Pieni ajatus : Eugeniikkaa

Tom Kärnä kirjoitti pienen reagoinnin aborttikeskusteluun liittyen. "Hän nuolaisee kiihdyksissään huuliaan miettien sitä, miten Intiassa ja Kiinassa harrastetaan eugeniikkaa eli rotuhygieniaa abortoimalla tyttösikiöitä, jotka eivät ole olemassa olevia ihmisiä vaan potentiaalista biojätettä." Lausunto on mitä ilmeisemmin hieman huumorimielessä kirjoitettu. Mutta se toimieleeni keskustelun jonka taannoin kävin. Keskustelunaiheena oli eugeniikka ja se että onko ihmislajin evoluutio pysähtynyt ja onko tällä kaikella vaikutusta tai jopa uhkaa ihmislajin säilymiselle.

Keskustelun sivulauseessa tulin maininneeksi että on vaikeaa nähdä miten "mongoloidien", "Downin syndroomaisten" eli 21 -trisomian abortointi olisi rodunjalostusta. Että aika erikoista eugeniikkaa on se joka iskee kromosomien määrää, ei siis esimerkiksi yksittäisiä geenejä ja niiden frekvenssejä vastaan. Teknisesti lausuntoni on täysin paikkaansapitävä. Kromosomien määrää koskeva poikkeama ei ole mikään "jalostusasia".

Samoin kuin tyttöjen abortointi ei ole suoraan rodunjalostusta. Siinähän käytännössä kontrolloidaan lisääntymisikäisten naisten määrää "enemmän tai vähemmän satunnaisesti". Näin ollen tyttöjen abortoinnilla on jalostuksellisia seurauksia lähinnä jos sen seurauksena on sukupuutto sen vuoksi että on vain miehistä koostuva yhteiskunta. Ja epäsuoraa evolutiivista vaikutusta sitä kautta että kun kaikille miehille ei löydy puolisoa niin on todennäköistä että partnerinvalinnassa on tässä kohden monenlaisia valintamekanismeja.

Tämä huomautus johti yllättävään raivostumiseen. Eräs 21 -trisomiaa sairastavan vanhempi pahastui ja suuttui minulle verisesti. Hän ei kuulemma edes jaksa enää keskustella tämänlaisista asioista. Huomio siitä että on vaikeaa nähdä abortti jalostuksena nähtiin samana kuin vammaisten arvottomana näkeminen. Ajatus oli hyvin hämmentävä, sillä en koe olevani niitä verevimpiä abortinpuolustajia. (Edustan linjaa jossa nykyistä aborttilainsäädäntöä voitaisiin jopa hieman tiukentaa. En tosin kannata abortin täyskieltoa.)

Logiikka oli kuitenkin onneksi muualta tuttu. Onhan moni uskovainenkin sitä mieltä että syrjintä on OK jos pystytään osoittamaan että se ei ole rasismia. Samoin monissa maahanmuuttokriittisissä on ihmisiä joilla näyttää olevan jännittävä tarve selittää että heidän syrjivä käyttäytymisensä koskee islaminuskoa eikä mustaa ihonväriä. Sillä asenne on oikeutettu jos se ei ole rasismia. Uskonnollinen syrjintä on jostain syystä helpommin "asiallista kriittisyyttä" silloinkin kun siinä oikeasti tehdään toisille vakavia asioita. Samat tai jopa lievemmät teot puhtaasti rasismin nimellä saavat sitten paljon kovempaa vastustusta ja niitä ei pidetä "kriittiseen keskusteluun kuuluvana". Molemmat ovat pohjimmiltaan kuitenkin jotain joka on hyvin lujasti sitä mitä ihminen on ja kokee olevansa.

Eugeniikkatarina onkin 21 -trisomian kohdalla jonkinlainen tarina jolla saadaan uhristatus. Eli nykyajan yhteiskunnassa valtaa. Oikeuksia on vaikeaa ajaa jos tämänlainen tarina puuttuu. Tämän vuoksi lopputulos tosin näyttää hieman erikoiselta. Mieleen tulevat lähinnä ne maahanmuuttokriitikot jotka edustavat sitä marginaalia joka tunnustaa olevansa rasisteja. Heillä tuntuu olevan kova tarve kertoa eugeniikasta. Lähinnä siksi että tätä kautta kysymys ei ole ideologisesta rasismista vaan rasismi oikeutetaan yhteiskunnallis-geneettisillä argumenteilla. Tällöin rasismi on siis jotain joka olisi mahdollista täysin järkevillä ihmisillä. Valitettavasti tämä vaatisi toki sen että näissä eugeniikkapuheissa olisi järkeä. Melko usein voidaan huomata että "Downin syndroomaiset" ovat hyvä testaus näille ihmisille. Sillä täiden "avorasistien" on hyvin helppo saada puhumaan siitä miten heidän abortointinsa olisi rodulle ja tulevaisuudelle parasta.

Vastaukset tuntuvat paljastavan sen, että hyvin monien eugeeniikan ystävien kannattaisi todella opetella sitä miten rotua jalostetaan. Mutta ymmärrän että populaatiogenetiikan kaavojen pänttääminen on tylsää jos vaihtoehtoisesti voi ensin tuuletella kainaloita ja mennä sitten huutelemaan höpöjä ihmisille.

Evoluutio ja sen "kelpoisuus ei voi selittää" -puolet

"Helsingin Sanomien" tiedeuutisissa oli otsikko joka sai kulmakarvani nousemaan. Otsikko "Tutkija: Evoluutio ei selitä kaikkia eliöiden muutoksia" herättää tiettyjä mielikuvia jotka johtavat kohti kreationismia. Myös alaotsikko jatkoi samalla teemalla "Akatemiaprofessori Juha Merilä on yksi Euroopan merkittävimmistä evoluutiobiologeista". Kun evoluutiota epäillään ja arvosanaa korostetaan, voi syntyä vain yhdenlainen odotus. Pettymys. Ajatus huonosta tiedejournalismista. Ajatus siitä miten netti täyttyy kreationistisesta roskasta. Ja monia muita ennakkokäsityksiä.

Jotka sitten tässä uutisessa ovat aivan vääriä. Juttu pitää sisällään aivan hyvää tiedeasiaa. "Merilä ottaa esimerkiksi Uudessa-Seelannissa elävän hopealokin, jonka yhdestä populaatiosta hänellä on tarkat tiedot 1960-luvulta lähtien. Havainnot osoittavat kiistatta, että linnut ovat pienentyneet selvästi 50 vuoden aikana. Siis ilmiselvää evolutiivista sopeutumista lämpenevään ilmastoon? Ei, vastaa Merilä. Tutkimuksissa havaittiin, että koon pienenemisen takana eivät olleet perinnölliset muutokset. Oikea selitys on raadollisempi. "Hopealokit kärsivät. Niillä on liian vähän ravintoa, joten ne jäävät kitukasvuisiksi."" Tämä on hyvä muistutus kaikille niille joiden mielestä kelpoisimpien lisääntyminen on tautologista ja kehäpäätelmäistä. Sillä tämänkaltaiset ilmiöt muistuttavat että usein evoluution kohdalla ongelmat ovat tarkkuudessa. Pelkkä kelpoisuus ei riitä ; "Evoluutio edellyttää geneettistä muutosta populaatiossa." Tämä on tärkeä asia ja tuttua jokaiselle jalostajalle. Genotyypin ja fenotyypin eroa ja heritabiliteettia käsitellään ja huomioidaan sen parissa paljon. Ja tässä mielessä huomautus on "ihan perusbiologiaa" joka on kyllä jo lukiostakin tuttua.

Tämänlaiset asiat ovat kiinnostavia. Jopa lisää kaipaisin.

Merilän kohdalla olisin tosin kaivannut enemmän puhetta neutraaliteoriasta. Se kun korostaisi että genetiikan saaminen mukaan ei ole samaa kuin väistämätön todiste adaptaatiosta. Neutraaliteoriassa korostetaan geneettistä ajautumista. Ja siinä muutokset eivät ole adaptiivisia vaikka ne ovat perinnöllisiä. Yleistyminen ei ole sama kuin todiste geenin hyödystä.

Ja toisaalta esille voisi nostaa sen että geeni-adaptiivisuus -fiksaation lisäksi olisi katsottava epigenetiikkaa. Epigeneettisessä periytymisessä kysymys ei ole geeneistä vaan siitä miten geenejä ohjaillaan. Esimerkiksi asetyloituneet histonit siirtyvät vanhemmilta jälkeläisille. Tämä on tietyssä määrin hankittujen ominaisuuksien siirtämistä jälkipolvien fenotyyppiin. Tämä ei kuitenkaan ole muuta kuin "lamarcismia joka tuottaa variaatiota muutaman sukupolven verran".
1: Sillä koska kyseessä on enemmänkin geenien "avaaminen" ja "sulkeminen" eivät nämä ominaisuudet kasaudu. Näin hankitut ominaisuudet periytyvät mutta eivät muuntele ja kasva. Sillä kun geeni on avattu se on avattu ja kun se on lukittu se on lukittu. Voit avata lukitun ja lukita avatun, mutta et voi lisä-avata niitä loputtomiin. Uutta epigeneettisessä säätelyssä ei siis olekaan Lamarkismin uusi paluu ja selitys eliökunnan historian kehityspolkujen selittämisessä vaan enemmänkin se, että organismia ei määrittele ainoastaan sen DNA vaan myös epigeneettisellä säätelyllä on vaikututusta ja tämä voi joskus periytyä seuraavalle sukupolvelle.
2: Useammin kyse on vielä lyhyemmästä vaikutusajasta ; Yhden organismin geenien toiminta muuttuu ympäristön vaikutuksesta sen elämän aikana. Kysymys ei ole aina edes yhdelle seuraavalle sukupolvelle siirtymisestä. Muutokset eivät kuitenkaan aiheuta lopullisia muutoksia lajin geeneihin ja ominaisuuksien periytymiseen jälkipolville pidemmällä aikaskaalalla selittyykin geneettisten adaptaatioiden kautta.
3: Ja tässä kohden tietysti voidaan mennä siihen että jos epigeneettinen taipumus tuottaa kyvyn varioida nopeasti vaihtuvissa ympäristöissä ja "kalibroida" jälkeläisiä, niin epigenetiikka on enemmänkin periytynyt hyöty kuin jokin joka ohjaisi evoluutiota lamarckin hengessä isoissa linjoissa.

Mutta täsmennyksistä viis. Sillä Merilän kirjoitus tuottaa myös yksinkertaisen sovelluksen. Sellaisen joka on hyvin käytännönläheinen ja hyödyllinen. Jos siis pitää internetin keskustelupalstoja käytännöllisinä ja siellä pätemistä hyödyllisenä.

Ympäristön ominaisuudet

Ottaakseni tästä esille yhden aiheen jonka kohdalla nousee esille sitä miten Merilän ohjetta voi soveltaa. Jos otamme esille älykkyyden. (Tässä nyt vain sen suppean IQ -testien mittaaman älykkyyden. Joka hieman erikoista kyllä tiivistyy älykkyydeksi jota IQ -testit mittaavat. Tämä on niin tätä.)

Älykkyys on aihe josta "internetin pinnallisilla foorumeilla" läpikäydään pääasiassa nature-nurture -vääntöä. Ja tässä henkenä on se, että nature on vain ja ainoastaan geenejä. Ja nurture on vain ja ainostaan kulttuuria. (Ja tietenkin näissä debateissa vain yksi syy ja yksi aiheuttaja hyväksytään.) Nähdäkseni puhdas genetiikka on tässä melko heikoilla koska Flynnin efekti on niin voimakas että sitä olisi hyvin vaikeaa selittää evoluutiolla. Ihmisten älykkyysosamäärä on yksinkertaisesti noussut. Tosiasiassa tämä on keskiarvoja koskeva trendi. Ja siihen voidaan vaikuttaa montaakin eri kautta. Ja tästä on varsin helppo löytää esimerkkejä jotka eivät ole "suoraan geenejä" eivätkä "suoraa kulttuuria".
1: Älykkyyttä on nostanut se mitä on syöty. Tässä yhtenä merkittävänä elementtinä on ollut jodin saatavuus. Discover -lehdessä oli artikkeli siitä miten jodin puutostaudissa älykkyysosamäärä romahtaa. Ja miten se on aikaisemmin ollut yleinen, kunnes jodia alettiin lisäämään suolaan. "The economists found that in the lowest-iodine areas-the bottom quarter of the study population-the introduction of iodized salt had stark effects. Men from these regions born in 1924 or later were significantly more likely to get into the Air Force and had an average IQ that was 15 points higher than their predecessors. Nationwide, that averages out to a 3.5-point rise in IQ because of iodization." Jodikysymys on nykyäänkin merkittävä ; Henkisen vajauksen ennaltaehkäistä jodilla on yllättävän helppoa ja silti sen kanssa on edelleen ongelmia.
2: Älykkyyttä on nostanut se, mitä ei ole syöty. Tässä esille voidaan nostaa lyijy. Se aikaansaa mielenterveydellisiä ongelmia ja se on ennen ollut yleinen. Siitä on tehty vesiputkia ja sitä on käytetty ruuansäilytysastioissa. Jopa viini on maustunut mukavasti lyijyssä. Nykyisin lyijyä vältetään sen tiedettyjen seurausten vuoksi.

On selvää että jos tämä älykkyysbonus on jotain jonka voi syödä, se ei ole geneettistä. On selvää että voimakkaan ja nopean Flynnin efektin takana on ainakin jokin tai joitain voimia jotka ovat muuta kuin geneettisiä. Silti tämä ei toki tarkoita että nämä vaatisivat Jumalaa. Eikä se tietysti tarkoita myöskään sitä, että älykkäisiin ihmisiin ei kohdistuisi valintapainetta.
* Kuten se ei tarkoita sitäkään että kasvatuksella ei voida ohjata aivoja kohti tietynlaisten ongelmien parempaa ratkaisukykyä.
* Ja jos esimerkiksi miettii "rotujen älykkyyttä" ja saa kartan joka jakautuu leveys ja pituuspiireihin, ja jossa päiväntasaajalla on tyhmempiä ihmisiä kuin napa-alueilla voi aivan hyvin kysyä että ovatko nämäkin jotain jotka kertovat että nimenomaan maantiede on se muutoksen tekijä, ei siis perimä tai kulttuuri, vaikuttaisivat asiaan.

Vaatimaton ehdotus Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi

Sokaris Korhonen kirjoitti Uudessa Suomessa ajatuksesta jossa eugeniikka parantaisi Suomen kilpailukykyä. Tässä mielessä kyseinen kokoomusnuori on palannut suomalaisen oikeistoideologian juurille. Ja tunnetusti juuret ovat tärkeitä ihmisille ja niitä pitää ylenmääräisesti kunnioittaa ja suosia.

Hänen kannattaisi kuitenkin kenties lukea Björklundin "evoluutiobiologia" -kirjaa jossa käsitellään jalostuksen ja eugeniikan suhdetta. Negatiivisen eugeniikan keinot kun olivat tehottomia sen vuoksi että niissä tähdättiin vammaisiin ja mielisairaisiin. Siis sellaisiin tilanteisiin joissa haitallinen geeniominaisuus oli näkyvä. Ja näiden kohdalla perusongelma oli se, että vammaiset eivät lisäänny kovinkaan usein.
1: Ei siksi että vammaiset eivät olisi seksuaalisia olentoja, kyllä he ovat. Esimerkiksi meillä Keravalla on meidän lähellä heille jonkinlainen keskus/hoitopaikka koska heitä parveilee melko paljon. Muistelen esimerkiksi kuinka eräs nuori Down -poika taannoin oli selvästi mustasukkainen minulle siksi että satuin kävelemään heitä vastaan. Selvä ihastuminen sievään hoitajaan oli havaittavissa. Syy on siinä, että heidän on monesti rasittavan vaikeaa löytää puolisoa.

Jos ajatellaan jalostamista, eugeniikkaa ja muuta on näkökulma luonnollisesti evolutiivinen. (Kreationistikin joutuu käyttämään tässä mikroevoluutiota, eikä tässä kohden liene mitään ongelmaa.) Vammaisuus taas johtuu usein
1: Geenivirheestä joka tapahtuu kromosomitasolla mutta ei ole suoraan periytyvä. Esim. kun minun lapsuudessa kutsuttiin pahalla nimellä mongoloideiksi ei puhuttu mistään sellaisesta jota voitaisiin estää jalostuksella. (En tosin silloin ymmärtänyt miksi niitä jousiampuja-ratsastajia piti jotenkin laittaa laitokseen ja sääliä. Ero mongoliin oli siis hämärtynyt.) Siinä kun viitataan Downin syndroomaan eli 21 -trisomiaan. Joka ei ole äidin tai isän ominaisuus sanan suorassa mielessä. Kromosomi vain kahdentuu väärin ja niitä tulee soluun yksi liikaa. Tämä ei ole geeni, vanhempien alleeli joka siirtyy jälkeläisiin, jota jalostettaisiin.
     1.1: Tästä päästään sivujuonteeksi muistuttamaan siitä että monesti aborttia myydään jonain joka olisi ihmisenjalostusta. Toki tässä tehdään vammaisseulontaa, mutta mitään jalostuksellista järkeä tässä ei ole. (a) Aborttia perustellaan aivan muuta kautta, esimerkiksi vakavan sikiövaurion perusteella abortointi perustuu argumenttitasolla siihen, että ko. yksilön elämä olisi todennäköisesti hyvin vaikeaa/tuskallista. Argumentti on kenties virheellinen mutta se viittaa väitteeseen jossa olisi inhimillisempää "olla syntymättä". Se ei ole rotuhygieninen argumentti. (b) Usein juuri Downin syndrooma joutuu abortoiduksi, joten selvästi tässä ei jalosteta yhtään mitään alleelia pois geenipoolista. Jalostaminen ei toimi edes mekaanisesti. (+) Esitänkin, että rodunjalostusrinnastus on hyvin vahva väärinkäsitys joka perustuu siihen että ihmisillä on naivi ja typerä evoluutiokäsitys ja huono populaatiogeneettisten laskelmien hallinta. Tosin argumentin puolustukseksi voi sanoa että juuri sama ideologian ja arkijärjen sotku joka tuotti eugeniikan tuottaa myös nämä abortin eugeniikkaan rinnastavat argumentit. Ihmiset ovat todella tyhmiä ja tätä kautta tämä argumentti ei ole täysin ontto. Paradoksaalista!
2: Kun mietitään miten jokin vammaisuus ylipäätään on kohtuullisen yleinen voidaan huomata että jos jokin ominaisuus itsessään on hyvin haitallinen, se ei yleisty. Luonnonvalinta ei yleistä yhtään vammaisgeeniä, joten luonnonvalinnan vähyys tai paljous yhteiskunnassa ei selitä niiden yleistymistä. Evoluutio karsii kyllä itse, jos ei muuten niin seksuaalivalinnan kautta, haitalliset ilmenevät ominaisuudet. (Vammaiset saavat mennä avioon, mutta vaikeaa on kumppanin löytäminen heillä, vaikka joku tietysti virheellisesti väittää että ihmisten evoluutio olisi jotenkin pysähtynyt ja valintapaineet lakanneet. Eivät ole.) Suurin osa geneettisesti periytyvistä ominaisuuksista jotka ovat niin yleisiä että niitä tulisi karsia ja niistä voidaan tietää, vaativatkin geenivirheen sekä isältä ja äidiltä. (Lukiotason biologiakin kertoo resessiivisistä alleeleista.) Ja näiden kohdalla surullinen fakta on se, että erilaisia resessiviisiä geneetisiä vaivoja on aivan älyttömän paljon. Ja itse asiassa käytännössä aivan kaikki kantavat muutamaa kappaletta tälläisiä "potentiaalisia pommeja". Eugeniikan vuoksi pitäisi karsia nämä kaikki. Jonka jälkeen ei ole mitään jalostettavaksi. Vammaiset harvoin lisääntyvät, joten tosiasiassa näitä kaikkia ilmenee "kohtuu vähän", frekvenssi menee itsekseen sille tasolle missä se ei aiheuta merkittäviä ongelmia.
     2.1: Resessiiviset ominaisuudet eivät yleisty luonnonvalinnan vähyyden vuoksi vaan ne yleistyvät geneettisen ajautumisen kautta. Ne menestyvät ja säilyvät juuri siksi että ne ovat "piilossa" ja "ilmenevät" vain kun ne ovat molemmissa kromosomeissa. Tällöin luonnonvalinnan vähyys tai paljous ei missään tapauksessa muuta sitä miten paljon niitä ilmenee. Ne yleistyvät ja katoavat lähinnä geneettisen ajautumisen vaikutuksesta. Tämä huomautus tarvitaan koska eugeniikkaa kannattavien mielessä kohtaa usein kaksi ajatusta. Ensimmäinen on se, että ihminen olisi jotenkin lakannut kehittymästä. Ja toinen, usein samanaikaisesti kannatettu, ajatus on se, että yhteiskunta rappeutuu geneettisesti kun vääränlaiset ihmiset lisääntyvät ja luonnonvalinta ei karsi haitallisia ominaisuuksia. Kuitenkin esimerkiksi "National Geographics" viittasi siihen että ihmisen evoluutio olisi itse asiassa viime aikoina nopeutumassa, joten sitä voidaan olla erimielisiä. Larry Moran muistuttaakin siitä että evoluutiota tapahtuu yhä, ja luonnonvalinta vaikuttaa yhä (ja geneettinen ajatuminen vaikuttaa yhä). Itse korostan että seksuaalivalinta ei ole lakannut ja tätä kautta ainakin terveyttä ja kauneutta ja sosiaalisia taitoja korostavat geenit yleistyvät melko varmasti. (Ja vihjaan, että usein tässä unohdetaan kehitysmaat, joissa kuollaan tauteihin ja nälkään, mutta tämä on kenties hyväksyttävää koska tässä välitetään vain oman kansakunnan menestyksestä. Ihminen lajina kohtaa kuitenkin aika kovia luonnonvalinnallisia voimia lajina.) Lisäksi ihmisiä jää teollistuneisakin maissa auton alle siksi että heillä on näköhäiriöitä tai muuten huono kognitio - joka kyllä jollain asteella varmasti korreloi genetiikkaan. Ja he saavat yhä sydänkohtauksia, ja voivat olla "syöpäsuvusta". Ja jokainen eugeenikkokin tunnustaa että kaikki ihmiset eivät saa yhtä paljoa jälkeläisiä, ja lisääntyvät ominaisuudet ovat jotain muuta kuin eisatunnaisia joten by definition luonnonvalinta ei ole lakannut.

Mutta nuo koskivat vammaisuutta. Modernissa jalostuksessa on alettu puhumaan luokkayhteiskunnan käsitesisällöin, mutta ne perustellaan geneettisesti. Ja näin esimerkiksi lapsilisä nähdään köyhien lisääntymiseen kannustamisena joka sitten johtaa periytyviin ja kasvaviin ongelmiin. Tässä ei siis ole kysymys negatiivisesta eugeniikasta vaan positiivisesta eugeniikasta ja sen käsitesisältöjen yleistämisestä. Tässä kohden argumenttini on sitten se, että sivutuotteena toimiva ja oikea eugeniikka - eikä se omituinen versio jota siitä levitetään - johtaa helposti siihen että siitä seuraa BLAD -tyylinen katastrofi. Nautojen BLUP -jalostus on älyttömän tehokasta. Sen sivutuotteena kävi niin että terveet ja menestyvät naudat yleistyivät niin tehokkaasti että piilossa oleva resessiivinen ominaisuus pääsi leviämään tosi yleisesti nautojen geeneihin. Ja sisäsiittoisuutta välttävät mutta maksimiteholla edistymistä hakevat jalostajat yleisti BLAD -taudin ongelmallisen isoon osaan populaatiota. Resessiivinen ominaisuus yleistyi ja kun aivan lähisukuisia ei risteytetty koskaan kekenään, se yleistyi melko suureen osaan populaatiota ennen kuin sitä alkoi ilmenemään sellaisessa määrin että siihen osattiin kiinnittää huomiota. Tämänlaisten asioiden hallinta vaatii sitten geenitarkastuksia. Ja tarkastus tarjoaa vain tiedon, keinoina on lisääntymisen rajoittaminen - ja mahdollisesti sairastuneen osapopulaation surmaaminen. Tätä emme totisesti halunne tehdä ihmisillä.

Haluaisin kuitenkin nähdä, mitä tapahtuisi jos eugeniikkaa tehtäisiin kuten se hallituimmillaan tehdään tuotantoeläimillä. Katsotaan esimerkiksi siipikarjaliittoa. Jos ihmisiä jalostettaisiin kuin kanoja, ei enää noudatettaisi rotukonstanssioppia, jossa rotuja olisi jalostettava puhtaana. Sen sijaan puhutaan hybrideistä. Roduista on siirrytty linjoihin ja hybrideihin. "Myyntiin menevä jalostustuote on tavallisesti neljän tien risteytys eli polveutuu neljästä puhtaasta linjasta. Kahta linjoista käytetään isälinjan tuotantoon (vanhempaispolven kukkolinja) ja toista kahta emokanalinjan tuotantoon. Puhtaiden linjojen tuotosten ja koeristeytysten perusteella valitaan käytettävät linjat tai valinta perustuu esim. takaisinristeyttämisen tuotantotuloksiin." Tämä on käytössä myös sioilla. Tässä huomiotaherättävää on se, että esimerkiksi lihaksi menevät siat ovat terveitä, suuria ja hyvinvoivia sen vuoksi että niiden kohdalla heteroosi on maksimoitu. Heteroosi taas ei periydy, koska se tarkoittaa sitä että samassa kohdassa (lokuksessa) on toisessa kromosomiparissa erilaisia versioita (alleeleja). Periytyminen taas on kromosomien ja geenien, ei kromosomiparien, kopioitumista ja siirtymistä. Heteroosin tuottava yhdistelmä hajoaa meioosissa.

Siksi jalostuslinjat koostuvat aivan eri yksilöistä kuin ne jotka menevät lihoiksi. (Tämä on se opetus jota haluan tässä korostaa vahvasti.)
1: Parhaat, vahvimmat ja menestyneimmät yksilöt eivät löydy jalostuslinjalta, koska niissä tähdätään periytyvään osioon. Nämä tuottavat jalostuslinjan yksilöitä "ryhmän sisällä" mutta ne menestyneet, heteroosilla boostatut, yksilöt sitten syntyvät eri jalostuslinjojen kesken. Tässä puhutaan nimenomaan monikulttuurisuudesta, ja tämä olisi kannustus monirotuisuuteen.
   1.1: Ajatus joka varmasti ei olisi miellyttänyt rotupuhtausopistaan intoilevaa Hitleriä. Eikä suurinta osaa ihmisjalostusta kannattaville muutenkaan, joskin varmasti hieman eri syistä. Pakkoavioliitot kauhistuttavat enemmän kuin se, että älyllinen ja terveydellinen maksimi saavutettaisiin mulattien voimin.
2: Heteroosin kautta boostatut taas sitten eivät lisäänny, ne kun tuhoaisivat jalostuslinjojen hallittavuuden.

Nautapaavi on
ihmeissään.
Miksi heidän rotunsa
jalostusmenestyksestä
ei otetakaan innolla
oppia sovellettavaksi?
Eikö se ollut jalostusta,
genetiikkaa ja evoluutiota
eikä mitään porvarien
köyhäin dissaamista?

Jostain syystä tämäntyyppiset ehdotukset eivät ole saaneet kovin suurta suosiota edes kokoomusnuorissa. Minä esitän vaatimattoman ehdotuksen sijasta vaatimattoman kysymyksen. Miksi eivät? Jos jalostus todella on se tie menestykseen, miksi tässä sitten kikkaillaan niin eikö pitäisi kertoa mitä jalostus mekaanisesti käytännössä on, jotta voidaan nähdä että tämä todella myös jalostaa kansaa? (Ettemme toista aiempien eugeenisten projektien fiaskoja, joissa tuotetaan turhaa kärsimystä ilman että rotu oikeasti edes on jalostunut yhtään mihinkään.) Jos sitä todella noudatetaan tiedettä ja tekniikkaa, niin miksi jalostuspuheissa nojataan naiviin ja virheelliseen näkemykseen tehokkaasta jalostuksesta sen sijaan että saman tien iskettäisiin kortit pöytään ja näytettäisiin mitä tehokas kansakunnan rodun suunnittelu menestyksen maksimoinniksi vaatisi?

On toki helppoa puhua luokkaeroista geneettisenä ominaisuutena, mutta jos aiheena on eugeniikka, aihe on pakko käsitellä ideologis-humanistisen kulman sijasta teknis-pragmaattisesta kulmasta ja miettiä miten se jalostus sitten toteutetaan. Sillä humanistista puolta tarvitaan sen miettimiseen onko asia oikein tehdä, ja se miten tavoitteeseen päästään on sitten hyvin kylmää mekaniikkaa.

Ihmisrodun älynjalostus - eli eugeniikkafiilistelyn ydinvirhe

Eugeniikkaa ei kannateta nykypäivänä, mutta siihen liittyvä älykkyyskeskustelu on hyvin tavallista. Se on vain riisuttu rotuopista. Huolta levitetään esimerkiksi siitä, että älykkäät naiset saavat muita vähemmän lapsia. Tähän liitetään ajatus kansakunnan seuraavista sukupolvista. ; Tämä ajatus saa minut huvittuneeksi. Sillä siihen liittyy hyvin syvä väärinymmärrys evoluutiosta. Ja tämä väärinymmärrys on ymmärrettävä, mutta ei järkevä. Kysymys on siitä, että evoluutio nähdään puhtaasti adaptaatiokeskeisesti ja ennen kaikkea adaptaatiot nähdään hyvin naivilla tavalla. Ja tämä väärinymmärrys on se, jonka vuoksi kreationistit tulkitsevat että evoluution henkenä olisi "might makes it right".

Asian demonstroimiseksi voidaan heittää ohi muutama helpoin vasta-argumentti. Joku voisi sanoa että rodunjalostus on mahdollista mutta ei oikein. Että humen giljotiini sanoo että se miten asiat ovat ei kerro miten ne voisivat olla. Kuvitellaan nyt että haluamme jalostaa ihmisrotua ja että tämä olisi ehdottoman tärkeää. Oletettaisiin vielä että tätä tehtäisiin järjestelmillä jotka olisivat oikeasti tehokkaita, eli toisin kuin mitä eugeniikan kohdalla tehtiin.

Odin teki kompromissin.
Viisaudesta maksettiin
yllättävän kovaa hintaa.

Ensimmäinen asia joka on tajuttava on se, että evoluutio ei hae pelkästään ominaisuuksia vaan se on käytännössä aina optimointiprojekti. Esimerkiksi William Dembskin evoluutiokritiikissä virheenä on nähty se, että hänen esimerkeissään haetaan aina tiettyä pistemäistä vastausta juuri tiettyyn kysymykseen, eikä mietitä kelpoisuutta jossa on useita eri adaptaatioita joita sitten haetaan kaikkien mahdollisten selitysten joukosta ; Evoluutiota ei kuitenkaan kannata käsitellä hakualgoritmina vaan optimointiongelmana. Ero on hirvittävän suuri.

Richard Dawkins on korostanut että evoluutiossa on usein menestyksen hintana jokin "maksu". Ja sen vuoksi evolutiivisesti kannattavaa, adaptiivista, onkin huomioida panos-hyötysuhdetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Optimoinnissa ajetaan usein monia ominaisuuksia rinnakkain, ja se että panostetaan johonkin johtaa usein muutoksiin muuallakin. Asiaa voi lähestyä vaikka käyttämäni "lada-mersu -vertauksen" kautta. Jos jokin osa ylikestää verrattuna muuhun ruumiiseen, sitä voi heikentää kelpoisuuden huonontumatta. ; Optimoinnissa voi selvitä esimerkiksi se, että ei ole välttämättä järkevää että kaikki lajit hankkivat hirvittävän paksun nahan, koska paino myös hidastaa. On helppoa nähdä nahan tuoman suojan hyödyt, mutta tosiasiassa siihen liittyy muitakin piirteitä. Nahan kasvattamiseksi tarvitaan proteiinia, joka taas tarkoittaa sitä että ravintoa tarvitaan enemmän. (Aineen ja energian säilymisolait eivät yksinkertaisesti salli mitään "ilmaista nahanlisäämistä". Se maksetaan aina väkisinkin jotenkin ravinnossa.) Tässä mielessä evoluutiota onkin pakko ymmärtää samalla tavalla kuin utilitarismia. Monen eri muuttujan kanssa samanaikainen pelaaminen vaatii paljon. Ja Arrow'n paradoksin kaltaiset ongelmat nousevat esiin väistämättä. Ei ole mitään yhtä pysyvää oikeaa vastausta, vaan konteksti kertoo sen mihin optimoidaan. Ja tämä on hyvin usein kompromissi eikä se, että jokin piirre olisi edes lähellä parasta mahdollista toimintaa.

Älykkyys on yksi ominaisuus. On helppoa ajatella että älykkyys lisää menestystä ja kilpailukykyä. Siinä on kuitenkin myös vastapuolensa. John D. Barrow esittää "100 Essential things you didn't know you didn't know - math explains your world" -kirjassa että matemaattisesti katsoen älykkyyskin on jokin josta voidaan maksaa hintaa. On helppoa huomata, että älykkyys vaatii aivoja ja tämä voi kasvattaa päätä ja tehdä synnyttämisestä vaarallisempaa. Mutta Barrow vetää esiin huomion joka on evolutiivisesti oleellisempi ja vahvempi. Ja se on myös epäintuitiivinen. Se nimittäin perustuu siihen että jos evoluutio on totta ja haluamme menestyä yksilöinä ja lajeina, emme voi edetä "kynsin, hampain verisin" vaan on huomioitava että ihminen on hypersosiaalinen laji. Emme elä ja selviä sillä että olemme oikeassa. Elämme ja selviämme sillä että olemme riittävän oikeassa. Vastatessaan kysymykseen "Why People aren't Cleverer" hän huomauttaa että älykkyys on tärkeä vain suhteessa siihen että saamme sen avulla laadukkaampia vastauksia. Tämä tarkoittaa vaihtoehtojen punnitsemista. Hän huomauttaa, että älykkäät ihmiset ovat usein sosiaalisesti haastavia. He miettivät vaihtoehtoja eivätkä hyväksy typeriä ratkaisuja. Tämä taas tulkitaan helposti antisosiaalisuudeksi. Tämä synnyttää tilanteen jossa kyky sosiaaliseen yhteistyöhön on älykkyyttä vastaan pelaava. "Perhaps the ability to get on with others rather than against them, was more important during the early evolution of intelligency?" Ajatus ei ole vieras. Älykkyysosamääräerot tuottavat tunnetusti vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Evoluution kannalta tämä suosii keskivertoa ja karsii ääripäitä.
1: Esimerkiksi uskontokritiikin kohdalla on vaikeaa olla erimielinen Sam Harrisin kanssa kun hän sanoo sen tapaisia asioita kuin "... this sort of god or this sort of scheme that you must believe in if you are to have any kind of future in politics in this country, no matter what your gifts.  You could be an unprecedented genius, you could look like George Clooney, you could have a billion dollars and you could have the social skills of Oprah, and you are going nowhere in politics in this country unless you believe in that sort of God ..." Sosiaalisuutta ja yhteiskuntakelpoisuutta ei mitata pelkillä attribuuteilla. Väärä mielipide johtaa kiukkuun. Kysymys älykkyydestä johtaa helposti siihen että syvien rivien parissa kannatettu jokin mielipide nähdään eri tavalla. (Äly ei tarkoita erehtymättömyyttä ja tässä Harrisin lauseen tulkinnassa on merkityksetöntä onko Jumala oikeasti olemassa vai ei.) Ja tämä voi johtaa syviin ongelmiin. Varmasti Galileo Galileitä olisi pidetty yhteiskuntakelpoisempana yksilönä jos hän olisi vain totellut katolisen kirkon doktriinia sen sijaan että olisi ollut "arrogantti kusipää ja kyseenalaistaja".

On hyödyllistä osata taistella.
Paitsi jos se lisääkin elämään
taistelemisen tarvetta.
Älykäs ihminen tunnetusti
selviää tilanteista joihin
viisas ei edes joudu.

Onkin oikeastaan kiinnostavaa huomata, että eugeniikkaprojektienkin takana on oikeistolaisia sävyjä, joissa heimohenkisyys on vahvana. Näin ollen älykkyys on jotain joka olisi heidän yhteiskuntanäkemystään vastaan. On esimerkiksi vaikeampaa saada älykästä ihmistä lisääntymään kansan puolesta tai sotimaan ideologiaan vetoavin argumentein ja kuolemaan ryhmän puolesta. Sillä vaikka älykkäillä on tunteet niin älykkyys myös (a) tuo joustavuutta siihen että tunteita vastaan voidaan mennä koska joskus tajutaan että ne ovat vain tunteita sen sijaan että intuitioita pidettäisiin jonain ilmiselviöinä (b) spottaa huijaukset myös silloin kun valtaapitävä tekee niitä (c) lisää vaihtoehtoja ja epäintuitiivisia ratkaisuja jotka moni kokee epäsosiaalisiksi tai epäkohteliaiksi.

Psykologisesti Barrow on taatusti oikeilla jäljillä, sillä
1: Tunnetusti ihmiset ovat erikoisia. Väärässä oleminen on merkittävää jos se on sosiaalista. On tärkeää tuottaa oikeat vastaukset, koska väärässäolosta tulee häpeää. Tämä johtaa siihen että panostamme indoktrinaatioon ja kulttuurimme opettamiin "oikeisiin vastauksiin" emmekä aktuaaliseen tieteelliseen totuuteen. ; Itse asiassa ihmiset ovatkin lajityypillisesti keskittyneempiä voittamaan argumentteja (sosiaalinen puoli) kuin olemaan totuudenmukaisia tai tieteellisiä. Ihmiset ovat helposti tottuneita käsittelemään poliittisia ja uskonnollisia puheita, ja synnyttävät näiden pohjalta sosiaalisia tunteita (hyväksymistä tai suuttumista ja vastaavia) mutta tieteellisen ajattelun opetteleminen on hyvinkin vaikeaa. (Evoluutiostakin tulee intuitioversio eikä oikea versio.)
2: Jos otetaan esimerkiksi debatti jossa Shermer, ja Harris debatoivat Chopran kanssa, voidaan oppia tarkkuudesta, varovaisuudesta sekä siitä miten varmuus vetoaa intuitioon mutta ei tieteelliseen ajatteluun. Sam Harris mainitsi tässä mielenkiintoisesti sen, että hän itse ei ole fyysikko. Mutta kun hän on kuunnellut fyysikoita, he ovat lausunnoissaan argumentoivia, pilkuntarkkoja ja hyvin varovaisia. "At a scientific meeting, you’re about as likely to find arrogance as you are to find nudity." Syynä on se, että he joutuvat noudattamaan tieteellistä ajattelua. Ja erehtyminen on sosiaalisesti noloa. Hän huomauttaa myös, että Chopra selvästi ei ole fyysikko ja että kaikki minkä hän sanoo demonstroi tätä. Ja että Chopra on lausunnoissaan aina hyvin varma. Ja että hän ei selvästi nolostu siitä että hän saattaa tehdä virheen. ; Tämä on monella tavalla ja hyvin syvällisesti tilannetta kuvaava. (a) Tiedemiehetkin ovat sosiaalisia ja häpeä on valjastettu siihen että tiedemiesten on käsiteltävä asioita huolellisesti (b) Deepak Chopra taas on hyvin varma ja panostaa siihen että hän pärjää hyvin kaduntallaajille suunnatuissa korkean näkyvyyden debateissa. Chopra vetoaa sosiaalisiin tunteisiin ja maailmankuvaan, ja tämä on hänen menestyksensä takana. Siksi hän kehtaa muistuttaa siitä että jos hän käytää kvanttifysiikaa ja sen käsitteistöä selvästi väärin, niin syynä on se että kvanttifyysikoiden tulisi ottaa oppia häneltä sen sijaan että Chopra esimerkiksi korjaisi virheensä eikä toistaisi niitä.
3: Kahnemanin huomiot ihmismielen toiminnasta korostavat sitä, että yleensä ihminen käyttää intuitiivista systeemi 1:stä, joka ei anna hyviä vastauksia vaan nopean mutta riittävän hyvän vastauksen. Systeemi 2 on looginen, hidas ja ihmiselle raskaampi käyttää. Se tuottaa parempia vastauksia. Emme kuitenkaan panosta elämässämme siihen että käyttäisimme systeemi 2 mahdollisimman paljon. Itse asiassa käytämme tätä puolta melko vähän. ; Yhdeksi syyksi voi ottaa vaikka Montaguen huomion siitä, että aivojen energiantuotanto suosii säästöliekkiä tai Barrow'n huomion siitä, miten älykkyys johtaa myös sosiaalisiin ongelmiin.

Sosiaalisia ongelmia ei olekaan vaikea löytää. Skeptikoita pidetään helposti kyynisinä ; Toisin sanoen skeptikoiden ajattelumekaniikka koetaan kylmäksi ja antisosiaaliseksi. (Myös silloin kuin skeptikko ei ajattele näin.) Osittain siksi, että hyvin laajalla sosiaalisuuden määritelmillä asia on juuri näin. (Kyky kyseenalaistaa ja ajatella erilaisia vaihtoehtoja on välttämätön joskaan ei toki riittävä ehto siihen että syntyy skismaa vaikka maailmankuvallisista kysymyksistä tai siitä miten jokin asia pitää hoitaa.) Ihmiset yksinkertaisesti väkertävät yleensä sosiaalisella kuulumisella eivätkä tieteellä, jopa niin raskaasti että osa ei enää erota maailmankuvallista ja tieteellistä ajattelua lainkaan toisistaan.

Lopputuloksena onkin se, että yhteiskunnan ei todellakaan välttämättä tarvitse panostaa supernerouteen tai siihen että miten älykkäitä ihmiset ovat. Siis jos sen tavoitteena on kansakunnan paras tai yksilöiden selviytymiskyky. Älykkyyspuheissa onkin kysymys arkijärjellä ymmärretystä evoluutiosta, eräänlaisesta ajatusvirheestä. Siksi ei pidäkään luottaa niihin jotka miettivät kansan parasta pelkkään älykkyyteen tuijottamalla. Heidät on jo nähty, punnittu ja köykäisiksi havaittu.

Ennakkovarovaisuus

Arvostan Nassim Talebia. Hänen uusin lausuntonsa geenimanipuloinnista on herättänyt keskustelua. Se on eräänlainen "luonnollisuusargumentin" uudelleenmuotoilu. Sen perustana ei kuitenkaan ole se, että luonnollisuus itsessään on oikein tai väärin. Vaan että luonnollisuus on samaa kuin jotain jonka riskit jo tiedetään. GM pitää hänestä sisällään "tuntemattomia riskejä" eri tavalla kuin mitä esimerkiksi jalostuksessa tehdään ; Perusteesin voisi esittää muodossa "Top-down modifications to the system (through GMOs) are categorically and statistically different from bottom up ones (regular farming, progressive tinkering with crops, etc.) To borrow from Rupert Read, there is no comparison between the tinkering of selective breeding and the top-down engineering of taking a gene from an organism and putting it into another. Saying that such a product is natural misses the statistical process by which things become ”natural”."

Argumentaatio ei ole Talebilta yllättävää. Hän on henkilö joka on vastustanut interventioita ylipäätään. Ja hän on varoittanut tuhoista ennenkin. Ja hänen pessimisminsä on muun muassa sen takana, että hän osasi ennustaa talouskriisin ennalta. GM -kritiikkinäkään argumentti ei ihmetytä koska klassisesti GM on ollut moitittavana juuri siksi että "se ei ole luonnollista" ja "tuntematon riski". Tämän seurauksena on tietysti äärimmäinen muutosvastarintainen konservativismi. (Itseäni konservativismi viehättää enemmän kuin luulisi.) Tien päässä on asenne jossa on varminta olla ottamatta vastaan mitään kehitystä, koska jotain pahaa voi sattua. Näin ei myöskään tapahdu kehitystä.

Toisaalta Taleb voidaan kuitenkin nähdä argumentin uudelleenmuotoilijana. Ja yllättäen argumentti napsahtaa myös skeptikoiden puolelta tuttuun argumentistoon. Kun CERNin LHC-kiihdytintä rakennettiin, sitä moitittiin "tuntemattomasta uhasta". Selitettiin miten voi syntyä musta aukko tai outokainen joka tuhoaisi maapallon ja elämän. Vaarallisuudesta käydyssä keskustelussa oli muiden todisteiden ohella suuri apu siitä tiedosta, että kosmiset säteet aikaansaavat toistuvasti jopa merkittävästi suurienergisempiä törmäyksiä, eikä spekuloituja haittoja oltu havaittu. Argumentti oli vahva ; Jos riski olisi relevantti, miten olisimme elossa ylipäätään.

Artikkelin itseäni vakuuttavin puoli on kenties yllättävä. Se on globaaliudessa. Kun nimittäin mietitään sitä mihin monokulttuuri viljelyssä johtaa - tai oikeastaan on jo johtanut - on hyvin tuhoisaa. Tautiresistenssi on hyvä, mutta ei pidä koskaan aliarvoida evoluutiota joka, Orgelin toista sääntöä mukaillen, on aina fiksumpi kuin ihminen - etenkin evoluutiokriitikko. Tuhot ovat suuria, koska mutanttitauti joka kiertää resistenssin pääsee leviämään nopeasti. Biologiassa tämä ei johdu luonnollisuudesta tai epäluonnollisuudesta. Syynä ei ole "GM", vaan "kloonaus".
1: Muurahaisissa esiintyy samaa ongelmaa. Pieni variaatio ja suuri populaatiokoko johtavat siihen että taudit pyyhkivät populaation läpi nopeasti ja tehokkaasti. Tämä on tunnettu riski eikä tuntematon uhka. Ja tämä on tietyssä määrin kiusallista Talebin argumentin kannalta. Vaikka Taleb onkin suurissa linjoissa oikeassa.

 Talebin argumentti nojaa analogiaan jossa jalostusta voi verrata mutaatioihin ja luonnonvalintaan tavalla jossa ne vahvasti kuuluvat sellaisiin temppuihin, mitä luonto on harrastanut jo tosi pitkään. Jos siis olemme tänään elossa, niin todennäiköisyys maailmanlopulle muiden jalostusprosessien seurauksena on häviävän pieni, koska emme ole vielä kokenut maailmanloppua. Ja tässä on hyvin iso logiikkaloikka. Useampikin, oikeastaan.
1: Luonto harjoittaa GM:ää. horisontaalista geeninsiirtoa, lajienvälistä geenien kulkemista tapahtuu luonnossa. Esim. agrobacterium-lajien toimesta. Tieteen edistys on tässä kohden jopa sellainen että horisontaalinen geeninsiirto vaikuttaa olevan yleisempää kuin on luultu. Tätä geenien siirtymistä lajista toiseen tapahtuu enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten ajateltiin. Ja siinä missä minun kouluaikana vielä opetettiin fylogeniapuiden "tree of life" on nykyään pakko seurata Doolittlen mielenmuutosta ja nähdä että bakteerien tasolla horisontaalinen geeninsiirto tekee "puun juuresta" "pensaikon". Selvästi tässä on vahva epäanalogia ja voidaan nähdä että Talebin argumentissa on puute kun se väittää GM sellaiseksi jota luonto ei tekisi.
2: Periaatteessahan voidaan ajatella että horisontaalisesta geeninsiirrosta vedettäisiin liian pitkälle. Että kenties analogisuus ei ole riittävän suurta jotta Talebin argumenttiin tulisi relevantin kokoisia kolosia. Tässä on kuitenkin syvä ongelma siinä että analogiaa vaaditaan siinä miten jalostusvalinta on analogista luonnonvalinnan kanssa. Onko luonnonvalinnan ja keinotekoisen valinnan välinen yhteys yhtään parempi analogia sekään? Tämän lisäksi jalostukseta tiedetään miten jotkut koirarodut on saatu aika sairaiksi tällä "luonnosta tutulla tunnetummalla". Ja tätä kautta voidaan vetää koko asia pahemmaksi kuin tämänkin puolen kyseenalaistamisesta. Miksi luottaa analogiohin tai epäanalogioihin alun perinkään koko tässä riskienhallintaa ja turvallisuutta koskevassa kysymyksessä.

Talebin ongelmana on tavallaan se, että hänen argumenttinsa sopii paremmin perustelemaan jonkun tunnetun asian turvallisuutta kuin tuntemattoman turvattomuutta. (LHC -vaarallisuusargumentin esillenosto oli tämän vuoksi esillä.) Taleb siis käyttää argumenttia tavalla jossa se ei selvästi ole vahvimmilaan. Itse asiassa Talebin argumenttia on yllättävää miettiä asiaa siltä kannalta, että
1: GM-vastustajat ovat yleensä liberaaleja, mutta heidän argumenttinsa ovat perustaltaan jopa äärimmäisen konservatiivisia. Konservatiivit ovat vastustaneet monien asioiden muuttumista uhkien tuntemattomuudella. Perinteet ovat pitäneet yhteiskunnat elossa, ja vaikkapa homojen avioliitto saattaa synnyttää tuntemattomia uhkia kun kaikki avioituvatkin samaa sukupuolta olevien kanssa ja ihmiskunta kuolee sukupuuttoon.
2: Muutosvastarintaiset argumentit ovat aika pitkälti samoja. Vihreän Vallankumouksen vastustajat korostivat, että tuntemattomien uhkien vuoksi tiedetty uhka, maailmanlaajuinen nälkiintyminen, oli varteenotettavampi vaihtoehto kuin "luomistyöhön puuttuminen".
3: Oikeastaan jos mietitään liberaalia avomielisyyttä ja vaihtoehtohoitojen parissa mestaroivien vaatimaa "kokemusasiantuntijuutta" jossa ainut merkittävä kokemus on asiakaskokemus eikä aiheeseen liittyvä tiede, niin niissä tuntemattomien uhkien mahdollisuus kiistetään lähtökohtaisesti. Pitkäaikaisriskejä ja hyötyjä ei kartoiteta edes samalla varovaisuudella kuin "koululääketieteessä". Näitä ei kuitenkaan moitita. Tämä vihjaa siihen että Talebin analogiassa on jotain pätevyyttä ja se muistuttaa meitä jostain.

Pitäisikö biologiaa korostaa enemmän kouluopetuksessa?

Kouluopetuksen suunnittelussa on tavallisesti korostettu katsomusaineita ja historiaa. Ne kun määrittelevät maailmankuvaa. Esimerkiksi Päivi Lipponen puolustaa historian asemaa sillä, että historian pakollisuudesta luopuminen on oireellista. "Kyse on lukion ja klassisen sivistysnäkemyksen erottamisesta toisistaan. Se kertoo jotain oireellista ajasta, jota elämme. Alati monimutkaistuva ja kansainvälistyvä maailma voi tuntua herkästi kaoottiselta paikalta, jos ihminen ei hahmota suuria kokonaisuuksia tai identiteettiään. Mikä rakentaa ihmiselle juuret ja ymmärryksen? Historian tunteminen merkitsee, että osaa sijoittaa itsensä kansakunnan isoon tarinaan. Vasta kun ihminen kykenee arvostamaan omaa kulttuuriaan, hän kykenee antamaan arvon toiselle ja erilaisuudelle." Perustelu on eksistentiaalisesti hyväksyttävissä.

Historian identiteettiarvo on pätevä vaikka muistamme, että valtaosa historiantunnin opetuksista ovat melko varovaisia. Ja että esimerkiksi monia "kansallismielisiä oikeistolaisia" kiinnostaa menneisyys ja että he ovat sitoneet identiteettinsä siihen. He myös sanovat arvostavansa historiaa. Mutta tämä ei ole kovin tieteellistä historiaa. on enemmän sitä että heillä on sankaritarina, jossa on suurmiehiä. Ja näiden miesten kritisoiminen, oikein millään asteella, sitten on kiellettyä. Tästä on seurannut erikoinen tapa jossa historiaa arvostetaan, mutta historiaa ei saisi tehdä, koska mikä tahansa realiteetti yleensä puhkoo sankarinarratiivin ja paljastaa sankarin olevan ihminen, siis myös puutteellinen. "Napoleonin Komplekseissa" tämänlaista kutsuttiin epähistorialliseksi uuspatriotismiksi, ja nimitys on minusta osuva. ; Hyvin moni joka sanojen tasolla "arvostaa historiaa" nauttii sen vääristelystä ja käytännössä halveksuu ketä tahansa joka historiaa tekee ilman asiavirheitä. (Koska nämä koetaan ikonoklastisen luonteensa vuoksi kerettiläisinä valehtelijoina. Vaikka kysymys ei olisikaan mielipideasioista.)

Päivi Lipponen saattaisi jopa sanoa että nämä epähistorialliset uuspatriootit voisivat tarvita oppia sivistymisestä. Mutta valistus harvoin iskee identiteetin ja maailmankuvan läpi. Vakaumuksellista ei debatoida muuttamaan mieltään. Ja syynä ei ole se, että juntit olisivat jotain ali-ihmisiä. Syynä on peruspsykologia. Se, että ihmislajilla käy helposti näin. Jos faktat ja oma maailmankuva on vastakkain, faktojen vakuuttavuuden ohi kiemurrellaan. Mutta siitä huolimatta Päivi Lipposen sanomisissa on pohjaa. Historia sitoo identiteettiin. Ei ehkä faktatasolla, mutta eksistentiaalisesti. Elämässä on myös elämäntapaa, eikä vain faktoja. Ja kuulemma koulu on elämää eikä kokeita varten. (Olen itse vetänyt tätä linjaa jopa siihen asti, että koulun tärkein oppitunti on välitunti. Sosiaalisten taitojen kannalta luokkahuone on varmasti yksi huonoimpia.)

Luonnontieteet ja biologia nähdään tässä kohden poissuljettuina. Kuitenkin kun katsotaan ihmisten harjoittamaa keskustelua, on selvää että kysymykset koskettelevat usein juuri biologiaa. Ja biologiassa tehdään ahkerasti virheitä. Ja biologia on myös maailmankuvallisesti yllättävän relevanttia.

Ja ei. En ole puhumassa kreationisteista. He toki näyttävät omalta osaltaan sitä, että uskonkysymykset ovat aina todellisuudentulkintaa ja todellisuudesta tehtyjä väitteitä. Ja vaikka väitetään että maailmankuva ja usko olisi jotenkin irrallaan tieteestä, niin tosiasiassa maailmankuva pitää yllättävän usein sisällään mekaanisia väitelauseita todellisuudesta. ; Jos otamme vaikka teologiasta klassisen alkusyyargumentin, on selvää että tämä argumentti hyppii suoraan ja täsmälleen sillä alueella mitä fysiikan tutkijat yrittävät selvittää.

Kun aiemmin kirjoitin siitä miten kulttuurissamme eri oppiaineita priorisoidaan ja arvostetaan, oli huomattavissa että sivistyksellä oli hierarkiassa käytännön tasolla erikoinen välinearvollinen pohja. Äidinkielenopettajat hallitsevat kieltä ja heillä on valta mieleen. Humanistisilla reaaliaineiden opettajilla on valta ihmisyyteen. Tätä voidaan kenties paheksua ja selittää sivistyksen itseisarvollisuudesta. Mutta toisaalta jopa Päivi Lipposen sivistysnäkemyksessä historialla on arvo koska se on väline identiteettiin ja itsekunnioitukseen. Tämä on siis historianopettajan vallassa. Tämä ei redusoi historiaa välinearvoksi, mutta kuvaa valtarakenteita joiden sisällä elämme.

Tätä kautta voitaisiin ottaa biologian yksinoikeudeksi jokin joka sille kuuluu. Nimittäin luonnollisuus. Kreationistit ovat jo hitusen perillä siitä että evoluutioteoria on selvä toimintamekanismien kuvaaja tietyissä luonnollisuuskysymyksissä. Tämä on heillä toki ylitulkittu jumalanvihaamiseksi, ja tätä kautta tämä sinänsä arvokas huomio on trivialisoitunut naurettavaan poterohyppelyyn ja julistamiseen ja yleiseen uskonnolliseen mouhotukseen jonka vuoksi moni kokee rinnastuksen ikävänä ja likaisena.

Mutta siitä huolimatta.

Tänään facebookissa eräs tuntemani biologianopettaja otti esille julkaisun jossa peloteltiin geenimanipuloinnista. Siinä kuvamateriaalin haluttiin olevan pelottavaa, ja esille nostettiin luonnottoman näköiset "Belgian blue" -lehmät. Niitä kuvattiin GM -naudoiksi. Ja selitettiin, että tuollaisia GM tekee eläimistä. Epäesteettisiä ja luonnottomia. Tässä huvittavaa tietysti on se, että Belgian sininen ei ole GMO, vaan se on luonnollisesti syntynyt mutaatio joka koskee myostatiinin erittymistä. Rotu on perinteisellä jalostuksella tuotettu ja  luonnottomampia esimerkkejä olisi monien pöydästä löytyvä riisipuuron pullea riisi. Se ei toki näytä yhtä pelottavalta.

Toisaalta Timo Soini otti tuoreesti kantaa homosusiin. Soinin reteä lausunto "Enpä itse asiassa ole, ja kun biologiasta puhutaan, niin en oikein usko, että homosusia on olemassakaan, Soini vastasi." ampuu itseään jalkaan. Bruce Bagemihl on kirjoittanut vuonna 1999 etologiaa koskevan kirjan "Biological Exuberance: Animal Homosexuality and Natural Diversity". Siinä kerrotaan susien olevan yksi niistä lajeista joilla homoseksuaalisuutta esiintyy. Wikipedian luettelo eläimistä joilla on havaittu homoseksuaalista käyttäytymistä kertoo että aikamoisen monella lajilla on tämänlainen piirre. Soinin mielessä on tietysti teologia jossa homoseksuaalisuus ei ole luonnollista ja hän vetää tästä turhan oikoisen päätelmän siitä että sitä ei siis myös ilmene luonnossa. Timo Soinin uskonasiat ovat irrelevantteja, koska kysymys biologiasta ei ole uskonasia. (Jos uskontosi on tosiasioita vastaan, sen pahempi uskonnollesi.)

Väitänkin että biologia on itse asiassa luonnollisuuden omistuksen kautta se kaikista tärkein aine. ; Maallistuneessa kulttuurissa uskonasioita pidetään vähän noloina ja epäkiinnostavina. Sen sijaa ihmiset uraohjusnaisista hörhöimpiin hippeihin puhuvat sellaisista asioista kuin "luonnollisista ruokavalioista", ottavat kantaa homoseksuaalisuuden luonnollisuuteen ja geenimanipulointiin. Ekologisuuskysymykset ja se, mikä on luonnollista on jotain joka liitetään ruokaan, meikkehin ja itse asiassa aivan mihin tahansa kulutustavaraan. Eli kaikkeen siihen missä esine luo kuluttajan - tai askeettisesti kulutustaan säätelevän - identiteetin ja jossa esineen "luonnollisuus" on osa hyvyyttä.

Siksi täytyisikin tehdä niin että vaihdettaisiin päikseen. Uskonnonkurssien pakollisuusmäärät vaihdettaisiin biologian kanssa päikseen. Kyllä se siitä sitten.

Viisto perä - eli miten eugeniikka ei onnistu koska natsit olivat kommunisteja

Facebookissa keskusteltiin ylläolevasta kuvasta. Siinä näkyy että saksanpaimenkoirat ovat jalostettu rotu. Muutos on silmiinnähtävä. Tämä on jotain joka on samanaikaisesti tuttua, että monille hieman taustoiltaan vierasta. Ja mielestäni tämä on mainio esimerkki siitä, miten (a) jalostus toimii tehokkaasti (b) jalostus ei usein toimi. Ja molemmat kohdat tapahtuvat usein samanaikaisesti.

Saksanpaimenkoiran rotumääritelmässä sanotaan, että lantion tulee olla pitkä ja hieman laskeva (n.23°). Rotumääritelmätkin ovat varmasti muuttuneet ajan myötä vastaamaan kasvattajien mieltymyksiä ulkonäön suhteen ja jalostuskseen valitaan yksilöt joilla on ominaisuudet mitä milloinkin halutaan. Sillähän ei sitten olekkaan merkitystä miten sairaita niistä tulee. Saadaan mitä halutaan ja kaupantekijäisenä tulee helposti se, mistä ei välitetä. Saksanpaimenkoirien muodon sivutuotteena on tullut lonkkavaivoja.

Kun mietitään koirarotuja, etenkin epäterveitä koirarotuja, on sairauksien syntyyn käytännässä kaksi reittiä. Joskus ulkonäköön liittyvät rotumääritelmät ovat maali, johon mennään ja tästä seuraa esimerkiksi tylppäkuonoisuutta joka vaikeuttaa hengitystä. Mutta tosiasiassa tapahtuu myös niin, että ensin jalostetaan huolimattomasti, geneettistä ajautumista ja sukusiitosastetta miettimättä ja hirveästi pentuja muutamien yksilöiden tai lähisukuisten linjojen kautta lisäännyttäen. Ja tässä prosessissa tehdään bugi ja sitten tätä aletaan kutsumaan ominaisuudeksi ; Onhan huippuyksilöiden jälkeläisille kertynyt näitä piirteitä joten sitä aletaan kutsumaan laaduksi.

Menetelmällisesti ja tieteellisestä ongelmien syntytavat ovat näissä eri. Ensimmäisessä vaikuttaa suora jalostuspaine, jälkimmäisessä kysymys on muusta, yleensä geneettisestä ajautumisesta. Jälkikäteen eroa voi olla vaikeaa nähdä. Esimerkiksi minulla ei ole riittäviä taustatietoja jotta voisin tietää, onko saksanpaimenkoiriin jalostamalla saatu luisuperä valintapaineella rakennettu muutos, vai onko geneettistä ajautumista siitä että on valikoitu yksiä ja tiettyjä niin että kaikki piilevät alleelit tulee esiin ja kaikki muutkin yleistyneet. -Lisääntyessä kun ei monistu vain yksi geeni, monta kromosomia muuta tavaraa tulee ikään kuin kaupantekijäisinä.
1: Joskus tieto on selvä. Esimerkiksi monien rotujen epilepsia-alttiutta ei varmasti ole haettu tai jalostettu missään vaiheessa. Luisuperä ja lonkkavika ovat tässä suhteessa epäselvempiä koska kyseessä on näkyvä piirre jota voidaan hakea "esteettisistäkin syistä".

En tietenkään ole tässä pilkkaamassa jalostusta itsessään. Olen nostamassa esille sen, mikä opinnäytetyötäni tehdessä tuli vastaan. Eräässä käyttämässäni lähteessä sanottiin aivan suoraan, että saksalaisten rotupuhtausoperointi ja englantilaisten eugeniikka olivat epätoimivaa jalostussuunnittelua ; Kun valikoin Björklundin "Evoluutiobiologia" -teosta, valintani syy oli se, että siinä oli evoluutiolaskelmia. Oli jännittävää kohdata sen sisältä tämänlainen sivumaininta eugeniikasta, rinnastettuna suoraan kirjassa opetettuun käytäntöön. Kirjan oppi on siis tavallaan se, että ihmisiä siis voitaisiin halutessa jalostaa, jos siihen olisi tarvetta kuten kirjan kirjoittaja itse ei näe sille olevan tarvetta, mutta ajatus eugeniikasta oli huono. Tämä johtui muutamasta seikasta;
1: Karsintakeskeisyys. Esimerkiksi vammaisten karsinta tappamalla on merkityksetöntä, koska vammaisten lisääntymisprosentti on muutoinkin tavallista alhaisempi. Ja evoluutio välittää lisääntymisestä, ei siitä kuka on elossa ja onnellinen! Yhä tänäkin päivänä on silti helppo löytää ihmisiä jotka näkevät että vain karsinta painaa. Että on "positiivista valintaa" jossa tiettyjen ihmisten lisääntymiseen kannustetaan ja "negatiivista valintaa" jossa joitain karsitaan tai kastroidaan.
2: Eugeniikassa ei huomioitu sitä, että valtaosa piirteistä ovat väistyviä JA että kaikkia väistyviä ongelmia on niin paljon että jokaisella ihmisellä on keskimäärin parikin ongelmallista alleelia. Kun näiden yhteismäärä on valtava, mahdollisuus siihen että kaksi juuri tiettyä osuisi samaan yksillöön on epätodennäköinen. Valintapaine tämänlaisiin on vaikea toteuttaa. Sairaiden karsinta ei helposti muuta mitään (kohta 1) ja vaikka vaikuttaisikin, siinä edistyminen olisi populaation kannalta marginaalista. Sillä hallittu edistyminen liittyy aina valintapaineeseen sukupolvea kohden, ominaisuuden periytyvyysasteesta ja näkyy yhteiskunnassa sukupolven pituuden määrittämässä tahdissa. (Tarkan arvion saa tehtyä jalostajan yhtälöllä.)
3: Jalostus on kokonaisuus. Esimerkiksi jalostuksessa merkittävä BLUP -idea rakentuu matriisilaskennalle joissa on hyvin useita piirteitä ja niistä olevia tietoja ja tärkeysasteita. Tällä yritetään hallita sivutuotteita ja ikäviä yllätyksiä. Ihmisten jalostamisessa taas lähinnä on tuijotettu yksittäisiä piirteitä kuten epilepsiaa, skitsofreniaa, tai sitten katsottu jotain geneettisesti vaikeasti määriteltävää juutalaiseen kansaan kuulumista.

Jostain syystä eugeniikan kannattajat eivät keskittyneet siihen, mihin jalostajat nykyään kuluttavat paljonkin aikaa. Eli siihen, keistä tulee lisääntymisparit. Syynä on tietysti se, että on helpompaa määrätä muihin kohdistuvia julmiakin toimenpiteitä kuin tehdä valintoja jotka koskevat esimerkiksi omaa parinvalintaa. Ja koskevat nimenomaan rajoittaen, määräten kenen kanssa pitäisi hässiä yhteiskunnan parhaaksi.

Jalostuksessa onkin tätä kautta parikin ongelmaa;
1: Hallitsematon jalostus johtaa hallitsemattomaan kokonaisuuteen. Pahimpana mörkönä tässä on geneettinen ajautuminen. Tätä vastaan voi kamppailla yhtenäisellä jalostussuunnittelulla, kuten vaikkapa sukusiitosta ja geneettistä ajatumista voi hallita pieniä populaatioita koskevalla menetelmällä, jossa yksilöt jaetaan pieniin piireihin ja niitä pariutetaan "ringissä" tietyssä järjetyksessä geneettisen ajautumisen minimoimiseksi.
2: Hallittu jalostus vaatii paljon tietoa, ja keskushallinnon. Tässäkin saattaa tulla ongelmia. Modernina aikoina tietyt geenitestit nautojen jalostuksessa ovat tarpeen sen vuoksi, että tehokas jalostus vaikutti nautojen maidontuotoskykyyn, mutta sivutuotteena muutama todella häijy resessiivinen alleeli ylestyi hyvinkin laajalle populaatiossa. : Esimerkiksi nautojen BLAD on surullinen muistutus siitä että valinta ja valikoituminen ovat eri mekanismeja. Koska resessiivinen alleeli vaatii kohtuu suuren frekvenssin ennen kuin siitä tulee kunnolla näkyvä, tämänlaisia vahinkoja saatta tapahtua. Niiden kanssa voidaan tietysti hanskata sen jälkeen kuin tieto on saatu.

Ja tästä päästäänkin kommunismiin. Vaikka eugeniikka nähdään oikeistolaisuuteen liittyvänä, se, mitä siinä tosiasiassa tehdään vertautuu aivan täysin suunnitelmatalouteen. Moni toki näkee että "natsit olivat pragmaatikkoja jotka tuhosivat etiikan" ja "kommunistit olivat sosiaalisia jotka tuhosivat yhteiskunnan menestyksen". Nähdäkseni se, mikä pahiten tuhosi kommunismin oli äärimmilleen viety ja keskitetty suunnitelmatalous. Yhteiskunta ja sen toiminnot ovat yksinkertaisesti niin monimutkaisessa vaikutuksessa toistensa kanssa, ja siinä tapahtuu lisäksi koko ajan muutoksia, että keskusjohtaminen on inhimillisesti katsoen mahdotonta hallita hierarkisesti pienellä määrällä ihmisiä. ; Jalostussuunnittelussa onkin yhteiskunnallinen ja poliittinen ulottuvuus, jossa pitäisi kyetä näkemään tulevaisuuteenkin.

Samoin eugeniikassa käsitellään genomia, joka on ällistyttävän monimutkainen ja täynnä kaikenlaista tauhkaa. - Tauhkaa kuten piileviä yllättäviä resessiivisiä tautialleeleja jotka voivat olla jalostuksen aikana jossain välissä systeemiin puikahtanut uniikki pistemutaatio, mutta sen jälkeen se on geneettisen ajautumisen kautta yleistynyt hyvinkin yleiseksi osaksi populaatiossa. - Eugeenikot suhtautuvat genomiin suunnitelmataloudellisesti. Ja kuten koirien kohdalla on huomattu, tässä tulee helposti yllättävillä tavoilla takkiin.

Jalostusvalinnan etuna on se, että haluttua piirrettä voidaan edistää nopeasti ja hallitusti. Haldanen sävyissä voidaan kuitenkin muistaa, että käytännössä evoluutiolla on kuitenkin jonkinlainen maksimiedistymisnopeus, jota ei voi ylittää ilman sukupuuttoa vaikka itkisi. Jalostus maksimoi valittujen ominaisuuksien edistymisen mahdollisimman lähelle tätä. Voidaan sanoa että jalostus on tehokas jos haetaan hyötyä ihmisille tai halutaan yleistää piirrettä joka on luonnossa neutraali. (Kenties jopa haitallinen, kuten saksanpaimenkoirien lonkkien kohdalla.) ; Luonnonvalintaa käyttävän evoluution vahvuus on se, että se käyttää aina relevantteja mittareita ja useita kerralla. Luonnonvalinta toimii terveyteen liittyviin piirteisiin hyvinkin syvälisesti.

Näkisin että jos kyseessä on ihmisten jalostus, niin evoluution myllyt kyllä pyörivät hitaasti, mutta ne jauhavat myös hienompia ja relevanteimpia jauhoja. - Toki nykyään moni pelkää että ihmisistä rapistuu vammaisia, mutta tämä tietysti onnistuu jos ja vain jos teknologia ylittää vammaisuuden haitat. Ja jos tämä tehdään, onko se enää mikään vamma. (On syytä miettiä mitä tarkoittaa "heikomman yleistyminen" evolutiivisesti.) ; Eugeenikot ovat ihmisrodun terveydelle helposti yhtä paha uhka kuin mitä ihmisten jalostus on ollut monien koirarotujen terveydelle.

Toki nautojen hyvä edistyminen  vihjaa, että edistyminen jalostuksella voi olla laadukkaampaa kuin koirat lähtökohdaksi ottaen voisi uskoa. Mutta tässäkin kohden mieleen ei voi olla tunkematta jalostajan yhtälön nyrkkisääntö edistymistahdista. Ihmisen sukupolven välinen aika on hirvittävän pitkä, joten en usko että ihmislajin ongelmien ratkaiseminen geneettisesti valikoimalla on mikään lyhyen aikavälin ratkaisu. Ja pitkällä aikavälillä tarvitaan sitten sen sortin psyykikkoa, että en halua että yhteiskunta tarjoaa genetiikkansa, siis koko ulkoisen ja sisäisen olemuksensa, jonkunlaisen kristallipalloennustelijan - tai edes jonkun kristillisen profeetan - käsissä.

Pinnallinen evoluutiopsykologia

Kun ihmisen käyttäytymistä selitetään evoluution avulla, moni loukkaantuu. Enkä puhu tässä edes kreationisteista joille tämä on uskonnon ja vakaumuksen kysymys. Sen sijaan puhun monista humanisteista. Heistä ajatus on joko pakosti mahdoton koska ihminen on heille pohjimmiltaan vapaa agentti ja luonnolliseksi väittäminen on pelkkä valtakonstruktio. Heistä ajatus voi olla mahdollinen mutta turha koska ihminen on kulttuuriolento ja irtautuu kyllä helposti biologiasta. Ja osa on jopa sitä mieltä että asia on tosi, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä. Joko merkitystä ei ole ollenkaan tai se ei vähintään toteudu yksilötasolla.

Karkeasti ottaen suuri osa näkee ihmisen sielullisena vapaana kulttuuri- ja tajuntaolentona. Ja evoluutio taas kuvaa ihmistä mekanistisena. Kuilu evoluution kannattajien ja humanistien välillä on tässä jopa suurempi kuin evoluution kannattajien ja vaikkapa Intelligent Designin suosijien kanssa. Sillä molempia yhdistää tapa nähdä ihmisruumis funktioiden, toiminnallisuuden ja mekanististen tapahtumien kautta. Näkökulma molemmissa keskittyy siis siihen että ihmistä tarkastellaan ikään kuin "insinööritieteiden näkökulmasta".

Ensimmäinen syy tähän on juopa humanistien ja luonnontieteilijöiden välillä. Juopa on erikoinen, koska evoluutio on itse asiassa varsin sotkuista verrattuna fysiikkaan. Evoluutio ei käsittele samanlaisia deterministisiä tai joustamattomia tiloja kuin Newtonin ensimäinen sääntö. Toisaalta monet evoluution ystävät korostavat että humanistit eivät edes kykene käsittämään evoluutiota. Michael Laakasuo kirjoitti "Tieteessä tapahtuu" 3/2010 siitä miten yhteiskuntatieteilijä voi ymmärtää evoluutiota. Hän käy vakuuttavan perusteluketjun kautta sitä, miten humanisti voi ymmärtää esimerkiksi ekologiseen loukkuun liittyviä tilanteita ; Kun kotieläimen käytöksessä pitää selittää miksi tämä taputelee jalalla, on tiedettävä että tämä liittyy kaivuukäyttäytymiseen joka on peräisin eläimen hiekkaisilta asuinsijoilta. Ja ihmisilläkin voidaan nähdä osasyyksi vammaisten välttämiseen se, että ihmiset ovat adaptiivisesti eristäneet ja välttäneet kaikkia sairaita. Niiden kohdalla toiminta on järkevää, ja vammaisten kohtelussa tämä olisi ikään kuin sivutuote.

Hänen argumentaationsa itse asiassa näyttää että humanisti voi ymmärtää evoluutiota - usein esteet ovat enemmänkin periaatteellisia. Eli evoluutioajattelua hyväksymättömillä on ajatus siitä että se on lähtökohtaisesti väärin. Syynä on yleensä edellämainitsemani näkemys vallasta. Ja itse asiassa tässä on pieni annos fiksuutta ; Esimerkiksi Laakasuon esimerkki vammaisuudesta näyttää että vammaisten syrjiminen olisi hyvinkin luonnollista. Olisi hyvin törkeää ja ihmisarvoa loukkaavaa väittää että tämä tarkoittaisi samaa kuin tämän käytöksen eettisyys. Siksi onkin hyvä huomata että evoluutioperustainen ajattelu selittää sitä miksi vammaisten väärinkohtelu eri kulttuureissa on niinkin tavallista ja miksi suvaitsevaiset modernit ihmisetkin ovat vaikeina vammaisten kanssa. Tämä on selitys käytökselle, ei sen oikeutus. Itse asiassa evoluution sivutuotteiden ymmärtäminen johtaa siihen että voimme huomata että vammaisten syrjimisessä ei ole funktiota. Se on harhautumisroskaa. Ihminen ei tee asioita omaksi ja toisten parhaaksi. (Evoluutio tuottaa tämänlaisia juttuja. Esimerkiksi ylensyönti on modernin maailman ongelma joka johtuu siitä että ihminen on sopeutunut niukempiin olosuhteisiin. Rasvanahminta on sydäntaudin, kuoleman ja tätä kautta kelpoisuudenromauttava voima.)

Toinen puoli on se, että kun evoluutio otetaan puheenaiheeksi, keskiöön nousee adaptiivisuus. Tämä tarkoittaa ominaisuuden suhdetta kelpoisuuteen. Tässä kohden evoluutiopsykologian kohdalla tulee ongelma. Se nimittäin tuntuu aina tuottavan kuvan ihmisestä pinnallisena olentona. Esiin kun nousee vaikkapa ulkonäön vaikutus. Ja käytöstä mitattaessakin esiin nousee stereotyyppisesti rajatut toiminnot ja rahapussin paksuuden kaltaiset varsin pinnalliset suureet. Tämä johtuu siitä että evoluutiopsykologia on tietyllä tavalla rajoittunut. Se voi nimittäin tuottaa havaintoja vain sellaisista piirteistä jotka voidaan jotenkin kuvata ja mitata. Näin ollen evoluutiopsykologia tuottaa pakosti varsin pinnallisia piirteitä ihmisestä. (Toki se että evoluutiopsykologia tuottaa paljon tuloksia kertoo siitä että tulokset ovat muutakin kuin pelkästään se, että teoria konstruoi näköisiään tuloksia. Se, että löydetään vain yhdenlaisia piirteitä on yksi asia ja se, että kuinka paljon ja helposti niitä löydetään ovat eri asia.)

Sitten jotain vähän muuta.

Laasanen on tunnetusti niitä ihmisiä joita "90% ei ymmärrä". Syynä on se, että hänellä on puolia jotka ärsyttävät humanisteja ja toisia jotka ärsyttävät evoluutikkoa. Tässä ajatuksen kimmokkeena voi käyttää vaikka Laasasen tekstiä "Miksi naiset eivät ymmärrä markkina-arvoteoriaa?" Siinä hän ruotii sitä miten naiset kokevat ajatuksen mekaanisesta lähestymisestä loukkaavana "Naiset jättävät tietoisesti pohtimatta seksin teknisiä yksityiskohtia ja ärtyvät, kun miehet käyttävät teknistä lähestymistapaa analysoidessaan seksiä. Kyse on itsesuojelusta: naiset haluavat säilyttää sen spontaanin tunteen, joka on tärkeää heidän seksuaalisen nautintonsa kannalta." Humanistisissa teorioissa seksin analyysille käy tosiaankin kuten vitsin analysointi monille vitseille ; Hupi katoaa. Uskoisin että vastaava koskee myös miehiä. Mielenkiintoinen näkökulma nojaa myös klassiseen tapaan nähdä mies seksuaalisuudessaan "eläimellisempänä" on mukana "Myös evoluutioteoriaan perustuvat selitysmallit saattavat herättää naisissa vastustusta. Baumeisterin ja Ticen (2001, 128) mukaan vaikuttaa siltä, että naisten seksuaalisuus ja seksuaalisten halujen ilmeneminen on enemmän kulttuurista, kun taas miesten seksuaalisuus on enemmän biologista. Naisten mielestä sosiaalisen konstruktionismin mukaiset teoriat saattavat siten tuntua oikeammilta, kun taas miehille kuulostavat uskottavammilta evolutiiviset argumentit sisäisistä ja suhteellisen muuttumattomista seksuaalisista haluista. Naisissa onkin vähemmän evoluutioteoreetikkoja kuin miehissä. Evoluutioteoreettisissa argumenteissa on kyse sisäsyntyisistä haluista, joita on vaikea kontrolloida ja joilla on miehille voimakkaampi intuitiivinen sopivuus kuin naisille." Humanisteja ja minuakin tämänlainen voi ärsyttää koska perinteisesti sovinismia on oikeutettu "pojat ovat poikia" -tyylisillä kommenteilla. Kuitenkin asia tervehtyy kun muistaa että suhde (sovinisti)sikailuun on sama kuin vammaisen välttelyn kohdalla. Selitys on eri asia kuin oikeutus. Tosin arvokeskustelussa nämä tuppaavat aina sekoittumaan, ja varoitus tässä kohden on relevantti.

Kuitenkin nähdäkseni teoria naisten ja miesten seksuaalisuuden eroista olisi ongelma Laasasen markkina-arvoteorialle itselleen. Sillä hän korostaa että naiset valikoivat miehiä. Markkina-arvoteoriassa mies asettaa tarjontaa joten hän ei valikoi vaan enemmänkin ottaa minkä saa kun nainen kontrolloi markkinoita. Valikoimisteoria on siitä ongelmallinen että se siis itse asiassa yrittää selittää naisten käyttäytymistä ja tarjota keinoja miehille jotta tämä voisi osua  siihen mitä naiset tekevät. Tämä tuskin toteutuu jos naiset ovatkin seksuaalisuudeltaan sosiaalisesti konstruoivia. Seksuaalisen antagonian kannattajana korostan tässä sitä että molemmilla sukupuolilla on preferenssejä,  jotka ovat geneettisesti ohjautuneita ja kulttuurin ja yksilön kokemusten lopulliseen muotoon asettamia - ja yleensä esitietoisia. Eli konflikti johtuu siitä että sukupuolet eivät biologialtaan hae samoja asioita. Ja ihmiset jotka eivät tunnista omia tuntemuksiaan ja analysoi niitä rehellisesti (aukipurkaen) eivät tiedostu. Humanistit selittävät usein että vallan huomaaminen on tärkeää jotta siitä voisi vapautua. Vietit ja niiden kontrolli ovat juuri tämänlaisia.

Laasasen näkemys markkina-arvosta on sellainen että moni pitää sitä kamalana ja mahdottomana konseptina. Kuitenkin jos mietitään että seksuaalivalinnan tutkiminen ei ole evoluutiolle mikään ongelma - paitsi jos elämme keskiajan euroopassa tahi 2000 -luvun USA:ssa - tiedämme että periaatteellista estettä ei ole. Itse asiassa se mitä pariutumista on tutkittu, on huomattu että esimerkiksi naisilla ikä ja miehillä varallisuus vaikuttavat hirvittävän paljon siihen todennäköisyyteen että nämä pääsevät naimisiin asti. Ihmiset eivät "massana" avioidu ja pariudu keiden kanssa tahansa.
1: Joku voi selittää että jos ihminen torjuu tahi kysyy elämänsä varrella muutaman 10 ihmistä, siitä ei synny kunnon tilastoa. Kuitenkin jos ihmiset kohtaavat vastakkaisen sukupuolen edustajia oikeasti aivan hirvittäviä määriä, on jo ihastumiseen asti pääseminen ankaran valikoitumisketjun lopputulos. Toisaalta jos esimerkiksi tutkitaan konseptia "pitävätkö herrat vaaleaveriköistä" voidaan ottaa tarkkailuun piirre. Ja jo 10 blondia jotka kysyvät 10 tuottaa 100 yksikön kokoisen otoksen. Josta voidaan vetää yleisiä pääsääntöjä. Moni ajattelee että tästä ei voi soveltaa itseen. Mutta kuitenkin he sitten menevät esimerkiksi lääkäriin jossa lääkkeen teho on kalibroitu kaksoissokkokokeilla tilastollisena ilmiönä. Lääkärit tarjoaa kikkoja jotka ei 100% varmasti paranna mutta he voivat sanoa että asia toimii todennäköisemmin kuin jokin toinen taas ei.
2: Joku voi sanoa että vaikka homma toimii, niin olisi epäreilua manipuloida naisia. Nähdäkseni tiede voi olla arvo sinänsä. Eli se, että asia ja ilmiö on tosi on itsessään riittävä. On toki hyvä varoittaa että "ydinpommi" toimii "ydinfysiikan säännöillä", mutta tämä ei tee "ydinfysiikan sääntöjä" irrelevanteiksi. Päin vastoin "ydinpommi" on vaarallinen juuri sen vuoksi että "ydinfysiikan säännöt" toimivat.
3: Myös itse ongelma irrelevantisoidaan. Eli jos on ruma, niin se ei varmasti haittaa riittävästi. Itse en ole niin egoistinen että uskaltaisin sanoa että mikä on kenellekin henkilökohtaisesti ylitsepääsemätön ongelma. Näkisin että Laasasta fanittaa sellainenkin "alajoukko" (ei kaikki Laasaslaiset eivät ole tämänlaisia, osa on) joka on pettynyt rakkauselämässään ja joilla on ollut vaikeuksia naismarkkinoilla vaikka he ovat yrittäneet olla "kunnon miehiä". Ratkaisujen hakeminen Laasasen teorioista voi kenties olla vähän kuin menisi horoskooppimaakarille, mutta ongelma on tosi ja monille relevantti.

Laasanen käyttääkin mielellään viittauksia evoluutioon. Se on kuitenkin nähdäkseni enemmän vain hyvä alku. Sillä puhuessaan yleisissä teemoissa Laasasta on fiksua katsoa tätä puolta. Idea siitä että toiset ovat viehättävämpiä ei ole mitenkään erityisen taianomainen. Naisetkin mielellään lukevat "Miehet ovat marsista ja naiset venuskesta" -tyylisiä pariutumisohjeita. (Eivätkä he selitä turhautuneesti että sisustusarkkitehdit leikkivät subjektiivisilla kauneuskäsityksillä ja että heidän palkkaamisessaan ei voi olla siksi mitään järkeä tai tolkkua.) Nähdäkseni jos Laasanen olisi nimennyt seksuaalivalintaan viittaavan "markkina-arvo" -käsitteensä eri tavalla hän olisi vain yksi optimismi -itseapuopaskirjailija. Hän olisi nimeämiseron jälkeen melko lailla miesten pukeutumis- ja tapaopas. (Olen tavannut häntä röyhkeämpiä ja sovinistisempia deittivinkkien antajia. USA:ssa moni itse asiassa tienaa sillä.) Samoin kun hän puhuu yleisellä tasolla yksiavioisuudesta, moniavioisuudesta ja niiden vaikutuksesta massoihin, on puheissa järkeä.

Ongelmana on kuitenkin se soveltaminen. Laasanen tuntuu analysoivan dataa melko yksinkertaisella tasolla. Hän ei kykene nousemaan yhden ominaisuuden tasolta kokonaisuuteen. Eli hän voi katsoa tilastoista että onko vaaleaveriköt suositumpia kuin punapäät. Mutta hän ei analysoi sitä miten punatukkaisuus vaikuttaa muiden ominaisuuksien kanssa. Tässä osiossa en koe koskaan oikein viehätystä.
1: Laasasen tapa lähestyä asiaa on siis evolutiivisesti banaali. Jalostuspuolella, josta tein opinnäytteeni, on havaittava että eläimille voidaan generoida jalostusarvo joka antaa hyvän yleiskuvan siitä miten hyvä elikko on. Mutta jalostuksen suunnittelussa pelkkä jalostusarvon tuijottaminen on banaalia. Parasta tulosta ei saada sillä että otetaan paras jalostusarvo sonnilta ja paras naudalta. Sillä jalostusarvon takana on kaikki merkittävät ominaisuudet. BLUP esimerkiksi arvioi matriisilaskennan avulla sitä miten eri ominaisuudet ovat interaktiossa keskenään. Pelkkä jalostusarvon tuijottaminen on helppoa, mutta ei kovin toimivaa. Minun silmissäni se on banaalia ja lapsekasta.

Kun Laasanen kehuu tai haukkuu jonkun piirteen, ja neuvoo välttämään tai suosimaan tätä, on minulla hieman samanlainen olo kuin silloin kuin kreationisti Sewell kritisoi evoluutiota termodynamiikan avulla. Hän vetosi termodynamiikkaan ja laittoi esille termodynamiikan kaavan. Hän ei kuitenkaan soveltanut kaavaa. Eli kaava oli vain esillä, mutta siihen ei laitettu lukuarvoja jotka olisivat todistaneet että evoluution suhde termodynamiikkaan olisi ollut väitetty. Tuloksia ei tietysti voitu päätellä ilman tätä laskelmantekoa. (Kriitikoiden ei tarvinnut edes vastustaa tai ymmärtää termodynamiikaa ilman sitä.) Laasasen ongelmanakin tuntuu olevan se, että hänellä on fiksu tieteelline peruskonsepti, johon hän pohjustaa asiallisesti. Mutta kun pitäisi soveltaa, hän jättää laskelmat tekemättä ja puhuu ikään kuin "oman kokemuksen tuomalla rintaäänellä".

Trollaaminen on meluisaa hiljaisuutta

Aikaisemmin kirjoitin varsin kattavasti siitä miten trollaaminen on jossain tilanteessa hyväksyttävää. Perusideana oli se, että trollautuminen on se, johon siirrytään siinä vaiheessa kun sarkasmi ja huumori menettävät tehonsa. Esityksenäni on siis jakaa keskustelemisen mahdollisuus osiin. Korkeimpana on rationaalinen keskustelu, jolta voidaan suojautua oman näkemyksen kritiikki-immunisoinnilla. Tällöin estetään sopivin ad hoc -premissein moittiminen ja erimielisyys ja tätä kautta koko kysymyksen rationaalisuuskin menee viemäristä. Mutta siihen voi kuitenkin tarttua vielä ironian keinoin. Tältä voidaan suojautua parodiahorisontti ylittämällä, jolloin edes tämä ei ole enää mahdollista. Koko keskustelukenttä pyörii Poe's Lawn ympärillä ja tässä vaiheessa keinoiksi jää keinovalikoimaan trollaaminen. Trollaamiselle taas ei ole muuta suojaa kuin hiljaisuus.

Tästä toimintatavaasta minulla on hauska pieni esimerkki, joka nojaa omaan elämääni. Kun opiskelin agrologiksi oli koulutusohjelmassamme rinnakkain yhteistyötä ja samoja kurssejakin Kestävän Kehityksen opetussuunnitelman kanssa. He olivat ympäristönsuojelun puolella. Opiskelijoiden ideologiat olivat tietysti hyvinkin erilaisia. Maatalouspuolella on yksinkertaisesti hyvin erilainen asenne moniin seikkoihin. Koin että yhteenniputtamisesta oli hyötyä, se ikään kuin rakensi balanssia näiden ääripäiden välille.

Kuitenkin tämä johti tietysti siihen mihin "tiettyjen ideologistejen" kanssa puhuminen aina menee. Tässä "tietyt ideologiat" viittaavat ideologian taustarakenteeseen ; Nassim Taleb on jakanut ideologiat niihin joille kaikki on ehdollista ja joilla on perustotuuksia jotka eivät ole ehdollista. Eli toisilla on ehdottomia ja jakamattomia osia ja toisilla kaikki on harmaasävyistä. Kritiikki-immunisoivat ja parodiahorisontin ylittävät ideologiat ovat niitä joilla konditionaalia ei ole ; Toisin sanoen heillä on asioita jotka ovat "ilmiselvästi pyhiä" tai ainakin jotain joiden oikeuttamiseen ja perusteluun ei käytetä ehdollisuuteen perustuvaa perustelukeiltä. Nämä kiertävät näihin "perustotuuksiin" kohdistuvat kritiikit sen sijaan että ottaisivat ne edes mahdollisesti relevantteina asioina.

Tämä on tärkeää sillä tein opinnäytetyöni jalostamisesta. Tämä on jotain jonka moni näkee jos ei suoraan Jumalan tekijänoikeuksien sorkkimisena niin ainakin jonain jossa ihminen rikkoo keinotekoisesti kylmällä matematiikalla Luonnonjärjestyksen. Näin ollen motiiveitani kyseltiin jonkin verran. Huomasin että näissä kohden on täysin tehotonta ottaa esille esimerkiksi se, että opinnäytetyössäni on häviämässä olevien rotujen geeniperimän mahdollisimman hyvin säilyttämiseen tähtäävien jalostusmenetelmien esittelyä. Sillä ne eivät ole tärkeitä vaan irrelevantteja. Koko aihe oli ennaltapäätetty moraalisesti kyseenalaiseksi.

Päädyinkin sitten tekemään sen mikä itselleni tyypillistä on. Koska kysymykset eivät selkeästi enää olleet edes retorisia kysymyksiä vaan kysymysretoriikkaa, kehitin vastaukseksi iloisen "Koska haluan leikkiä Jumalaa" jonka päätin erikseen harjoittelemaani leveään moaaniseen pahisnauruun "Mwhahahahahahahaa!" Jostain syystä ihmiset uskoivat tällä että en ollut tosissani. Ilman lekkeriksi vetämistä henki oli se, kuin olisin todella aikomassa tehdä jotain tälläistä.

Samalla logiikalla nimesin evoluutiokriittisen (sittemmin bittiavaruuteen haipuneen) sivustoni "evonkeliumiksi". Kun sellaiseksi syytettiin niin sen otsikkoon laittaminen on jotain jonka täyspäinen ihminen tajuaa sellaiseksi jota aito evonkelista ei laittaisi näkyviin koska se ei ajaisi asiaa.
1: Tosin löytyi useampi kuin yksi idiootti jotka ottivat sen kirjaimellisesti. Heidän toopeutensa on jotain joka siis pärjää jopa trollaamiselle. Kenties vakavamielisyys onkin se tapa jolla trollaajat kukistetaan? Eli jos olettaa että trollaaja on vakavissaan ja ottaa sen vakavasti ja asiallisesti ja rationaalisesti keskustelisi trollaukset auki, niin voisi kenties palauttaa keskustelun sen parhaimmalle ja laadukkaimmalle tasolle? Eli jotain joka muutoin näyttää lähes mahdottomalta suoritteelta. Parodiahorisontista kun ei enää voida ponnistaa järkevään keskusteluun millään muulla tietämälläni tavalla.

Moni näkee että trollaaminen on turhaa koska siinä ei ole enää sisältöä. Kaikille onkin selvää että siinä ei ole enää vakavaa yritystä keskusteluun tai kohtaamiseen. Sen taakse voidaankin nähdä joko lannistuminen tai totaalinen karnevalisoituminen (itse uskon että molemmat, joskus vääntäminen on niin ankeaa että tarvitaan irtiottoa ettei pää aivan totaalisti pamahda). Näkisinkin että trollaamisen voi vetää Wittgensteinin yhteyteen. Hänhän esitti että "se mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava." Kuitenkin ne joilla on ehdottomia perusteita vaativat juuri sitä että puhe vedettäisiin aina juuri näihin asioihin. Asioihin joissa erimielisyys yritetään tehdä mahdottomaksi. Erimielisyydestä tehdään keskusteluasema määrittäen sellaiseksi että siitä ei voisi puhua, vaan että kaikki jotka puhuisivat olisivat näistä ehdottomuuksista samanmielisiä. Kun ihminen ei tälläisessä tilanteessa voi kuitenkaan olla hiljaa, hänet estetään vaikenemasta tilanteessa jossa puhuminen estetään. Silloin kaikki mikä jää jäljelle on trollaaminen.

Tähän liittyen koenkin pienoista helpotusta, sillä usein keskustelemani uskontoteeman kohdalla olen itse törmännyt samantapaiseen jumiin mikä tuli vastaan jalostuksen kohdalla ; Usein siihen että minulta kysytään kepeästi kysymyksiä joihin pitkällinen tai vähän lyhyempikään vastaus on nähty ja koettu häiritsevänä. Eli ensin kysytään että "miten uskonnottomien etiikka" ja kun tähän vastaa, niin petytään että on vastaus. (Vielä pahempaa on jos ei osata keskustella ja debatoida takaisin aiheesta, silloin pettymys on kovimmillaan.)
1: Tämä kaksinaisuus on niin voimakas että em. evonkeliumin alussa oli peräti Richard Weinin lainaus jossa selitettiin että "Critics of Intelligent Design pseudoscience are faced with a dilemma. If they discuss it in polite, academic terms, the Intelligent Design propagandists use this as evidence that their arguments are receiving serious attention from scholars, suggesting this implies there must be some merit in their arguments. If critics simply ignore Intelligent Design arguments, the propagandists imply this is because critics cannot answer them. My solution to this dilemma is to thoroughly refute the arguments, while making it clear that I do so without according those arguments any respect at all." Sen aihe oli tietysti vain sivuston ydinteemaan osuvaa, mutta ponnistamalla aiheesta teemaan voi huomata että sama ongelma tulee vastaan esimerkiksi juuri jalostusaiheessa. (Evoluutiosivuni nivoi uskonnon tematiikan että jalostuslaskelmien teemat saman aiheen alle. Ei ihme jos sen parissa on jumiklikkiytymiä.)

Nyt koen kuitenkin löytäneeni (nimenomaan löytäneeni, en keksineeni) täydellisen vastauksen/vastuksen näille asenteellisille kysymyksille. Kirjoitin aiemmin Ojutkankaan ateismivitseistä. Ne olivat itse asiassa rakenteellisesti suoraan kysymys-vastaus -rakenteella jossa kysymys on usein nimenomaan tälläinen "jumikysymys". Lisäksi ne ovat stereotyyppisiä mutta kuitenkin sellaisia että ateistit itse eikä kukaan muukaan vakavasti usko että ihminen voisi niin uskoa. "Mikä on elämän tarkoitus? Pano! Miksi olen täällä? Takaapäin! Onko millään merkitystä? Lähetyssaarnaaja!" Nähdäkseni asennoituminen on siitä rattoisa, että jos joku kysyy elämän syntymisestä elämän tarkoitukseen "pano" on lyhyt, ytimekäs ja tarkoituksenmukaisin, eli lyhyesti sanoen parhain vastaus. Ja kaikki keinoja ja elämänohjeita ja muita sisältöjä vastaavat kysymykset voivat sitten saada vastaukseksi mekaanisen seksintekometodin tai -tyylin. Näin jos joku kysyy vaikka "miten minun tulisi elää ollakseni hyvän elämän?" vastaus voisi olla yksi sana ; "suihinotto". ja kaikki muu voidaan ratkaista referoiden maailmankaikkeuden parhaimpaan laaturunouteen "Ja apina taas yksin jää / pillua se ei missään nää. / Vaik' onkin aikamoinen peto. / Jää vaihtoehdoks käteenveto." Loukkaantuville, pahastuville, närkästyville ja hämmentyjille ei voi kuin pahoitella tilannetta. Pahoitella sitä että he ovat lähteneet liikenteeseen asenteellisin kysymyksin. - Ja rehellisesti sanoen ei se ole minun vika se, he vain tekevät siitä minun ongelmani. - Että jos ei vastaukset miellytä niin "Mitäs läksit?"

Kaksoissokkokokeen (tuttuja ja yllättäviäkin) funktioita.

Kun kaksoissokkokokeesta puhutaan, yleisin mieleen tuleva asia on placebovaikutuksen huomioiminen. Tämä on sinänsä totta ; Koska kaikella hoidolla on vaikutusta, on katsottava että lääke toimii paremmin kuin mikä tahansa. Näin tarkistetaan että kemiallinen lääke on muutakin kuin placeboa. Lääkkeen määritelmä muuttuukin tässä vaiheessa "joksikin joka ylittää placebovaikutuksen". Tämä on ehdottomasti hyvä muistutus.

Mutta tosiasiassa kaksoissokkokoe voidaan nähdä hieman muutoinkin. Ensinnäkin se voidaan nähdä varmistuksena. Koska placeboefektin vaikutus tehosta on satunnainen, on joskus tilanteita joissa kaksoissokkokoe poistaakin noseboa (eli hoitotoimenpide itse asiassa haittaakin paranemista, tätäkin tiedetään tapahtuvan). Ja jossain olosuhteissa on mahdollista että placeboa tai noseboa ei ole. Näin ollen kaksoissokkokoe onkin jotain joka toimii varmistuksena. Se toimii varmistimena kaikissa tilanteissa, siinä jossa hoito itsessään parantaa tulosta, niissä jossa se huonontaa tulosta ja niissä joissa sillä ei ole väliä. Näin ollen sen tulkitseminen pelkäksi placeboksi olisi liikaa yksinkertaistamista.

Kolmas onkin sitten vaikeammin tajuttava, epäintuitiivinen. Sen takana on tilastotiede. Sekä se, että (a) monesti pienissä otoksissa sattuma näkyy vahvemmin ja otoksen kasvattaminen lisää keskiarvoon päin menemistä (b) tai lähtötilan valinnassa on otettu epänormaali tila jonka kiinnittäminen johtaa siihen että jatkossa tapahtuvien odotusarvot ovat vähemmän epänormaalit.

Kolmas on Kahnemanin "Thinking Fast and Slow" -kirjassa esittämä esitys siitä, että tilastollinen heittely tarkoittaa sitä että ominaisuuksilla on tietyissä olosuhteissa tapana ajautua "kohti keskiarvoa". Hän kuvastaa tässä muutaman esimerkin kautta:
1: Jalostajat huomasivat että huippueläinten jälkeläiset olivat usein hieman huonompia kuin tämä huippuyksilö. Syynä tähän on se, että eläimen ilmiasu (fenotyyppi) ei ole identtinen sen geenistön kanssa (genotyyppi). Sen sijaan eläimen ilmiasu on genotyypin ja elämäntilanteiden ja elämänsattumustenkin summa. Koska aivan huippueläimissä on kaikilla varmasti hyvät geenit, on lopullinen ero joka erottaa "kullan hopeasta" sattumassa. Näin ollen jalostaja joutuu käsittelemään heritabiliteetin kaltaisia tilastollisia ilmiöitä.
2: "Sports Illustrated" -lehdessä on eräänlainen kirous ; Sen kanteen pääsee saavutuksilla ja se on kunnia. Kuitenkin lehteen pääsemisen jälkeen urheilijoiden tuloksissa näkyy usein notkahdus. Syynä ei ole se, että maine menisi hattuun, vaan se, että lehteen pääsee taitava ihminen jolla on ollut viime aikoina myös onnea. Onni kääntyy, ja joku muu hyvä voisi voittaa. Näin ollen vaikka urheilu ehdottomasti onkin taito, se käyttäytyy kuten onni, sillä huippu-urheilussa ei suinkaan kilpailla taviksia vaan toisia huippu-urheilijoita kohtaan. Sattuman aikaansaama tilastosta poikkeaminen näkyy tällöin vahvemmin, miltei tasavahvojen kisaajien välinen kilpailu ikään kuin "nollaa taidon" ja "Sports Illustrated" nostaa esille vain parhaista parhaat tulokset.

Kahmeman korostaakin että tämä on hyvä syy harjoittaa kaksoissokkokoetta esimerkiksi jos tutkitaan masentuneita lapsia. Sillä ilman kaksoissokkokoetta lähes mikä tahansa ratkaisu näyttää todennäköiseti hyvältä. Sillä vaikka ihmisillä kenties onkin taipumus raskasmielisyyteen, ei ihmisellä ole vakiota mielentilaa vaan onnellisuus vaihtelee kaikilla hieman. Näin ollen masennus on "äärimmäistä". Näin ollen jos tutkimuksen alussa haetaan masentuneita (kuten järkevää on koska halutaan tutkia miten masennuslääke/terapia vaikuttaa masentuneisiin eikä niihin joilla masennusta ei ole), on odotettavaa että kokeeseen menevät ovat vähemmän äärimmäisessä päässä variaatiota. Koska onnellisuustasot vaihtelevat masentuneillakin, on epätodennäköistä että masennus heilahtelisi äärituloksesta ääritulokseen.
1: Jos olet heittänyt tavallisella 6 -särmäisellä nopalla vitosen, 2/3 seuraavista heitoista on pienempiä ja vain 1/3 parempia. Kokeen otosmäärät ovat kattavia joten on selvää että jos otetaan alkuun otos nopanheittosarjoista joissa on alettu 5 tai 6, tulee nopanheittojen keskiarvoon laskeva trendi. Koska olisi todella epätodennäköistä että joku heittäisi koko ajan runsaasti tavallista useammin 5 tai 6:sta, kun puhutaan kattavasta ja pitkästä nopanheittosarjasta.

Näin ollen Kahneman korostaakin että kaksoissokkokokeen ideana on eliminoida näennäistrendi, jossa eliminoidaan laskeva keskiarvo jonka luonne ei johdukaan placebosta vaan jostain aivan muusta. ; Ihminen helposti liittää tämänlaiseen tapahtumaan selityksen, kuten vaikkapa placeboefektin. Mutta tosiasiassa tämänlaista vaikutusta ei välttämättä edes ole (se vain näyttää siltä). Jotta jokin parantaisi olisi siis varmistettava että se voittaa edes tyhjän. (Mikä tuntuu saavutuksena vähemmältä kuin mielen taikaparannusvoimien ylittäminen. Mutta tämä on huomioimatta jätettynä jopa vahvempi muutoksenaiheuttaja kuin placeboefekti )
1: Ihmisten intuitio on laittoman huono käsittelemään satunnaisuutta, tilastoja ja pelottavia riskejä ; Itse asiassa ihmisten ajattelun harhoja miettiessä juuri näiden edellämaintsemieni seikkojen heikkous on toistuva teema. Ihmisintuitio ei ole kovinkaan "fiksu" (tai ainakaan osaava/kyvykäs.). Ihmiset elävät itsensä kanssa suunnilleen pelkän Lake Wobegon Effectin voimalla. 80% ihmisistä kokee olevansa keskivertoa parempia. 30% heistä on väärässä. Loputkaan eivät mieti että miten huono tämä 50% on, ja että sen ylittäminen ei ole vielä mikään kunnioitettava saavutus. Lisäitkua tulee siitä, että puolet ihmisistä ovat vielä tätä keskiarvoakin huonompia. (Keskivertoa parempi shakinpelaaja on aivan paska verrattuna ammattishakinpelaajiin. Ja täsmälleen sama aivan kaikkien muiden taitojen kanssa. Minunkin on hyvin vaikeaa tunnustaa miten paska olen autoissa, konetekniikassa, urheilutietoudessa, julkkisten nimissä, populaarimusiikissa ja monessa monessa muussa vastavassa asiassa.)

Arkijärjelle tämä taipuu siten, että jos minä keksisin että kusen ihmisiä silmään (ei kielikuva, vaan tarjoaisin tälläistä kusihoitoa) jos ihmisillä on päänsärkyä. Luokseni tulisi vain päänsärkyisiä. Kusisin heitä silmiin. Koska päänsäryssä on variaatioita, olisi todennäköistä että asiakkaillani on päänsärkyä keskimäärin vähemmän päänsärkyhoidon jälkeen kuin ennen sitä. Sillä vaikka osan päänsärky pahenee, niin toisilla se paranee. Ja koska en kuse satunnaisia ihmisiä silmään vaan ihmisiä joilla on päänsärkyä, on selvää että niitä joiden päänsärky paranee on enemmän kuin niitä joilla päänsärky pahenee. (Päänsärkyvariaatio on keskivertoa ekstreemimpi joten sen keskiarvo menee stokastisessa satunnaisheilahtelussa kohti keskiarvoa.) Näin siis kävisi vaikka silmään kuseminen ei nimenomaan olisi mikään parannus eikä siihen liittyisi minkäänlaista placeboefektiäkään. (Juuri kukaan ihminen ei varmaankaan usko tämänlaiseen hoitoon jo siksi että sitä vastustamassa on "kansanviisaus/sanontatapa" ja esimerkki on valittu juuri sen vuoksi.)
1: Toki päänsärkyesimerkki pitää sisällään ongelman ; Valtaosa päänsäryistä paranee joka tapauksessa. Kahnemanin tilastollisuus ei kuitenkaan vaadi "sen jälkeen-sen vuoksi" -päättelyvirhettä eli Post hoc ergo propter hoc -päättelyä vaan se on isompi erikoistapaus joka toimii esimerkiksi atooppisen ihon kohdalla ; Puolisollani on sellainen, se ei parane lopullsesti ikinä ja siihen haetaan hoitoa silloin kun se ärsyttää. Ja jos se on pahana se ärsyttää keskimäärin enemmän kuin muulloin, joten apua ei haeta milloin tahansa. Koska ihon laatu vaihtelee ilman hoitojakin on selvää että "Hirmumyrskyn jälkeen tulee aurinkoista. Tai ainakin vähemmän sateista." Ja juuri tästä efektissä on kysymys.

Tämä on hyvä muistaa kun mietitään vaikkapa vaihtoehtohoitajia. He toki parantavat placebolla. Ja toki heillä käy niinkin että heille tulevista asiakkaista vain parantuneet palaavat ja toisista ei kuulu joten he huomaavat helposti vain ne parantuneet ja heidän palautteensa. Mutta heille myös tulee keskivertoa sairaampia ihmisiä, joista monet sairastavat jotain häikkää joka vaihtelee aivan normaalistikin. He hakevat hoitoa pahimpana aikana ja kun se hellittää he unohtavat että se olisi hellittänyt muutoinkin.