Hannu Kiuru on ottanut kantaa Toimi Kankaanniemen seksiviestikohuun. Hänestä "Nähdäkseni tässä on mukana jotakin sellaista, mikä ei oikeuta pikatuomiota sovinistisiaksi. Kiinnostavampi kysymys on se, mikä sai miehen myymään periaatteensa, jos näin voi sanoa. Mikä painaa pään sisällä, korvien välissä, mielessä?" Sillä, ilman suoraan tehtyä diagnoosia hän määrittelee diagnoosin itse. Jotta välttäisi liiallisia ja hätäisiä päätelmiä. "Valistunut arvaukseni on, että kyse voisi olla sairaudesta nimeltä otsalohkodementia, jonka taustalla voi olla rypäs eteneviä rappeuttavia sairauksia kuten aivovamma, aivoverenvuoto tai aivokasvain. Huomionarvoista on, että mm. pidäkkeet ja estot saavat käskynsä tältä alueelta. Kaikki tapahtuu hitaasti ja kuluu yleensä aika kauan, ennen kuin kukaan tulee ajatelleeksi aivovaurion mahdollisuutta oudon käyttäytymisen ja mahdollisten uusien luonteenpiirteitten syynä."
Toki selitys on jotain josta on vaikeaa nähdä onko se muuta kuin vitsi. On mielenkiintoista miten Ilkka Kanervan kohdalla vastaavia teorioita ei keksitty, joten voidaan arvailla että taustalla saattaa olla lähinnä Kankaanniemen kristillinen vakaumus. Siksi Kanerva olisi erilaista puuta.
En jaksa intoutua moralismista. Se on jotain jota kristityt harrastavat aivan riittävästi. En pidä seksiviestittelyä hyvätapaisena. Mutta huomioin että esimerkiksi Ilkka Kanervan erottamisen kohdalla merkittävää oli seksiviestittely työaikana sekä hänen aikaisemmat sopimuksensa varovaisuudesta jotka osoittivat että Kanervalla ei ollut pelisilmää ja luotettavuutta. Itse viestittely ei nähdäkseni vaikuta muuten itse työhön tai ole hyvä syy erottamiseen. Toki ymmärrän aiheeseen liittyvien uutisotsikoiden syvän huumoriarvon. Esimerkiksi "Näinkö meni ministerinpalli sivu suun?"Hinnatonta!
Ajatukseni menivät kuitenkin muualle. Voisin nähdä miten kristityt mielellään tuomitsevat ateisteja mutta keksivät lieventäviä asianhaaroja kristityille ja kutsuvat tätä prosessia "hätäisten johtopäätösten välttämiseksi". Mutta minussa ei riitä sappea tämänlaiseen. Päätin että olen huvittunut tästä. (Hannu Kiurun kikkailu viittaa sen sijaan siihen että itsediagnosoin hänelle kyökkipohjalta jonkinlaisen persoonallisuushäiriön, tai psykopatian. "En ole lääkäri enkä tunne Kiurua henkilökohtaisesti, mutta
intuitioni on sen verran vahva, että koin tarpeelliseksi laajentaa liian
yksipuolista kirjoittelua ja keskustelua." Katsos että ei tehtäisi liian hätäisiä päätelmiä tunnepohjalta, huolimattomasti.) Siksi ajatukseni menivät muistiasiaan.
Urho Kaleva Kekkosta suojeltiin vapisevana dementikkona. Matti Vanhaselle tuli ihmeellisiä muistihäiriöitä. Itse olen ajatellut että politiikanteossa muisti on yksi tärkeimmistä työvälineistä. Kuitenkin näyttää että sosiaalisen median aikana moni poliitikko on vaikeuksissa sen takia että sosiaalisen median tallennuskapasiteetti muistaa hänen puolestaan.
Perinteisessä poliittisessa kulttuurissa ilmeisesti totuttiin siihen että asiat hoidettiin nimettömästi, varjoissa ja sellaisella mystiikalla jossa kävi helposti niin että kukaan ei enää tiedä kumpi on suurempi (1) Kreikalle annettava laina (b) Keskustapuolueen epämääräiset puoluetuet. Ja puhumaan asioista minkäänlaiselle medialle (sosiaalinen tai muu) uhkailtuna tai lahjottuna. On ollut tärkeämpiäkin tekemisiä, kuten kahvin juominen. Tässä maailmassa jokainen oli syytön kunnes oli todistettu syylliseksi. Joten tärkeintä ei ollut olla avoin ja rehellinen ja tuoda esiin todisteet valoon. Tärkeämpää oli se, että ei jättänyt todisteita eikä muistanut tai paljastanut asioita.
Sitten tämä muuttui ja jouduttiin esimerkiksi elämään maailmassa jossa joku teeskentelee olevansa Matti Vanhanen twitterissä. Ja jossa joku nappaa haltuunsa nykyajan hengellisen viisauden lähteen, itsensä linkin ihmisen ja Jumalan välillä, Päivi Räsäsen facebookin. Tämä muutos ei ole kovin vanha. Mutta monet poliittiset broilerit sen sijaan näyttävät olevan. En edes yritä jaksaa muistaa sitä miten monta kertaa poliitikko on vedonnut kohun edessä muistinsa tyhjenemiseen. Jos moralistinen seksiviestittely ei minusta ole syy erottaa ihmistä, niin nämä kaikenlaiset muistisairaat sen sijaan ovat. Jos Hannu Kiuru on selityksissään totena, on syytä päästää dementikko sairaseläkkeelle pilaamasta Suomen mainetta. Minä tälläisiä ihmisiä virkoihin uudestaan kutsuvat oikein Arkadianmäkeä pitävät? Terhokotina?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanhanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanhanen. Näytä kaikki tekstit
tiistai 19. toukokuuta 2015
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Miten kvanttifysiikka auttaa ymmärtämään politiikkaa?
Kvanttifysiikka on tunnettua epäintuitiivisuudestaan ja sen tulokset näyttävät normaalin ihmisen silmiin omituisilta ja jopa vääriltä. Sama koskee politiikkaa. Kenties molempiin saadaan lisäymmärrystä käyttämällä kvanttipolitiikan kaltaista konseptia;
Komplementaarisuus (complementarity). Kvanttifysiikassa on tärkeää huomata, että valo on samanaikaisesti aalto ja hiukkanen. Samasta syystä poliitikot voivat käyttäytyä aivan omilla säännöillään. Esimerkiksi Päivi Räsänen voi siksi samanaikaisesti kannattaa monikulttuurista suvaitsevaisuutta kun ajetaan uskovaisten asiaa asioissa joissa he ovat marginaalisia. Että ajaa yhtenäiskulttuuria silloin kun hän puhuu kristillisestä kulttuuristamme ja perinteestämme. Syynä on se, että Päivi Räsäsellä, kuten muillakin poliitikoilla on kaksi ilmenemismuotoa. Siksi on väärin sanoa että Päivi Räsänen olisi sisäisesti ristiriitainen manipulaattori, hän on vain aalto ja hiukkanen samanaikaisesti ja lopputulos riippuu vain täysin mittaustilanteesta eli mielipiteenkysymisestä, lausunnonantamisesta tai poliittisesta päätöstilanteesta.
Todennäköisyys (probability). Sen sijaan että politiikka olisi sidottu tiettyyn pysyvään kannanottomaailmaan, on asioita aina lähestyttävä todennäköisyyden varassa. Varmuuden sijasta on tarkasteltava todennäköisyyksiä. Siksi on esimerkiksi joka hetki olemassa nollasta poikkeava todennäköisyys jossa Teuvo Hakkarainen kannattaa homojen lähettämistä takasin afrikkaan.
Epävarmuus (uncertainty). Niin turhauttavaa kuin se voikin olla, kvanttifysiikassa on olemassa pakotettu mittausepävarmuus. Emme esimerkiksi voi tietää hiukkasen sijaintia ja nopeutta samanaikaisesti kuin tietyllä tarkkuudella. Tällä on hyvin syvällisiä seurauksia jotka estävät tietämästä hiukkasen tilaa tulevaisuudessa. Tämä pätee politiikassa ja siksi esimerkiksi voi olla vaikeaa arvata ennalta että Sauli Niinistön kaltainen porvari yht'äkkiä toimiikin työläisten presidenttinä. Syynä ei kuitenkaan ole manipulatiivinen käyttäytyminen vaan yksinkertaisesti se, että mittausepävarmuus estää mittaamasta tarkasti useamman poliittisen mittauksen vaikutusta samanaikaisesti.
Fluktuointi (fluctuation) Kvanttiepävarmuus johtaa siihen että kaikissa laeissa tapahtuu väistämättä pientä heilahtelua. Siksi kvanttipolitiikassakin esimerkiksi puolueen ja poliitikon kannat vaihtelevat tyypillisesti jossain vaihteluvälissä. Näin ollen esimerkiksi kristillisdemokraattien puolella voidaan ennen lain säätämistä pitää homojen parisuhteen rekisteröintiä turmelevana ja uskonnonvapautta rikkovana ja polvirukoilla että tätä muutotsa ei saataisi koska siitä seuraisi maailmanloppu - ja silti heti lain säätämisen jälkeen pitää tätä tilaa "riittävän hyvänä" ja käyttää tätä argumenttina homojen avioliittoon kirkossa. Syynä on se, että puoluekanta rakentuu yksittäisten poliitikkojen näkemysmaailman fluktuaatioista.
Lomittuminen (entanglement). Kvantien maailmassa esimerkiksi protoneista saatavaa mittaustulosta ei voida erottaa tuloksista ; Mittaaminen muuttaa itse prosessia ja antaa tietoa muualta systeemistä hyvinkin erikoislaatuisilla tavoilla ja yhden kysymyksen kysyminen lukitsee vastauksen toiseen kysymykseen. Ennen tätä tilaa ne ovat olleet "vapaita" mutta kysyminen murtaa tämän lomittumistilan. Siksi esimerkiksi jos kysyy Timo Soinin kantaa vaikkapa EU:sta, jo kysymyksen tekeminen vaikuttaa siihen miten Soini tosiasiassa kokee asiasta. Samoin vaikutus voi olla laaja ja esimerkiksi Paavo Väyrysen kannanotot saattavat vaikuttaa siihen millaista mieltä Sari Kiviniemi on jostain asiasta. Siksi asia onkin itse asiassa enemmänkin niin että Soini, Kiviniemi ja muut poliitikot ajattelevat asiasta joka ikisellä mahdollisella asialla ja vasta siinä vaiheessa kun esität kysymyksen, tunteiden mutkikkuus katoa ja dekoherentisoituu mielipidekombinaatioksi joka kvanttipolitiikan lakien mukaan miellyttää kysyjää eniten. Näin selittyy se tunnettu ilmiö, että samasta poliitikosta saa hyvinkin erilaisen kuvan, riippuen siitä onko häntä haastatellut taho liberaalin vai konservatiivisen lehden journalisti ; Kvanttipolitiikka opettaa että syynä ei suinkaan ole poliitikkojen kaksinaamaisuus vaan se, että mittausjärjestelmä määrää kvanttifyysisten tilojen lopputulosten ilmenemisen.
Kaikista tärkeintä on ymmärtää mediajulkisuuden vaikutus ; Jos poliitikko ei ole antamassa lausuntoja tai lehdistö ei raportoi siitä mitä eduskunnassa tapahtuu, jokainen poliitikko on epämääräisessä tilassa jossa hän on epämääräisessä tilassa. Tätä valaisee kuuluisa ajatuskoe Shrödingerin poliitikosta joka on mediahiljaisuuden aikana samanaikaisesti elävä ja kuollut. Schrödingerin poliitikonkin kohdalla on kuitenkin huomattava että mittaus voi muuttaa kaiken ; Mediajulkisuudessa myös menneisyys dekoherentisoituu ja voimme esimerkiksi saada kuulla ideoista joita Matti Vanhanen on saanut hiihtoretkillä.
Komplementaarisuus (complementarity). Kvanttifysiikassa on tärkeää huomata, että valo on samanaikaisesti aalto ja hiukkanen. Samasta syystä poliitikot voivat käyttäytyä aivan omilla säännöillään. Esimerkiksi Päivi Räsänen voi siksi samanaikaisesti kannattaa monikulttuurista suvaitsevaisuutta kun ajetaan uskovaisten asiaa asioissa joissa he ovat marginaalisia. Että ajaa yhtenäiskulttuuria silloin kun hän puhuu kristillisestä kulttuuristamme ja perinteestämme. Syynä on se, että Päivi Räsäsellä, kuten muillakin poliitikoilla on kaksi ilmenemismuotoa. Siksi on väärin sanoa että Päivi Räsänen olisi sisäisesti ristiriitainen manipulaattori, hän on vain aalto ja hiukkanen samanaikaisesti ja lopputulos riippuu vain täysin mittaustilanteesta eli mielipiteenkysymisestä, lausunnonantamisesta tai poliittisesta päätöstilanteesta.
Todennäköisyys (probability). Sen sijaan että politiikka olisi sidottu tiettyyn pysyvään kannanottomaailmaan, on asioita aina lähestyttävä todennäköisyyden varassa. Varmuuden sijasta on tarkasteltava todennäköisyyksiä. Siksi on esimerkiksi joka hetki olemassa nollasta poikkeava todennäköisyys jossa Teuvo Hakkarainen kannattaa homojen lähettämistä takasin afrikkaan.
Epävarmuus (uncertainty). Niin turhauttavaa kuin se voikin olla, kvanttifysiikassa on olemassa pakotettu mittausepävarmuus. Emme esimerkiksi voi tietää hiukkasen sijaintia ja nopeutta samanaikaisesti kuin tietyllä tarkkuudella. Tällä on hyvin syvällisiä seurauksia jotka estävät tietämästä hiukkasen tilaa tulevaisuudessa. Tämä pätee politiikassa ja siksi esimerkiksi voi olla vaikeaa arvata ennalta että Sauli Niinistön kaltainen porvari yht'äkkiä toimiikin työläisten presidenttinä. Syynä ei kuitenkaan ole manipulatiivinen käyttäytyminen vaan yksinkertaisesti se, että mittausepävarmuus estää mittaamasta tarkasti useamman poliittisen mittauksen vaikutusta samanaikaisesti.
Fluktuointi (fluctuation) Kvanttiepävarmuus johtaa siihen että kaikissa laeissa tapahtuu väistämättä pientä heilahtelua. Siksi kvanttipolitiikassakin esimerkiksi puolueen ja poliitikon kannat vaihtelevat tyypillisesti jossain vaihteluvälissä. Näin ollen esimerkiksi kristillisdemokraattien puolella voidaan ennen lain säätämistä pitää homojen parisuhteen rekisteröintiä turmelevana ja uskonnonvapautta rikkovana ja polvirukoilla että tätä muutotsa ei saataisi koska siitä seuraisi maailmanloppu - ja silti heti lain säätämisen jälkeen pitää tätä tilaa "riittävän hyvänä" ja käyttää tätä argumenttina homojen avioliittoon kirkossa. Syynä on se, että puoluekanta rakentuu yksittäisten poliitikkojen näkemysmaailman fluktuaatioista.
Lomittuminen (entanglement). Kvantien maailmassa esimerkiksi protoneista saatavaa mittaustulosta ei voida erottaa tuloksista ; Mittaaminen muuttaa itse prosessia ja antaa tietoa muualta systeemistä hyvinkin erikoislaatuisilla tavoilla ja yhden kysymyksen kysyminen lukitsee vastauksen toiseen kysymykseen. Ennen tätä tilaa ne ovat olleet "vapaita" mutta kysyminen murtaa tämän lomittumistilan. Siksi esimerkiksi jos kysyy Timo Soinin kantaa vaikkapa EU:sta, jo kysymyksen tekeminen vaikuttaa siihen miten Soini tosiasiassa kokee asiasta. Samoin vaikutus voi olla laaja ja esimerkiksi Paavo Väyrysen kannanotot saattavat vaikuttaa siihen millaista mieltä Sari Kiviniemi on jostain asiasta. Siksi asia onkin itse asiassa enemmänkin niin että Soini, Kiviniemi ja muut poliitikot ajattelevat asiasta joka ikisellä mahdollisella asialla ja vasta siinä vaiheessa kun esität kysymyksen, tunteiden mutkikkuus katoa ja dekoherentisoituu mielipidekombinaatioksi joka kvanttipolitiikan lakien mukaan miellyttää kysyjää eniten. Näin selittyy se tunnettu ilmiö, että samasta poliitikosta saa hyvinkin erilaisen kuvan, riippuen siitä onko häntä haastatellut taho liberaalin vai konservatiivisen lehden journalisti ; Kvanttipolitiikka opettaa että syynä ei suinkaan ole poliitikkojen kaksinaamaisuus vaan se, että mittausjärjestelmä määrää kvanttifyysisten tilojen lopputulosten ilmenemisen.
Kaikista tärkeintä on ymmärtää mediajulkisuuden vaikutus ; Jos poliitikko ei ole antamassa lausuntoja tai lehdistö ei raportoi siitä mitä eduskunnassa tapahtuu, jokainen poliitikko on epämääräisessä tilassa jossa hän on epämääräisessä tilassa. Tätä valaisee kuuluisa ajatuskoe Shrödingerin poliitikosta joka on mediahiljaisuuden aikana samanaikaisesti elävä ja kuollut. Schrödingerin poliitikonkin kohdalla on kuitenkin huomattava että mittaus voi muuttaa kaiken ; Mediajulkisuudessa myös menneisyys dekoherentisoituu ja voimme esimerkiksi saada kuulla ideoista joita Matti Vanhanen on saanut hiihtoretkillä.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Polttomerkityt
"Nykyinen institutionaalinen uskonto repii itseään kappaleiksi ulkoapäin ja luhistuu samalla sisältäpäin."(John Spong)
"Oljenkortta veistämässä" puhui tässä yhteydessä brandaamisesta. Sen mukaan elämme brandauksen aikaa, jossa tärkeintä on tuotteistaa asiat. Moraalisuus on brandin tukija ; itsensä eettiseen toimintalinjaan leimaaminen on brandi, jolla annetaan itsestä kuva parempana ihmisenä, jota voidaan kadehtia tai imitoida. "Brändäyksen kulttuurissa kaikki on myytävänä ja kaikkea on mainostettava. Samalla on kyse yhteisesti jaetusta sopimuksesta, jossa suuri joukko ihmisiä päättää pitää samoja asioita arvokkaina ja tulla kateellisiksi samoista asioista." ... "On niin hienoa olla "hyvä ihminen" ja vaalia moraalia. Itsensä voi brändätä vaikkapa luonnonsuojelina. Nykyinen kirkkokeskustelu ja kirkosta eroamisen buumi kertovat juuri tästä."
Blogi on ehdottomasti oikeilla jäljillä. Minun on vaikeaa ymmärtää miten yksi ohjelma aikaansai tuollaisen joukkopaon. Varmasti asiaan ei oltu panostettu ennen, joten asiaa ei ole pidetty "niin tärkeänä". Tämän puolesta puhuu ainakin se, että ohjelman sisältö kun tuntui olevan pikemminkin tuttua peruskauraa, kaikki argumentit oli jauhettu läpi "jo ainakin silloin kun minä olin teini".
Ohjelman asiasisältö oli kliseesoppaa. Eroaminen sen sijaan leimattiin eettiseksi kannanotoksi, ja moni seurasi. Selvästi kyseessä oli "facebook -meemiin" rinnastettava asia. Eroaminen muuttui eräänlaiseksi muoti -ilmiöksi. Boomin mukana on taatusti eronnut moni sellainen joka ei ole koko ohjelmaa edes nähnyt, koska sillä saa eettisyysmainospisteitä. Asioiden miettimisen ja oman ratkaisun sijasta on ensin kuuluttu osana laumaa ja sitten juostu pois osana laumaa.
Eetiikan brandays on vanha ilmiö. Aikaisemmin se vain on ollut kirkon erikoisoikeus.
Kirkko on ollut monopoliasemassa, joten sen etiikanbrandaysta ei ole suuremmin ihmetelty. Myös Päivi Räsänen on tunnus ja symboli ; Hän esiintyy riviuskovana, mutta tosiasiassa hän on kaikkea muuta. Hän on poliittisen puolueen johtaja ja keulakuva. Normaali uskova olisi julkisuudessa ennalta tuntematon henkilö. Esimerkiksi tiedän Järvenpään kirkosta henkilöitä jotka käyvät kirkossa pari kertaa viikossa. He ovat tavallisia uskovaisia - joskin he ovat niin aktiivisia että "tavallinen" on hieman väärä sana.
1: Tässä suhteessa hän on erikoisasemassa, hieman kuten Matti Vanhanen, jonka "tuppeensahatusta laudasta ja -laudattomuudesta" on jauhettu enemmän kuin homoista. Samoin hänen yksityiselämänsä naisasiat ja tästä julkaistut kirjat ovat saaneet pitkään huomiota. Räsänen taas on tuskin saavuttanut asemaansa puolueen johtajana ilman käsitystä median toiminnasta - tai jos on, hän ei ole ansainnut koko ammattiaan. Tältä kannalta myös hänen osallistumisensa on varmati punnittu.
Kirkolla on yrityspiirteitä, koska se on reaktiivinen eroboomiin. Tässä kohden se on toiminut samoin kuin kauppias, joka huomaa että ostajat boikotoivat yritystä ; Ostajien kulutusratkaisuihin on pyritty vaikuttamaan. Esimerkiksi kertomalla kirkon palveluista esimekriksi nuorille. Samoin osassa paikkakunnista kirkosta eronneisiin on otettu yhteyttä. Tämä on ollut mukana etenkin aiemmin, ennen eroakirkosta.fi -palvelua. Soitto eronneen perään on hyvä tapa saada tietoa, koska käännytyksen lisäksi kirkko saa tietää virheistään, joita se voi sitten muuttaa.
1: Tämä on olennaisesti sama asia, kuin se että toimiva ja vaikutusvaltainen boikotti kauppaliikkeisiin toimii siten että ostamattomuuspäätöksen syyt kerrotaan. Kauppaliike voi sitten ihan itse päättää muuttaako esimerkiksi tuotevalikoimaansa vai ei. Ilman tietoa boikotin syystä on vain tyhjä kauppa, eikä kauppa voi kalibroida valikoimaansa.
Brändäys -sanan kannalta olennaista on huomata se, että se liittyy vahvasti kaupallisuuteen. Osa kokee tämän pinnallisena, jonain jota ei saisi eikä pitäisi sekoittaa uskontoihin, jotka ovat pyhiä. Tätä kautta brändi -sanan liittäminen johonkin tuo negatiivisia mielikuvia.
Kuitenkin brändin kannalta mielenkiintoista on se, että brändi on varsin abstraktejakin asioita sisälläänpitävä. Myös etiikka on tärkeä osa brändiä.
Brändäämistä on myös se, että kantaa alettiin ottamaan vasta ongelmien tullessa eteen. Kun kirkollisverorahat hupenevat, on jäsenkatoa estettävä pikaisella mainostamisella. Kirkkoa vastaan iskettiin mainostamalla etiikkaa. Kirkko vastaa mainostamalla tuotteiden/palveluiden laatua. Kyseessä on selvästi "markkinakilpailu", eikä se että kriitikot olisivat pinnallisia ja uskovaiset vain pyhiä.
Its asiassa menen pidemmälle. David Aakerin määritelmä brändille lienee hyvin kuvaava "A brand is the identity of a specific product, service, or business." Jotta voidaan puhua sellaisesta asiasta kuin seurakunta, on sillä oltava jonkinlainen identiteetti. Tätä kautta brändittömyys tarkoittaa sitä, että asia ei tarkoita yhtään mitään. Kirkon ja seurakunnan kohdalla tämä tarkoittaa sitä että kirkon jäsen ei saa kirkosta tai seurakunnasta mielikuvaa, eikä asia merkitse hänelle muutenkaan mitään. Itse koen tälläisen hyvin vastemielisenä - joksin nykykirkon tilaa erinomaisen hyvin kuvaavana - tilana.
1: Vaikuttaakin siltä että kaupallisuus on eräänlainen leimakirves jota käytetään ahkerasti jotta erimielisyys saadaan näyttämään pinnalliselta. Kyseessä on siis kaivon myrkyttäminen, jossa erimielisen ja eronneen kannanotolta viedään pois arvo ja merkittävyys.
Tässä mielessä kirkon palvelujen mainonta on hyvä ja eettinen asia. Se on parannus. Tätä kautta otankin esiin muutaman asian brandinluomiskeinoista. Osa niistä on varsin hassuja. En käy niitä nyt tässä. (Mainitsen yhden : osa fundamentalisteista on korostanut että Räsäsen lausunnot olivat kesyjä, eivätkä edustaneet ääriuskonnollisuutta. Ideana olisi se, että moraalilauselmassa sisältö korvattaisiin "äärimmäisyydellä", jossa vain ääriliikkeet ovat paha asia. Mutta oikeesti "Että kovempaakin linjaa kristityillä on tarjolla" ei ole kovin vakuuttava strategia tässä tapauksessa..)
Selvästi tärkein on "suvaitsevaisuutta suvaitsemattomuudelle" -strategia.
Tämä on esimerkiksi aikaisemmin linkittämäni "Oljenkorren" lausunto Jari Tervosta. (Tervon lausunto on luettavissa täältä.) Sehän menee näin "Pystyvätkö he itse hyväksymään enemmän - sekä homot, että heidän vastustajansa? Samalla kun Jari Tervo puolustaa homoja hän tekee saman homofoobikoille, mitä nämä tekivät homoille." Tämä kohta ansaitsisi valtavan ryöpytyksen. Syynä on se että kirkossa on lähinnä kaksi toimijaa. Aggressiivinen fundamentalismi ja "leppoisto", joka yrittää elää kaikkien tulkintojen kautta. Olen blogannut tämän asian tiimoilta useita kymmeniä juttuja, joten ajattelin esittää vähän tiivistettyä asiaa.
Eräs käytetty kirkonpuolustusstrategia on korostaa sitä, että kirkon jäsenet eivät erottaneet Räsäsen ja fundamentalistien kannanottoja kirkon kannasta. Tätä on puolustettu sillä että on listattu pappien mielipiteitä. Ongelmana tässä strategiassa on se, että pappien mielipide on lopputuloksen kannalta irrelevantti, koska vain toisten pappien näkemykset aktivoituvat. Minua ei kiinnosta pappien näkymättömät ja kirkon toiminnassa ilmenemättömät mielipiteet. Olkoon vaikka tappofantasioita jos ne eivät astu esiin toimintana. Tälläinen on ikään kuin "syntiä joka on kiusauksena mutta ei tekona". Tällöin tekemättömyys on ansio. Se, että pappi on jotain mieltä eikä tee asian puolesta mitään on tätä kautta jopa huono asia. Brandayksessä tämä ei ole välttämättä virhe, koska pappien mielipide tuo mielikuvan eettisyydestä, useinhan yrityksetkin luovat tuotteille lisäarvoa ilman että sitä sidotaan mihinkään konkreettiseen. Brändissä on tosiasiat ja ilmaa. Kirkko on tässä kohden valinnut "ilman".
Asiaa voi lisäymmärtää lyhyesti sitä kautta miten Dawkinsin näkemyksiä on kritisoitu ; kun hän on keskittynyt fundamentalismiin, on katsottu että vääristää uskonnosta saatavan kuvan. "Leppoisto" on tätä kautta suoja fundamentalisteille. Kun uskontoa moititaan vaikkapa homoseksuaalien vastustamisesta, suojaudutaan sen taakse, että fundamentalistit ovat vain vähemmistöä ja huudetaan taikasana "olkiukko". Se, että kuvaus sopii fundamentalisteihin unohdetaan. Onkin jännittävää huomata, että "leppoistolle" on syntynyt strategia joka tiivistyy kaavaan "en kannata fundamentalismia, mutta fundamentalismin vastustajat ovat niin suvaitsemattomia". Tätä kautta diskurssi antaa tilaa fundamentalismille, puolustaa sitä ja samanaikaisesti hyökkää fundamentalismin kritiikin kimppuun. Ja antaa itsestä kuvan suvaitsevaisena toimijana. Kattauksen summana on se, että tarjolla on suvaitsemattomuutta ja suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Kaikki tulkinnat ovat kokonaisuuden kannalta tasa -arvoisia mutta toiset ovat tasa -arvoisempia kuin toiset.
Koska kirkon ratkaisukeinoja tarkastellaan, on hyvä katsoa menneisyyteen; Siellä on ollut konflikteja. Tämä kuvaa miten kirkkovaaleissa äänestäminen ja muu kuulumistoiminta ovat tehneet käytännössä. Count Up -blogin kautta tähän saa vääntöjä. "Kuuskytluvun hurjat keskustelut eläneenä ei sinänsä ihmetytä. Niistä jutuista nuoremmat ovat kuulleet vain kaikuja. Ne kaiut yhä toistuvat. Siitä selvittiin. En tiedä, selvitäänkö tästä. Silloin pysyttiin samassa kirkossa, nuristenkin. En tiedä, pysytäänkö nyt." Ennen uskontoon on ajateltu voitavan vaikuttaa, nurinakin on keskustelua. Naispappeutta yritettiin monta kertaa saada läpi, asiasta kieltäydyttiin vuosina 1963, -76 ja -84 ja se meni läpi vasta -86. Mitä kirkon keskusteleva linja on tehnyt ja aikaansaanut? Suvaitsemattomuutta suvaitaan yhä tänäkin päivänä. Asian voi ilmaista sanomalla että naispappeutta vastustavia miespappeja tulee ymmärtää.
1: Toimivuuden kannalta on hyvä huomata että Kuittinen kertoo (linkin kommenttipuolella) kirkon tutkimuskeskuksen tietoihin, joiden mukaan kirkkovaaleissa vähemmistö on enemmistöasemassa: Viidesläisiä - fundamentalistisia aktiiveja, "aggressiivista vähemmistöä", jota Päivi Räsänenkin edustaa - on 74% kirkkopäivien edustajista. 74% olisi tilastollisesti roima enemmistö, ja taatusti edustaisi kirkon kantaa. Tästä jännästä seikasta tykätään vaieta. Kuittisen mukaan yhtenä syynä on ainakin äänestyskäytäntö, jossa tietoa pantataan ja aktiivit osaavat paikalle ja osaavat myös keskittää.
Moniäänisyys leikkii suvaitsevaisuutta, mutta se on oikeasti vain passiivisuutta. Mitään ei tapahdu. "Suvaitsemattomuuden suvaitseminen" on strategiana sitä että annetaan fundamentalistiselle vähemmistölle äärimmäinen valta ; He ovat ainoita jotka sanovat jotain ja toimivat, joten heidän äänensä kuuluu kuin se olisi enemmistön ääni. Enemmistöä, leppoistoa, tarvitaan vain kun fundamentalismin pitää juosta piiloon ja turvaan kun se kohtaa kritiikkiä. Tämä ei tunnetusti toimi. Onkin hieman koomista että ratkaisuksi annetaan "ei muuteta mitään" -tilannetta. Kun katsoo miten hyvin asia on naispappeuden kohdalla toiminut, niin minkälaista toivoa homoasiassa muka olisi enemmän?
Leppoiston passiivisuus kulkisi oikeutetusti nimellä "pelkuruus" ja se, että fundamentalistejen tulkintaa ymmärretään ja fundamentalistejen vastustaminen nähdään suvaitsemattomuutena ei anna tasa -arvoista tilaa eri näkemyksille. Se on siksi myös kaksinaismoralistista. Julkisuuskuvaa pidetään tärkeämpänä kuin etiikkaa. Eli tosiasiassa kirkko suojelee brändiään.
Fundamentalistit taas ovat uskonnossa sisällä, joten heitä puolustetaan "ulkopuolisia voimia" vastaan. Siksi esimerkiksi Valtaojakin joutiu perustelemaan asioiden ääneen sanomistaan. "Päivi Räsänen on puolustautunut sanomalla, että hänellä on uskonnonvapauden antama oikeus sanoa mielipiteensä. Saman vapauden nimissä minäkin sanon sitten omani." Onkin erikoista, miten "uskonnottomien vaikutusta" moititaan. Kun kirkon kannalta ongelmana on jäsenkato. Jäsenkato on teknisesti se, että uskonto hylätään ja tullaan uskonnottomiksi. Tätä kautta vastarinta katkaistaan, mutta ei rakentavasti.
Kaiken kaikkiaan onhan se outoa suvaitsevaisuutta, jos naispappejen ja homojen vastustaja saa sanoa mitä vaan mutta häntä ei saisi kritisoida. Oikein muuta syytä kuin brändäämisen ei sille voi saada. Sen verran epätasapainossa kannanottojen suvaitsemiset ovat olleet.
1: Lehdistön hyökkäys ja ikävä julkisuus on tosin pakottanut asiaan jotain muutosta. Lehdistön asetelma on käänteinen kirkon suvaitsemiselle. Yllättävä valta on medialla, se on pakottanut kantoja löystymään parissa päivässä enemmän kuin mikään "äänestä kirkon vaaleissa -strategia" on kantanut hedelmää kymmenissä vuosissa. Sitten sanotaan että kirkossa voi vaikuttaa. Kenties, mutta vasta meeminomainen massapako mahdollistaa muunkin kuin omien korvien puhdistavan kaivuun..
Etenkin kun "homostelijoiden" kannanotot ja strategiat ovat varsin leppoisia. Jos olet erimielinen, olisi hyvä lukaista vaikuttamisstrategioista. Sen jälkeen voi miettiä että onko homojen oikeuksien vaatiminen boikotin uhalla sittenkäään niin häijyä sortamista. Ja että onko se todella samanarvoista ja yhtä suvaitsematonta fundamentalististen toimijoiden kanssa. Se, että linkin takainen ei toteudu kertoo siitä että kirkko ei itse asiassa aja asioita tasapuolisesti. "Leppoiston" rooli on selvästi painottunut siihen että vain fundamentalistit saavat ja voivat toistuvasti käyttää näitä strategioita.
Kokeilkaa:
"Kyseenalaista julkisesti ja yksityisesti seurakunnassasi homojen yhdenvertaisuutta vastustavien seurakuntalaisten ja kirkon viranhaltijoiden kyky kontribuoida seurakuntaan tai yhteiskuntaan mitään arvokasta. Sano, että he eivät kykene kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Sano heitä rikollisiksi tai sairaiksi."
Näin ei tehdä, eikä tapahdu. Tasapuolisuutta ei ole, koska tämänlainen vastapainottava kritiikki nähdään suvaitsemattomuuden näyttämisenä ja tunnustamisena. Jostain syystä fundamentalistit voivat pyöriä kuvioissa, ja heidän tiukka vastustamisensa nähdään keskustelun lopettamisena.
Kirkko tarjoaa esimodernia teologiaa fundamentalismin muodossa. Ja postmodernia teologiaa (lähes) kaiken sietävän tulkinnanvapauden nimissä. Moderni teologia puuttuu. Sitä vastaan itse asiassa taistellaan lujasti. Tämä ei ole ilmiönä mikään ihme. Sillä postmodernismi on leimallisesti modernismin kritiikkiä. Ja fundamentalismi haikailee vanhempaan aikaan, aikaan jolloin moraali oli objektiivista ja ihminen velvoituksien täyttämisen kautta merkitsevä. Niin kauan kuin tila on tämä, on turhaa väittää että kirkko olisi kaikille. Niin kauan kuin kirkko suvaitsee ja suojelee suvaitsemattomuutta, pitkäjänteinen eettisin ratkaisu olisi tuhota koko kirkko. Niin kauan kuin asiantila on näin on turha moittia fundamentalisteja.
Sillä jos fundamentalistit vertautuvat koulukiusaajiin, ovat leppoiston jäsenet sivustakatsojia joita kutsun asiallisesti termillä sääliö. Sivustakatsojat ovat itse asiassa ne, jotka antavat kiusaamiselle voiman. Massalla joka katsoo sivusta olisi kyky lopettaa tilanne. Mutta he vain katsovat. Ja leikkivät kilttiä. Oikeasti juuri he ovat se pahuuden ydin. Fundamentalistit ovat sentään avoimesti mitä ovat.
Tälle kirkon tärkeimmälle brändäystyökalulle sanon samaa kuin ruokien keinotekoisille arominvahventeille, kuten natriumglutamaatille. Arominvahventeita tarvitaan koska ruoka ei muuten maistuisi. Vaihtoehto, parempien raaka -aineiden käyttö, ei tule usein brändimiehille mieleen. Siksi suvaitsemattomuuden suvaitseminen moniäänisyyden nimissä on ikään kuin natriumglutamaattia jolla yritetään peittää fundamentalismin aiheuttamat sivumaut. Vastaukseni molemmille on : "En osta, haluan vähemmän Eetä!"..
Brändi -sanan alkuperä on englannin kielen polttomerkitsemistä tarkoittavassa sanassa brand. Polttomerkittyä eläintä ei voitu varastaa, kun ihossa oli pysyvänä tunnusmerkki. Keskustelu aiheesta on sekin käynyt varsin kuumana. Kuva sen sijaan on Hyvinkäällä MTT -aikanani ollut tihutyöpalo, jonka ohi satuin kävelemään juuri sopivaan aikaan. Ainoita kunnon näkemiäni paloja. Ja ehdottomasti ainut josta minulla on mitään kuvamateriaalia.
lauantai 12. joulukuuta 2009
Joulun henki ja eläinsuhde. Sika.
"Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa. / Porsailla silloin on herkut suussa. / Se lihoo, se kasvaa se vahvistuu. / Ja sitten kun koittaa marraskuu. / Niin lapset laulaa: "Jouluntähti on ehdoton"."
(Juice Leskinen, "Sika")
Juice Leskisen kappaleesta Sika on tullut olennainen osa Joulua. Sille on käynyt hieman samoin kuin Väinö Linnan "Tuntemattomalle Sotilaalle", jota alun perin moitittiin sen sodanvastaisuuden vuoksi. Nyt siitä on tehty taistelumielen symboli, josta tehdyn filmin näyttäminen TV:stä on itsenäisyyspäivän rituaali. Tai Hassisen Koneen kappaleesta "Rappiolla on hyvä olla", joka on sarkastinen kappale, on muuttunut juomalauluksi.
Leskisen kappaleessa sanoja tarkastellen huomaa, että joulumieleen voi liittyä "piilotettu puoli". Joulun henkeen kuuluu se, että sian ruhoja menee vannesahan läpi.
Tähän perinteeseen hyvin sopii tietysti myös uusi eläinaktivistien isku. "Tehotuotanto" -iskussa mentiin kuvaamaan sikoja ja ruhoja ilman lupaa. Asiasta tehtiin seuraavanlainen juliste, jonka kuvasin seinälle ilman lupaa liimattuna. Siksi katsoin oikeudekseni kuvata sen. Pois en ottanut.
Toinen asia mikä on otettava huomioon, on luotettavuus. On oikeasti tiedettävä mistä kuvat on otettu ja missä tilanteessa. Jos esimerkiksi sianruho on viety ulos ja sitä on supikoira nakertanut, se ei kerro mitään eläinten hyvinvoinnista. Tosin tämäkin kertoo jotain olennaista jätteiden hävittämisestä! Mutta kuolleelle eläimelle on yksi ja sama mitä sillä tehdään. Mielestäni sama koskee ihmistenkin hävittämistä. Ulkomaillahan, tiibetissä, on uskovaisia joista on oikein että ihmisiä heitetään jopa rotkoihin kuoltuaan. Siellä korppikotkat saavat syödä heidän ruumiinsa ja päätyä luonnon kiertoon. Kristinuskossa tämä on ehkä paha teko, mutta toisessa uskonnossa hyvä. Selvästi tässä on kysymys enemmän uskonnollisista mielipiteistä kuin laajamittaisemmasta asiasta. Kysymys on enemmän uskonnollisesta kuriositeetista kuin yleisinhimillisestä etiikasta. Tätä kautta hygieniakysymys on kenties olennaisempi kuin muunlainen hyvän ja pahan miettiminen.
1: Luotettavuuskysymyksessä on toinenkin ongelma: Mistä emme tiedä että kuvat ei ole otettu väkisin. Olen nähnyt sellaisen videon jossa kritisoitiin metsästystä. Siinä jalka -ansaa oltiin selvästi manipuloitu sillä lailla että se toimi eri tavoin kuin Suomessa. Video oli eläinsuojelijoiden tekemä lavastus, eikä se edes kuvannut "aitoa metsästystilannetta". Eli lainsäädäntöön yritettiin vaikuttaa eläinsuojelullisesti siten että eläimiä kidutettiin laittomasti. Mielestäni kyseinen video ei kertonut metsästäjistä vaan heidän kuvaajistaan ja heidän omasta kyvystään kiduttaa eläimiä oman henkilökohtaisen ideologiansa välineenä. On kuitenkin mielestäni aika uskottavaa että tehotuotannon saamat kuvat ovat aitoja kuvia. Manipulaation merkkejä en ole ainakaan minä havainnut.
Juliste on rakenteeltaan melko mielenkiintoinen. Siinä ei ole juurikaan ansioita. Esimerkiksi Vanhasen lausunnon idea on jäänyt unohduksiin. Vanhanen ajoi takana sitä että siat kuolevat joskus nopeasti. Olen itsekin nähnyt tälläisen. Sarkastisessa kommentissa on unohdettu että Vanhasen lausunto voidaan nähdä "otosvääristymän" esittelyn kautta. Tavalliselle, aihepiiriin tutustumattomalle ihmiselle, tämä ajatus ei ole tuttu, joten lausujan sanat asetetaan asemaan jossa hänellä ei ole puolustautumisoikeutta. Kyseessä on siis lainaus siten että sen merkitys vääristyy. Lainaus on tätä kautta straw man. Se, että julisteeseen täytyy laittaa argumenttivirhe kuvaa jotain olennaista.
Toinen sana, mikä pistää silmään on sana "tutkimus". Mitä otoksellisia menetelmiä tässä on käytetty? Kun katsoin asiaan liittyvää uutisointia, aktivistilta kysyttiin saako sikaa syödä lainkaan, vastaus oli "Ei". Tämä kertoo siitä millä asenteella kuvia on lähdetty ottamaan. Kuvassa ei ole keskiarvoista sikaa. On valittu messevimmät. Tätä kautta tilanen on sama kuin jos minä levittelisin poliisien aidoilta murhapaikoilta olevia kuvia jotka on otettu Helsingissä ja vihjaisin että "Muuta Helsinkiin kuolemaan." Se ei olisi kovin osuvaa. "Tutkimus" muistuttaakin aitoa tutkimusta yhtä paljon kuin mitä paparazzien kuvaamat kuvat julkkiksen vilahtavasta nännistä kuvaa ihmisten elämää (olipa kyseessä tämän tähden elämä, saati sitten normaalin ihmisen elämä).
Vanhasen otoslausunto on tietysti ymmärrettävissä vain tutkimuksen kontekstissa. Eli että yksittäiset kuvat eivät kuvaa kokonaistilannetta kovinkaan hyvin. Tätä kautta päästäänkin siihen, mikä iskuissa on järkeä ja missä kontekstissa ne on ymmärrettävä.
Tässä tarvitaan lyriikkaa. "Leevi and the Leavingsin" hieman talvihenkinen "Jos Helsinki on kaunis". Siinähän kerrotaan tarinaa yksilöiden kautta. Nämä ovat peräti poikkeusyksilöitä, juoppoja : "Tässä on terveiset siltojen alle. / Siellä se on Jarkka ja Niemisen Kalle. / Ne innosta hehkuen lähtivät maailmalle, / taivas oli kattona seikkailijalle. / Kumpikin nyt on jo vuosia juonut / ja rantojen miehiksi nahkansa luonut. / Tai ehkä ne onkin jo maatuneet mullan alle. / Pieni pala taivasta onnettomalle."
Kappale nostaa esiin sitä, että ihminen tavallisesti unohtaa nämä poikkeukselliset olosuhtee. Keskimäärin Helsingissä asutaan asunnoissa, eikä olla edes alkoholisteja. Silti Jarkka ja Kalle kertovat jotain olennaista.
(Juice Leskinen, "Sika")
Juice Leskisen kappaleesta Sika on tullut olennainen osa Joulua. Sille on käynyt hieman samoin kuin Väinö Linnan "Tuntemattomalle Sotilaalle", jota alun perin moitittiin sen sodanvastaisuuden vuoksi. Nyt siitä on tehty taistelumielen symboli, josta tehdyn filmin näyttäminen TV:stä on itsenäisyyspäivän rituaali. Tai Hassisen Koneen kappaleesta "Rappiolla on hyvä olla", joka on sarkastinen kappale, on muuttunut juomalauluksi.
Leskisen kappaleessa sanoja tarkastellen huomaa, että joulumieleen voi liittyä "piilotettu puoli". Joulun henkeen kuuluu se, että sian ruhoja menee vannesahan läpi.
Tähän perinteeseen hyvin sopii tietysti myös uusi eläinaktivistien isku. "Tehotuotanto" -iskussa mentiin kuvaamaan sikoja ja ruhoja ilman lupaa. Asiasta tehtiin seuraavanlainen juliste, jonka kuvasin seinälle ilman lupaa liimattuna. Siksi katsoin oikeudekseni kuvata sen. Pois en ottanut.
Toinen asia mikä on otettava huomioon, on luotettavuus. On oikeasti tiedettävä mistä kuvat on otettu ja missä tilanteessa. Jos esimerkiksi sianruho on viety ulos ja sitä on supikoira nakertanut, se ei kerro mitään eläinten hyvinvoinnista. Tosin tämäkin kertoo jotain olennaista jätteiden hävittämisestä! Mutta kuolleelle eläimelle on yksi ja sama mitä sillä tehdään. Mielestäni sama koskee ihmistenkin hävittämistä. Ulkomaillahan, tiibetissä, on uskovaisia joista on oikein että ihmisiä heitetään jopa rotkoihin kuoltuaan. Siellä korppikotkat saavat syödä heidän ruumiinsa ja päätyä luonnon kiertoon. Kristinuskossa tämä on ehkä paha teko, mutta toisessa uskonnossa hyvä. Selvästi tässä on kysymys enemmän uskonnollisista mielipiteistä kuin laajamittaisemmasta asiasta. Kysymys on enemmän uskonnollisesta kuriositeetista kuin yleisinhimillisestä etiikasta. Tätä kautta hygieniakysymys on kenties olennaisempi kuin muunlainen hyvän ja pahan miettiminen.
1: Luotettavuuskysymyksessä on toinenkin ongelma: Mistä emme tiedä että kuvat ei ole otettu väkisin. Olen nähnyt sellaisen videon jossa kritisoitiin metsästystä. Siinä jalka -ansaa oltiin selvästi manipuloitu sillä lailla että se toimi eri tavoin kuin Suomessa. Video oli eläinsuojelijoiden tekemä lavastus, eikä se edes kuvannut "aitoa metsästystilannetta". Eli lainsäädäntöön yritettiin vaikuttaa eläinsuojelullisesti siten että eläimiä kidutettiin laittomasti. Mielestäni kyseinen video ei kertonut metsästäjistä vaan heidän kuvaajistaan ja heidän omasta kyvystään kiduttaa eläimiä oman henkilökohtaisen ideologiansa välineenä. On kuitenkin mielestäni aika uskottavaa että tehotuotannon saamat kuvat ovat aitoja kuvia. Manipulaation merkkejä en ole ainakaan minä havainnut.
Juliste on rakenteeltaan melko mielenkiintoinen. Siinä ei ole juurikaan ansioita. Esimerkiksi Vanhasen lausunnon idea on jäänyt unohduksiin. Vanhanen ajoi takana sitä että siat kuolevat joskus nopeasti. Olen itsekin nähnyt tälläisen. Sarkastisessa kommentissa on unohdettu että Vanhasen lausunto voidaan nähdä "otosvääristymän" esittelyn kautta. Tavalliselle, aihepiiriin tutustumattomalle ihmiselle, tämä ajatus ei ole tuttu, joten lausujan sanat asetetaan asemaan jossa hänellä ei ole puolustautumisoikeutta. Kyseessä on siis lainaus siten että sen merkitys vääristyy. Lainaus on tätä kautta straw man. Se, että julisteeseen täytyy laittaa argumenttivirhe kuvaa jotain olennaista.
Toinen sana, mikä pistää silmään on sana "tutkimus". Mitä otoksellisia menetelmiä tässä on käytetty? Kun katsoin asiaan liittyvää uutisointia, aktivistilta kysyttiin saako sikaa syödä lainkaan, vastaus oli "Ei". Tämä kertoo siitä millä asenteella kuvia on lähdetty ottamaan. Kuvassa ei ole keskiarvoista sikaa. On valittu messevimmät. Tätä kautta tilanen on sama kuin jos minä levittelisin poliisien aidoilta murhapaikoilta olevia kuvia jotka on otettu Helsingissä ja vihjaisin että "Muuta Helsinkiin kuolemaan." Se ei olisi kovin osuvaa. "Tutkimus" muistuttaakin aitoa tutkimusta yhtä paljon kuin mitä paparazzien kuvaamat kuvat julkkiksen vilahtavasta nännistä kuvaa ihmisten elämää (olipa kyseessä tämän tähden elämä, saati sitten normaalin ihmisen elämä).
Vanhasen otoslausunto on tietysti ymmärrettävissä vain tutkimuksen kontekstissa. Eli että yksittäiset kuvat eivät kuvaa kokonaistilannetta kovinkaan hyvin. Tätä kautta päästäänkin siihen, mikä iskuissa on järkeä ja missä kontekstissa ne on ymmärrettävä.
Tässä tarvitaan lyriikkaa. "Leevi and the Leavingsin" hieman talvihenkinen "Jos Helsinki on kaunis". Siinähän kerrotaan tarinaa yksilöiden kautta. Nämä ovat peräti poikkeusyksilöitä, juoppoja : "Tässä on terveiset siltojen alle. / Siellä se on Jarkka ja Niemisen Kalle. / Ne innosta hehkuen lähtivät maailmalle, / taivas oli kattona seikkailijalle. / Kumpikin nyt on jo vuosia juonut / ja rantojen miehiksi nahkansa luonut. / Tai ehkä ne onkin jo maatuneet mullan alle. / Pieni pala taivasta onnettomalle."
Kappale nostaa esiin sitä, että ihminen tavallisesti unohtaa nämä poikkeukselliset olosuhtee. Keskimäärin Helsingissä asutaan asunnoissa, eikä olla edes alkoholisteja. Silti Jarkka ja Kalle kertovat jotain olennaista.
Tätä kautta iskuja on katsottava myös sitä kautta, että on olemassa journalisteja jotka tunkeutuvat laittomasti ulkomailla tarkkailemaan juttuja joita halutaan salata. Näin esimerkiksi vähemmistön edustajien laittaminen eristyksiin tulee selväksi. Esimerkiksi Kiinassahan on Falun Gongin kannattajia kohdeltu kaltoin. Tämä on pieni vähemmistö, josta ei voi yleistää. Minustakin Falun Gong on yksi kummallisimmista ja epätieteellisimmistä ja epäuskottavimmista uskonnoista joita maa päällä kantaa, mukana on muun muassa usko siihen että uskova saavuttaa yliluonnollisia kykyjä. (Mikä tarkoittaa sitä että uskon uskontoon vasta kun joku sen kannattaja ampuu minua tulipallolla jalkoihin.) Mutta en silti kannata sitä mitä heille on tehty. Mielestäni uskonnonvapaus tarkoittaa juuri sitä että ihmisillä on lupa uskoa hassuihinkin asioihin ja että he saavat tehdä asioita jotka eivät hyödytä heitä itseään tai ketään!
Näissäkin julkinen taho usein rajoittaa tutkimista. Journalistit silti tunkeutuvat näihin paikkoihin ja saavat olennaisia tietoja, he paljastavat rikoksia rikkomalla lakia. Näistä ei voi yleistää, mutta niistä ei tarvitse yleistää. Eläinsuojeluliikkeessä eläinyksilö katsotaan rinnastettavaksi ihmisyksilöön, joten tässä logiikassa on järkeä. Ongelma onkin siinä että tätä esitetään yleistilaksi.
Yksi suurimmista syistä on tietyn ihmisvähemmistön tila. Maataloudessa on nimittäin kannattavuuden kanssa niin että pitää olla melko isoja yksiköitä. Maaseutu on eräällä tavalla "jälleen Kartanoistumassa". Tilojen määrä vähenee ja niiden koko kasvaa, olipa kyse sitten mistä tuotantosuunnasta tahansa. Tämä tarkoittaa koneellistamista ja lisätyötä. Koneellistaminen on sekä hinnakasta että etäännyttää ihmistä eläimistä. Taloudellinen ongelma aikaansaa helposti mielenterveyden vaikeuksia. Ja tästä seuraa se, että eläimistä ei välitetä. Alkoholismilla on osuutta asiaan. Tämä ei ole "yleistila". Alkoholisteja on Helsingissä ja maaseudulla.
Tietenkin tässä on merkittävä eläinsuhteen muutos. Kuitenkin ennen tilanne on ollut hankalampi. Juice Leskisen kappaleessa "Sika" eletään selvästi maalaisympäristässä. Sika on läsnä, ja setä tappaa sen. Ennen lapsia lähetettiinkin naapuriin "hakemaan saparonsuoristinta" tai jotain muuta vastaavaa ja sika tapettiin sillä välillä kun lapsi on hakureissulla. Sian syömiselle ja tappamiselle ei todellakaan sanottu "Ei". Sitä hoidettiin ja vaalittiin, mutta ei "täysin ihmistetty". Tämäkin on eettisesti mielenkiintoinen tilanne ja kertoo siitä että maataloudessa ei ole pientila -aikanakaan edustettu sitä luontokuvaa jota eläinsuojelupiireissä siihen liitetään. Tämä tarkoittaa sitä että luonnonsuojeluliikkeen eläinkuvalla ei ole historiaa. Se on seuraajiensa tuotos. Mutta tästähän olen jo kirjoittanut. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta esimerkiksi "animalia" -lehteä lukiessa on havaittavissa selvää nostalgiaa menneisyyttä kohtaan. Ongelma tässä on tietysti siinä että tätä menneisyyttä ei ole koskaan tapahtunut. Kun muistetaan mitä Eco sanoi, voidaan sanoa että kyseessä on tätä kautta totena otettu roolipeli.
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Alphaman (α♂)
Tällä hetkellä muotia näyttävät olevan erilaiset näkemykset, joiden mukaan ihmisten seksuaalinen arvo määrittyy jollain elementillä. Toki Matt Ridley kertoo kirjassaan "Geenit, kokemus ja ihmisenä oleminen" että tutkimukset näyttävät että naiset hakevat vanhempia ja vakavaraisia miehiä. Hyvin koulutetut ovat useammin naimisissa. Ja miehet taas valikoivat ulkonäön suhteen, useat merkit viittaavat nuoruuteen joka taas kertoo naisen pitkästä lisääntymisiästä.
Tällä hetkellä miehen "luokkajako" on korostetussa asemassa. Tässä jaottelu tehdään yleisesti, kuten "jotain sutinaa" -blogi sanoo: "ylemmäntason (YT), keskitason (KT) ja alemmantason (AT) ihmisistä." 1 Systeemi ei tietenkään toimi yksilötasolla, vaan se käsittelee tilastoja. Tätä kautta suuria linjoja saadaan esiin. On muistettava että ei pidä vetää "yleisestä yksilöön". Tämä on se "profiloinnissa varottava virheajattelu". Toki tämä kertoo jotain ja painottaa arvauksia. Suuri variaatio ei siis tarkoita että sääntöä ei olisi ja "toisilla ei kävisi flaksi muustakin kuin mäihästä". Ja korrelaation löytyminen ei tarkoita yksille napeille lyötyä orjuutta.
Karkeasti voisi sanoa että koostetaan tilastoja ja mitä halutumpi ihminen on muiden keskuudessa, sitä korkeammalla tasolla hän on. Kyseessä ei tietenkään ole kehäpäättely, jos asiaa onnistutaan testaamaan. Esimerkiksi jos arvataan että alfauroksella on paksu lompakko, voidaan asiaa testata tekemällä tilasto varallisuuden mukaan ja vertaamalla. On vain muistettava että yksilötasolla maut eroavat paljonkin. Tämä on siis ihan perus seksuaalivalinnan lajinmukaisten ilmiöiden testaamista.
Tosiasiassa tuskin kukaan lienee yllättynyt siitä että kaikki eivät ole yhtä haluttuja.
Itse asiassa tässä on muistettava, että perinteisesti on ajateltu että juuri nainen valitsee ja mies on ikään kuin se, joka ottaa mitä vaan saa. Tämän ollessa biologinen teoria, sitä kutsuttiin Batemanin periaatteeksi, joka nyt ei vaan kokonaisuutena ole mikään "ihmisen seksualiset salat selittävä taikaluoti". Vaikka sen sisältö onkin arkiajattelussa ja puheessa harmittavankin yleinen.
1: On kuitenkin hyvä muistaa se, mitä yksiavioisuudesta on sanottu: Jos kyseessä on haaremiin perustuva yhteiskunta, jokainen yksiavioinen nainen "kakkoskolmosnelos...vaimoksi" miehelle on joltakulta toiselta pois. Tämä johtaa siihen että yhteiskuntaan syntyy kasvava määrä sellaisia ihmisiä jotka "eivät vaan saa". Tällä voi olla merkitystä jopa yhteiskuntarauhan takia. Maan voi jossain tilanteessa järkevää ohjata yksiavioisuuteen, jos miehet ovat "puutteessa valmiita rähisemään/taistelemaan". Yksiavioisuudessa jopa minulla on mahdollisuuksia, koska naiset eivät voi kaikki valita sitä Orlando Bloomia, suomen seksikkäintä miestä Matti Vanhasta ja kumppaneita. Kun nämä on valittu, naiset joutuvat ottamaan muita. Jos moniavioisuus kielletään, yhteiskunta pakottaa naiset tähän tilanteeseen, halusivatpa nämä tai eivät.
Tähän toinen liittyvä asia on tietysti se, että yksiavioisuus pistää miehen valinnan yhtä tärkeäksi kuin naisen valinnan. Mikä ei tarkoita että "ysin naiset ottaa aina ysin miehiä" tai toisin päin - kuten minulle on esitetty vakavalla naamalla. Se tarkoittaa sitä että sekä naiset että miehet valitsevat. Siksi on hieman kyseenalaista syyttää naisia siitä että juuri he ajavat miehet sellaiseen tilanteeseen jossa "osa jää ilman seksiä" - joka peräti muutetaan retoriseksi kysymykseksi "kenellä on oikeus seksiin?" Sehän voi olla ihan molemmin päin. Itse asiassa voidaan väittää että jos naisilla on useampia miesehdokkaita, eli he ovat miestennielijöitä, sitä todennäköisempää miesten on päästä pukille. Kuitenkin juuri naisten vapautumista syytetään tämän ilmiön aikaansaamisesta. Olen hieman ihmeissäni tästä; Onko ihmisillä nyt jokin seksuaalinen kommuuni, jossa naiset naivat alfauroksia niin innolla että muille ei riitä? Jos näin on, en halua olla alfauros. Liian raskasta.
Kuitenkin ihmettelen ns. "ujousteoriaa". Siinä kun esitetään että "kokemukset kertautuvat". Eli kun sinut on torjuttu lukiossa, olet varovainen. Tietyssä määrin kyseessä on tietenkin "pelurin paradoksi"; Eli keskimäärin useampi vakiopeluri on aloittanut onnekkaasti. Ei siksi että heillä olisi keskimäärin parempi onni, vaan siksi että jos aluksi tulee takkiin, pelaamisen helposti lopettaa. Tässä kohden olen kuitenkin hieman ihmeissäni. Sillä esimerkiksi itse en ole mikään "iskurimies". Toki juttelen ihmisille, naisillekin, mutta muuten. Siinä missä perinteiset naisensaantistrategiat näyttävät olevan kahdenlaisia:
1: "Spam -strategia": Yritä iskeä usein, jolloin joku onnistaa. Heitä paljon arpoja, ei ole väliä jos häviät usein, koska saat kuitenkin massalla esiin. Kutsun ideaa tällä nimellä, koska sähköposteihin roskapostia lähettävät käyttävät samanlaista strategiaa. Riittää että yksi miljoonasta ostaa sen mainostetun rantarolexin.
2: "Special service -strategia", jossa keskitytään iskemisen laatuun. Niitä tehdään harvakseltaan, mutta kun niihin panostetaan, sitä onnistuu tavallista useammin. Määrä korvataan laadulla.
Oma strategiani taas on ollut näiden ulkopuolelta: "älä yritä". Minulla on toki ollut yrityksiä että etenkin erehdyksiä taustalla. Mutta olen huomannut että parisuhteessa oleva tuntuu olevan jotenkin toivottavampi. Ja ne naiset tietävät sen jotenkin ja jostain. Ehkä se on se, että on (1) itseluottavampi ja/tai (2) ottaa heidät muunakin kuin "panopuuna" ja iskemisen objekteina, joka taas antaa heille rauhan. Ja sitten käy kuin kissoille, jotka (ainakin vitseissä, eli ottakaa esimerkkinä) menevät allergikon syliin koska tämä ei jatkuvasti jahtaa ja häiritse niitä. Sellaisen sylissä on tietysti rauhallista olla, ja saa tehdä miten haluaa.
Siksi minulla oli hieman koomiset hetket tänä perjantaina töissä. Nimittäin eräs sinkkumies kertoi minulle miten minun pitäisi nostaa enemmän punttia saadakseni naisia. Hän oli tietysti järkyttynyt kun huomautin että "olo on kuin pankkiirilla joka saa kuulla pultsarilta sijoitusohjeita, mutta ehkä juuri tässä tapauksessa pultsarilla onkin hyvää tietoa eikä vaan pääomaa - kun muistetaan vallitseva pankkikriisi ja muu vastaava". Töitten jälkeen samana päivänä olikin sitä olikin erikoinen tilanne, kun sain lahjan ja treffipyynnön eräältä työpaikan naiselta. Toki olen vakaasti yksiavioinen, mutta aina sen silti hyvällä ottaa.
Ihmettelen vain että mikä naisissa on vikana. Oma puolisoni sanoi että kai ne minun jutut sitten on omalla tavallaan ihan viehättäviä. Naiset kai pitää aluksi siitä että toinen luokittelee kaiken ja heittelee hämmentäviä testipalloja, koska luokittelu vaatii kuuntelua ja testipallot ovat hämäävyydessään humoristisiksi tulkittavia. Mutta pidän kuitenkin olevani aika raskas puolisona ja ihmisenä. Pitkästä parisuhteestani voin kiittää vain ja ainoastan sitä että minun puolisollani on hyvät hermot, pitkä pinna, ja loputon sietokyky ignoroida mitä ihmeellisempiä heittoja hämmentymättä.
Toki minäkin lapsena, teininä ja aikuisenakin olen alati pelannut alphaman -peliä , siitä jopa wikipediaan kirjoittaen.2 Mitään muuta yhteyttä alfauroksiin minusta on melko vaikea löytää. En ole rikas, erityisen komea, fiksu tai ihmisiä ymmärtävä tai huomaavainenkaan. Seksin laadusta en edes uskalla puhua.
1 Blogissa on ikärajavaroitus, koska siinä on usein seksiin liittyviä asioita. Mutta kyseisessä jutussa ei ole sen sortin tavaraa että alaikäinenkin ei sitä voisi lukea. Niin että sitä klikattavaa kohtaa osaa painaa 17 -vuotiaskin. Ja uskaltaa myös. Toki teinin kannattaa tyhjätä selaushistoria äidin varalta.
2 Siinä suosikkiaseeni on videoprojektori joka heijastaa lomavideoita. Se nukuttaa vihollisia. Joskus taide imitoi todellisuutta.
Tällä hetkellä miehen "luokkajako" on korostetussa asemassa. Tässä jaottelu tehdään yleisesti, kuten "jotain sutinaa" -blogi sanoo: "ylemmäntason (YT), keskitason (KT) ja alemmantason (AT) ihmisistä." 1 Systeemi ei tietenkään toimi yksilötasolla, vaan se käsittelee tilastoja. Tätä kautta suuria linjoja saadaan esiin. On muistettava että ei pidä vetää "yleisestä yksilöön". Tämä on se "profiloinnissa varottava virheajattelu". Toki tämä kertoo jotain ja painottaa arvauksia. Suuri variaatio ei siis tarkoita että sääntöä ei olisi ja "toisilla ei kävisi flaksi muustakin kuin mäihästä". Ja korrelaation löytyminen ei tarkoita yksille napeille lyötyä orjuutta.
Karkeasti voisi sanoa että koostetaan tilastoja ja mitä halutumpi ihminen on muiden keskuudessa, sitä korkeammalla tasolla hän on. Kyseessä ei tietenkään ole kehäpäättely, jos asiaa onnistutaan testaamaan. Esimerkiksi jos arvataan että alfauroksella on paksu lompakko, voidaan asiaa testata tekemällä tilasto varallisuuden mukaan ja vertaamalla. On vain muistettava että yksilötasolla maut eroavat paljonkin. Tämä on siis ihan perus seksuaalivalinnan lajinmukaisten ilmiöiden testaamista.
Tosiasiassa tuskin kukaan lienee yllättynyt siitä että kaikki eivät ole yhtä haluttuja.
Itse asiassa tässä on muistettava, että perinteisesti on ajateltu että juuri nainen valitsee ja mies on ikään kuin se, joka ottaa mitä vaan saa. Tämän ollessa biologinen teoria, sitä kutsuttiin Batemanin periaatteeksi, joka nyt ei vaan kokonaisuutena ole mikään "ihmisen seksualiset salat selittävä taikaluoti". Vaikka sen sisältö onkin arkiajattelussa ja puheessa harmittavankin yleinen.
1: On kuitenkin hyvä muistaa se, mitä yksiavioisuudesta on sanottu: Jos kyseessä on haaremiin perustuva yhteiskunta, jokainen yksiavioinen nainen "kakkoskolmosnelos...vaimoksi" miehelle on joltakulta toiselta pois. Tämä johtaa siihen että yhteiskuntaan syntyy kasvava määrä sellaisia ihmisiä jotka "eivät vaan saa". Tällä voi olla merkitystä jopa yhteiskuntarauhan takia. Maan voi jossain tilanteessa järkevää ohjata yksiavioisuuteen, jos miehet ovat "puutteessa valmiita rähisemään/taistelemaan". Yksiavioisuudessa jopa minulla on mahdollisuuksia, koska naiset eivät voi kaikki valita sitä Orlando Bloomia, suomen seksikkäintä miestä Matti Vanhasta ja kumppaneita. Kun nämä on valittu, naiset joutuvat ottamaan muita. Jos moniavioisuus kielletään, yhteiskunta pakottaa naiset tähän tilanteeseen, halusivatpa nämä tai eivät.
Tähän toinen liittyvä asia on tietysti se, että yksiavioisuus pistää miehen valinnan yhtä tärkeäksi kuin naisen valinnan. Mikä ei tarkoita että "ysin naiset ottaa aina ysin miehiä" tai toisin päin - kuten minulle on esitetty vakavalla naamalla. Se tarkoittaa sitä että sekä naiset että miehet valitsevat. Siksi on hieman kyseenalaista syyttää naisia siitä että juuri he ajavat miehet sellaiseen tilanteeseen jossa "osa jää ilman seksiä" - joka peräti muutetaan retoriseksi kysymykseksi "kenellä on oikeus seksiin?" Sehän voi olla ihan molemmin päin. Itse asiassa voidaan väittää että jos naisilla on useampia miesehdokkaita, eli he ovat miestennielijöitä, sitä todennäköisempää miesten on päästä pukille. Kuitenkin juuri naisten vapautumista syytetään tämän ilmiön aikaansaamisesta. Olen hieman ihmeissäni tästä; Onko ihmisillä nyt jokin seksuaalinen kommuuni, jossa naiset naivat alfauroksia niin innolla että muille ei riitä? Jos näin on, en halua olla alfauros. Liian raskasta.
Kuitenkin ihmettelen ns. "ujousteoriaa". Siinä kun esitetään että "kokemukset kertautuvat". Eli kun sinut on torjuttu lukiossa, olet varovainen. Tietyssä määrin kyseessä on tietenkin "pelurin paradoksi"; Eli keskimäärin useampi vakiopeluri on aloittanut onnekkaasti. Ei siksi että heillä olisi keskimäärin parempi onni, vaan siksi että jos aluksi tulee takkiin, pelaamisen helposti lopettaa. Tässä kohden olen kuitenkin hieman ihmeissäni. Sillä esimerkiksi itse en ole mikään "iskurimies". Toki juttelen ihmisille, naisillekin, mutta muuten. Siinä missä perinteiset naisensaantistrategiat näyttävät olevan kahdenlaisia:
1: "Spam -strategia": Yritä iskeä usein, jolloin joku onnistaa. Heitä paljon arpoja, ei ole väliä jos häviät usein, koska saat kuitenkin massalla esiin. Kutsun ideaa tällä nimellä, koska sähköposteihin roskapostia lähettävät käyttävät samanlaista strategiaa. Riittää että yksi miljoonasta ostaa sen mainostetun rantarolexin.
2: "Special service -strategia", jossa keskitytään iskemisen laatuun. Niitä tehdään harvakseltaan, mutta kun niihin panostetaan, sitä onnistuu tavallista useammin. Määrä korvataan laadulla.
Oma strategiani taas on ollut näiden ulkopuolelta: "älä yritä". Minulla on toki ollut yrityksiä että etenkin erehdyksiä taustalla. Mutta olen huomannut että parisuhteessa oleva tuntuu olevan jotenkin toivottavampi. Ja ne naiset tietävät sen jotenkin ja jostain. Ehkä se on se, että on (1) itseluottavampi ja/tai (2) ottaa heidät muunakin kuin "panopuuna" ja iskemisen objekteina, joka taas antaa heille rauhan. Ja sitten käy kuin kissoille, jotka (ainakin vitseissä, eli ottakaa esimerkkinä) menevät allergikon syliin koska tämä ei jatkuvasti jahtaa ja häiritse niitä. Sellaisen sylissä on tietysti rauhallista olla, ja saa tehdä miten haluaa.
Siksi minulla oli hieman koomiset hetket tänä perjantaina töissä. Nimittäin eräs sinkkumies kertoi minulle miten minun pitäisi nostaa enemmän punttia saadakseni naisia. Hän oli tietysti järkyttynyt kun huomautin että "olo on kuin pankkiirilla joka saa kuulla pultsarilta sijoitusohjeita, mutta ehkä juuri tässä tapauksessa pultsarilla onkin hyvää tietoa eikä vaan pääomaa - kun muistetaan vallitseva pankkikriisi ja muu vastaava". Töitten jälkeen samana päivänä olikin sitä olikin erikoinen tilanne, kun sain lahjan ja treffipyynnön eräältä työpaikan naiselta. Toki olen vakaasti yksiavioinen, mutta aina sen silti hyvällä ottaa.
Ihmettelen vain että mikä naisissa on vikana. Oma puolisoni sanoi että kai ne minun jutut sitten on omalla tavallaan ihan viehättäviä. Naiset kai pitää aluksi siitä että toinen luokittelee kaiken ja heittelee hämmentäviä testipalloja, koska luokittelu vaatii kuuntelua ja testipallot ovat hämäävyydessään humoristisiksi tulkittavia. Mutta pidän kuitenkin olevani aika raskas puolisona ja ihmisenä. Pitkästä parisuhteestani voin kiittää vain ja ainoastan sitä että minun puolisollani on hyvät hermot, pitkä pinna, ja loputon sietokyky ignoroida mitä ihmeellisempiä heittoja hämmentymättä.
Toki minäkin lapsena, teininä ja aikuisenakin olen alati pelannut alphaman -peliä , siitä jopa wikipediaan kirjoittaen.2 Mitään muuta yhteyttä alfauroksiin minusta on melko vaikea löytää. En ole rikas, erityisen komea, fiksu tai ihmisiä ymmärtävä tai huomaavainenkaan. Seksin laadusta en edes uskalla puhua.
1 Blogissa on ikärajavaroitus, koska siinä on usein seksiin liittyviä asioita. Mutta kyseisessä jutussa ei ole sen sortin tavaraa että alaikäinenkin ei sitä voisi lukea. Niin että sitä klikattavaa kohtaa osaa painaa 17 -vuotiaskin. Ja uskaltaa myös. Toki teinin kannattaa tyhjätä selaushistoria äidin varalta.
2 Siinä suosikkiaseeni on videoprojektori joka heijastaa lomavideoita. Se nukuttaa vihollisia. Joskus taide imitoi todellisuutta.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Onko väitelause "Mustat donkaa tykimmin" rasistinen?
Kun olin lapsi, maailma oli monelta osin erilainen. Meillä oli koulussa aakkostauluja joissa oli "N niinkuin neekeri". Agatha Christien "kymmenen pientä neekeripoikaa" ei tuossa välissä myöskään ollut mikään "Eikä yksikään pelastunut". Kuuluisin oli tietysti lasten leikki "Kuka pelkää mustaa miestä". Itse lapsena ajattelin tämän mustan miehen olevan jokin musta mörkö metsässä. En siis ajatellut suurihuulisia tummia Afrikan miehiä ollenkaan. Puolisoni mielestä musta mies oli ollut Musta Pekka. Siis se sarjakuvahahmo. Mielikuvat olivat toiset. En sitten tiedä, kuinka yleisesti mustia miehiä yhdistettiin Afrikkaan. Nykyään ei saa sellaisia asioita sanoa, koska joku voi loukkaantua. Asennemuutos vei muun muassa lakritsin logon, LakuPekan pois kääreistä. Syynä oli yksinkertaisesti se, että ulkomaan kauppa oli vaikeaa kyseisen kuvan kanssa. Imago ja myynti ratkaisivat. Niin kuin niiden kai pitääkin.
Ajat ovat muuttuneet. Tätä kuvasi eräs South Parkin jakso, jossa riideltiin South Parkin lipusta. Lipussa oli joukko valkoisia tikku -ukkoja jotka hirttivät mustan miehen. Osa halusi muuttaa lipun, koska se oli rasistinen, osa säilyttää sen koska se oli kuitenkin historiaa. Molemmat olivat tietenkin totta ja sekä rasismin välttäminen että historian puolustaminen ovat arvokkaita asioita. Paikalle saapuneet Ku Klux Klanilaiset tietysti tulivat joukolla vetoamaan lipun säilyttämisen puolesta, mutta naamioituneet lipun historiallisuuden kannattajat ajoivat ajamaan lipun muuttamisen puolesta, koska kaikki vihasivat Ku Klux Klanilaisia ja tekisivät ihan sen imagon vuoksi toisin. Lopussa tilanne kulminoitui väittelytilaisuuteen, jossa lapset selittivät miten väkivalta on luonnollista. Sarjan musta kokki selitti, kuinka lasten pitäisi huomata, että hirressä oli musta mies. Lapset eivät olleet huomanneet asiaa koska "ihon värillä ei ole väliä". Lopulta ihmiset tulivat siihen tulokseen, että lapset olivat niin eirasisteja että he eivät huomanneet että lippu oli rasistinen. Mutta että lippua silti tulisi muuttaa. (Tämän jälkeen lipussa värikkäät tikku-ukot hirttivät värikkään tikku -ukon.)
Toisin sanoen maassamme on melko tuoreesti syntynyt monien kulttuurien joukko. Heillä ei ole maassamme perinteitä. Toisin sanoen yhteiskuntamme ei ole rakentunut siten, että heille löytyisi helposti sopiva paikka. Ja toisaalta hekään eivät ole ehtineet mukauttaa tapojaan siten että ne helposti loksahtaisivat kulttuuriimme. Tämä on oikeastaan itsestään selvää, kun miettii sitä että yhteiskuntamme on rakentunut pääosin kristillisen perinteen varaan. Jopa kauppojen aukiolopäivät ja työpaikan vapaapäivät on valittu tämä mielessä. Sama sovittautuminen juuri kristillisyyteen kattaa yhteiskuntamme. Tässä ei välttämättä ole mitään väärää. On vain hyvä asia että lait ovat sopineet maan asukkaiden tarpeisiin. Nyt asukkaat ovat vain muuntuneet, meitä on monelaisia uskonnollisia ja uskonnottomiakin menijöitä. (Yhteiskunnan toimivuuden kannalta sekularismi, eli kirkon ja valtion ero on järkevä ja hyvä ratkaisu jos yhteiskuntaan kuulujat eivät enää käytännössä olekaan kaikki saman uskontokunnan edustajia. Jos kaikki ovat kristittyjä, eroa ei tarvittaisi.)
Luultavasti tämä muutos tarkoittaa muutoksia sekä lainsäädännössä että eri katsantokannoissa ja ihmisyksilöiden asenteissa. Ja luulen että vaikka ensimmäinen on byrokraattisen hitain, suurimmat vaikeudet tulevat olemaan viimeisessä. Omaa itseä on kaikista vaikein muuttaa.
Monikulttuurissa on ideana hyväksyä monenlaisia arvoja. Tässä on taustalla valistusajan ihanteet vapaasta ajattelun uskaltamisesta. (Jos ihmisille huutaa "sapere aude" ei pidä ihmetellä, jos he eivät enää seuraakaan vain yhtä tiettyä näkemystä.) Sen taustalla on ajatus siitä että ihmisen vapaus valita uskontonsa ja näkemyksensä on tärkeämpää kuin se,että kaikki seuraisivat juuri tätä tiettyä "Tosi Uskoa". Tämä tarkoittaa yksilön vapauden asettamista indoktrinaation edelle. Toisella tavalla ajattelu, erimielisyys, nähdään rikkautena, eikä välttämättä jonain vääränä näkemyksenä tai ratkaisemattomana ongelmana, josta on väkisin päästävä eroon. (Yhteiskunta ei ole luonnontiede, jossa metsästetään mielipiteistä vapaita uskomuksia. Siksi ei ole välttämätöntä debatoida eri uskonvakaumusten välillä.) Tosin on tärkeää huomata, että tavoitellessamme suvaitsevaisuutta tai kaikkien hyötyä, mukaan tuleekin elementtejä, jotka itse asiassa poistavat eri kulttuurien tasa -arvoisuutta. Nämä ovat ainoastaan riskejä, eivätkä suinkaan viittaa siihen että asiallinen yhteys eri kulttuurien kesken olisi mahdotonta. Nämä ongelmat ovat mahdollisia, ja ne ovat osittain päällekäisiä, osittain toisiaan vastaan. Mutta niinhän ihmisten kanssa usein on. Yksilöt ovat erimielisiä, ja eri näkemykset näkyvät. Niitä on hyvä miettiä, koska tosiasiassa Suomessa on tällä hetkellä vakiintuneesti eri kulttuureja, ja heitä on niin monta että emme mitenkään voi vain lähettää heitä poiskaan. Emme voi käytännössä hylätä monikulttuurisuutta. Jos siis näet tämän monikulttuurisuuden ongelmana, olisi syytä muistaa että "ongelma johon ei ole ratkaisua ei ole ongelma, se on olotila." Sen kanssa on vain tultava toimeen miten hyvin vain kykenee:
1: Dhimmitude joka on joustamista silloin kun kohtaa vääryyttä. Väistäminen väkivallan uhan edessä. Tämä tarkoittaa sitä, että dhimmitudea harjoittava ei reagoi esimerkiksi ihmisoikeusrikoksiin vetoamalla uskonnonvapauteen. Tästä seuraa se, että uskonnon nimessä saisi tehdä ihmisoikeusrikoksia. Tämä ei kai kuitenkaan ole kulttuurien tasa -arvon ajatuksen takana.
2: Orwellin "siirretty nationalismi", jossa kulttuurissa suvaitaan erilaisia näkemyksiä ja annetaan niille niin paljon oikeuksia, että se tuottaa epätasa -arvoa. Siirretyssä nationalismissa toisella tavalla ajatteleville annetut edut ovat niin suuria, että jos vastaavanlaiset etuja annettaisiin itselle, ne nähtäisiin epätasa -arvoistavina. Mutta kun edut annetaan toisella tavalla ajatteleville. Ainakin puheiden tasolla siirrettyä nationalismia tuli esiin Vanhasen älykkyysosamäärätutkimuksessa. Suurin meteli pidettiin siitä, että sen tulos oli epämiellyttävä. Ei siitä että sen metodi oli puutteellinen ja oliko se puutteellinen. Toki tälläisiä asioita tulee monikulttuurisuudessa tutkia. Mutta se olisi myös syytä tehdä hyvin. (Itse en ota kantaa em. tutkimuksen hyvyyteen, koska en edes pidä älykkyysosamäärää hirveän tärkeänä asiana. Huomautan ainoastaan siitä mistä aiheesta diskurssia käytiin, mihin keskustelussa kiinnitettiin huomiota. Kun esiin nostetaan vakavasti mahdollisuus siitä että tietyt tutkimustulokset kielletään, ollaan aika pitkällä. On ihan mahdollista että myös älykkyysosamäärä on kulttuuriin sopeutumisen tulos, tai että tutkimuksessa oli muita virheitä.)
3: Huolimattomassa demokratiassa ongelmana on myös se, että jos enemmistö ei haluakaab antaa tasa -arvoisia oikeuksia vähemmistöille, se ei voi onnistua. Tällöin päädytään utilitarismista tuttuun ongemaan siitä, kuinka yleisen hyvän nimissä voidaan periaattessa sortaa vähemmistöjä lujastikin.
4: Pelkkä eri arvojen tasa -arvoisuus ei riitä. Monissa maissa on ollut rinnakkain useita eri kulttuureita. He kaikki ovat olleet omissa ryhmissään, joka on aikaansaanut vihapatoumia jotka ovat purkautuneet sisällissotia. Olisi siis paitsi kyettävä olemaan dogmaattisia saman maan sisällä, myös kyettävä elämään yhdessä. Siksi olisi tärkeää huomata, että tasa-arvoisuus ei onnistu, jos sekä yhteiskunta, että eri kulttuurit eivät halua integroitua. Se on vähän kuin hyvä keskustelu ~ jos se ei ole kaksisuuntaista, sitä ei ole tapahtunut. Olisi virhe olettaa että tämä onnistuisi ja että esimerkiksi maahanmuuttajat haluaisivat sopeutua yhteiskuntaan kun ovat siihen kerran itse muuttaneet. (Itse asiassa moni, mutta ei toki kaikki, heistä haluaa tuoda mukanaan oman kulttuurinsa mahdollisimman muuttumattomana. Vaikka monissa maissa on kulttuurin tuomia ongelmia lähdetty pakoon, he haluavat silti tuoda kulttuurinsa mukanaan mahdollisimman kokonaisina, myös ongelmineen. Tässä on mukana hieman ironiaa, mutta sitähän ihmisten elämässä aika usein on.) Samoin on väärin olettaa että maassaolijat vain haluaisivat sopeutua maahanmuuttajiin vain siksi että heidät on maahan päästetty. (Moni haluaa pitää paikallisen kulttuurin mahdollisimman muuttumattomana, "puhtaana".) Tämä vaatii siis työtä.
5: Suvaitsemattomuuden suvaitseminen. On muistettava, että tasa -arvon nimissä tasa -arvoa vastaan taisteleminen on ongelmallista, koska siinä hylätään tasa-arvon premissit mutta seurataan sen logiikkaa. On huomattava, että ankrara suvaitsemattomuus on melko harvinaista, ja sen hyväksyminen vaatii siksi erittäin avomielistä yhteiskuntaa. Tässä on takana hieman sama, kuin mitä monet pseudotieteet harjoittavat: He esittävät tiedekritiikkiä erittäin postmodernilta pohjalta. Syynä ei ole se, että he olisivat erittäin postmoderneja, vaan siksi että he ovat niin dogmaatikkoja että heidän näkemyksensä vaatii erittäin paljon postmodernismia. Sillä ironista kyllä: Tiukoin dogma vaatisi oikeutuksekseen relativismia, joka suvaitsee kaiken irrationalismin tasolle.
Seuraava uutinen liittyy rasismiaiheeseen, sillä se viittaa mustien ylivoimaan.
Aikaisempia oravarotuja kelpoisempi, musta, orava on valloittamassa Englantia. Menestyksen takana on se, että tumma väri johtuu oravien testosteronipitoisuuseroista. Myös vaaleammat oravanaaraat suosivat tummia. Mainitsen asiasta - sen lisäksi että Kari Tikkanen tästä juuri minua informoi sähköpostilla - koska minusta hieman tuntuu että moni rasisti pelkää juuri jotain tuon tapaista ; Moni tummaihoisien maahamme pääsyä ja täällä pitämistä vastustava pelkääkin että mustat tulevat ja vievät meiltä työpaikat ja naiset. Luultavasti ihmisten, toisin kuin oravien, kohdalla kyseessä on kuitenkin enemmänkin alemmuudentunto, itsensä häpeäminen, joka ainoastaan näkyy vihana.
Yritetään kuitenkin elää ihmisiksi, vaikka rasismi olisi kuinka luonnollinen ajatuskulku ; Esimerkiksi elefanteilla on taipumus vihata mustia miehiä keihäiden kanssa enemmän kuin vaaleaihoisia. Mutta muistakaamme, Siitä miten asiat ovat ei pitäisi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla. (Sama koskee tietysti vaikkapa Isä vanhasen koetta, olipa sen tulos sitten mitä tahansa ja luontitapa mitä tahansa.)
Ajat ovat muuttuneet. Tätä kuvasi eräs South Parkin jakso, jossa riideltiin South Parkin lipusta. Lipussa oli joukko valkoisia tikku -ukkoja jotka hirttivät mustan miehen. Osa halusi muuttaa lipun, koska se oli rasistinen, osa säilyttää sen koska se oli kuitenkin historiaa. Molemmat olivat tietenkin totta ja sekä rasismin välttäminen että historian puolustaminen ovat arvokkaita asioita. Paikalle saapuneet Ku Klux Klanilaiset tietysti tulivat joukolla vetoamaan lipun säilyttämisen puolesta, mutta naamioituneet lipun historiallisuuden kannattajat ajoivat ajamaan lipun muuttamisen puolesta, koska kaikki vihasivat Ku Klux Klanilaisia ja tekisivät ihan sen imagon vuoksi toisin. Lopussa tilanne kulminoitui väittelytilaisuuteen, jossa lapset selittivät miten väkivalta on luonnollista. Sarjan musta kokki selitti, kuinka lasten pitäisi huomata, että hirressä oli musta mies. Lapset eivät olleet huomanneet asiaa koska "ihon värillä ei ole väliä". Lopulta ihmiset tulivat siihen tulokseen, että lapset olivat niin eirasisteja että he eivät huomanneet että lippu oli rasistinen. Mutta että lippua silti tulisi muuttaa. (Tämän jälkeen lipussa värikkäät tikku-ukot hirttivät värikkään tikku -ukon.)
Toisin sanoen maassamme on melko tuoreesti syntynyt monien kulttuurien joukko. Heillä ei ole maassamme perinteitä. Toisin sanoen yhteiskuntamme ei ole rakentunut siten, että heille löytyisi helposti sopiva paikka. Ja toisaalta hekään eivät ole ehtineet mukauttaa tapojaan siten että ne helposti loksahtaisivat kulttuuriimme. Tämä on oikeastaan itsestään selvää, kun miettii sitä että yhteiskuntamme on rakentunut pääosin kristillisen perinteen varaan. Jopa kauppojen aukiolopäivät ja työpaikan vapaapäivät on valittu tämä mielessä. Sama sovittautuminen juuri kristillisyyteen kattaa yhteiskuntamme. Tässä ei välttämättä ole mitään väärää. On vain hyvä asia että lait ovat sopineet maan asukkaiden tarpeisiin. Nyt asukkaat ovat vain muuntuneet, meitä on monelaisia uskonnollisia ja uskonnottomiakin menijöitä. (Yhteiskunnan toimivuuden kannalta sekularismi, eli kirkon ja valtion ero on järkevä ja hyvä ratkaisu jos yhteiskuntaan kuulujat eivät enää käytännössä olekaan kaikki saman uskontokunnan edustajia. Jos kaikki ovat kristittyjä, eroa ei tarvittaisi.)
Luultavasti tämä muutos tarkoittaa muutoksia sekä lainsäädännössä että eri katsantokannoissa ja ihmisyksilöiden asenteissa. Ja luulen että vaikka ensimmäinen on byrokraattisen hitain, suurimmat vaikeudet tulevat olemaan viimeisessä. Omaa itseä on kaikista vaikein muuttaa.
Monikulttuurissa on ideana hyväksyä monenlaisia arvoja. Tässä on taustalla valistusajan ihanteet vapaasta ajattelun uskaltamisesta. (Jos ihmisille huutaa "sapere aude" ei pidä ihmetellä, jos he eivät enää seuraakaan vain yhtä tiettyä näkemystä.) Sen taustalla on ajatus siitä että ihmisen vapaus valita uskontonsa ja näkemyksensä on tärkeämpää kuin se,että kaikki seuraisivat juuri tätä tiettyä "Tosi Uskoa". Tämä tarkoittaa yksilön vapauden asettamista indoktrinaation edelle. Toisella tavalla ajattelu, erimielisyys, nähdään rikkautena, eikä välttämättä jonain vääränä näkemyksenä tai ratkaisemattomana ongelmana, josta on väkisin päästävä eroon. (Yhteiskunta ei ole luonnontiede, jossa metsästetään mielipiteistä vapaita uskomuksia. Siksi ei ole välttämätöntä debatoida eri uskonvakaumusten välillä.) Tosin on tärkeää huomata, että tavoitellessamme suvaitsevaisuutta tai kaikkien hyötyä, mukaan tuleekin elementtejä, jotka itse asiassa poistavat eri kulttuurien tasa -arvoisuutta. Nämä ovat ainoastaan riskejä, eivätkä suinkaan viittaa siihen että asiallinen yhteys eri kulttuurien kesken olisi mahdotonta. Nämä ongelmat ovat mahdollisia, ja ne ovat osittain päällekäisiä, osittain toisiaan vastaan. Mutta niinhän ihmisten kanssa usein on. Yksilöt ovat erimielisiä, ja eri näkemykset näkyvät. Niitä on hyvä miettiä, koska tosiasiassa Suomessa on tällä hetkellä vakiintuneesti eri kulttuureja, ja heitä on niin monta että emme mitenkään voi vain lähettää heitä poiskaan. Emme voi käytännössä hylätä monikulttuurisuutta. Jos siis näet tämän monikulttuurisuuden ongelmana, olisi syytä muistaa että "ongelma johon ei ole ratkaisua ei ole ongelma, se on olotila." Sen kanssa on vain tultava toimeen miten hyvin vain kykenee:
1: Dhimmitude joka on joustamista silloin kun kohtaa vääryyttä. Väistäminen väkivallan uhan edessä. Tämä tarkoittaa sitä, että dhimmitudea harjoittava ei reagoi esimerkiksi ihmisoikeusrikoksiin vetoamalla uskonnonvapauteen. Tästä seuraa se, että uskonnon nimessä saisi tehdä ihmisoikeusrikoksia. Tämä ei kai kuitenkaan ole kulttuurien tasa -arvon ajatuksen takana.
2: Orwellin "siirretty nationalismi", jossa kulttuurissa suvaitaan erilaisia näkemyksiä ja annetaan niille niin paljon oikeuksia, että se tuottaa epätasa -arvoa. Siirretyssä nationalismissa toisella tavalla ajatteleville annetut edut ovat niin suuria, että jos vastaavanlaiset etuja annettaisiin itselle, ne nähtäisiin epätasa -arvoistavina. Mutta kun edut annetaan toisella tavalla ajatteleville. Ainakin puheiden tasolla siirrettyä nationalismia tuli esiin Vanhasen älykkyysosamäärätutkimuksessa. Suurin meteli pidettiin siitä, että sen tulos oli epämiellyttävä. Ei siitä että sen metodi oli puutteellinen ja oliko se puutteellinen. Toki tälläisiä asioita tulee monikulttuurisuudessa tutkia. Mutta se olisi myös syytä tehdä hyvin. (Itse en ota kantaa em. tutkimuksen hyvyyteen, koska en edes pidä älykkyysosamäärää hirveän tärkeänä asiana. Huomautan ainoastaan siitä mistä aiheesta diskurssia käytiin, mihin keskustelussa kiinnitettiin huomiota. Kun esiin nostetaan vakavasti mahdollisuus siitä että tietyt tutkimustulokset kielletään, ollaan aika pitkällä. On ihan mahdollista että myös älykkyysosamäärä on kulttuuriin sopeutumisen tulos, tai että tutkimuksessa oli muita virheitä.)
3: Huolimattomassa demokratiassa ongelmana on myös se, että jos enemmistö ei haluakaab antaa tasa -arvoisia oikeuksia vähemmistöille, se ei voi onnistua. Tällöin päädytään utilitarismista tuttuun ongemaan siitä, kuinka yleisen hyvän nimissä voidaan periaattessa sortaa vähemmistöjä lujastikin.
4: Pelkkä eri arvojen tasa -arvoisuus ei riitä. Monissa maissa on ollut rinnakkain useita eri kulttuureita. He kaikki ovat olleet omissa ryhmissään, joka on aikaansaanut vihapatoumia jotka ovat purkautuneet sisällissotia. Olisi siis paitsi kyettävä olemaan dogmaattisia saman maan sisällä, myös kyettävä elämään yhdessä. Siksi olisi tärkeää huomata, että tasa-arvoisuus ei onnistu, jos sekä yhteiskunta, että eri kulttuurit eivät halua integroitua. Se on vähän kuin hyvä keskustelu ~ jos se ei ole kaksisuuntaista, sitä ei ole tapahtunut. Olisi virhe olettaa että tämä onnistuisi ja että esimerkiksi maahanmuuttajat haluaisivat sopeutua yhteiskuntaan kun ovat siihen kerran itse muuttaneet. (Itse asiassa moni, mutta ei toki kaikki, heistä haluaa tuoda mukanaan oman kulttuurinsa mahdollisimman muuttumattomana. Vaikka monissa maissa on kulttuurin tuomia ongelmia lähdetty pakoon, he haluavat silti tuoda kulttuurinsa mukanaan mahdollisimman kokonaisina, myös ongelmineen. Tässä on mukana hieman ironiaa, mutta sitähän ihmisten elämässä aika usein on.) Samoin on väärin olettaa että maassaolijat vain haluaisivat sopeutua maahanmuuttajiin vain siksi että heidät on maahan päästetty. (Moni haluaa pitää paikallisen kulttuurin mahdollisimman muuttumattomana, "puhtaana".) Tämä vaatii siis työtä.
5: Suvaitsemattomuuden suvaitseminen. On muistettava, että tasa -arvon nimissä tasa -arvoa vastaan taisteleminen on ongelmallista, koska siinä hylätään tasa-arvon premissit mutta seurataan sen logiikkaa. On huomattava, että ankrara suvaitsemattomuus on melko harvinaista, ja sen hyväksyminen vaatii siksi erittäin avomielistä yhteiskuntaa. Tässä on takana hieman sama, kuin mitä monet pseudotieteet harjoittavat: He esittävät tiedekritiikkiä erittäin postmodernilta pohjalta. Syynä ei ole se, että he olisivat erittäin postmoderneja, vaan siksi että he ovat niin dogmaatikkoja että heidän näkemyksensä vaatii erittäin paljon postmodernismia. Sillä ironista kyllä: Tiukoin dogma vaatisi oikeutuksekseen relativismia, joka suvaitsee kaiken irrationalismin tasolle.
Seuraava uutinen liittyy rasismiaiheeseen, sillä se viittaa mustien ylivoimaan.
Aikaisempia oravarotuja kelpoisempi, musta, orava on valloittamassa Englantia. Menestyksen takana on se, että tumma väri johtuu oravien testosteronipitoisuuseroista. Myös vaaleammat oravanaaraat suosivat tummia. Mainitsen asiasta - sen lisäksi että Kari Tikkanen tästä juuri minua informoi sähköpostilla - koska minusta hieman tuntuu että moni rasisti pelkää juuri jotain tuon tapaista ; Moni tummaihoisien maahamme pääsyä ja täällä pitämistä vastustava pelkääkin että mustat tulevat ja vievät meiltä työpaikat ja naiset. Luultavasti ihmisten, toisin kuin oravien, kohdalla kyseessä on kuitenkin enemmänkin alemmuudentunto, itsensä häpeäminen, joka ainoastaan näkyy vihana.
Yritetään kuitenkin elää ihmisiksi, vaikka rasismi olisi kuinka luonnollinen ajatuskulku ; Esimerkiksi elefanteilla on taipumus vihata mustia miehiä keihäiden kanssa enemmän kuin vaaleaihoisia. Mutta muistakaamme, Siitä miten asiat ovat ei pitäisi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla. (Sama koskee tietysti vaikkapa Isä vanhasen koetta, olipa sen tulos sitten mitä tahansa ja luontitapa mitä tahansa.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)