juuri siitä että kirkko tekee tämänkaltaista tärkeää toimintaa. Perheterapia ja nuorisotyö ovat niitä syitä joiden vuoksi ateistinkin pitäisi kuulemman mukaan kuulua kirkkoon. Ja minä luulin maksavani ihan tavallisia veroja tätä tarkoitusta varten!
Mielestäni Rauman systeemi olisi hyvä tehdä maanlaajuiseksi huomenna. Se nimittäin poistaisi vapaamatkustussyytteitä. Ja kenties voitaisiin huomata että kirkon varsinainen kriisi on siinä että siihen ei kuuluta. Eikä siinä että sen palvelut olisivat niin hyviä ja haluttavia, että kirkon kassa imettäisiin jonnekin apua tarvitsevien kaduntallaaja -ateistien perhekriiseihin. Kun apua olisi ikään kuin yhteiskunnan toimivuuden vuoksi pakko antaa, voisi löytyä intoa järjestää infrastruktuuria uusiksi.
Tätä on tehty aikaisemmin. Mikäli historia minulle mitään on opettanut, on ollut se, että menneisyydessä lääketiede, koulutus ja moni muu oli nykyaikaa paljon tiiviimmin kirkon yhteydessä. Näiden maallistaminen on tietysti ollut kallista, mutta toisaalta lopputulos on ollut parempi. Lääkäriin meno ei ole uskonnonkysymys ja tiedekin on autonomista, eikä teorioita peilata kirkon komennuksessa uskondogmiin ennen kuin sallitaan niiden empiirinen testaus. Mielestäni infrastruktuuri tulee muuttaa, ja siihen investointi on jotain jota kukaan ei vain oikein halua tehdä. Ja yksi tärkein syy on siinä että kirkko tekee hyvää työtä. Kun sitä on saatavilla, miksi tehdä rinnakkainen toimija, miettii se joka miettii lompakolla eikä uskonnonvapaudella.
On toki erikoista, että kirkko säästää aina leikkaamalla juuri niistä asioista joiden tärkeyttä se korostaa. Nuorisotyö, perheterapia ja vastaavat ovat ensimmäisinä leikattavien joukossa. Sen sijaan piispojen työsuhde-edut ja palkat eivät ole käyneet megamyllytystä läpi. Ja arkkipiispa Kari Mäkinenkin joutui aikanaan pieneen kriisiin kun hän kierteli megatulojaan ja niiden ylettömyyttä kutsumalla itseään keskituloiseksi. Tämä on sitä kirkon etiikkaa käytännössä. Se on selvästi de facto -toimintansa nojalla taho joka kiristää niillä asioilla joita se myy kirkon arvokkaimpina juttuina. Joka tarkoittaa sitä että se on ensisijaisesti ideologinen eikä mikään humaanisti hyvää tekevä taho. Sillä se mistä leikataan on jotain joka on vähempiarvoista. Tämä on suora arvokannanotto ja priorisointilausunto jonka oikeutuksen voi nähdä vain eettisen perspektiivin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti