Yllä oleva komediallinen video on reagointi Kiakkoviaraiden itsenäisyyspäiväjuhliin. Mukaan kuului hevonen, tuo tunnetusti säikky eläin. Oma kantani on, että hevonen ei ole hyvä mellakanhallinnassa, mutta se on hyvä ennaltaehkäisyssä. Poliisin ratkaisu oli jälkikäteen väärä, mutta jos jälkiviisaus unohdetaan, se oli melko hyvin perusteltua. Jos poliisia moititaan rauhanomaisten tilanteiden ratkaisujen käytöstä, ei pidä ihmetellä - saati valittaa - jos tilalle tulevat aggressiiviset, johonkin muuhun kuin ennaltaehkäisyyn keskittyvät, keinot.
Tosin poliisihevosen vikurointia katsellessa ei voinut kuin ihmetellä sitä, miten ritarit ovat keskiajalla voineet olla nimenomaan ratsuväkeä. Hevonen on säikky eläin ja poliisihevosiakin on taatusti harjoitettu, ja ne selvästi vikuroivat tilanteessa. YouTube -video rinnastaakin tämän maailman. On erikoista miten örkkejä ratsastetaan kumoon perusluonteeltaan niin säikyllä eläimellä kuin hevosella. Hevoset ovat hierarkisia laumaeläimiä, jotka itse asiassa jakavat maailman karkeasti sanoen kahtia. Niille on karkeasti sanoen (a) asioita jotka menevät poispäin niistä ja (b) asioita joista sen itsensä pitää pysyä kaukana. Harjaantumattomat ihmiset, etenkin anarkistit, ovat hevoselle haaste.
1: Pelkureimmat räyhääjäanarkistit toki tässä kohden jakavat hevosten kanssa yllättävän paljon ominaisuuksia. Poliisille pitää ärhennellä luokkasodalla kun se ei tule kohti. Ja kun se tulee, niin sitten vituttaa.
Hevonen on myös viisas ja oppivainen. Esimerkiksi eläinten oppivaisuutta koskeva esimerkki, hevonen nimeltä Viisas Hans, oli sirkushevonen joka koputteli ihmisten antamiin laskutehtäviin. Se ei toki osannut laskea oikeasti, mutta se osasi lukea ihmisiä. Jos kysyjä ei osannut vastata, Hanskin oli ymmällään. Mutta jos kysyjällä oli käsitys oikeasta vastauksesta, Hans katsoi milloin on syytä lopettaa. Hevosista voidaan myös kouluttaa rohkeita.
Sotahevosten kouluttamisessa on pitkiä perinteitä. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska perusluonnoltaan säikyn hevosen kohdalla taistelussa ei haluaisi korjata hevosen puutteita vaan haluaa sen sijaan keskittyä siihen viholliseen. Siksi on esimerkiksi sellaisia teoksia kuin "Manuel de cavalerie"(1742). Siinä kerrotaan hyvien sotahevosten ominaisuuksista.
1: Sen mukaan hyvä sotahevonen ei ole jättimäisen suuri, ja sen pään asennon täytyy olla hyvä ja sen suun täytyy olla kunnossa. Tämä ei ole pelkästään tyylikkyyskysymys, vaan se liittyy siihen että hevosen halutaan olevan helposti ohjailtava ja tasapainoinen. Samoin hevosen täytyi olla aktiivinen mutta ei liiaksi ; Liian "kuuma" tai "pelkurimainen" hevonen on jotain joka vie liikaa huomiota tilanteessa.
2: Hevosen liikehdinnän ja hallittavuuden haluttiin olevan hyvän. Siksi periaatteessa humoristisilta tuntuvat piruetit, takaperin kävelyt ja muut vastaavat temput olivat tärkeä osa harjoittelua. Samoin hevosia koulutettiin ääniin, tuleen, savuun, ruudinpamauksiin, rumpuihin, trumpetteihin. Ja ne totutettiin erilaisiin aseisiin miekoista keihäisiin. Hevosten lähellä myös ammuttiin pistooleilla ilmaan jotta nämä tottuisivat meteliin eivätkä säikähtelisi. Samoin pidettiin tärkeänä että hevosella ratsastettiin monenlaisissa paikoissa, jotta ne tottuvat siihen että maailmassa on muutakin kuin maneesi. Hevonen ei näin säikähtele pensaita, puita, isoja kiviä ja muita vastaavia asioita joita maailmassa on.
Hevosilta odotettiinkin itse asiassa valtavan kovaa rohkeutta. 1200 -luvulla vaikuttanut Albert Suuri (Albertus Magnus) kertoi siitä miten siihen aikaan hevosia koulutettiin paitsi kantamaan soturia, niin myös potkimaan ja puremaan. Hevoset murtautuivat vihollislinjojen läpi. Hurjien hevosten selässä ratsastaja on bonus. Tämä perinne on jatkunut kauan. Tämän demonstroimiseksi ohessa on karkea mustavalkopiirros MS BODL 264:stä, eli "Alexander Manuscript" eli "Romance of Alexander", 1400 -luvun alkupuolelta. (Linkin takaa manuaalin kuvia voi katsoa hienoissa väreissä, mustavalkoisuus on valistusta ja käytössä tekijänoikeussyin.) Kuvassa kupurakilven ja kepin kanssa hevosta totutetaan kaliseviin ääniin ja liikkeeseen. Manuaalissa on muutamia kuvia, jotka esittelevät hevosen kouluttamista. Niissä hevoset jopa harjoitetaan potkimaan maaliin (kupurakilpeä pitävään ihmiseen). Näin hevosilla voidaan todellakin tehdä samaa mitä elokuvamaailman Helmin Syvänteen örkeille. (Itse asiassa elokuva on tässä jopa valjumpi kuin todellisuus.)1: Toki hevosia vastaan myös koulutettiin taistelemaan. Fiore dei Liberi esimerkiksi pitää sisällään osion jossa vastassa on ratsailla oleva vastustaja. Tässä henkenä on se, että kun hevoset kohtaavat vauhdissa, geometria vaikuttaa paljon. Nyrkkisääntönä on, että hevoset ovat pituussuunnassa (turvasta häntään) hyvin stabiileja ja voimakkaita. Sen sijaan ne ovat lateraalisesti (kyljestä kylkeen) yllättävänkin hauraita ja kaadettavissa. (Hieman kuten porot.)
Poliisihevosten ei toki toivo hallitsevan tallaamisen, puremisen ja potkimisen sotaisia taitoja. Mutta vikurointi ihmetyttää. Luulisi, että hevosista valikoitaisiin rakenteeltaan ja perusasenteeltaan sopivimmat ja niistä koulutettaisiin yhtä rohkeita kuin ritareiden sotahevosista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti