Kristityillä on ollut kristillisiä iskurepliikkejä. Sellaisia joissa kysellään onko toinen pudonnut taivaasta. Evoluution kannattajilta ja ateisteilta vastaavat iskulauseet puuttuvat. Siksi tämä puute on syytä paikata. Ja tarjota evolutionisteille typeriä ja eitoimivia iskurepliikkejä. Sellaisia joita voisi kuvitella humalaisten heteroseksuaalien miesten suuhun.
Haluaisitteko vaikka huomenna mennä yhdessä, vaikka kahvilaan, vertailemaan adaptiivisia ominaisuuksiamme?
Olette niin ihana, että suhteemme tullaan tulkitsemaan eugeniikaksi.
Darwinin mukaan meillä on yhteinen esi-isä, mutta Teidän kanssanne olen halukas harrastamaan pientä insestiä.
Olen absoluuttisen varma että olette kelpoinen suhteeseen.
Sattuiko se kun putositte geenipoolista? Esteettiset ominaisuutenne kun ylittävät järjen ja hyödyn rajat niin suuresti että ne on pakko selittää zahavin haittaperiaatesignaaleina!
Ei paineita, mutta luonnollisesti toivoisin että seksuaalivalitsisit minut.
Tahdotko olla minun punainen kuningattareni?
Olen darwinisti, mutta lupaan että en luennoi kukista ja mehiläisistä, vaan tarjoan konkreettista tutustumista oogamiaan.
Minulla ei ole tietoja vanhemmistanne, ja rehellisesti toivon että jälkeläisarvostelua ei ole edes mahdollista tehdä, mutta kuitenkin teitä katsellessanne silmämääräisesti arvioin odotukset suhteenne varsin korkeiksi.
Herätätte sisälläni tunteita jotka pyyhkivät sivistyksen pintakerroksen ja kutsuvat syvältä muistoja jotka periytyvät yhteisestä kantamuodostamme. Tunnetko sinäkin yhteisen kantamuotomme kutsun?
Olet atrappi ; Rintanne ovat todella voimakas ylinormaali ärsyke.
Silmänne lupaavat paljon, kuten hyvän näkökyvyn jälkeläisillemme.
Mitä jos ajautuisimme neutraalisti vaikkapa makuuhuoneen puolelle?
Mitä sanoisit jos menisimme yhdessä kehittämään meidän kummankin kelpoisuutta?
Haluan että geeninne yleistyvät geenialtaassa, ja ennen kaikkea haluan tukea ja auttaa teitä projektissa henkilökohtaisesti.
Takaan että kohtaamisemme ei ollut älykkäästi suunnitellun vaanimisen tulos, mutta toivoisin silti, että voisimme kehittää suhdettamme kumulatiivisesti kokeilemalla erilaisia asteittaisia parannuksia.
Kumman habitaattiin siirrymme parantamaan populaatiomme kilpailukykyä?
Olette elämäni puuttuva lenkki.
Minulla ei ole vihreää partaa, mutta haluaisin silti olla sankarinne.
Haluaisin että meillä olisi muutakin yhteistä kuin kantamuoto.
Ihanat MHC -kompleksit.
Toivottavasti geenini eivät vaikuta liian itsekkäiltä, mutta haluaisin kutsua teidät luokseni.
Tiedän, että tapasimme vasta, mutta olisiko mahdollista että geeniemme interaktiot eivät ole a priorisesti poissuljettuja?
Haluaisitko rakennella kanssani odotusarvoisesti keskivertoa kelpoisamman tsygootin?
Haluaisitteko auttaa pientä sisartani Hamiltonin säännön kautta?
Olette ilmiselvästi niin kelpoinen että tiedustelisin olisitteko halukas pelastamaan sukuni sukupuutolta?
You are absolutelly so fit that i hope you can fit me as your future relative.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste atrappi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste atrappi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 7. marraskuuta 2014
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Pieni huomio ; Marilyn Monroen ikävöinnistä
Hannu Tanskanen blogasi nostalgiansävyisesti Marilyn Monroesta joka edustaa "klassista naiskauneutta, ei näitä aneemisia pojanvartaloisia malleja". Taustalla on varmasti jonkin verran myös yleistä mediakulttuurin muutosta. Tämä ei ole Suomalaisille kovin kaukaista historiaa. Sillä silloin kun televisiossa oli vain muutama kanava, ihmiset katsoivat laajasti samoja ohjelmia. Syntyi sarjoja jotka kattoivat koko ikäryhmän. Sitten videot, useammat kanavat ja laaja tallennuskapasiteetti muutti kaiken. Nykyisin yhteisiä televisiosarjakokemuksia on vaikeampi etsiä. Yhteisestä aiheesta tulee myös neuvottelukysymys.
Marilyn Monroe on ollut ilmiö jota minun sukupolveni on ollut vaikeaa käsittää. Nykykulttuurissa on hankalaa tiedostaa miten yksi nainen voinut sillä mittasuhtein jakaa kaikkien miesten jakamattoman huomion. Hän on ollut todellinen ilmiö. (Eikä sillä tavalla jossa ollaan empiirisesti olemassa, vaan jossa ollaan olemassa monessa paikassa.) Jossain määrin oman nuoruuden haikailun lisäksi Monroessa voi nostalgioittaa myös yhtenäiskulttuurin kaipuu. (Asia joka itselleni on kohtuu vieras.) Nykyään ajanjakso ei tiivisty sarjoihin joita koko sukupolvi on katsonut samanaikaisesti. On ymmärrettävää kaivata aikoja jolloin ollaan oltu samaan Bat aikaan samalla Bat kanavalla.
Toinen asia on sitten se, että Tanskasen huomio pitää yllättävästi paikkaansa. Ja vaikka Marilyn Monroe ei ollut pornotähti, hän oli hyvin seksuaalinen tähti. Ja tästä saadaan aasinsilta toisiin asioihin. Tässä referoin jonkin verran medianäkyvyyttä saanut pornografiatutkimus. Koska nykyään pornotähtiä voi hakea erilaisista keskitetyistä rekistereistä, ja tässä yhteydessä heistä tarjotaan paljon yllättävän paljon tietoa, tästä voidaan tehdä tilastollista tutkimusta. Ja tässä yleisimmät stereotypiat lentävät ikkunasta. Mielikuvissa porno liittyy silikonirintaisiin blondeihin. Porno on siis jyystämistä jossa muovilla rintansa atrapeiksi muuttaneet blondatut silikonitähdet naivat. Kuvassa näkyy lihaa ja tuunattua muovia. ; Kuitekin tosiasiassa rinnat ovat varsin tavallisen kokoiset. "most common bra size for a female porn star is a surprisingly handleable 34B." Strategiset mitatkaan eivät olleet aivan sairaat "The most common set of measurements for the women was 34–24-34." Ja brunetit ovat hyvin yleisiä (tässä viitataan kuvissa olevaan väriin eikä syntymässä saatuun hiusten väriin, siis sillä tavalla jollaa Marilyn Monroe olisi blondi.) "Dark-haired porn stars outnumber blonde ones almost 2-to-1." Pituus ja paino taas "Average female porn star is a 5’5″ woman who weighs 117lbs" (165 cm , 53kg)
Mielestäni tämä kaikki tarkoittaa sitä että pornossa harrastetaan ns. hyvää makua. Siis siinä mielessä että se vastaa omia mieltymyksiäni. Keskiarvo on hyvä kehua tai haukkua käyttäen mittarina itseä. Joku Tanskanen voisi tietysti sanoa että minulla on hyvin banaali ja lattea maku.
Marilyn Monroe on ollut ilmiö jota minun sukupolveni on ollut vaikeaa käsittää. Nykykulttuurissa on hankalaa tiedostaa miten yksi nainen voinut sillä mittasuhtein jakaa kaikkien miesten jakamattoman huomion. Hän on ollut todellinen ilmiö. (Eikä sillä tavalla jossa ollaan empiirisesti olemassa, vaan jossa ollaan olemassa monessa paikassa.) Jossain määrin oman nuoruuden haikailun lisäksi Monroessa voi nostalgioittaa myös yhtenäiskulttuurin kaipuu. (Asia joka itselleni on kohtuu vieras.) Nykyään ajanjakso ei tiivisty sarjoihin joita koko sukupolvi on katsonut samanaikaisesti. On ymmärrettävää kaivata aikoja jolloin ollaan oltu samaan Bat aikaan samalla Bat kanavalla.
 |
| Jopa tarotkortti tietää mitä on olla "tähti". |
Mielestäni tämä kaikki tarkoittaa sitä että pornossa harrastetaan ns. hyvää makua. Siis siinä mielessä että se vastaa omia mieltymyksiäni. Keskiarvo on hyvä kehua tai haukkua käyttäen mittarina itseä. Joku Tanskanen voisi tietysti sanoa että minulla on hyvin banaali ja lattea maku.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Pornoa ja robotiikkaa ~ dominator blow up
Kirjoitin melkoisen äskettäin siitä, miten pornotähtien ulkoasu on sellainen että se helpottaa heidän esineellistämistään. ; Tässä taustassa minulla oli teema jota voinee valaista valokuvaamisenkin kautta ; Kun aikanani kävin Suomenlinnassa valokuvattavana, kuvaaja selitti parilla sanalla kameransa erilaisista filtteröintimahdollisuuksista. Yksi tapa oli pehmentää ja poistaa poikkeuksia. Tällöin kuvista tulee "pornahtavia". Kun ihohuokoset ja finnit poistetaan, saadaan siloiteltu kuva. Minun kohdallani päädyttiin sitten päinvastaiseen strategiaan jossa poikkeuksia lisätään. Finnit ja ihohuokoset ikään kuin korostuvat ja näin saadaan koluuntuneen ritarin estetiikkaa. Olenkin tämän jälkeen aina kiinnittänyt huomiota siihen, miten pornokuvia leimaa vahva pehmennys. Meikkaus ja muut vielä korostavat tätä.
Ajattelin pornoa tällöin korostetusti bioestetiikan kautta ; Ihon virheettömyys on kertonut ainakin sairauksien kestämisestä ja vastaavista. Kolhut ovat pieniä epäonnistumisia ja niissä voidaan nähdä olevan jonkinlaisessa suhteessa kelpoisuuteen. Tässä teoriassa korostuukin, että silikonirinnat ovat enemmänkin extended phenotypeä, joilla kasvatetaan omaa seksikkyyttä. Näin ollen pornotähdet ja pornonuket yrittäisivät toimia ikään kuin "elävinä atrappeina" ja innostaa miehiä ylinormaaleilla ärsykkeillä. Tämä korostaa että muutokset tekisivät kohteistaan hyvin spesifillä tavalla esteettisempiä.
Tämä teema meni yllättävän syvälle, kun huomasin Wired -lehdessä olleen tekstin joka huomauttaa että seksinuket ovat kehittyneet "pumpattavista barbaroista" melkoisesti. Itse asiassa plastiikkakirurgia muuntelee ihmisiä ; "Talk about a race to the bottom. Advances in materials science are giving us lifelike sex dolls, while advances in plastic surgery are giving us doll-like porn stars. At this point, they’re both so far down in the uncanny valley that it can be hard to tell them apart." Mukana on valaisevia kuvia sekä "naamakuvia työvarustuksissa olevista pornotähdistä" että "huippuunsa hiotuista seksinukeista". Niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. theory.isthereason -blogi linkittää aiheeseen liittyen humoristisia ja vakavampia artikkeleita ja nostaa Wiredissäkin mainitun "uncanny valley" -käsitteen esille yhtenä syynä sille miksi pornopelit epäonnistuvat. Niitä on yritetty tuottaa, mutta koska peleissä ajaudutaan uncanny valleyyn, ei porno tuota kunnollista viihdettä peliformaatteihin. Tietokonepeli on malli johon pornoa ei oikein hyvin voida siirtää koska siinä riski uncanny valleyyn ajautumisesta on niin suuri.
Uncanny valley vihjaa kuitenkin että mukana voi olla jotain muutakin kuin bioestetiikka. Uncanny valley on nimittäin robotiikassa huomattu asia. Sen ideana on se, että ihmiset pitävät ihmisenkaltaisista roboteista, noin yleensä. Kuitenkin jos hahmo ei ole riittävän ihminen mutta on kuitenkin liikaa ihminen, se koetaan hyvin ahdistavaksi. Tämä kuilukohta on se "uncanny valley". On siis raja jossa ihmisyyttä on liikaa mutta ei riittävästi ja tätä ei koeta mukavana.
Kysymys onkin siitä, että koetaanko pornotähdet tai pornonuket kuvottavina vai ei. Esineellistämisteorian mukaan niille voitaisiin tehdä melkein mitä vain koska kohde ei tavallaan enää ole ihminen. Ei koeta ahdistusta jos kuvotusta vastaan tapahtuu ties minkälaisia perverssejä akteja. Tämä ei tosin selitä sitä, miksi pornopelit eivät myy. Jos tämä olisi tavoitteena, uncanny valleyyn ajautuneet pornopelit olisivat yhtä haluttavia kuin muutkin.
Näin ollen pornotähtien ja pornonukkejen voidaankin uskoa olevan "uncanny valleyn reunoilla". Niitä ollaan etäännytetty "tavallisista ihmisistä" joten niille voidaan tehdä jo jotain sellaista mitä ei naapurin tytölle haluaisi tapahtuvan. Mutta ne eivät ole niin konemaisia että ne ahdistaisivat. (Huolimatta siitä mitä "girl next door" -sivustot antavat ymmärtää.) Tämä kuilun reunalla kiikkuminen myös selittää osaltaan sitä, miksi ne näyttävät niin samanlaisilta.
Kysymys kuuluukin ; "Kuvottavatko pornotähdet sinua?" Huomiollasi voi olla epämiellyttäviä seurauksia. ; Kadottaako hän ihmisyytensä ja kuvotus johtuu tästä? Vai vetoaako hän biologisiin pintavietteihisi? Kas siinä pulma, on maailma julma.
Ajattelin pornoa tällöin korostetusti bioestetiikan kautta ; Ihon virheettömyys on kertonut ainakin sairauksien kestämisestä ja vastaavista. Kolhut ovat pieniä epäonnistumisia ja niissä voidaan nähdä olevan jonkinlaisessa suhteessa kelpoisuuteen. Tässä teoriassa korostuukin, että silikonirinnat ovat enemmänkin extended phenotypeä, joilla kasvatetaan omaa seksikkyyttä. Näin ollen pornotähdet ja pornonuket yrittäisivät toimia ikään kuin "elävinä atrappeina" ja innostaa miehiä ylinormaaleilla ärsykkeillä. Tämä korostaa että muutokset tekisivät kohteistaan hyvin spesifillä tavalla esteettisempiä.
Tämä teema meni yllättävän syvälle, kun huomasin Wired -lehdessä olleen tekstin joka huomauttaa että seksinuket ovat kehittyneet "pumpattavista barbaroista" melkoisesti. Itse asiassa plastiikkakirurgia muuntelee ihmisiä ; "Talk about a race to the bottom. Advances in materials science are giving us lifelike sex dolls, while advances in plastic surgery are giving us doll-like porn stars. At this point, they’re both so far down in the uncanny valley that it can be hard to tell them apart." Mukana on valaisevia kuvia sekä "naamakuvia työvarustuksissa olevista pornotähdistä" että "huippuunsa hiotuista seksinukeista". Niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. theory.isthereason -blogi linkittää aiheeseen liittyen humoristisia ja vakavampia artikkeleita ja nostaa Wiredissäkin mainitun "uncanny valley" -käsitteen esille yhtenä syynä sille miksi pornopelit epäonnistuvat. Niitä on yritetty tuottaa, mutta koska peleissä ajaudutaan uncanny valleyyn, ei porno tuota kunnollista viihdettä peliformaatteihin. Tietokonepeli on malli johon pornoa ei oikein hyvin voida siirtää koska siinä riski uncanny valleyyn ajautumisesta on niin suuri.
Uncanny valley vihjaa kuitenkin että mukana voi olla jotain muutakin kuin bioestetiikka. Uncanny valley on nimittäin robotiikassa huomattu asia. Sen ideana on se, että ihmiset pitävät ihmisenkaltaisista roboteista, noin yleensä. Kuitenkin jos hahmo ei ole riittävän ihminen mutta on kuitenkin liikaa ihminen, se koetaan hyvin ahdistavaksi. Tämä kuilukohta on se "uncanny valley". On siis raja jossa ihmisyyttä on liikaa mutta ei riittävästi ja tätä ei koeta mukavana.
Kysymys onkin siitä, että koetaanko pornotähdet tai pornonuket kuvottavina vai ei. Esineellistämisteorian mukaan niille voitaisiin tehdä melkein mitä vain koska kohde ei tavallaan enää ole ihminen. Ei koeta ahdistusta jos kuvotusta vastaan tapahtuu ties minkälaisia perverssejä akteja. Tämä ei tosin selitä sitä, miksi pornopelit eivät myy. Jos tämä olisi tavoitteena, uncanny valleyyn ajautuneet pornopelit olisivat yhtä haluttavia kuin muutkin.
Näin ollen pornotähtien ja pornonukkejen voidaankin uskoa olevan "uncanny valleyn reunoilla". Niitä ollaan etäännytetty "tavallisista ihmisistä" joten niille voidaan tehdä jo jotain sellaista mitä ei naapurin tytölle haluaisi tapahtuvan. Mutta ne eivät ole niin konemaisia että ne ahdistaisivat. (Huolimatta siitä mitä "girl next door" -sivustot antavat ymmärtää.) Tämä kuilun reunalla kiikkuminen myös selittää osaltaan sitä, miksi ne näyttävät niin samanlaisilta.
Kysymys kuuluukin ; "Kuvottavatko pornotähdet sinua?" Huomiollasi voi olla epämiellyttäviä seurauksia. ; Kadottaako hän ihmisyytensä ja kuvotus johtuu tästä? Vai vetoaako hän biologisiin pintavietteihisi? Kas siinä pulma, on maailma julma.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Sammakkojen suusta
Esimerkiksi Luigi Galvani teki 1700 -luvulla sähköntutkimuksessaan eläinkokeita leikellyillä sammakoilla. Hänen mukaansa eläimissä oli sähköisyyttä joka paljastui kun eläinten läpi johdettiin sähköä. Sätkiminen oli tästä todiste. Tämäntapaiset ajatukset sitten levisivät. Sähkö ja siihen liittyvä magneettisuus näyttivät lähestulkoon maagisilta.
1: Sivuhuomautuksena ja alaviitteenä ; Tämä sammakoista lähtöisin oleva sinänsä tieteellinen huomio johti jopa melko suurisuuntaiseen erehdykseen ; 1780 -luvulla Mesmer esitti erityisen animaalisen magnetismin jonka hän liitti elämään muutenkin kuin pelkän fyysisen liikkeen kohdalle. Hän yhdisti magneettisuuden myös mieleen ja animaalinen magnetismi liittyi hänen teoriassaan vahavasti hypnoosiin. Magneettisuuden ajateltiin yleisesti myös parantavan kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja. (Tämä on kenties hyvä muistutus ; Nykyään sähkömagneettinen säteilytys nähdään negatiivisena ja tämä teema näkyy esimerkiksi sähköallergiakeskustelussa vahvasti.)
Mika Sipura muistutti sammakkotutkimuksesta etologisen puolen. (Katso kuvat!) Sammakko on tällöin enemmän tutkimuksen kohde kuin tutkimuksen väline. (Ja etologiassa on sellainen sävy että myös eräässä mielessä enemmän subjekti kuin objekti) Nythän sammakot heräilevät ja ovat kutupuuhissa. Hän muistutti että arkinen tutkimuskohde olisi monellakin tavalla tutkimuksen kannalta helppo kohde ; "Olen mukamas biologi, ja vieläpä käyttäytymisekologian ammattilainen, mutta en muista lukeneeni yhtään tutkimusta tuosta tunnetusta ja näyttävästä draamasta. Touhuhan vaikuttaa lähinnä promiskuiteettiselta ryhmäsoitimelta, jonka havainnointi ei olisi monista muista lajeista poiketen ongelma: sammakot tottuvat kyylään nopeasti ja pelaajat on helppo opetella tunnistamaan yksilöllisesti ilman arveluttavaa merkintää."
Aihe viehättää koska olen lapsuudessani möyrinyt sammakoiden ja heinäsirkkojen parissa. Kohteeksi valikoituminen oli selvää ; Sammakot ja heinäsirkat ovat yleisiä ja niiden tarkkailu onnistuu ja tarkkailu vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan niiden käyttäytymiseen koska ne "turtuvat" tiettyihin taustoihin nopeasti. Siinä missä lintu tiedostaa tarkkailijan ja kokee sen väijyjäksi, heinäsirkka ja sammakko kiinnottävät enemmän huomiota liikkeeseen ja unohtavat paikallaan pysyvän kohteen melko nopeasti. Nämä ovat etologisen tutkimuksen kannalta mukavia ominaisuuksia. (Joku voisi sanoa että tylsinä koska ne tekevät asiasta helpon. Minä kuitenkin pidän helposta.)
Sammakkojen etologiasta mieleen tulee lähinnä se, että sammakot ovat monin paikoin yllättävän yksioikoisia. (Yleensä luonto yllättää ja kohteet paljastuvat älykkäämmiksi kuin miltä tuntuu. Sammakot taas ovat selkärankaisia ja vaikuttavat jotenkin sellaisilta että niiltä odottaisi jotain. Karkea nyrkkisääntö on että ei kannata odottaa. - Sammakot paljastuvat yleensä varsin typeriksi otuksiksi. ; Esimerkiksi sammakoiden näkemis-syöminen on niin yksioikoista että niitä on helppoa hämätä ties minkälaisella atrapilla ; Karkeasti ottaen sammakko yrittä syödä aivan mitä tahansa joka liikkuu niiden näkökentässä kunhan tämä liikkuva kohde (a) ei ole liikkeiltään ilmiselkeästi vedenvirtaamisen tai tuulen kuljettama kohde (b) ylitä "suupalan" kokoa. Sammakoilla on siis mieelssään kriittinen mittari siitä että jos jokin mönkii niiden lähellä eikä se ole liian suuri, se syödään.
Samoin esimerkiksi koirassammakoiden kutuaika on yhtä yksioikoista ; Jos jokin liikkuu ja on jotakuinkin nyrkin kokoinen, se on jotain josta tartutaan kiinni ja joka on sitten seuraava parittelukohde. Siksi sammakoille kelpaa vieritettävä kivi, saappaankärki tai mikä muu tahansa. Tässä kohden koiras on niin yksioikoinen että naaraiden ja esimerkiksi kutupallojen sijoittamista koskeva strateginen käyttäytyminen on tietysti mielenkiintoisempaa. Sillä tieteilijän silmää kiinnostavat paitsi toistuvat tavat, ennen kaikkea se minkä asioiden muuttuminen aikaansaa muutosta.
Ja tietysti sammakoiden kutemisessa kiinnostavaa on se, miten sammakot löytävät lammelleen. Myös koiraat löytävät sopivaan paikkaan, ja kun heidän yleinen typerehtimisensä on otettu perusoletukseksi, saadaan sammakonkudustakin irti jotain fiksua.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Olet tämän arvoinen
Meikkaaminen on usein luonteeltaan feminiinistä. (Jos ei oteta lukuun miehiä jotka ovat metroseksuaaleja, rokkitähtiä, heavy-metalköriläitä, televisio-ohjelmissa vierailevia ja likimain kaikkia muita vastaavia maskuliinisuuden huipentumia. Ja sitten ovat tietysti larppaajat. Mutta nevermind.) Näin esimerkiksi minun lapsuuskodissani riideltiin isosisareni meikkaamisesta, hän teki sitä silti vanhemmilta salassa joskus. (Minun kohdallani meikkaaminen ei ollut ongelma ja kiistojen lähde, vaan ihan muut asiat. Sanoisinko vakavammat ja huolestuttavammat asiat.)
Pääkysymys onkin "why bother?". Teinipoikamainen mielle meikkaamisesta voisi tiivistyä sovinistiseen stereotypiaan "Miksi maksaa silkkaa rahaa - jolla voi sentään ostaa olennaisia asioita kuten viinaa ja pornolehtiä - jostain pölystä jota tunkee naamaansa vaikka kyseessä ei ole edes tärkeä asia kuten sotamaalaus jolla pelotellaan vihollisia kun heidän kimppuunsa hyökätään aamunkoitteessa jousen ja nuolien kanssa." Kysymys ei kenties ole kauniisti muotoiltu mutta se on kuitenkin hyvä kysyä.
Klassisesti ajatellaan että naiset meikkaavat koska sillä he parantavat ulkonäköään miesten silmissä. Tätä voidaan kutsua "meikkaamisen seksikkyysteoriaksi". Se pohjaa ajatukseen siitä että meikkaaminen olisi ylinormaali ärsyke joka tekisi naisesta jonkinlaisen atrapin. Tässä näkemyksessä on varmasti jonkin verran perää. Tätä näkemystä on helpohkoa pitää jossain määrin totena. Esimerkiksi itse muistelin lukioaikana olleeni peräti ylpeä kun eräs neitonen jonka kanssa seurustelin oli laittanut ja meikannut itsensä "siitä huolimatta että". Ajattelin että tämä koristautuminen oli tehty juuri minua varten.
Mutta näkisin että meikkaaminen on pääosin naisten välistä kilpailua. Tätä voisi kutsua "meikkaamisen statusteoriaksi". Tässä nainen meikkaa siksi, että hän voi mainostaa omaa tasoaan muille naisille. Tämä näkemys on hyvä ottaa huomioon, koska kun katsotaan sitä minkälaisia naisia myydään "miesten seksiobjekteiksi" (miesten pornolehtiin) ja niitä naisia joita myydään "naisten kateusobjekteiksi" (cosmopolitanin kaltaisiin naisille suunnattuihin lehtiin) on pukeutumisessa ja meikkaamisessa hyvinkin suuria eroja.
1: Tietysti pornossa ollaan ilman vaatteita, mutta ei yleensä alussa. Klassinen tapa tehdä pornoa onkin luoda kuvasarja jossa vaatteet ja paljastaminen kasvavat kuvasarjan edetessä. Siksi on hyvä katsoa pornolehtien ensimmäisiä kuvia ja verrata näitä naistenlehtien kuviin.
Mainosmiehet tietävät nimittäin valitettavan hyvin mikä on tärkeää ja lisää myyntiä. Esimerkiksi pornoa tuottavat tietävät hyvin että naismallin on joko katsottava kuvassa olevaa partneria tai katsottava suoraan kameraan eli "katsojaan" tai sitten oltava silmät kiinni. Muut vaihtoehdot eivät toimi. Kasvot voivat olla eri suuntaan mutta tällöin näytetään että malli katsoo sivusilmällä. Sama toimii naistenkin kanssa. Siksi naistenlehdet maksimoivat haluttavuutta (karusti sanoen "herättää maksimaalisesti kateutta").
Strategiat ovat joltain kohdin erilaisia, mutta ne eivät toki ole toisiaan poissulkevia. Status on kuitenkin aivan liiankin usein tiivistettävissä "parisuhdemarkkina-arvoksi". Parisuhteessa onkin huomattava, että usein puolisoa käytetään vähän kuin "peilinä" ; Ajatellaan että on olemassa "kympin tyttöjä jotka nappaavat kympin poikia". Tässä on kaksi stereotyyppistä oletusta liikaa minun makuuni, mutta se ei estä sitä että reaalielämässä "pariutumisessa onnistuminen mielletään jossain määrin oman (tai, kauhistus, toisten) arvokkuuden mitaksi". Siksi onkin hyvä huomata että monet mainostamisstrategiat itse asiassa rakentavat olemassaolonsa sille että heidän tuotteensa tarjoaa ratkaisun molempiin edellämainituista ongelmista.
Meikkimainosstrategiat ovat tietysti erilaisia, koska niitä suunnataan hieman eri ihmisryhmille. Maksimaalista statusta halutaan tietynlaisissa piireissä. Ainakin mitä itse olen nähnyt mainoksia televisiossa ja internetissä ja lehdistössä, olen huomannut että ne voidaan jakaa karkeasti kahteen tyyppiin:
1: "Maybe she's born with it" -tyylisiin mainoslauseisiin jotka korostavat sitä että meikki antaa aidonoloisen tunnelman. Nämä meikit maksimoivat "luonnonkauniin" ideaa. Tällöin kauneutta voidaan lähestyä luonnollisuuden maksimointina. Tässä strategiassa mies ei ikään kuin hoksaa meikkaamista kun se on niin hienovarainen, jolloin hän ei osaa varoa petosta. Samalla näytetään muille naisille miten kaunis on ilman meikkiäkin jolloin saadaan korostettua tiettyä erinomaista puolta itsestä.
2: Luksusstrategiassa meikki on "glamour statement". Silloin korostetaan miten liioittelevia ja ylitseampuvampia piirteitä tuote kykenee antamaan. Koska piirteet ovat yliampuvia, ne viittaavat siihen että ne tarjoavat mahdollisuuden sekä maksimaaliseen attrappina olemiseen että siihen että muut naiset näkevät että sinulla on esimerkiksi varaa ostaa kyseistä meikkiä. Tämä kertoo resursseistasi.
+: Lisäksi erittäin suosittuja ovat myös sekastrategiat "maksimoi luonnollinen värisävysi" / "Don't mess me, fill me" joissa meikin kerrotaan rakentavan surreaalin itsen. Tällöin meikki ei ole fantasia, vaan ylitodellinen ja näyttää itsen parhaana mahdollisena itsenä suoraan unista.
Otsikko jättää kertomatta onko se oikeaa hyvää itsetuntoa taustalle olettava näkemys vai halventaako se naisen huulipunapuikon hinnaksi.
Pääkysymys onkin "why bother?". Teinipoikamainen mielle meikkaamisesta voisi tiivistyä sovinistiseen stereotypiaan "Miksi maksaa silkkaa rahaa - jolla voi sentään ostaa olennaisia asioita kuten viinaa ja pornolehtiä - jostain pölystä jota tunkee naamaansa vaikka kyseessä ei ole edes tärkeä asia kuten sotamaalaus jolla pelotellaan vihollisia kun heidän kimppuunsa hyökätään aamunkoitteessa jousen ja nuolien kanssa." Kysymys ei kenties ole kauniisti muotoiltu mutta se on kuitenkin hyvä kysyä.
Klassisesti ajatellaan että naiset meikkaavat koska sillä he parantavat ulkonäköään miesten silmissä. Tätä voidaan kutsua "meikkaamisen seksikkyysteoriaksi". Se pohjaa ajatukseen siitä että meikkaaminen olisi ylinormaali ärsyke joka tekisi naisesta jonkinlaisen atrapin. Tässä näkemyksessä on varmasti jonkin verran perää. Tätä näkemystä on helpohkoa pitää jossain määrin totena. Esimerkiksi itse muistelin lukioaikana olleeni peräti ylpeä kun eräs neitonen jonka kanssa seurustelin oli laittanut ja meikannut itsensä "siitä huolimatta että". Ajattelin että tämä koristautuminen oli tehty juuri minua varten.
Mutta näkisin että meikkaaminen on pääosin naisten välistä kilpailua. Tätä voisi kutsua "meikkaamisen statusteoriaksi". Tässä nainen meikkaa siksi, että hän voi mainostaa omaa tasoaan muille naisille. Tämä näkemys on hyvä ottaa huomioon, koska kun katsotaan sitä minkälaisia naisia myydään "miesten seksiobjekteiksi" (miesten pornolehtiin) ja niitä naisia joita myydään "naisten kateusobjekteiksi" (cosmopolitanin kaltaisiin naisille suunnattuihin lehtiin) on pukeutumisessa ja meikkaamisessa hyvinkin suuria eroja.
1: Tietysti pornossa ollaan ilman vaatteita, mutta ei yleensä alussa. Klassinen tapa tehdä pornoa onkin luoda kuvasarja jossa vaatteet ja paljastaminen kasvavat kuvasarjan edetessä. Siksi on hyvä katsoa pornolehtien ensimmäisiä kuvia ja verrata näitä naistenlehtien kuviin.
Mainosmiehet tietävät nimittäin valitettavan hyvin mikä on tärkeää ja lisää myyntiä. Esimerkiksi pornoa tuottavat tietävät hyvin että naismallin on joko katsottava kuvassa olevaa partneria tai katsottava suoraan kameraan eli "katsojaan" tai sitten oltava silmät kiinni. Muut vaihtoehdot eivät toimi. Kasvot voivat olla eri suuntaan mutta tällöin näytetään että malli katsoo sivusilmällä. Sama toimii naistenkin kanssa. Siksi naistenlehdet maksimoivat haluttavuutta (karusti sanoen "herättää maksimaalisesti kateutta").
Strategiat ovat joltain kohdin erilaisia, mutta ne eivät toki ole toisiaan poissulkevia. Status on kuitenkin aivan liiankin usein tiivistettävissä "parisuhdemarkkina-arvoksi". Parisuhteessa onkin huomattava, että usein puolisoa käytetään vähän kuin "peilinä" ; Ajatellaan että on olemassa "kympin tyttöjä jotka nappaavat kympin poikia". Tässä on kaksi stereotyyppistä oletusta liikaa minun makuuni, mutta se ei estä sitä että reaalielämässä "pariutumisessa onnistuminen mielletään jossain määrin oman (tai, kauhistus, toisten) arvokkuuden mitaksi". Siksi onkin hyvä huomata että monet mainostamisstrategiat itse asiassa rakentavat olemassaolonsa sille että heidän tuotteensa tarjoaa ratkaisun molempiin edellämainituista ongelmista.
