Naistaistelijoista ja nykyajan tasa-arvottomuudesta

Modernien roolipelien
"Female armor" tunnettiin
ilmeisesti jo keskiajalla.

Naisten päivän kunniaksi miekkailupiireissä tuotiin esiin naissotureita. Ja onhan heitä, erilaisiksi luetteloiksi asti. Gladiaattoreiksi kelpasi naisia. Suffrageteista monet osasivat jiu-jitsua ja bartitsua. Boudicca. Jeanne de Arc. Aihetta on tutkittu. Esimerkiksi keskiajan euroopan naissotureista ja arkeologisessa materiaalissa on selkeästi näytetty että naiset eivät olleet pelkästään kotona. Tämä on melkoisen kiistatonta. Onkin turha esittää että naissoturit olisivat pelkästään seksistisiä kuvitteellisia valkyyria/amatsoni -myyttejä.

Kuitenkin etenkin kuvalistat johtavat helposti erikoisiin ajatuksiin. Vastaan nimittäin tuli näkemys jonka mukaan menneisyydessä olleet kuvat ja arkeologiset ainekset todistaisivat että ennen oltaisiin oltu vapaamielisempiä. Eli tosiasiassa sovinistinen naisten hallitseminen on nykyajan ongelma. En kuitenkaan menisi aivan näin pitkälle. Sillä nykyajan aineistossakin on aineistoa esimerkiksi naisten nyrkkeilystä. Se, että löydetään kuvia naisista itsepuolustuksen parissa ei siis kerro että yhteisö olisi tasa-arvoinen tältä osin. Tai jos tarkoittaa niin se tarkoittaa sitä nykyajankin viitekehyksessä.

Itse olen toki hyvin tyytyväinen siihen että miekkailijoissa on mukana naisia. Ja peräti tavalla jossa naiset ja miehet eivät ole "omissa karsinoissaan", toisin kuin monissa muissa lajeissa. Ei vaikka laji ei ole "itsepuolustusta" vaan tekniikkavalikoimaltaan hyvinkin aggressiivinen laji, "keskiaikaisen lahtaamisen ja sodankäynnin laji".

Uskallankin ottaa itsepuolustuksen erikoiselta kannalta.

Monessa asiassa tekemiset on hyvin vahvasti sukupuolistettu. Osassa sukupuolistamista pidetään hyvinkin tiukasti biologisena ja "luonnollisena". Osassa taas ei nähdä sukupuolella olevan juurikaan väliä. Itsepuolustuslajit ovat sopivasti juuri tässä näiden ääripäiden välissä. Se tekee siitä haastavan mutta kuvailevan kohteen. Miten kamppailulajia harjoittava nainen asettautuu sukupuolten tasa-arvo -kysymyksessä?

Asiaa voisi kenties lähestyä Judith Butlerin ajatuksen kautta. Hän korostaa sitä miten "luonnollisuuden" sijasta kysymys on "koherenttiudesta" (coherence). Esimerkiksi minä olen heteroseksuaali mies joka harrastaa miekkailua, on aggressiivinen jne. Näiltä osin olen hyvinkin koherentti. Roolini osuvat hyvin yhteen biologisen sukupuoleni kanssa. Vaikka harrastan jotain joka on kaiken kaikkiaan harvinaista ja tätä kautta omituista, se ei kuitenkaan riko yhteyttä ja on tätä kautta koherentti harrastus. Jos nainen tekee samaa, hän ei välttämättä suoraan riko sukupuolirooleja mutta hän on vähemmän koherentti.

Joka ei tietenkään tarkoita sitä että naiset jotenkin eivät voisi harrastaa miekkailua. Hänen toimintansa ei vain vastaa yleisiä näkemyksiä, perinteitä ja tottumuksia siitä mitä naiset tekevät. - Butlerin koherenssi on yksinkertaisesti sitä, että on erilaisia piirteitä joita sitten kokoontuu yhteen. Ja näistä jotkut ovat tai ne nähdään olevan toisiinsa liitoksissa enemmän kun taas toiset eivät.

Näin esimerkiksi minun seksuaalinen suuntaukseni on liitoksissa miekkailuun koherenttiuden ajatuksen kanssa. ; Mikä on minusta absurdia ja ällistyttävää koska en pane ketään salilla, saati pippelimiekkaile siellä. (Tai jos teenkin, en tunnusta sitä internetissä.) Butlerkin lähestyy kaikkea samalla ällistyksellä ja huvituksella. Yhteyttä ja sen luonnollisuutta usein liioitellaan. Ja siksi syntyy liioitteluja.

Tätä kautta mukaan tulee väistämättä Simone de Beauvoirin henkisiä ajatuksia siitä että naiseksi - tai minun tapauksessani mieheksi - ei synnytä vaan tullaan. Siksi jos joku nainen ei ole kiinnostunut meikkaamisesta on jotenkin ei-tyttömäinen. Ja vielä enemmän : Jos hän pitää miekkailusta, hän onkin poikatyttö. (Btw ; Voit meikata ja olla miekkailija, sukupuolesta riippumatta.) Joku voisi nähdä että taustalla on ajatus rooleista joiden rikkominen johtaa sukupuolisuuden kyseenalaistamiseen. Kun kerää riittävästi miehekkäitä piirteitä eikä ole kiinnostunut nukeista onkin tilassa jossa seksuaalinen suuntautuminen helposti kyseenalaistetaan. Nainen onkin "varmaan joku rekkalesbo". Samoin miehen kohdalla "neitimäisyys" ja "håmppelius" ohjaavat kuvauksia. Joko sukupuoli tai vähintään sukupuolinen suuntautuminen kyseenalaistetaan.

On tavallaan ymmärrettävää että Butler näkeekin "ulkoisen sukupuolisuuden" performanssina. Ihmiset oikeasti määrittelevät miehekkyyttä ja naisekkuutta uusiksi. Kulttuureissa eri asioita on pidetty miehekkäinä ja naisekkaina. Ja kulttuurin muutoksessa ihmiset selvästi luovat sekä omaa että kollektiivista identiteettiään toistamalla ulkoisia piirteitä. Ja sitten kun toistoa on tarpeeksi, ihmiset yhdistävät tämän toistetun piirteen johonkin sisältöön. Ja tämä yhteys näyttää "luonnolliselta". Näistä "normaaleista" voi sitten tulla "normeja" joista poikkeamista paheksutaan. Epäkoherentti sukupuoli-identiteetti voi tietenkin vaivata homoa jonka on pakko pukeutua vaaleanpunaiseen.
1: Hieman kuten ristin muotoisen korun kantaminen kaulassa viittaa hengellisyyteen, jopa spesifiin uskontoon. Vaikka se on oikeasti vain pala metallia ja symboli on kristillisen kulttuuripiirin konventio. Jeesus ei käskenyt kantamaan sellaisia koruja tai antamaan niitä rippulahjoiksi. Aivan yhtä hyvin voisi kuvitella että viinikarahvi symbolisoisi ehtoollista ja tästä olisi tullut yleisin koru.

Se, mikä tässä sitten on jännittävää on se että osa piirteistä on kulttuurisidonnaisia ja toiset eivät. Mieltymyksien kohdalla on selvästi paljon variaatiota ja se on syytä tiedostaa ja hyväksyä. (Minusta on sikahienoa että naisetkin miekkailevat. Enkä sano tätä siksi että minusta on mukavampaa katsella naisia ja tissejä kuin haisevia karvaisia miehiä.) Mutta silti jossain määrin konventioissa on kuitenkin korrelaatteja jotka eivät välttämättä ole "kahleita" mutta tilastollisia yhteyksiä. Ja niiden maailmassa "voit antaa pojalle nuken, mutta et voi pakottaa häntä nauttimaan sillä leikkimisestä". Ihmisten syvä sisäinen tila inspiroi kulttuurin lisäksi, ja tässä on mukana paitsi yksilöllisyyttä niin myös biologiaa.

Siksi avoimissa kulttuureissa on naisia sotureina. Näissä avoimissa kulttuureissa naiset kun saavat valita mieltymyksiensä mukaan. Sulkeutuneissa yhteiskunnissa tilastosta tehdään pakottava rooli ja naisten soturius estetään. Tämä mainittu ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä että avoimessa yhteiskunnassa naiset ja miehet olisivat sotureissa tasaisesti edustettuina. Suurin osa ongelmista on tällä välillä. Välillä jossa jokin sukupuoli tekee jotain, mutta melko harvoin. Niiden kohdalla on haasteellista nähdä johtuuko aliedustus siitä että yhteiskunta aivopesee välttämään tai aivopesee suostumaan juuri tuohon toimintaan. Vai onko ero mieltymyksiin ja käyttäytymiseen liittyvässä biologiassa.

Valitettavan usein ero tehdään määrittelemällä asiat joksikin. Eli joko olettamalla että geenit eivät voi vaikuttaa käytökseen koska ihminen on vapaa. Tai olettamalla "luontainen" biologinen mieltymys jossa ei ole variaatiota - toisin kuin juuri missään luonnossa olevassa piirteessä kuten pituudessa.

Ja sen vuoksi ihmiset voivat riidellä jopa HEMA -piireissä. Tässä on kenties hyvä hakea rakentavaa ohjeistusta naisten pilkkaamasta huonosti tanssivasta miehestä. Joka sai tuekseen naisten nettikampanjan. Se on toki vaikeaa jos täytyy haikailla johonkin menneeseen nykyistä parempaan aikaan jota tuskin on koskaan oikesti ollut olemassakaan.

Pieni ajatus : Naisten vallasta historiallisina aikoina

Modernina aikana on helppoa katsoa historiaan ja nähdä siellä sotapäälliköitä. Jotka ovat yleensä miehiä. Samoin muut hallitsijat ovat olleet miespuolisia. Tässä kohden on helppoa nähdä menneisyys jonain jossa naiset ovat täysin alistettuina. Mutta osittain syynä on se, mihin historiankirjoittajat ovat keskittyneet. Ja siihen että modernina aikana tasa-arvo ja valta sekoittuvat yhdeksi ja samaksi asiaksi.

Boudiccan patsas Lontoossa.
Todistaa että, kuten tavallista,
britit tekevät sen väärin.

Tässä kohden on sitten hyvä selittää naisten kyvykkyydestä. Boudicca ja Jeanne de Arc ovat tässä klassisia esimerkkejä. Nämä kuitenkin ovat hyvin vahvoja poikkeustapauksia. Ja tilastollinen epäjakauma tässä kohden ei toimi siksi kovin hyvänä argumenttina sille, että naisilla oli mahdollisuuksia. Tilannetta pahentaa se, että historian aineisto ei tosiasiassa todista että kumpikaan näistä mainituista henkilöistä olisi osallistunut taistelemiseen. He olivat kenties enemmänkin symboleita. Lisäksi, mitä todennäköisemmin, molemmat olivat henkilöitä joiden toimia ohjailtiin muiden ihmisten, sukupuoleltaan miesten, ambitioita. Tasa-arvo ei ollut tässä asiassa kunnossa. Ainakaan nykyajan mittapuilla.

Mutta tämä ei tarkoita että naisilla ei olisi ollut valtaa. Itse asiassa voidaan sanoa että menneinä aikoina poikien ja miesten kuolleisuus oli suurempaa kuin naisilla. (Joskin naisien riesana oli vaarallisempi synnytys. Mutta miehiä käytettiin sotimiseen ja vaarallisiin töihin.) Tämä tarkoittaa että historiallisina aikoina on yhteiskunnassa todennäköisesti ollut enemmän elossa olevia naisia kuin elossa olevia miehiä. Ja nämä naiset myös tekivät päätöksiä. Tasa-arvo ei ollut kunnossa mutta naisilla oli oikeaa ja relevanttia valtaa.

Tässä kohden on hyvä vilkaista vaikkapa kreikkalaista järjestelmää. Kreikkalaista taloutta kuvaava käsite oikos (οἶκος) tarkoitti kotitaloutta. Ja se piti sisällään yleensä talon korkeinta valtaa pitävä miespuolinen kyrios (κύριος) ja hänen vaimonsa, lapsensa ja usein lähisukunsa. Kysymys oli siis "laajassa mielessä kotitaloudesta". (Termi on siitä kiinnostava että myös suomen kielessä on talouden pito jossain mielessä talon pitoa.) Tämä oli kuitenkin jaettu kahtia. Ensimmäinen osa oli naisten hallitsema alue, gynaikonitis (γυναικωνῖτις) joka oli itse asiassa kotitalouden keskusta. Se keskittyi hoitamaan talousasioita oikoksen sisällä. Sitten oli andronitis (ἀνδρωνῖτις) joka oli miesten hallinta-aluetta. Miesten tehtävinä oli hoitaa diplomatiaa muiden talouksien kanssa. Eli naisen valta oli "introverttia" ja miehen valta "ekstroverttia". (Tähän voisi vitsailla sukuelinanalogioilla. Jätän mielikuvat lukijoiden päähän istutetuiksi ja valmiiksi itämään.)

Tässä järjestelmässä "naisen paikka oli keittiössä". Mutta minkälainen paikka se olikaan. Homeros kuvaa miten etenkin ylhäisillä naisilla oli melko vapaa elämä. (Alempisäätyisillä taas ei ollut valtaa olivatpa he miehiä tai naisia.) Heillä oli valtaa talon sisäisten asioiden päättämisessä. He päättivät keitä palkataan ja keitä ei. He päättivät ruokailuasioista. Mies ei voinut vain mennä tekemään ruokaa tai välipalaa mielensä mukaan vaan hänen täytyi pyytää avaimet naiselta. Nainen piti huolta ruokavarastosta ja käytti tässä mielessä melko paljon valtaa. Samoin naisten tehtävänä oli varmistaa että asiat talon sisällä sujuivat. Jos heilt puuttui ruukkuja, niitä yleensä tehtiin oikoksen sisällä. Siinä vaiheessa jos tämä ei ollut mahdollista piti miehen käydä kauppaa toisen oikoksen kanssa. Ja jos kauppa oli epäreilu, tähän diplomatiaan saattoi liittyä sotimista.

Toisaalta naiset siirtyivät usein muihin talouksiin. Valtaa pitävä mies taas pysyi paikallaan. Tämä oli ovela tapa levittää valtaa. Sillä naiset saattoivat liittoutua lähisukulaisten naisten kanssa. He saivat myös tietoa siitä mitä heidän miehensä olivat sanoneet ja suunnitelleet. Tämänlainen juonittelu on "juoruilua" jolla on voitu vaikuttaa siihen kuka naitetaan kenenkin kanssa. Ja jota usein halveksitaan. Mutta tosiasiassa tähän liittyy valtavasti myös valtaa. Se ei kenties ole "kunnioitettua valtaa", sellaista joka kiinnostaa historiankirjoittajia. Mutta se on kuitenkin hyvin voimakasta.

Tässä kohden voidaankin sanoa että naisilla oli yllättävän paljon valtaa erilaisiin päätöksiin. Tämä kuitekin paheni markkinatalouden iskettyä maailmaan aivan toisella tasolla. Naisen hallitseman alueen valta muuttui aikojen saatossa melko mitättömäksi. Jos mietimme miksi nykyään valtiot ottavat velkaa, on tulos yllättävä. Ideana on se, että ei riitä että on omaisuutta. Tämän täytyy kasvaa korkoa. Ja vieläpä korkoa korolle. Valtion velan ideana on nykymaailmassa olla jotain jota ei täysin makseta pois. Se on ikuista velkaa jonka syö olemattomiin ilmiö nimeltä inflaatio. Tämänlainen idea tekee rahakirstun päällä istuvasta nopeasti köyhän. Inflaatio syö "kasvua kasvulle" -maailmassa niin omaisuuden kuin velatkin. Kaupankäynti sen sijaan tarjoaa mahdollisuuden kasvulle. Toisin sanoen tässä maailmassa vain perinteiselle miehen alueella on merkitystä.

Samoin sovittujen avioliittojen kaltainen järjestelmä on antanut naisille lisää tasa-arvoa ja päätäntävaltaa omasta elämästään. Mutta samalla se on vienyt mahdollisuuden käyttää valtaa jota perinteisesti käytiin avioliittosopimuksilla. Tässäkin osin jäljelle on enemmänkin jäänyt "lupa olla hellan ja nyrkin välissä". Mutta tämä nykytila on jotain jota ei kenties täysin pidä sovittaa menneisiin aikoihin.

Siksi on toisaalta tavallaan ymmärrettävää miksi feminismiä tarvitaan juuri modernina aikana. (Ja miksi se on ilmestynyt kuvioihin laajasti vasta modernina aikana.) Naisilla ei ennen ollut tasa-arvoa mutta toisaalta heillä oli omanlaistaan valtaa. Kun tämä valta mitätöityi oli tietenkin tarve miettiä uudestaan se että miten naiset saisivat valtaa. Ja tässä kohden tasa-arvo on hyvä keino. Naisilla ei ole enää ollut "mitään muuta menetettävää kuin kahleensa".