Jos katsomme bussikuskin työtä, se muistuttaa hyvin paljon lentäjän työtä. Molemmat kuljettavat ihmisiä pullollaan olevia metalliputkia paikasta A paikkaan B. Kuitenkin jos katsomme näitä töitä, niissä on hyvin erilainen karisma. Bussikuskit ovat moitittavaa kansanosaa. Lentäjiä sen sijaan kunnioitetaan.
Tämä näkyy vaikka siinä että bussikuskien odotetaan myyvän lippuja ja olemaan kohtelias. Lentokonelentäjälle kukaan ei edes uskalla puhua. Saati että edes yrittäisi ostaa lippua. Silti ei kukaan syytä heitä töykeydestä. (Ehkä siksi että muuten voi lentäjä seota ja ajaa tahallaan päin vuorta. Ei niistä koskaan tiedä, ehkä!)
Tämä on hyvin omituista, ja siksi ehdotankin muutamia ratkaisuita joiden avulla bussikuskit saadaan karismoitua vähintään yhtä hohdokkaiksi kuin lentäjät.
Lentokoneissa kunnioitusta herättää se, että lentämistä pidetään kamalan vaikeana. Lento-onnettomuuksia tapahtuu melko harvoin mutta niistä uutisoidaan. Bussionnettomuuksista emme näe uutisissa yhtä usein. Luulisi että tämä olisi kannuste kunnioittaa juuri bussikuskeja, jotka toisin kuin lentäjät, eivät vaadi kumartelua ja silti onnettomuusriskittömästi kulkevat.
Mutta ihminen kunnioittaa kun on vaaran tuntu. Ei lentokoneitakaan toki vaarallisina mainosteta. Mutta kuitenkin ennen lentokoneeseen menoa ihmisten laukut ja taskut pengotaan. Ja sitten kuunnellaan siitä miten pitää laittaa turvaliviit päälle ja mistä saa happea ja miten käperrytään jos tulee törmäys vuoreen. (jos on joku vaikka yrittänyt ostaa lippua lentäjältä.) Vaikka kuinka sanotaan että lentäminen on turvallista, niin kyllä tässä mieli virittyy sellaiseen terrorismin ja palasiksi silpoutumiskuoleman sävyihin, että ilolla taputtaa lentäjän tehtyä ma(a)ha(n)laskun.
Tämä on helppo muuttaa. Busseihinkin vain laitetaan erillinen tila jossa on snobi kuski. Bussiin päästäkseen joku hienopukuinen vartija kysyy että onko mummelilla muoviräjähdettä kengissä, ja että onhan varma että eihän insinööri Markkula vain kanna mukanaan yli puolta litraa nesteitä. (Päätä ei lasketa.) Henkilöpaperit seuloisi ankaran näköisenä myös. Sitten juuri ennen kuin bussi pysähtyy Jakomäen luiskatien kulmaan, välähtäisi punaiset valot ja bussi huojuisi ihan sikana. Käpertyisivät mutkalle ihmiset kun on niin vaarallinen se mutka juuri ennen sitä pysäkkiä. Olisi yhtä kiitollisuutta bussikuskin ammattitaidosta tämän jälkeen. (Muutenkin ihan liian vähän tulee turbulenssia bussissa, muistutukseksi että matkustajain henki, elämä ja terveys ovat bussikuskin käsissä alati. Ei tällä nöyryys kasva.)
Toisaalta busseissa on aivan liian suuret ikkunat. Jos metalliseinät täyttäisivät bussit, olisi jotenkin turvalaitteiden tuomaa tunnetta. Lisäksi niitä ikkunoita voisi muuttaa jotenkin sillä tavalla, että ei näyttäisi tavalliselta. Toki voisi olla halpaa laittaa ilmakuvaa hitaasti liikkumaan bussireitin mukana niin että näyttäisi kuin lennettäisiin sikakorkealla. Mutta toisaalta bussin ikkunat voisi laittaa optiikalla sellaiseksi että näkisi vaikka taivaanrantaan. (Voisi olla mielenkiintoista katsoa pyörän renkaiden lähellä olevaa bakteeripieneläin keijustoa, mutta se vilahtaa sikanopeasti näkökentässä ja tästä tulee oksennus. Taivaanranta näyttää aina etenevän hitaammin, kun ei viitsi laahustaa mukanasi yhtä vikkelästi kuin läheiset. Ymmärtäähän tuon.)
Toinen asia on se, että vaikka lentokoneiden väitetään menevän nopeasti, niin lentokoneilla matkustamisessa menee aina ihan sikakauan aikaa. (Valehtelijat!) Näin syntyy ajatus siitä että on ponnisteltu päämäärän eteen. Ja näin päämäärä tuntuu arvokkaalta. Siksi jos bussin maksiminopeus säädettäisiin vaikka 5 kilometriin tunnissa, niin matkaan menisi kauemmin. Illan tullen olisi iloinen kun pääsi eksoottiseen Keravan räntään.
Johan on jos ei näillä konsteilla muutu bussikuskin ammatti hohdokkaaksi. (Se toinen toimiva keino olisi vain säätää hirmu kalliit bussilipun hinnat, ja tehdä bussikuskin ammatista hirmu hyvin palkattu. Ihan sama mitä tekee ihminen jos saa hyvän palkan hienossa puvussa, niin on arvostettavaa. Mutta tämä olisi kallista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti