Absoluuttinen universaali ihmisarvo

Tämä kuva symbolisoi Fiore dei Liberiä,
nerokasta miekkamestaria, kristittyä, miestä, valkoihoista, kuollutta.
Onko hänellä perimmäinen ihmisarvo?

Yksi yleisimmistä uskonnottomuutta vastaan sovellettu argumentti nojaa ajatukseen objektiivisesta moraalista joka sovelletaan ihmisarvoon. Tällöin puhutaan siitä, että vain uskonto voi taata absoluuttisen universaalin ihmisarvon. Toki tämä voisi tarkoittaa sitä että tämänlainen konsepti on huono. Mutta enemmistö kuitenkin haluaa nojata ehdottomaan ihmisarvoon. Siksi syytöstä voi pitää jonkinlaisena haasteena.

On toki selvää, että teismi itsessään ei takaa universaalia ihmisarvoa. Itse asiassa hyvin monessa uskonnossa on päinvastainen henki ; Esimerkiksi apostasia, uskosta luopuminen, voidaan nähdä ihmisarvon vievänä voimana. Vääräoppisten tappaminen on monesti nähty oikeutettuna. Ja jopa kristillisessä USA:ssa jossa abortti on murha, on tapana pitää kuolemantuomiota oikeudenmukaisena. Tässä mielessä rikollisuus poistaa oikeuden elämään. Ja tämä on ihmisen elämän arvon kannalta aika vahva statement. Statement sen puoleen että ihmisen elämisen oikeus on jollain tavalla ehdollista eikä mitään ultimaattista.

Tämä ei tietenkään kuvaa kaikkea uskontoa. Moderni kristitty ajattelee, että ylläoleva kuvaa joitain uskontoja, mutta ei kaikkia. Jumalan olemassaolemattomuus sen sijaan tarkoittaisi sitä että ei jäisi jäljelle mitään mahdollisuutta johonkin perimmäiseen ultimaattiseen ihmisarvoon. Eli vain hyvin rajallinen määrä uskontoja pitäisi sisällään universaalin ihmisarvon, mutta yksikään jumalattomuuden muoto ei.

Jumalan olemassaoloon sidottu ihmisarvo ei määritelmällisesti voi olla universaalia

Kuitenkin tässä on ongelma. Itse asiassa tämä ongelma on esitetty ja hierottu vahvasti näkyviin jo yllä. Sitä vain voi olla vaikeaa huomata.

Sillä jos mietimme mitä tarkoittaa se, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, se tarkoittaa juuri sitä että ihmisen elämän arvoa ei mitata ihmisen attribuuteista. Toki presidentti voi olla yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle parempi kuin puolihullu filosofiablogisti. Ja yritysmiljonääri osaa tätä enemmän asioita. Ja moni on tätä viisaampi. Mutta filosofiablogistilla olisi ihmisarvo. Vaikka olisi mustaihoinen, nainen, tai valkoihoinen lihansyöjämies. Samoin absoluuttinen ihmisarvo koskee alkuperää. Ihminen ei ole huono siksi että hänen vanhempansa ovat rikollisia, tummaihoisia tai kokoomuspoliitikoita.

Kristillinen moraalimalli, jossa korostetaan jumalattomuuden tuhoavan absoluuttisen ihmisarvon, tehdään väistämättä ehtolause. Se on ihmisen alkuperää koskeva ehtolause. Se on ehtolause mallia "Jos ateistit ovat oikeassa, ihmisarvo on illuusio". Tämä on toki mallissa koko ihmiskuntaa yhdistävä. Jos Jumala on olemassa, ateisteilla on ihmisarvo koska ateistit ovat vain väärässä tästä alkuperästä. Arvottomuus olisi siis illuusio. Ja samalla jos Jumalaa ei ole, on uskovaisten itselleen näkemä ihmisarvo illuusio ja tämä illuusio sekin yhdistää koko ihmiskuntaa.

Ehtolause kuitenkin on olemassa, joten on selvää että teistien malli ei käytännössä olekaan ihmisarvosta absoluuttisen tekevä. Teistinen malli antaa ihmiselle arvon jos ja vain jos Jumala on olemassa. Ja tämä ei ole mitään universaalia vaan ehdollista ihmisarvoa.

Voiko lajityypillinen käytös tehdä mitään - eli voiko evolutiivinen etiikka olla universaalia?

Evoluutio tekee "vain eläimiä"
ja siksi tuhoaa arvottomuuteen?
Jumalauta, minä olen kissa
ja sellaisena ehdottoman arvokas!

Sen vastakohdaksi voidaan sitten asettaa vaikka Sam Harrisin tapainen moraali. Se ei vaikuta kovin mahtipontiselta, sillä se on määrittynyt enemmänkin hyvin mietityksi ihmisen lajityypilliseksi käyttäytymiseksi, jossa humen giljotiinia pidetään vääränä taustaoletuksena joka johtuu siitä että moraali on lähtökohtaisesti määritelty liian pömpöösiksi. Jos moraali on ihmiselle inhimillistä lajityypillistä käytöstä, on se tämän jälkeen mallinnettavissa. On selvää että tästä voidaan tehdä universaali. Sitä voidaan tutkia tilastolliseti. Klassiset argumentit "luonnollisesta etiikasta" voidaan soveltaa tähän. Ja tässä maailmassa objektiivinen moraali kummittelee kuvioissa hyvinkin vahvasti. Se siis näyttää vahvalta.

Mutta evoluutiohan ei ole essentialistinen!

Tässä moraalissa on erikoinen puoli. Nimittäin se, että se on aika vahvasti essentialistinen. Ja mitä evoluutioon tulee, se taas on perusluonteeltaan muuttuva. Se, mitä evoluutio nimenomaan teki oli se, että vanha hierarkinen pysyvien lajien malli hylättiin. Tässä mielessä ihmisen lajinmukainen käytös on enemmänkin variaatiokimppu joka ei välttämättä pysy samassa paikassa ikuisesti. Tässä mielessä siitä tulee dynaaminen. Tämä ei kuitenkaan tavallaan ole ongelma. Sillä pysyvyys saadaan täällä esiin. Evoluutiolla on erikoinen tapa tuhota klassinen essentialismi ja korvata se "metaessentialismia".

Jos "Schrödingerin kissa" on
samanaikaisesti elossa ja kuollut
Niin Darwinin "kissa" on
koko ajan jotain muuta.
(Tai siis kissayksilö ei,
mutta kissa lajina kyllä.)

Jos mietimme evoluutiota, sen ytimessä on muutos. Evoluutio on Herakleitoksen maailma jossa samaan virtaan ei voi heittäytyä kahdesti. Herakleitoksen maailma näyttäytyi Platonille degeneraatiota ja korruptiota. Ja nämä puheet värittävät myös kreationismin evoluutiosuhdetta. Jota ei pidä ihmetellä kun muistaa että Platonilla on, oli ja on ollut valtava merkitys kristinuskon teologian historiassa.

Kuitenkin kun mietimme mitä evoluutio on, nousee esiin populaatiogenetiikan kaavoja, evoluutionnopeuskaavoja, ja vastaavia. Evoluutio on itse asiassa hyvin vahvasti aksiomatisoitu. Richard Lewontinin maailmassa esitetään välttämättömiä ja riittäviä ehtoja luonnonvalinnan toteutumiseen. Richard Dawkins on itsekkäässä geenissään määritellyt luonnonvalinnan kohteet. Eli sen, mikä on luonnonvalinnan vaikutusalue, kohde. ; Evoluutiossa kirahvi lajina on dynaaminen ja alati muutoksessa. Mutta sen takana on yksiköitä kuten "replikoituminen", "geeni" ... ja niin edes päin. On siis tarkastelun kohteita ja niissä tapahtuvia muutoksia joita mallinnetaan. Tämä on "metaessentialismia". Ja sen vuoksi evoluutio on kuitenkin lähempänä Platonin maailmankuvaa kuin kaikesta siitä päntätystä Herakleitoksen kritiikistä voisi suoraan olettaa, etenkin jos on lukenut siitä miten evoluutio on ollut tuhoisaa lajikeskittyneelle essentialismille.

Ernst Mayr esimerkiksi määritteli lajin seksuaalisen lisääntymisen kautta. Kuitenkin nykyään valtaosa organismeista ei ole seksuaalisesti lisääntyviä. Itse asiassa seksuaalinen lisääntyminen kattaa hyvin pienen oksan kaikista erilaisista olioista. Geenit myös siirtyvät bakteereilla hyvinkin erilaisista bakteereista toiseen yllättävän vapaasti. Evoluution historiaa katsoessa voidaankin sanoa että "laji" on käsitteenä yhä epämääräisempi tai triviaalimpi. Esimerkiksi Mayrin lajin määritelmä ei tunnu kattavan relevantisti valtaosaa eliökunnasta, tai sitten se soveltuu hyvin vaikeasti moniin niistä. Se siis joko toimii erinomaisesti vain osaan tai on kaikenkattavasti liian leimallinen käsite.) Lajien tasolla essentialismi on romahtanut. Huomio on siirtynyt "korkeammille tasoille" ja siellä mallintaminen voi sitten paremmin kuin hyvin.
1: Tavallaan voidaan sanoa että universaali lajikäsite ei ole mikään odotettavissa oleva asia. Se on vähän sama kuin se, että ei ole mitään universaalia raajan käsitettä joka osuisi kaikkiin eliöihin. Raaja on luokitelma joka niputtaa monta erilaista evolutiivista innovaatiota joista osalla on keskenään läheinen yhteinen kehityshistoria ja osalla yhteys on hyvinkin kaukainen. Hyönteisen jalka on siksi hyvin erilainen kuin mustekalan lonkero. Lajiutuminenkin on jotain joka tapahtuu evoluutioprosessissa, ikään kuin sivutuotteena.

Ja miten tällä evoluution "metaessentialismilla" on väliä?

Jostakusta voi tuntua omituiselta että puhuin taksonomiasta kun minun piti puhua ihmisen moraalista. Kuitenkin jos moraali on lajityypillistä, tehdään taksoniminen rajaus. Laji on yksi taksoneista. Evoluutio, joka liittyy Harrisin luonnontiedekeskeiseen maailmankuvaan oleellisesti, joten aihe on hyvinkin relevantti.

Mitä tuijotat?
Minä olen kissa ja tungen
lajityypillisesti ihan minne
sattuu kulloinkin huvittamaan!

Klassisesti on esitetty että evoluutio estäisi universaalin moraalin juuri sen vuoksi että evoluutio tuhoaa essentialismin. Jäljellä olisi sen jälkeen vain mielivaltaista spesismiä, ja apinan näkökulma voisi olla yhtä relevantti. Ihmisen moraali koskee tietysti vain ihmistä, ja ihminen luo ihmiselle ihmisen moraalin ja käsittelee maailmaa ihmismoraalin arvostuksin. Muu on sitten vaikka omenakemppien hommaa, kuten Esko Valtaojaa mukaillen voisi sanoa.

Tässä on kuitenkin tavallaan jätetty miettimättä loppuun. Luonnonlaitkin luonnossa koskevat muutosta, mutta ne on "platonistettu" hyvinkin vahvasti. Se, että asiassa tapahtuu muutosta ajassa ja toimintaehdoissa ei tuhoa sitä että sen takana olisi jotain pysyvää. Evoluutiossa näitä aksiomatisointeja ja seuraussuhteita on paljon - aiheen opiskelemisinnon kannalta jopa liikaa. Voidaan sanoa, että ongelma on tavallaan siinä että nähdään Herakleitoksen virrassa vesimolekyylit, mutta ei sitä että vaikka virta ei ole sama, on kuitenkin tätä ylempi ja pysyvämpi virran ja veden määritelmä. Objektiivisen moraalin puolustukset ovatkin tältä osin latistuneet paikoin hyvinkin koomisiksi.

Kenties Harrisin suurin virhe koskeekin sitä, että hän käsittelee ihmistä kuin tämä olisi essentialistinen laji. Tämä ei kuitenkaan ole niin suuri ongelma, koska evoluutio joka tapauksessa tarjoaa "metautetun" essentiaalisen tason josta asiaa voi lähestyä. Kenties jopa tavalla joka rikkoo spesismin ja pääsemme ikään kuin irrottautumaan ihmisnäkökulmasta ja omenakemppien näkökulmasta.

Teistien puolella Jonathan Haidt on toki edustanut samanlaista evolutiivista kulmaa moraaliin ja tässä kohden moraali voidaan sovittaa myös teismiin. Onkin tavallaan erikoista, että teistit voivat  todella kannattaa absoluuttista universaalia ihmisarvoa. Ja että tämä tulee tietynlaisen evoluutioajattelun kautta. Usein ajatellaan toisin päin. Että evolutionisti saa ihmiselle absoluutin arvon jos hän uskoo Jumalaan. Mutta se meneekin toisin päin. Evolutiivinen ihmisen lajityypillinen käytös on universaali, kun taas Jumaluuteen sidottu ihmisarvo on aina ehdollista ihmisarvoa.