Huonoja uutisia ja hyviä uutisia

Iltalehti uutisoi International Humanist and Ethical Unionin kartoituksesta. "Raportti osoittaa, että ylivoimaisesti suurin osa valtioista ei kunnioita ateisteja tai vapaa-ajattelijoita, vaikka niissä on allekirjoitettu YK:n sopimus siitä, että kaikki kansalaisia tulee kohdella tasavertaisesti." Huomiota herättää kuolemantuomiot "Selvityksen mukaan maailmassa on yhteensä 13 valtiota, joissa ateismin avoin ilmaiseminen tai valtionuskonnon kieltäminen voi tuoda lain puitteissa kuolemantuomion. Ateisti voi saada kuolemantuomion selvityksen mukaan Afganistanissa, Iranissa, Malesiassa, Malediiveillä, Mauritaniassa, Nigeriassa, Pakistanissa, Qatarissa, Somaliassa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Jemenissä ja Yhdistyneessä arabiemiirikunnassa. Maita yhdistää se, että ne ovat kaikki muslimivaltioita."

Nähdäkseni tästä ei voi yllättyä. Islamin suhde apostasiaan, kerettiläisyyteen ja vääräoppisuuteen on jotain, jonka pitäisi olla tuttua jokaiselle uusateismin airut Ayaan Hirsi Alin sanomisiin tutustuneelle. Amerikoissa Sam Harris on ollut vahvasti 9/11 -terrorismikortin kanssa liikenteessä, jopa tätä ylikäyttäen. Ja onpa kotimaassammekin uusateismin parissa näkyvät Jussi K. Niemelä ja Jaakko Wallenius tarttuneet aiheeseen.
1: On hieman vaivaannuttavaa, että liberaaleista ateisteista löytyy oikeasti ihmisiä joille tämänlaisten asioiden esilletuominen olisi yllättävää tai jotenkin rasistista. He ovat yhtä vaivaannuttavia kuin ne ihmiset joiden maailmankuvaa fatwaenvy sävyttää ja jotka siksi näkevät että kaikki kristittyjen kritiikki on harhautunutta. Että pitäisi olla perspektiiviä ja tarttua islamiin ja unohtaa lempeä kristinusko kokonaan.

En kuitenkaan ole puolustamassa kristittyjä, sillä se olisi vähän sama kuin selittäisi että hakkaaminen on oikein heti kun joku muu murhaa samalla motiivilla. Huomiota nimittäin herättää se, että selvityksen mukaan "Parhaimmat oltavat ateisteilla ovat selvityksen mukaan Yhdysvalloissa." Ja se, mitä yhdysvaltojen ja ateismin suhteesta tiedetään, on se, että se on syrjityin vähemmistö. Yhdysvalloissakin vaikutuksia on esimerkiksi työpaikan saamiseen.

On kuitenkin tästä huolimatta karua, että ateismikeskustelua värittää se, että kristityt olisivat reiluja ja että päinvastoin, ateisteilla on asiat hyvin ja kristityt ovat vainottu vähemmistö. Kristityt liioittelevat tällä asialla hyvinkin korkeita tahoja myöten. Ateistille paras paikka olla on kuitenkin paikka, jossa he ovat vihatuin vähemmistö. Kristityt ovat monessa paikassa enemmistössä ja käytännössä sanelevat näkemyksensä politiikkaan. (Suomessakin tähän on vahvaa yritystä eräillä.) Hän voi tavallaan vain valita vainoamisen asteen. Muuttaa maihin jossa kiusaaminen on vähäisempää. ; Tämä kokonaiskuva kertoo hyvin paljon islamista ja sen julmemmuudesta kristinuskoa kohtaan. Ynnä siitä että kristityt eivät ole kovin lempeä tai toimiva konsepti tässä asiassa.

Ateismin kulmalta kokonaiskuva on aika paha. Jossain tapetaan ja paras minkä voi saada on olla vihatuin vähemmistö. Tässä kulmassa on omituista että ateistit eivät ole militantteja, taistelevia, fundamentalistisia ... aktivisteja, joiksi heitä hyvin usein nimetään. ; Jos pahimmillaan vainotaan ja vain kiusatuksi tuleminen on harvinaislaatuinen onni ja onnistuminen, niin on selvää että ideologian kohtelussa on jokin vika.

Mutta lopuksi on pakko ottaa hyviä uutisia.

Kirjoitin eilen, varsin turhautuneena, Jolkkosesta. Nyt näyttää siltä että kristillinen enemmistö ei ole pitänyt tekstiä kovin onnistuneena. Tavallisesti ateistit ja uskonnottomat ja uskontokriitikot moittivat tekstejä keskenään. Mutta Jolkkonen on ylittänyt jonkin sellaisen rajan, jonka ylittämistä normaali urbaani kristittykään ei enää katso sormiensa läpi. On esimerkiksi sanottu että Jolkkonen on omituinen koska hän näyttää pelottelevan väkivalta-ateismilla, joka vainoineen ei näytä pelottavan häntä itseäänkään eikä vaikuttavan häneen itseensä.

Eräs kristitty sanoi että Jolkkosen käyttämät argumentointivirheet ovat liian runsaat edes luetteloitavaksi. Ja eräs hihitteli sille, miten Jolkkonen olisi tyytyväinen vihollisiin jotka olisivat surullisia ja natseja. Että Jolkkonen on tyytymätön kun ateistit eivät ole riittävän julmia. Hän itse taas ei toivoisi että valtiossa olisi enemmän antihumanistisia asenteita ja masentuneita ihmisiä, joten ateismin iloisuus ja humanistisuus olisi positiivinen muutos.

On kieltämättä varsin omituista toivoa että viholliset olisivat pahimpien ja negatiivisimpien stereotypioiden mukaisia! Sellainen on mahdollista vain ihmisillä joita itseään ei ole vainottu, mutta joilla on vihollinen josta he haluaisivat mahdollisimman helposti vastustettavan ja päihitettävän. Ja on erityisen miellyttävää kuulla tämä ääneen uskontokeskustelun "toiselta puolelta". Että uskovainen ei saa sanoa ja tehdä mitä vain koska "tuomio kuuluu Jumalalle eikä toiselle kristitylle". Että uskonveljien välinen solidaarisuus ylittäisi eettisen käytöksen normit lähes poikkeuksetta. 

Tämänlaisesta paljastuksesta tulee oikeasti hyvä mieli. Oloni on lähes yhtä mainio kuin aikaisemman jumalanpilkkatestini jälkeen, jolloin kristityt ylittivät reiluudessa odotukseni. Siinä saattaa syntyä toiveita, että vittuilu kantaa hedelmää, tai että pian sille ei enää ole mitään tarvetta. Jolkkosen olemassaolo toki kertoo että vielä on.

Tästä katsoen on outoa, että Suomi ei ole pärjännyt kovin hyvin. Yhtenä selityksenä ilmiölle on se, että selvitys tutki lainsäädäntöä ja tuomioita. Huomio selittänee miksi Suomi ei ole paras paikka olla ateisti. Täällä on käytössä jumalanpilkkalaki, joka on varmasti pudottanut pisteitä enemmän kuin ateistien elämänlaatua.