"Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan."(Luuk. 22:36)
"Unkurissa" oli esillä kirjoitus "miekkaan tarttunut", jonka aiheena ovat pakinat. Tässä korostettiin sitä, että pakinoitsijalle annetaan usein nimimerkki, jolla etäännytetään kirjoitus omasta itsestä. Näin ihminen voi kirjoittaa jotain, jota ei muuten uskaltaisi. Ja hän voi samalla kirjoittaa sellaista, jota mieltä hän ei oikeastan ole. Myös liioittelu ja fiktiivisyys sekä kokeilu tulevat mukaan kuvioihin. Lainauksessa löytyy Stanislavski -sitaatti. "Mistä tämä rohkeus? Maskista ja puvusta, jotka kätkevät hänet." Leikillisyys, ajatuskokeet ja hyvä maku voidaan unohtaa.
Pakinoijasta tulee narri, hahmo joka vie yhteiskunnan hulluuden tasolle jossa kaikki sen tunnistavat ja osaavat kenties nähdä sen maailmassa. Maailmassa jota ottaa niin vakavasti, että hupsuutta on vaikeaa nähdä. Ja siihen voi osallistua itsekin.
Tätä kautta pakinoitsija antaa itselleen luvan tehdä virheitä. Tämä taas voi jopa parhaimmillaan parantaa kirjoittamista, koska yleisesti ottaen kaikessa harjoittelussa pitäisi muistaa käydä myös riskirajoilla. Jos et tee virheitä, et opi. Pitäytymällä helpossa ja tutussa, voidaan kenties saada jotain aikaan. Mutta tämä jokin on jotain helppoa ja yksinkertaista. Kehittyminen vaatii uskallusta myös virheentekoon.
Omassa maailmassani suhde anonymiteettiin on tunnettu. En pidä siitä ilmiönä, ja sen ainut oikeutus voi tulla vakavasta henkeä uhkaavasta vainosta. Siksi onkin hyvä huomata sekin, että pakinoija on usein pseudonyymi. "Mustapartainen mies" on kenties henkilöltään tuntematon tarinallinen hahmo. Mutta se on kuitenkin "vakionimimerkki". Osa ei tarvitse pakinointiin edes salanimeä.
Pakinoija käyttää sanan säilää, jossa huumori, iva, parodia ja monet muut keinot on muunneltu ikään kuin perusteluvälineeksi. Tai ainakin vaikuttamisen keinoksi. Koska pakinointi rinnastuu sanan säilän käyttämiseen, on hyvä huomata että tässä ikään kuin oikeuttaa samalla muutkin toimimaan samoin.
Pakinasta kapinaan.
Tätä kautta otan asiaa helpottamaan Raimo Ilaskiven joka puolusti Päivi Räsästä. Taustalla on ilmiö, jossa kirkosta on erottu valtaisin joukoin selityksenä valintaan on ollut "Päivi Räsänen". Ilaskiven mukaan henki on vainoava "Tuki suusi tai aiheutat kirkolle ikävyyksiä, erotaan vielä suuremmin joukoin."
1: Ilaskivellä on itse asiassa jonkin verran pointtia, koska hän on tuonut esiin kirkon edustajien lausuntoja; Esimerkiksi pastori Jaana Partti oli lausunut että "Hän voisi pitää suunsa kiinni." Tämä on ehdottomasti sensuuria, ja varsin eitoivottavaa. Tämä on kuitenkin hieman asian vierestä.
Ihmiset ovat suuttuneet Räsäselle, koska hänen lausuntonsa eivät ole olleet rakentavia. Tässä kohden hän edustaa valtavaa määrää voimakkaasti kristittyjä, joilla on leimakirves heilunut varsin ahkerasti. Esimerkiksi evolutionistit saavat kuulla monesti moraalittomuudestaan. Se on uskovan avoin mielipide, mutta ei rakentava. Samoin ateisteihin liitetään negatiivisia sanoja sarjatulella. Ja tätä pidetään hyvin asiallisena.
1: Parhaimmillaan ad hominemeihin liitetään lähdeviitteet ja luullaan että ne muuttuvat tällä asiallisiksi kuin taikaiskusta. Että jos kuuluisa filosofi tai Sananmies sanoo herjan, se muuttuu kullaksi ja rautaiseksi argumentiksi.
2: Jopa leppoisalta kuulostava lausuma "Rakastamme homoja mutta vihaamme homoseksuaalisuuden toteuttamista" jolla tarkoitetaan sitä, että saa ajatella, jos katuu eikä toimi. Tämä kuulostaa leppoisalta, kunnes tajuaa että jos esimerkiksi minä uskonnottomana olisin yhtä vainoavalla asenteella kristinuskoa kohtaan esittäisin että kristitty saa olla, kunhan ei tee kristillisiä tekoja. Minä olen kuitenkin lähinnä kiinnostunut siitä että kristinuskoa ei julistettaisi minulle puolipakolla. Sallin siis esimerkiksi kristittyjen omat bileet ja kotona uskonnon harjoittamisen ja muun vastaavan toiminnan. Räsänen ei ole yhtä avomielinen homoseksuaalejen suhteen.
Räsänen ei ole sensuroitu, hänen lausuntonsa ovat tutut. Hän on sananvapauteen kuuluen saanut kertoa avoimesti mielipiteensä. Muilla ihmisillä on ollut vapaus toimia vapaasti tämän mielipiteen suhteen. Sananvapauteen kun kuuluu myös kritiikkipuoli. Itse asiassa tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Koska kristityt, kuten Räsänen itse, ovat tunnetusti kritiikin ystäviä silloin kun se sopii heidän asiaansa. Tätä kautta tilanne tarkoittaa sitä että heidän sananvapaudelleen on kaksi määritelmää.
1: Sananvapaus muille tarkoittaa sitä että jos he sanovat jotain, pitää heitä voida kritisoida. Uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että erimielinen uskonnollinen näkemys tulee voida ilmituoda. Henkilö saa siis olla jotain mieltä, kunhan kestää erimielisyyden.
2: Sananvapaus itselle on sitä, että jos joku kritisoi - esimerkiksi tuomalla rehellisesti ja avoimesti esiin kannanottonsa Räsäsen mielipiteestä ja vapaasti toteuttaa mielipidettään eroamalla kirkosta - tämä on oman sananvapauden loukkaamista. Tätä kautta sananvapaus itselle tarkoittaa tabuasemaa. Sitä että erimielisyys ei ole sallittua. Pitäisi olla kohteliaan rakentava, eli hiljaa.
Minäkin olen kovasti tyytyväinen että Räsäsellä on sananvapaus. Lähetin hänelle jopa enkeleillä koristellun kiitoskortin, jossa kehuin hänen rohkeuttaan. Muistutin myös siitä että iloitsen kuinka hänen sanoillaan on ollut iso merkitys, joka on ajanut meidän uskonnottomien asiaa. En siis halua että Räsänen vaikenee. Päin vastoin, kaipaan entistä enemmän hänen ilmaisevan avoimesti mielipiteitään erilaisissa medioissa. Mitä enemmän ääntä, sitä parempi.
Minulle moniarvoisuus tarkoittaa sitä että kinastellaan. Hyssyttely johtaa vaikenemiseen, jossa oikein kenelläkäään ei ole kanttia sanoa mitään. Siksi Räsänen itse asiassa oli räväkköine mielipiteineen varsin tärkeä elementti ; Räsäsen lausunnon seuraukset saivat minut ihmettelemään, ja rikkoivat ihmiskuvaani. Sillä vaikka ihmiset eivät ota selvää, ovat laiskoja, eivätkä ole ottaneet asioihin kantaa vaikka kirkon jäsenkirjasta maksavatkin. He ovat kuitenkin televisioviihteen edessä valmiit toimimaan. Tämä kertoo siitä että he eivät ole apaattisia nihilistejä, vaan ihmisiä joilla on arvot, ja valmius näyttää ne. Kenties ihmisissä on sittenkin rakkautta ja sydämellisyyttä enemmän kuin olen kyynisesti uskonut.
Räsäsen lausunto olisi tietysti tärkeä vaikka massapakoa ei olisi tapahtunut. Sillä on tärkeää muistaa että demokratiassa massan tahto ei olekaan asian ytimessä. Fasistisessa järjestelmässä kansan tahto massautetaan ja siitä poikkeaminen on rangaistavaa ja väärin. Minun ihanteissani demokratiassa vähemmistökin saa meuhkata. Vaikka olisi väärässä. Ja vaikka tuntuisi enemmistöstä falskilta, moraalittomalta, kornilta, ja väärältä. Moniarvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen vain liian usein liitetään se, että eletään ja annetaan muiden elää olemalla vaiti. Erimielisyyden kestäminen onkin monta astetta vaikeampaa, enkä siihen aina itsekään kykene. Olen kuitenkin sitä, että ääneen lausutun erimielisyyden kestäminen ja sen kanssa lyömisen sijasta väitteleminen vaativat juuri sitä suvaitsemista. Vaikeneminen on vain erimielisyyden välttelyä ja kieltämistä ja kiistämistä. Siinä ei ole mitään suvaittavaa.
Keskustelussa olisikin hyvä olla enemmän hyvän pakinan ihanteita. Tämä tarkoittaa sitä että sitä saisi tehdä virheitä. Myös Päivi Räsänen. Armeliaisuutta, virheiden suvaitsemista, on tietysti tehtävä siellä missä virheitä on. Tämä ei tietysti tarkoita vaikenemista. Kokonaisuutena tilanne on se, että keskustelupöytää ei pitäisi jättää. Ei vaikka pommi tipahtaisi naapuriin ja tappaisi läheisiä. Sillä juuri se, että keskustelee kostamisen sijasta, on ihailtavaa. Ja samalla vastakostoa odottavat pettyvät.
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan."
(Matt. 10:34)
Yläkuvassa olen tekemässä tervehdystä miekalla. Se on hyvä tehdä ennen vaikka tekniikkaharjoittelua, koska toinen tietää olla varustautunut. Näytät että sinulla on vakuuttava teräesine, jolla olet tekemässä jotain. Alakuvassa sitten ollaan sitten käyttöön valmiita.
