Mielikuvia ja maailmankuvia.

"War between him and the day / Need someone to blame / In the end, little he can do alone / You believe but what you see / You receive but what you give."(Nightwish, "Amaranth")

Etenkin kun puhutaan kulttuurista, etiikasta ja moraalista, törmätään erilaisiin näkemyksiin, maailmankuviin, katsomuksiin ja muihin vastaaviin.
Erottelu on ylensä seuraavanlainen.
1: Maailmankuva on kokonaisnäkemys, jonka avulla hahmotetaan maailmaa. Maailmankuvalla voidaan tarkoittaa paitsi yksityisen ihmisen, myös tietyn aikakauden, uskonnon tai ideologian teorioita maailmasta.
2: Maailmankatsomus taas tarkoittaa arvoja sisältävää yksilön tai yhteisön kokonaiskäsitystä maailmasta, moraalista ja ihmisistä. Esimerkiksi jonkun teorian tai tiedonhankintametodologian kannatus ei ole sellaisenaan ismi ennen kuin siihen aletaan liittämään esimerkiksi moraalidogmia. Kun oikeassaolo liitetään moraalisuuteen, puhutaan maailmankatsomuksesta. Ja kun väärässäolo tarkoittaa moraalittomuutta, puhutaan vainoamiseen ja totalitarismiin perustuvata maailmankatsomuksesta.

Ilkka Niiniluodon kirjassa "Tiede, filosofia ja maailmankatsomus" maailmankatsomus sisältää kolme osaa: (1) maailmankuva, eli se onko maailma fysikaalinen tai henkinen (2)arvot, eli minkälainen maailman pitäisi olla ja (3)tieto -opillinen osa, joka määrittelee miten perusteltua tietoa saadaan. Erityisen tärkeää on huomata, että on (is) ja pitäisi olla (ought) ovat toisistaan irrallaan. Humen giljotiinia ei siis ole unohdettu.

Tietenkään pelkillä määritelmillä ei tehdä paljoa, sillä niistä pitää saada lisäksi tietoa. Maailmankuvan vaikutus todellisuuteen ja tämän vaikutuksen luonne, olisi hyvä tietää. Ilman tätä tietoa ei voida tehdä tulkintoja tai teorioita maailmankuvien vaikutuksesta.

Henry Thomas Buckle kirjoitti laajan historian tutkielman, joka oli luonteeltaan sosiologinen yritys kohdistaan ihmisen käyttäytymisen tutkimusta erilaisille menetelmille. Teoksen nimi oli "History of Civilization in England". (Buckelle tämä tarkoitti koko sivistyksen historiaa.) Siinä hän esitti idean, jonka mukaan metafyysinen lähestymistapa ei tuota oikeita tuloksia ihmisistä, vaan sen sijaan tulee käyttää tieteellistä metodia. Bucklen määritelmässä metafyysinen menetelmä tarkoitti itserepresentaatiota, joka on prosessi jossa henkilö mietti asioita itsensä kautta. Hän mietti omia tunteitaan ja tämän pohjalta teki sitten loppupäätelmän. Bucklesta totuus selviää vain tutkimalla ryhmiä. Itsestä ei voi jalostaa yleistä tietoa.

Karkeasti voidaan sanoa, että omista lähtökohdista syntyy mielikuvia ja luuloja siitä mitä muut ehkä ovat ja vain tutkimuksella syntyy perusteltuja tuloksia.

Bucklen näkemys onkin osoittautunut todeksi. Itse asiassa jopa siinä määrin, että erilaisten maailmankuvien vaikutusta tutkivien tutkimusten tulokset voidaan käsittää vain massan kautta. Itsestä yleistäen niissä ei voida onnistua : Kulttuurien monimuotoisuustutkimukset näyttävät, esimerkiksi että kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ultimaattumipeliä pelataan. Tämän pelin ideana on se, että henkilö A saa summan X rahaa, josta hän saa antaa haluamansa määrän henkilölle B. B saa päättää saako A mitään. Jos A ei saa, jää B:kin ilman. Eri heimot pelaavat peliä eri tavoin: Euroopassa tyypillinen on strategia, jossa yleensä A tarjoaa kohtuullisen paljon, ja välistä A tarjoaa pieniä summia, jotka B hylkää rangaistukseksi. Torguudit taas antavat paljon, ja vaikka tulisi pienikin tarjous, he B:nä hyväksyvät sen. Aut ja Gnaut -heimot taas tarjoavat A:na jopa yli puolta, jonka B torjuu. Syynä on se, että ihmiset yhdistävät pelin kulttuuriinsa: Aut ja Gnautheimoissa tasavuoroisuudella on vahvat perinteet, joten A:n iso tarjous tarkoittaisi isoa vastapalvelusta, ja isot tarjoukset nähdään jopa hieman rehvastelevina, malliin "ota tästä, köyhä, kyllä meillä osaavilla riittää" -ei siis niinkään moraalisina kuin euroopassa. Rankaisun merkitys kulttuurissa on ratkaisevaa: Tiibetissä asuvat ovat yleensä anteliaita, mutta eivät väheksy pientäkään lahjaa. Heille vieraanvaraisuus ja rangaistuksiin negatiivisesti suhtautuminen on olennaista. Yhteistä kaikille kulttuureille on toki jakaminen, ahneimmissakin kansoissa jaetaan. Se on kulttuuririippumatonta. (Ja tiedämme sen, koska nuo suoritetut kokeet osoittavat sen.)

Toisaalta tiedämme, että eri maiden lainsäädännöt ja uskonnot ovat maailmankuvien mukaisia. Ja myös kulttuuri vaikuttaa käyttäytymiseen, ja siihen mitä pidämme moraalisena. Toisaalta tiedämme myös, että kulttuureissa on aina mukana aimo annos teologista korrektiutta. Syynä on luultavasti se, että uskonnoissa ja muissa tilanteen analyysi on erittäin monimutkaista. Tämä liittyy olennaisesti John Stuart Millin utilitarismiin kohdistettuun kritiikkiin. Kritisoijat kun ovat sanoneet, että utilitarismin laskeminen on äärimmäisen mutkikasta, eikä siksi onnistu. Hän sanoi että

"Tämä on aivan sama kuin joku väittäisi, että kristinuskon on mahdotonta ohjata toimintaamme, koska meillä ei ole jokaisessa tilanteessa aikaa ennen toimintaa ryhtymistä lukea läpi Vanhaa ja Uutta testamenttia."

Tosiasiassa utilitarismi oikeassa elämässä voi toteutua vain nyrkkisääntönä. Sama koskee uskontojakin. Voidaan tehdä katekismuksia tai jotain karkeita suuntaviivoja, mutta maailman mutkikkaat ja ainutkertaiset risteämät seurauksineen ovat analyysin ulkopuolella. Ja tästä seuraa se, että hermeneutiikalle ongelmallinen tilanne, jossa todelliset uskomukset jäävät piiloon; Hindut pitävät lehmiä pyhinä, mutta kokeet osoittavatkin että sonneille annetaan enemmän maitoa, vaikka hinduviljelijä itse ei myönnä että hän suosisi sonneja "syntisesti".

Tästä seuraa yksinkertaisesti se, että aitoa jonkun maailmankuvan vaikutusta ei voida arvioida lukemalla sen oppia sellaisenaan. Avuksi on otettava tilastomatematiikka ja empiria. Lisäksi silloinkin kun oppia käsitellään sen dogmien kautta, tulisi ottaa huomioon että niitä ei tulkita oman maailmankuvan kautta. Muutoin syntyy mustamaalaamista: Otan esimerkiksi Mika Sipuran blogissa mainitun Jan Nummensalon kommentoinnin, jossa esitettiin että "jos nuorilla opetetaan evoluutiota, he lakkaavat uskomasta tuonpuoleiseen ja heistä tulee tappajia." Tiedämme, että näin ei ole, koska minun sukupolvelle, joka on hieman koulutappajaa vanhempi, on opetettu evoluutiota. Jo minun isälleni on koulussa opetettu evoluutiota ja se oli silloin maan tapa. Ja Matti Leisola kertoi anekdoottia elämästään tilaisuudessa nimellä "Luomisen lauantai", paljastui että jo hänen nuoruudessaan evoluutiota opetettiin koulussa - siis arvioita 1960 -luvulla. Koulusurmat ovat uusi ilmiö, joten ihmettelen, miten tässä on yksinkertaisesti havaittuna kaksi sukupolvea evoluutio -opetusta, eikä ateismiin kääntyminen saati murhaaminen ole ollut koko ajan ajankohtaista. Evoluutikoita on jo pitkään syytetty moraalittomiksi, koska "evoluutio alentaa ihmisen apinaksi". Ja tämän väitetään johtavan pahuuteen, ja siihen että Jumalaa ei ole. Kuitenkaan evoluutikot itse eivät juurikaan ole Humen giljotiinia hylänneet. Evoluutikoita vihaava ei tietenkään vielä tästä usko. Mutta asiaa voidaan valaista toista kautta. Älykkään Suunnittelun ideanahan on alentaa ihminen laitteeksi. (Jos eläimeksi alentaminen antaa luvan teurastaa kuin karjaa, kertooko koneeksi alentaminen siitä että saa rikkoa kuin kahvikuppeja.) Moraalille ei tässäkään näkemyksessä ole uhrattu dogmeja, koska Älykäs Suunnittelija voi olla avaruusolento, tai vaikkapa Saatana. En usko että tätä voidaan pitää järkevänä tai asiallisena. Itse asiassa tälläisten heitteleminen "tosiasioina" lähentelee jo herjaamista.

Tosiasiassa nimen omaan vaikutuksia ajatellen evoluutio ei ole järkevä selittäjä kouluampumisille, mutta Älykäs Suunnittelu olisi, koska se on tuore. Jos jokin tekee muutoksen, sen läsnäolo muuttaa tilannetta; Asiaan voisi sitoa myös sen, että kouluampumisia tapahtuu paljon myös Amerikoissa, jossa kreationismi ja Älykäs Suunnittelu ovat vahvoilla. Ja että koulusurmat ovat looginen jatkumo, kun ajatellaan että joku nuori oppii Älykkään Suunnitteln kannattajilta että "jos evoluutio on totta, saan tappaa" ja oppii sitten koulussa että "evoluutio on totta". Tällöin syy on eri maailmankuvien yhteensovittamattomuudessa. En kuitenkaan usko, että tämä on takana. Ja syynä ei niinkään ole se, että tämän kaltaiset tulkinnat ovat korkeintaan mahdollisia - eivätkä niinkään perusteltuja, eli että evoluutikoiden tai Älykkään Suunnittelun kannattajien olisi tehtävä niin uskoakseen "oikein". Yleistäminen Auvisesta kaikkiin evoluutikoihin on sama, kuin yhdistäisi jokaikisen kuoripoikiin sekaantuneen katolisen papin kaikkiin katolisiin pappeihin. Eikä pelkkä selvä havaittu aatekorrelaatiokaan riitä: Jos koulusurmaajat ovat koulukiusattuja JA ateisteja, voisihan syynä olla vaikkapa se että äärimmilleen kiusatut ryhtyvät ampujiksi - esimerkiksi sekoamisen ja kostonhimon vuoksi -ja ateisteja vain kiusataan paljon tavallista enemmän. Tämä taas voisi johtua vaikkapa siitä että uskovaiset ovatkin usein kiusaajia - he esimerkiksi ovat oppineet kotoaan että evoluutikot ovat vastustettavia ja kammottavia moraalittomia epäihmisiä. Tällöin ongelma poistetaan poistamalla kiusaaminen, eli jopa rajoittamalla uskovaisten toimia. En siis väitä että näin on, vaan että tämänkaltaiset elementit on otettava huomioon kun tekee analyysiä oikeista syistä siellä takana. Yliyksinkertaistettuja tulkintoja, joita voidaan jopa tukea tilastoilla ilman cherry - pickingiä, on liian helppo tehdä. Ja jälleen lähestytään herjaamista.

Omaa maailmankuvaa sisältä katsoen näkee hyvän ja erilaisissa näkee helposti pahan. Tulkinnat tekee usein oman näkemyksensä kautta, Bucklen varoittaman "metafyysisen" itsetarkkailun kautta. Siksi kun kristitty näkee verisen pultsarin ja auttaa tätä koska näkee siinä Luojan luoman. Minä taas en Luojasta niin välitä, mutta menen muista syistä aina auttamaan - ja usein huomaan kuinka massat valuvat ohitse tai peräti kehäksi onnettomuuspaikan lähelle kerääntyen, jossa on katsojia mutta ei toimijoita. Ja joskus mietin että noistakin suurin osa kutsuu itseään kristityiksi.

Syy tälläiseen demonisointiin on itse asiassa psykologiassa. Esimerkiksi se tulee esiin Amerikan vaaleissa: Jukka Hankamäki kirjoitti blogissaan seuraavaa:

"McCain oli myös "al-Qaidan ehdokas". Terroristijärjestö nimittäin ilmoitti ennen vaaleja, että se toivoo republikaaniehdokkaan valintaa, sillä tämä oli luvannut jatkaa sotaa Afganistanissa ja Irakissa. Tämä kertoo jotakin terrorismin logiikasta. Terrorismi on mahdollista vain vastustajan eli vihollisen olemassaolon kautta. Niinpä al-Qaida koki McCainin valinnan oman toimintansa jatkamisen ehdoksi."

Syynä Al Qaidan ajatteluun on yksinkertaisesti se, että ihminen rakentaa helposti maailmankuvaansa "vastustajiensa kautta". Jos vihollista ei ole, esimerkiksi denialismi ei olisi mahdollista. Rokotevastustajat elävät lääketieteen vastustamisen kautta.

Ja herjaamisessa on se hauska asia, että se tuppaa tulemaan takaisin. Siksi jos menee epäkohteliaasti ylpeilemään osaamisellaan ja mollaamaan muita vaikkapa nettikeskusteluihin, voi taatusti kerätä ison listan siitä miten "taas sain asiatonta vastustamista, katsokaa minkälaista strategiaa ja järkeä he käyttävät". Tämä ei vaadi ennustajanlahjoja: Kun menee nakkikioskille rellestämään ja nimittelemään, saa turpaansa. Olivatpa herjatut sitten suomalaisia kristittyjä tai manitouhun uskovia intiaaneja.

Suurin ongelma on "oman maailmankuvan kautta tehty tulkitseminen". Kun esimerkiksi uskovainen itse ajattelee että moraali tulee Jumalasta, hän ajattelee aatteensa sisältä, että ilman Jumalaa ei voi olla moraalia. Tosiasiassa muut voivat rakentaa moraalinsa muuta kautta. Itse asiassa myös Jumalaan uskovat joutuvat rakentamaan uskonsa joko auktoriteettiin vetoamiseen tai sitten he joutuvat vetoamaan siihen kuinka Jumala osaa järkevät moraalilait. Tämä taas on pelkkä tyhjä väite ilman perustelua. Ja perusteluun taas tarvitaan utilitarismia tai jotain muuta moraalilakia vastaavaa keinoa, jota taas voidaan käyttää moraalin perusteluna ilman Jumalaakin. Ateisti taas näkee että hän saa moraalinsa omasta ajattelustaan ja harkinnastaan ja näkee että Raamattu vain syöttää vastaukset. Tosiasiassa ratkaisujen toteutukset ovat molemmilla todennäköisesti samansuuntaisia.

Tästä saa helpon vertailun tämän päivän Metro -lehdestä. Siinä Janne Metso kirjoitti kolumnin nimeltä "Suurta busetusta". Se käsitteli bussejen kylkiin sidottuja mainoksia. Aluksi briteissä bussien kyljessä oli uskonnollisia mainoksia. Niissä viitattiin Helvettiin. Eri maailmankuvista tilanne näyttää erilaiselta:
1: Uskovaisista Helvetti on varoite, todelinen uhka. Tämä on kuin varottaisi avannosta.
2: Ateisteista tämä tarkoittaa sitä, että uskovaiset tarkoittavat että heistä on oikein että ateisti joutuu Helvettiin kärsimään - eihän oikeudenmukainen Jumala heitä sinne muutoin voisi laittaa.
Olisi yksisilmäistä väittää että vain toinen näistä tulkinnoista sallittaisiin. Metso oli kuitenkin mieltynyt ateistien vastaiskusta; He olivat laittaneet bussien kylkeen viestin "Jumalaa ei todennäköisesti ole. Lopeta siis huolehtiminen, ja nauti elämästä." Hän kirjoittaa:

"Minun ei tarvitse pelätä Helvettiä, mutta madot odottavat mullassa valmiina luikertelemaan ruumiiseeni. Koska kukaan ylhäällä ei tarkkaile tekojani, voin pettää, varastaa ja valehdella täysin huoletta kunhan en jää kiinni. Valitettavasti sekään ei onnistu, koska humanisti tahtoo toimia eettisesti oikein. Ja jos Jumala olisi olemassa, voisin saada pettämisen, varastamisen ja valehtelemisen anteeksi pyytämällä ja katumalla."

Siksi olisi syytä muistaa tutkia ennen kuin hutkii. Muutoinhan voi olla niin, että syyttää vaikkapa evoluutiota kannattavaa ateistia, joka vastustaa väkivaltaa, murhaamisesta. Yleensä pitäisi tajuta jo siitä, että jos joku vastustaa jotain tekoa ja selittelee miksi hän ei pidä sitä oikeutettuna, se yleensä tarkoittaa sitä että hän ei hyväksy sitä, jolloin se ei ole hänen maailmankuvansa mukainen.

Eikä aatteesta saisi siltikään tuomita yksilöitä: Siksi jos esimerkiksi katolinen pappi vastustaa kuoripoikiin sekaantumista ei tee sitä, eikä suojele pedifiileja työtovereitaan, hän ei ole syyllinen vaikka hänen kollegansa olisivat miten kovia puuhamiehiä. Tai jos joku kreationisti uhkailee -kuten minun kohdalleni sattui - se ei tarkoita että kaikkia tulisi rangaista, tai että tämän synnit olisivat kaikkien muiden kannettava. "Yksilöstä ei saisi yleistää, eikä yksilöön saisi yleistää." Maailmankuva ja maailmankatsomus kun on jaoteltu joko ryhmäkohtaiseksi tai yksilökohtaiseksi elämänkatsomukseksi. Ja näiden välillä on vissi ero. Samoin kuin on eroa sen välillä, että jonkun teorian kannattajat tekevät murhia ja sen välillä että tuo teoria on väärä. Ydinpommi kehitettiin atomiteorian pohjalta, ja sen nimissä tapettiin paljon. Se ei silti ole tämän vuoksi mitenkään väärässä.