Poronpuskema pöljä

Onko täällä ollut kilttejä lapsia?
Tältä Pukin pikku apurilta
ei tule lahjoja, vaan piiskaa.

Pohjanmaalla ollessani sain pienen tehtävän. Minun piti ruokkia poro. Katsoa, että sen vesi ei ole jäätynyt ja jos on, niin rikkoa jäät ja laittaa uusia vesiä. Olen aiemminkin ruokkinut poroja. Olen jopa kävelyttänyt niitä. Joten tehtävä oli periaatteessa yksinkertainen, jopa hauska. Asiassa oli vain yksi ongelma. Se, että minä olen tumpula ja idiootti.

Kävinkin. Menin hakaan ja laitoin portin ulkopuolella olevan säpin kiinni, ettei eläin karkaa. Annoin ruuat ja kun jäätä hieman oli, hakkasin sen rikki. Poro kävi haistelemassa varovasti ja minä rapsutin sitä. Sitten kiersin vähän kauemmaksi ottamaan kuvia porosta.

Poro ei tietysti tuntenut minua, olen nähnyt sen pari kertaa ja jokaisen kerran välillä on aikaa puolesta vuodesta jopa vuosiin. Ruoka tarjoaa tekosyyn suvaita hetken, mutta muutoin olin vähän kuin joku tuntematon joka tulisi teille ovesta sisään ja marssisi pokkana olohuoneeseen.

Hienosti koulutettu etologi sisälläni kertoi että jokin on vialla vasta kun poro laski päänsä. (Noin kaksi poronaskelta kuvanottohetkestä.) Poron vaihtoehtonahan on joko nousta takajaloille ja yrittää potkia eteenpäin etujalan sorkillaan. Tämä poro päätti puskea. Sarvilla. Iso eläin, jonka pää on tehty aseista päätti puskea.

Sain tilanteen torjuttua melko helposti tarttumalla sarveen. Poron struktuuri on kuitenkin hyvin erilainen kuin ihmisellä. (Koska takajalat.) Ihminen kaatuu helpoiten linjamassa joka on jalkojen väliin vedettyä viivaa vasten 90 astetta. Poro on rakenteellisesti vahvin näin. Poroja ei saa kaadettua taaksepäin työntämällä 1:1 sellaisella tavalla jonka Fiore dei Liberi meille opettaa maailmanhistorian parhaassa "Fior di Battaglia":ssa. Ja tiedoksenne senkin verran, että porot ovat myös vahvempia otuksia kuin itsepuolustuslajeja harrastelevat toimistotyöntekijät. Sain poron kuitenkin pysähtymään ja sen sortin tilanteeseen, että se päätti nykäistä itsensä pois.

Sillä aikaa kun se kävi ryskimässä vasten aitauksessa ollutta isoa ja korkeaa rakennetta vasten pääsin laittamaan kameran pois kädestä ja miettimään miten tilanteesta pääsee pintelöimään pakoon. Tajusin, että säppi on haan portin ulkopuolella, ja että se oli aika hankala ujuttaa kiinni kun menin hakaan. Ja nyt se pitäisi muka avata. Käytännössä olin siis suljetussa tilassa vihaisen poron kanssa. Tämä oli niinsanottu "voi vittu" -hetki. (Akateeminen käsite.)

Poro kävi uudestaan puskemassa. Poron kannalta sarvet ovat etu. Mutta ne ovat sen verran lyhyet, että ihmisen käsien ulottuvuus on todella paljon parempi. Otinkin taas sarvista kiinni ja nyt tiedostin, että poron struktuurillisesti rakenteellinen linja on erilainen kuin ihmisellä. Siksi pitää modifioida sitä mitä Fiore meille opettaa. Poroa pitää vääntää  sarvista sivulle molemmin käsin. Kun voiman hakee lantiosta, ei poron kaataminen ollut edes hirveän vaikeaa. 

Tällä sain riittävästi aikaa siihen että sain portin auki ja pääsin livahtamaan karkuun. (Kenties erinäinen kirosanain huutaminenkin vaikutti poroa riittävästi hillitsevänä.) Asia hoitui teknisesti, eikä pahemmin käynyt kummallekaan puolelle (poro, minä). Kovin isoja pisteitä minulle ei kuitenkaan voine antaa tästä.

Muistakaa tämä, jos haluatte että minä käyn ruokkimassa Teidän kissaanne tai kastelemassa Teidän kukkianne kun olette lomalla. Että ehkä joku vähemmän tumpelo ja idiootti voisi olla hyvä ratkaisu.