Junassa mies yrittää ajatella, töitä.
Penkillä edessä istuva nainen häiritsee.
Häiritsee tuijottaen ikkunasta.
Järkähtämättömästi.
Molemmat tuijottavat pois.
Paitsi välistä, aavistuksenomaisesti.
Mies toivoo, että juna joutuisi onnettomuuteen.
Putoaisi sillalta.
Kaaoksessa he paiskautuisivat yhteen.
Yhdessä he putoaisivat
sillalta, junasta, kaikesta
Aina siihen asti kunnes
Mies kantaisi naisen palomiesten luo.
Antaisi viileän lausunnon uutistoimittajalle.
Mies kuitenkin rykäisee.
Kysyäkseen mitä kello on.
Naisen kello, oma kun on ranteessa.
Mutta ei voi, koska tämä on kuin
Putoaisi sillalta.
Vain pulssi mittaa yhteistä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti