Kristillisen uskon ytimessä on toivo. Kristillisyyden ytimessä on tuonpuoleinen, jonka menetys johtaa toivottomuuteen. Siinä elämä on synnin kanssa kilvoittelua. Eläessään jokainen on perisynnin alainen ja huono. Kaikenlaisista asioista varoitellaan, koska tuonpuoleistoivo riippuu niistä. Silti koskaan ei kuule epäonnistumisista. Kuolleiden kohdalla. Ei kerrota koskaan siitä toivosta mitä saa hautajaisissa kun isoäiti tai paheellinen täti on helvetissä. Vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla fifti-fifti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti