Nykyaikana on melko vahvana ajatus siitä että "Raamattu" kieltää abortin - tai ainakin vain hyvin harva puolustaa aborttia Raamatulla. Ajatus tästä on kuitenkin melko uusi.
Keskiajalla abortti jakoi teologien mielipiteitä. Osa piti aborttua suorana murhana. Ja vaikka äiti olisi kuinka monen lapsen synnyttäjä, niin yhdenkin lapsen abortointi sikiönlähdetysjuomalla tai muutoin hänet tulisi katsoa murhaajaksi. Toiset taas katsoivat että abortti olisi hyväksyttävissä joissain tilanteissa ; Silloin katsottiin esimerkiksi teon motiiveja. Jos äidillä olisi vaikeuksia ruokkia lasta, abortti olisi asiallinen. Sen sijaan jos haureudentekijä yrittäisi peitellä syntiään eikä haluaisi jäädä kiinni vääryydestään, abortti olisi tietysti asiaton. Teologeilla oli myös voimakkaita erimielisyyksiä siitä, missä vaiheessa vauvaa voi kutsua ihmiseksi. Moni esitti että alle 40 päivän ikäinen jo aivan synnytetty vauva ei olisi vielä persoona siinä mielessä että tämän surmaaminen olisi murha. Tätä nuorempi vauva voitiin jopa nähdä äidin hallittavaksi siinä määrin, että tuomiota ei tullut vaikka nainen saataisiin verekseltään kiinni tekemästä lapsensurmaa.
Teologisesti näissä kannanotoissa on nähtävissä Raamatullisuutta. On selvää, että Jumala hyväksyy ainakin jossain tilanteissa syntymättömien vauvojen surmaamisen. (4 Moos. 31:15-17) Raamattu käsittelee alle kuukauden ikäisiä lapsia siten, että heitä ei lasketa kansalaisiksi tai väkilukuun. (4 Moos. 3:15-16) Alle kuukauden ikäisen vauvan surmasta ei saanut sakkoja (3 Moos. 27:6) ja raskaana olevan naisen lyöminen siten että äiti jäi eloon mutta hänen raskautensa keskeytyi rangaistiin sakoilla eikä murhan mukaan kuolemalla (2 Moos. 21:22-23)
Aiassa voidaan mennä vielä pidemmälle. 4 Mooseksen kirja nimittäin pitää sisällään hyvin pitkän käsittelyn jonka aiheena on se, miten mustasukkainen aviomies voi viedä uskottomuudesta epäillyn, mutta ei kiinni jääneen, raskaana olevan vaimonsa kanssa papin pakeille. Siellä pappi juotattaa karvasta kirovettä ja jos nainen on ollut uskollinen ei tapahdu mitään, mutta uskottoman naisen kohdalla sama kiroliemi Jos nainen on tullut saastaiseksi olemalla miehelleen uskoton, kirousta
tuottava vesi menee hänen sisuksiinsa ja aiheuttaa hänelle katkeraa
tuskaa. Hänen kohtunsa turpoaa, hänen lanteensa kuihtuvat ja hänestä
tulee varoittava esimerkki, jota mainiten vannotaan ja kirotaan. Seurauksena on keskenmeno ja hedelmättömyyttä. (4 Moos. 5:11-31). Tätä ei tietysti pidetä aborttina koska pappi antaa juoman ja vaimon haureus on aktiivisena elementtinä. Mutta nykyaikaisessa aborttikeskustelussa raiskatun tai äpärälapsen aborttiin ei ajeta mitään erityisoikeuksia pro-lifereiden toimesta. Heille kuolema on kuolema ja murha on murha. ; Esimerkiksi tämä näkyy raiskaustematiikassa siten että jos äiti on raiskattu niin lasta ei pidä abortoida koska lapsen ei pidä kärsiä isänsä synnistä. Tässä mielessä on jännittävää miten äidin uskottomuus kostetaan, paitsi äidille niin myös sikiölle aivan avoimesti keskenmenona.
Siksi ei kai olekaan ihmeellistä että pro-lifen kristillisyys on loppujen lopuksi aika uusi ilmiö. Vaikka nykyään funda(m)nentalistit pitävät "ilmiselvänä" Raamatun kantaa aborttiin, se ei kuitenkaan ole sellainen ollut oikein koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti