Plantingan perusideana on tehdä teisminpuolustus, joka ei koske mitä tahansa. Hän miettii esimerkiksi sitä, miten "Tenavat" -sarjakuvan Suuri Kurpitsa, jota siinä usein odotetaan, ei ole järkevää uskontoa vaan jonkinlaista lapsellista naurettavuutta. Plantinga haluaa selvästi irrottaa tämänlaiset epäkypsät pelleilyt järkevästä uskosta, jota kristinusko hänestä edustaa.
Tätä tavoitellessaan Plantinga rakentaa induktiivisen argumentin jossa hän asettaa kriteereitä perususkomuksille. Plantingan "Reason and Belief in God" vuodelta 1983 kertoo seuraavaa ; "We must assemble examples of beliefs and conditions such that the former are obviously properly basic in the latter, and examples of beliefs and conditions such that the former are obviously not properly basic in the latter. We must then frame hypotheses as to the necessary and sufficient conditions of proper basicality and test these hypotheses by reference to those examples." Tavoite on aivan kunnioitettava ja asiallinen. Välttämättömien ja riittävien ehtojen seulonta on hyvin tärkeää.
Kurpitsa -argumentin kriteereiden kohdalla mainitsen, että en usein kehu Plantingaa - lähinnä koska keskityn hänen evoluutiota koskevaan warrant -argumentaatioonsa jota en arvosta - mutta nyt siihen on mahdollisuus. Jaan hänen kanssaan vahvasti sen näkemyksen, että vaikka monesti "uskon kritisoimista" pidetään epäkohteliaana ja erillään "uskonnon kritisoimisesta", niin Plantinga korostaa, että teismin rationaalisuus on suoraan sidoksissa Jumalan olemassaoloon. Uskoa ei voi hänen maailmassaan erottaa uskon kohteesta millään tavalla joka oikeuttaisi sen että usko olisi jotenkin moitteen ulkopuolella. Toki Plantinga tuntuu ylikorostavan tätä silloin kun hän korostaa että ateistit eivät ole falsifioineet Jumalaa ja pitää ateismia siksi irrelevanttina. Mutta tämä on painotusero, ei näkemysero.
Plantingan "obvious" on sanana mielenkiintoinen. Plantingan prosessia on kritisoitu vahvasti siitä että hän on relativisti erikoisella tavalla. Hän ottaa uskon ja vakaumuksen perustaksi ja tämän jälkeen ilmiselvä tarkoittaakin likimain samaa kuin "ilmiselvää meille kristityille". Tätä tarvitaan jotta hänen argumenttinsa voisi ohittaa vahvasti uskotut eikristilliset näkemykset irrelevantteina. Näin mukaan otetaan vain teismille ystävälliset asiat "ilmiselviöinä".
Se, mitä Plantinga tekee "kurpitsassaan" on se, että hän ottaa Chisholmin partikularistisen induktiivisen metodin ja relativistista argumentaatiota soveltaen muuntaa tämän maailmankuvalliseksi, teismiystävälliseksi. Lopputulos on siis erikoisella tavalla tehty "jumalatodistus" jossa reformoidun epistemologian perusasenteen tapaan ei tehdä klassista jumalatodistusta vaan yritetään enemmänkin tehdä teismistä rationaalista. Jumalaan uskomisesta ei siis tehdä perusteltua vaan rationaaliseenkin mieleen vetoavaa. Tämä itsessään on hieman pettymyksen tunteita tuottava, jotenkin syvästi Totuudenystävää epätyydyttävä, lopputulos. Tässä ei periaatteessa ole kuitenkaan syvää ongelmaa.
Mutta jos otamme Plantingan "Kurpitsa-argumentin" ehdot ja teemme niillä pieniä temppuja voimme saada irti erikoisen argumentin: Huomio on oleellinen sillä Plantinga itse esittää että kaikki uskomukset eivät ole perustavanlaatuisia. Edes kaikki yliluonnollisia elementtejä ja jumaliin viittaavat järjestelmät eivät ole perustavanlaatuisia. (Katso aiemmin linkkaamani )
Näin voidaan tehdä korostamalla, että ateisteilla on kokemus irrallisuudesta tai maailmaan heitettynä olemisesta. Että ateistit ovat vakaumuksellisia ateismistaan, jopa yllättävissä määrin. Ja että ateismia ei ole kumottu - vaikka ateistit selvästi esittävät falsifiointiehtojaan sellaisilla sivuilla kuin "Why Woun't God Heal Amputees" ja että Jumalaa nähdään niin harvoin, että ateismi on aisteille ilmiselviö.
Kuitenkin jos uskomme "Raamattuun" Paavali opettaa jotain aivan muuta. 1 Roomalaiskirjeessä jakeissa 18-21 hän puhuu ihmisten syyllisyydestä ja viittaa juuri niihin vakaumusasioihin jotka Plantingan Kurpitsassa ovat mukana tärkeinä kriteereinä. Synnintekijät eivät saa puolustusta, koska he ovat tienneet mitä ovat tehneet. "Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." Ja kristityt uskovat Raamattuun vahvasti.
Ja tämän valossa kristinuskon teismi olisi samaa luokkaa Haitin voodoouskontojen kanssa. Eli jotain joka näyttää sen seuraajille vahvalta ja tosiasioidenmukaiselta, mutta joka ei tätä kuitenkaan perimmiltään ole. Jos siis Kurpitsa -argumentin ehdot pitävät paikkaansa, on kristinusko epätyydyttävä tavalla joka johtaa siihen että joko kristillisestä teismistä tai Plantingan Kurpitsa -argumentista olisi luovuttava. Molempia ei voi saada samanaikaisesti.
Toki tässä kristitty voisi esittää että jokainen tietoa hakeva yhteisö voisi tuottaa vain sellaisia ehtoja joissa teismi on perususkomus. Tällöin kuitenkin päädytään tuomitsemaan ennalta. On ikään kuin pakko olettaa että jos yhteisö tuottaa näkemyksen jossa teismi ei ole perususkomus, se olisi jotenkin ennakko-olettanut jumalan mahdottomaksi suoralta kädeltä. Että jos jokainen tunnustelee sydäntään ja vakaumustaan, niin uskoo Jumalaan. Ja muu on paatuneisuutta. Tämä asenne on toki hyvin usein sovellettu, mutta sen heikkoutena on se, että se itse perusolettaa ateismin mahdottomaksi ennalta. Vastaavasta syyttäminen on siis oikeasti lähinnä vallankäytöllinen argumentti.
Toinen tapa hyökätä argumenttia vastaan on esittää, että vaikka vakaumus olisikin mitä on, niin silti evidenssin takaamassa pohjassa voi olla materiaalia joka pakottaisi Jumalauskon suuntaan, kumoamaan ateismin. Silloin ihminen joutuisi tunnustamaan että kenties hänen perususkomuksensa on lähtökohtaisesti väärin rakennettu. Tämä pelastaa kristinuskon, mutta siinä kuitenkin isketään kiilaa Plantingan reformoidun epistemologian ytimeen. Oltaisiin klassisessa jumalatodistusten maailmassa. Vakaumuspuoli lentäisi ikkunasta. Siksi kristitty voi kannattaa tätä ratkaisua, mutta Plantingan reformoidun epistemologian kannattaja ei voi tätä temppua soveltaa.
Toisaalta kristitty voi puolustautua siten, että hän kertoo että on syitä joiden valossa Paavalin sanat eivät koske aivan kaikkia. Esimerkiksi jos kukaan ei ole kertonut Jeesuksesta, voi tarjolla olla vain virheellisiä teismin malleja, kuten esimerkiksi voodoouskomuksia. Näissä malleissa ongelmana on kuitenkin juuri se, että Paavali kertoo Jumalan olevan kaikessa jumalattomuudessa, joten argumentti ei ole kovin vahva.
Viimeisin puolustus on se, että kenties ihminen voi olla kristitty vaikka hylkäisi Paavalin. Minusta tämä ei ole tyhmä ratkaisu, koska Paavali ei ollut Jeesus vaan saarnaaja ja rinnastuu täten kehen tahansa kirkonmieheen. Nykyäänkin on julistajia ja heidän kanssaan erimieltä oleminen ei ole mitään epäkristillisyyttä. Esimerkiksi apologeetikot voivat kinastella keskenään argumenteista verevästikin ja tämä ei ole epäkristillisyyttä vaan Totuuden hakemista jumalanrakkaudessa. Paavali voidaan hyvällä tahdolla nähdä analogiseksi näille. Kuitenkin Raamatun erikoisasema kyseenalaistuu joten tämän tyyppinen kristitty on tuskin ainakaan kovin klassinen fundamentalisti. Raamattu kun nähdään kaanonina. Ja kristityn apologeetikon, kirkonmiehen ja uskonjulistajan ja Paavalin välillä on vakava epäanalogia. Se, että Paavali on Raamatun kaanonissa ja nämä uskonmiehet eivät ole.
Uskallankin sanoa, että jos Plantingan Kurpitsa -argumentti on pätevä, se asettaa hyvin suuria rajoituksia sille minkälainen kristillisyys voi ylipäätään olla järkevää ja hyvin perusteltua. Suurimpien ja suosituimpien kristillisten näkemysten ajaminen ainakin olisi Kurpitsa -argumentin valossa väärin. Otan tämän esiin siksi, että Kurpitsa -argumenttia puolustetaan usein kuin se olisi kristillisyys itse. Sen vastustaminen nähdään helposti ateismiksi ja jumalattomuudeksi. Tässä kohden Kurpitsa -argumentti kuitenkin asettuu enemmänkin kristinuskoa vastaan ja tällöin siinä olevat omituisuudet voi olla kenties helpompi uskovaisenkin hyväksyä. (Jumalattomat ovat sitten varmasti innostuneempia siitä alkuun linkkaamastani jutusta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti