On säädetty.

On kuin Jumala olisi tahtonut että masturboimme. Käden koon ja munan koon välille nähdään syy-yhteyttä. Näin ollen jos pienimunaisilla on pelkoa naisten tyydyttämisestä, on heillä kuitenkin asiaankuuluvan kokoiset kädet. Jos Jumala olisi olemassa, olisi melko varmaa että Hän on halunnut että nautimme edes tästä yhdestä asiasta.

kefalo-kausaalinen

Perinteisessä kartesiolaisessa dualismissa on relevanttia kysyä sen tyylisiä kysymyksiä, kuin että hallitsetko sinä aivojasi vai aivot sinua. Sen sijaan monistis-naturalistisemmissa mielenfilosofian suuntauksissa tämänlainen kysymys muuttuu mielettömäksi; Ei ole mitään aivojen ulkopuolista osaa joka olisi komentaja tai komennettava. Tästä esiintyviä näkemyksiä voidaan tiivistää esimerkiksi siihen että sanotaan että sinä olet aivosi.

Oletetaan, että tämä on totta. Ja jatketaan tästä ajatuskokeella. Ajatuskokeella joka on mielenfilosofinen klassikko, mutta joka on vasta nyt lähestynyt lääketiedettä. Neurokirurgin Sergio Canavero yrittää kohutusti päänsiirtoleikkausta. Tässä tilanteessa lääketiede onkin usein mielenfilosofialle hieman kuin empiirinen fysiikka laskelmille ; Fysiikassa on usein laskettu monia asioita, kuten neutroneja, ennen kuin ne on havaittu. Tässä näyttää olevankin enemmän niin että ennen mittauksia on enemmän erilaisia tulkintoja ja laskelmia.

Jos olemme aivomme, Canavero ei suorita päänsiirtoleikkausta. (Vaikka se tälläisenä uutisoidaan.) Hän tekee ruumiinsiirtoleikkauksen. Jos olemme aivomme, on ruumis epätasa-arvoinen siinä mielessä että jos voimme ryhtyä sydämenluovuttajiksi, niin emme voi ryhtyä aivojenluovuttajiksi. Ja vaikka "päänsiirtoleikkauksessa" pää on pienin siirrettävä kappale, on kuitenkin ruumis se joka annetaan tälle tietoiselle päälle.

Eikä siinä kaikki. Jos mietitään mitä tapahtuu tämänlaisen leikkauksen hypoteettisesti onnistuttua. Ja oletetaan että se onnistuu hyvin. Onko päänsiirrossa uuden ruumiin saaneen ruumis hänen omansa? On varmasti helpompaa sietää sitä että ruumiissa on vikoja ja kauneusvirheitä kun ne eivät tavallaan ole omia virheitä. Oletetaan tämänlainen ulkoistamishypoteesi.

Ja toisaalta masturbointi muuttuu omituiseksi. Jos ruumiinsiirtoleikkauksen kokenut masturboi, harrastaako hän homoseksuaalista aktiota toisen ihmisen kanssa? (Oletetaan että ruumiinsiirtoa ei tehdä sukupuolesta toiseen vaikka se kieltämättä tarjoaisi mielenkiintoista kokemuspohjaa ikiaikaiseen kysymykseen siitä kumpi oikeasti nauttii seksistä enemmän, mies vai nainen.) No tietenkään ei! Sillä ruumiinsiirron tehnyt ei tee tätä omilla käsillään! Toisin sanoen hän lähinnä katsoo erikoisesta näkökulmasta homopornoa. Ihan eri juttu kuin fyysisempi homoseksuaalinen aktio! Tämän me nyt tiedämme filosofian avulla varmasti jo ennen kuin mitään leikkausta on edes aloitettu, parin hassun premissin avulla!

Virtuaalinen seksikokemus

Teknologiasta tulee melko pelottavan hyvää. Tässä mielessä todellisuus alkaa  muistuttamaan fantasiaa. Ja fantasia todellisuutta. Tämä näkyy siinä miten "Demolition Man":issa on kuvattu virtuaaliseksiä joka on realistinen mutta jossa eritteiden vaihtamista pidetään inhana. Nykyään taas pornoakin on saatavissa 3D -laseille. On ties mitä Oculus Riftiä ja vastaavia jotka tukevat tehtyä pornografiaa.

On kuitenkin tavallaan kolme teesiä jotka kaikki voidaan nähdä "Demolition Man" -elokuvan virtuaaliseksikohtauksesta. Ja niitä voidaan pitää jopa jonkinlaisina "koulukuntina" aiheeseen.

Tässä kohden monesti nähdään että tämä on epäsosiaalista. Virtuaalinen on tässä kontekstissa koettu jotenkin sekä teknologisuutensa vuoksi epäinhimillisenä mutta samalla jonain ei-objektiivisena joka on kuitenkin jotenkin vain subjektiivista eikä siksi aitoa ja autenttista. Tässä usein korostetaan sitä että porno on kuitenkin jotenkin viileää ja kokemuksesta jäisi kuitenkin puuttumaan jotain yksilöllisellä tasolla.

Tässä näkökulmassa on joskus korostettu jopa sitä, että huippuvirtuaalinen pornografia voi vieraannuttaa meidät normaalista seksistä hyvinkin laajalti. Tällöin kylmyyden sijaan esiin nostetaan addiktiot. Victor Clinen tyyliin voidaan esittää että pornografia on itse asiassa hyvin addiktoivaa. Siinä ihmisen luonnollisia tarpeita manipuloidaan ja tuotetaan tuote joka on vetoava mutta vaarallinen.

Jos pornografia toteuttaa fantasioita, tästä voidaan tehdä mahdollisimman vetoavaa. Ja tässä prosessissa on mahdollista käyttää ylinormaaleita ärsykkeitä. Näin ollen stimulointia tehdään tavoilla jotka vetoavat syvästi ja jota normaali maailma ei mitenkään pysty tyydyttämään. ; Näkemys on sinänsä mahdollinen, että voidaan nähdä että osa prosessoidusta ruuasta ja makeisista ovat juuri sellaisia, että meidän tekee mieli syödä sitä enemmin kuin terveellisempää ja luonnollisempaa ruokaa.

Vastapooliksi tälle voisi huomauttaa kuitenkin sen, että virtuaalisuus voi tarkoittaa myös sosiaalistumista ja jakamista. Voitaisiin jopa nähdä että tenologia tarjoaa ihmiselle keinoja laajentaa omaa kehoaan ja mieltään. Internet -tyylisellä yhteydellä harrastettu jaettu virtuaaliseksitila voidaan nähdä Dawkinsin kuvaamana extended phenotypenä. Ihmiset ovat itse asiassa teknologistaneet seksiään jo hyvin kauan. Nykyään on olemassa pelejä ja vehkeitä. Jopa kondomi on teknologinen innovaatio. Vibraattorit vielä enemmän. Ja jopa masturbointiin käytetyt välineet ovat päätyneet monilla osaksi sosiaalisempaa seksiä. Jos ihmiset voivat luoda ja vaikuttaa virtuaalimaailmoihin, he voivat tuoda kokemukseen jotain sellaista jonka lähde he ovat ja jota maailmasta ei saataisi irti. Paitsi teknologian mahdollistamana.

Pasi Turunen haluaa sinun vetävän paljaalla

En yleensä seuraa Pasi Turusen kirjoituksia säännöllisesti. Hän kokenee edustavansa jonkinlaista universumin viisautta letkautuksillaan. Ylimielisyys ja "minä olen aina oikeassa" -blogit tökkivät. (En yksinkertaisesti siedä kilpailua.)

Lisäksi, vaikka Turunen onkin komea ja olisi mukavaa jos häneen saisi sellaisen suhteen että siitä tehtäisiin suosiota saanut elokuva kuten "Bareback Mountain", niin koen Turusen egon - en rehellisesti sanoen voi sanoa Turusesta itsestään mitään koska ego on kohtaamisen tiellä - sen verran ikäväksi että en ole avaamassa sydäntäni ja peräsuoltani hänelle vaikka hän pyytäisi. (Mitä hän ei toki tee.)

On kuitenkin syytä jättää tämänlainen nimittely syrjään. (Tein sen vain vastareaktiona Patmoksessa lausutuille kommenteille.) Ad hominem on turhaa. Paitsi tietenkin tavallaan kristillisessä yhteydessä. Sillä Turusen ja hänen kannattajiensa tapana näyttää olevan se, että vastustajan epäeettisyyteen tai epämiellyttäviin piirteisiin tarttuminen on jotenkin oleellista. Jos se kerran on niin kaikki ylläoleva muuttuu relevantiksi argumentaatioksi. (Sen sijaan että se on pelkkä provokatiivinen letkauttelu-vitsauttelu jolla sitoutetaan lukijaa tunnetasolla.)

Otan kuitenkin käsittelyyn Turusen Patmos lähetyssäätiön alustalle kirjoitetun tekstin "Homoseksuaalisuus - Luonnollista vai vastoin luontoa?" Siinä Turunen haukkuu Enbuskea. En ihan hirveästi pidä Enbuskesta joten lukeminen on joka tapauksessa nautinnollista ja kognitiivisen dissonanssin lähde. Sen lisäksi koen tarvetta täydentää ja kritisoida Juha Leinivaaran kirjoitusta "Pasi Turunen haluaa sinun masturboivan" joka on suunnattu tähän samaan Turusen tekstiin. Nähdäkseni Leinivaara ei ota huomioon modifikaatioita joita Turunen on tekstissä tehnyt kliseiseen toistamaansa klassiseen rakennesuunnitelma -argumenttiinsa.

Aiheeni on kuitenkin laajempi ; Filosofian todella tekeminen

Olin nuorempana hakkeroinnista kiinnostunut. 1990 -luvulle jääneet tietoni eivät tietenkään nykyään riitä yhtään minkään tekemiseen. Mutta tästä opin asian josta on hyötyä kaikessa filosofian ja tieteellisen ajattelun tekemisessä. Ja tämä on asia joka tuntuu olevan useimmalle vieras.

Kun ihminen saa esineen, hän kysyy mitä sillä voi tehdä. Esineellä on design. Kun ihminen saa esineen hän kysyy mitä tarkoitusta varten se on tehty. Ja hänelle kerrotaan mitä esine tekee. Hakkerin kanssa tilanne on enemmänkin se, että miten se toimii. Ja mitä tämä toimintatapa saa sen tekemään. Hakkerille "se mitä se on tarkoitettu tekemään" on enemmän tai vähemmän sosiaaliseen sopimukseen sidottu illuusio joka kertoo varsin rajallisesti yhtään mistään. Se mitä esineellä voidaan tehdä on kuitenkin rajoitettua. Mielikuvituksella se saadaan tekemään ällistyttäviä asioita. Mutta ei mitä tahansa.

Tästä on hyötyä filosofiassa. Sillä hyvin tavallisesti moni ryhtyy opettelemaan filosofiaa motivoituneena. Ja tämä motivaatio tulee siitä että filosofia antaa työkaluja ajaa tiettyä agendaa. Filosofiaa opettelemalla löytyy argumentteja käytännössä mitä tahansa asiaa vastaan ja minkä tahansa asian puolesta. Ja vaikka argumenttien hyvyyden arviointi on tiukkaa ja kaikki eivät ole yhtä hyvällä ja vakaalla pohjalla, filosofian osaaminen antaa mahdollisuuden siihen että omalle asialle saadaan annettua ns. paras mahdollinen case. Filosofiassa -toisin kuin vaikka puhtaissa luonnontieteissä - näkökulma ja arugmentaatio saadaan sopimaan juuri omaan asiaan.

Siksi kun tarjolla on vaikkapa Turusen rakennesuunnitelma -argumentti, siitä ihminen kysyy helposti lähinnä sitä mihin se on tarkoitettu. Ja sitten kun tämä tarkoitus on nähty, katsotaan sopiiko esine juuri ja vain siihen hyvin vai ei. Ja jos tätä tarkoitettua asiaa vastustaa niin argumentissa haluaa nähdä jotain huonoutta. Ja tekee casen tälle. Ja jos taas tukee tätä tavoitetta, argumentin hyväksyy helpommin. Tällä tasolla katsotaan lähinnä tukeeko argumentti johtopäätöstä ja onko siinä ristiriitoja.

"Hakkerimielelle" tämä ei riitä. Eikä hyvälle filosofille. Sillä Sokrateesta lähtien filosofia on eronnot sofismista siinä että filosofia tavoittelee totuutta eikä parasta mahdollista casea mille tahansa agendalle. Sen vuoksi monien motivaatio filosofiaan ja se mistä moni filosofi saa palkkansa ovat ristiriidassa filosofian syvimpien tavoitteiden kanssa. Parhaita mahdollisia caseja vertaillessa voidaan huomata että argumentit johtavat johonkin muuhun. Ja että osa argumentaatioperinteistä ovat kaikesta yrittämisestä huolimatta varsin heikonoloisia. Eivätkä vain siksi että ovat vihollisia joita vastaan kerätään mahdollisimman hyvä case. (Niiden puolustaminen argumentein on vaikeaa ja vastustaminen helppoa.)

Otan tämän näkökulman esille koska hakkeroinnissa katsotaan usein designiä. Sitä mitä asia tekee, mihin se on tarkoitettu tekevän ja mitä sillä voidaan tehdä. Funktioiden tiedostaminen on tärkeää. Toisaalta tämä voidaan liittää myös tietynlaiseen asioiden käsittelyyn. Koska molemmat tapahtuvat samanaikaisesti koen että asian lähestyminen (ja sen tarinallistaminen) voi olla opettavaista ja kiinnostusta herättävää tehdä tällä tavalla.

Tämä aivan pintataso ei ole kuitenkaan turha.

On selvää että Turusen agumentaatiossa on jotain omituista. Sama teksti
1: Tunnustaa is -ought -argumentin virhepäätelmäksi. "Moraalisten velvoitteiden johtamista luonnossa esiintyvistä ilmiöistä kutsutaan filosofisessa kirjallisuudessa naturalistiseksi virhepäätelmäksi (naturalistic fallacy), tai "is–ought" –virhepäätelmäksi. Selkokielellä tämä tarkoittaa: Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä miten asioiden pitäisi olla." ... "Luonnossa esiintyy esimerkiksi kannibalismia, joidenkin eliölajien emot syövät poikasiaan, rukoilijasirkka naaras puolestaan surmaa uroksen parittelun jälkeen jne. Kaikki tämä on "luonnollista", koska sitä esiintyy luonnossa. Mutta tämä ei vastaa kysymykseen siitä miten ihmisten tulisi käyttäytyä ollakseen moraalisia."
2: Että kuitenkin vetoaa siihen mikä luonnossa on olisi kuitenkin sitten jotain joka kertoisi siitä mikä on oikein ja ei. "Toinen tapa tarkastella ”luonnollisen” käsitettä on viitata luonnossa havaittavaan rakennesuunnitteluun. Tällöin ei ainoastaan havainnoida jotain tosiseikkoja luonnossa esiintyvistä asioista, vaan järjen avulla tehdään päätelmiä niiden rakenteellisesta tarkoitushakuisuudesta." ... "Lasinsirut eivät ole ravintoa vain siksi, että niitä voi syödä. Vastasyntyneiden silmien puhkominen ei olisi luonnollista, vaikka luonnossa esiintyykin eliöitä, joilla ei ole silmiä. Tämän määritelmän mukaan ”luonnollista” siis on se, mikä on sopusoinnussa havaitsemamme rakennesuunnittelun kanssa. Näin tarkasteltuna sillä mikä on luonnollista / luonnon vastaista voi joissakin tapauksissa olla myös moraalisia implikaatioita." Turunen toki korostaa että tämä on erilaista näkökulmaa. Mutta tämäkin tömähtää naturalistiseksi virhepäätelmäksi.

Turusen "temppu" onkin tavallaan lähinnä siinä miten hän näkee että "kaikki luonnollisuus ei ole samanlaista". Osasta ei saa vetää moraalisia päätelmiä ja osasta saa. Taustalla on tietenkin oletus siitä että Turunen tietää mikä on Jumalan alkuperäinen tarkoitus ja mikä on synnillistä turmellusta jossa imitoidaan ja väärinkäytetään alkuperäistä tarkoitusta. (Palaan tähän seuraavassa aliluvussa.)

Naturalistiseen virhepäätelmään liittyvän Humen giljotiinin argumenttiperinteen ja avoimen kysymyksen argumentin taustalla olevan argumenttiperinteen vahvuus on siinä, että se ei koske vain luonnonilmiöitä vaan kaikkea olemassaoloa. Se, että luonnossa on jokin rakennesuunnitelma ei tarkoita että rakennesuunnitelman toteutuminen on moraalista. Ellei sen taustalle oleta että sen on tehnyt joku joka tietää mitä hyvä on ja joka myös osaa tätä hyvyyttä tavoitella. Samoin se, että Jumala on olemassa ei johtaisi automaattisesti siihen että hänen tahtonsa olisi todella hyvä. Jotta moraalisuuspäätelmä vedetään joudutaan aina ottamaan metaeettisiä perustelemattomia taustaoletuksia. Ilman näitä törmätään tilanteeseen jota klassisessa syllogismissa on kutsuttu virhepäätelmäksi nimeltä non distributio medii. Se, että käyttää implikaatio -sanaa ei tarkoita juuri mitään siitä että tehty asia todella on implikaatio sanan täydessä tai oikein missään mielessä.

Turunen ei oikein tuo näitä piilo-oletuksien mielivaltaisuuspuolta esille tekstissään.  Mutta hän onkin tunnetusti ajamassa agendaa. Ja hän näyttää muutenkin demonstroivan sitä että ne ihmiset jotka osaavat metaetiikkaa tekevät sitä yliopistolla, ja ne jotka eivät osaa sitä opettavat sitä herätysliikkeiden yhteydessä olevissa instituutioissa. Hän korostaa miten metaetiikka todistaa että naturalisti joutuu ottamaan oletuksia ja tätä kautta heidän moraalillaan ei olisi perustaa (foundation). Hän unohtaa että metaetiikassa ne ongelmat jotka johtavat olemassaolemisesta etiikkaan koskevat kaikkea, myös Jumalaa. Ja näin ollen kristinusko ei ole ratkaisu. Ei vaikka kristityt saavat tunteen että Jumala jotenkin paikkaa jotain. Logiikka on tässä mielessä julmaa. Premisseistä joko seuraa johtopäätös ilman tyhjiä maailmankuvallisia premissejä tai ei. (Ja valitettavasti vastaus on aina se "ei".) Olen kuitenkin sillä kannalla, että metaetiikassa on tämän vuoksi syytä aina antaa löysää. On hyvä nähdä että Sam Harrisin naturalistisessa etiikassa on järkeä, kunhan vaan olettaa että moraali todella syntyy ihmisyhteisöissä ihmisten kesken jne. Ja tätä kautta Turusellekin on annettava tilaa.

Seuraava vaihe onkin sitten katsoa vaihtoehtoja.

Juha Leinivaaran, jo aiemmin linkkaamani teksti, korostaa monifunktionaalisuutta. Tekstin sisältö vaikuttaa kiitettävän paljon sellaiselta että siinä olisi ns. vaikutteita omasta "fucktionaalista" -tekstistäni. Tässä kohden voisin kuitenkin haluta korostaa sitä että argumentaatiota voisi lähestyä sitä kautta että se ei olisikaan ateistisesta lähteestä.

Suomessakin on ollut aika paljon ID -henkisiä kristittyjä. Tässä yhteydessä on mainittava etenkin Michael Behen esitykset. Behe on ID -liikkeen puolella USA:ssa selittänyt sitä miten funktion filosofia on hyvin ongelmallista. Behen pääpointti on se, että jos mietitään miksi jokin esine on valmistettu ja miksi se on siinä missä se on on aina jotain johon voidaan antaa useita erilaisia vaihtoehtoisia selityksiä. Ne eivät ole hänestä tieteellisiä tai tietoa.

Tämä oli tärkeää koska Intelligent Design korosti että se ei ole uskontoa juuri siksi että se vain tunnistaa "designiä". Se ei ota kantaa "designin" suunnittelijaan, ei siihen millä tavalla "design" on toteutettu eikä sitä mikä on "designin" tarkoitus. ID -liike nojasi toisin sanoen siihen että Turusen rakennesuunnitteluargumentti on täynnä filosofisia aukkoja. Itse asiassa tässä mielessä heidän analyysinsä olivatkin suunnilleen niin hyviä kuin voi olla. Behe korosti esimerkiksi sitä että funktio on hyvin vaikeasti erotettavissa siitä että jotain voi tehdä ja jostain vain yleensä seuraa jotain. Tämä iskee melko vahvasti siihen miten Turunen joutuu olettamaan tapahtumista ties mitä. Kun hän miettii seksiin liittyvistä sairastumisriskeistä tai raskauden syntymisistä on selvää että hyvä ja paha on paitsi se, että jotain tapahtuu säännönmukaisesti niin myös sitä että nämä väritetään eettisillä taustaoletuksilla tavoiteltaviksi tai ei-tavoiteltaviksi.

Itseäni huvittaisikin että tehtäisiin suuri debattitilaisuus jossa olisi mukana Tapio Puolimatka jonka ego ja maine sidottaisiin ID -liikkeen kannattamiseensa ja siihen miten ID:n perusteesi kaatuu jos rakennesuunnitteluargumentti on tosi. Häntä vastaan laitettaisiin Turunen jonka maine sidottaisiin aluksi siihen että hän puolustaa rakennesuunnittelua ja tässä Behen mainitsemia filosofisia aukkoja tulisi peitota. Emme näe tämänlaista keskustelua koska kristityt ovat harvoin kiinnostuneita Totuudesta. He kokevat tärkeämmäksi sen, että he voivat taistella yhteisen ideologian puolesta. Siksi emme näe Puolimatkaa vääntämässä Turusen kanssa, vaan näemme miten kristityt kokoavat voimiaan saadakseen vastustettua yhdessä homoseksuaalejen avioliittoa ja vastaavia asioita.
1: Toki minua huvittaisi tuoda keskusteluun myös ID -liikkeen perusasioita. Turunen ja Behe molemmat olisivat varmasti kiusaantuneita siitä tiedosta että ID -liike on tarkasti kuvannut bakteeriflagellaa, bakteerin siimamoottoria. Se on karkeasto sanoen sairauksia aiheuttavan ripulibakteerin persemoottori. Kun otetaan ID -liikkeen, eli Church of Butt Propellorin, rakennesuunnitelma nähdään siinä hyvin hieno design jolla on rakennesuunnitelma joka aiheuttaa tauteja. Ja taudinaiheuttaminen vaatii hienostuneita järjestelmiä. Ei vain sitä että "on helppo rikkoa eli aikaansaada tauteja ja vaikea rakentaa". Mitä moraalisia implikaatioita tästä voidaan tehdä? Jos Beheltä tai Turuselta kysyy että jos löytää käytävältä giljotiinin, eikö siitä voi päätellä että siinä on rakennesuunnitelma jonka tarkoituksena on teloittaa ihmisiä, molemmat ovat kiusaantuneita. Mutta eri syistä.. Jos tässä ei näe rakennesuunnittelua on pakko hylätä ID:n ja Turusen teesi siitä että voimme luonnossa olevista asioista ylipäätään nähdä funktioita... Lisäksi on tietenkin moraalikysymykset jotka ovat kiusallisia. Beheä fanittavalle Puolimatkalle kiusallisia siinä mielessä että hän joutuu tunnustamaan funktion ja tarkoituksen tunnistamisesta jotain. Mutta Turuselle ongelmat ovat sitä että luonnon rakennesuunnitelmien moraali viittaa "aika tietynlaiseen Jumalaan". Pahan ongelma tulee rakennesuunnitelmassa takaportista.

Fucktionaalista -tekstini nojasi aika vahvasti Behen näkökulmaan. Toki minun tavallani muokattuna se menee paremmin läpi esimerkiksi ateistisiin blogisteihin. Se on kuitenkin lähinnä sitä että vastustetaan osoittamalla reikiä vastustajan päättelyssä. Se on jo astetta filosofisesti haastavampi kuin aiemmassa väliluvussa oleva pelkkä argumentaatiossa olevan ristiriidan havaitseminen. Se ajattelee jossain määrin "laatikon ulkopuolelta" siinä mielessä että se valjastaa (herätys)kristillisen argumentaatioperinteen (herätys)kristillistä argumentaatioperinnettä vastaan.

Mutta tämä on kuitenkin vielä jotain joka tapahtuu argumentaatioiden alkuperäisten tarkoitusperien tasolla. Niitä vain käytetään eri yhteyksissä. Kun otetaan kristittyjen domeenispesifisti käyttämiä argumentteja ja näitä käytetään ei-domeenispesifisti, tämä vihjaa että monesti kristitty näkee vain sen mihin argumentti on tarkoitettu. Ja täten hän voi samanaikaisesti kannattaa keskenään ristiriitaisia argumentteja. Eikä hän välitä tai huomaa tätä koska hän käyttää niitä eri tilanteissa. Ja tärkeintä on saada pointteja omalle agendalle. (Se nähdään Totuudeksi joten sitä ei viitsitä tai haluta selvittää. Mikä on suora viittaus blogauksen alussa mainitsemaani Turusen perusolemukseen.)

Kun Leinivaara tekee oman rakenneanalyysin hän kirjoittaa siitä että "Näyttäisi siltä, että sieltä löytyvä elin on aivan kuin tarkoituksella edessä ja käsiemme ulottuvilla. Meillä miehillä homma toimii aivan kuin käsi olisi muotoiltu funktiota varten viritetyn elimen stimuloimiseen. Naisilla sama toiminto saadaan aikaan myös sormin. Onko se muka sattumaa, että penis sujahtaa kouraan niin sujuvasti tai sopiva määrä sormia liukuu tiedätte kyllä missä? Ei! Se on rakennesuunnitelmaa!"

Tämä on jotain josta Behe olisi ylpeä. Sillä Turunenhan väittää että se, että homoseksistä saa helposti sukupuolitaudin kertoo siitä, että homoseksuaalisuus on huono asia. Vaikka voitaisiin nähdä että kenties se on tavoite. Osa kristillisestä moralismiperinteestä taas on nojannut siihen että e-pilleri ja kondomi ovat ikäviä asioita koska ne opettavat että olisi "sin without consequences". Lapsi nähdään myös rangaistuksena synnistä. Lapsi tuntuukin monelle ihmiselle rangaistukselta. Joten miksi se ei olisi syy harjoittaa muunlaista seksiä? (Esimerkiksi meidän talossamme harrastetaan ehkäisyä ja mielenkiintoisia seksintoteutusvaihtoehtoja sen vuoksi että niistä ei tule lapsia. Kristityt moittivat homoja mutta eivät minun runsaita suihinottojani. Johon palaan seuraavissa tämän blogauksen alaluvuissa.) Haluan kuitenkin täydentää asiaa vielä pidemmälle, loppuun asti, Ihan sen vuoksi ettei pää jäisi (käteen)vetävän käteen.

Aina roiskuu kuin raiskataan.

Turunen puhuu rakennesuunnittelussa "imitaatiosta" ja "aidosta asiasta". Tämä on mielestäni se asia johon Turunen on panostanut ja joka Leinivaaran kirjoituksessa ohitetaan. Mielestäni Turusen lisäämi twisti on filosofisesti kiinnostava. Ja vaikka en koe että se oikeasti ratkaisee tai poistaa "Behe-Leinivaara -argumentaatiolinjan" osoittamia maailmankuvallis-olettelullisia premissiaukkoja, niin se on kuitenkin hieman mielenkiintoinen lisä hänen oman rakennsuunnitteluargumenttinsa kannalta.

Haluan ottaa Turusen argumentaation ja katsoa mihin se vie. Masturbaatio on mukavaa, mutta se jättää syrjään Turusen pääsanoman. (Ehkä siksi että se ei paikkaa logiikkapuutteita.) "On siis täysin luonnollista, että samaa sukupuolta olevat parit eivät voi keskenään saada omia biologisia jälkeläisiä. Kuitenkin homoseksuaalinen akti, toisin kuin heteroseksuaalinen, on rakennesuunnittelun valossa vastoin luontoa. Rakennesuunnittelusta johtuen homoseksuaalinen akti kykenee ainoastaan imitoimaan rakennesuunnittelun mukaista heteroseksuaalista luonnollista aktia." ... "Heteroseksuaalisen parinmuodostuksen luonnollisuus ei perustu siihen, että jokaisen yhdynnän seurauksena on oltava lapsia. Ikääntymisestä tai sairaudesta johtuva lapsettomuus (tai edes ehkäisy) ei katkaise biologisen rakennesuunnitteluun perustuvaa luonnollista periaatteellista yhteyttä suvunjatkumiseen, niin kuin ei iästä tai sairaudesta johtuva näön heikkeneminen tai menetys tarkoita, että silmien luonnollinen tarkoitus ei olisi näkeminen." ... "Tätä havaintoa ja sen merkitystä ei lainkaan heikennä se havaittava tosiasia, että kaikissa yksittäisissä tapauksissa mies ja nainen eivät jostain syystä saa jälkeläisiä. Kyse on poikkeuksesta, joka vahvistaa biologisen säännön. Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi muodostaa sellaista ruumiillista ja elimellistä yhteyttä keskenään, jonka seurauksena edes periaatteessa olisi mahdollista saada jälkeläisiä. Lapsettomuus samaa sukupuolta olevien parien kohdalla on biologinen sääntö ilman ainuttakaan tunnettua poikkeusta."

Turunen lainaakin J. Budziszewskia "Jos ihmisellä ei ole Jumalan antamaa naimattomuuden lahjaa, mieheltä puuttuu jotakin, jonka vain nainen voi antaa, ja naiselta puuttuu jotakin, minkä vain mies voi antaa. Tämä on kaikkein ilmeisintä fyysisellä alueella. Kaikkien muiden paitsi yhden biologisen toiminnan alueella tarvitaan kulloinkin vain yksi ruumis toiminnon suorittamiseksi. Ihminen pystyy sulattamaan ruuan itse käyttäen ainoastaan omaa ruuansulatuskanavaansa. Hän pystyy näkemään itsenäisesti käyttäen vain omia silmiään. Sama pätee kaikkiin hänen toimintoihinsa ja niissä käytettyihin elimiin. Kukin meistä pystyy toteuttamaan jokaisen elintärkeän toiminnon itsenäisesti, paitsi yhden. Ainoa poikkeus on lisääntyminen."

Masturbointi on selvästi siitä hauska esimerkki että voidaan nähdä että jos sydän ja kaikki ruumiin toiminnot ovat sellaisia että vain yksi ruumis riittää niihin niin masturbointihan on hyvin analoginen näiden ruumiillisten toimintojen kanssa. Tartun toki mielelläni kikkiin. Mutta Turunen voi sanoa että kun seksi redusoituu siten että rakennesuunnitelman kannalta seksi=lisääntyminen, masturbointi on vain imitointia. Masturbaatio on siis hieman kuten lasinsirujen syöminen tai sorsien homosuhteet tai lehmien laajakirjoinen keskenään lesboilu. (Joka muuten on asia. Jos agrologin tutkintoa hankkiessani opin jotain nautojen seksuaalisuudesta niin tämän...)

Mutta otetaan Turusen premissit ja katsotaan mihin ne vievät ; Ensinnäkin Budziszewski osoittaa että hänellä on omituinen aukko logiikassaan. Miksi lisääntyminen voi olla rakennesuunnittelua mutta naimattomuus on Jumalan antama lahja? Se on argumenttina sama kuin vapaaehtoinen sokeana eläminen olisi jotain erityistä Jumalan lahjaa. Rakennesuunnittelu päin vastoin vihjaa että selibaatissa on jotain suunnitelman vastaista. Sillä selibaatissa eläminen on jotain jossa lapsettomuus on biologinen sääntö ilman ainuttakaan tunnettua poikkeusta.

Selibaattilupauksen pettäminen kun vertautuu lesbojen muumimukimenetelmään. Voisiko lesbojen muumimukimenetelmä olla vastaus? Luultavasti ei. Sillä seksissä on monta erilaista funktiota jotka kaikki tapahtuvat samaan aikaan, tai potentiaalilsesti samaan aikaan. Muumimukia itse asiassa käytetään juuri siksi että hedelmöittymiseen liittyvät intiimit ja sosiaaliset puolet tuntuvat kiusallisilta siinä yhteydessä. Muumimukimenetelmä voi siis olla sekin imitaatio. Kunhan Turusen premisseille vain annetaan lupa olla - paitsi mielivaltaisia ja maailmankuvallisia jota ne ovatkin - niin myös hyväksyttyjä.

Turusen ongelmaksi tuleekin muutaman asian kombinaatio. Ensimmäinen on se, että se selvästi koskee nimenomaan homojen avioliittokysymystä. Se on se poliittinen konteksti jossa teksti ilmenee. Kuitenkin hänen rakennesuunnitteluargumenttinsa ei kiistä haaremeita. ; Hyvin järjestetyssä haaremissa ei leviä sukupuolitautejakaan. Koska sukupuolitaudit syntyvät kontaktissa ulkopuolisiin ja haaremi on sisäpiirijärjestelmä. Samoin jos haluaa harrastaa irtoseksiä neitsyiden kanssa, tämä on täysin hyväksyttävää koska Turusen mainitsemat tautiriskit puuttuvat. Avioliitto ei liity lisääntymiseen. Avioliiton lakkauttaminen ei lopettaisi lisääntymistä. Toisin kuin heteroseksin lopettaminen tyystin. Avioliittoasia ei siis oikeastaan mitenkään liity tähän.

Syvempi ongelma on siinä että Turusen argumentaationsa rakennesuunnittelusta ei ole teologisesti uusi. Katolisessa perinteessä sen varaan on nojattu paljon kun on tuomittu ehkäisyn käyttö. Kun mietitään kondomia, niin sehän voidaan nähdä joksikin joka on keinotekoista. Ja keinotekoista nimenomaan siten että sillä yritetään poistaa lisääntymiselementti yhtälöstä. Näin ollen e-pillerien ja kondomin kanssa paneminen on samaa kuin muuttaisi rakennsuunnittelu-lisääntymiskoneisto -pimppiseksin samanlaiseksi vääristyneeksi ja luonnottomaksi imitaatioksi kuin homojen peppuseksin.

Toisin sanoen jos Turunen on argumentaationsa kanssa johdonmukainen, hänen on todettava että rakennesuunnitteluargumentti näyttää että
1: Irtosuhteet, moniavioisuus ja haaremi ovat irrelevantteja paheita rakennesuunnitelman antaman viestin kanssa, joten sen torjuminen vaatii jotain rakennesuunnittelun ulkopuolelta tulevia premissejä. Toisin sanoen jos olet oletuksellisesti mies sinua viehättää threesome tai laajempi kimppakiva tai creampie surprise (naisen vaginaan laukeaminen ilman lupaa) niin sinun tulee vain tarkistaa että et saa seksitauteja, koska ainut rakennesuunnitelmiin liittyvä kritiikki joka näissä esiintyy perustuu kasvaneseen tautiriskiin. Ja tautiriskiä voi kontrolloida monella tavalla. (Näistä sallituista seksuaaliaktioista voi muotoilla naisiin aivan vastaavat toiminnot. Pahoittelen sukupuolikeskittynyttä argumentaatiotapaa. Se on tällä kertaa "mutkattomampaa näin". Vahvistaa viestiä kristillisien miesten piireihin.) Rakennesuunnitelma ei sodi näitä tapoja vastaan. Moralisointi rakennesuunnitelman pohjalta on tästä kohden irrelevanttia.
2: Sen sijaan relevantteja syntejä ja rakennesuunnitelmaa vastaan rikkomisia ovat homoseksuaalisuus, suihinotto, persepano, tissipano, käteen vetäminen, handjob, facial (kasvoille laukeaminen) tai keskeytetty yhdyntä niin ne ovat kovia syntejä jotka sotivat rakennesuunnitelmaa vastaan.

Joku voisi nähdä että rakennesuunnitelma hyväksyy ikävämpiä ja perverssimpiä ja moraalittomampia seksinharjoittamisen muotoja kuin mitä se vastustaa. Lisääntymiskeskeisyydessä masturbointi, homoseksuaalisuus ja kondomin käyttö näyttävät ilmiselvän "imitaatioluonteensa", tavalla joka puuttuu monista kovina perversiona pidetyistä asioista. Voisi jopa sanoa että rakennesuunnitelma-argumentin kannalta on niin että jos kondominkäyttö on ilmiselvä imitaatioksi latistuminen niin ei ole ollenkaan ilmiselvää että raiskaaminen olisi paha juttu - kunhan olettaa että raiskaaja laukeaa raiskattuun eikä ehdottomasti käytä kondomia.

Ja osa voisi nähdä että tämä on osoitus siitä että moraalijärjestelmä on huono koska "moraaliargumentti antaa moraalittomia hyväksymisiä ja tuntuu puuttuvan moraalittomuudessaan joko neutraalien tai triviaalinoloisten" asioiden kohdalla. Nämä merkitykset ovat kuitenkin maailmankuvallisia. Joten kenties vika ei olekaan argumentissa vaan argumenttien johtopäätösten analysoijassa. (Ylipäätään jos argumentaatio hylätään siksi että se antaa vääriä lopputuloksia niin eikö se tarkoita sitä että lopputulos tiedetään ilman argumenttejakin joten mihin sitä argumentaatiota ylipäätään tarvitaan?) Siksi luotankin siihen että Turunen luottaa argumentaatioonsa kuin pässi sarveensa (pun and freudian joke intended). Eli toisin sanoen [lisää otsikko tähän].

Itse Rakkaus.

Modernia elämänmenoa pidetään itseriittoisena ja egoistisena. Uskomme että arvot ovat romahtaneet, eli muutokset ovat olleet muutoksia pois Oikeasta, rappeutumista. Ja siksi sitä katsotaan hyvällä susiparina elämistä.

Mutta kyllä nykyäänkin paheksutaan ns. esiaviollista seksiä. Ja toisaalta kyllähän esiaviolliset ilot kyllästyttävät ja sitä haluaisi muuttaa ne aviollisiksi velvollisuuksiksi. Mutta minkäs teet ; Nyky-yhteiskunnan avioliittosäädökset ovat niin suvaitsemattomia ja vanhakantaisia, että 2000+/- luvun Suomessa ei voi mennä naimisiin itsensä kanssa.

Miekkahuoltoprojektin ääreltä

Koska olen ollut työttömänä, kärsin tylsyydestä. Koska tämänlainen tuppaa kaltaisillani persoonilla johtamaan tylsistymiseen, olen pyrkinyt järjestämään itselleni ohjelmaa. Yhtenä ohjelmana on ollut se, että olen saanut Guy Windsorilta avaimen ja pääsyn koulun tiloihin sen aikaa kun huollan "yleisessä käytössä" olevat miekat.

Itse, kuten koulun monet muutkin oppilaat, pidän omaa miekkaani oppilaiden hyllyssä. En huolla näitä yksityisomistuksessa olevia miekkoja. Sen sijaan koululla on miekkoja joita etenkin alkeiskurssilaiset - sekä ne joilla ei ole varaa tai halua ostaa omaa miekkaa - käyttävät. Koululla on myös "nurkkaämpärissä" miekkoja jotka eivät ole yleisessä käytössä. En huolla myöskään näitä.

Hinkkaaminen on meditoivaa, tavallaan. Toiminta on mekaanista. Hion teriin tulleet lovet pois (tai enemmistössä tapauksissa pyöreäsärmäisiksi niin että terässä ei ole teräviä siruja ja miekka on tylsä eikä saha.) Poistan myös ruostetta. (Pronssiaseet patinoituisivat mutta miekat ovat terästä joten ne ruostuvat.) Hinkatessa oppii sen miten käy kun ruumis tekee samaa toimintaa pitkän aikaa. Mieli vapautuu. Lisäksi oppii arvostamaan aivan uusia puolia itsessään. Viilaaminen on sen verran raskasta touhua että sitä toivoisi hyvinkin pian että olisi (vielä) kovempi runkkari kuin on.

Huonossa kunnossa?

Tässä huoltaessa voisi toki korostaa miten hieno ja tärkeä tämä projekti on. Tosiasiassa puuhaan melko mitätöntä hommaa pro bono lähinnä jotta vuorokausirytmini on edes teoreettisesti muun ihmiskunnan kanssa samanaikainen. Ja pysyn jonkinlaisessa vireessä. Windsor päästi minut tekemään tätä luultavasti aika isosti sen vuoksi, koska homma ei ole taatusti haitallista ja on ilmeisen ystävällistä antaa minun tekemään jotain joka on edes marginaalisesti hyödyttävää.

Mietteideni puoli onkin tavallaan juuri tästä. Yleisessä käytössä olevat miekat eivät ole erityisen hyvässä kunnossa. Mutta itse asiassa ne eivät ole erityisen huonossa kunnossa. Ei siis ole niin että ne olisivat vaarallisia harjoitella ja siksi jotenkin kokisin tarpeelliseksi korjata tilanteen.

Otin tähän alkuun kuvan.
* Siinä ylimpänä on oma miekkani. (En valokuvaa muiden yksityisiä miekkoja ilman lupaa.) En ole kovin innokas huoltamaan omaa asettani. Sanovat freudilaiset mitä tahansa niin miekka ei ole mikään penis joka tarvitsisi puleeraamista joka päivä. Tässä mielessä olen "laiska perusmiekan omistaja". Osa huoltaa aseitaan tarkasti. Otan tämän esille siksi että oma miekkani ei missään nimessä edusta sitä "siisteintä osaa" oppilaiden omista miekoista.
* Keskellä on yleisessä käytössä oleva miekka. Kuten kuvasta voi näkyä se on hieman .. sanotaanko "patinoituneempi" ... kuin oma miekkani. Mutta se on periaatteessa aivan käyttökuntoinen.
* Alimpana on sitten "ämpärimiekka" joka ei ole käytössä. Se on saanut rapistua ilman huoltoa ja käyttöä. (Se on ollut ämpärissä vuosia. Se on minusta hauskan macho miekka. Painava ja muutenkin sellainen joka voisi olla hauska ostaa kotiin koska siellä sillä voisi elvistellä vieraille.)

Miekkakolmikko demonstroi jännittävää ongelmaa.

Miekkakolmikko on kolmen otos. Jokainen edustaa yhtä ryhmää. Sanoisin "silmämääräisesti" että demonstraatio kuvaa laajempaa miekkakirjoa koulullamme ainakin kohtuu hyvin. Se ei kuitenkaan niinkään todista kuin helpottaa ymmärtämään eräitä altruismin ja talousteorian dilemmoja.

Ensimmäinen asia on se, että koska julkisissa yleiskäyttöisissä miekoissa on kysymys yhteisomaisuudesta, siihen pätee itse asiassa yhteismaan tragedia. Koulu ei mitenkään erityisesti huolla näitä, sellaiseen ei ole aikaa eikä rahaa. Joten huoltoja tehdään vapaaehtoisvoimin. Tästä seuraa se, että jos et huolla yleiskäyttömiekkoja hyödyt kuitenkin jos joku toinen huoltaa. Sinun ei tarvitse ostaa jatkossakaan uutta miekkaa koska työkalut pysyvät käyttökunnossa kauemmin. Mutta jos panostat ja huollat niin kaikki hyötyvät. Joten miksi ihmeessä joku huoltaisi kun voisi sen sijaan olla vapaamatkustajana?

Yhteismaan tragedia on jossain määrin tosi. Se näkyy siinä että yleisessä käytössä olevat miekat eivät ole yhtä hyvässä kunnossa kuin yksityisessä käytössä olevat miekat. Kun itse ostat, maksat kohtuullisesti - tai jopa enemmän - ja käytät itse, on tässä motivaatiota pitää miekasta jonkinlaista huolta. Se ei kuitenkaan ole kovin pitkälle tosi. Yleiskäytössä olevat miekat ovat kuitenkin selkeästi saaneet jonkinlaisen huolehtimisen.

Jos talousasioita lähestytään perinteisen homo economicuksen avulla, se mitä minä ja ilmeisesti jotkut muutkin tekevät miekoille on  eräänlainen mysteeri. Minun projektini on toki vain melko pientä. Mutta sama ilmiö kulminoituu majakanrakennusongelmaan ; Jos rakennetaan majakkaa, siitä hyötyy koko tienoo. Mutta sen rakentaminen maksaa paljon. Ei ole kannattavaa osallistua majakan rakentamiseen verrattuna vapaamatkustamiseen. Joten miksi ihmeessä ihmiset sitten kuitenkin rakentavat majakoita?

Jos ratkaisua tähän altruistisuuteen hakee, yksi syy voi olla maineessa. Ihmisten kannattaa pitää lähellä ihmisiä jotka tekevät asioita joiden avulla he saavat itse vapaamatkustaja. Ja jos vaihtoehtona on se, että tämänlainen toimija lähtee pois, on kenties mahdollista lahjoa hieman jotenkin. Tämä korostaa sitä, että jos hyvistä teoista saa mainetta, se voi seurata vastavuoroisuuteen joissain muissa asioissa. Kysymys voi siis olla "avoimen velkakirjan laatimisesta". Tämä resiprokaalinen altruismi on hyvä strategia jota esimerkiksi verta imevät lepakot käyttävät menestyksekkäästi. Jos ne eivät joku päivä löydä ruokaa ne voivat kerjätä kaverilta oksennusvälipalaa. Jos kaveri on avulias, tätä kannattaa auttaa jos tämä on pulassa. Ja jos kaveri ei ole avulias niin sitten tätä ei auteta kun tämä on kerjäämässä.

Itse asiassa uskoisinkin että tämänlainen ympäristö on luonut evoluutiossa yhteistyöstrategioita. Sellaisia joissa tuetaan tiedettyjä avuliaita tyyppejä koska heistä on hyötyä. Tämänlaisten arvostaminen - ja jopa pieni tukeminen - on kannattavaa kaikille, sillä vapaamatkustajan kelpoisuus nousee siitä että hänen lähellään on niitä ei-vapaamatkustajia. Vasta kun tämänlainen arvostusjärjestelmä on syntynyt, on tuntunut hyvältä auttaa. Ja vasta tässä kontekstissa anonyymi hyväntekeminen on mahdollistunut. Aito altruismi voikin olla "sivutuote" joka ei tue hyvän tekemisen ja avuliaisuuden kannattavuutta. (Aito altruismi tätä kautta "ylittääkin hyödyllisyyden" eikä ole välinearvoinen vaan itseisarvoinen.) Mutta ei sen tarvitsekaan koska maineperustainen avuliaisuus hoitaa tämän homman.

---

Kirjoittajan käsiä polttelee siinä määrin että on aivan täysin varmaa että tänä iltana heillä ei masturboida ; Näin saadaankin ohje siveyden sipuleille, kuten Päivi Räsäselle joka kuulemani mukaan haluaisi kieltää masturboinnin alle 18 -vuotiailta. On turhaa yrittää korjata asiaa kristillisellä propagandalla, Kellogg'sin muroilla, ympärileikkauksella (joka oikeasti kasvattaa lähinnä käsirasvan tarvetta ja käyttöä projektissa) ja muulla. Miekanhuolto on tärkein prinsiippi lähestyttäessä ei-itsesaastutuksellista elämäntapaa!

Selibaattien tasoista ja siveystasojen testaamisesta

Siveys on siitä erikoinen hyve, että se on korkeintaan pahuuden puutetta. Siihen viitataan englannin kielelläkin sen tyyppisillä sanoilla kuin "purity" ja "innocence". Sanavalinta helposti vihjaa että siveyden puute olisi sitten jotenkin likaista ja jotain muuta kuin viatonta. Se kuitenkin nähdään usein nimenomaan hyveenä.

Tässä asenteessa on usein käytetty teologista oikeutusta. Sen tyylistä jossa JOS Jumala on olemassa ja JOS Jumala tahtoo että ihmiset eivät harrasta seksiä ja JOS tämä Jumalan tahto on todella hyvää NIIN silloin siveys todella on vähintään pahuuden puutetta. Itse olen sitä mieltä että on tärkeää voida kyseenalaistaa yleisiäkin uskomuksia. Ja että statementissa on aikamoisen monta tyhjää premissiä jotka pitäisi vain ottaa annettuina. Mutta vastaavia ongelmia ei tietenkään ole, jos olet vaikkapa kirkonmies.

Siksi onkin syytä paljastaa Johannes Cassianus. Hän oli kirkonmies joka kirjoitti paljonkin siveydestä. (Hänen sukunimensä sisältää niin paljon mielleyhtymiä jokaiselle suomenkieliselle, joten tämä on hauska sattuma. Tämä yhteensattuma tarjoaa paljon tilaa synkronisiteettisille munkkien välisille homoseksivitseille.) Hän ei tosin tuominnut liberaaleja tai lutkamaisesti käyttäytyviä feministejä, vaan ohjeisti munkkeja. (Onkin oikein hyvä jos moralisointi kohdistetaan omanuskoisiin eikä käytetä sodankäyntivälineenä sen ulkopuolella oleviin.)

Cassianuksella oli selibaattiudessa tasoja. Ja mitä korkeammalle munkki pääsi, sitä sukupuolisiveellisempi hän oli. Merkittävää oli, että jokainen näistä tasoista oli selibaatissa elämistä.
1: Ensimmäisessä tasossa munkki kykenee välttämään masturbointia herätessään.
2: Toisessa asteessa hän kykenee hallitsemaan ajatuksiaan niin että ne eivät harhaile seksuaalisiin aiheisiin.
3: Kolmannessa askeleessa hän ei saa seksuaalista kiihotusta nähdessään kauniita naisia.
4: Neljännessä vaiheessa munkki ei enää saa aamuerektioita, eikä munkin elin aamulla kohoa vaikka tätä stimuloitaisiinkin.
5: Viidennessä tasossa munkki ei saa seksuaalisia mielenliikutuksia lukiessaan seksuaalista materiaalia.
6: Kuudennessa tasossa ollaan immuuneja myös unessa nähdylle seksille.

Luokitelmat ovat siitä kiinnostavia, että ne ovat toisaalta paatuneen selibaatin kirjoittamia. Ja tämä kokemusasiantuntijuus näyttää viittaavan siihen että sanonta "mieli on vahva mutta liha on heikko" on hieman virheellinen. Näyttää että pornografiaan reagoiminen on vaikeammin hallittavissa kuin masturbointiin liittyvä stimulointi. Munkin pahin vihollinen ei ole alaston nainen tai porno, vaan hänen unensa. Tämä on ajatuksena kiehtova. Etenkin kun Cassianus korostaa että vain jotkut pyhimykset ovat päässeet viitostasolle ja kuutostasolle.

Kun huomaat tämän
katolisen kirkon krusifiksin
vatsalihakset, tulee mieleen
kaikenlaisia kysymyksiä,
vaikka siitä onko kyseessä
King of Glory Hole.

Mutta minä en tietenkään olisi minä jos en miettisi miten tätä hierarkiaa on testattu. Käytännössähän ihminen voi tietää asioita lähinnä jonkinlaisesta kokemuksesta. On hauskaa ajatella miten jossain vaiheessa munkki ensin pidättäytyy aamuisesta masturboinnista ja jossain vaiheessa hän on sitten sellaisella vyökoetasolla että nimenomaan kokeilee elimensä reaktiivisuutta. Ja tässä pervomielisyyteni on jossain määrin oikeutettua. Sillä jos mietitään luostarielämää, on hyvä tiedostaa että tietoinen kamppailu helposti muistuttaa niistä haluista ja asioista joita yritetään torjua. Pahinta tässä kaikessa on tietenkin se, että pidättäytyminen johtaa helposti erilaisiin mielleyhtymiin. Ja sitten niitä alkaa löytämään kaikkialta. Mukaan lukien Jeesusta kuvaavat Pyhät krusifiksit. Ja kun näitä asioita on kerran nähnyt, niitä on vaikeaa unohtaa.

Mutta sitten jos mietitään miten munkit pääsivät yhteyteen pornografisen kirjallisuuden kanssa ollaankin sitten erikoisella tasolla. Joku voisi sanoa että tämä olisi osoitus siitä miten pyhimyksetkin lukevat pornoa. Mutta tosiasiassa on syytä muistaa että munkit kopioivat kirjallisuutta. Ja vaikka nykyaikana hartauskirjallisuus ajatellaan seksittömäksi, on syytä aivan oikeasti lukea joitain keskiajan hengellisiä kirjoja. Etenkin niitä joissa puhutaan - toki tuomitsevasti - seksuaalisuudesta.
1: Jos lukee vaikka Jean de Gersonin kirjaa joka käsittelee niinkin pitkästyttävää aihetta kuin munkien ripittämistä, voi huomata osioita jotka ovat haasteellisia sillä de Gerson käyttää varsin kuvailevaa kieltä kertoessaan munkkien lihallisista haluista ja niihin liittyvistä ajatuksista. ; Sama tunne on toki monissa nykyajankin moralistisissa teoksissa. Näyttää enemmänkin siltä että paheksunta ja moralismi ovat tekosyitä ikään kuin hypätä syvään päähän koko aihetta.
2: Samoin kirjoista löytyy Aelredin kaltaisia teoksia. Hän oli ensin elänyt seksuaalista elämää ja vasta myöhemmin tehnyt munkinlupauksen. Hän korosti että kadonneen lampaan kohdalla pidättäytyminen on vaikeaa koska ihminen tietää mistä luopuu.

Eli viitostason testaamiseksi riittävät sen tyyliset hartauskirjat joita saatettiin tarjota tutustuttavaksi aivan aloittelevillekin munkeille. Mikä on tavallaan huvittavaa. Siksi, kun on ensin aamulla vemputtanut kaluaan vimmatusti, oli luontevaa ja helppoa mennä koettelemaan siveytensä tasoa luostarin kirjaston hartaimpien teosten osastolle. Valitettavasti tässä on mukana pieni koukku. Jos kirjastovierailun vuoksi kuuluu voihkintaa, muut munkit tietävät epäonnistumiseta. Mutta jos sieltä sen sijaan kuuluu "kyllä, kyllä" tai muita kannustushuutoja, tiedetään että uusi syvempi siveyden taso on saavutettu.

Perusoikeus, perustarve, peruspalvelu

Minä, aikana jolloin Suomen Valtio henkilökohtaisesti
takasi minulle kaikki perustarpeeni. (Eli kenttäehtoollisen.)

Omana armeija-aikanani on jännittävää huomata että kasarmille mennessä otettiin melko paljon asioita pois. Kaikkien piti pukeutua samalla tavalla. Kaikkien piti asua yhteisnukkumatiloissa de facto satunnaisesti arvottujen ventovieraiden kanssa. Ideologinen julistus oli ehdottomasti kiellettyä vaikka armeija on maallis-poliittinen. Sen sijaan uskonnonharjoittamista pidettiin hyvänä ja tähän kannustettiin. Ikään kuin uskonto olisi jotenkin aivan eri asia kuin muu aatteellinen toiminta.

Armeijassa mielenkiintoista oli sekin että paikka kahlitsi vapautta hyvin tarkasti. Nukkumapaikkaa ja aikaa myöten. Armeija myös tarvittaessa kontrolloin valvomista, ennen kaikkea sitä oli tehtävä tarpeettoman pitkiä aikoja. Myös kaapissa olevat tavaroita oli standardisoitu ja niiden asettelunkin piti noudattaa tiettyä kaavaa. Aamukusi tehtiin komennettuna rituaalina jossa tärkeintä oli ymmärtää että ei oikeasti kuse vaan tekee sen sitten myöhemmin. (Koska annettu vajaa minuutti ei riitä mihinkään. Eikä kukaan olettanutkaan että se riittää.) Miksi armeijan tuli tarjota jotkut asiat mutta ei toisia? Koska toiset ovat perusasioita jotka armeija hoitaa. Ja hyvin moni muu asia sitten ei. Eiperustavanlaatuiset eiperusasiat voidaan ottaa pois ja nauraa päälle. Pilkata sillä päivärahalla joka on niin pieni että se on jo vittuilua. (Parempi täysin ilman. Sanonko mihin koloseen voitte tunkea päivärahanne? Teillä armeijalaisilla on tiettävästi niitä ruhtinaalliset kaksi, molemmissa päissä. En välitä kumpaan peräsuolenmutkaanne ne tungette. Mutta tunkekaa!)

Perusasiat kuntoon?

Teologian ylioppilaiden lehti "Kyyhkynen" haastatteli tähän sopien kenttäpiispa Pekka Särkiötä. Hän komppaa ajatusta uskonnon erityisasemasta. "Kenttäpiispan samoin kuin sotilaspappienkin palkan maksaa valtio, ei kirkko. Etenkin vapaa-ajattelijoiden suunnalta tämän järjestelmän mielekkyys on kyseenalaistettu. ”Minusta siinä ei ole mitään epäselvää”, Särkiö vastaa. ”Uskonto on yksi ihmisen perustarpeista. Lähdetään siitä, että kun valtio kerran määrää varusmiehen palvelukseen, sen on huolehdittava perustarpeista. Yhteiskunta hoitaa silloin ravinnon, majoitukset, terveydenhuollon, lomamatkat ja uskonnon. Uskonto kuuluu ihmisoikeuksiin.”"

Se mikä on ihmisoikeus on sitten kuitenkin hyvin vaikea asia. Miksi kristinuskolla on annettu suurempi merkitys kuin vaikka evolutionismille tai poliittiselle vihreydelle? (Ensimmäistä syytetään usein uskonnoksi, jälkimmäinen näyttää monin paikoin sellaiselta omiin silmiini. Siksi esimerkit.) Toisaalta ihmetyttää miksi kenttäateisteja ei ole. Kenties siksi että "ateismi on uskonto" siihen asti kunnes "uskonto" tarkoittaa sellaista asiaa johon liittyy oikeuksia. Ja joka nähdään tärkeänä asiana.

Särkiön strategia : "ihmisoikeus" -sanan ylikäyttäminen on suosittua. Ihmisoikeudet ovat mukava asia. Jokainen kannattaa ihmisoikeuksia ja jokainen joka tunnustaa vastustavansa ihmisoikeuksia on paha ihminen. Tätä tematiikkaa käytettiin melko paljon myös ns. tasa-arvoisessa avioliittolaissa. Olen, tunnetusti, tämän lainmuutoksen ystävä. Mutta minua ihmetytti se että asiaa myytiin nimenomaan ihmisoikeuksien nimellä. Mielestäni asia koski enemmän hyviä oikeuksia kuin ihmisoikeuksia sanan vahvimmassa mielessä. Kysymys ei ollut siitä annetaanko homoille ihmisoikeuksia vaan siitä annetaanko homoille ihmisinä oikeuksia. (Toki asiassa tehtiin kikkailuja myös toiseen suuntaan. Eräät ihmiset kehtasivat kirjoittaa esimerkiksi kirjoja joiden henkenä on että homojen avioliitto rikkoo lasten ihmisoikeuksia. Ja eräiden mukaan se oli suoraan YK:n ihmisoikeusjulistuksen vastainen laki.) Ero on pieni mutta relevantti. Ja tämä ero johtaa sen tyyliseen henkeen jossa erimielisyys tekisi pahan ihmisen. Toki aivan liian moni sukupuolineutraalia avioliittoa vastustanut on kammottava nyylä kusipää joka tekee asenteellista juttuaan koska haluaa sortaa eikä tunnusta tätä sortamiseksi koska tekee tätä uskontonsa nimessä kuten kunnon emotionaalisesti turmeltuneen psykopaattisen teokraattitampion odottaa voikin. Mutta tämä ei ole kuitenkaan mikään tämän lainmuutoksen vastustamisen "irrottamaton attribuutti".

Näen Särkiön käyttämässä strategiassa samaa omituisuutta.
* Toki syynä saattaa olla se että Särkiö on varsin hyvin palkatussa työssä jossa tärkein tehtävä on keksiä oikeutuksia siitä että tämä palkansaanti jatkuu tulevaisuudessa.
* Kenties syynä on myös se, että hän toimii virassa armeijan puolella. Eli laitoksessa jolla on omituinen tapa jossa kuolinpaikan kertominen on jotain jonka toivotaan lähentävän instituutiota sotilaisiin. Tällä viittaan tuoreeseen ilmoitukseen "palvelupaikan kertomisesta". "Pääesikunta pohtii parhaillaan sitä, pitäisikö Puolustusvoimien ottaa yhteys kaikkiin asevelvollisiin. HS:n tiedon mukaan Puolustusvoimat harkitsee kirjeen lähettämistä kaikille reserviläisille. Kirjeessä olisi muun muassa tieto vastaanottajan sodan ajan sijoituksesta. Tavoitteena on lähentää reserviläisten ja Puolustusvoimien suhdetta." Juttu on kaiken kaikkiaan niin absurdi että sitä ei voi kuin ajatella että Pääesikunnassa ollaan aivan helvetin tyhmiä. Tai sitten kyseessä on sota-aikaan valmistautumista jota tehdään Putin -nimen kaikujen takia. Ja perustelut on tehty diplomatiasyistä kun suora ja avoin tunnustus siitä että "idän ihme, lännen kauhu" saattaa todella tarkoittaa sitä että "perästä nousee sankka sauhu" haiskahtaa avoimelta sotatoimiin ryhtymiseltä.
* Mutta Särkiön strategia taitaa kuitenkin noudattaa pääasiassa "kirkon virallista kantaa". Tässä viittaan siihen mitä esimerkiksi Elias Tanni on sanonut "Yleinen pappeus taas perustuu siihen, että pappeus on lähtökohtaisesti maallinen virka, ei sakramentti. Pappia tarvitaan yhteiskunnassa kuten tarvitaan maanviljelijöitä, sairaanhoitajia, lakimiehiä… siksi on tärkeää, että kukin ammattikunta osaa asiansa."

Mikä on perustavaa?

Peruskysymys sitten onkin että mikä on perustarve jolla oikeutetaan asia perusoikeudeksi - ja jonka kautta syntyy tämänlainen peruspalvelu. Usein haiskahtaa että takana on lähinnä homo religiosus -ihmiskuva. Eli malli joka on psykologisesti liioiteltu. Ja jota joudutaan puolustamaan tavoilla joissa uskonto -sanan merkitys pakosti katoaa ja laimenee. "Ateismista tulee uskontoa" koska muuten homo religiosus -ihmiskuva falsifioituisi. Ja tässä sitten käy toisin kuin uskontotieteen peruslähtökohdan mukaan jossa uskonto on esimerkiksi uskontotieteilijä Matti Kamppisen mukaan "kaavoittunutta vuorovaikutusta kulttuurisesti postuloitujen yli-inhimillisten olentojen kanssa". Uskonto alkaa tarkoittamaan niin laajaa asiaa että se ei enää tarkoita sitä mihin sillä viitataan kun puhutaan jostain niinkin eksaktista kuin kenttäpiispan virasta.

Samanaikaisesti moni selittää että esimerkiksi seksin harjoittamiseen liittyvät asiat eivät ole ihmisoikeuksia. Itse asiassa niitä koskee asia joka tuli tuoreesti vastaan erotiikkakaupan yhteydessä. "Yrittäjät yllättyivät saadessaan kielteisen rahoituspäätöksen Finnveralta. Heidän mukaansa Finnvera ei pitänyt toimintaa eettisten arvojen mukaisena" ... "He sanoivat, että eettiset arvot ovat esteenä meidän tukemiseen. Lähdettiin ajamaan asiaa vaatteiden ja naisten seksuaali- ja terveystuotteiden kauppana. Meillä on esimerkiksi geisha-kuulia, joilla pidetään kuntoa yllä. Ilmeisesti erotiikkavälineet olivat heille liikaa." Perusteeksi on usein kerrottu sen tyylisiä asioita että ilman ruokaa ja juomaa ihminen kuolee, mutta selibaatit eivät kuole.

Logiikka on tietenkin aivan mahtavaa. Sillä sitä kautta voitaisiin nostaa esiin vaikkapa se että perusasiat ovat Maslown tarvehierarkian pohjalla tai mahdollisimman alhaalla. Silloin tarve pienenee mitä ylemmäs tarvehierarkiassa kiivitään. Valitettavasti tämä tekee seksuaalisuudesta keskeisemmän perusasian kuin itsensä toteuttamiseen liittyvästä uskonnosta. Uskonto ei tuo kaloreita, ja vaikka moni uskovainen muuta väittääkin, Jeesus ei suojele luonnonvoimilta, viruksilta, kylmältä tai päähän impaktinomaisesti lentäviltä suurnopeuksisilta pienikokoisilta metallisilta kappaleilta.

Mielenkiintoista on että seksuaalisuus on yleisinhimillistä. Mutta armeija ei taannut runkkukoppeja. Vaikka juuri niille olisi erityistä tarvetta paikassa jossa nukutaan ja jopa käydään suihkussa yhteisissä tiloissa käytännössä vailla yksityisyyttä. Runkkukoppia ei nähdä perusoikeutena vaan epäeettisyytenä. Eli sitä ei vain järjestetä vaan sellaisen järjestämistä pidettäisiin eitoivottuna. Mikä on käsittämätöntä kun samanaikaisesti uskonnonharjoittaminen on ihmisen erottamaton perustarve joka pitää siksi liittää sotilasvalaan asti.
1: Rehellisyyden nimissä. Jos armeija ei järjestä tätä, se rakennetaan. Käytimme armeijan laajakulmakalusteita yöaikaisiin. Myös eroottisiin julkaisuihin. Kuvittelivat että joku armeijan yhdestä valvovasta armeijatoverista muodostuva valvontajärjestelmä, pari turvakameraa ja lukko toimisi minään esteenä yritteliäälle mielelle! Itse tosin tarvitsin keinoja lähinnä koska halusin pelata playstationia. Tosin kulutin armeijassa paljon aikaa kaikkeen kyseenalaiseen. Esimerkiksi leireillä kulutin aikaani ruuan varasteluun. Oli nälkä, laihduin koko ajan. B -ryhmään siirtämisen aikaan painoin jo alle 50 kiloa (olin yli metri kahdeksankymmentä pitkä.) So there is perustarpeet in your priesthood's fucking arse!

Kaiken kaikkiaan:

On siis selvää että ainakaan Maslown tarvehierarkia ei toimi ihmisoikeuksien perustana. Tosin filosofisen analyysin avulla on vaikeaa sanoa mikä on tai ei ole ihmisoikeus. Sillä ilmoilla on ainoastaan kannanottoja siitä mikä on ihmisoikeus ja mikä ei ole. Argumentit eivät ole kovin laajasti sovellettavia, niitä vaivaa hyvin läpitunkeva domeenispesifisyys. Kaikki argumentit ovat spesiaalisti juuri tätä tiettyä kysymystä koskevia. Sama argumentti ei osu kaikkeen mitä kuvataan ihmisoikeudeksi. Oikeastaan ainut tapa ymmärtää ihmisoikeudet on ymmärtää ne poliittiseksi peliksi. Silloin ainut tapa oppia ihmisoikeuksien sisältö on tehdä se mihin isoäitini minut patisti. Eli lukea YK:n ihmisioikeusjulistus. Ja tehdä tämä ulkolukuna, kuin dogmaatikko. Ei minkään laajakirjoisen filosofisen ideologia-analyysin kautta. Tilannekohtainen etiikka ei mitään yhtä Kantin kategorista imperatiivia noudata. Ja kenties tämä on hyväkin. Tai sitten se on vain mielivaltaa. (Oikeus nimeen ja uskonnonharjoittamiseen ovat ihmisoikeuksia vaikka ne eivät ole elintärkeitä kuten oikeus ruokaan. Eikä niille tarvita argumentteja koska ne lukevat ihmisoikeusjulistuksessa. Period.)

Oli miten vain niin laajassa mielessä "ihmisoikeus" on sellainen oikeus jolla on riittävän hyvin rahoitettu lobbausjärjestö. Ja siksi Särkiö kokee hoitavansa asioitaan perustarpeiden äärellä.

Upotetaan hanskat moraaliongelmaan

Jos katsotaan tapaa jolla ihmiset puhuvat moraalista ja etiikasta, ei ole vaikeaa huomata että he käsittelevät moraaliarvostelmia ikään kuin ne olisivat kohteen attribuutteja. Tällöin ne muodostavat sen tyylisiä lauseita kuin "ruoho on vihreää". Tai koska kyseessä on etiikka on väitelause enemmänkin muotoa "masturbointi on väärin". Uskonnot ovat tässä usein samalla linjalla. Ne opettavat etiikkaa siinä mielessä että ne kertovat että tietyt asiat ovat väärin ja tietyt asiat eivät ole. Eli ne kertovat minkä laatuinen tämä "moraalinen attribuutti" jossain asiassa tai tapahtumassa on.

Moni on tähän tasoon tyytyväinen. Se tuntuu antavan selityksen ja antavan vastauksen. Kuitenkin tämä on tavallaan vähän sama kuin yrittäisi vastata olemassaolon kysymykseen, kysymykseen siitä että "miksi jotain on olemassa sen sijaan että ei olisi mitään". Vastauksena Jumala tuntuu jossain määrin selittävältä. Mutta ongelmana on se, että se ei tosiasiassa kerro muuta kuin että Jumala on olemassa, eikä se vastaa kysymykseen miksi Jumala on ollut olemassa sen sijaan että ei olisi mitään.

Tätä pulmaa aukomaan otettiin sitten etiikan kohdalla metaetiikka. Se ei vain kerro "moraalisista attribuuteista" vaan siitä mitä moraali on. (Ruohoesimerkkiä katsoen se ei tavallaan pyri kuvaamaan ruohoa vaan selittää vihreää väriä.) Tässä kohden on tietenkin monia erilaisia tapoja vastata kysymykseen. Taustalla on yleensä jonkinlainen ontologinen kannanotto siitä mitä moraali on. Ja tätä kautta moraalisuus sitten selitetään.

Yksi tapa katsoa asiaa on nihilismi. Siinä moraali on illuusio. Se on yksi tapa hoitaa metaetiikka filosofisesti kuntoon. Toinen on emotivismi joka taas kertoo että moraaliset lauseet eivät kuvaa tosiasioita vaan tunteita. Näin ollen moraalissa ei ole kysymys siitä mitä se on vaan mitä sillä tekee. Siksi jos joku sanoo että "masturbointi on väärin" hän itse asiassa emotivistisen metaetiikan mukaan sanoo jotain tunteistaan. Tässä toiset koulukunnat panostaisivat ajatukseen siitä että masturbointi ällöttää häntä. Toiset taas korostavat sitä että masturbointi voi hyvinkin ihastuttaa, mutta sitä pidetään vaikka pidemmällä tähtäimellä rappiollisena ja vahingollisena. (Toisaalta joku voi inhota masturbointia yleisesti mutta nauttia masturboimisesta tietyn henkilön läheisyydessä. Tällöin on vaikeaa tietää onko masturbointiin koettu vastenmielisyys yhteiskunnan normi vai onko tiettyyn ihmiseen obsessoituminen vaikkapa pornoviihteen aikaansaamaa turmellusta. Kun mielessä on sisäinen ristiriita niin kumpaa tunnetta pitäisi seurata. Emotivisti joutuu miettimään mitä hänen tunteensa todella ovat. Että onko jompi kumpi kuitenkin ideologiaa joka vain on opetettu selkäytimeen. Ja sen jälkeen metaeetikon kannattaa miettiä että miksi emootio on eettisempi kuin yleinen moraalinormi, koska silloin hän tietää miksi emootio on parempi tapa määrittää moraali kuin vaikka uskonnon dogmatiikka.)

Olen laittanut nihilismin ja emotivismin esille sen vuoksi että tässä kohden asia muuttuu hieman tahmaiseksi. Niillä on nimittäin yhtymäkohtia performativismiin (non-cognitivism), metaeettiseen näkemykseen jonka mukaan eettiset väitelauseet eivät ole rationaaliselta tasoltaan tosia eivätkä epätosia. Eli kun joku puhuu moraalista hän puhuu asiasta jolla ei ole lainkaan totuusarvoa. Kun joku esittää moraalilauseen, on katsottava vain mitä toimintaa hän haluaa tukea tai rajoittaa. Ja mitä hän itse toimii tai mistä aktiosta hän pidättäytyy.

Tämän konseptin kohdalla on mainittava kaksi eetikkoa, Frege ja Geach. Heillä on ongelma nimeltä "embedding problem". Se on kenties merkittävin yksittäinen metaeettinen ongelma. Nimittäin jos meillä on vastaus tähän ongelmaan, annamme väistämättä performativistille suuren merkityksen, joka taas on tuhoisaa lähes kaikille muille etiikan teorioille. Toisaalta jos tähän ei ole ratkaisua on väistämättä ajateltava että olisi käytettävä sellaista metaetiikkaa jossa moraaliväitteillä on totuusarvo.

Lähtökohta asiaan on varsin helppo ymmärtää. Jos esimerkiksi sanomme että "masturbointi on väärin" moni ajattelee että se tarkoittaa sitä että se on ristiriidassa lauseen "masturbointi on moraalisesti kannustettavaa". Mutta jos lauseilla ei ole totuusarvoa, tämä ajatus ei olekaan mitenkään väistämätön. Jos kyse ei ole totuusarvoista, molemmat lauseet voidaan esittää samanaikaisesti.

Mutta tämä ei ole se varsinainen probleema. Se on hieman hienostuneempi. Se on kuitenkin itsessään melko yksinkertainen ; Tietyt moraaliset lauseet ja niitä koskevat väitteet muodostavat semanttisesti mutkikkaita lauseita jotka ovat rakenteeltaan sellaisia että niitä on hyvin vaikea selittää jos niillä ei ole totuusarvoa.

Jos esimerkiksi esitämme että "masturbointi on väärin", katsomme että se koskee paitsi meitä itseämme myös muita. Ja näin voimme rakentaa lauseita "Jos masturbointi on väärin niin se, että houkuttelet veljesi masturboimaan on myös väärin." Logiikan kannalta päätelmä on modus ponens. Kyseessä ei ole päättelyvirhe ; Siinä ei ole ristiriitaa tai kehäpäätelmää. Premisseistä seuraa johtopäätös, eikä ekvivokaatiota tapahdu. Performativistin mukaan tässä ei olisi itse asiassa ilmaistu mitään. Kuitenkin tämänlaisia lausumia tehdään ja niiden käsittely ei tuota mitään ongelmia.

Itse asiassa filosofiassa on käsitelty analyysiä usein siten että lauseissa on usein kokonaisuus jota ei ole esitetty aikaisemmin. Mutta sen sisältö voidaan ymmärtää koska sen osaset tunnetaan muutoin (compositionality constraint). Jos "masturboin keittiön lattialla", voi lukija teeskennellä että ei ole koskaan törmännyt lauseeseen. Mutta koska hän tietää mitä "lattia", "keittiö" ja "masturbointi" tarkoittavat, syntyy kokonaisuudesta ymmärrettävä. Lukija saa päähänsä ajatuksen. Häiritsevän ajatuksen. Likaisen ajatuksen. Mahdollisesti impulsseja osallistua toimintaan.. Mutta jos moraali on absurdia, arationaalista tai irrationaalista (eli sillä ei jostain syystä ole totuusarvoa) on vaikeaa ymmärtää miksi näitä moraalilauseita rakennetaan, lausutaan ja niiden lausumien sisältö myös käsitetään.

Embedding problem on merkittävä haaste. Se itse asiassa käytännössä tuhosi performativismin. Se ei ole kovin innostanut eetikoita. Ongelmalle on toki helppoja intuitiivisia ratkaisuja jotka ovat enemmän tai enemmän vääriä. Jos esimerkiksi korvataan päättelyä muotoon (P1) Jos minä ajattelen että masturbointi on väärin, niin se tarkoittaa sitä että veljeni kannustaminen masturbointiin on väärin. (P2) Olen sitä mieltä että masturbointi on väärin (J) eli minun tulisi ajatella että veljen kannustaminen masturbointiin on väärin. Tämä tekee lauseesta validin ja se vastaa jossain määrin performativistista asennetta. Kuitenkin tässä ohitetaan se että tässä ei puhuta enää ei-loogisesta konseptista. "Olen sitä mieltä että masturbointi on väärin" ei ole eettinen lausunto vaan väite joka on joko tosi tai epätosi. Näin ollen se välittää kyllä asenteen mutta ei moraalin absurditeettia. Väitelauseet tässä korjatussa muodossa eivät enää ole ytimeltään performativistisia. Haaste onkin paljon mutkikkaampi. Kuten siihen liittyvät myöhemmät ratkaisuyrityksetkin.

Moni performativisti kykenee lähinnä virnistämään ongelmalle. Jos moraali on absurdia se on kenties hauskin tapa hoitaa ongelma, tunnustamalla se ja lakaisemalla se maton alle ; Voidaan vaikka esittää että käsittelemme moraalia koskevia analyysejä kuin ne olisivat oletuksia. Oletuksien ei tarvitse olla totuudenmukaisia jotta niitä voidaan analysoida loogisesti. Päättelyn validius ei kuitenkaan ole sama kuin johtopäätöksen totenaolo. Carbage in-carbage out. Jotkut ovat halukkaampia pitämään kiinni eettisestä päättelystä eivätkä halua hylätä logiikan validiutta. But I prefer Grin. Minulle moraali on elämän kannalta tunteita ja tämän tason ulkopuolella meillä ei ole siitä tietoa saati järkeviä perusteita, mutta samalla ontologisesti se on jonkinlainen mysteeri. Voimme puhua etiikasta politiikassa ja vallankäytössä ja tunteilla miten mielimme. Silloin se sentään nojaa johonkin. Mutta metaetiikka on perimmiltään sitä että ihminen joko mitätöi tätä tunteilua turhaksi tai yrittää pumpata egopäissään siitä jonkin erottamattoman osan kosmoksen rakennetta. I definetly prefer Grin. Jos kikkelinhieronta on tyhjää se on lähes yhtä kornia kuin ajatus siitä että kikkelinhieronta jotenkin värisyttää laajasti jotain maailmankaikkeuden perusrakenteita. I just can not not Grin.

Kuinka suuri osa pornosta ei olekaan pornoa

1980 -luvulla tehtiin elokuva nimeltä "Cannibal Holocaust". Se oli shokeeraamiseen keskittyvä elokuva. Sen näyttelijöiltä kiellettiin muissa produktioissa näyttely ja mediassa esiintyminen määräajaksi elokuvan ilmestymisen jälkeen. Syynä oli se, että elokuvan tekijät halusivat levittää huhua siitä että elokuvassa olisi aitoa väkivaltaa. Elokuvaa onkin tämän vuoksi melko usein luultu aidoksi ns. snuff -elokuvaksi. Se on myynyt järkytyksellä.

Snuff -elokuvilla taas on vahvasti pornografinen maine. Vaikka niissä kuvataan varsin väkivaltaisia asioita joita on vaikea yhdistää mielikuvissa sellaiseen pornoon jossa näytetään rintoja, sukuelimiä ja panemista, se on kuitekin tavallaan pornografista. Mutta tämä elokuva on selvästi tehty myyminen mielessä.

Tämä on hyvin tärkeä muistaa. Sillä Rule 34:n mukaan kaikesta on tehty pornoa. Pornografiasta taas käytetään useimmin ns. intentionaalista määritelmää. Sen mukaan pornografiaa on sellainen teos jonka intentiona on aikaansaada seksuaalista kiihottumista. ; Tämä määritelmä on tietenkin tarpeen sen vuoksi että ihmiset kykenevät käyttämään miltei mitä tahansa masturbaationsa stimuloimiseen. Ja esimerkiksi valtaosa klassisesta taiteesta aikaansaa herkemmille hyvin samantapaisia reaktioita. Mutta vaikka ihminen voi tehdä mistä tahansa pornoa, ei ihmisten perversio ole ainut syy rule 34:n takana.

Asia on tätä vaikeampi. Keskustelin sisareni kanssa puhelimessa törystä. Esiin nousi monenlaisia asioita. Esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta voitaisiin ottaa sisareni näkemä video jossa kiinalaiset nylkevät julmasti turkiseläimiä. Luonnollisesti tässä yhteydessä esiin tuli myös se pahamaineinen japani. Tarkalleen ottaen japanilainen ankeriasporno. (Mikä niitä japanilaisia oikein vaivaa?) Käsite oli jotain sellaista että ei sitä voinut kaltaiseni utelikko muuta kuin painua googleen. Esiin tuleva materiaali oli varsin mielenkiintoista. Jos mielenkiintoinen tarkoittaa järkyttävää, häiritsevällä ja melko syvällä tavalla järkyttävää. Olenkin käyttänyt tätä sitten esimerkkinä myös muille ihmisille jotka ovat kenties katsoneet tätä aineistoa.

Tärkeintä on se, että tosiasiassa japanilaista ankeriaspornoa levittävä taho ei todennäköisesti välitä yhtään mitään seksuaalisesta kiihottumisesta. Internetissä sivustot saavat varoja katsojamäärien mukaan ; Luultavasti kyseessä on ilmiö jota katsotaan useammin siksi että katsotaan että se on ilmiönä todellakin olemassa. Käsitteessä on jotain sellaista joka on helppo muistaa. Ja itse olen katsonut ja ihmetellyt asiaa uudestaankin. Se on vähän kuin autokolari ; Katsoessa järkyttyy mutta poiskaan ei voi katsoa.

Toki pedofiilejen rinkejä katsellessa on hyvä muistaa että ihmiset ovat oikeasti järkyttävän perverssejä. Ja tämä varmasti selittää osan rule 34:ästä. Mutta jos asiaa lähestytään markkinoiden kannalta on kenties jopa taloudellisesti kannattavampaa lähestyä asiaa siten että googlehaun omituinen porno ei kerrokaan käyttäjänsä perversioista seksuaalisessa mielessä. Vaan jossain aivan muussa. Kenties aika monikin käy ihmettelemässä japanilaista ankeriaspornoa. (Google varmasti ihmettelee sanaparin yleistymistä Suomessa tämän blogauksen jälkeen..)

Mutta uskoisin että suuri osa pornografisesta materiaalista tarjoaa enemmänkin tilaa hihittelylle tai kauhistelulle. Pornokaupassa työskennellyt puolituttuni onkin kuvannut asiaa siten että asiakkaaksi tulee aika usein ihmisiä jotka katselevat kavereiden kanssa eri leluja, osoittelevat sormella ja naureskelevat. Ja hyvin harvoin ostavat mitään mainittavaa. Internetissä tämänlainen kier(t)okäynti on jo se josta rahaa tulee taloon sisään. Internet ei välitä googlaanko outoja sisareni kerrottua kauhistelumateriaalista. Internetin nettisivustojen mainosanasintakoneistot eivät myöskään tiedä - eikä välitä tietää - masturboiko joku nyljetyille supikoirille vai olenko huolissani eläinten hyvinvoinnista.

Ne ovat hurrrjan ironisia.

"Kellogg's" murojen uusi kampanja on ollut varsin ylpeyden syntinen, "PRIDE" -ylpeä. Kristityistä monet ovat, tietenkin, loukkaantuneet. Ja siitä on tullut tärkeä vastustettava kohde homojen vastustajille. Luonnollisesti myös suomen kielellä. Kunnian kruunu menee kenties Hannele Palomäelle jonka lausunto oli ”Aika erikoista mainontaa, onkohan tuo edes laillista.... :(” Sillä jos se loukkaa Palomäkeä sen täytyy olla paitsi hänestä inhottavaa, myös ehdottomasti laitonta.
1: Tosin samalla logiikalla Suomessa on ja on aina ollut jumalanpilkkalainsäädäntöä joten Palomäen asenne kumpuaa kristittyjen yleisestä asenteesta heidän arvojensa kanssa erimielisiä kohdataan. Voi tankata vaikka mitä "Pahategon Caari" ehdotti. . Islamin vastaaville järkyttyvät ja tähän liittyvien kristittyjen käsittelystä kovin suuttuvat eivät kohauta olkapäitäänkään tuon edessä. Sillä se on ihan eri asia. Ilmeisesti kristityt ovat ihmisiä ja muut eivät. Siinä ero!

Perushenkenä on se, että tämän takia tuote menee boikottiin. Myös jeesusmuroja osataan kaivata. Lisäksi kristityt osaavat tässä kohden kertoa että puuro on parempaa kuin murot.

Itsekään en syö Kellogg'sin muroja. Ihan osittain sen takia että nuo murot kehitettiin masturboinninvastustus mielessä. Sillä vaikka ikonoklasmia kannatankin, jotkin minulle tärkeät ja merkitykselliset Pyhät arvot ovat loukkaamattomia ja boikotoin sen vuoksi mielelläni tuotteita. Minua ei haittaa että John Harvey Kellogg oli ns. lepakonkakkahullu. Ja vieläpä sellaisella tavalla että hänen tekemisensä voidaan liittää näihin ideoihin. Kellogg, syvästi hengellisenä ihmisenä, kannatti ajan muodin mukaista eugeniikkaa ja segregaatiota. Eli sen lisäksi että hän nautti eugeniikasta hän liitti siihen myös rotukysymykset. Hänestä rotujen väliset avioliitot olisivat uhka ihmiskunnalle.

Koska Kellogg oli seitsemännen päivän adventisti hän oli luonnollisesti kristitty. Siksi häntä ja hänen murojaan on kehuttu kristillis-uskonnollisilla sivuilla. Kun nyt tämä boikotti-into on kovana, ihmettelen sitä että olen kuullut kristittyjen intoilevan etiikan perään ja kauhistelevan monenlaisia asioita. Kuitenkin näyttää olevan nimenomaan niin että kristillisyyden nimessä annetaan paljon anteeksi - kunhan siitä ei tule mediassa PR -katastrofia jolloin "ei ollut oikea kristitty". En voi kuin kysyä muroboikotin kohdalla muuta kuin että tuoko on se teidän etiikan raja. Rasismi ja eugeniikka ei mitään. Idiotia, no se tavallaan kuuluu seitsemännen päivän adventismin pakettiin. Runkkauksenkielto tekee muroista ihanteellisia jeesusmuroja. Mutta homottamista. Hyi!

Joitain puolivillaisia ajatuksia nörttien naisteniskennästä

Kirjoitin hikipediaan melko epäkohteliaan artikkelin pelimiesliikkeistä. Lähestyin termiä sen sisältämien sanojen kautta. (Tapa, jota etymologit kenties voisivat suosittella, mutta joka usein vääristää asioita taktisesti.) Ja näin esille nousi roolipelaajien, lautapelaajien ja korttipelaajien tekemät "liikkeet" naisten kanssa toimittaessa.

Tässä sivuraiteena oli viittaus animeen. Tämä ei ole vitsi. Sillä jos katsoo nimenomaan "miehille suunnattua romanttista sarjakuvaviihdettä japaniasta", voi huomata että niitä kaikkia kuvaa päähenkilön (mies) passiviteetti. Jos katsotaan mitä tahansa parisuhderomantiikkaa, esiin tulee sellaisia teoksia kuin "Love Hina". Ja niissä ideana on se, että passiivinen mies ympäröidään naisilla jotka vain haluavat häntä. On ymmärrettävää että nörttipoika jolla ei ole tyttöystävää samastuu tämänlaiseen passiiviseen päähenkilöön. Mutta siihen se sitten jääkin.

Itse asiassa se, mikä tässä nousee toiseksi pääteemaksi onkin tietty kohteliaisuus. Jo alkuun laittamani kappale toimii jonain joka puhuu säännöttämisestä. Ja niiden tehtävänä näyttää olevan muu kuin parisuhde. Tehtävänä on estää asioita menemästä sinne asti. Tämänlainen toiminta on tavallista ja se johtaa helposti friend zoneen. Tämä lähtökohta johtaa tietysti helposti jonkinlaiseen kyynistymiseen. Passiivisen sankarin mallia noudattava kun jää kohteliaasti yksin, kun yritteliäämmät onnistuvat. Jos eivät muuten niin brute forcella. Tästä syntyy helposti kuva siitä että pahat pojat ovat erityisen suosittuja. Tosiasiassa tärkein ero on kenties siinä että naiset suosivat jostain syystä niitä miehiä jotka he näkevät, tapaavat ja jotka, no, puhuvat heidän kanssaan.

Itse en näkisi tätä tilannetta kuitenkaan jonain jossa kysyjä onnistuu erityisen hyvin. Hän luultavasti lähinnä epäonnistuu useammin ja onnistuminen tulee sivutuotteena. (Hence brute force.) Ja kysyminen on aina jonkinlainen riski. Moni ajattelee tilannetta lopputuloksen kautta. Jos aluksi ei ole suhteessa, on huonoin vaihtoehto se että tulee ei ja sen jälkeen ei ole suhteessa. Tämä logiikka ei tosiasiassa päde kahdesta hyvin suuresta syystä:
1: Ei on aina jonkinlainen muutostekijä. Jos ei muuten niin itsetunnolle. Ei vaikuttaa siihen miten näet itsesi. Sosiaalisena eläimenä määritämme itsemme osittain sitä kautta mitä muut meille kertovat olevamme. (Paitsi ne onnelliset paskiaiset jotka sosiopaatteja ovat.) Jopa kaiken maailman röyhkeyttä korostavat pelimiehet puhuvat markkina-arvosta. Ja oma markkina-arvo itse asiassa selviää naisten käytöksen ja suhtautumisen kautta. Joten heillekin "ei" todellakin ei kenties muuta perimmäistä markkina-arvoa, mutta tarjoaa informaatiota siitä niin että tietämäsi markkina-arvo kalibroituu alaspäin. Nämä riskit myös kasvavat jos ollaan friend zonessa. Riskinä ei ole vain oma itsetunto vaan myös ystävyyteen liittyvät hyvät asiat. Nämä vaikeudet eivät ole ylitsepääsemättömissä : Itse noudatan perusideaa että kysyä voi, ja jos toinen kieltää kysymästä uudestaan, asiaan ei myöskään palata. Tämä ei toki ole mitään "voittamista" vaan enemmänkin "damage controllia".
2: Pääongelma on se, että pelimieslogiikka toimii tilastollisella tasolla. Ja mikäli yhtään muistan mistään mitään, ongelmana on se, että yleensä mielenkiinto kohdistuu joko yhteen tai hyvin rajalliseen määrään naisia. Ei on siis myös jokin joka tuhoaa unelman joilla masturboida yksin iltaisin. Tämänlaiset asiat ovat toki pitkässä aikajänteessä haitallisia ja syövät ihmistä, mutta ne ovat jonkinlaista lyhyenjänteen hedonismia. Ja kuten Eagleman "Incognito" -kirjassaan kertoo, ihmisillä on hyvin suuresti ongelmia näissä asioissa. Lyhytjänteinen heikkokin hyvä on jotain josta on vaikeaa luopua vaikka se olisi pitkässä jänteessä ihan järjellä ajatellen ja tiedetystikin haitallista.

Suurimmaksi osaksi tässä on tietysti suhtautuminen epäonnistumiseen. Tärkein asia joka pitäisi oppia on damage control. Passiivisella sankarilla on  Epäonnistumisenvälttämisstrategia. Yrittelijään roolina on se, että hänen on keskityttävä vahinkojen minimoimiseen. Tai kuten itse olen omia toimiani aikanani selittänyt. Kysymys ei ole siitä että uskoisin johonkin suureen onnistumiseen. Kysymys on siitä minkälaisen paskan vaihtoehdon haluan itselleni varata kymmenen vuoden päähän. (Jälkikäteen ajatellen onnistuin ihan hyvin, paremmin kuin nämä odotukset.) ; Toki tässä on hyvä huomata että on varmasti olemassa jokin "epätoivoisuuden mitta-asteikko" jossa ideaalina on se, että saa sen tietyn. Pelimiehet ovat, monien naistenkin silmiin, epätoivoisia koska he hakkaavat jo tasolla jossa tyydytään johonkin naiseen. Tämän alapuolella on enää passiivistuminen tai luottaminen sen varaan että Rule 34 jotenkin ihmeellisesti toteutuu omalla kohdalla. (Rule 34 on internetlaki jonka mukaan kaikesta on pornoa. Ja jos jostain on pornoa se on jonkun fetissi. Joten kenties itsekin voi päätyä jonkun fetissiksi. En jatka tästä yhtään pidemmälle, kiitos.)

Mutta kenties on leppeämpää muistaa että elämme kuitenkin moderneina aikoina. Nykyään naiset voivat todellakin myös olla aktiivisia. He tuskin löytävät ketään kotoa huutamasta "head shot" -huutoja kuulokemikrofoniin. Mutta tämä tarjoaa tilaa sille että on mahdollista kääntää klassiset sukupuoliroolit ympäri. Tämä tarjoaa kenties mahdollisuuden löytää ujoille nörttimiehille sopivia strategioita. Sellaisia jotka eivät nojaa siihen että pitäisi oleellisesti muuttaa persoonallisuustyyppiä joksikin jota ei ole.
1: Tässä kohden viisainta ei ole liittyä nörttipelaajiin. Sillä vaikka erilaiset korttipelit ja muut nörttimäiset harrastukset eivät ole maskuliinisia, niissä on paljon miehiä ja suhteessa heihin aika vähän naisia. Ja tämä johtaa siitä mielenkiintoiseen seikkaan että pelipiireissä olevien naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Nyrkkisääntönä on se, että vaikka nörttimiehet eivät kysy usein, joku heistä joskus harvoin uskaltautuu. Ja kun miehillä on yliedustus, on seurauksena se, että naiset ovat tilanteita joissa saa valita korkeintaan 2 luettelosta jossa on kolme ominaisuutta (a) kaunis (b) mielenterve (c) vapaa. Tämä on toki nyrkkisääntö, mutta se kuitenkin kuvaa "jotain oleellista". (RopePRO näet naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sinua. RopeCON. No, lue edeltä.)
2: Oikeasti se tapa jolla voi olla passiivinen ja laskea sen varaan että on todennäköistä saada joku vaatisi sitä että harrastuksien lisäksi olisi parasta vierailla muuallakin. Sellaisissa jossa on paljon naisia mutta vähän miehiä. Baari lienee tässäkohden huono. Tämänlaisissa tilanteissa passiivisuus ei ole ainakaan yhtä suuri haitta. Ainakin monien pelimiesten puheissa naiset ovat passiivisempia muta onnistuvat kuitenkin. Toki monet näistä asioista eivät ole välttämättä kovin kiinnostavia, joten suositeltavaa on että ihminen osaa kierouttaa omaa mieltään niin että Rule 34 toteutuu juuri tässä asiassa juuri omalla kohdalla jollain omituisella tavalla.

Tämä kaikki tosin todennäköiseti vaatii sitä, mikä pitäisi muutenkin olla itsestäänselvää. "Ole sellainen kuin olet" ei ole oikeasti mikään kovin hyvä keino. Järkevämpää on "olla parhaimmillaan". Parisuhteessa pitkässä tähtäimessä pärjäämisessä noin muutenkaan ei ole kysymys siitä mitä olet vaan mitä teet toisen puolesta. Oleminen ja tekeminen kietoutuvat yhteen omituisesti, toisistaan irrottamattomasti. Kenties itsenään olemisen sijasta olisi syytä keskittyä itsekseen tulemiseen. (Enkä puhu nyt mistään masturbointiasioista.)

Kehdonryöstäjät

Y by Jenny kirjoitti siitä "Mitä teinityttö haluaa aikuiselta mieheltä?" Hän reagoi MOT:n "Saalistajat verkossa" -ohjelmaan, jonka katsoin itsekin. (Ohjelma joka opettaa sen minkä vartijanakin huomasi. Aina, siis aina, löytyy selitys. Aivan joka kerran kysymys ei ole siitä miltä se verekseltään kiinni jäädessä näyttää.) Tässä asiassa on likimain yksi asiallinen mielipide ja minullakin on se. (Joskin korostan että teinien ja lasten välillä on jonkinlainen aste-ero, jota olisi voinut kenties hieman enemmän korostaa MOT:n ohjelmassa.) Tartun sen sijaan hieman toiseen asiaan.

"25-vuotias mies voi hyvinkin etsiä puhtaasti seksiä ja kiihottumista. Mutta 14-vuotias tyttö etsii rakkautta, huomiota ja hyväksyntää, vaikkei sitä itsekään ymmärtäisi. Tuossa iässä ihminen sukupuoleen katsomatta on niin epävarma ja isojen muutosten keskellä, että hän kaipaa elämäänsä jotain turvaa ja pysyvyyttä. Herkkää, romanttista, nuorta rakkautta."

En toki ole itse koskaan ollut 14 -vuotias tyttö. Mutta se, mitä olen teinitytöistä oppinut heidän käyttäytymistään seuraamalla oppia.
1: Se, mitä minä opin nuoruudessani on se, että teinitytöt nimenomaan ottaa itseään vanhempia poikia aika säännönmukaisesti. Puhutaan että kypsyvät nopeammin. Lisäksi olen viettänyt lukion alkuaikoina hyvin nolostuttavaa aikaa kun 15 -vuotias tyttönen on kertonut masturbointiasioita varsin suorasukaisesti. Seksi ja itseä vanhemmat pojat kiinnostavat melko ilmiselvästi tuossa iässä monia. ; Toisaalta siellä siveämmässä päässä tiedän että mm. opettajiin ihastutaan.
2: Toisaalta tässä on myös sukupuoliodotusajatus, jonkinlainen sukupuolittunut stereotypiointi. Jostain syystä yleisenä kantana on se, että teinityttö ei voi haluta seksiä 20-30v mieheltä, mutta samanaikaisesti pidetään itsestäänselvänä, että 15-vuotias poika haluaisi kovasti seksiä. Ja ei pidetä ollenkaan epänormaalina jos hänen himojensa kohde on vaikka 20-30v nainen. En usko että tässä on niin suuria eroja.

Itselläni on toki "jonkinlainen alitajuinen ikärajamittari" päässäni. Kun tuossa taannoin katsoin omia lukioajan valokuvia, olin järkyttynyt sen ajan tyttöystävistäni. Nyt ne näyttävät ihan pennuilta, ja oli tavallaan järkytys palatakin entiseen mieleensä. Silloin on tietysti ollut suunnilleen samanikäinen. Preferenssit ovat siis selvästi vanhentuneet oman iän karttuessa. Ja siksi esitänkin, että teinitytön haluama seksi on luonnollista ja ymmärrettävää. Mutta sen sijaan 15 -vuotiaasta kiinnostunutta 30 -vuotiasta miestä on vaikeampi ymmärtää.
1: Ihmiset ovat täysi-ikäisinäkin keskimäärinkin ääliöitä, joten miksi lähteä erikseen ja tarkoituksella pahentamaan tilannetta hakemalla gaussin käyrän kypsymättömästä päästä. Tätä argumenttia heikentää tosin se, että en ole ikinä tavannut yli parikymppistä hyvännäköistä sosiaalisesti lahjakasta miestä joka erityisesti hakisi kumppaniaan yläasteen pihasta.
2: Suojaikäraja ei koske sitä että sen iän jälkeen asiat ikään kuin luonnollisesti alkaisivat kiinnostaa. Se, mitä teini tai lapsi haluaa tässä vaiheessa on aivan irrelevanttia. Halukkuus on merkittävä seikka vasta suojaikärajan jälkeen. Tässä logiikka on sama mikä kaikissa ikärajoissa ; Lapset ja teinit eivät aina tiedä mihin ovat ryhtymässä. Aikuisilla on siksi vastuu toimia moraalisesti näissä tapauksissa, ja noudattaa edes lain määräämiä rajoja.
3: Jos teinipoikien seksistä puhutaan vähätellen, on hyvä huomata että seksi on taitolaji molempiin suuntiin. Kolmekymppisellä on sen sijaan masturbointiin tottunut käsi. Sitä taitotasoa on kenenkään kokemattoman teinitytön vaikeaa ylittää.

Kenties pahinta on tietysti se, että tosiasiassa ajatus siitä että teinityttö haluaa rakkautta eikä pelkästään seksiä ja kiihottumista on sinänsä järkyttävä, että sitä ei tavallaan pitäisi tarvita edes kertoa. Tavallaan kyse ei ole siitä ovatko he teinityttöjä, vaan ovatko he ihmisiä. Uskoisin että jollain omituisella tavalla tämä täsmälleen sama sopii niihin teinityttöjä ja sakkolihaa verkossa saalistavillekin. Toisaalta tämän rinnalla on aina ja kaikilla, myös meillä 20-30 -vuotiailla miehillä ; Ihmiset yleisesti eivät vaikuta kiinostuneita toisista ihmisistä henkilöinä vaan jonkinlaisina välineinä. Puolison ulkonäkö painaa myös naisille, joten kyllä hekin jossain määrin painottavat sitä toisen ihmisen runkkualustapuolta. Ongelma on tältä osin enemmänkin systemaattinen kuin jotain joka kohdistuisi erityisesti teinityttöihin.

---

Kirjoittaja välittää 14 -vuotiaista tytöistä ja kiertää siksi heidät kaukaa. Tosin niin hän kiertää kaukaa paljon muitakin ihmisiä.

Endless possibilititties

Ylenmääräinen määrä
eroottista aineistoa.
Ei koskaan aiemmin kokeiltu
yhtään missään kulttuurissa,
niinkuin koskaan ikinä.

Olen viime päivinä osallistunut keskusteluun joka käsitteli pornon haitallisuutta. Eräs osallistuja otti tässä esiin evoluutiopsykologisen argumentin joka on sidottavissa ekologiseen loukkuun. Argumentin ydin oli siinä että ihmiset ovat kehittyneet erilaisissa olosuhteissa. Ja että porno on vaarallinen kokeilu koska se hämää miesten seksiin virittyneitä aivoja. Ja että ennen ei ole ollut tarjolla niin helposti niin kaikenlaisia seksuaalisia kuvia ja skenaarioita. Ja koska emme ole sopeutuneet tähän erikoislaatuiseen tilaan, niin pornografia on itse asiassa vaarallinen kokeilu.

Näkökulma oli hieman hätkähdyttävä koska melko usein evoluutiopsykologit lähinnä selittävät miksi miehet ovat kiinnostuneita pornokuvien katsomisesta sen sijaan, että jonottaisivat spermapankkiin. Vaikka jälkimmäinen kasvattaisi kelpoisuutta niin ihmisen historiassa valtaosa ajasta miesten lisääntyminen on korreloinut alastomien naisten näkemiseen ja naisruumiista kiihottuminen on siksi ikään kuin "syväohjelmoitunutta".

Argumentin kanssa erimielisyys on tavallaan hyvin helppoa. Se nimittäin vaatii vain sen, että otetaan argumentin esittäjän kanssa yhteinen evoluutiopsykologian hyväksyvä näkökanta. Ja sitten sen jälkeen ekologisen loukun ajatus otetaan vakavasti.

Tosiasiassa teknologia on muuttanut elämässämme kaikkea. Jo kirjojen keksiminen oli aikanaan luonnoton kokeilu, joka sopeutti ihmisiä tilaan jossa muistamista voitiin ulkoistaa. Ja koska ihminen ei ollut sopeutunut tähän niin kyseessä oli vaarallinen kokeilu. Sama henki itse asiassa osuu joka ikiseen innovaatioon. Ja kyllä. Se tarkoittaa sitä että usein kun teknologia vastaa johonkin ongelmaan, se myös luo uuden tilalle. Esimerkiksi jos nälänhätäongelmaa korjataan voidaan saada ylensyöntiä. Kun nälkävuosia on saatu peitettyä on tilalle tullut diabetes. Eikä tähän voi sanoa muuta kuin "hikipedian" "keskiajan" henkeen, että "Arvasit oikein – tästä kaikesta saamme kiittää keskiaikaa. Vai näetkö kirveskuolemaa enää vuoden 2014 kuolinsyyluettelossa? Et. Aivan, älä enää mollaa keskiaikaa! Ikinä. Entäpä syöpä? Näetkö sitä vuonna 893? Et. Siitäs sait, senkin modernismin lellikkilapsi." Me kaikki kuolemme, joten jossain määrin kaikki elämää ja kuolemaa jossain määrin koskevat kysymykset latistuvat tilastojen painottamiseksi.

Kuitenkin huomio keskittyy varsin valikoivasti siihen mitä pelätään ja mitä ei. Tämä johtuu evoluutiopsykologisen näkökulman mukaan siitä että ihmiset ovat sopeutuneet menneisiin olosuhteisiin. On varsin helppoa esittää että pornoon liitetyt problematisoinnit ovat nekin todennäköisesti ekologinen loukku. Niissä alastoman naisen valokuva koetaan alastomaksi naiseksi paitsi pornorunkkaajan myös pornorunkkaamisen moralisoijan kesken. Voidaankin nähdä että moralisointi on ollut järkevää silloin kun joku on tuijottanut naisia salaa puskasta. ; Asiaa voi valottaa vaikka seuraavan esimerkin kautta. Naisen toisia naisia kohtaan kokema mustasukkaisuus on evolutiivisesti järkevää jos mies siirtää siittiöitään jonkun toisen naisen vaginaan silloin "kun kuu on täysi ja muna kypsä". Sillä ihmislapset vaativat paljon hoivaa ja tämä sitoo miehen resursseja ja ne ovat pois naisen omilta lapsilta. Sen sijaan ei ole järkevää olla mustasukkainen kuvalle. ; Mutta koska pornokuvia ei ole ennen ollut, ihmiset eivät ole järkeviä vaan mielen skeemat sotkeutuvat. Pornomoralismi on hyvinkin helposti ymmärrettävissä evoluutiopsykologiseksi ekologiseksi loukuksi.

Eli väittäisin että kaikesta uniikkiudestaan huolimatta tämäkin argumentti latistuu varsin keskinkertaiseksi moralismiksi.

Raiskausfantasia aka. Ne kerjäsivät sitä!

Kun listataan naisten yleisimpiä seksuaalisia fantasioita, esiin nousee toistuvasti se, että raiskausfantasiat ovat hyvin suosittuja. Se on paitsi yleinen, myös ehdottomasti suosituimpien joukossa. Ajatus on loogikon silmiin omituinen. Sillä jos haluat että sinut raiskataan, sinua ei raiskata. Voidaan siis sanoa, että by definition kukaan ei siis halua raiskaamista. Eli kenelläkään naisella ei voi olla raiskausfantasiaa.

Mutta kun katsotaan tarkasti, voidaan huomata toistuva rakenne. Joka voidaan tiivistää vaikka muotoon "These female sex fantasies usually involve a gorgeous man carrying her off to his bedroom and quickly getting down to business. She’ll protest as he tears her clothing off and expertly arouses her body, but on the inside, she’ll love every minute of it. This continues to the point of penetration, and leads her to an incredible orgasm despite her earlier protests." Tämä muistuttaa aggressiivista seksiä joka arkikielessä taipuu paremmin raiskauksen piiriin kuin mitä määritelmää tuijottava loogikko voisi huomata.

Jos minulta kysytään mitä tässä tapahtuu on se, että tosiasiassa ihmiset ovat monin paikoin melko hyviä erottamaan fantasiat tosiasioista. Itse asiassa koko viihdekulttuuri perustuu siihen. Toimintaelokuvissa maksimoidaan samastuminen ja immersio. Mutta tämä ei tosiasiassa ole samaa kuin fantasian sekoittuminen tosiasioihin. Päin vastoin, niiden tehtävänä on lietsoa fantasiaa jonka tiedetään olevan fantasiaa.

Fantasia ja eläytyminen ei ole eksistentiaalinen todellisuuskokemus

Ja tämä on salaisuus jonka vuoksi kaiken ikäiset ihmiset nauttivat esimerkiksi "Taru Sormusten Herrasta" -elokuvista. On aivan ihastuttavaa fantasioida seikkailuista. Mutta jos tätä luulisi todeksi, tilanne olisi äärimmäisen einautittava. Sillä jos me mietimme paikkaa kuten Mordor, sekä sitä tosiasiaa että siellä on iso lauma örkkejä, nazgûleja ja peikkoja jotka yrittävät etsiä ja tappaa sinut ja kun katsotaan miten kompetentteja he ovat verrattuna vaikkapa tavallista maalaiselämää harrastaneeseen varsin pienikokoiseen maajussiin, kaiken todennäköisyyden valossa he myös onnistuvat tässä. Tämänlainen ajatus voisi aikaansaada pakokauhua ja ruskeita housuja. Elokuvan on synnytettävä immersio, mutta ei häirittävä todellisuudentajua.

Nähdäkseni monen ihmisen kohdalla syvin ongelma ei ole siinä että immersio ja todellisuuskäsitys sekoittuisivat. Vaan se, että näitä pidetään ikään kuin samana asiana. Tästä kenties tyrmäävin esimerkki on se miten saatanapaniikki heijasti pelkojaan roolipelaamiseen 1990 -luvulla. (Nykyään kukaan ei panikoi saatananpalvonnasta, koska pelätään enemmän sitä miten rokotteet, geenimanipuloitu ruoka, kännykkäsäteily ja kaikki muu aikaansaa autismia.) Yhtenä pääteemana oli se, että immersio nähtiin joko (a) pakanallisena ja epätotena maailmankuvana joka harhauttaa herkät mielet skitsofreeniseen jakautumiseen tai psykoottiseen todellisuudentajun hämärtymiseen tai (b) pelien tapahtumien yhteydessä esiintyvät ja kuvitellut ovat todellisia ja roolipeli voi siksi olla okkulttinen työkalu.

Tosiasiassa roolipelin eläytyminen ja heittäytyminen on kuitenkin juuri sitä samaa immersiota mitä televisiota katsoessa tapahtuu. Tosin roolipeleissä tämä on heikompaa koska aistien välittämä maailma ei tosiasiassa muutu mihinkään.
 
Palatakseni raiskausfantasiaan

Tosiasiassa kun naisilla on raiskausfantasia, he eivät halua että heitä oikeasti raiskataan. Ja fantasia on itse asiassa hyvin spesifi. Nainen ei suinkaan toivo että joku tuntematon, pahanhajuinen ja mahdollisesti sukupuolitautinen hyypiö hyppää veitsen kanssa puskasta ja raiskaa. Ei, he haluavat että Legolas Orlando Bloom kaappaa heidät ja harrastaa heidän kanssaan aggressiivista seksiä.Ja ennen kaikkea he eivät halua että se tapahtuu oikeasti.

Toki tässä voidaan sanoa että naiset itse asiassa jollain henkisellä tasolla fantasioissaan raiskaavat nämä haluttavat tähtimiehet - eli Johnny Deppillä oli asiasta pointti kun hän selitti että tavallaan media ja naiset raiskaavat häntä - mutta tässä kohden kysymys on hieman kuten masturbointifantasioilla on tapana olla. Ne tuntuvat hyviltä, mutta niissä ei oikeastaan ole uhria. Eikä juuri kukaan (muutamia psykoottisia poikkeusyksilöitä lukuunottamatta) sekoita runkkausfantasiaa todellisuuteen, saati että oikeasti lähtisi edes tavoittelemaan näitä aktioita omassa elämässään. Tässä mielessä naisten raiskausfantasiat ovat hieman kuten rukous ; Don Bakerin oivallus kiteyttää tämän hengen yksinkertaiseksi mietelauseeksi "Prayer is like masturbation. It feels good to the person doing it, and does nothing for the person they're thinking about."

Vielä syvemmin tämä voidaan vetää siihen miten naisia usein syyllistetään raiskauksesta. Pukeutumisargumentissa on toki se puoli että sitä voidaan nähdä turvallisuusasioiden korostamisena ja verrata tätä taskuvarkaista varoittamiseen. Mutta olen kuitenkin kallistumassa siihen kantaan, että miehet kenties tarvitsisivat "hupparikävelyä" jossa korostetaan että vaikka he kävelevät pimeällä hupparissa, se ei tee heistä raiskaajia vaan raiskaajan näköisiä. Aivan kuten naistenkaan minkäänlainen pukeutuminen ei vielä tee huoraa tai raiskauksen kohdetta.

Tätä kautta jos pukeutumisseikka olisikin aito naisen viestintäilmaus, ja mies kuinka lukee viestejä (tässä hirvittävän epärealistisessa skenaariossa joka on kehitetty just for the sake of the fucking argument) oikein ja näkee että kyseessä on raiskaussignaali, hänen pitäisi tiedostaa että nainen ei oikeasti halua tulla raiskatuksi. Tässäkin tilanteessa hän korkeintaan larppaa. Ne eivät kerää sitä oikeasti, juttu on korkeintaan seikkailun ja jännityksen kokemisen vuoksi. (Ja sitäpaitsi jos syyttävä sormi ei kuulu Orlando Bloomille, niin fantasiaa ei ole edes tarkoitettu heidän kanssaan jaettavaksi.) Ja jos tätä eroa ei tiedosta, on ihmisessä jokin hyvin syvällinen vika.

Sillä jos sinä lähdet leikkimään pienten lasten kanssa ja toimit kuin todella uskoisit leikin olevan totta, niin jo kolmevuotias lapsi osaa katsoa pitkään ja selittää että se pieni muovikappale siinä pöydällä ei ole oikea sika vaan pikkuruinen representaatio, ja että oikeat siat ovat isompia ja eläimiä ja hieman eri muotoisiakin. Ja että ne siat eivät aikusten oikeesti puhu, vaan että lasten leikisti ne puhuvat. Että ihan kahjo ja tyhmä on taas tuo hassu setä. ; Eksistentiaalisessa käsitteistössä on kenties aukko heittäytyneen fantasian ja todeksi koetun maailman välillä. Mutta ihan oikeasti ihmisillä tämä ero on usein raudanluja ja selvästi esillä ja tiedostettuna. Jopa ennen kuin ihminen oikeasti osaa edes käyttää sellaisia sanoja kuin "representaatio".

Eli tärkeintä on huomata, että loppujen lopuksi loogikko olikin ihan oikeassa! Kukaan ei halua raiskaamista, by definition.

---

Kaikille naislukijoille - ja osalle mieslukijoistakin - tiedoksi sen verran että kirjoittajan sisaren mukaan hän näyttää jossain määrin Orlando Bloomilta. Kirjoittajalla itsellään on tosin yhdennäköisyysväitteestä freudilaisempi teoria torjutusta insestistä. Vaikka blogisti ei missään nimessä uskokaan freudin teorioihin.