"Ihmiset eivät voi kuin uskoa, kun fyysikko kertoo, että avaruus käyristyy, tai biologi kertoo, miten genomi toimii. Tieteen asiantuntijavalta nakertaa omanarvon tuntoamme. - Kadunmiehellä ei ole mitään annettavaa tieteelle. Se ottaa päähän ja synnyttää vastareaktioita."
(Kari Enqvist, [SK:n blogauksen "Yhteiskunnasta vieraantunut tiede" -mukaan])
Tuntemani arkeologin yliopistolla on töissä tutkija, joka on kovasti suivaantunut Jukka Niemiseen, joka on varsin eksentrinen monien näkemysten mies jonka päästä pulppuaa ihmeellisimpiä teorioita. Teorioita kirkkojen muodostamista verkostoista. Teorioita ley linjoista ja niiden vaikutuksista kaupunkien nimiin. Teorioita siitä, että Aku Ankka on suomalainen innovaatio siihen että jääkausi on myytti, hiidenkirnut ovat plasmapyörteiden tuotoksia, ja luolamaalaukset kuvaavat sähkämagneettisia ilmiöitä. Puhumattakaan siitä, että kuppikivet ovat paikallisia karttoja. Niemisellä on intoa mutta ei oikein "aikaa" tutkia tarkemmin väitteitään. Esimerkiksi hän on tavattoman haluton käyttämään paikkatietojärjestelmää ja luokitusmenetelmiä varmistamaan matemaattisesti että hänen väitteensä kirkkojen etäisyyksistä olisivat tilastollisesti merkittäviä.
Hän seuraa miehen näkemyksiä tarkasti ja kritisoi niitä toistuvasti. Eikä siinä kaikki. Kun Nieminen päätyi (omien sanojensa mukaan "pääsi") kosteahkon iltansa jälkeen "Poliisit" -televisiosarjan jaksoon, oli tämäkin oleellista tiedotettavaa. Hän on myös yrittänyt kutsua Niemistä yliopistolle esittämään väitteitään tilaisuuksiin jossa arkeologian opiskelijat ja jatko-opiskelijat saisivat Niemisen esitelmän jälkeen "esittää kysymyksiä" ja Nieminen näin "pääsisi puolustamaan" näkemystensä tieteellisyyttä. On tietysti selvää, että tämä on samanaikaisesti kutsu keskusteluun, että hieman epäreilu ketunhäntä kainalossa tehty tempaus. Nieminen onkin aivan järkevästi väistänyt tämänlaiset mahdollisuudet. (On sitäpaitsi paljon kätevämpää esittää että hän on halunnut kommentteja kriittisiltä, mutta ei ole saanut.)
Karkeasti sanoen jokaisessa oppialassa on jonkin verran asiantuntijoita jotka tekevät näin. Samoin löytyy paljon asiantuntijoita, joiden mielestä on ikävää ja epäreilua tehdä tätä.
* On valistushenkistä, että esitykset otetaan vakavasti ja niitä vastaan argumentoidaan. Se, että tutkija ei suostu keskustelemaan jostain asiasta koetaan usein snobismiksi ja norsunluutornissa lillimiseksi. Tätä paheksutaankin vaihtoehtonäkemysten kannattajien parissa yleisesti aina kun he kohtaavat sitä. Asiantuntijoilla on relevantti tieto ja taito esittää parhaat argumentit, joten miksi rajoittaa heidän sananvapauttaan ja kieltää heitä keskustelemasta argumentein?
* Asiantuntijuus on muutakin kuin pelkkää osaamista ja taitoa. Asiantuntijalla on myös auktoriteettia ja itse asiassa taitokin on eräässä mielessä väärin käytettynä lähinnä epäreilu keskusteluetu.Toisaalta kirjoitin aikaisemmin "Tuttumiehen perusteista". Hän korostaa sitä, miten asiantuntijuuden ongelmana on itse asiassa se, että kokemus auttaa puolustamaan myös huonoja näkemyksiä. Tämä on ilmiselvä tekijä kaikkialla. (Esimerkiksi se on kreationistejen isojen nimen menestyksen takana.) Oppineet osaavat viitata periaatteisiin joihin asioihin tutustumaton maallikko ei ole tutustunut ja tätä kautta he ovat vakuuttavamman oloisia kuin oikeasti ovat asioihin enemmän perehtyneiden silmin. Itse asiassa vaihtoehtonäkemysten kannattajien yleinen asenne näyttääkin olevan se, että myös se, että he häviävät älyllisessä keskustelussa ja toinen ei vakuutu siitä että heillä on järki takanaan tarkoittaa sekin snobiutta ja norsunluutornissa elämistä ja kaupantekijäiseksi myös sortamista ja kyykyttämistä.
* Osa näkee, että akateemikoiden tehtävänä on keskustella tiedemaailman kanssa. Heillä on takanaan usein ajatus myös keskustelun laadusta ja siitä miten kehittävää se on osallistujalle itselleen. He haluavat käyttää aikansa parhaiden asiantuntijoiden kanssa, sillä niissä väittelyissä ei ole kysymys tylsistä ilmiselvyyksistä ja se voi oikeasti viedä tiedettä eteenpäin sen sijaan että vain levittäisi sitä "rahvaan keskuuteen". Tätä voidaan myydä kauniisti mielipiteenvapaudella ja sananvapaudella, mutta kritiikin nolaaminen on aina myös sensuristinen aktio. Tässä on minun mielestäni snobismin ja ylenkatseen sävyjä. (Eivät ansaitse aikaani kun ovat lähtökohtaisesti tylsiä ja väärässä on toisaalta asenne jota haluaisin voida itse uhrata laajemmin.)
* On mahdollista, että tieteen popularisointi levittää tiedettä laajemmalle ja innostaa uusia tutkijoita, tulevaisuuden huippuja. Ehkä keskinkertaisia "ilmiselvyyksistään innostuneita" tutkijoita todellakin kannattaa todella lähettää kaikenmaailman Jukka Niemisen väitteitä taitojensa avulla arvioimaan sen sijaan että he yrittäisivät haaskata huippuasiantuntijoiden aikaa.
* On myös huomattava että vaihtoehtointoilijat ovat varsin aktiivisia "haastajia". Ja jos asioita torpataan suoralta kädeltä niihin tutustumatta, tästä pahastutaan helposti. Mutta ilahdutaan koska se tarkoittaa tietenkin sitä että argumentti on niin hyvä että sen esittäjä on ikään kuin voittanut. Kuitenkin esimerkiksi itselleni kävi kreationismikukkasten kukkiessa pahimmillaan, että miten motivoitua vastaamaan samoihin asioihin. Kun asian on kritisoinut tuhat kertaa, miksi pitäisi vastata siihen samaan typerään ja väsyneeseen argumenttiin uudestaan ja uudestaan? Kun haasteita on paljon, monista eri aiheista joista vain harva voi koskea kenenkään akateemista osaamisaluetta, voi yhden sähköpostiviestifloodauksen kumoaminen vaatia useita eri asiantuntijoita, kokonaisen tiimin.
* Merkittävää on se, että tässä on myös jonkinlainen nimekkyysteema mukana. Esimerkiksi monista olisi "mukavaa kuulla" Esko Valtaojan kommenttiraitoja kreationistien evoluutiokriittisiin videoihin. Itse en malta kuin ällistyä, sillä miksi ketään erityisen lujasti kiinnostaisi se, mitä tähtitieteilijä sanoo evoluutiosta? Luulisi että Helsingin Yliopistolta löytyisi joku innokas biologian jatko-opiskelija joka on "ilmiselvyyksistä innostunut" ja halukas tekemään vastaavia. Ja lopputulos olisi taatusti asiantuntevuudeltaan relevantimpi kuin Valtaojan vastaava.
Kysymys on mielenkiintoinen, koska se perimmiltään pitää sisällään myös tutkijoiden käyttämisen dokumenteissa. Jos tiede on autonominen maailma, "jonka tehtävänä ei ole tuottaa lausuntoja" yhteiskunnalle ja ihmisille, niin miten tutkijan pitäisi reagoida vaikka pyyntöön tulla johonkin hänen asiantuntija-alueensa ytimessä olevaa dokumenttia. Nähdäkseni se on tutkijan oma asia. Jos video käsittelee avaruusolentojen tuloa muinais-suomeen, se voi olla skeptikkoarkeologille erityisen oleellinen paikka olla. Jollekulle toiselle kelpaavat vain YLE:n dokumentit joissa ei tälläisiä "lähtökohtaisesti höyrypäisiä näkökantoja" edes mainita sivulauseessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti