"Reality is that which, when you stop believing in it, it doesn't go away."
(Philip K. Dick)
"Scientific Americanissa" kirjoitettiin "Why we should choose Science over Beliefs" -otsikon alla ilmastonmuutoksesta. Siinä korostettiin sitä miten maailmankatsomus ohjaa tiedenäkemyksiä ja miten tästä tulisi luopua. Kirjoittaja otti tästä esimerkin oman itsensä kautta. Hän oli vastustanut ilmastonmuutosta koska hän oli nähnyt siinä liberaalin intressit joita hän itse vastusti libertaarina.
Hän otti tässä ytimeen kognitiivisen dissonanssin. Eli sen kun maailmankuvan eri elementit ovat konfliktissa. Usein ristiriidat peitetään, ne kiistetään ja asiat yritetään vain sovittaa yhteen (assimilaatio) vaikka ad hoc -oletuksin jotta mielipiteitä ei tarvitsisi muuttaa tosiasioiden edessä. Mielipiteiden korjaaminen (dissimulaatio) on yleensä ahdistavaa ja raskasta. Esimerkiksi jos luottaa tieteeseen ja libertaariuteen, uskoo että oma näkemys olisi myös tieteellinen silloinkin kun ne perimmiltään ovat konfliktissa. "I believe in individual liberty and personal responsibility. I also believe in science as the greatest instrument ever devised for understanding the world. So what happens when these two principles are in conflict? My libertarian beliefs have not always served me well. Like most people who hold strong ideological convictions, I find that, too often, my beliefs trump the scientific facts. This is called motivated reasoning, in which our brain reasons our way to supporting what we want to be true." Samalla itselle epämiellyttävät totuudet nähdään helposti poliittisten intressien valossa. "seemed to me that liberals were exaggerating the case for global warming as a kind of secular millenarianism - an environmental apocalypse requiring drastic government action to save us from doomsday through countless regulations that would handcuff the economy and restrain capitalism, which I hold to be the greatest enemy of poverty."
Tämä sai kommenteista huomion. "There is no such thing as a scientific political stance, and he pretends that there is. For example - the evidence to support global warming is overwhelming, but that's where science ends. When you get into the proper role of government, you leave the realm of science entirely, and are in the realm of pure opinion." ... "There is nothing unscientific about the opinion that the government's proper role is not to interfere with someone's right to bear arms, nor does science support our shared perspective in universal background checks. All it says is those background checks are likely to reduce the number of certain firearms legally. The irony here is he's talking about libertarians, confirmation bias, motivated reasoning, etc - and then he illustrates some of these logical fallacies right below. Sad really."
Huomio on kieltämättä hyvin perusteltu ; Todellakin on niin, että esimerkiksi ihmiskunnan suojelu luonnonkatastrofilta on eettinen sovellus. Tiede sanoo onko ilmastonmuutos totta ja mikä sen aiheuttaa ja miten siihen voi vaikuttaa. Se, pitääkö näin tehdä on sitten poliittinen ja eettinen kysymys. Ilmastonmuutoksen tosiasiaksi hyväksyminen on jotain, joka itse asiassa sanoo että asioihin on puututtava jos olemme utilitaristeja. Yhteinen hyvä on niin vakavasti uhattuna että ihmiskuntaa kokonaisuutena on suojeltava, jos ei muuten niin sitten tuottamalla kiusaa ja vaivaa yksilöille heidän asioihinsa puuttumalla. Näkemys tuntuu pragmaattiselta lähinnä siksi, että valtaosa hyväksyy eettisen ajatuksen siitä, että ihmiskuntaa olisi suojeltava jos se olisi tuhoutumassa, eikä kyseenalaista tätä mitenkään.
Samalla kritiikki on kuitenkin myös vajaa. Sillä jos halu suojella ihmiskuntaa on eettisissä premisseissä, ilmastonmuutoksen todellisuus ja sen yhteys ihmisin toimiin muuttuvat eettisiksi velvollisuuksiksi. Ja tämä voi sitten ohjata politiikkaa hyvinkin ehdottomasti. ; Siksi ilmastonmuutoksen puolustaminen ja sen vastustaminen liittyvät vahvasti poliittisiin intresseihin.
