Tekoälyn kehittäminen on aina ollut vaikeaa. Itse asiassa jopa niin vaikeaa, että vähentääkseen paineita "artificial intelligency" -sanaparin sijasta saatetaan käyttää synonyymiä "machine learning". Tämänlainen on varmasti tarpeen, koska ilmiön määritteleminen on monisyistä ja hyvin vaikeaa ilmankin, että se muutetaan keskusteluksi tietoisuudesta, informaation sekoittamisesta merkitykseen, mielen suhteesta determinismiin ja vapaaseen tahtoon tai mielen algoritmistamisesta. Puhumattakaan siitä, että osalla on lyöty lukkoon se, että koko tekoäly on lähtökohtaisesti mahdotonta ilman sielua ja siksi jotain josta ei ole järkevää edes puhua, saati että sitä tutkittaisiin.
On yksinkertaisesti siistimpää rajata aihe niin että asiaa lähestytään pienempi määrä muuttujia kerrallaan. Tämä ei tietysti miellytä niitä jotka haluavat valmiit vastaukset hopealautasella - ja mikäli edistystä tulee missään, niin he ovat peräti pahastuneita siitä että rajoittunut mieli kehtaa lähestyä tätä tabuasiaa. Muut joutuvat sitten ymmärtämään, että vajaata on ja että kysymys on oppimisesta. Ja kenties jonkin verran innovoinnista.
Yksi, melko erikoinen, parannus oli kun "Jeopardy" -kisaan ohjelmoitu tekoälyrobotti opetettiin ymmärtämään paremmin kieltä. Siihen asennettiin tämän vuoksi slangisanakirja, "Urban Dictionary". Tämän seurauksena kone alkoi kuulostamaan minulta. Se lainasi sanoja, mutta ei ymmärtänyt hienovirityksen päälle. Niinpä silloin kun "ei" riittäisi vastaukseksi, kone saattoi vastata että "bullshit". "Ultimately, Brown's 35-person team developed a filter to keep Watson from swearing and scraped the Urban Dictionary from its memory."
Samanaikaisesti ihmiskunta kehittää robotiikan sovellusta, esimerkiksi puhelinmyynnin ajatellaan olevan jotain joka voidaan korvata robotilla. Ja tässä ollaan onnistuttu sen verran hyvin, että ihmisenkaltaisuus on jo hieman häiritsevällä tasolla. ; Mikä itselleni kertoo, että Turingin testiä ei ole vielä läpäisty, mutta ollaan niin lähellä, että ollaan ns. uncanny valleyssa. (Mikä taas vastaa asennettani lähes kaikkeen tämän hetken kivoimpaan tekoälyteknologiaan.)
1: Täytyy toivoa, että tämä puhelinmyyjien korvaaminen roboteilla on totta. Sillä puhelinmyynti ei ole "ihmisten hommaa". Sitä voi tehdä vähän aikaa, mutta merkittävän pitkäksi uraksi siitä ei ole. Ei palkkauksen vuoksi, eikä sen vuoksi että se on niitä töitä joihin pitkässä jänteessä ei totu, vaan joihin ensin turtuu ja sitten tylsistyy.
Näkisin, että "Urban dictionary" tekoälyn liitetiedostona on ollut siitä fiksu lähestymistapa, että sen takana on pakosti jonkinlainen ajatus karkeudesta. Tekoäly tuntuu omaan silmääni nimenomaan liian ... älykkäältä. Ihmisiä katsellessa tämänlaista ei sen sijaan näytä tapahtuvan. Ihmiset ovat nimenomaan ... typeriä.
Ja tästä voidaan ottaa askel ZENiin.
Zenhän suhtautuu hyvinkin vahvasti logiikkaan. Douglas R. Hofstadter kuvaa tätä kirjassaan "Godel, Escher, Bach: an Eternal Golden Braid". Siinä hän käsittelee logiikkaa. Hän esittää siinä myös väitelauseen ZEN:in ytimestä. Hän esittää, että ZEN olisi antilogiikkaa. Hän esittää, että ZENin ytimessä olevat paradoksit viittaavat että logiikka olisi hylättävä. Tämäntapaisia tulkintoja tulee usein.
En pidä niitä täysin väärinä, mutta kun katsoo ZENin harjoittajia, näyttää että se, mitä he tekevät ja mihin heidän toimintansa ohjaa.ei ole suoraan antilogiikkaa. Kysymys on enemmänkin mielentilasta joka saavutetaan sillä että selityksistä luovutaan. Kysymys ei siis ole logiikasta ja siitä luopumisesta. Kysymys on mielentilasta. Ja jos mielentila on itseisarvo, Hofstadter kuvaa Zenin välinearvoa itseisarvona. ; Osa Zenin harjoittajista itse asiassa menee tässä asenteessa niin pitkälle että heille koaneihin (zen -paradokseihin) ei liity ristiriidan ja järjettömyyden kokemusta. Ristiriita on kielen tasolla, kun sitä yritetään selittää auki mutta sen sijaan kokemusmaailmassa ei ole tämänlaista tunnetta. (Tämä tosin näyttää jakavan. Zenin harjoittajat.)
1: Ongelma ei ole uniikki itämaisille maailmankatsomuksille. Esimerkiksi kristityistä osa moittii minunlaisia ihmisiä siitä että osaamme täikammalla mitä "Raamattu" sanoo, mutta emme ymmärrä mitä merkitystä tällä on elämän kannalta. Tämänlainen henkisyyden puute minussa vaivaa kohtuu monia jollain tasolla.
Tämä ei tietysti kovin paljoa auta tekoälyn Turinin testin kanssa painimisessa. Sillä kokemus ei näy ulospäin. Ja Hofstadterin antama kuvaus riittää tietyllä määrin määrittelemään ZENin ydintä. Se sisältää ohjeita joita robotin tulisi matkia jollain tavalla. Kysymys on siitä käykö riittävän omituisia höpisevä robotti ihmisen imitaatiosta.
Ja tämä on monista röyhkeää. Mutta en välitä.
Näkisin, että tässä kohden on hyvä uuslogiikastaa asioita. William Lane Craig on esimerkiksi ottanut vahvasti kantaa siihen, että tiede on naturalistista dogmaattisesti. Hänestä on väärin uskoa että jos olisi einaturalistisia ilmiöitä, että emme voisi tietää niistä. Hänestä naturalismi on metodologinen rajoite (methodological constraint) joka on salakuljetettu mukaan filosofisesti (philosophically imposed). Tämä johtaa siihen, että Craig toisaalta vahvasti selittää että emme voi tehdä päättelyä (won't conjecture) siitä missä Jumala tai yliluonnollinen on vaikuttanut, mutta toisaalta hän kunnioittaa Aukkojen Jumala -argumentaatiota ja esittää että todisteissa olevat aukot voivat perustella Jumalan.
Nähdäkseni koko naturalismi-einaturalismi -kysymys voidaan jättää syrjään. Kysymys on soveltamisesta ja oppimisesta. Ja tämän vuoksi Craigille tulee esittää kysymys siitä, että miksi Jumalahypoteesi ei näytä toimivan. Esimerkiksi kvanttifysiikan kohdalla on syytä huomata, että ihmiset eivät ymmärrä sitä. Richard Feynman väitti että kukaan ei ymmärrä kvanttimekaniikkaa. Ja hän sentään sai Nobelin palkinnon antamalla sille hyvän selityksen ja mallintamalla sitä. Asia on vielä relevantimpi tekoälyn ja kognitiotieteen kohdalla. Sillä siellä vastaukset ovat vielä mysteerisempiä kuin kvanttifysiikassa - ja tutkimusohjelman rajoitteiden korottaminen hyvin samantapaisin keinoin eivät ole tavattomia.
Samoin tekoälyssä ja jumalahypoteesissa kysymyksen pitää olla tutkimusohjelman hedelmällisyydestä, siitä miten hyvin se ohjaa uuden tutkimuksen äärelle. Tässä mielessä paska puhelinmyyntirobotti, joka on varsin pelottava ja joka kiistää olevansa robotti, on kiinnostavaa edistymistä, joskaan ei tietysti vielä valmista kysymykseen vastaamista. Se sentään vie sitä kohti. Vaihtoehto sen sijaan näyttää ristivän käsiään ja huutavan, että sen toisen selkeästi edistyvä työ on turhaa. Ja sitten he jättävät omat hihansa käärimättä ja pitävät niitä ristissä rukoiluasennossa. Rukoilu on tässä kohden vähän kuin Chalmersin vahva ongelma. Se on "herttaista mutta tehotonta".
Näin ollen
Esimerkiksi sattuman generoinnissa on monesti käytetty hyvin ZEN -henkisiä ratkaisuja. Lämpökamera jossa on linssinsuojus päällä kerää kohinaa joka on hyvin satunnaista, tasolla jota on hyvin vaikeaa tuottaa millään satunnaisuutta imitoivalla algoritmilla. Samoin tekoälyssä olisi varmasti hyvä tunkea koneisiin enemmän ristiriitoja. Ja tehdä tätä nimenomaan silloin, kun yritetään ratkoa Turinin testiä.
"Urban Dictionary" oli hyvä yritys, mutta se ei käyttänyt tarpeeksi banaalia, karkeaa ja alhaista lähdettä. Sen sijaan auttaisi jos kone tungettaisiin täyteen saarnoja, uskonnollisia pamfletteja, ristiriitaisinta kreationistidataa ja minun paskimpia puujalkavitsejä. Sillä tämä on sitä ryönää josta ihmisen puhe ja toiminta koostuu.
Tämä on toki vain "ehdotus". Joka taas nojaa sellaisiin henkistenkin ihmisten kunnioittamiin asioihin kuin "intuitioon". Minulla on tästä asiasta hyvin vahva "johdatuksen tunne". Tämä tunteilu on tietysti siitä hankala, että sille ei ole kunnon evidenssiä, koska jos näin olisi, en joutuisi käyttämään mitään "intuitiota". Tukenani on tosin se, että Zen on tekoälyn etiikan kysymysten kannalta tärkeä ja nörttikiinnostuksen kohde.
Samoin se tietysti kuvastaa varsin negatiivista näkemystäni ihmisten kyvystä loogiseen tai tieteelliseen ajatteluun. Uskoisin, että jos tekoälytestiksi asetetaan Turinin testi, ei algoritmin kannata tavoitella älykkyyttä ja vielä vähemmän viisautta. Sillä ne ovat imitaation kohteilla hyvin vähissä. Kannattaa sen sijaan hakea analogisuuden kautta. Tässä mielessä koneen tunkeminen täyteen uskonnollista höpöpuhetta voisi olla äärimmäisen tehokasta.
Ilman asian testaamista minun olisi kuitenkin parasta pitää turpani kiinni ja lyödä odotellessani luuria korvaan puhelinmyyntiroboteille. - Tai sitten ihmisille jotka ovat tehneet puhelinmyyntityötä niin kauan, että ovat alkaneet imitoimaan tekoälyä. (Minä en näitä toisistaan erota.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti