Sammakkojen suusta

Sammakot ovat olleet historiallisesti aika yleisiä tutkimuskohteita. En tässä puhu mistään "sammakkoprofessoreista" jotka ennustavat säätä, vaan hieman vakavammasta teemasta.

Esimerkiksi Luigi Galvani teki 1700 -luvulla sähköntutkimuksessaan eläinkokeita leikellyillä sammakoilla. Hänen mukaansa eläimissä oli sähköisyyttä joka paljastui kun eläinten läpi johdettiin sähköä. Sätkiminen oli tästä todiste. Tämäntapaiset ajatukset sitten levisivät. Sähkö ja siihen liittyvä magneettisuus näyttivät lähestulkoon maagisilta.
1: Sivuhuomautuksena ja alaviitteenä ; Tämä sammakoista lähtöisin oleva sinänsä tieteellinen huomio johti jopa melko suurisuuntaiseen erehdykseen ; 1780 -luvulla Mesmer esitti erityisen animaalisen magnetismin jonka hän liitti elämään muutenkin kuin pelkän fyysisen liikkeen kohdalle. Hän yhdisti magneettisuuden myös mieleen ja animaalinen magnetismi liittyi hänen teoriassaan vahavasti hypnoosiin. Magneettisuuden ajateltiin yleisesti myös parantavan kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja. (Tämä on kenties hyvä muistutus ; Nykyään sähkömagneettinen säteilytys nähdään negatiivisena ja tämä teema näkyy esimerkiksi sähköallergiakeskustelussa vahvasti.)

Mika Sipura muistutti sammakkotutkimuksesta etologisen puolen. (Katso kuvat!) Sammakko on tällöin enemmän tutkimuksen kohde kuin tutkimuksen väline. (Ja etologiassa on sellainen sävy että myös eräässä mielessä enemmän subjekti kuin objekti) Nythän sammakot heräilevät ja ovat kutupuuhissa. Hän muistutti että arkinen tutkimuskohde olisi monellakin tavalla tutkimuksen kannalta helppo kohde ; "Olen mukamas biologi, ja vieläpä käyttäytymisekologian ammattilainen, mutta en muista lukeneeni yhtään tutkimusta tuosta tunnetusta ja näyttävästä draamasta. Touhuhan vaikuttaa lähinnä promiskuiteettiselta ryhmäsoitimelta, jonka havainnointi ei olisi monista muista lajeista poiketen ongelma: sammakot tottuvat kyylään nopeasti ja pelaajat on helppo opetella tunnistamaan yksilöllisesti ilman arveluttavaa merkintää."

Aihe viehättää koska olen lapsuudessani möyrinyt sammakoiden ja heinäsirkkojen parissa. Kohteeksi valikoituminen oli selvää ; Sammakot ja heinäsirkat ovat yleisiä ja niiden tarkkailu onnistuu ja tarkkailu vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan niiden käyttäytymiseen koska ne "turtuvat" tiettyihin taustoihin nopeasti. Siinä missä lintu tiedostaa tarkkailijan ja kokee sen väijyjäksi, heinäsirkka ja sammakko kiinnottävät enemmän huomiota liikkeeseen ja unohtavat paikallaan pysyvän kohteen melko nopeasti. Nämä ovat etologisen tutkimuksen kannalta mukavia ominaisuuksia. (Joku voisi sanoa että tylsinä koska ne tekevät asiasta helpon. Minä kuitenkin pidän helposta.)

Sammakkojen etologiasta mieleen tulee lähinnä se, että sammakot ovat monin paikoin yllättävän yksioikoisia. (Yleensä luonto yllättää ja kohteet paljastuvat älykkäämmiksi kuin miltä tuntuu. Sammakot taas ovat selkärankaisia ja vaikuttavat jotenkin sellaisilta että niiltä odottaisi jotain. Karkea nyrkkisääntö on että ei kannata odottaa. - Sammakot paljastuvat yleensä varsin typeriksi otuksiksi. ; Esimerkiksi sammakoiden näkemis-syöminen on niin yksioikoista että niitä on helppoa hämätä ties minkälaisella atrapilla ; Karkeasti ottaen sammakko yrittä syödä aivan mitä tahansa joka liikkuu niiden näkökentässä kunhan tämä liikkuva kohde (a) ei ole liikkeiltään ilmiselkeästi vedenvirtaamisen tai tuulen kuljettama kohde (b) ylitä "suupalan" kokoa. Sammakoilla on siis mieelssään kriittinen mittari siitä että jos jokin mönkii niiden lähellä eikä se ole liian suuri, se syödään.

Samoin esimerkiksi koirassammakoiden kutuaika on yhtä yksioikoista ;  Jos jokin liikkuu ja on jotakuinkin nyrkin kokoinen, se on jotain josta tartutaan kiinni ja joka on sitten seuraava parittelukohde. Siksi sammakoille kelpaa vieritettävä kivi, saappaankärki tai mikä muu tahansa. Tässä kohden koiras on niin yksioikoinen että naaraiden ja esimerkiksi kutupallojen sijoittamista koskeva strateginen käyttäytyminen  on tietysti mielenkiintoisempaa. Sillä tieteilijän silmää kiinnostavat paitsi toistuvat tavat, ennen kaikkea se minkä asioiden muuttuminen aikaansaa muutosta.

Ja tietysti sammakoiden kutemisessa kiinnostavaa on se, miten sammakot löytävät lammelleen. Myös koiraat löytävät sopivaan paikkaan, ja kun heidän yleinen typerehtimisensä on otettu perusoletukseksi, saadaan sammakonkudustakin irti jotain fiksua.

Hypnoosi

Hypnoosi on joko tajunnallinen tila tai toiminnallinen toimintaryhmä, jonka aikana henkilö on suggestiivinen. Tämä ei tarkoita tajuttomuutta, tai unen kaltaista tilaa, vaan on enemmänkin keskittyneen havainnoinnin tila. Kyseessä voi olla tilanne, jossa hypnotisoija hypnotisoi hypnotisoitavan tai itsesuggestio, jolloin henkilö hypnotisoi itsensä ilman ulkopuolista tahoa. Hypnotisoija käyttää suggestioita, jotka ovat yksinkertaisesti mitä tahansa kommunikaation muotoja -yksinkertaisia, monimutkaisia, sanallisia, eleellisiä...- joiden tarkoituksena on saada kohdehenkilö kokemaan asiat tietyllä tavalla tai saada nämä toimimaan tietyllä tavalla. Suggestio sinällään voi pyrkiä saamaan ihmisen toimimaan joko tahtonsa mukaisesti tai sen vastaisesti. Esimerkiksi mainokset, kannustus ja uskonnollinen käännytyspuhe ja baarissa kaverin selkääntaputus joka työntää tätä kohti baaritiskimisuja ovat kaikki suggestioita. Hypnoosissa siis vain käytetään hyväksi näitä elementtejä.

Eikä siinä ole mitään varsinaisesti maagista. Tosin hypnoosi yhdistetään arkielämässä aika usein mystiikkaan, ja siitä on vahva mielikuva että se liittyy showbisnekseen ja lavataikuuteen ikään kuin silmänkääntötemppujen erikoislaatuna. Tälläisenä showhypnotisoijana mainetta on tehnyt esimerkiksi Paul McKenna. Toisaalta tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, että hypnoosi liittyy monen vanhan kulttuurin hengellisyyteen ja jopa eurooppalainen "hypnoosin isä" Franz Anton Mesmer kehitti hypnoosikäsityksensä ajatukselleen animaalisesta magnetismista. Hänen mukaansa ihmisissä oli vitalistista magnetismia, jonka epätasapainoon johtaa sairauksiin, siksi kaikki sairaudet voidaan parantaa magneettisesti. Tämä magnetismi oli hienojakoista ja vaikutti pitkän matkan päästä, kuten magneetitkin voivat työntää toisiaan koskettamatta. Tämä näkemys luokitellaan nykyisin pseudotieteeksi, mutta näkemystä siitä että tiedemaailma kannattaa "biokemiallista ihmiskuvaa" joka pitäisi korvata "elektromagneettisella ihmiskuvalla" on yleinen New Agen ja parapsykologian kannattajien maailmassa. Esimerkiksi parapsykologeista moni esimerkiksi uskoo että kummitukset edustavat tälläistä elektromagneettista toimintaa, jonka vuoksi kummituksia voidaan seurata säteilymittareilla ja joka selittää sen miksi kummitusten kerrotaan aikaansaavan häiriöitä sähkölaitteisiin. Tätä harvoin sanotaan suoraan nimeltä, mutta selityksistä ei ole vaikeaa huomata tismalleen samoja elementtejä. (Jos joku puhuu koirasta ja toinen puhuu pelkästään nelijalkaisista karvaisista kotieläiminä pidettävistä haukkujista voidaan hyvällä syyllä sanoa että puhutaan samasta asiasta.)

Tämä on kuitenkin vain se levinnein kuva hypnoosista: Tutkimusten mukaan hypnoosilla on kuitenkin vaikutuksia ; Se esimerkiksi vähentää kivun tunnetta ja auttaa painon hallinnassa. Hypnoosin toiminnassa on moninaisia elementtejä; On esimerkiksi hankalaa sanoa, voidaanko joku hypnotisoida tekemään jotain mitä hän kokee itselleen vastenmieliseksi tai jopa vaaralliseksi: Dominic Streitfeildin "Brainwash" -kirjassa esimerkiksi kerrotaan siitä, kuinka CIA:ssa hypnoosia kokeiltiin. Nainen saatiin tottelemaan monissa asioissa, mutta häntä ei saatu riisuuntumaan miesten edessä. Toisessa kokeilussa henkilöt olivat valmiita rikkomaan lasia ja tätä kautta menemään käärmeiden lähelle. Mutta tässä arveltiin että asiassa vaikutti se, että koetilanne koettiin turvalliseksi. Radikaali ja ongelmallinen tapaus hypnoosiin liittyen on Palle Hardrup; Hän teki pankkiryöstön ja paljastui että hänen vankisellitoverinsa Björn Schouw-Nielsen oli harjoittanut tätä hypnoosiin; pitkän ajan kuluessa Schouw-Nielsen oli rakentanut hypnoottisen tahon X, joka välitti Jumalan viestejä. Harjoitteeseen oli sisältynyt vapauden koitettua myös sitä, että Hardrup meni naimisiin Schouw-Nielsenin komentaman naisen kanssa. Ja hypnoosihallinta kulminoitui siihen että Hardrup teki sen pankkiryöstön. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Hardrupin luotettavuus on kyseenalainen, eikä "koetta oltu valvottu", joten ei voida varmistaa onko hypnoosi oikeasti tehty vai onko siihen vetoaminen vain temppu, lavastusta. Epäilyksiä tilanteen aitoudelle lisää se, että Tanskalaiseen BT -lehteen, Soren Petersenille antamansa haastattelun mukaan Hardrup myönsi että hän ei oltu hypnotisoitu ryöstön ajaksi. Kuitenkaan mahdollisuutta siitä että Hardrupia ei oltaisi hypnotisoitu toimiinsa ei ole, ja "se on siinä rajalla" sopiiko se siihen mitä hypnoosista tiedetään.

Hypnoosin toiminta ei kuitenkaan tarkoita että parapsykologit olisivat oikeassa ja animaalinen magnetismi todistettu:
1: Hypnoosi selittyy hyvin puhtaasti ihmisen toiminnan kautta; Esimerkiksi hypnotisoiminen etäältä ei onnistu, paitsi jos käyttää puhelinta tai nettiä tai muuta vastaavaa kanavaa, jonka avulla näkeminen ja kuuleminen ja muut suggestiot, joita hypnotisoija harjoittaa, välittyvät. Ainut tähän sopiva vastaväiteväite on että "henkinen magnetismi" jotenkin kulkee puhelinlinjoja pitkin, tallettuu kasettinauhurille tai CD -levylle ja ties mille aina oikein ja vapautuu siten että ne ovat ikään kuin aina yhdessä toiminnan kanssa. Pääongelma tässä selityksessä on kuitenkin se, että näitä elektromagneettisia tiloja, värähtelytiloja ja vastaavia ei ole voitu mitata ja vertailla, joten pelkästään se, mistä tämä koko elektromagneettisuus/värähtely/energiatasoihin vetoaminen on ylipäätään syntynyt: Se on kuin puhuisi jostain sellaisesta olennosta ja sen ominaisuuksista, jota ei ole koskaan nähnyt ja jota kukaan muukaan ei ole koskaan nähnyt ja joita ei voida muutoinkaan koetella.
2: Hypnoosi toimii ikään kuin (1) placeboefektin, jossa henkilö parantuu tai toimii paremmin koska uskoo että esimerkiksi lääke toimii, aikaansaajana tai (2) Pygmalion effectin, eli Rosenthal effectin, jossa opiskelija menestyy paremmin siksi että hänelle kerrotaan että hänen ohjaajansa luottavat häneen ja ovat asettaneet hänelle odotuksia, tavoin. (3) Hypnoosin kaltainen on myös Hawthorne effect, jossa jonkun taidon taitajan tarkkaileminen parantaa vähäksi aikaa aihepiirille noviisin henkilön taitoja.
3: Hypnoosin tehon voi siis katsoa johtuvan (1) uskosta ja odotuksista siihen että hypnoosi toimii, (2) kriittisyyden vähentymisestä, (3) mielikuvituksesta, (4) halusta miellyttää hypnotisoijaa, ryhmäpaineesta tai puhtaasta tottelevaisuudesta.

Tieteellistä debattia on sen sijaan erityisen transsitilan olemassaolosta: Transsitilassa (1) suggestioaltius on kasvanut, (2) mielikuvituksellisuus lisääntyy (3) suunnitelmallisuus kärsii (4) todellisuudentaju hämärtyy, (5) lisää valemuistoja (6) aiheuttaa muistinmenetyksiä ja (7) synnyttää hallusinaatioita: Syynä epävarmuuteen on se, että ilmiöitä joita transsiin liitetään saadaan aikaiseksi ilman transsiakin. Siksi ei voida esimerkiksi sanoa, voitaisiinko hypnoosilla rakentaa vakooja, joka toteuttaisi transsissa saamansa käskyn ja unohtaisi tämän tehtävän jälkeen. Wayne Braffmanin ja Irving Kirschin kokeen tulokset tosin näyttivät siihen suuntaan, että pelkkä mielikuvitus auttaa yhtä pitkälle kuin hypnoosi, jolloin tälläinen supervakooja olisi mahdottomuus.

Hypnoosin kanssa pitäisikin muistaa että:
1: Ei odota liikoja: Se, että hypnoosi tehoaa kipuun ei tarkoita että ihminen voisi muuttaa itsensä täysin kipua tuntemattomaksi. (Eihän aspiriinin todistettu tehokaan tarkota että mikä tahansa päänsärky paranee.)
2: Ei pelkää hypnoosia, koska Robin Bakerin mukaan suuri syy hypnoosihoidon epäonnistumiseen on nimen omaan pelko hypnoosia kohtaan.