Meikkimainosstrategiat ovat tietysti erilaisia, koska niitä suunnataan hieman eri ihmisryhmille. Maksimaalista statusta halutaan tietynlaisissa piireissä. Ainakin mitä itse olen nähnyt mainoksia televisiossa ja internetissä ja lehdistössä, olen huomannut että ne voidaan jakaa karkeasti kahteen tyyppiin:
1: "Maybe she's born with it" -tyylisiin mainoslauseisiin jotka korostavat sitä että meikki antaa aidonoloisen tunnelman. Nämä meikit maksimoivat "luonnonkauniin" ideaa. Tällöin kauneutta voidaan lähestyä luonnollisuuden maksimointina. Tässä strategiassa mies ei ikään kuin hoksaa meikkaamista kun se on niin hienovarainen, jolloin hän ei osaa varoa petosta. Samalla näytetään muille naisille miten kaunis on ilman meikkiäkin jolloin saadaan korostettua tiettyä erinomaista puolta itsestä.
2: Luksusstrategiassa meikki on "glamour statement". Silloin korostetaan miten liioittelevia ja ylitseampuvampia piirteitä tuote kykenee antamaan. Koska piirteet ovat yliampuvia, ne viittaavat siihen että ne tarjoavat mahdollisuuden sekä maksimaaliseen attrappina olemiseen että siihen että muut naiset näkevät että sinulla on esimerkiksi varaa ostaa kyseistä meikkiä. Tämä kertoo resursseistasi.
+: Lisäksi erittäin suosittuja ovat myös sekastrategiat "maksimoi luonnollinen värisävysi" / "Don't mess me, fill me" joissa meikin kerrotaan rakentavan surreaalin itsen. Tällöin meikki ei ole fantasia, vaan ylitodellinen ja näyttää itsen parhaana mahdollisena itsenä suoraan unista.
Otsikko jättää kertomatta onko se oikeaa hyvää itsetuntoa taustalle olettava näkemys vai halventaako se naisen huulipunapuikon hinnaksi.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Yksi uusi kuva
Sigmund Freud piti keräilyvimmaa persoonallisuuden kehittymisen häiriönä. Freudista kyseessä oli anaalivaiheeseen jäämisestä. Tässä mielessä monen miehen seksuaalisuus näyttää vajavaiselta, koska he keräävät pornografiaa. Pornokokoelmat ovat kuulemma yleisiä. Kuuntelin kerran erään tietotekniikkarikoksia tutkivan poliisin esitelmää jossa hän kertoi että likimain jokaisessa koneessa on pornografiaa. Tämä ei tule koneeseen käyttöliittymän mukana (mikä voisi olla kiinnostava ratkaisu) eikä pornografia myöskään lataa itseään (valitettavasti, se säästäisi aikaa).
Nykyisessä psykoanalyysissä selitykseksi voidaan saada vaikkapa metsästysviettinä, jossa pornografian hakemisesta saatava jännitys ja kiinnijäämisen riski voivat olla olennaisin osa pornokokoelman keräämisessä. "getting his porn was fundamentally different: the sex was secondary, the relatively consequence-free risk-reward structure of the activity of hunting for porn drove the pleasure."
Evoluutiopsykologit ovat sen sijaan selittäneet miesten pornografiaintoa erehtyväisyydellä ; Kyseessä on ekologinen loukku ; Nykyisessä maailmassa evolutiivisesti kenties järkevintä olisi jonottaa spermapankkiin, mutta sen sijaan ihmiset lataavat internetistä kaksiulotteisia naisen kuvia, joita voidaan siis pitää eräänlaisina ylinormaaleina ärsykkeinä, atrappeina. (On viehättävää miten tämä laittaa ihmisen samaan jonoon esimerkiksi punatulkkujen kanssa jotka suuttuvat punaisille tupsuille joissa ei ole linnun ulkonäköä...)
"Huoltamossa" miesten pornografian kokoamiseen annettiin lisäselitystä. On erikoista että monilla miehillä on valtavan kokoinen pornografiakokoelma. Syynä onkin se, että kokoelmia ei itse asiassa uudelleenkatsota. Ytimessä on "uuden löytämisen ilo". Taustalla on Coolidge effect, joka johtaa siihen että miehet kiinnostuvat eniten uusista naaraista ja ovat jopa vähemmän kiinnostuneita naisista jotka ovat jo saavuttaneet. Uutuudenviehätyksen takana on ajatus miehestä joka ei suinkaan ole yksiavioinen, vaan joka levittää geenejään. Tämä vie tarinan tietysti Batemanin periaatteeseen, joka on vanha näkemys jossa koiraat levittävät geenejään ja naiset ovat sitoutuneita yksiavioisia.
Tämänlainen selitys on tietysti sinänsä ongelmallinen että se ei näytä osuvan kovin hyvin yhteen ihmisen suhteellisen vakiintuneiden parisuhteiden selittämiseen. Ihmisillä on taipumus yksiavioisuuteen, tai jos ei ihan täysin sellaiseen niin ainakin sarja-avioitumiseen jossa on välissä pidempiä sitoutumiskausia yhteen. Näin on selvää että Coolidge effect ei ole yksinään riittävä selitys kattamaan kaikkea ihmisen käyttäytymistä.
Tämä ei sinänsä ole ongelma, koska itse asiassa on varsin tavallista että lopputulos on jonkinlainen kompromissi kahden keskenään vastakkaisen valintapaineen välillä ; Itse asiassa ihmisen parisuhdekäyttäytymisen selittävä evolutiivinen teoria joutuukin selittämään samanaikaisesti yksiavioisuutta että taipumusta syrjähyppyihin ja pikaromansseihin.
Näin saadaankin tilaa vaiheisuudelle; "Tieteen kuvalehden (3/2005)" juttu "Rakastuminen vie järjen-Rakastaminen vaatii järkeä" kuvaakin sitä, miten aivotutkimus näyttää ihmisten suhteen olevan monivaiheista. Aluksi on pari vuotta kestävä huuma ja tämän jälkeen vakiintuneempi vaihe (joka voi syntyä jopa ilman sitä huumavaihetta.) Opimme artikkelista että "ihminen rakastuu matelijanaivoillaan" ja "Rakkaus syntyy älyllistävän aivokuoren tuntumassa."
1: Nykyinen romantiikkakäsitys on jostain syystä sekoittanut huumavaiheen pysyvään intoon, mikä voi tietysti olla pettymys monille. Alkuhuuma on sitä sivusta seuraaville kenties huvittavaakin seurattavaa ; kuten "unkuri" opettaa : "shakespearelaisen komiikan luuydin on ikiaikaisen mehevä. kun rakkaus astuu ovesta, lähtee järki samalla avauksella." Vakiintuessa tilanne sitten muuttuu voimakkaasti.
Tästä päästään tietysti siihen varsinaiseen aiheeseen. Ihmiset rakentavat pysyviä parisuhteita ja vakiintuvat. Mutta tämä ei onnistu niiden tyttöystiväen kanssa joiden sukunimi on ".jpg". Onkin kenties hieman irvokasta esittää että pornoa kohdatessaan miehet ovat toteuttamassa hieman sitä, mitä nykyinen romantiikkanäkemys pitää kauneimpana ja arvokkaimpana. Järkeä pornoilutouhussa ei tietysti hirveästi ole - sitähän joudutaankin osittain selittämään erehtymisen selittämisellä eikä sillä miksi se olisi järkevää.
Kirjoittajan näkemyksen mukaan Freud olisi voinut laittaa peppuvaiheen lisäksi tissivaiheen, jotta valtaosa pornomieltymyksistä saataisiin kategorisoitua omaan luokkaansa...
Nykyisessä psykoanalyysissä selitykseksi voidaan saada vaikkapa metsästysviettinä, jossa pornografian hakemisesta saatava jännitys ja kiinnijäämisen riski voivat olla olennaisin osa pornokokoelman keräämisessä. "getting his porn was fundamentally different: the sex was secondary, the relatively consequence-free risk-reward structure of the activity of hunting for porn drove the pleasure."
Evoluutiopsykologit ovat sen sijaan selittäneet miesten pornografiaintoa erehtyväisyydellä ; Kyseessä on ekologinen loukku ; Nykyisessä maailmassa evolutiivisesti kenties järkevintä olisi jonottaa spermapankkiin, mutta sen sijaan ihmiset lataavat internetistä kaksiulotteisia naisen kuvia, joita voidaan siis pitää eräänlaisina ylinormaaleina ärsykkeinä, atrappeina. (On viehättävää miten tämä laittaa ihmisen samaan jonoon esimerkiksi punatulkkujen kanssa jotka suuttuvat punaisille tupsuille joissa ei ole linnun ulkonäköä...)
"Huoltamossa" miesten pornografian kokoamiseen annettiin lisäselitystä. On erikoista että monilla miehillä on valtavan kokoinen pornografiakokoelma. Syynä onkin se, että kokoelmia ei itse asiassa uudelleenkatsota. Ytimessä on "uuden löytämisen ilo". Taustalla on Coolidge effect, joka johtaa siihen että miehet kiinnostuvat eniten uusista naaraista ja ovat jopa vähemmän kiinnostuneita naisista jotka ovat jo saavuttaneet. Uutuudenviehätyksen takana on ajatus miehestä joka ei suinkaan ole yksiavioinen, vaan joka levittää geenejään. Tämä vie tarinan tietysti Batemanin periaatteeseen, joka on vanha näkemys jossa koiraat levittävät geenejään ja naiset ovat sitoutuneita yksiavioisia.
Tämänlainen selitys on tietysti sinänsä ongelmallinen että se ei näytä osuvan kovin hyvin yhteen ihmisen suhteellisen vakiintuneiden parisuhteiden selittämiseen. Ihmisillä on taipumus yksiavioisuuteen, tai jos ei ihan täysin sellaiseen niin ainakin sarja-avioitumiseen jossa on välissä pidempiä sitoutumiskausia yhteen. Näin on selvää että Coolidge effect ei ole yksinään riittävä selitys kattamaan kaikkea ihmisen käyttäytymistä.
Tämä ei sinänsä ole ongelma, koska itse asiassa on varsin tavallista että lopputulos on jonkinlainen kompromissi kahden keskenään vastakkaisen valintapaineen välillä ; Itse asiassa ihmisen parisuhdekäyttäytymisen selittävä evolutiivinen teoria joutuukin selittämään samanaikaisesti yksiavioisuutta että taipumusta syrjähyppyihin ja pikaromansseihin.
Näin saadaankin tilaa vaiheisuudelle; "Tieteen kuvalehden (3/2005)" juttu "Rakastuminen vie järjen-Rakastaminen vaatii järkeä" kuvaakin sitä, miten aivotutkimus näyttää ihmisten suhteen olevan monivaiheista. Aluksi on pari vuotta kestävä huuma ja tämän jälkeen vakiintuneempi vaihe (joka voi syntyä jopa ilman sitä huumavaihetta.) Opimme artikkelista että "ihminen rakastuu matelijanaivoillaan" ja "Rakkaus syntyy älyllistävän aivokuoren tuntumassa."
1: Nykyinen romantiikkakäsitys on jostain syystä sekoittanut huumavaiheen pysyvään intoon, mikä voi tietysti olla pettymys monille. Alkuhuuma on sitä sivusta seuraaville kenties huvittavaakin seurattavaa ; kuten "unkuri" opettaa : "shakespearelaisen komiikan luuydin on ikiaikaisen mehevä. kun rakkaus astuu ovesta, lähtee järki samalla avauksella." Vakiintuessa tilanne sitten muuttuu voimakkaasti.
Tästä päästään tietysti siihen varsinaiseen aiheeseen. Ihmiset rakentavat pysyviä parisuhteita ja vakiintuvat. Mutta tämä ei onnistu niiden tyttöystiväen kanssa joiden sukunimi on ".jpg". Onkin kenties hieman irvokasta esittää että pornoa kohdatessaan miehet ovat toteuttamassa hieman sitä, mitä nykyinen romantiikkanäkemys pitää kauneimpana ja arvokkaimpana. Järkeä pornoilutouhussa ei tietysti hirveästi ole - sitähän joudutaankin osittain selittämään erehtymisen selittämisellä eikä sillä miksi se olisi järkevää.
Kirjoittajan näkemyksen mukaan Freud olisi voinut laittaa peppuvaiheen lisäksi tissivaiheen, jotta valtaosa pornomieltymyksistä saataisiin kategorisoitua omaan luokkaansa...
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Äimän käkenä : Huijatuksi joutumisen vakavuudesta.
Hanna Kokko ja Katja Bargum ovat kirjoittaneet melko kepeän evoluutiokirjan "Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä". Siinä yksi, kenties kiinnostava kohta, käsittelee käkiä. Käkihän on pesäloinen, joka munii muiden lintujen pesiin ja antaa niiden ruokkia poikaset.
Kirjassa selitetään, miten käet ovat loisimisessa hieman etuasemassa verrattuna niihin lintuihin, joiden pesäloisena se on. Syitä tähän on monia. Esimerkiksi käen loisimistaitoon kohdistuu vahvempi valintapaine kuin loisimisen tunnistamiseen ; Jokainen käki kohtaa isäntäeläimen, mutta jokainen isäntäeläin ei kohtaa käkeä. Lisäksi voimakkuus on eri. Jos käki tunnistetaan ja heivataan pesästä, syntyy vakava lovi. Mutta jos käkeä ei tunnisteta, menetetään yhden vuoden pesintä (tai tuurilla jopa pidetään osa yhden vuoden pesinnästä.) Käellä on enemmän pelissä. Ylilyöntiinkin liittyy riski. Jos lintu on liian tarkka pesästään, se voi varovaisuuspäissään heittää omiakin muniaan yli laidan, joka haittaa sen omaa pesintää.
Toki luonnonvalinta vaikuttaa myös loisten tunnistamisessa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten eri alueilla populaatiot kehittyvät erilaisiksi ; Siellä, missä on paljon pesäloisia, on syytä olla tarkempi kuin siellä jossa niitä on vähän tai ei lainkaan.
Lintujen lisäksi vastaava liittyy ihmisiinkin. Esimerkiksi tälläisestä otettiin miesten taipumus reagoida pornografiaan. Vaikka kuva onkin periaatteessa hyvin yksinkertainen se aikaansaa reaktioita. (Samaan tapaan kuin käen iso nokka ei yleisesti ottaen näytä isäntäpesien poikasilta, mutta tehoaa silti.) Tästä ei ole haittaa ihmisille, ja tosiasiassa pornografisesta kuvasta innostuva mies ei sido suvunjatkamistaan kuviin, vaan voi lisääntyä tästä piirteestä huolimatta. Siksi sen karsiutuminen ei ole mitenkään välttämätöntä.
Tämä esimerkki on hyvä muistutus siitä, että evoluutio ei johda samaan kuin täydelliseen funtionaalisuuteen. Usein ihminen ajattelee evoluutiota vahvasti adaptationististen lasien läpi ; Silloin ihmisen järjelle ja aistien erehtymättömyydelle annetaan vahva luottamus. Tausta -ajatus tässä tuntuu olevan se, että jos asiasta ei ole hyötyä, sitä ei ole. Kuitenkin esimerkiksi pornografiaan reagoimisen kaltainen automaattinen mutta irrationaalinen reaktio on havaittavissa. Ja tälläisessä tilanteessa ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa, kuin että logiikkamme ja havaintomme toimivat ja paperiin reagoiminen tuottaa irrationaalisen reaktion. Tai sitten paperiin reagoiminen on oikeasti järkevää, mutta logiikkamme saa tämän järkevän toiminnan näyttämään kaahottamiselta. Tai sitten sekä logiikka että havainnot ovat väärässä. Molemmat eivät voi olla oikeassa kaikkialla kaiken aikaa.
Tämän pitäisi herättää tiettyä vaatimattomuutta. Etennkin kun vastaava toimii myös huijatuksi tulemisen ulkopuolella. (Ja tästä olen kirjoittanut aiemmin.)
Kirjassa selitetään, miten käet ovat loisimisessa hieman etuasemassa verrattuna niihin lintuihin, joiden pesäloisena se on. Syitä tähän on monia. Esimerkiksi käen loisimistaitoon kohdistuu vahvempi valintapaine kuin loisimisen tunnistamiseen ; Jokainen käki kohtaa isäntäeläimen, mutta jokainen isäntäeläin ei kohtaa käkeä. Lisäksi voimakkuus on eri. Jos käki tunnistetaan ja heivataan pesästä, syntyy vakava lovi. Mutta jos käkeä ei tunnisteta, menetetään yhden vuoden pesintä (tai tuurilla jopa pidetään osa yhden vuoden pesinnästä.) Käellä on enemmän pelissä. Ylilyöntiinkin liittyy riski. Jos lintu on liian tarkka pesästään, se voi varovaisuuspäissään heittää omiakin muniaan yli laidan, joka haittaa sen omaa pesintää.
Toki luonnonvalinta vaikuttaa myös loisten tunnistamisessa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten eri alueilla populaatiot kehittyvät erilaisiksi ; Siellä, missä on paljon pesäloisia, on syytä olla tarkempi kuin siellä jossa niitä on vähän tai ei lainkaan.
Lintujen lisäksi vastaava liittyy ihmisiinkin. Esimerkiksi tälläisestä otettiin miesten taipumus reagoida pornografiaan. Vaikka kuva onkin periaatteessa hyvin yksinkertainen se aikaansaa reaktioita. (Samaan tapaan kuin käen iso nokka ei yleisesti ottaen näytä isäntäpesien poikasilta, mutta tehoaa silti.) Tästä ei ole haittaa ihmisille, ja tosiasiassa pornografisesta kuvasta innostuva mies ei sido suvunjatkamistaan kuviin, vaan voi lisääntyä tästä piirteestä huolimatta. Siksi sen karsiutuminen ei ole mitenkään välttämätöntä.
Tämä esimerkki on hyvä muistutus siitä, että evoluutio ei johda samaan kuin täydelliseen funtionaalisuuteen. Usein ihminen ajattelee evoluutiota vahvasti adaptationististen lasien läpi ; Silloin ihmisen järjelle ja aistien erehtymättömyydelle annetaan vahva luottamus. Tausta -ajatus tässä tuntuu olevan se, että jos asiasta ei ole hyötyä, sitä ei ole. Kuitenkin esimerkiksi pornografiaan reagoimisen kaltainen automaattinen mutta irrationaalinen reaktio on havaittavissa. Ja tälläisessä tilanteessa ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa, kuin että logiikkamme ja havaintomme toimivat ja paperiin reagoiminen tuottaa irrationaalisen reaktion. Tai sitten paperiin reagoiminen on oikeasti järkevää, mutta logiikkamme saa tämän järkevän toiminnan näyttämään kaahottamiselta. Tai sitten sekä logiikka että havainnot ovat väärässä. Molemmat eivät voi olla oikeassa kaikkialla kaiken aikaa.
Tämän pitäisi herättää tiettyä vaatimattomuutta. Etennkin kun vastaava toimii myös huijatuksi tulemisen ulkopuolella. (Ja tästä olen kirjoittanut aiemmin.)
maanantai 14. joulukuuta 2009
Kauneus ja leikkaus
Nihilistin päiväkirjassa kirjoitettiin kauneusleikkauksessa kuolleesta missistä. Tämä on siitä mielenkiintoinen esimerkki, että se nostaa silikonirinnat uuteen näkökulmaan, jota en ole juurikaan käsitellyt. Nimittäin on selvää että ne ovat miehille atrappeja, olipa takana sitten geenit, yhteiskunnan opetus vai molemmat. Miehet innostuvat, mutta miksi naista pitäisi kiinnostaa?
Tämä on monisäikeinen kysymys, koska lasten määrä tuskin kasvaa silikonirinnat laittamalla, ja riskinä on kuolema. Tätä kautta evolutiivinen selitys voi tuntua hankalalta. Mitä etuja tästä voisi olla naiselle?
Ensimmäinen asia joka minulla tuli mieleen liittyy siihen, että nainen esittelee omia etujaan. Eli tässä viitataan siihen suuntaan että nainen olisikin rinnastettavissa riikinkukkokoiraaseen. Eli nainen tarkkana valitsijana ja mies valittuna aina valmiina panomiehenä olisi vain kulttuurillinen tarina. Tällöin vaarallisuuden arvo suorastaan korostuu. Geneettinen hyvyys osoitetaan valitsevalle osapuolelle ottamalla isoja riskejä. Tässä ongelmana on ainakin se, että kauneusleikkaukset ovat uusi asia, ja genetiikka näyttää että naiset ovat lisääntyneet historian aikana paljon todennäköisemmin kuin miehet. Tämä viittaisi juuri päinvastaiseen lisääntymisstrategiaan kuin mitä tässä viitataan. (Evoluutiota käytettäessä on aina varottava "just so" -tarinoita, tämä olkoot esimerkkinä siitä että riski on olemassa, ja että evoluutiota käyttäen voidaan ohittaa tämä taso ja tarinoita voidaan käsitellä kriittisesti ja kyseenalaistaa.)
Selitystä on siksi uskottavampaa etsiä muualta.
Toinen asia on ehkä "perinteisempi". Lasten määrä voi pysyä samana, mutta seksuaalivalinnan etu onkin siinä että valikoidaan siten että jälkeläiset pärjää. Tätä kautta nainen voi saada hyötyä siitä, että hänellä on valikoimaa. Valikoima taas auttaa monelaisessa tilanteessa:
1: Vakaissa oloissa ja yksiavioisuudessa kannattaa valita paras. Kun valikoimaa on enemmän, saadaan tilastollisesti kelvollisempi puoliso kuin ilman. Tässä ei siis tavoitellakaan parhaita.
2: Muuttuvissa oloissa haetaan variaatiota, jolloin voidaan hommata eri puolisoita ja tehdä varmemmaksi että jokin selviää.
Näissä selityksissä mielenkiintoa herättää kuitenkin se, että tavalliset naiset eivät mene innolla leikkauksiin, tai hieman rumat joiden kannalta etu voisi ratkaista enemmän. Periaatteessa juuri kauneimmat menevät. Tosin tätä heikentää se, että enemmistö tavallisista naisistakin meikkaa, eli vaikuttaa omaan miellyttävyyteensä keinotekoisesti. Siltikin jokin motivoi juuri kauneimpia. Tässä sosiologinen selitys tuntuu uskottavalta. Ihminen kun hankkii statusta, mutta hankkii statusta omilla ehdoillaan. Esimerkiksi yksi treenaa pianistiksi ja toinen kirjailijaksi. Joku haluaa missiksi, koska siihen liittyy status. Ihmisen mieltymykset ja innostuksen kohteet ovat hyvin avoimia, eli olemme periaatteessa uteliaita ja avomielisiä tässä kohden. Jarruja ei ole, joten tämä mahdollistaa sen että myös kauneuden tavoittelu on tällainen. Kiivetäänhän sitä vuorillekin, vaikka se on vaarallista.
Tätä kautta voidaan miettiä myös sitä, että kauneusleikkaus voi liittyä johonkin aivan muuhun kuin miltä se pinnallisesti näyttää. Tämä on perusteltu asia, koska kauneusleikkauksia on ollut kovin vähän aikaa. On äärimmäisen tiukkapipoista esittää että ominaisuudella on pakosti oltava hyöty kaikkialla. Onhan perhosen lento kynttilän liekkiinkin sen geneettinen ominaisuus, joka liittyy enemmän siihen miten valo ja lentäminen luonnossa yleensä toimii. (Dawkinsin kanta Jumalasta on, että tähän uskominen ei välttämättä ole hyödyksi, vaan on laajennus esimerkiksi siitä että lapset uskovat vanhempiaan, ja uskovat viisaampien sanoja. Ja uskovat vaikka joku kertoo että vanhemmat tai viisas käski. Tästä laajentuma on uskoa Siihen Suurimpaan näkymättömään viisaaseen.) Lajin yksilö voi tehdä huonoja valintoja, joutua ekologiseen loukkuun, jos ympäristö poikkeaa siitä mihin on sopeuduttu.
Kauneusleikkaus liittyy nuoruutensa vuoksi todennäköisesti "johonkin muuhun", johonkin käytöstapaan joka nyt saa tälläisiä muotoja koska siihen varautuminen ei ole ollut aikaisemmin relevanttia, eikä evoluutio osaa "lukea tulevaisuuteen", sopeutumista tapahtuu lyhytjännitteisesti nykyhetkeen, ja koska fiksoitumiseen ja pienempäänkin alleelisuhteiden merkittävämpään muutokseen menee aikaa, on evoluutio siksi helposti hieman jälkijunassa.
1: Itse asiassa tämä näkökanta sopii melko hyvin yhteen sen näkemyksen kanssa että yhteiskunta ohjailee käyttäytymistämme rajusti. Nimittäin jos ärsyke-reaktio -tapojamme ylistimuloidaan, voi syntyä erilaisia käyttäytymisen muotoja jotka eivät ole kovin elossapysymistä auttavia. Onhan atrappikin itse asiassa yksi esimerkki tälläisestä. Koiraan on lisääntymisen kannalta edullista tunnistaa naaras, eikä tutkijoiden kylvämiä liioitteluesineitä ole ollut häiritsemässä. Siksi voi käydä, kuten Dawkins kertoo "River out of Eden" -kirjassa, kala voi kiinnostua ohiajavasta paloautosta "sillä lailla", punainen väri riittää.
Tätä kautta ei ole lainkaan mahdotonta sanoa että kauneusleikkaukset ovat nyky -yhteiskunnan aikaansaama vääristymä, ja vääristymän takana on silti ihmisen perinnöllistä toimintatapaa. Moni haluaa tietysti pitää elementit erillään ja miettiä ympäristöä ja geenejä erikseen.
Tämä on monisäikeinen kysymys, koska lasten määrä tuskin kasvaa silikonirinnat laittamalla, ja riskinä on kuolema. Tätä kautta evolutiivinen selitys voi tuntua hankalalta. Mitä etuja tästä voisi olla naiselle?
Ensimmäinen asia joka minulla tuli mieleen liittyy siihen, että nainen esittelee omia etujaan. Eli tässä viitataan siihen suuntaan että nainen olisikin rinnastettavissa riikinkukkokoiraaseen. Eli nainen tarkkana valitsijana ja mies valittuna aina valmiina panomiehenä olisi vain kulttuurillinen tarina. Tällöin vaarallisuuden arvo suorastaan korostuu. Geneettinen hyvyys osoitetaan valitsevalle osapuolelle ottamalla isoja riskejä. Tässä ongelmana on ainakin se, että kauneusleikkaukset ovat uusi asia, ja genetiikka näyttää että naiset ovat lisääntyneet historian aikana paljon todennäköisemmin kuin miehet. Tämä viittaisi juuri päinvastaiseen lisääntymisstrategiaan kuin mitä tässä viitataan. (Evoluutiota käytettäessä on aina varottava "just so" -tarinoita, tämä olkoot esimerkkinä siitä että riski on olemassa, ja että evoluutiota käyttäen voidaan ohittaa tämä taso ja tarinoita voidaan käsitellä kriittisesti ja kyseenalaistaa.)
Selitystä on siksi uskottavampaa etsiä muualta.
Toinen asia on ehkä "perinteisempi". Lasten määrä voi pysyä samana, mutta seksuaalivalinnan etu onkin siinä että valikoidaan siten että jälkeläiset pärjää. Tätä kautta nainen voi saada hyötyä siitä, että hänellä on valikoimaa. Valikoima taas auttaa monelaisessa tilanteessa:
1: Vakaissa oloissa ja yksiavioisuudessa kannattaa valita paras. Kun valikoimaa on enemmän, saadaan tilastollisesti kelvollisempi puoliso kuin ilman. Tässä ei siis tavoitellakaan parhaita.
2: Muuttuvissa oloissa haetaan variaatiota, jolloin voidaan hommata eri puolisoita ja tehdä varmemmaksi että jokin selviää.
Näissä selityksissä mielenkiintoa herättää kuitenkin se, että tavalliset naiset eivät mene innolla leikkauksiin, tai hieman rumat joiden kannalta etu voisi ratkaista enemmän. Periaatteessa juuri kauneimmat menevät. Tosin tätä heikentää se, että enemmistö tavallisista naisistakin meikkaa, eli vaikuttaa omaan miellyttävyyteensä keinotekoisesti. Siltikin jokin motivoi juuri kauneimpia. Tässä sosiologinen selitys tuntuu uskottavalta. Ihminen kun hankkii statusta, mutta hankkii statusta omilla ehdoillaan. Esimerkiksi yksi treenaa pianistiksi ja toinen kirjailijaksi. Joku haluaa missiksi, koska siihen liittyy status. Ihmisen mieltymykset ja innostuksen kohteet ovat hyvin avoimia, eli olemme periaatteessa uteliaita ja avomielisiä tässä kohden. Jarruja ei ole, joten tämä mahdollistaa sen että myös kauneuden tavoittelu on tällainen. Kiivetäänhän sitä vuorillekin, vaikka se on vaarallista.
Tätä kautta voidaan miettiä myös sitä, että kauneusleikkaus voi liittyä johonkin aivan muuhun kuin miltä se pinnallisesti näyttää. Tämä on perusteltu asia, koska kauneusleikkauksia on ollut kovin vähän aikaa. On äärimmäisen tiukkapipoista esittää että ominaisuudella on pakosti oltava hyöty kaikkialla. Onhan perhosen lento kynttilän liekkiinkin sen geneettinen ominaisuus, joka liittyy enemmän siihen miten valo ja lentäminen luonnossa yleensä toimii. (Dawkinsin kanta Jumalasta on, että tähän uskominen ei välttämättä ole hyödyksi, vaan on laajennus esimerkiksi siitä että lapset uskovat vanhempiaan, ja uskovat viisaampien sanoja. Ja uskovat vaikka joku kertoo että vanhemmat tai viisas käski. Tästä laajentuma on uskoa Siihen Suurimpaan näkymättömään viisaaseen.) Lajin yksilö voi tehdä huonoja valintoja, joutua ekologiseen loukkuun, jos ympäristö poikkeaa siitä mihin on sopeuduttu.
Kauneusleikkaus liittyy nuoruutensa vuoksi todennäköisesti "johonkin muuhun", johonkin käytöstapaan joka nyt saa tälläisiä muotoja koska siihen varautuminen ei ole ollut aikaisemmin relevanttia, eikä evoluutio osaa "lukea tulevaisuuteen", sopeutumista tapahtuu lyhytjännitteisesti nykyhetkeen, ja koska fiksoitumiseen ja pienempäänkin alleelisuhteiden merkittävämpään muutokseen menee aikaa, on evoluutio siksi helposti hieman jälkijunassa.
1: Itse asiassa tämä näkökanta sopii melko hyvin yhteen sen näkemyksen kanssa että yhteiskunta ohjailee käyttäytymistämme rajusti. Nimittäin jos ärsyke-reaktio -tapojamme ylistimuloidaan, voi syntyä erilaisia käyttäytymisen muotoja jotka eivät ole kovin elossapysymistä auttavia. Onhan atrappikin itse asiassa yksi esimerkki tälläisestä. Koiraan on lisääntymisen kannalta edullista tunnistaa naaras, eikä tutkijoiden kylvämiä liioitteluesineitä ole ollut häiritsemässä. Siksi voi käydä, kuten Dawkins kertoo "River out of Eden" -kirjassa, kala voi kiinnostua ohiajavasta paloautosta "sillä lailla", punainen väri riittää.
Tätä kautta ei ole lainkaan mahdotonta sanoa että kauneusleikkaukset ovat nyky -yhteiskunnan aikaansaama vääristymä, ja vääristymän takana on silti ihmisen perinnöllistä toimintatapaa. Moni haluaa tietysti pitää elementit erillään ja miettiä ympäristöä ja geenejä erikseen.
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
It's a trap!
Charles Darwinin vähemmän tunnetussa kirjassa "Ihmisen suku" C.D. vihjaa että evoluutio voisi toimia luonnonvalinnan lisäksi siten, että samaan tapaan kuin kyyhkyjen jalostaja valikoi kyyhkyt, myös naaraat voisivat valita samaan tapaan koiraita. Ajatusta vastustettiin, koska se antoi naiselle valta -asemaa, joka ei sen aikaiseen patriarkaaliseen näkemykseen sopinut kovin hyvin. Harva kuitenkaan kiistää sitä että yksilö valitsee puolisot ihmisilläkin. Ja aika harva ajattelee esimerkiksi ihastumisen olevan pelkkä puhdas päätös: Tästä tunteesta on vallalla käsitys, jonka mukaan tämä on pikemminkin hallitsematonta. (Voimme valita sen seuraammeko ihastumisemme ohjaamaa tietä, mutta emme voi ihastua tahdonvoimalla.) Tämä vihjaa siihen suuntaan että tälläistä seksuaalivalintaa tapahtuu.
Tosin seksuaalivalinnan teho ei rajoitu pelkkiin naaraisiin. Ainakin useiden mukaan miehet ovat "kauniiden naisten perään". Bioestetiikassa sitten tutkitaan muun muassa kauniita naisia. Tosin näkökulma on hieman erilainen, kuin niillä jotka keskittyvät naiskauneuteen esimerkiksi terassin puolella. Valtaojan "Ihmeitä" -kirjassa kerrotaan että naiset arvostavat jämerää leukaa. Ja että miehet kaikissa kulttuureissa ovat taiteessa asti suosineet naisia, joiden kasvot ovat symmetriset, joiden lantion ja rinnanympärys ovat lähellä toisiaan ja joiden uuman ympärysmitta on 0,7 edellämainituista. (Sen sijaan laihuus on kulttuurisidonnaista. Vanhat kivikautiset hedelmällisyyssymbolit ovat sangen pulskia nykyihmisen mielestä.) Wilsonin "Konsilienssi" -kirjan mukaan siinä on havaittu että kuvakomposiitit, eli sellaiset kuvat, joissa on yhdistetty useiden kasvojen piirteet arvioidaan kauniimmaksi kuin yksittäisiä kasvoja. Tästä on päästy ajattelemaan sitä, että keskinkertainen nainen olisi kaunis. Siksi olikin hieman yllättävää, että kun alun perin viehättävinä pidettyjä yksittäisiä kasvoja sitten yhdistettiin, saatiin tulos joka oli erilainen kuin tuollainen keskiverto kooste. Ja tätä pidettiin kauniimpana kuin keskivertokomposiittikuvaa. Ja kun kriittiset piirteet tunnistettiin ja niitä korostettiin, tulos miellytti vielä enemmän. Tämä oli rodusta riippumatonta, se koski japanilaisia ja brittiläisiä ja molempia sukupuolia. Vain pieni osa naisista omasi näitä piirteitä.
Tästä päästään ylinormaaleihin ärsykkeisiin. Esimerkiksi koirashopeatäpläkoiraat saatiin koeolosuhteissa seuraamaan valtavia koneita, joilla oli suuret siivet ja jotka liikuttivat niitä nopeasti. Ne eivät katsoneetkaan aitoihin naaraisiin. (Kyseinen kone oli siis atrappi, jäljitelmä, joka laukaisee jonkin reaktion. Sellainen voi olla linnun näköinen kuva joka näyttää linnulta. Tai se voi olla pelkkä kirkkaanpunainen tupsu, joka saa punarintakoiraan hyökkäämään sen kimppuun raivon vallassa kuin kyseessä olisi kilpaileva uros.) Tämän voisi luulla olevan hirvittävä haitta. Mutta tosiasiassa näin ei ole, sen takia että näitä konemaisia laitoksia ei luonnossa ole ollut. Eikä vieläkään ole mainittavissa määrissä. Koiraat ovat aina voineet toimia "valitse kirkkain ja suurin naaras jonka näet", eivätkä ne ole "jääneet ilman puolisoa" (Jos näin voi sanoa perhosista). Samoin ihmisille ylinormaalit ärsykkeet tehoavat. Silikonirinnat, ja muut vastavat "botox -ihmeet" tehoavat - jopa valitettavan hyvin. (Tosin voidaan miettiä että kuinka paljon tässä oikeasti "huijataan evoluutiota": Toki pinnallisesti voisi ajatella että jos silikonit poistettaisiin jäljelle voisi jäädä "geneettinen pettymys", mutta tosiasiassa Dawkinsin nerokas ajatus, extended phenotype, joka tarkoittaa sitä että mehiläispesät, hämähäkinverkot, talot ja muut asiat joita eliö osaa tehdä, ovat kyseisen lajin "laajennettua fenotyyppiä", ja että nämä liittyvät ainakin osittain perimään. Jos ei muuten niin siten että meillä on geenien ohjauksessa rakentuneet aivot jotka sallivat talojen ajattelun. Kun asiaa ajattelee tältä kannalta, silikonirinta on eräänlainen reaktionormi. Tällä taas tarkoitetaan sellaista ilmiötä jossa eliö mukautuu eri olosuhteisiin tuottamalla erilaista ilmiasua. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä että runsasraviteisilla mailla kasvi kasvaa suuremmaksi. Monimutkaisimmillaan sama kasvilaji voi tuottaa märässä maastossa täysin erilaisen rakenteen kuin kuivalla maalla.)
Mutta ei tämä tietenkään keskity pelkkiin koiraisiin. Itse asiassa, kun koiras panostaa yksittäiseen jälkeläiseensä vähemmän kuin naaras, ja koiras voi yleensä tuottaa jälkeläisiä tiuhemmin kuin naaras. (Esimerkiksi kärpäsnaaras voi munia hirvittävän määrän munia, mutta koiras voi hedelmöittää usean naaraan munat.) Tästä seuraa se, että koiraita voidaan karsia paljon "rankemmalla kädellä" kuin naaraita. Naaraat voivat siksi harjoittaa seksuaalivalintaa koiraita tehokkaammin ilman että tämä vaikuttaa mitenkään populaation kokoa pienentävästi. (Koiraan ja naaraan keskimääräinen kelpoisuus on kuitenkin sama: Koiras saa voittoarvan harvoin mutta voittaa tällöin paljon, naaraat saavat pieniä voittoja useammin.) Tällä on merkitystä kotieläinjalostuksessakin: Huippusonnien ja karjujen spermaa on jaettu seminologien ja muiden vastaavien toimesta. (Vasta nykytekniikan hienoudet ovat mahdollistaneet naaraille samanlaista tehoa: Esimerkiksi naudoilla voidaan tehdä alkionsiirtoja, jossa huippulehmä stimuloidaan hormoneilla tuottamaan paljon munasoluja, jotta saadaan paljon alkioita joita voidaan sitten siirtää toisiin, genomiltaan huonompiin, nautoihin. Näin ne poikivat "toisten lapsia", ja tuottavat maitoa kuin ne olisivat niiden omia jälkeläisiä.)
Ja tietenkin myös naarailla on eräänlaisia ylinormaaleja ärsykkeitä:
Riikinkukkojen tapauksessa koiraille on kehittynyt valtavan värikäs pyrstö: Kun ne ovat toimineet naaraille omanlaisena atrappina. Evoluutikot ovat kuitenkin miettineet myös sitä, miksi naaraan kannattaisi valita suuripyrstöinen, sehän on koiraalle haitta. Tätä on selitetty muutamalla tavalla:
1: Koristeellisuus viittaa koiraan perimän laatuun jotenkin: Jos koiraalla on varaa mainostaa jotain noin turhaa ominaisuutta, kuin väritystä, se tulee muutoinkin toimeen. (Huonolla ruualla elänyt kissakin menettää ensin turkkinsa kiillon.)
2: Koska suuri pyrstö heikentää koiraan selviytymiskykyä, sen tulee olla muilta ominaisuuksiltaan erinomaisempi. Tätä vahvistaa se, että esimerkiksi riikinkukkojen pyrstön koreus liittyy myös kyseisen koiraan testosteronitasoon. Tämä taas alentaa niiden immuunitasoa, joten haittavaikutus tuottaa koiraalle aitoa kustannusta, ja jotta se voisi panostaa tuollaiseen, sen on ylipäätään muutoin selvittävä hengissä. (Luonnonvalintahan hoitaa sen terveyspuolen: Sairaat eläimet kuolevat.)
3: Lisäksi on ehdotettu sellaista ajatusta, että seksuaalivalinnan kautta ne naaraat, jotka valitsevat suuripyrstöisiä koiraita, muodostavat sukuja, joissa on isopyrstöisiä koiraita. Tällöin lisääntyessä poikasella on enemmän samoja geenejä kuin naaraalla itsellään. (Kun muistetaan, että sisäsiitoisuus tuottaa haittaa, tässä on vastakkain kaksi ristikkäistä etua, jolloin on ihan tavallista, tai ainakin evoluutioteorian ennustamaa, että paras kohta asettuu johonkin kahden ääripään välille. Eli ei naida lähisukulaisia, mutta samoja geenejä olisi hyvä kuitenkin olla kun ne parantavat omaa kelpoisuutta. Tämä on itse asiassa sukulaisvalinnan sivupolku. Kuten yksilö, joka auttaa sukulaislapsiaan poikasten hoidossa, jakaa sukunsa - ja tässä mukana omiaankin - geenejään ; tai yksilö joka tehostaa sukulaistensa poikasten määrää muutoin.)
4: Voidaan toki ajatella myös, että pyrstö on ainakin osittain ylinormaali ärsyke. Tällöin koiras ikään kuin aluksi huijaa väreillä. ("Katso kuinka hyvässä kunnossa höyhenistöni on, sehän kiiltää!") Kun tämä fiksoituu, siitä kuitenkin tulee "rehellinen ominaisuus", joka aidosti korreloi hyödyllisten asioiden kanssa. Tätä on helpohko kuvata uroshirvien ääntelyllä: Matalat äänet vaativat suurta kokoa, "joka on naaraista hyvä". Siksi ne innostuvat matalaäänisistä koiraista - joita eivät siis vielä näe. Jos syntyykin uros, jonka kurkunpää on tavallista alempana, sillä on matalampi ääni vaikka se olisi normaalikokoinen. Tämä on "huijausetu". Kun tämä yleistyy populaatiossa, seuraa se, että syntyy jonkin verran yksilöitä jotka ovat sekä suuria että niillä on tämä huijausetu. Ne menestyvät. Lopulta "huijausetu" fiksoituu populaatioon, eli kaikilla yksilöillä on kyseinen ominaisuus. Tällöin äänen mataluus riippuu jälleen enää pelkästään uroksen koosta. "Voit siis tavallaan huijata vain lyhyellä aikavälillä".
Ihmisen seksuaalivalinnassa on erikoista se, mistä Matt Ridley on kirjoittanut: Naiset näyttävät tutkimusten mukaan valitsevan hyvin koulutettuja, rikkaita ja muita vastaavia statukseltaan korkealla olevia miehiä. (Miehet taas valitsevat mieluummin nuoria ja kauniita naisia.) Kun miehistä sitten on tullut -ainakin feministien mukaan- vallanhaluisia, se johtuu siitä että jos genomi on vaikuttanut luonteeseen tässä osin, se on saanut valintaetua. Eli miehet ovat tavallaan juuri sellaisia minkälaisia naiset niiden ovat halunneet olevan. (Tosin niin naisetkin sellaisia mitä miehet haluavat.) Tosin tässäkin voi olla paljon sitä, mistä Frans de Waal taas kirjoitti "Chimpanzee Politics: Power and Sex among Apes" -kirjassaan: Simpanssien valta menee siten, että koiraat metelöivät kovaäänisesti vallan eteen, ja taistelevat keskenään. Kun taas naaraat valitsevat keskenään juonimalla sen kenelle ne antavat valta -aseman. Simpanssilauman lopullinen valta on siis naarailla.
Toki tämän luonteen valinnan voisi ajatella olevan ongelmallista: Eihän luonne periydy, ajatellaan. Tosiasiassa luonne on hieman kuten monet muutkin piirteet: Itse asiassa niillä on heritabiliteettia. Samoin voi tuntua ikävältä ajatella että kaikilla ei olisi samoja mahdollisuuksia saada puolisoa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa siihen onko kaikilla oikeus puolisoon. Kuitenkin, tässä erään vammaisen ystäväni pariutumisyrityksiä seurattuani, olen huomannut että ne jotka sanovat esimerkiksi että "ulkonäöllä ei ole väliä", eivät taida olla ihan rehellisiä. Se valitettavasti näyttää vaikuttavan.
Toki on muistettava, että aina kun puhutaan heritabiliteetista ja valinnasta, kyseessä on tilastollisuus. Se on pääsääntö, joka ohjaa evoluutiota tiettyyn suuntaan. Mutta se ei ole laki josta ei olisi poikkeuksia ja joka jotenkin deterministisesti päättäisi kaiken.
Tosin seksuaalivalinnan teho ei rajoitu pelkkiin naaraisiin. Ainakin useiden mukaan miehet ovat "kauniiden naisten perään". Bioestetiikassa sitten tutkitaan muun muassa kauniita naisia. Tosin näkökulma on hieman erilainen, kuin niillä jotka keskittyvät naiskauneuteen esimerkiksi terassin puolella. Valtaojan "Ihmeitä" -kirjassa kerrotaan että naiset arvostavat jämerää leukaa. Ja että miehet kaikissa kulttuureissa ovat taiteessa asti suosineet naisia, joiden kasvot ovat symmetriset, joiden lantion ja rinnanympärys ovat lähellä toisiaan ja joiden uuman ympärysmitta on 0,7 edellämainituista. (Sen sijaan laihuus on kulttuurisidonnaista. Vanhat kivikautiset hedelmällisyyssymbolit ovat sangen pulskia nykyihmisen mielestä.) Wilsonin "Konsilienssi" -kirjan mukaan siinä on havaittu että kuvakomposiitit, eli sellaiset kuvat, joissa on yhdistetty useiden kasvojen piirteet arvioidaan kauniimmaksi kuin yksittäisiä kasvoja. Tästä on päästy ajattelemaan sitä, että keskinkertainen nainen olisi kaunis. Siksi olikin hieman yllättävää, että kun alun perin viehättävinä pidettyjä yksittäisiä kasvoja sitten yhdistettiin, saatiin tulos joka oli erilainen kuin tuollainen keskiverto kooste. Ja tätä pidettiin kauniimpana kuin keskivertokomposiittikuvaa. Ja kun kriittiset piirteet tunnistettiin ja niitä korostettiin, tulos miellytti vielä enemmän. Tämä oli rodusta riippumatonta, se koski japanilaisia ja brittiläisiä ja molempia sukupuolia. Vain pieni osa naisista omasi näitä piirteitä.
Tästä päästään ylinormaaleihin ärsykkeisiin. Esimerkiksi koirashopeatäpläkoiraat saatiin koeolosuhteissa seuraamaan valtavia koneita, joilla oli suuret siivet ja jotka liikuttivat niitä nopeasti. Ne eivät katsoneetkaan aitoihin naaraisiin. (Kyseinen kone oli siis atrappi, jäljitelmä, joka laukaisee jonkin reaktion. Sellainen voi olla linnun näköinen kuva joka näyttää linnulta. Tai se voi olla pelkkä kirkkaanpunainen tupsu, joka saa punarintakoiraan hyökkäämään sen kimppuun raivon vallassa kuin kyseessä olisi kilpaileva uros.) Tämän voisi luulla olevan hirvittävä haitta. Mutta tosiasiassa näin ei ole, sen takia että näitä konemaisia laitoksia ei luonnossa ole ollut. Eikä vieläkään ole mainittavissa määrissä. Koiraat ovat aina voineet toimia "valitse kirkkain ja suurin naaras jonka näet", eivätkä ne ole "jääneet ilman puolisoa" (Jos näin voi sanoa perhosista). Samoin ihmisille ylinormaalit ärsykkeet tehoavat. Silikonirinnat, ja muut vastavat "botox -ihmeet" tehoavat - jopa valitettavan hyvin. (Tosin voidaan miettiä että kuinka paljon tässä oikeasti "huijataan evoluutiota": Toki pinnallisesti voisi ajatella että jos silikonit poistettaisiin jäljelle voisi jäädä "geneettinen pettymys", mutta tosiasiassa Dawkinsin nerokas ajatus, extended phenotype, joka tarkoittaa sitä että mehiläispesät, hämähäkinverkot, talot ja muut asiat joita eliö osaa tehdä, ovat kyseisen lajin "laajennettua fenotyyppiä", ja että nämä liittyvät ainakin osittain perimään. Jos ei muuten niin siten että meillä on geenien ohjauksessa rakentuneet aivot jotka sallivat talojen ajattelun. Kun asiaa ajattelee tältä kannalta, silikonirinta on eräänlainen reaktionormi. Tällä taas tarkoitetaan sellaista ilmiötä jossa eliö mukautuu eri olosuhteisiin tuottamalla erilaista ilmiasua. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä että runsasraviteisilla mailla kasvi kasvaa suuremmaksi. Monimutkaisimmillaan sama kasvilaji voi tuottaa märässä maastossa täysin erilaisen rakenteen kuin kuivalla maalla.)
Mutta ei tämä tietenkään keskity pelkkiin koiraisiin. Itse asiassa, kun koiras panostaa yksittäiseen jälkeläiseensä vähemmän kuin naaras, ja koiras voi yleensä tuottaa jälkeläisiä tiuhemmin kuin naaras. (Esimerkiksi kärpäsnaaras voi munia hirvittävän määrän munia, mutta koiras voi hedelmöittää usean naaraan munat.) Tästä seuraa se, että koiraita voidaan karsia paljon "rankemmalla kädellä" kuin naaraita. Naaraat voivat siksi harjoittaa seksuaalivalintaa koiraita tehokkaammin ilman että tämä vaikuttaa mitenkään populaation kokoa pienentävästi. (Koiraan ja naaraan keskimääräinen kelpoisuus on kuitenkin sama: Koiras saa voittoarvan harvoin mutta voittaa tällöin paljon, naaraat saavat pieniä voittoja useammin.) Tällä on merkitystä kotieläinjalostuksessakin: Huippusonnien ja karjujen spermaa on jaettu seminologien ja muiden vastaavien toimesta. (Vasta nykytekniikan hienoudet ovat mahdollistaneet naaraille samanlaista tehoa: Esimerkiksi naudoilla voidaan tehdä alkionsiirtoja, jossa huippulehmä stimuloidaan hormoneilla tuottamaan paljon munasoluja, jotta saadaan paljon alkioita joita voidaan sitten siirtää toisiin, genomiltaan huonompiin, nautoihin. Näin ne poikivat "toisten lapsia", ja tuottavat maitoa kuin ne olisivat niiden omia jälkeläisiä.)
Ja tietenkin myös naarailla on eräänlaisia ylinormaaleja ärsykkeitä:
Riikinkukkojen tapauksessa koiraille on kehittynyt valtavan värikäs pyrstö: Kun ne ovat toimineet naaraille omanlaisena atrappina. Evoluutikot ovat kuitenkin miettineet myös sitä, miksi naaraan kannattaisi valita suuripyrstöinen, sehän on koiraalle haitta. Tätä on selitetty muutamalla tavalla:
1: Koristeellisuus viittaa koiraan perimän laatuun jotenkin: Jos koiraalla on varaa mainostaa jotain noin turhaa ominaisuutta, kuin väritystä, se tulee muutoinkin toimeen. (Huonolla ruualla elänyt kissakin menettää ensin turkkinsa kiillon.)
2: Koska suuri pyrstö heikentää koiraan selviytymiskykyä, sen tulee olla muilta ominaisuuksiltaan erinomaisempi. Tätä vahvistaa se, että esimerkiksi riikinkukkojen pyrstön koreus liittyy myös kyseisen koiraan testosteronitasoon. Tämä taas alentaa niiden immuunitasoa, joten haittavaikutus tuottaa koiraalle aitoa kustannusta, ja jotta se voisi panostaa tuollaiseen, sen on ylipäätään muutoin selvittävä hengissä. (Luonnonvalintahan hoitaa sen terveyspuolen: Sairaat eläimet kuolevat.)
3: Lisäksi on ehdotettu sellaista ajatusta, että seksuaalivalinnan kautta ne naaraat, jotka valitsevat suuripyrstöisiä koiraita, muodostavat sukuja, joissa on isopyrstöisiä koiraita. Tällöin lisääntyessä poikasella on enemmän samoja geenejä kuin naaraalla itsellään. (Kun muistetaan, että sisäsiitoisuus tuottaa haittaa, tässä on vastakkain kaksi ristikkäistä etua, jolloin on ihan tavallista, tai ainakin evoluutioteorian ennustamaa, että paras kohta asettuu johonkin kahden ääripään välille. Eli ei naida lähisukulaisia, mutta samoja geenejä olisi hyvä kuitenkin olla kun ne parantavat omaa kelpoisuutta. Tämä on itse asiassa sukulaisvalinnan sivupolku. Kuten yksilö, joka auttaa sukulaislapsiaan poikasten hoidossa, jakaa sukunsa - ja tässä mukana omiaankin - geenejään ; tai yksilö joka tehostaa sukulaistensa poikasten määrää muutoin.)
4: Voidaan toki ajatella myös, että pyrstö on ainakin osittain ylinormaali ärsyke. Tällöin koiras ikään kuin aluksi huijaa väreillä. ("Katso kuinka hyvässä kunnossa höyhenistöni on, sehän kiiltää!") Kun tämä fiksoituu, siitä kuitenkin tulee "rehellinen ominaisuus", joka aidosti korreloi hyödyllisten asioiden kanssa. Tätä on helpohko kuvata uroshirvien ääntelyllä: Matalat äänet vaativat suurta kokoa, "joka on naaraista hyvä". Siksi ne innostuvat matalaäänisistä koiraista - joita eivät siis vielä näe. Jos syntyykin uros, jonka kurkunpää on tavallista alempana, sillä on matalampi ääni vaikka se olisi normaalikokoinen. Tämä on "huijausetu". Kun tämä yleistyy populaatiossa, seuraa se, että syntyy jonkin verran yksilöitä jotka ovat sekä suuria että niillä on tämä huijausetu. Ne menestyvät. Lopulta "huijausetu" fiksoituu populaatioon, eli kaikilla yksilöillä on kyseinen ominaisuus. Tällöin äänen mataluus riippuu jälleen enää pelkästään uroksen koosta. "Voit siis tavallaan huijata vain lyhyellä aikavälillä".
Ihmisen seksuaalivalinnassa on erikoista se, mistä Matt Ridley on kirjoittanut: Naiset näyttävät tutkimusten mukaan valitsevan hyvin koulutettuja, rikkaita ja muita vastaavia statukseltaan korkealla olevia miehiä. (Miehet taas valitsevat mieluummin nuoria ja kauniita naisia.) Kun miehistä sitten on tullut -ainakin feministien mukaan- vallanhaluisia, se johtuu siitä että jos genomi on vaikuttanut luonteeseen tässä osin, se on saanut valintaetua. Eli miehet ovat tavallaan juuri sellaisia minkälaisia naiset niiden ovat halunneet olevan. (Tosin niin naisetkin sellaisia mitä miehet haluavat.) Tosin tässäkin voi olla paljon sitä, mistä Frans de Waal taas kirjoitti "Chimpanzee Politics: Power and Sex among Apes" -kirjassaan: Simpanssien valta menee siten, että koiraat metelöivät kovaäänisesti vallan eteen, ja taistelevat keskenään. Kun taas naaraat valitsevat keskenään juonimalla sen kenelle ne antavat valta -aseman. Simpanssilauman lopullinen valta on siis naarailla.
Toki tämän luonteen valinnan voisi ajatella olevan ongelmallista: Eihän luonne periydy, ajatellaan. Tosiasiassa luonne on hieman kuten monet muutkin piirteet: Itse asiassa niillä on heritabiliteettia. Samoin voi tuntua ikävältä ajatella että kaikilla ei olisi samoja mahdollisuuksia saada puolisoa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa siihen onko kaikilla oikeus puolisoon. Kuitenkin, tässä erään vammaisen ystäväni pariutumisyrityksiä seurattuani, olen huomannut että ne jotka sanovat esimerkiksi että "ulkonäöllä ei ole väliä", eivät taida olla ihan rehellisiä. Se valitettavasti näyttää vaikuttavan.
Toki on muistettava, että aina kun puhutaan heritabiliteetista ja valinnasta, kyseessä on tilastollisuus. Se on pääsääntö, joka ohjaa evoluutiota tiettyyn suuntaan. Mutta se ei ole laki josta ei olisi poikkeuksia ja joka jotenkin deterministisesti päättäisi kaiken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)