Miksi skeptikot moittivat toisia ei-tieteellisiä teorioita eivätkä toisia?

"The Guardianissa" oli kirjoitus spiritualismista. Siinä käydään läpi Ouija -lautaan ja hengille puhumisen taustoja. Asiaa lähestyttiin psykologisoiden, eikä se sisältänyt väheksyviä sanoja tai halveksuntaa. Se toki esitti tutkimusta ja kritiikkiä jota esimerkiksi (uskovainen) Faraday teki spiritualismin kumoamiseksi.

Kritiikki koetaan hyvin helposti halveksunnaksi joten Martti Muukkosen lausunto "Odottelen artikkelia, joka halveksii samalla tavoin kaikkia tieteen harharetkiä (eetteri-teoria ym)." voidaan nähdä humoristisessa sävyssä. Siinä on kuitenkin hyvin oleellinen kulma. Jos ajatellaan "skientismiä skientisminä" niin nykyajan mittapuulla flogistonteoria on aivan yhtä väärä kuin usko siihen että spiritismissä otetaan yhteyttä kuolleisiin. Kuitenkin flogistonteorialle ei naureskella yhtä vahvasti.

Lausunto on toki ilmiselvää ns. derailaamista.

Se on tavallista. Esimerkiksi maskulinistit usein siirtävät feministien keskustelua aivan toisiin aiheisiin. Ja kristinuskon kritiikkiin voidaan vastata, että tosiasiassa kriitikon pitäisi keskittyä islamiin. Nämä ovat arvotuskysymyksiä. Ja itseäni ihmetyttää niissä oleva vahva "liian pieni" -tematiikka. Aivan kuin asioiden tärkeysjärjestys olisi objektiivinen ja toisaalta vain kaikista suurimpia ongelmia ja asioita saisi seuloa ja niin kauan kuin nälänhätäongelmaa ei ole ratkaistu ei siis saataisi ratkoa vaikka lagittavan tietokoneen ongelmaa. Tosiasiassa aikana jona sensurismi ja uskonnonvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittaminen ei ole muodikasta, pitää sensuuri tehdä kierommin. Tosiasiassa derailaaminen on asenteeltaan yritys sanoa että tietystä aiheesta ja asiasta ei saa keskustella. Ns. red herring -strategian käytöllä on siis strateginen ulottuvuus eikä pelkkä argumenttivirheulottuvuus.

Jos tuo tietyn aiheen kritisointi niin kovin kiinnostaa, niin heille voisi sanoa että "no, mene ja tee". Tai kysyä että "miten niin niitä ei ole tehty". Kun eetteriteorian kritiikkejä kuitenkin on olemassa. Minäkin olen lukenut monestakin kirjasta miten flogistonteoria aikanaan kumottiin. Ne eivät vain saa näkyvyyttä ja levikkiä. Joten tässä asia palautuu suosiokysymykseen eikä olemassaolokysymykseen. Mutta selvästi kyseessä ei ole se, että tässä haluttaisiin tuottaa eetterikritiikkiä, vaan vaatimus siitä että "tästä puhutte ettekä tuosta muusta".

Muukkosen näkemys voidaan toki liittää siihen "jännittävään" ajatussuuntaukseen jossa esitetään näkemys joka etenee siten, että (a) tieteen teoriat ovat osoittautuneet vääriksi joten tieteeseen ei voi luottaa joten skientismi on maailmankuva (b) hengellisiä asioita ei saa kritisoida koska se on herjaamista ja asiatonta ja toisen maailmankuvaa ei saa pitää epäluotettavana, ainakaan tavalla jossa tämä sanotaan ääneen. "Skientismi" onkin tässä yhteydessä usein jotain jota toisaalta ei pidetä "kunnolla maailmankuvana" ja esitetään että se ei voi antaa vastauksia tai tyydytystä. Mutta toisaalta "skientismi" sitten on vain maailmankuvallista.

Siksi esimerkiksi eetteriteoria nähdään toisaalta jonain joka on samanalainen kuin spiritualismi mutta se ei sitten saa olla samanlainen kun puhutaan ihmisten kokemista merkityksistä. Ja näin uskotaan että skeptikot vihaavat  ennen kaikkea uskontoa. Eli kysymys olisi ennen kaikkea uskonnon ja tieteen väliin väkisin rakennettavasta kuilusta.

Mutta itse kysymys jää. Miksi skeptikot kuluttavat enemmän aikaa horoskooppien ja spiritistien kuin flogistonteorian ympärillä?

Tähän yleisin syy on tarve. Tarve taas riippuu siitä mitä ei-tieteellisiä näkemyksiä pidetään muodikkaana. Siksi skeptikoiden on ollut joskus toisen maailmansodan aikana tarpeen pilkata jotain Hanns Hörbigeriä. Nykyään hän on irrelevantti ja enemmän historiallinen kuriositeetti. ; Eetteriteorian kritiikki saa siis tätä kautta odottaa sitä päivää jolloin syntyy spirituaalisuutta vastaavan suosittu alakulttuuri joka kannattaa noita ajatuksia kovin laajasti totena nykypäivänä.

Tämä näkyy siinä että skeptikot usein kritisoivat paitsi kreationismia, joka on uskonnollinen denialismi. Mutta toisaalta on syytä huomata että suurta skeptikoiden pilkkaa ja kritiikkiä saa myös ei-uskonnollinen rokotedenialismi. Että ilmastonmuutoksen kiistäminen joka nojaa melko vahvasti ei-uskonnolliseen ideologiaan. Puhumattakaan erilaisista ikiliikkujahörhöistä. (Jotka tosin tuntuvat suhtautuvan tuotoksiinsa uskovaisen järkähtämättömyydellä.) Selvästi kyse on enemmän asioiden suosiosta kuin siitä että olisi jokin erityinen asennevamma uskontoja kohtaan.

Mutta suosio ei tule tyhjästä. Toiset asiat ovat todennäköisemmin suosittuja kuin toiset. On kiinnostavampaa vastata kysymykseen siitä miksi eetteriteoriaa ei kannateta yhtä innolla kuin spiritualistisia asioita. Asiassa ei itse asiassa ole mitään omituista kognitiivisen uskontotieteen kautta. Sen valossa on aikalailla ymmärrettävää miksi eetteriteoriasta tai flogistonista ei ole tullut samanlaista muoti-ilmiötä kuin tästä.
1: Eetteriteoria ei ole "paranormaali". Spiritualismi on. Tämä on hyvin erikoinen ajatus koska paranormaali eroaa yliluonnollisesta siten, että paranormaalia voi periaatteessa lähestyä tieteellisesti. Mutta mikä tahansa tuntematon luonnonilmiö ei kuitenkaan saa nimitystä "paranormaali". Siihen pitää liittyä hyvin tietynlaisia ilmiöitä. Tässä nyrkkisääntönä onkin että paranormaali ilmiö on - paitsi sen hetkisen tieteen ulottumattomissa mutta periaatteessa tutkittavissa - niin myös "epätavallista". Uskonnolliset teoriat on helppo muistaa koska ne perustuvat skeemojen sekoittumiseen. Ja paranormaaleissa asioissa tapahtuukin jotain jossa tapahtuu jotain "tuttua mutta oudossa kontekstissa". Esimerkiksi Ouija -laudassa sekoittuu esineen skeema kommunikoinnin skeemaan. Olemme tottuneet että ihmiset kommunikoivat. Kuolleet eivät kommunikoi, eivätkä pelilaudat.
2: Spiritualismi ja muut skeptikoiden moittimat teoriat nojaavat useimmin jonkinlaiseen intentionaalisuuden ylihavaitsemiseen. Eetteriteorian ei uskottu johtuvan jostain tahdosta ja tavoitteesta. Siksi esimerkiksi planeettojen ratojen selittäminen Newtonin malliin näkymättömällä voimalla ei ole intentioiden havaitsemista. Mutta jos planeettojen radat selitetään erityisillä kiertohengillä, intentioita on mukana. On melko eri asia kuvata mekaanisia rakenteita teoreettisesti ja rakentaa tästä malleja kuin rakentaa teleologiapohjaisia selityksiä.

Kognitiivisen uskontotieteen perushavaintojen mukaan intentioiden ylihavaitseminen on tavallista. Joten teleologisia selityksiä on helppo keksiä. Toisaalta skeemoja sekoittavat selitykset on helppo muistaa ja levittää. Näin ollen niitä sekä keksitään helposti ja usein, että niitä levitetään helpommin. Karusti ; Syyt eivät ole siinä että ovatko teoriat joskus olleet tieteellisesti orientoituneiden suosiossa vai eivät. Ihan muissa asioissa vaan samasta syystä miksi kummitusjuttuja taudeista keksittiin ennen bakteeriteoriaa.

Ja tämä onkin siitä kiinnostava huomio, että se vie huomion siihen että tosiasiassa spiritualistiset teoriat ja eetteriteoriat eroavat toisistaan hyvin oleellisella tavalla. Joka on metodinen. Ei edes muotiin liittyvä vaan metodinen. Eetteriteoria ja flogiston on nyt tällä hetkellä falsifioitu, joten ne ovat tämän jälkeen typeriä. Ennen tätä falsifiointia ne ovat kuitenkin olleet ennusvoimaisia teorioita. Ne ovat olleet paitsi ei-falsifioituja, niin myös jotenkin perusteltuja. Sen sijaan spiritualismin puolesta ei ole koskaan ollut mitään muita syitä tai perusteita kuin se, että niitä ei ole falsifioitu. Ne ovat "mahdollisuuksia joita voi tutkia ja joita ei ole kumottu". Ja tässä mielessä niitä on tietenkin voinut tarkastella. Mutta tämä ei selitä sitä miksi niihin on luotettu niin vahvasti ikään kuin totena ja perusteltuna. Tämä epäsymmetria on hyvin oleellinen.
1: Jopa esimerkkinä usein mainittu neutriino oli sellainen, että siihen tosiaan luotettiin ennen mittaamista koska vallitsevat muualla toimivat fysiikan teoriat olisi falsifioituneet ilman tuollaista hiukkasta, eikä tilalle ollut tarjota teoriaa joka olisi selittänyt nämä poikkeushavainnot jollain muulla tavalla. Mustat aukkojen olemassaolo nojasi siihen mitä fysiikan teorioiden mukaan voi tapahtua. Samoin aikamatkustus nojaa esim. suhteellisuusteorian mahdollisiin seurauksiin tietyissä tilanteissa. Tämä on olemassaolevasta tieteestä ponnistavaa ei-tiedettyä. Ei jotain joka vaatisi ihan toisenlaisia, teleologisia ja paranormaaleja, lakeja.

Ja siksi tieteen historian kumoutuneet teoriat todistavat enemmänkin tieteen itsekorjaavuudesta. Kun taas spiritualististen teorioiden kehittely ja suosio ja niiden pitkäjänteinen mukanapysyminen vielä kauan senkin jälkeen kun niiden perusväitteet on tieteellisesti punnittu ja köykäisiksi havaittu demonstroi miksi intentionaalis-skeemansekoitusmallit taas eivät itseäänkorjaa vaan perustuvat vain siihen että ne on helppoja keksiä (ja tämä "helposti mieleen tulo" sekoittuu monilla "yksinkertaisuuteen" ja "uskottavuuteen" koska moni on naïvi realisti) ja helppo muistaa ja verevä levittää ("kiinnostavuus" sekoittuu "relevanssiin" monella). Se, että uskovainen tässä kontekstissa sekä tunnistaa samanmielisyytensä spiritualistien kanssa että loukkaantuu spiritualismin kritiikistä pitäen sitä herjaamisena kertookin sitten jotain oleellista tästä uskonnosta.

sähköistävä kirkko

"Kirkko & Kaupunki" -lehden puolelle oli annettu palautetta : "filosofian tohtori" Riitta Koskinen oli pahoillaan siitä että kolehtia voi antaa kännykällä. "Miten valtava säteily tulisikaan, jos koko kirkkosali lähettäisi viestejä yhtä aikaa. Harkitsisin kirkosta eroamista." Aiheena on luonnollisesti sähköyliherkkyys, tuo tila jota on usein kuvattu sen tyyppisin lausumin kuten "Sähköyliherkkyys on todellista - mutta sähkö ei sitä aiheuta" ... "Asiantuntijat ovat yksimielisiä sähköyliherkkyydestä. Mikä tahansa oireet aiheuttaakin, se ei ole sähkö." Siis vähän kuin Jumala ja ihmisten hengelliset hyvinvointikokemukset. Lisäksi sitä on vaikeaa pitää lääketieteellisenä käsitteenä ihan senkin vuoksi, että sitä ei tunnisteta sairaudeksi eikä sitä diagnosoi mikään lääkäri, vaan kyseessä on itsediagnoosilla määritetty nimitys. Perimmiltään sinulla on sähköyliherkkyys jos väität niin.

On toki hyvä muistaa että säteilymäärien rajoittaminen vaatisi muutakin. Hyvin monissa kirkoissa on nimittäin ns. induktiosilmukka. Se on kirkoissa kuulovammaisia varten. Sen avulla saarnat saadaan suoraan kuulolaitteeseen. Väline on nerokas ja kätevä. Ja se toimii "sillä ihan samalla säteilyllä kuin kännykkäkin". Tosin induktiosilmukoiden tehot ovat valtavia verrattuna kännyköiden vastaaviin. Jos kirkot eivät ole aiheuttaneet jo vuosia sähköyliherkkyysoireita, ei kännykkäsäteily juuri tätä suuntaan tai toiseen muuta.

Toisaalta kun katsotaan  Helena Koskista, "pastori-merkonomi-evankelistaa" ei pidä hämmästyä miten titteliä tiputetaan vaikka opeteltu ala ei käsittelekään lääketiedettä. (Mikä selittänee miksi hän antaa viitteitä juttuun jonka takaa paljastuu sähköyliherkkyys -crank Gerd Oberfeld. Seuraavaksi kai kuuntelemme evoluutiotieteen uusimmat uutiset Pekka Reinikaiselta ja annamme terveytemme Antti Heikkilän armeliaisiin käsiin.) Tämä ei hämmästytä koska sähköyliherkkyyteen tulevat kannat joutuvat käyttämään varsin rajoittunutta settiä lähteinään. Ihan siksi koska valtaosa lääketieteen ammattilaisista pitää sitä bullshittinä, ja testit viittaavat että oireet syntyvät jostain muusta kuin elektromagneettisesta säteilystä. (Kuten luulosta että on säteilyä joka vaikuttaa vaikka säteilyä ei ole. Tai siitä että jos luulee että säteilyä ei ole niin ei tule oireita vaikka tuhat kännykkää paahtaisi täysillä metrin päässä.)

Tämä hämmennys kasvaa sillä pian voidaan oppia sekin että hän on esimerkiksi vieraillut TV7:ssä. Tämä on hämmentävää, sillä TV -lähettimien tehot mitataan sadoissa tuhansissa wateissa. Toki tämä ei ole valtava ristiriita tai ongelma. Koska Koskisen ei tarvitse olla sähköyliherkkä ollakseen huolestunut aiheesta. Joten kenties tässä ei ole kovin suurta ongelmaa.

Kenties minun jopa kannattaisi ottaa hänen neuvonsa ja varoituksensa vakavasti. Ihan oman parhaani vuoksi. Unohtaa pahat sähköyliherkkyyden mollaajat ja lähestyä asiaa avoimin, joskin äärimmäisen huolestunein, mielin. Yrittää lähestyä asiaa sitä kautta että sähköyliherkkyys on mietittävä, vähän kuin Hanns Hörbigerin maailmanjääoppi, johon on nykyaikana "kohdistettu kritiikkiä siltä pohjalta, että se on hatusta vedettyä hevonpaskaa, johon uskoakseen pitää olla henkisesti jälkeenjäänyt mielipuoli." Mikä on epäkohteliasta, ja asia pitää perustella. Että vähän kunnioitusta sähköyliherkille minulta!

TV7 on lähettimiä Helsingissä, asutuilla alueilla. Olisi mielenkiintoista kuulla pitäisikö ne sammuttaa. Lisähuolta itselleni aiheuttaa se, että TV7 -linkkiytynyt IRR-TV pitää majaa aivan nurkillani. Pitäisikö minun ottaa Koskisen huoli vakavasti ja käskeä heitä karsimaan lähetyksensä nollaan kunnes keksivät tavan lähettää asioitaan suoraan YouTubeen? Jos suojelu on tärkeää, kirkosta eroamisen arvoista, niin pitäisikö meidän sallia että evankeelikot vaarantavat terveytemme posottamalla päällemme kauheaa sähköä. Sillehän voi allergisoitua, ja allergisoituneille voi tulla kovia ongelmia. TV7 tilojen läheisyyteen menemisiin voitaisiin ehdottaa myös Koskisen ehdottamia ikärajoja. K16 tai K18 ovat mainitut joten ne ovat varmasti oikein mainioita. Lisäksi voisi olla yhteisön kannalta parasta että TV7 tilat siirrettäisiin välittömästi jonnekin syrjäkylien perille, kauas lähimmästä asutuksesta. Siellä he eivät voisi vahingoittaa muita.

Jotenkin ajatus alkaa tuntumaan mainiolta ja sähköallergia vaikuttamaan uskottavalta ja vakavalta ongelmalta. ; Itse asiassa jos sähköallergia olisi vakavasti otettava argumentti, niin se olisi varsin vahva. Suomessahan ei ole sananvapautta ja uskonnonvapautta rajoittamattomasti. Kaikkea rajoittavat muut lait. Uskonnonvapaus ei siksi voi sallia maassamme vääräoppisten kivittämistä - ei vaikka uskonnon käskyt jotka olisi painettu joka sivulle Pyhässä Kirjassa komentaisivat kivittämään heitä. Uskonnon nimissä ei saa vahingoittaa. Odotankin mielenkiinnolla eettisiä mietintöjä siitä miten suhtautua siihen että naapurissani posottaa sähkömagneettinen saastuttaja, IRR-TV joka näin vaarantaa ihmisen terveyden uskonnonvapauden nimissä.