Itse asiassa jos kritiikki pitäisi paikkaansa, ei voitaisi koskaan sanoa että jossain tieteen teoriassa (tai siihen rinnastettavissa olevassa pseudotieteellisessä todellisuusväitteessä) tai sen lobbaamisessa olisi mikään ideologinen tai maailmankuvallinen bias. Voidaan sanoa että tietyt teoriat ovat hyödyllisiä toisille ideologioille ja haitallisia toisille. Tämä paistaa läpi siitä miten pseudotieteet ovat motivoituja. Evoluutioteoria loukkaa kreationistien eettisiä arvoja. Sillä tosiasiassa is-ought -ongelmasta huolimatta maailmankuvat ovat myös eettisen elementin sisälläänpitäviä kokonaisuuksia. Ja että tosiasiassa etiikka ja tosiasiat eivät tässä ole toisistaan irrallisia noodeja joiden välillä ei tapahtuisi minkäänlaista interaktiota suuntaan ja toiseen. (Kun niitä kuitenkin on.)
Faktojen ja toiveiden välille voi tätä kautta syntyä kognitiivinen dissonanssi. Ja siksi meillä voikin olla poliittisesti motivoituja näkemyksiä. ; Vaikka meillä on klassinen jako mielipiteeseen ja faktaan, ja nähdään että etiikka ja tiede ovat täysin eri asioita, tosiasiassa nämä ovat enemmänkin karkeistuksia. Tilanne on sama kuin antipsykiatrian ja mielenterveysongelmien suhteessa. Elämme Quinelaisessa maailmassa, joissa analyyttinen tieto ja synteettinen tieto ovatkin harmaasävyisiä eivätkä mikään ehdoton kategoriajako. ; Ihmisenä olemisen syvin ydin on siinä, että havainnot ovat teoriapitoisia, etiikka on teoriapitoista ja teoriat ovat etiikkapitoisia. (Ja subjektiiviset mieltymyskysymyksetkin voidaan jossain määrin redusoida intersubjektiivisiksi tilastoiksi, jotka ovat osittain kulttuurisidonnaisia ja osin yleishumanistisia, sidoksissa siihen että perimäkin vaikuttaa mieltymyksiä temperamenttia myöten.)
Esimerkiksi uusliberalismia perustellaan sillä, että se on yhteiskunnan menestykselle parasta. Kontrolli ja puuttuminen määritellään jarruksi. Siksi tässä maailmassa ei helposti suostuta hyväksymään ilmastonmuutosta. Se kun kertoisi että ihmiskunnan vapaa ja kontrolloimaton käytös olisi parasta ihmiskunnalle. Ilmastonmuutos tosiasiana pakottaisi uusliberaaleja ihmisiä joko luopumaan yhteishyvän ajatuksesta, ja korostaisi että tässä saastuttava vähemmistö tappaa enemmistön ihmisistä. Siksi ilmastonmuutosdenialismi on hyvinkin vahvasti jotain aivan muuta kuin tiedettä.
Kriitikko siis ymmärtää että asia koskee tiedettä, mutta ei tiedosta että liberalismia, libertarismia tai muitakaan konsepteja ei ole olemassa muuna kuin kokonaisena maailmankuvana, jossa tieteen kunnioitus on usein yhtenä osana. Ja että miltei kaikki politiikka on eettisien teorioiden työkalujen avulla sovellettua tiedettä.
Siksi onkin nimenomaan yhteiskunnalliselta tasolta järkevämpää katsoa kokonaisuutta. Sitä onko jokin maailmankuva tosiasiavastainen vai ei. Intressejä pitäisi kohdella kute C. S. Lewis sanoi psykologisista syistä. Hänestä vakaumukset olivat väistämättä psykologisia, mutta niiden kautta mielipiteiden selittämisessä oli järkeä vasta siinä vaiheessa kun näkemys oli huonosti perusteltu. Siksi teoria pitää selittää maailmankuvalliseksi vasta kun se on tieteellisesti heikko. Siksi ilmastonmuutoksen kannattaminen sopii utilitaristis-liberaalille skientistille eikä ilmastonmuutosteorian kannattaminen ole "oleellisesti intressien sävyttämää" ellei ilmastonmuutosteoriaa ensin falsifioi. Jos taas osoittaa ilmastonmuutoksen hyvin perustelluksi teoriaksi, sen vastustus voidaan sitten aivan täysin selittää maailmankuvallisuuden kautta. Koska ei sitä muutenkaan voisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti