Kiva Google ; Vastustettavuus ja relevanssi

"Joulun vetovoimaa todistavat Juicen ”Sika” ja M.A. Nummisen unohtumaton ”Joulupukin juhannusyö”, jossa sanaseppona oli kai Jarkko Laine. Perinne jota jaksetaan pilkata elää ja voi hyvin."
(Jukka Kemppinen, "Juhannus")

Vähän aikaa sitten Lisa Wade sai julkisuutta. Hän oli käyttänyt Googlen ennakoivaa hauntäydennystä. Hän oli huomannut että naisista ja feministeistä haettaessa hakusanat eivät ole kovin miellyttäviä. Tämä on toki siitä hyvä mittari, että Google ennakoi hakuja yleisten hakujen kautta. Ja tätä kautta saadaan irti tietoa siitä miten ihmiset ajattelevat erilaisista asioista.

Toki tässä on heikkouksia. Esimerkiksi kun Google ennakoi että "feminists are annoying", tämän haun klikkaus tuottaa eturintamaan linkkejä jotka korostavat että feministit käyttävät sitä esimerkkinä. Tänään toisena linkkinä oli "I'm a huge feminist. Do you guys think feminism is annoying, irrelevant, or important. How do you feel about feminists?" Tämä kertoo, että feministihakujen sisältö kuvaa paitsi sitä miten eifeministit näkevät itsensä niin myös sitä miten feministit näkevät feminismin vastustajien kokevan feminismin. Molemmat ovat stereotypioiden lähteitä. On stereotypioita siitä mitä feministit ovat. Mutta on myös stereotypioita siitä, miten feministit näkevät feministien vastustajien näkevän feminismin. Näin ollen onkin luultavaa että esimerkiksi Waden oma teksti on vaikuttanut osaltaan googlen hakutuloksiin tavalla jotka vahvistavat näitä löydettyjä sanoja. Eli jos google olisi objektiivinen mittari, hän olisi pahentanut epätasa-arvoisuutta. Näkisin että Waden yritys on ollut juuri päinvastaiseen, ja että tämä on todennäköisesti myös vaikuttanut näin.

Toisaalta nykyaikaa näyttää ylipäätään kuvaavan postmodernin käänteen mukanaan tuoma identiteettikeskeisyys. Siinä missä klassisessa arvokeskustelussa haetaan relevantteja aiheita ja niihin ratkaisuja, etsitään tässä maailmassa omaa identiteettiä tukevia asioita ja etsitään vasta-argumentteja niitä vastaan jotka tätä omaa identiteettiä eivät tue vaan kritisoivat. Tämä johtaa vastaankirjoittamisen periaatteen, poteroitumiseen ja siihen että molemmin puolin on stereotyyppisiä käsityksiä siitä miten vastapuoli "väärinymmärtää meitä". Tämä ei ole pahuutta. Tämä on inhimillistä. Ja nykyaika tukee tätä.

Siksi otinkin, vähän huumorin kannalta otettavasti, google-ennakointeja uskontoaiheesta.

Tämänlaiset identiteettiin liittyvät kysymykset ovat aina tämänlaisia. Ihmiset ärsyyntyvät. Tässä mielessä voidaankin sanoa, että identiteettiä ideologiat joita jaksetaan dissata ovat jollain tavalla relevantteja.; Toisaalta postmodernina aikana ideologiat elävät median kautta, julkisuudella.

Kenties onkin niin, että ideologiat joilla on suuret konttorit, mutta jota ei haukuta mediassa ovat tiensä päässä. Tässä mielessä feminismillä menee varmasti yllättävänkin hyvin.