Tasapaksu kirjallisuus, riskinotto ja laatu

Eksentrikko ja kirjailija Jukka Nieminen kirjoitti "Uuden Suomen" blogiinsa kirjoista. "Kustantajat ottaa ohjelmaansa sitä, joka varmasti myy, ja lajityypit vaan keskinkertaistuu koko ajan. Pienet kustantamot on sitten eri juttu. Ne kilpailevat laadulla, mutta isot kirjakauppaketjut ei niitä ota. Joskus onnekkaasti niitä löytää divareista, kilokirjakaupoista ja pokkariversioina." Tekstin sisältö on sen tyyppinen että on hyvin vaikeaa nähdä puhuuko hän yleisesti kirjoista vai omista kirjoistaan. Tämä on pienkirjailijoille tavallista. Ja ennakkovaikutelmaa korostaa kohta "Jos siis haluaa lukea jotain hyvää, on se näemmä itse kirjoitettava. Edellyttäen että sen vielä jaksaa lukea raakatekstin, muokkauksen, viilailun ja oikoluvunkin jälkeen. Toisaalta tämä kaikki panee kysymään, että kun suuren yleisön kukkaro määrittää tason, niin sen takiako nykykirjallisuus on niin toivottoman tasapaksua ja yllätyksetöntä? Vai onko siinä takana pelkkää haluttomuutta ottaa riskejä ja yrittää laadulla."

Mutta koska tavallaan vähän pidän miehestä, en viitsi tökkiä tikulla tätä puolta. Minulla jopa on Jukka Niemisen kirjoja omana. Hän esittää vaihtoehtohistoriaa jota on vaikeaa nähdä (a) historiana tai kovin (b) vaihtoehtoisena, koska hänellä on tapa kirjoittaa melko usein Ley-linjoista ja muista vastaavista joista saa tietoa vain aivan kaikkialta muualtakin. Mutta jotenkin hänen innostuksensa ja puuhastelunsa ovat piristävää luettavaa. Yleensä tämänlaisen edessä kaltaiseni skeptikko lähinnä joko raivostuu tai masentuu, joten tämä lausuntoni ei tule aivan vähästä.

Sen sijaan nostan esiin sen, että kirjojen määrä on kuitenkin samalla jotain josta nostetaan paljonkin sanomista. "Mitä sellaista menee kirjavirrassa ohi josta ei saa tietääkään. Hmph..pitäs kai olla kaikkien kustantajien postituslistalla mutta kaikkien 3600 vuosittaisen kirjan seuraaminen voi kyllä käydä ihan kokopäivätyöstä."

Itse näkisin että ongelma on monensuuntainen.

Asiaa voisi lähestyä siitä että tietyssä määrin tässä on kaksi ristikkäistä ongelmaa. ; Silloin jos kirjojen painaminen on kallista ja tuotto eikannattavaa, on pakko laskelmoida. Laskelmointi tarkoittaa väistämättä sitä että joko (a) tuotetaan todella laatua tai (b) panostetaan määrään, bestsellereihin. Ensimmäisessä tähdätään tietyn kohderyhmän tarpeisiin ja jälkimmäisessä taas laskelmoidaan keskinkertaisuuksien varaan. Molemmissa jetset on kapea.

Sen sijaan jos kirjoja on halpaa tehdä, eikä riskejä ole, niitä tehdään paljon. Silloin kuilu ns. Omakustannekirjailijan ja Pienkirjailijan välillä pienenee. Ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä että pienkirjailijuus muuttuu yhä enemmän omakustannekirjailijan näköiseksi ja luonteiseksi tyypiksi jolla vain sattuu olemaan rahoitus. Ja koska minun mielestäni Umberto Eco on sanonut kaiken oleellisen omakustannekirjailijoista, on ymmärrettävää miksi en pidä tätä ilmiötä hirveän hyvänä. Siinä ei tavallaan ole enää kysymys teoksesta ja kirjallisuudesta vaan tekijän itsekorostuksesta. Tai vielä pahempaa - toivosta että kirjailija ehkä kaikesta huolimatta lopulta saisi itsekorostusta vaikka tähän asti ei.

Nähdäkseni kirjojen määrään on liittynyt ongelmia. Esimerkiksi joidenkin teosten toimitus on tehty varsin hävettävällä tavalla. Tästä malliesimerkiksi päätykööt "The vitsikirja 2012" joka minulla on kotonani. Siinä on eri paikoissa samoja vitsejä, ja kaikkea sellaista joka huutaa että vitsejä ei ole edes luettu ennen kirjaan laittamista. Tämän demonstroikoot se, että kirjassa on oikeasti livahtanut "Ärpeen" tarinoita.

Mikä tarkoittaa sitä että kirjaa on valmistusvaiheessa trollattu, ja pahasti. Toki ärpeetarina ei ole sentään kaanonissa oleva ärpeetarina. Mutta se on silti ehtaa ärpeetä. Ja siellä se on, kaupasta ostetussa vitsikirjassa, sivulla 493. (Mikä kertoo huolestuttavasti siitä että olen lukenut ne aikaisemmat sivut.) Siellä on seuraava voittamaton ja historiaan jäävä huumorin helmi. (Kirjoitusvirheet ja välimerkittömyydet ovat kirjassa, toistan nekin tähän.)

"Reiska oli joutunut vankilaan ravintolassa hölmöilystä. Hän oli maannut alastomana pöydällä yltä päältä viinassa ja örissyt joutavia vankilassa hän löysi sellistään mädäntyneen turskan, jota ärpee oli maistanut hän kanteli asiasta hiippakunnan pastorille, mutta sai pakit seuraavana aamuna ärpee lensi suorana kaarena helvetin liekkeihin hän oli löytänyt avaruudesta palan totuutta ja nyt hänen äitinsä torui poikaa pervoksi sovinistisiaksi. Reiska avasi television ja alkoi katsomaan tyynenä b luokan pornoelokuvaa ryystäen samalla lime very greippi jaffaa kaikki olivat ihan hulluja."

Jossain määrin tämä demonstroi ja kulminoi sen miten "laskelmoivaa" ja "tasapaksua" voidaan päästää paperille painettavaksi. Ja kun katsoo vitsikirjan muhkeaa sivumäärää, tiedostaa että kenties tällä paksuudella on jotain tekemistä myös laaduttomuuden kanssa. Tämä on tietyssä määrin analoginen koko kirjallisuusalan kanssa. Jos kirjoja tehdään paljon, markkinat ovat suuria. Ja silloin montaa kirjaa ei jaksa lukea loppuun. Ei siksi että joku "laskelmoi" ja "pelaa riskittömästi" vaan juuri sen takia että kenenkään ei tarvitse.
 
Se toinen suunta

Toinen ongelma on sitten se, että painoala ei ole tällä hetkellä Suomessa kovinkaan helppo. Ulkomailla työvoima on paljon halvempaa ja näin muissa maissa voidaan kilpailla hinnalla. Globalisoituneena aikana tämä tarkoittaa pienempiä markkinoita. On pakko panostaa siihen mitä muut eivät voisi tehdä. Ja tämä kaventaa jetsettiä. Tässä ilmapiirissä voi olla vaikeaa olla pienkirjailija.

Ei etenkään kun maailma kaiken kaikkiaan pelaa kuitenkin siten että kirjoja tulee paljon. Ne ulkomailla halvalla painetut kirjat kun tulevat parilla eurolla myyntiin myös Suomessa. Lisäongelmia ja kiusaa tässä tekee se, että kirjoja on markkinoilla paljon. Kukaan ei vahdi kaikkea. Ja tässä maailmassa kirjallisuus on sellaista mitä Nassim Taleb kuvaa "Mustassa Joutsenessa". Tosiasiassa suurin osa kirjoista ei myy juuri yhtään. Suosio ruokkii itse itseään, ja jos eksponenttimylly lähtee pyörimään, onnekas voi tienata aivan älyttömiä summia.

Maailma on tässä tilanteessa enemmistölle kirjailijoista äärimmäisen epäkannattavaa toimintaa. Tässä maailmassa pienkirjailijana oleminen ei oikeastaan ole edes vaihtoehto. Sitä on joko pakko ottaa homma harrastuksena ja ryhtyä omakustannekirjailijaksi. Tai sitten on oltava onnekkaassa kapeassa menestyjäfragmentissa. Ja siihen voi päästä suunnilleen millä vain. Sillä laatua ei välttämättä tarvita, ainakaan merkittävästi, ja suosio hoitaa omansa osittain tuuriperustaisesti niin että laskelmointiakaan ei oikein voi tehdä.

---

En ole sanomassa, että "Jukkiksen" kirjat olisivat "ärpeetä". Mutta sanon. Huomauttaisin silti, että tämä ei ole yhtä hävettävää kuin se, että tietää ärpee -ilmiön ja on tutustunut sen konventioihin niin että tunnistaa sen välittömästi keskeltä tiiliskiven paksuista huonosti toimitettua vitsikirjaa. Etenkään jos tunnistaa sen jälkeen kun on ilmiselvästi lukenut kyseistä vitsikirjaa. Mutta en huomauta.

Pieni ajatus : Miekantylsytyskivistä

Uutiset kertoivat pari viikkoa sitten siitä miten Korkeasaaresta löytyi ns. kuppikivi. Kivi oli noin 3500 vuotta vanha. (Teknisesti itse kivi on vanhempi, mutta tässä tarkoitetaan tietysti niitä reikiä. Eli sitä kiveä jota ei edes ole ja jonka täyttää ilma joka on sekin yli 3500 vuotta vanhaa. En jatka tästä pidemmälle, menee liian mutkikkaaksi.) Merkittävää löydössä oli se, että se oli näkyvällä paikalla. On hyvinkin mahdollista että minäkin olen nähnyt sen. Löytöä ei ole kuitenkaan osattu aikaisemmin tulkita oikein.

Ja toisaalta kun käyn
Korkeasaaressa, teen sen
muista syistä kuin
maisemien tarkkailun vuoksi.
Käyn siellä esimerkiksi
vittuilemassa leopardeille.

Syinä on varmasti osittain se, että ihmiset olettavat että Korkeasaari on niin julkinen paikka että siellä ei voi tehdä mitään löytöjä. Toisaalta aina kun itse näen pyöreän reiän kivessä, tulee mieleeni Kerava jonka aseman lähellä on selviä jälkiä kalliossa. Kun kallioita louhitaan on tavallista että porataan reikiä johon laitetaan räjähteitä. Pyöreä reikä kivessä tuokin omaan mieleeni paljon modernimmat käsittelytyöt. Etenkin Korkeasaaren kaltaisella vankasti rakennetulla alueella.

Toisaalta kyseinen kuppikivi on varsin erikoisella paikalla. Se ei ole tyypillisellä kuppikivien löytöpaikalla, eli muinaisen asutuksen tai kalmistojen lähellä.

Linkkaamani uutisen kommentoinnissa onkin sitten kommenteiksi poikkeuksellisen mielenkiintoisia kysymyksiä. Heikki Poroila kommentoi "Kuppikiviähän Suomesta on kyllä löytynyt, mutta pienelle luodolle omana aikanaan sijoitettuna se on jokseenkin outo ilmestys. Vai olisiko sitten niin, ettei tällaisia "hylkeenpyytäjän tai kalastajan kuppikiviä" ole oikein osattu etsiä ja havaita? Ehkä nuorempien viljelyyn selvemmin liittyvien kivien mallina ovat olleet juuri tällaiset, kenties suhteellisen harvat kivet?" ja Laura Könönen esittää kysymyksen "Onko mahdollista, ettei kivillä olekaan uskonnollista tarkoitusta, vaan niitä olisi käytetty työkalujen tm. tylppien/pyöreiden esineiden hiontaan? Eli kiveä vasten olisi hiottu hiekkaa välissä käyttäen esinettä muotoon ja kupin käydessä liian syväksi (kivihän hioutuu samalla "vastamuotoon") hiomakohtaa kivessä on vaihdettu ja näin hioma-alustaan olisi syntynyt samanmallisia, erisyvyisiä kuppeja (vrt. miekanhiontakivet rautakaudelta). Kivien sijaintikin viljelysmaiden lähellä viittaa niiden työperäiseen käyttöön."

Kuppikivien käyttötapa on jonkinasteinen mysteeri. Siksi esimerkiksi Jukka Nieminen voikin rakentaa varsin lennokasta kartta/uhoilu -teoriaansa. Ne sijaitsevat kivien vaakasuorilla pinnoilla joten ne voidaan nähdä jonkinlaisina pieninä uhrausastioina. Olen kuitenkin ollut melko varovainen aina kun näen että jokin esine tai vastaava nähdään pelkästään hengellisenä. Tämänlaiset selitykset kun tulevat helposti ensimmäisenä mieleen. Ja toisaalta niitä on helppo käyttää silloin kun varsinaista käyttötapaa ei ole keksitty. Uskonto on siis ikään kuin "liian helppo" vain heittää selitykseksi. Joskus rituaalikäyttö on kuitenkin perusteltu. Ihan siksi että ihmisillä ihan oikeasti on uskontoja.

Melko vähän lennokas Ilari Aallon "Miekanhiojia vai Myrrysmiehiä" ottaakin kantaa siihen puoleen jota Laura Könösen kommentti jo alusti. Nimittäin miekanhiontakiviin. Kiviin joiden nimi on modernilta ajalta. (Ja peräti ruotsinlainaa sanasta "svärdslipningsstenar".) Kun minä ensimmäisen kerran näin miekanhiontatermin olin tietysti kiinnostunut. Mutta kun näin ensimmäisen kuvan olin heti paljon vähemmän kiinnostunut. Sillä miekanhiontaa nämä raot eivät ilmiselvästi ole. Ne ovat kapeita ja syviä. Sellainen olisi tarpeen jos kyseessä olisi miekantylsytyskivi. Jos miekan haluaa hioa teräväksi, hiotaan enemmänkin miekan lapetta. Kulutetaan hienovaraisesti sitä osaa metallista joka on lappeen puolella lähellä reunaa. Kivissä näkyvät uurteet ovat selvästi vääränlaisia miekanhiontaan.

Aallon kirjoitus ottaa esiin muutamia kiinnostavia puolia hiomauurrekivistä. Hän nimittäin korostaa että hiomauurteiden merkitys oli enemmänkin itse uurtamisprosessi kuin se, että uurteita olisi käytetty mihinkään. Mielenkiintoista on että uurteet ovat usein veden puolella ja aika usein pystypinnoilla. Ja esimerkiksi Gantoftan kiven uurteita on hyvin hankalissa paikoissa, jolloin on vaikeaa uskoa että niiden kohdalla olisi kysymys siitä että vakoja käytettäisiin jossain. Lisäksi tunnetaan vain yksi kivi jossa on sekä uurteita että kuppeja. Mielestäni nimenomaan uurtamisprosessin rituaaliluonteeseen viittaa nimenomaan "klassikko" : Pyhän Gotthardin kirkon graniittiseinään on tarkoituksella asetettu kaksi hiekkakivikuutiota "jotta kansalle suotaisiin tilaisuus hioa niihin uurteitaan ja kuppejaan".

Toki kuppien sijainti juuri vaakapinnalla antaa tilaa ajatukselle että ne ovat olleet uhrausastioita. Tai kenties niihin on hiottu niitä hirvenpäitä (esim. Huittisten hirvenpää) jotka ovat samanaikaisesti hienoja että epäkäytännöllisiä sellaisella tasolla että niitä on pakko kutsua "kulttiesineiksi". Kenties rei'issä on survottu kasveja kuten huhmareessa. Kenties ne ovat olleet reikiä jotta jonkinlainen telineenomainen rakenne pysyy pystyssä. Tai niitä tarvitaan sepäntöiden yhteydessä. (Tai kenties ne ovat karttoja uhoamista varten. Mutta kyseenalaistan tämän hypoteesin vahvasti. Miksi uurtaa kiveen uhoamismielessä tietoja jotka ovat tärkeää tiedustelutietoa. Ainakin aikana jona populaation vakaus ei ollut niin ilmiselvää. Etenkin aiheessa jossa kannattaisi liioitella ja pelotusmielessä uurtaa muutama kuppi lisää jotta viholliset eivät löytäisi talolle eivätkä uskaltaisi niin helposti yrittää sotimista ylivoimaiseksi ajattelemaansa vihollista vastaan.) Mutta joka tapauksessa rituaalikäyttö on tässä tapauksessa sen verran vahvasti perusteltu että se on vähintään mahdollinen, eikä vain halpa tekosyy.

Mikä on asiantuntijan oikea paikka keskustella?

"Ihmiset eivät voi kuin uskoa, kun fyysikko kertoo, että avaruus käyristyy, tai biologi kertoo, miten genomi toimii. Tieteen asiantuntijavalta nakertaa omanarvon tuntoamme. - Kadunmiehellä ei ole mitään annettavaa tieteelle. Se ottaa päähän ja synnyttää vastareaktioita."
(Kari Enqvist, [SK:n blogauksen "Yhteiskunnasta vieraantunut tiede" -mukaan])

Tuntemani arkeologin yliopistolla on töissä tutkija, joka on kovasti suivaantunut Jukka Niemiseen, joka on varsin eksentrinen monien näkemysten mies jonka päästä pulppuaa ihmeellisimpiä teorioita. Teorioita kirkkojen muodostamista verkostoista. Teorioita ley linjoista ja niiden vaikutuksista kaupunkien nimiin. Teorioita siitä, että Aku Ankka on suomalainen innovaatio siihen että jääkausi on myytti, hiidenkirnut ovat plasmapyörteiden tuotoksia, ja luolamaalaukset kuvaavat sähkämagneettisia ilmiöitä. Puhumattakaan siitä, että kuppikivet ovat paikallisia karttoja. Niemisellä on intoa mutta ei oikein "aikaa" tutkia tarkemmin väitteitään. Esimerkiksi hän on tavattoman haluton käyttämään paikkatietojärjestelmää ja luokitusmenetelmiä varmistamaan matemaattisesti että hänen väitteensä kirkkojen etäisyyksistä olisivat tilastollisesti merkittäviä.

Hän seuraa miehen näkemyksiä tarkasti ja kritisoi niitä toistuvasti. Eikä siinä kaikki. Kun Nieminen päätyi (omien sanojensa mukaan "pääsi") kosteahkon iltansa jälkeen "Poliisit" -televisiosarjan jaksoon, oli tämäkin oleellista tiedotettavaa. Hän on myös yrittänyt kutsua Niemistä yliopistolle esittämään väitteitään tilaisuuksiin jossa arkeologian opiskelijat ja jatko-opiskelijat saisivat Niemisen esitelmän jälkeen "esittää kysymyksiä" ja Nieminen näin "pääsisi puolustamaan" näkemystensä tieteellisyyttä. On tietysti selvää, että tämä on samanaikaisesti kutsu keskusteluun, että hieman epäreilu ketunhäntä kainalossa tehty tempaus. Nieminen onkin aivan järkevästi väistänyt tämänlaiset mahdollisuudet. (On sitäpaitsi paljon kätevämpää esittää että hän on halunnut kommentteja kriittisiltä, mutta ei ole saanut.)

Karkeasti sanoen jokaisessa oppialassa on jonkin verran asiantuntijoita jotka tekevät näin. Samoin löytyy paljon asiantuntijoita, joiden mielestä on ikävää ja epäreilua tehdä tätä.
* On valistushenkistä, että esitykset otetaan vakavasti ja niitä vastaan argumentoidaan. Se, että tutkija ei suostu keskustelemaan jostain asiasta koetaan usein snobismiksi ja norsunluutornissa lillimiseksi. Tätä paheksutaankin vaihtoehtonäkemysten kannattajien parissa yleisesti aina kun he kohtaavat sitä. Asiantuntijoilla on relevantti tieto ja taito esittää parhaat argumentit, joten miksi rajoittaa heidän sananvapauttaan ja kieltää heitä keskustelemasta argumentein?
* Asiantuntijuus on muutakin kuin pelkkää osaamista ja taitoa. Asiantuntijalla on myös auktoriteettia ja itse asiassa taitokin on eräässä mielessä väärin käytettynä lähinnä epäreilu keskusteluetu.Toisaalta kirjoitin aikaisemmin "Tuttumiehen perusteista". Hän korostaa sitä, miten asiantuntijuuden ongelmana on itse asiassa se, että kokemus auttaa puolustamaan myös huonoja näkemyksiä. Tämä on ilmiselvä tekijä kaikkialla. (Esimerkiksi se on kreationistejen isojen nimen menestyksen takana.) Oppineet osaavat viitata periaatteisiin joihin asioihin tutustumaton maallikko ei ole tutustunut ja tätä kautta he ovat vakuuttavamman oloisia kuin oikeasti ovat asioihin enemmän perehtyneiden silmin. Itse asiassa vaihtoehtonäkemysten kannattajien yleinen asenne näyttääkin olevan se, että myös se, että he häviävät älyllisessä keskustelussa ja toinen ei vakuutu siitä että heillä on järki takanaan tarkoittaa sekin snobiutta ja norsunluutornissa elämistä ja kaupantekijäiseksi myös sortamista ja kyykyttämistä.
* Osa näkee, että akateemikoiden tehtävänä on keskustella tiedemaailman kanssa. Heillä on takanaan usein ajatus myös keskustelun laadusta ja siitä miten kehittävää se on osallistujalle itselleen. He haluavat käyttää aikansa parhaiden asiantuntijoiden kanssa, sillä niissä väittelyissä ei ole kysymys tylsistä ilmiselvyyksistä ja se voi oikeasti viedä tiedettä eteenpäin sen sijaan että vain levittäisi sitä "rahvaan keskuuteen". Tätä voidaan myydä kauniisti mielipiteenvapaudella ja sananvapaudella, mutta kritiikin nolaaminen on aina myös sensuristinen aktio. Tässä on minun mielestäni snobismin ja ylenkatseen sävyjä. (Eivät ansaitse aikaani kun ovat lähtökohtaisesti tylsiä ja väärässä on toisaalta asenne jota haluaisin voida itse uhrata laajemmin.)
* On mahdollista, että tieteen popularisointi levittää tiedettä laajemmalle ja innostaa uusia tutkijoita, tulevaisuuden huippuja. Ehkä keskinkertaisia "ilmiselvyyksistään innostuneita" tutkijoita todellakin kannattaa todella lähettää kaikenmaailman Jukka Niemisen väitteitä taitojensa avulla arvioimaan sen sijaan että he yrittäisivät haaskata huippuasiantuntijoiden aikaa.
* On myös huomattava että vaihtoehtointoilijat ovat varsin aktiivisia "haastajia". Ja jos asioita torpataan suoralta kädeltä niihin tutustumatta, tästä pahastutaan helposti. Mutta ilahdutaan koska se tarkoittaa tietenkin sitä että argumentti on niin hyvä että sen esittäjä on ikään kuin voittanut. Kuitenkin esimerkiksi itselleni kävi kreationismikukkasten kukkiessa pahimmillaan, että miten motivoitua vastaamaan samoihin asioihin. Kun asian on kritisoinut tuhat kertaa, miksi pitäisi vastata siihen samaan typerään ja väsyneeseen argumenttiin uudestaan ja uudestaan? Kun haasteita on paljon, monista eri aiheista joista vain harva voi koskea kenenkään akateemista osaamisaluetta, voi yhden sähköpostiviestifloodauksen kumoaminen vaatia useita eri asiantuntijoita, kokonaisen tiimin.
* Merkittävää on se, että tässä on myös jonkinlainen nimekkyysteema mukana. Esimerkiksi monista olisi "mukavaa kuulla" Esko Valtaojan kommenttiraitoja kreationistien evoluutiokriittisiin videoihin. Itse en malta kuin ällistyä, sillä miksi ketään erityisen lujasti kiinnostaisi se, mitä tähtitieteilijä sanoo evoluutiosta? Luulisi että Helsingin Yliopistolta löytyisi joku innokas biologian jatko-opiskelija joka on "ilmiselvyyksistä innostunut" ja halukas tekemään vastaavia. Ja lopputulos olisi taatusti asiantuntevuudeltaan relevantimpi kuin Valtaojan vastaava.

Kysymys on mielenkiintoinen, koska se perimmiltään pitää sisällään myös tutkijoiden käyttämisen dokumenteissa. Jos tiede on autonominen maailma, "jonka tehtävänä ei ole tuottaa lausuntoja" yhteiskunnalle ja ihmisille, niin miten tutkijan pitäisi reagoida vaikka pyyntöön tulla johonkin hänen asiantuntija-alueensa ytimessä olevaa dokumenttia. Nähdäkseni se on tutkijan oma asia. Jos video käsittelee avaruusolentojen tuloa muinais-suomeen, se voi olla skeptikkoarkeologille erityisen oleellinen paikka olla. Jollekulle toiselle kelpaavat vain YLE:n dokumentit joissa ei tälläisiä "lähtökohtaisesti höyrypäisiä näkökantoja" edes mainita sivulauseessa.

Nefilit

Nefilit ovat monille nykyajan nuorille tuttuja lähinnä "DMC" -pelistä (Devil May Cry:n amerikkalaistettu versio.) Puolienkelit ja puolidemonit kuvataan siinä hyvin vahvoina olentoina. Nefilit ovat sellainen puoli kristillisyyttä joka ei ole tuttu monillekaan. Mutta hyvin moni uskoo nefileihin. Esimerkiksi Jouko Piho on kertonut uskovansa että maailmassa on yhäkin nefileitä. He ovat ulkoisesti ihmisiä mutta sisäisesti demonisia. ; Nefileillä ei ole sielua.

Tämä ei ole itsessään omituista, ellei sitten itse kristillisyys ole omituista ; "Raamattu" kertoo enkeleistä, demoneista ja nefileistä. Joten jos on kristitty on aivan luontevaa uskoa niihin. Eikä tässä ole itselleni mitään ongelmaa. Itse en usko niitä enkä siksi ota vakavasti yhtään argumenttia joka nojaa niiden olemassaoloon. Mutta toisten uskomukset eivät ole rehellisesti sanoen minulta pois. Jos et tunge uskontoasi minun nenäni eteen, en kohtele sinua ikävästi ja tylysti. Don't push me and i don't push you.

Joskus nämä ovat kuitenkin ongelmallisia. Esimerkiksi moni kristitty tuntui järkyttyvän siitä että aikuiset ihmiset uskoivat Jalovaaran puheita. Hän puhui demoneista. Jos tässä voi kenties ehkä olla jotain eettisesti pelottavaa, niin nefileiden kohdalla tilanne on erityisen ongelmallinen. Sillä nefilit ovat puoliksi ihmisiä. Ne ovat ihmisistä syntyneitä. Näin ollen nefiliksi syyttäminen on teoriassa vahva tapa demonisoida ihminen sanan vertauskuvallisessa ja konkreettisessa mielessä.

Moni on yhdistänyt nefilit vain aikaan ennen vedenpaisumusta. Tämä on Raamatullisesti järkevää, sillä nefileiden maahantulo oli yksi niistä monista syistä jonka vuoksi koko maailmantuho piti aikaansaada. Esimerkiksi Jehovan Todistajat - sekä monet ihan peruskristitytkin - uskovat että jättiläiset kuuluivat vain tulvaa edeltävään maailmaan. Heistä nefilit joko hukkuivat vedenpaisumukseen tai joutuivat vähintään hylkäämään liharuumiinsa ja siirtymään henkiruumiseen, joka esti heitä sukupuoliseksittelemästä naisten kanssa joka vaikeutti sitten nefilien syntyä maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.

Kuitenkin nefiliuskolla paikataan monia vaikeuksia. Esimerkiksi sillä voidaan oikeuttaa Raamatussa mainittuja Jumalan käskemiä kansanmurhia. Annan hartaan uskovan, Minna Puukilan, valistaa pakanoita, ateisteja ja muita idiootteja, sokeita kanoja ja moraalittomia sodomiitteja. Hän nimittäin ystävällisesti jakoi maailmalle seuraavan viisauden, joka puolustaa "Raamatun" "hyviä kansanmurhia" jotka erovat natsien ja stalinin "pahoista kansanmurhista" koska nefilejä oli olemassa tulvan jälkeen:

"Moni voi kysyä miten on mahdollista, että vedenpaisumuksen jälkeen voi olla jättiläisiä, sillä Nooan arkissa oli vain hänen perhekuntansa ei muita ihmisiä. Langenneet enkelit ovat pahoja henkiä, jotka vedenpaisumuksen jälkeen yhtyivät uudestaan ihmisten tyttärien kanssa. Langenneita enkeleitä ei rajoita ihmisruumis ja sen kuolema, koska he ovat pahoja henkiolentoja, langenneet enkelit eivät kuolleet vedenpaisumuksessa, vaan jatkoivat ihmisten eksyttämistä synnillä myös vedenpaisumuksen jälkeen. Koska Raamattu puhuu vedenpaisumuksen jälkeen esiintyneistä jättiläisistä ja heidän jälkeläisistään, niin se tarkoittaa sitä että langenneet enkelit ovat yhtyneet uudestaan ihmisten tyttärien kanssa. Näistä syntyi maan päälle jättiläiskansoja, joista vanha testamentti kertoo. Ennen vedenpaisumusta kun langenneet enkelit ja ihmisten tyttäret yhtyivät toisiinsa synnin pahuus sai kauheat mittasuhteet. Raamatun sanan mukaan Jumala käski hävittämään niitä kansoja, jotka olivat vedenpaisumuksen jälkeen polveutuneet langenneista enkeleistä ja ihmisistä sekä niitä kansoja, jotka olivat omaksuneet heidän tapojaan. " Näin ollen jotkut kansanmurhat olivat sallittuja koska kohteet eivät olleet ihmisiä. "Raamatussa ei ole muualla käskyä hävittää kansoja, vaan ainoastaan näitä demoneista ja ihmisistä polveutuneita kansoja. Tämäkin ohje oli annettu tiettyyn aikaan ja tietyille kansoille, ei kaikille kansoille. Uuden Liiton aikana ei tietenkään ole tällaista opetusta ja ohjetta. Monet sanovat, että eivät ymmärrä Jumalan käskyä hävittää noita kansoja, jotka polveutuivat langenneista enkeleistä, vaan syyttävät siitä Jumalaa. Jos Jumala ei olisi hävittänyt niitä kansoja, niin nykyään maailmassa olisi kansoja, jotka tekisivät paljon pahaa ja polttaisivat omia lapsiaan uhreina epäjumalille, eli saatanan pimeyden joukoille. Jos Jumala ei olisi hävittänyt näitä kansoja, niin samat ihmiset jotka syyttävät Jumalaa niiden kansojen hävittämisestä syyttäisivät Jumalaa siitä jos Hän ei olisi hävittänyt noita hirvittäviä kansoja, jotka polttavat omia lapsiaan tulessa. He olisivat sanoneet, että kuinka Jumala sallii tällaista toimintaa eikä tee mitään. Jumala teki kuitenkin oikein hävittäessään nuo kansat riippumatta siitä, vaikka jotkut Häntä siitä syyttävät."

Tämäkin on ymmärrettävää. Kristityillä on nimittäin kova tarve syyttää eikristittyjä kansanmurhista, mutta toisaalta kun Raamattu käskee tekemään niitä on asia vaikeasti selitettävissä. Nefilit ovat tässä hyvä keino. Se, että niitä ylipäätään halutaan käyttää kertoo siitä että ihmisiä ei haluta murhata pakanoina. Se kertoo näitä puolustuksia käyttävistä kristityistä. Ja se ei ole eettisesti pahaa sanottavaa. Se on kenties monienkin silmiin lähinnä venkoilua ja historian uudelleenkirjoittamista. Mutta tässä kohden olen ihan mielelläni antamassa joustoa. Tälläisiä kertova ei ole pahantahtoinen. Sillä saa jo paljon löysää.
1: Etenkin kun siinä ei ole sitä outoutta mitä Pat Robertsonin näkemyksessä jossa tapettu vauva on parempi kuin synnissä elävä ja varmasti kadotukseen menevä ihminen. Etenkin kun Wielenberg osoitti että W.L. Craigin objektiiviseen moraaliin liittyvät rakennelmat ovat ristiriitaisia (ja niiden korjaaminen johtaa moraalin sisällön katoamiseen ; Se ei enää ristiriitainen mutta ei enää sitten toisaalta ohjeista että onko kansanmurha hyvä vai paha asia.)
2: Tosin itseäni häiritsee enemmän kuin hieman se, että monesti uskovaiset selittävät että he eivät ole tuomitsemassa eriuskoisia automaattisesti pahoiksi. He korostavat että ateisteillakin on omatunto, joka on todiste Jumalasta. Eli objektiivinen moraali ei tarkoita että ilman Jumalauskoa olisit paha, vaan että Jumala on moraalin lähde ja hyvin toimiva ateisti toimii Jumalassa. Kuitenkin samat tyypit mielellään viittaavat Hitleriin ja Staliniin ja yhdistävät nämä ateismin rapauttavaan voimaan. Sorry nyt vaan, ette voi saada molempia.

... jonain jonka nimikirjoituskin
tehdään verellä ja joka purskahtaa
sen jälkeen liekkeihin.

Kuitenkin nefileissä on toinen ongelma. Nimittäin se, että moni näkee että niitä elää nykypäivänäkin. Puukila näkee että nefilit on tuhottu ja siksi uusi testamentti ja uusi liitto ei pidä nefileitä relevantteina. Ja siksi esimerkiksi minua ei saa vain paukauttaa hengiltä jonain "Devil May Cryn" Dantena tai sen kaltaisena ...

Mutta Piho ja monet muut ovat tästä nefilien tuhoutumisesta erimielisiä. Tämä on ymmärrettävää, koska he uskovat demonien vaikuttavan maan päällä nykyäänkin. Nefilien synnyssä on huomioitava se, että liharuumisvaihe on vain yksi osa nefiliyttä. Se syy joka salli ensimmäisen demonin yhtyä ihmisnaiseen ei ole kadonnut. Nefiliys voidaan siis ainakin teoriassa aloittaa uusiksi. Osa uskookin että jotain tämäntapaista on tapahtunut, ja siksi he voivat uskoa nefileihin tänä päivänäkin.

Ja tällä on luonnollisesti implikaatioita ; Jos kansanmurha tällä ehdoin oli ennen luvallinen ja eettinen, jopa velvollisuus, niin olisi aivan sama velvollisuus ja oikeus nykyajassakin. Ja tässä kohden nefiliteoria on vähän huolestuttava. Toki esimerkiksi Piho kannattaa niitä, eikä hän ole ollenkaan vaarallinen tai kannustamassa mihinkään. Mutta maailmassa on kaikenlaista. Kun tiedämme että ihmiset uskovat nefileihin ja että tätä käytetään selityksenä miksi kansanmurha on hyvä kansanmurha, se tarkoittaa de facto sitä että moni ihminen uskoo että maailmassa on ihmisiä joilla ei ole sielua ja joiden kuolema ei ole murha. Eikä siinä vielä kaikki. Puukila on nimittäin korostanut jättiläiskasvua nefilejen tunnuspiirteenä "Jättiläiskansojen alkuperä oli saatanallisen liiton kautta syntynyt langenneitten enkelien ja ihmisten tyttärien yhtymisen seurauksena. Heidän sisällään asui pahuus ja he elivät saatanallisessa jumalattomuudessa, koska heissä vaikutti pahojen henkien siemen, eli jättiläisgeeni. Tämän tähden Jumala hävitti heidät." Puukilakaan ei tietysti ole julma murhanhimoihminen. Mutta jos katsotaan mitä hänen opetuksensa implikoivat niille jotka uskovat että nefileitä on yhä nykypäivänäkin maan päällä ; Heille maailmassa on nyt tänä päivänä ihmisiä joiden tappaminen ei ole murha koska ne eivät ole de facto ihmisiä vaan demoneja. Ja tämä peräti sidotaan tiettyihin ulkonäköpiirteisiin, syntynee ongelmia. Esimerkiksi armaan puolisoni suku on Kainuusta. Ja ennen kaikkea he ovat hyvin kookasta sukua ; Olen itse yli 180 senttinen, eli en koe olevani kääpiö. Heidän sukujuhlissaan olen lyhyempi kuin valtaosa suvun aikuisista naisista.
1: Kainuun kuninkaista taas puhuu esimerkiksi Jukka Nieminen "Suomen mysteerit" -kirjoissaan. Hän korostaa että jättiläisyys on tarkoittanut juuri suurta kokoa, ja että mielikuvissa koko vain on illusionaarisesti ylipaisunut kuin täyserektiossa oleva penis miesten itsekehupuheissa. Hän ei toki edusta tyylipuhdasta kristillisyyttä eikä siksi ole mikään auktoriteetti fundamentalisteille. Mutta tämänlaiset ajatukset ovat jotain jotka voivat ponnahdella esiin eri ideologioissa. Ja tätä kautta riski hullujen murhanhimoisten ideoiden saamiseen yksilöiden ja ideologisten ryhmittymien päähän on inhimillisen ajattelun rajoja miettien mahdollinen. ; Lisäksi moni fundamentalisti (kuten muutkin ihmiset) harjoittavat eri lähteistään lukemiensa asioiden yhdistelyä, joten ajatus siitä että Niemisen kirjaan painettu suoraan johtaisi ajatusfuusioon on mahdollinen. (Goddamit, minäkin tein sen näin ; Luin kaksi lähdettä, näin analogisuutta ja yhdistin.)

On selvää että tämä ei ole mikään toteutunut vainotila, vaan enemmänkin riski ja potentia. Sitä on kuitenkin hyvä miettiä siltä kannalta että todellako kristinusko suojelee ihmisiä siten että hyviä kansanmurhia ei voida sen kautta ollenkaan mitenkään perustella. Sanon suoraan että ainakin teoriassa voi. Se kertoo siitä että jos yrittää todistaa loogisesti mahdottomaksi sen että kristillinen kansanmurha olisi mahdollinen, tekee pakosti jotain väärin. Vastaesimerkki näyttää konkreettisesti että logiikassa on käytännössä pakko olla jokin virhe.

Tosin minua huvittaa nefileissä sekin, että jos otamme Intelligent Designin kannattajien perusryhmäopin käyttöön, muistamme että perusryhmä tunnistetaan suorien ja epäsuorien lisääntymisten kautta. Nefilit ovat ihmisen ja demonien ja enkeleiden risteymiä. Eli olemme samaa perusryhmää. Ajatus siitä että Saatana ja Arkkienkeli Mikael kuuluvat samaan perusryhmään on kiinnostava. Että "samaa lajia ollaan". Tämä tietysti laajentaa kysymyksiä siihen suuntaan että todellako nefilien - laajassa mielessä lajikumppaniemme - surmaaminen olisi sittenkään automaattisesti oikeutettua. Tämä tietysti poistaisi riskit nykyajan kansanmurhilta mutta ei toisaalta pesisi vastuusta menneisyydessä tapahtuneisiin Jumalan käskemiin kansanmurhiin.

Toivoaksemme täysin fiktiivinen

Jukka Niemisen "Suomen Mysteerit" kirjoittaa tarinan (s. 102-104) suomessa mahdollisesti elävästä sarjamurjaajasta joka ei ole jäänyt kiinni. Hän ei ota tässä esiin ns "Hyvinkään hiekkakuoppasurmia" aka. "Järvenpään sarjamurhaajaa" joka olisi aihetta lähimpänä oleva "perustuu tositapahtumiin" -aineistoa sisältävä asia. Sen sijaan hän ottaa esiin tappajan joka tappaisi parinkympin korvilla olevia nuoria miehiä.

Niemisen suhtautuminen tarinaan on omituinen. Se on tekoasiallisella ns. "Minä vain kysyn kysymyksiä" -asenteella tehty. Mutta tätä on vielä korostettu tekemällä tähän asenteeseen lisävääntöä ; Jutun alustus sanoo kokonaisuutena seuraavasti "Tämä on karmein kertomus jota olen koskaan kirjoittanut, ja todettakoon että se on (toivoaksemme) täysin fiktiivinen. Lisäksi haluan pyytää anteeksiomaisilta, että olen heidän edesmenneet rakkaansa kietonut sepitteelliseen tarinaan. Tarkoituksenani ei ole repiä vanhoja haavoja auki, ja vielä vähemmän syöttää surevien omaisten päähän vääränlaisia ajatuksia. Provokaatioon on kuitenkin syynsä, sillä kaikki me - kollektiivisesti - haluamme tietää ja ymmärtää mitä tässä maassa tapahtuu, ja ennen kaikkea varmistuksen siitä, että edes 1% tästä tarinasta ei ole totta - muutoin seassamme kulkee hirviö." Eli tarina on "fiktiivinen mutta". Eli omaisten päähän halutaan syöttää oikeanlaisia ajatuksia. Tarina on fiktiota mutta se on jokin joka kertoo mitä maassamme tapahtuu. Tarina on siis tosi että ei ole.

Tarinan loppupuolella kysytäänkin "Onko seassamme siis sarejamurhaaja joka tappaa nuoria miehiä? Kaikissa näissä olosuhteissa tuntuu olevan identtiset olosuhteet, ajankohdat, sekä kuolintavat. Itsemurhan mahdollisuus tietenkin on myös, jos oletamme että muutaman kuukauden välein nämä nuorukaiset kävelevät järviin, jokiin ja mereen kuin tahdoton sopulilauma. Profiilin perusteella seassamme näyttää olevan hirviö, jota on lähes mahdoton saada kiinni, ja joka ei pysty - tuskin haluaakaan - lopettaa toimintaansa. Hänen tekotapansa kielii myös miten varovainen ja älykäs hän on, hän on tappanut ainakin 15 ihmistä vain muutamassa vuodessa, ja niin nuo teot täyttävät täydellisen murhan kriteerit, ettei hänen olemassaoloaan edes tiedosteta." Hän kuvaa murhaajan strategian seuravalla taalla "Heittäminen veteen oli ehdottomasti älykkäintä sillä vesi kadotti todisteet ja hukkuminen oli liian yleinen kuolinsyy jotta kukaan osaisi arvata. Tässä vaiheessa hän keksi ilmeisimmin sähkölamauttimen, joka ei jätä jälkiä. Tajuttomilla uhreilla ei olisi mitään mahdollisuuksia pudotessaan mustaan veteen." ... "Hänen etunaan oli muutenkin se, että tilastojen valossa nuoret miehet ovat onnettomuus- ja itsemurha -altista väkeä, jonka kuolemia poliisi tutkii lähes laiskasti." ... "Uhreista ei ollut pulaa, kymmenet- mahdollisesti sadat tuhannet nuoret miehet hoippuvat ravintoloista ulos umpihumalassa matkalla grillille ja kotiinsa, oikoen merenrantapolkua tai sataman kautta"

Mielenkiintoista on, että Niemisen tarina sarjamurhaajasta näyttää perustuvan pelkästään siihen että useita nuoria miehiä on hukkunut. Niemisen perustelut sille miksi murhaaja voisi teoriassa olla liikenteessä perustuu pelkästään siihen että miksi todisteita murhaan ei ole. Hän selittää että murhaaja iskee riskiryhmiin, että murhaaja käyttää asetta joka ei Niemisen mukaan jätä minkäänlaisia jälkiä. ; Tämä onkin tieteenfilosofian kannalta oikein malliesimerkki erilaisista ad hoc -selityksistä. Niemisellä on lähinnä puolustuksia kriittistä ajattelua vastaan. Tärkein kuitenkin unohtuu. Voi olla -saivartelun lisäksi hänellä ei ole mitään perusteluja sille miksi hän tietää että murhaaja liikkuu ylipäätään. Saati, että ne voitaisiin liittää juuri hänen nimeltä mainitsemiinsa uhreihin. (Niemisellä on artikkelissaan nimiä ja heidän kuolinpäiviään.) Jos murhaajan uhri näyttää samalta kuin humalassa mereen kaatuneen/sammuneen uhri, niin mikä on se peruste jolla Nieminen tietää että juuri tämä kohde a on uhri ja b ei.
1: Nähdäkseni Niemisen alustus artikkeliin on implisiittinen, sanomatta jätetty, tunnustus huonoudesta ja perusteluissa tehdystä vakavasta oikomisesta ; Syytös on vakava, esimerkiksi syytös poliiseille, ja jos tätä ei "myytäisi" tarinana olisi edessä mahdollisesti ikävä oikeusjuttu. ; Jos hän sen sijaan ajattelisi että ajattelu on perusteltua, hän jätäisi tämänlaiset tekemättä. Kysymykseksi jääkin se, että miksi hän muutoin vakavahenkiseen vaihtoehtohistoriaa esilletuovaan teokseen toisi yht'äkkiä aivan fiktiivisen jutun tähän teoksen jonka asiallisuutta hän muutoin peräti korostaa. Ellei hän siis halua oikeasti korostaa että sarjamurhaaja on enemmän kuin tarina. Että kirja on kokonaisuutenaan vakavastiotettava kokonaisuus eikä "pelkkä fiktiivinen mielikuvituksellisten tarinoiden kokoelma". (Itse tosin myisin sitä juuri tämänlaisena. Eräänlaisena kansanperinnearkiston kokoelmana, urbaanin kulttuurin tarinat voisi rinnastaa esimerkiksi kansanperinteen tutkimukseen ja vaikkapa agraariajan kummituskertomuksiin joista itseltänikin löytyy kokoelma kotoakin.)

Mielenkiintoisinta on tietysti se, että google ja tätä kautta löytyvät netin ikävämpi aineisto osaa kyllä näyttää sähkölamauttimen jättämiä vammoja ; Tämän ei tietysti pitäisi yllättää ketään koska ihmisen tainnuttamiseen tarvitaan kuitenkin jonkin verran virtaa. Ja sähkö tekee muutakin kuin vain menee läpi. Siitä jää jälkiä. (Itse olen kielellä kakarana nuoleskellut 9 voltin patteria testiksi, ja jos tätäkin pitää kielessä kauemmin, niin ei edes mene taju mutta merkkejä kieleen jää.) Näin ollen hänen tarinastaan puuttuu olennainen uskottavuuselementti ; Hänen pitäisi kyetä liittämään mainitsemiinsa ihmisiin sähkölamauttimesta syntyvät jäljet.

Niemisen ajattelussa onkin selvää teleologiaa. Hän ei koe mekanistista selittämistä riittävänä, tyydyttävänä tai miellyttävänä. Kokemuksieni mukaan juuri tämä asenne onkin takana suurimmassa osassa salaliittoteorioita ja vastaavia kuvitteellisten murhaajien näkijöitä ; Virallinen Tylsä selitys häviää viekottavuudessaan teleologiselle päämääräsuuntautuneelle selitykselle jossa perimmäinen syy on aina jonkin motiivi. Siksi esimerkiksi mekaaninen lentokoneen viiru taivaalla on tylsä jos sen selittää vain pilveksi. Mutta jos sen selittää myrkyttäjän juoneksi tai illuminatin sään kontrolloimiseksi, se tuntuu heistä heti jännittävältä.

Edes profiloinnin kannalta Niemisen ei kannattaisi tiputtaa termiä profilointi ; Hän nimittäin näkee pelkässä korrelaatiossa modus operandin vaikka oikeasti tämä kertoo enemmänkin vain sen, että kyseisessä tilastopiikissä on merkittynä riskiryhmä. ; Se, että vanhat mummot kuolevat sydänkohtaukseen ei tarkoita että ympärillämme pyörii joku pelästyttäjämurhaaja joka rasittaa mummeleiden elimistöä ja saa heidän kuolemansa näyttämään luonnolliselta. Se, miten nämä tulkitaan murhiksi liittyy juuri niihin jälkiin joita murhan tekemisestä väistämättä jää, etenkin jos tekoja toistetaan jatkuvasti kuten sarjamurhaamisessa on kyse. ; Samoin talvisin kaduillamme ei vaani mikään jäänuijamurhaaja, joka aikaansaa takaraivovammoja lyömällä uhreja jäisellä laakealla nuijalla niin että se näyttää täsmälleen kaatumisvammoilta. Ei vaikka sanoisin että nuijarusmaaja on niin ovela että lyö vain silloin kun kukaan ei ole katsomassa.
1: Itse asiassa Niemisen näkemys onkin varmasti ns. maahantuotu self claimed mystery / self build mystery. (Keksitään ongelma jota kukaan ei näe ja ratkaistaan se itse. Otetaan tästä kunnia ja saadaan pienissä piireissä arvostusta näkijänä.) Suuressa Maailmassa on nimittäin identtinen sarjamurhaaja, Smiley Face Killer ja "Jack The Pusher" Heidän modus operandinsa on tietysti identtinen tämän Suomen murhaajan kanssa. Nieminen itse asiassa referoi tähän tapaukseen. Valitettavasti se ei kuitenkaan tee asiaa uskottavammaksi ; Jos riskikäyttäytymisestään tuttu ihmisryhmä on globaalisti sarjamurhaajien uhreina ; Peräti niin että meidän täytyisi olettaa kaikkialla maailmassa olevan täsmälleen samalla tavalla työskenteleviä sarjamurhaajia joista yksikään ei koskaan ole jäänyt kiinni, joista jokainen tekee vain ja ainoastaan täydellisiä rikoksia. (Jos Nieminen vetoaisi kiinni jääneisiin vastaaviin olisi se uskottavampaa. Mutta ei.) Kun tämän huomaa alkaa kokonaisuus näyttämään siltä että maailmanlaajuista ihmiskäytökseen liittyvää ilmiötä selitetään sarjamurhaajilla. Ja kun sama ilmiö on niin laaja että yksi surmaaja ei kykenisi kaikkea tekemään, niin sitten ei auta muuta kuin keksiä useita.
___1.1: Kopiointi vieraan maan salaliittoteorioista ja urbaanilegendoista tuo näissä piireissä uskottavuutta että tämäkin olisi vakavasti otettava. Itse pidän tätä kuitenkin enemmänkin mielikuvituksettomuutena. (Joka on, jos faktuaalisuus ja perustelut jäävät pois kuten tässä, se ainut tapa olla jollain tavalla ansioitunut.) Ja näin jopa tällä jäänuijamurhaajallani on omissa silmissäni enemmän uskottavuutta ja arvostettavuutta. (Vaikka nekin ovat rehellisesti sanoen aika säälittäviä. Eikä lehtileikereferenssit talvisiin kuolemia aikaansaaneisiin kallovammoihin muuttaisi tätä mihinkään.)

Tämä ei tietysti yllätä kun katsoo sitä elämäntilannetta jossa moni mies 20 -vuotiaana elää. Heillä on ensimmäinen työ. Vanhempien valvonta on poissa, joko siksi että täysi-ikäistä on vaikeaa kontrolloida tai siksi että on muutettu pois kotoa. Ei ole muita huollettavia eikä ole naisystävää painamassa jarruja. Sitä on ensimmäinen tilaisuus kokeilla ilman moitteita ja varat joilla tämä tehdä. Omia rajoja ei välttämättä tunenta koska ei ole kokemusta. Alkoholi taas itsessään turruttaa ja sepalus auki veteen horjahtaneesta tuleekin helposti hukkunut. ~ Näin ollen Niemisen pitäisi tehdä tässä kohden tarkempaa tilastoanalyysiä. Hänen pitäisi vertailla kuolintilastoja. Murhaajan pitää nostaa riskiryhmän kuolintodennäköisyyttä. (Ihan sen takia että hän tappaa, hän vaikuttaa kuolintilastoihin. Ellei hän sitten ole niin ovela että murhaa niitä jotka ovat automaattisen 100% pelastuken ulkopuolella.)

Uskon kuitenkin tästä huolimatta vahvasti että ympärillämme on julma tappaja. Se on kuningas alkoholi. Se on siitä mielenkiintoinen aines, että sen nauttiminen on teknisesti katsoen myrkyttämistä, mutta tässä ei ole silti juridis-filosofisessa mielessä kysymys murhasta eikä itsemurhasta.

Paheen pursi (puheen parsi)

Maailmalla pyörii runsaasti erilaisia näkemyksiä maailmasta. Useimmat niistä pitävät sisällään osatotuuden. Mutta kokonaiskuva tuntuu monilta hukkuneen. Tämän vuoksi minun korkeimman käden yksintyöksi jääkin paljastaa Totuus. Eikä mikä tahansa totuus vaan Perimmäinen Totuus. Ja tämä pitää sisällään esimerkiksi totuuden Illuminaateista ja vapaamuurareiden tarkoitusperistä.

Lähtökohdaksi on hyvä ottaa Ior Bockin suvun kronikka. Bockin sukuhan liittyy vahvasti muinaissuomalaiseen "Kalevalan" tarinaperinteeseen, esimerkiksi Lemminkäiseen. Samoin Bock on kertonut meille Atlantiksesta. Atlantis ei hänen mukaansa ole niinkään paikka kuin tila. Tämä muistuttaa siitä että Atlantis on viittaus kulta-aikaan. Kaikkialla kansanperinteessä on syvällä viisautta, jonka pitää sisällään nostalgisia tunteita johonkin erityisen hyvään maailmaan. Tämä on sittemmin tuhoutunut ja vain sirpaleet sen tiedosta ja suuruudesta on nykyään jäljellä. Kaikki kansat kuvaavat huippukauden ja tuhon oikein. Ja sen että tämä kaikki liittyy perimmäiseen totuuteen.

Bock on suomalainen. Tämä ei ole sattumaa. Sillä myös Jukka Nieminen on suomalainen. Nieminen taas on kertonut Suomen muinaiskuninkaista palkitussa ja kiitetyssä "Muinaissuomalaisten KADONNUT Kuningaskunta" -kirjassaan, joka on esimerkiksi vuoden 2010 rajatietokirja. Tässä ytimessä on se, miten muinaissuomi näyttää olleen geometrinen täydellinen suunnitelma. Suunnitelma joka liittyy ns. Ley-linjoihin Sittemmin kadonneessa kuningaskunnassa on ollut valtaa ja mahtia. Kirjassa tosin keskittyy enemmänkin siihen että jääkautta ei tapahtunut ja että Suomessa oli sen sijaan tuho jossa oli mukana esimerkiksi tulvia. Tämä tuho tapahtui hänen mukaansa 10 000 eKr. Hiidenkirnut syntyivät valtavasta plasmapurkauksesta joka taas on ollut niin mahtava, että kaikkialla maailmassa on kuvattuna kalliomaalauksia joissa on ikään kuin tikku-ukko pääalaspäin. Tältä plasmapurkaukset näyttävät, joten tämä on kaikkialla maailmassa tutuksi tullut kuvaus maailmantuhosta.

Bockin kulta-aikaisen Atlantiksen tuhoutuminen luonnollisesti viittaa tähän Niemisen kosmiseen tuhoon. Ne kertovat samoista asioista. Yhteys ei tietenkään muutenkaan ole kummalllinen koska Wettenhovi-Aspan kielianalyysien mukaan kaikki korkeakulttuurit ovat itse asiassa Suomalaista alkuperää. Linjaa jota ansiokkaasti jatkoi Matti Simonaho kieligenetiikkamietelmineen "suomalaiset.org":issa, paikassa joka on sittemmin joutunut illuminatin hampaisiin ja kadonnut internetistä. Mikä tietysti on itsessään todiste siitä että asia ei voi olla kuin totta!

Tämä kaikki antaa tietysti hyvän syyn ja oikeutuksen vilkaista "Kalevalaa", joka tätä kautta nousee arvoon arvaamattomaan. Kalevalaa on tutkinut esimerkiksi Pauli Ojala. Hän on tarkastellut "Väinämöisen veneenveistoa" ja liittää sen globaaliin tulvaan josta esimerkiksi Raamattu kertoo. Näin ollen esimerkiksi Nooa yhdistetään Antero Vipuseen. Ajatus ei ole mitenkään erityisen kummallinen koska esimerkiksi P. Mustapää -pseydonyyminä tunnetuksi tullut Suomalainen on aivan vakvasti otettavasti liittänyt veneenveiston raamatulliseen tulvakertomukseen. Samalla esille tulee että tulvakertomukset ovat kaikkialla kansanperinteessä, joten ne viittaavat samaan tapahtumaan.

Ajatus ei ole huono sillä Väinämöinen on Suomalainen maagikko jolla on taatusti ollut paljon voimaa. Veneenveisto liittyykin siksi siihen miten Väinämöinen on ollut mukana kuvioissa katastrofin aikana. Kerronkin perimmäisen totuuden nyt. Väinämöinen räjäytti Atlantiksen eli Muinais-Suomen magialla, mahdollisesti vuonna 10 000 ekr, mutta on mahdollista että tämä tapahtui niinkin äskettäin kuin 6000 vuotta sitten joka sopii erinomaisesti YEC -kreationistiseen maailmankuvaan ; Tämä luonnollisesti palauttaisi Ussherin arvokkaat Raamatun arvovaltaan perustuvat kalenterilaskelmat jälleen ajankohtaisiksi, joka on kumottu siksi että erilaiset ajoitusmenetelmät antavat kovempia ikiä. Magiapurkaukset kuitenkin uudistavat ionisoinnit ja radioaktiiviset aineet ja tämä sotku on kenties sattumalta tapahtunut juuri siten että maailma ja esimerkiksi ihmisten esineistö vain näyttää vanhemmalta. Toki on mahdollista että maailma ja ihmiskunta on vanhempikin, kansanperinne on vuosilukujen kohdalla epämääräisempi kuin tapahtumien faktuaalisuudessaan. Tapahtumien totuus on parempi ja tarkempi kuin ajoitus. Mutta tämä kuitenkin antaa luvan ajatella vakvasti otettavina kaikenlaisia uusia suuntia kuten Ussherin ajanlaskua!

Raamatun arvoa kukaan taas ei taatusti kiistä! Raamatun tulvakertomus on kuvaus globaalista katastrofista. On hyvä huomata, että ennen tuhoa maan päällä oli "Raamatun" mukaan nefilejä. Nämä olivat erittäin karkeita, suorastaan sieluttomia ihmisiä. Ne syntyivät kun demonit raiskasivat ihmisiä. Tämä on mielenkiintoinen huomio koska nefilit kuvataan erittäin väkivaltaisina ja turmelevina. Tämä viittaa vakavaan tapainturmellukseen ennen maailmantuhoa. Nefilit kuvataan myös erityisen kookkaina. Suuri koko taas on oleellinen indikaattori. Sillä suuri koko, jätit ja muut liittävät esitulvan nefilit suoraan Niemisen Kainuulaisiin ja suomen kansanperinteen jatuleihin. Kytkös Nefileistä - sopivasti Suomen vieressä oleviin - Norjalaisiin saadaan siitä että Thorin kerrottiin taistelleen pahoja jääjättiläisiä vastaan. Nieminen kertoo heidän olleen erityisen suurikokoisia. Tämä ei ole sattumaa.

Tulvan jälkeinenkin aika "Raamatusta" on hyvä ottaa huomioon. Tulvan jälkeen ensimmäinen asia jota yritettiin oli nimittäin Baabelin tornin rakentaminen. Tämä voi tuntua omituiselta, sillä ihmiset heti kapinoivat Jumalaa vastaan joka oli juuri tuhonnut kaiken. Olennaista onkin se, että tuhon jälkeen ihmisillä oli muistoja esitulvan aikaisesta viisaudesta. Kulta -aika, aika jona esimerkiksi ihmisten elinikä oli harvinaislaatuisen pitkä, oli luonnollisesti takana. Kuitenkin heillä oli muistoja siitä mikä johti kukoistukseen. Siksi he rakensivat tornin. Perusajatuksena oli varmasti se, että he yrittivät välttää sitä väkivaltaista anarkiaa joka edelsi tuhoja. Eli ohjaus olisi moraalis-eettistä ihmisten käsittelyä. Kuitenkin tornin rakentaminen paljasti että itse torni oli olennainen ; Vaikka tornia yritettiin rakentaa periaatteessa positiivisin yhteiskuntarakentamisen ja yhteistyön merkeissä, siitä seurasi hajaannus.

Syy tähän on tietysti yksinkertainen ; Magia on yksinkertaisesti voimaa. Kaikkialla kansanperinteissä puhutaan taikuudesta ja magiasta. Ilmiö on globaali. Jopa euroopan tieteellisessä ilmapiirissä tähän on tutustuttu, ja siksi täällä on käsitelty Blondlodtin sätetä ja animaalista magnetismia. Ne kaikki liittyvät siihen mitä jotkut kutsuvat telluriaanisiksi virtauksiksi tai maasäteilyksi. Baabelin torni on ollut keino kanavoida tätä voimaa. On fiksua että tuhon jälkeen entinen suuruus yritetään korjata suuruuden aiemmin tuottaneilla keinoilla jotka ovat vielä tuoreessa muistissa, etenkin jos tuhon syyksi on nähty jokin edeltävä ilmiö kuten moraalin rappeutuminen. Syyt ja seuraukset ovat tieteenfilosofiankin mukaan joskus vaikeasti havaittavissa. Ihmiset ovat vain tulkinneet tuhon syyt väärin.

Kaikki kulttuurit pitävät kulta-aikaa hienona asiana. Ja siksi esimerkiksi New Age pitää sen tavoittelua kauniina asiana. Kuitenkin pohjimiltaan Väinämöisen tulvakatastrofi ja pienemmässä määrin Baabelin tornikin näyttävät että magia on perimmiltään hieman kuten ydinvoima. Se on voimaa josta seuraa suuria riskejä. Ihmsiet ovat usein lyhytjänteisiä ja näkevät vain magian hyvät lyhytaikaiset vaikutukset. Erilaiset loitsut ja ihmeet ottavat myös matkijoita. Näin kulttuurit helposti ryhtyvät valjastamaan magiaa, samaan tapaan kuin ydinvoimakin tuntuu houkuttelevalta jos ei muista sitä jätettä jossa ei ole mukavaa kylpeä. (Mutanttivoimat ovat muuten muistoja telluriaanisille virtauksille altistumisesta ; Ydinvoima on niin samanlaista voimana ja riskinä että sen vaarallisuus yhdistyy kansanperinteen rotumuistiin ja siksi supersankarivoimat on puolitotuutta, sekasikiö modernia ja magiaa, jota ei ole ymmärretty aivan oikein.) Siksi kaikissa kulttuureissa onkin tarinoita faustisesta tapauksista jossa liika uteliaisuus tai voimien hankinta on suututtanut Jumalat tai rikkoo jotenkin muuten luonnollisuuden sääntöjä.

Tämä kaikki on oikeastaan niin ilmiselvää että kaikkia salaliitoterorioita ja esoteerisia näkemyksiä lukiessa ei voi kuin ihmetellä sitä, että kaikki kertovat kulta-ajasta joka on tuhoutunut, ja että tänä aikana oli tunnettu syvin totuus johon palaamista he haikailevat. Miksi he eivät laske voimaa ja tuhoa yhteen? Kaikkihan on suorastaan ilmiselvää kun vähän miettii. Maagikot ja esoteerikot ja hermeetikot ovatkin magian suhteen hieman kuten skientistiset tiedeuskovat joista tiede ratkaisee kaikki ongelmat eivätkä huomaa että tiede ei vain ratkaise ongelmia vaan myös luo uusia.

Tästä päästäänkin siihen mikä on illuminaatin ja skeptisen salaliiton perimmäinen motiivi.

Heitä kuvataan usein pahana. Tämä on ymmärrettävää : Magia on voima jonka hyödyt tuntuvat mukavalta. Ihmiset haluavat niitä. Lisäksi se on taatusti tietoa todellisuudesta, joten sensuuri ei tunnu mukavalta. Illuminaatin salaisuus on se, että he eivät niinkään luo uutta maailmanjärjestystä kuin yrittävät estää vanhaa maailmanjärjestystä tuhoamasta kaikkea ; Magian parissa pelleilevät eivät tiedä mitä tekevät ja yrittävät kontrolloida jotain joka kontrolloi itse asiassa heitä. Illuminatin tehtävänä on suojella tältä magiakatastrofilta. He eivät voi kertoa magiasta koska joku manipuloiva psykopaatti käyttäisi tätä hyväkseen hallitakseen muita. On pakko sensuroida, valehdella ja manipuloida koska ihmiset menevät muuten Faustin tielle.   Magiaa voi toki ohjailla ja keskittää. Siinä onkin oikeastaan kaikki ; Oleellista on, että Ley-linjat liittyvät tähän oleellisesti. Näitä linjojahan on kaikkialla. Ley-linjoista huomataan usein se, että heilurilla mittaavat kaivonkatsojalahjakkuudet huomaavat että ne kulkevat samoista paikoista kun erilaiset kohteet. Tämä onkin totta. Mutta tässä on hyvä huomata että vain osa Ley -linjojen rakennelmista ovat sitä varten että ne merkkaavat Ley-linjan luonnollista sijaintia. Osa on sitä varten että näitä energiavirtauksia ohjataan uusiin suuntiin.

Suuntaamisessa ja ohjaamisessa erilaiset tornit ovat tärkeitä. Tornit ohjaavat pystysuuntaisia virtauksia. Nämä ovat voimakkaita kokoajia, mutta niihin liittyy vahva riski Niemisen kertomiin plasmapurkauksiin. Telluriaaniset voimat kulkevat tämälaisen "ukkosenjohdattimen" tapaan voimia erilaisiin paikkoihin. Toinen asia, joka on huomattava on se, että lisäksi on olemassa maanpinnan suuntaisia virtauksia. Rakentamalla Linjoja nämä voimat voidaan ohjastaa kulkemaan kohti tiettyjä paikkoja. Näin kaikkien Ley-linjojen onkin huomattu osoittavan joihinkin keskeisiin paikkoihin. (Niemiselläkin kuninkailla oli keskittymä. Kainuun Kuninkaat olivat Pohjanmaalla.) Keskittymät taas ovat paitsi vaurauden lähteitä, myös potentiaalisesti vaarallisia.   Koska karkeasti ottaen linjat ja tornit ovat vaarallisia, voidaan mukaan ottaa kristinusko ja vapaamuurarit. Vapaamuurarithan ovat tunnettuja siitä että he rakensivat korkeita katedraaleja. Kristinuskossa taas ollaan mielellään ylhäällä. Tätä kautta meidän maailmaamme on tullut sellaisia asenteellisia sanoja kuin "ylistää" ja "alistaa" jossa korkea on positiivista ja matala huonoa tai kontrolloivaa. Yhteys magiaan on tietysti selvä. Kristinuskon takana on esoteerista tietoa jossa voimien hyvät ominaisuudet korostuvat. Toisaalta illuminatit ovat selvästi erityisen kristinuskovastaisia ; Tähän syy on tietysti se, että kristinusko sisältää tälläisiä asenteellisia ilmauksia ja pyrkii rakentamaan korkeita torneja. Tosin illuminateihin lujasti sitoutuneen skeptikkoliikkeen taipumus vastustaa islamiakin muistuttaa siitä että minareetit ovat muutakin kuin huutotorneja. Itse asiassa islamin riskit ovat vielä suurempia koska se yrittää kanavoida paitsi rakennelmiensa, niin myös jäseniensä kautta energiaa kohti Mekkaa. Kumarrus kohti mekkaa taivuttaa ihmisten kautta kulkevaa animaanista magnetismia eli telluriaanisia virtauksia.

Itse asiassa osa kansanperinteestä muistaa Faustin tarinat ja muut riskeistä varoittamiset. Tarkkaavainen voi huomata esimerkiksi miten Dan Brownin "Da Vinci -koodi" korostaa naiseutta. Tämä on usein ymmärretty väärin, sukupuolisesti. Kuitenkin tämä sukupuolisuus on metafora. Nykyfeministien maailmaan varoitukset menevät siihen että kaikki fallinen on pahasta, joka nähdään syytöksenä miessukukuntaa kohtaan. Tässä olennaisempaa on kuitenkin muotokieli. Falliset muodot ovat todellakin pahoja, ja tätä kautta "naiseus" on kannattavaa. ; Magia liitetään usein miehiin joilla on pitkät falliset sauvat. Nämä ovat ikään kuin antenneja magiaan. (Kaivonkatsontavarvut ovat muuten nekin pieniä falloksia eikä asia taatusti ole sattumaa!)

On hyvä huomata että ideologinen sisältö ei ole tähän asti korostunut. Sillä se ei ole ratkaisevaa, vaan telluriaaniset virtaukset : Kuitenkin on olennaista muistaa että ihminen on tolppamainen olento joka seisoo kahdella jalalla. Näin jokainen ihminen todellakin kanavoi jonkin verran telluriaanista voimaa. Energioilla on myös vaikutus ihmiseen. Ihmiset aistivat magiaa - tästä todistaa useiden kyky aistia auroja ja nähdä niitä omin silmin. Voimakas aura nähdään liitoksissa moniin mahtiasioihin ja täten se on liitetty Totuuteen ja Vapauteen. Ei kuitenkaan ole mietitty että tähän liittyvät myös riskit ; Ei ole sattumaa että nefilit ja jääjättiläiset kuvataan pahoina. He olivat mahtavia ja voimakkaita kuten demonit jotka ovat enkeleitä. (Kaksoissymboli jota ei voi olla väheksymättä edellä tarjoamani tiedon valossa.) Heidän sisällään on kuitenkin vajausta. Eräässä mielessä he ovat mahdin keskittymiä mutta heillä ei enää ole sielua. Tämä hajaannus korostuu hyvin buddhalaisessa maailmassa. He pyrkivät irtautumaan maailmasta, juuri siitä johon kytkeytymistä ja yhteenkuuluvuutta New Agelaiset korostavat. Matalasti istuva meditaatio -asentokin on enemmän kuin pelkkä kätevä tapa olla paikallaan. Buddhalaisia kuvaakin askeettisuus ja rauha.

Katolisen kirkon hyvistä ideologioista huolimatta heidän korkeissa katedraaleissa olevien munkkien pedofiiliset suhteet kuoripoikiin näyttäytyvätkin uudessa valossa; Fallisen muotokielen pahuus muuttaa reagointitapaa. Useinhan sitä väärin katsotaan että ideologia ohjaa käytöstä ja että siksi ideologian moraalinormit ylläpitävät järjestystä. Kutienkin tosiasiassa hajaannuksen aikana ihmiset käyttäytyvät huonosti. Ideologia korkeintaan heijastelee telluriaanisten virtausten yleistilaa mutta ei suuremmalti ohjaa sitä. Siksi katoliset papitkin voivat toimia vakaumustaan vastaan. Toki ideologialla on joskus väliä ; Se on kuitenkin käytöksen kautta tapahtuvaa. Esimerkiksi islamin kohdalla ideologia saa ihmiset samanaikaisesti eri puolilla maailmaa keskittämään telluriaanisen virtauksen purskeita kohti Mekkaa. Aluetta jota ympäröi aavikko ja joka on tunnettu väkivallasta ja sodista ja terrorista.

Magian ja hajaannuksen ja epämoraalisuuden suhekin on selvä ; Äärimaagiset nefilit käyttäytyivät ikävästi, mahdollisesti siksi että magia tuntuu käyttäjästään hyvältä ja heistä tuli ikään kuin narkomaaneja jotka ajattelivat vain seuraavaa annostaan. Kytkeytminen magiaverkkoon yhä syvemmin nousee tällöin tavoitteeksi. Tämä syventyminen ja sen tuoma mielihyvä on tuttua jokaiselle joka on yrittänyt olla maagikko. Tämä on kuitenkin vain pintasilausta siihen himoon verrattuna jota syvä magiaan kytkeytyminen tuottaa.

Onneksi on olemassa illuminati. Se hallitsee maailmaa joten elämme "latistuneessa" maailmassa jossa riskejä on minimoitu. Siksi magianharjoittajat ovat nykyään melko vähissä. Toiminta on ollut niin tehokasta että edes Tampereen, Niemisen mukaan vapaamuurareihin liittyvän kaupungin, Näsinneula ei ole johtanut meitä tuhoon. Illuminati osaa keskittää valtaa esimerkiksi puhelinverkkojen ja internetverkon kautta. Nämä rakenteet ohjaavat luonnostaan telluriaanisia virtauksia ja levittävät ne mahdollisimman laajaksi verkoksi sen sijaan että niistä rakentuisi verkko joka osoittaa kohti tiettyä paikkaa. Samoin ajatus kaupunkirakentamisesta on ollut tärkeä oivallus ; Suurkaupunki on hieman kuten metsä ; On paljon pystysuoria suuntauksia, mutta koska ne eivät ole pistemäisiä vaan lähellä on runsaasti muita vastaavia, yhdenkään niistä kautta ei kulje riittävää energiakeskittymää jotta kriititnen vaarallinen raja keskittymässä (vrt. ydinräjähdyksen kriittinen massa) ylittyy. Siksi maailmaa suojeleekin aidantekijöiden salainen järjestö. He muistavat että aidan tai muurin tehtävä on aivan päinvastainen kuin korkean tornin ; Se paitsi pitää eläimiä sisällään, niin myös rakentaa helposti verkoston joka ei ole linjamainen eikä korkea. Tämänlainen jakaa energiaa. Toki jopa vapaamuurarit ovat tiedostaneet tämän jollakin tavalla ja siksi linnoissa ei ole pelkästään tornit, vaan myös ympäröivät muurit ja kenties jopa vetinen vallihauta joka estää ylikuumenemisen. (vrt. ydinvoimalan lauhdealtaat.)

Näin ollen illuminatit eivät ole pahoja. Eivätkä oikeastaan kukaan muukaan. Kaikilla on hyvät intentiot. Ero asenteissa johtuu vain tiedon ja viisauden määrästä. Tämän vuoksi illuminatit voivat toki kritisoida kovastikin erilaisia esoteerikkoja, mutta he tietävät totuuden ja osaavat siksi arvostaa näitä ihmisinä. Sen sijaan New Agelaisissa ja muissa vastaavissa on magian kautta vihaa ja hajaannusta (jota äksyt nettiskeptikot vain imitoivat ja näyttelevät) ja sen takia illuminatit kuvataan salaliittolaisina joiden motiivina on usein puhdas pahuus. Tämän huomioiminen selittää monta asiaa aivan uudella tavalla.

 Loppupaljastus.

En ole saanut tiiltä päähäni ja seonnut. Sen sijaan yllä oleva on demonstraatio. Demonstraatio siitä miten helppoa esoteerinen ajatteluprosessonti ja mekanismi on. Usein ajatellaan että tietellinen ajattelu on helppoa asioiden dogmaattista ulkolukua. Kuitenkin tieteessä on kriittisyyttä jossa on mukana metodi ; Ei riitä että opettelee teorian vaan on opeteltava syyt miksi se on uskottava. Yhteys ei riitä. Siksi tieteellisen yhteyden kehittäminen on vaikeampaa. Luovuus ja avomielisyys joka salaliittoteorioiohin liitetään on siis itse asiassa vain asioiden helpottamista. ; Kun ei tarvitse miettiä perusteluja vaan pelkästään etsiä sitä että joku on sanonut jotain, on helpompaa liittää asioita yhteen. Lopputuloksena on tarina joka kyllä nivoutuu jopa koherentisti erilaisiin "tosiasioihin" (tai oikeaoppisten kannattamiin dogmiin) mutta jolla ei silti ole totuusarvoa tai rationaalisen maailmanselityksen asemaa. Näin varmistuu että pelkkä nimen esittäminen ja tätä kautta jonkun läheen antaminen väitteelle on pohjimmiltaan auktoriteetin antamista eikä perustelua.

Tämän osoittaakseni tein tänään itselleni pienen haasteen. Päätin että kun pidän temppuilua helppona olisi minun syytä kyetä tekemään sellaisia itsekin. Jos asioiden yhdistäminen on pelkkää lukeneisuutta, minulla pitäisi olla hyvät edellytykset kehittelyille. Tämän ylläolevan kaikenkattavan maailmanselityksen takana onkin oikeasti vain junamatka töistä kotiin. Annoin itselleni aikaa 24 tuntia. Käytin niist 1,5 tuntia miettimiseen ja tunnin kirjoittamiseen. Tosiasiassa sisältö yhdistelee "julkista esoteerikoiden totuutta" melko klassisella tavalla, mukana on vain joitain aivan omia kehitelmäideoiita jotka tekevät kokonaisuudesta omaleimaisen. Tavalla joka on esimerkiksi Luukanen-Kildeen jutuissa selvää että NWO -teorioissa on vain iso kasa peruslementtejä joita toistetaan. Loppu perussalaliitostakin on monomaniaa, jossa on kenties yksi omaleimainen idea joka nivoo kaiken yhteen. Siksipä salaliittoteoreetikot kehuvat omaleimaisuudella, mutta  he usein toistavat itseään väsyttävissä määrin. Itse asiassa jopa antamani kulma on varmasti NWO -maailmankuvalaiselle kerettiläisyyttä, sillä vaikka perustelumetodit ovat oikeita, se kuitenkin hyökkää jotain "ilmiselvyyksiä" vastaan ja ajattelee laatikon ulkopuolelta esimerkiksi illuminatin roolista.

Koska temppu on tämänkin verran helppoa, yritelmä itse asiassa oli itselleni henkilökohtaisesti tärkeä. Vauhtiin päästyäni juttu eteni nopeasti ja se oli hauskaa eikä työlästä. Kehitteleminen oli itse asiassa vielä helpompaa kuin ennalta kuvittelin. Näin ollen jos oma tuotokseni on "halpa mekaaninen herätyskello" on ammatikseenkin asioita kyhäilevien rakennelmat vain hädin tuskin laadukkaampia. Itse asiassa omia kyhäelmiäni hieman tiiviimmin lähteistetyn (en näe eroa laadussa vaan ainoastaan lähteiden määrässä joka johtunee siitä että hän ei kirjoita kirjojaan 2 tunnissa) Niemisen kohdalla on huomattava, että hänen kehitelmänsä on hänen itsensäkin mukaan niin hyviä että perustekstejä lukiessa hänen olonsa on kuin hän olisi "rolex-etsivä" jossain idän halvassa kopionyrkkipajassa. Arvostukseni New Age/uuspakana/esoteerikko/hermeetikkojen keskimääräisestä kekseliäisyydestä ja luovuudesta rapistui tässä parin tunnin rykäisyssäni. Ja se rapistui urakalla. ~ Toki salaliittoteorioihin uskova voi lohduttautua sillä että olen illuminati-skeptikko. Tässä tapauksessa on kuitenkin mietittävä sitä vaihtoehtoa että entä jos tämä olikin vähän kuin wikileaks? Ehkä Totuus onkin oikeasti tässä!

---

Jos jollakulla on kaikenkattava ymmärrys todellisuudesta eli aivan toisenlainen parissa tunnissa kyhätty kattava maailmanselitys joka sisältää kaiken, kuten vaikkapa kebabkioskit, marttakerhot ja judon, niin kommentteihin vain!

Yhteyksien näkemisestä, katkeamisesta ja pätkimisestä

Uusi Suomi -palvelussa on keskusteltu ymmärtämisestä. Siellä ymmärrys määritettiin esimerkiksi seuraavalla tavalla "Mitä ymmärtäminen on? Ymmärtäminen on sitä että nähdään yhteyksiä. Niin paradoksaalista kuin se onkin, nimenomaan lapsi, joka elää maagisen kaikkivoipaisuuden maailmassaan, tavallaan ymmärtää aivan kaiken. Lapsi kokee kaiken ympärillään tapahtuvan osana itseään -- kuin olisi itse aiheuttanut kaiken." Tämänlaisessa määritelmässä on tiettyä jyhkeyttä joka sopii esimerkiksi hengelliseen ajattelukonseptiin varsin mukavasti ; Onhan hengellisen ihmisen perusnäkökantana esimerkiksi se, että näkee yhteyksiä joita esimerkiksi ateisti ei näe. Karkeimmillaan tämä on siinä miten uskovainen näkee antropomorfistisen yhteyden jota pitää osoituksena että tapahtuma on ihme. Vastapuoli näkee että takana on todennäköisyyden sisäinen vaihdunta, sattuma. Näin hengellisyys olisi ymmärtäväisempää kuin se vastapuoli.

Määritelmä ei taatusti olekaan huono. On selvä että jos maailman näkee pelkästään irtofaktoina, ei nousta ymmärtämisen tasolle. Joku knoppitietovisoissa pärjäävä voi hyvinkin soveltaa tietoa. Mutta hän ei sinänsä taitoa vaativassa toimessaan edusta välttämättä oikein minkäänlaista ymmärrystä.

Kuitenkin toisaalta erilaiset salaliittoteoriat perustuvat yhteyksien ylinäkemiseen. Samoin vainoharhainen näkee toisiinsa irrallisissa tapahtumissa yhteyksiä joita hän sitten tulkitsee. Skitsofreeninen logiikka on asioita hyvinkin kärkkäästi yhdistelevää. Ohjaamattomilla assosiaatioketjuillakaan ei yksinään yleensä synny viisautta tai ymmärrystä.

Tässä on hyvä huomata, että yhteydet jotka nähdään ovat ymmärtämisessä jollain tavalla tosia tai muutoin relevantteja yhteyksiä ; Kyseessä on aina tasapainoilu. Jukka Nieminen, toki toimiensa valossa ymmärrettävästi varsin crankin maineessa oleva rajatietokirjailija, on kuvannut haasteita esoteerisen toiminnan parissa ; Hänestä ongelmana on se, että jos on liian tiukka ei välttämättä näe todellisia yhteyksiä. Ja jos on liian kevytmielinen syntyy sitten epätodellisia yhteyksiä. Vastaavaa asennetta löytyy tietysti myös Niemisen vastapoolista, skeptikoista. Heistäkin avomielisyys on hyvä, mutta vain siinä suhteessa että ei ole niin avomielinen että aivot valuvat korvista.

Siksi ymmärrys voidaankin liittää joksikin joka on hyvin läheisessä roolissa yhtäältä viisauden että toisaalta tiedon kanssa. Ymmärrys on oleellisten yhteyksien tuntemista, ja tämä auttaa viisaudessa että on oleellista kun hankimme tietoa. (Etenkin jos olemme Quinelaisia ja esitämme että perusyksikkö ei ole havainto tai teoriasta vedetty deduktio, vaan että jokaisen havainnon ja testin perusyksikkö on teoria.)

Nietzscheläisittäin ajatellen nimittäin tilanne on se, että muistissakin tärkeintä on se, että se karsii turhat tiedot (ja vasta toiseksi tärkeintä on painaa muut talteen jälkeenpäin nostettavaksi). Tieteellinen edistys teoriatasollakin on toisaalta epäoleellisten arvioiden falsifioinnin kautta tapahtuvaa. Ilman karsintaa ollaan todellakin "lapsenomaisen ajattelun" ja "maagisen ajattelun" parissa ; Onhan esimerkiksi Boyer nähnyt uskonnollisuuden mielessä olevien perusskeemojen sekoittumisena, eli jonain jossa nimenomaan on enemmän asioiden välisten yhteyksien näkemistä kuin sen vastakohdassa. Tästä lapsenomaisuudesta voidaan sitten kasvaa viisauteen. Nietzschen maailmassa tämä tietysti tuo mukanaan sekä tuskaa ja onnellisuutta. Toisin sanoen lapsen yhteyksien näkemismaailma on turvallisuutta tarjoava tila, joka tarjoaa Schopenhauerilaisen paloturvallisen kaapin. Nietzschen mukaan tämä estää mielipahaa, mutta samalla estää todellisen onnellisuuden ja latistaa elämän yksinkertaisiksi iloiksi. (Neutraalisti voidaan jakaa onnellisuus Nietzscheläiseksi kasvamisonnellisuudeksi ja Schopenhauerilaiseksi muuttumatttomuusonnellisuudeksi.)

Tästä voidaan palata alkuperäiseen Uuden Suomen kirjoitukseen ja käyttää tässä kohden lapsivertausta. " perusturvallisuutta tarvitseva lapsi joutuukin -- vaikka vain tilapäisesti -- eroamaan vanhemmistaan, aiheuttaa pahan olon, eroahdistuksen, joka on pahinta ahdistusta jota ihminen voi kokea. Tässä tilanteessa lapsi myös kehittää ensimmäiset vaikutuskeinot -- esimerkiksi tietoisen itkun -- jolla hän yrittää estää yksin turvattomaksi jäämisen." Sitä se on muillekin. Tuntuu että suuri osa uskontokeskustleusta on sitä että uskovainen sysää ateistin harteille ajatuksen eroahdistuksesta. Heille ateisti on joku joka kärsii eroahdistusta Jumalaan. He kertovat tässä kenties enemmän "omasta lähtökitkastaan", ahdistus voi todella liittyä itse ymmärryksen kasvuprosessin käynnistymiseen. Mutta toisaalta ateistien silminnähtävä eroahdistuksen puuttuminen - he eivät yleensä ollenkaan halua takaisin uskonnon pariin koska kokevat että se on ahdistavaa- vihjaa että heissäkään ei tapahdu ymmärrystymistä; He eivät tässä kohden siis karsi enempää epäoleellisia yhteyksiä. Näin on selvää että kukaan ei kasva kyseisessä keskustelussa.

---

Kirjoittajaa maailma vituttaisi, jos se kaikki ei olisi samalla jotenkin niin huvittavaa. Ärsyttäisi jos ei olisi niin riemastuttavaa.

Kiven sisällä ; Nyt ei jäätetä kiveä kiven päälle!

"Nykyisin voi - kiitos internetin - nähdä kuka tahansa että se mitä olemme aina pitäneet jäämassojen tuotoksena ovatkin todellisuudessa planeetanlaajuinen ilmiö. Spede Pasasen eläessä ei internetiä vielä ollut, mutta hän oivalsi tämän saman asian."
(Jukka Nieminen, "Suomen Myytit", sivu 13)

Geologia on yleensä konfliktiton alue. Se herättää toki tunteita, mutta ne ovat yleensä ihailua. Geologiaa koskeva kritiikki on kuitenkin jotain jota tapahtuu hieman esimerkiksi nuoren maailman kreationistien kanssa keskustelussa. Tällöin se liittyy siihen että geologia jotenkin viittaa johonkin eikreationistiseen näkemykseen ; Esimerkiksi mutkitteleva Grand Canyon on syntynyt niin pitkän ajan kuluessa, että Kent Hovind on kehittänyt vedenpaisumukseen liittyviä vedenpurskausteorioita joiden perusongelmana on oikeastaan se, että jos on tehoja kaivaa kanjoni nopeasti, se tuottaa liian suoria kanjoneita kun taas Grand Canyon on hyvinkin mutkitteleva. (Hovind väärässä ei ole kuitenkaan uutinen.)

Tämänlainen pseudohistorian kirjoittaminen denialismin kautta on jotain joka tuli mieleeni kun luin Jukka Niemisen "Suomen Myytit" -teosta. Siinä on kokonainen luku "Jääkausi on maailman suurin valhe" joka pitää jääkautta palturina. Se ottaa ytimekseen Spede Pasasen biografiasta puuttuvan elokuvaprojektin jossa hän tutki eri puolella maailmaa olevia muodostelmia jotka olivat samanlaisia kuin mitä Suomessa selitetään jääkaudella. Yhteistyökumppaniksi Pasaselle asetetaan Keijo Parkkunen joka on tunnettu 1984 ilmestyneestä kirjastaan "Sadan vuoden harha -askel" joka on taustasävyltään kreationistinen. Siinä jääkausi nähdään Charles Lyellin ajatusten soveltamisena ideologisesti. Tavoitteeksi ajatuksesta että hiljaiset muutokset ovat muovanneet aikojen saatossa geologian on jotain joka Parkkuselle oli lähinnä jotain jolla haluttiin kumota "Raamatun" arvovalta.

Jo tämänlaisten asettaminen lähteeksi osoittaa tietyn halun irrottautua vakavasta tieteenteosta. Nieminen ei toki salaa tätä. Hänestä tiedemaailma on sulkusilmäistä. Tässä näkyy mainiosti ns. crank magnetism. Yhtenä syynä tälle on se, että jos näkemys on lähellä tieteen teorioita se ei - esimerkiksi Quinen tieteenfilosofian hengessä - vaadi kovin suuria muutoksia vallitseviin teorioihin. Kun näkemys on oikein selkeää pseudotiedettä se vaatii hyvin useiden vallitsevien paradigmojen murtamista. Näiden teorioiden kannattajat tietysti näkevät helposti että tiedemaailma on läpeensä sotkussa. Ongelmana on tietysti se, että kun argumentaatio leviää, käy helposti niin että eri näkemyksien aukkopaikkoja paikkaillaan. Näin esimerkiksi radioaktiivisiin aineisiin perustuvat ajoitusmenetelmät jotka on tehty ratkomaan sitä onko Lyellin teoria parempi kuin Raamatullinen on johtanut siihen että kreationistit joutuvat vastustamaan ja kritisoimaan tätä tieteenalaa koska se on antanut kreationistien kannalta epämieluisat tulokset.

Tietenkään teorioita ei kananta sellaisenaan lähteä kumoamaan pelkästään sen kautta mitä sen esittäjä on mieltä. Ideologinen panos tai edes tyypin epämiellyttävyys ei ole kovin hyvä tarkoitus. Jos paatunut valehtelija-kusipäämurhaajapsykopaatti jolla on harhainen teoria avaruusolennoista sanoo että ulkona sataa, se ei tarkoita että ulkona olisi auringonpaistetta.

Siksi otankin esille perusvirheen joka tuntuu toistuvan Niemisen esityksessä aina ja aina ja aina. "Koko maapallo on täynnä kiviä. Ne ovat samanlaisia kuin nämä kotimaisetkin kivemme, eikä suomalaisen jääkauden työntämissä kivissä ole käytännössä mitään eroa niihin kiviin, joita näkee kaikkialla aina sademetsistä kuiviin tasankoihin, joita taas jääkausi ei ole työntänyt. Kuuluisimmat erikoiset kivet ovat Australian Devil's Marblesissa, joka on niin ilmiselvästi jääkauden siirtämiä kuin olla ja voi - ainoa vaan että Australiassa ei jääkautta ole ollut. Suomalainen on siis totutettu ajattelemaan, että kotikutoiset kivet ovat aina jääkauden siirtämiä, mutta muualla ne ovat sitä "luonnostaan"." Tämä lausunto toistuu. Maannousemista tapahtuu muuallakin kuin jääkauden painamilla alueilla. Hiidenkirnuja on sielläkin missä jääkautta ei ole ollut. Ja niin edespäin.

Tämänlainen perustelu voi olla vakuuttavaa. Kunhan vaan on helvetin tyhmä. Esimerkiksi sellainen jolle hiidenkirnujen geologistieteellinen todiste on sama kuin kansakoulukirjan ja kaduntallaajan kannalta vakuuttava todiste. -Nieminen näyttää nojaavan aina tälläisiin "mielikuvageologian" argumentteihin. Hän tosiaan esimerkiksi aivan vakavalla naamalla viittaa hiidenkirnujen jauhinkivien olevan ainoita oleellisia todisteita. s. 13 "Me olemme oppineet että niitä tekee ns. sorvinkivet, jotka pyörivät jäämassojen alla." ... "avaajat jättävät yhden kiven pohjalle ja väittävät sitä sorvinkiveksi ja kuljettavat muun kiviaineksen pois." Arkigeologian käyttäminen kritiikin kohteena on itse asiassa olkiukottamista. Ollakseen millään tasolla uskottava olisi Níemisen referoitava kritiikin kohteensa ammattigeologien lehtiin ja perusteltava väitteensä tutkimuksin eikä hutkimuksin joissa ytimessä on video jota ei koskaan tapahtunut ja kreationistikirja jonka ammattigeologit ovat lytänneet.

Mutta pelkkä nimittely ei riitä. Nimittelun oikeutukseksi vetoankin geologiaan. Sen mitä minä opin "jo alakouluikäisenä" lukiessani esimerkiksi Valittujen Palojen "Luonnon mestariteokset" -kirjaa on se, että erilaisia irtokiviä on tosiaan ympäri maailmaa. Mutta geologeille kivet eivät ilmesty maahan tyhjästä. Kiviaines muodostuu ja tulee jostain. Irtokivi vaatii aina joninlaisen selityksen. Ja syy miksi niitä on kaikkialla maailmassa johtuu siitä että selityksiä on useita. Ja ne liittyvät erilaisiin luonnonoloihin.

Esimerkiksi irtokiviä voi tuottaa tulivuorenpurkauksessa lentävä aines. Maanjäristys voi lohkota kovasta kalliosta irti järkäleitä jotka sitten tipahtavat vuorenrinnettä alas gravitaation vaikutuksesta. Kivessä oleva pieni halkeama saattaa kerätä vettä joka syövyttää kiveä pikku hiljaa ja tästä syntyy railoa. Kivenrakoon jäätyvä vesi voi halkaista kalliosta pienempiä osasia. Hiekka voi hioa kiviainesta niin että kaikki pehmeämpi kiviaines muuttuu tomuksi ja jäljelle jää vain kovakivisiä ytimiä. Sadevesi syövyttää kalkkikiveä ja siinä olevat kovat versiot jäävät vastaavasti jäljelle. Auringon kuumuus lämpölaajentaa kiviä ja niihin tulee lohkeamia. Puunjuuret voivat tunkea maahan ja halkoa kalliota. Tuuli kuluttaa kallioita. Ja ainiin. Jääkausi saattaa rikkoa kallioita ja siirrellä niitä paikasta toiseen. (Ja routa nostaa esiin maasta kiviä jotka ovat haljenneet alapuolella. Tai eroosio kuluttaa niin että ennen maan alla ollut osio onkin nyt maan pinnalla.) Nämä kaikki ovat jotain jota tapahtuu isoissa kivissä ja pienissä kivissä.
1: Ja esimerkiksi etelämantere on ihanteellinen meteoriittien etsimiselle, koska siellä ei ole muita kiviä. Kivi voi tulla ulkoavaruudestakin. Niitäkin on eri puolilla maailmaa. Ei ole ongelma jääkaudelle tai rapautumisteorioille tämäkään.

Olennaista onkin että on useita syitä samantapaiselle ilmiölle. Nämä jättävät jälkiä. Ja usein nämä jäljet ovat keskenään hieman erilaiset. Geologia on sitä että etsitään oikea syy. Arkijärjellä kivenlohkare on kivenlohkare joka on vain "luonnollisesti siinä" tai ihmisen pystyttämä eikä vaatisi selitystä. Selitys vaikkapa jääkauden muodossa voi tässä rakentaa harhakuvan siitä että noissa kivissä olisi jotain erilaista joka erottaisi ne kaikista muista kivistä aivan omaksi ryhmäkseen. Think about it : Jääkauden siirtämä siirtolohkare on kuitenkin ehdottoman "luonnollisesti siinä". Kuten vuoresta lohjennut vierinkivikin. Tai eroosion kuluttamana esiin tullut kova graniittikivi hiekan ympärillä.

Niemisen ongelmana onkin juuri se, että nämä selitykset ovat toisistaan aika erilaisia. Esimerkiksi "Devils Marbles" ovat syntytapa ei ole arvoitus vaan niiden rakentumisen taustoja tiedetään. Graniitti on syntynyt maankuoressa paineessa. Ja eroosio, joka on perustunut virtaavaan veteen, lentävään hiekkaan ja vastaaviin ovat hioneet niitä ; Jääkauden irtolohkareitakin on toki monesti vesi pyöristänyt. Mutta merkillepantavaa on se, että suuri osa siirtolohkareistamme on jossain määrin kulmikkaita. Sellaisella jännällä tavalla joka totaalisesti särkee analogian "niistä aivan samanlaisina". Geologia, kuten muutkin tieteet, eivät ohita yksityiskohtia ja tämänlaisia tunnuspiirteitä. Koska niiden huomaaminen ja tarkkuus on sitä mitä tieteenteon pitääkin olla. Eli avomielistä mutta ei niin avomielistä että aivot putoaisivat korvista.

Sama koskee itse asiassa myös hiidenkirnuja. Niitä todellakin on kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Etelä Afrikassa olevat kuuluisat "Blyde riverin" kanjoni on pullollaan hiidenkirnuja joita tuntuu olevan vierekkäin ja lomittain vähän kuten teini-iässä finnejä. Mutta hiidenkirnut eivät teknisesti ottaen olekaan jääkauden tuotoksia. Jopa Wikipedia valistaa meitä Giant's Kettleistä "A Giant's kettle, also known as giant's cauldron or pothole, is a cavity or hole which appears to have been drilled in the surrounding rocks by eddying currents of water bearing stones, gravel and other detrital matter." Se liittyy veden virtauksiin ja sen pyörittämiin kovempiin maakappaleisiin kuten soraan. Syntytavan taustalla on itseään ruokkiva prosessi. Kun jokin kohta lähtee kulumaan, se synnyttää vedessä pyörteilyä. Näin pyörteily siirtää hiekkaa ja muuta mukana. Teknisesti ottaen jääkausi ja sen sulamisvedet selittävät veden läsnäolon. Pyörteily taas on hiidenkirnujen synnyssä aika ilmiselvää. Kun ihminen menee mihin tahansa hiidenkirnuun, hän huomaa niissä rapautumisjälkiä ja kulutusjälkiä. Rapautumisjäljet murenevat joskus jopa sormilla. Niissä voi olla jopa pystysuoria muoto-osia. Kulumajäljet taas ovat kovia ja tiiviitä ja niissä on aina vaakatasossa kulkevaa suuntausta. Tämä sopii ajatukseen veden pyörteilystä. Sen sijaan maan alta tunkeva aines tuottaisi erilaisia virtauskuvioita jotka eivät olisi tämänlaisia. Ja samoin tämä jälki eroaa meteoriittien aikaansaamista törmäyskraattereista.
1: Tosin en malta olla vinoilematta siitä että hiidenkirnut tuppaavat täyttymään. Niihin kertyy kiviä ja roskaa ja maata. Jauhinkivi on toki vakuuttava, mutta käytännössä jauhinkivet kuluvat samaan tahtia kuin kalliokin. Näin ollen hiidenkirnun tuottamiseen tarvitaan vähintään yhtä paljon hioutunutta vasta-ainesta kuin miten suuri kolo kalliossa on. Hiekka voi tietysti hienontua yhä hienommaksi. Mutta oleellinen kikka jolla jauhinkiven tunnistaa muusta on se, että terävät sirpaleet ovat muuta ainesta kun taas jauhinkivet ovat pyöreitä. Se, että hiidenkirnuista usein löytyy aivan sattumalta älyttömän iso todella pyöreä kivi joka taas muualla on ylen harvinainen on erikoinen asia jonka Nieminen ohittaa.
2: En malta olla ottamatta huomioon myös ympäristöä. Hiidenkirnu on aina myös kontekstissa. Kun löytää hiidenkirnun tai katsoo löydettyjen ympärillä olevaa kalliota, niin havaitsee niissä selviä siloisuuksia ja muita vastaavia merkkejä jotka geologit ovat muuallakin liittäneet veden virtaamisen jättämiin jälkiin. Selvästi hauhinkiviteoria on näidenkin merkkejen pohjalta vahvasti tuettu. Jostain syystä Nieminen näkee vain ilmiön ja rajaa sen hyvin sulkusilmäisesti kun taas tiedemaailma osaa avomielisesti nähdä kokonaisuuden jonka valossa se voi nähdä onko "jokin teoriakuvio" naurettava vai järkevä. Ei ole pelkkää ihmismielen "pattern recognition" -tasoa laitettu 0-10 väliin johonkin lukuarvoon ja annettu assosiaation virrata. Vaan teorioiden tarkkuuden assosiaation vahvuuden lisäksi on tutkittu pääasiassa aivan muuta. Eli teorian eksaktiutta ja selitysastetta. Käsitteitä jotka näyttävät olevan Niemiselle kovin vieraita. Hän tosiaan korostaa kirjassaan sitä miten kuvioita näkee liikaa jos on avomielinen mutta sulkusilmäisyys tekee niille sokeiksi.

Sama ongelma tässä on maankuoren nousujen ja laskujen kanssa. Siihen nimittäin vaikuttaa toinenkin voima. Se tunnetaan nimellä laattatektoniikka. Siinä mannerlaatat menevät toistensa päälle ja alle. Näistä on vaikutuksia. Jo koulumaantieto opettaa että Himalajan vuoristo nousee tätä kautta. Siksi Niemisen maininta siitä miten maa nousee muuallakin kuin Suomessa on irrelevanttia. Suomen tapauksessa kun jääkausi on fiksu selitys juuri sen takia että täällä keskellä mannerlaattaa ollessamme, on meillä siitä mukava olo että laattatektoniikka ei täällä selitä maannousua. Tarvitaan jääkauden kaltaisia juttuja. Tämä tekee jääkausiteoriasta ns. hyvän teorian.

Lisähenkenä olisi mukavaa mainita myös Pirunpesästä. Nieminen mainitsee tämän. Pertti Pasanen on tiettävästi ollut hyvin aktiivinen sen kanssa ja kannatti sen tutkimista. Ja minulla on isän suvun puolelta kytköksiä Jalasjärven tienoolle joten asia hitusen liippaa omia elämänkokemuksia. Asiasta on puhuttu tämän Niemisen "kirjan ulkopuolelta" jo aiemmin. Pasasen kiinnostus aiheeseen on ollut selviö. Ja se ei todellakaan ole hiidenkirnu kuten Nieminen ansiokkaasti muistuttaa. "Vie nähtiin yksi episodi herrojen Pasanen ja Parkkunen ja ammattigeologien välillä, kun Spede Pasanen avautti Jalasjärven Pirunpesänä tunnetun hiidenkirnun, joka oli mittasuhteiltaan niin valtava että sitä ei enää selitä mikään sorvinkivi. Geologit kiirehtivätkin toteamaan, että se ei ole hiidenkirnu vaan rapauma. Tällä kertaa ei katsottu asialliseksi selittää väitteen keskeistä ongelmaa; rapautua mihin." Episodi on hyvin kiintoisa. Pasanen tosiaan avasi omilla varoillaan ansiokkaasti Pirunpesää. Ja vasta tämä avaaminen mahdollisti sen tutkimisen. Kun pian saatiin vastaus rapaumasta, se kertoo että asiaa tutkittiin. Hiidenkirnuksi sen sekoittaminen ei voisi tapahtua edes minunlaiselta maallikolta. Sillä, pirunpesän seinämiä katsoessa vaikkapa wikipedian kuvista ei ole vaikeaa huomata sen rapautumisluonnetta. Seinämissä on paljon pystysuoraa ja vaakasuoraa halkeamista.

Rapautumisen kohdalla kysymys "rapautuminen minne" on kysymyksenä perin kummallinen. Sillä rapautumisessa on tunnettu kaksi tärkeää voimaa jotka ovat sen kannalta oleellisia. (a) Rapautuminen on itseäänruokkiva prosessi. Kun jokin kohta ottaa särön, säröilyä tapahtuu helposti juuri tämän kohdan tienoolla. (b) Ja vesi virtaa gravitaation voimalla alaspäin. Näin ollen rapautumiskuilu ei ole ihme. Kun rapautumiskallioluolia syntyy, ei ole järkevää kysyä ollenkaan kysymystä "rapautumista minne". Sillä rapautuminen ei ole teleologinen päämääräsuuntautunut prosessi. Rapautuminen on rapautumista jostakin, ei rapautumista jonnekin. Se, että teleologista selitystä ei käytetä ei siis ole mikään ongelma. Sen esilletuominen on sen sijaan osoitus yleissivistymättömyydestä.

Toki Nieminen ja kumppanit voivat periaatteessa puolustautua muistuttamalla että he ovat perinteistä geologiaa vastaan. Ongelmana tässä selityksessä on kuitenkin se, että kritisoidakseen vastustajan näkemyksiä ne on tunnettava. Se, että ei tiedä mitä rapautumisselityksen kannalta on oleellista ja mitkä ovat epäoleellisia ja tyhmiä kysymyksiä on tiedettävä joka tapauksessa.
1: Toki tämä vaihtoehtoselitys on omituinen. Suurin osa hiidenkirnuista on pieniä. Esimerkiksi Korsossa on ankkalammella jalkapallon kokoinen. Se ei ole purkausontelo mistään. Pirunpesänkään kohdalta ei ole tietääkseni löytynyt runsaissa määrin tulivuoritoimintaan liittyvää obsidiania tai muita laavaan viittaavia kivilajeja, jolla selitykseksi tulisi magma. Siinä ei ole meteoriittien paineaallon iskostamia kivilajeja joka tekisi tämän selityksen mahdolliseksi. Jotain oleellisesti teorioihin sopivia kivilajeja täytyisi löytyä. Niemisen teoria ei tästä kirjasta hevin aukene, mutta arvaan niiden liittyvän jotenkin plasmapurkauksiin ja Ley -linjoihin. Joka tapauksessa hänellä on pakosti vaihtoehtoteoria. Ja tämän kivimuutokset hänen pitäisi jotenkin voida toteennäyttää.
___1.1: Denialistit tuntuvat usein unohtavan tämän ; Niemisestä hieman muihin laajentaen sanon karkeasti että Tiukkuuden datankäsittelyssä on oltava tasapuolista. Se on sitä avomielisyyttä että omat teoriat kohdellaan yhtä kovalla nyrkillä ja datankäsittelyllä. Esimerkiksi jos Devils Marblesit eivät ole Kainuun kuninkaiden tai aboriginaalien tekemiä vaan luonnollisia kiviä, niin sitten ei ole syytä nähdä jokaikistä jääkauden siirtämää kiveä kulttuurin pystyttämänä megaliittina.

Muu olisi sitä että en viittaisi suorin lainauksin Niemisen kirjaan vaan laittaisin hänen suuhunsa ihan keksittyjä juttuja joita hän ei ole sanonut. Se, että teen tämän antaa minulle luvan (tai tärkeämmin:kyvyn) olla asiallisesti erimielinen hänen kanssaan. Tätä odottaisin tietysti myös toisilta. Ihan sen takia että pidän teoriassa herrasmiesmäisyydestä ja rationaalisuudesta. Ja tässä molemmat löisivät toistensa kättä.

Loppukevennykseksi ajattelin esittää pienen demonstraation jääkausiteorian poliittisuudesta ja maan rajojen seuraamisesta. Tarvitaan vain lainaus ja kuva. Nieminen esittää sivulla 11 vuolaasti jääkauden mannerjään rajoista "...ne on valmistettu vain piirtämällä vanhaan karttaan jäätikkö muinaissuomalaisten asuinalueiden päälle. Ihailtavan tarkasti jääkauden raja aina mukaileekin Norjan ja Venäjän rajaa, johtuen siitä syystä että näiden maiden tiedepiirit eivät jääkausiteoriaa ole koskaan hyväksyneet, joten luontevasti jäätikön reuna siksi seuraa sen vuoksi valtiollisia rajoja. Olkoonkin, että maaperän geologia on identtistä molemmin puolin rajaa." ... "Suomalaisten asuinalueet voi sen sijaan peittää jäätiköllä, muutenkin täysin historiaton ja turha kansa" ... "Kyseessä on siis poliittisista syistään tehty kartta, piilovihjaus siitä, että suomalais-ugrilaiset kansat ovat pohjolan tulokkaita, kun taas siwistyneet ruotsalaiset ovat asuneet täällä aina. Repikää siitä."

En tiedä mistä Suur-Suomesta tässä oikein puhutaan. Selvästi se menee Ruotsin ja Norjan yli ja Venäjälle isolla harppauksella. Niemisen argumentaatio näyttää nojaavan omituisen teorian mukaan jonka mukaan Venäjä ei hyväksy jääkausiteoriaa. Kuitenkin jääkausiteoriaa ei kritisoida ja vastusteta tiedepiirin puolesta. Wikipediakin on tässä suhteessa konsistentti. Kaikki maat joiden kieltä ymmärrän pitävät jääkautta tapahtuneena. Se, että Venäläiset eivät usko että läheskään kaikkialla Venäjällä ei ole ollut jääkautta. Tästä geologit ovat toki kaikkialla yksimielisiä. - Ja he perustelevat sitä jääkauden merkeillä joita ei ole sellaisenaan globaalisti tosiaankaan. Nieminen ei vain näe tätä koska hän on ignorantti eikä osaa ihastella kivien hienovireisiä eroja geologien tapaan vaan näkee että "lohkare kuin lohkare".

Jos poliittisuutta ruvetaan kyselemään, ja ideologisuutta pidetään olennaisena argumentaatiotapana, niin on pakko nostaa esiin se, että miksi Niemisen selkeästi poliititinen näkemys Kainuun jääkaudenaikaisista suurkuninkaista ja ideologinen suomalaisten erikoislaatuisuutta korostava näkemys puolustaa itseään (a) viittaamalla eitehtyyn elokuvaan ja pseudotieteilijään (b) vääristelee vastapuolen sanomisia olkiukottamalla heitä eli rakentaa vastapuolen suuhun sanoja joita tämä ei sano (c) väittää vastustamansa tieteen teorian olevan lokaali teoria vaikka se onkin globaali teoria eikä tiedemaailmassa edes kovin kontroversiaali sellainen (d) kylvää asiavirheitä ja vääränlaisia karkeita yleistyksiä (e) jää vain moittimisdissaamisen tasolle kertomatta vakuuttavampaa ja vankempaa todistusaineistoa omalle teorialleen ja esitä tätä sitten tiedemaailmalle sen sijaan että tekee varsin heikosti lähteistetyn tekstin jota sitten myy ruohonjuuritasolla ihmisille, peräti luonteeltaan hengellis-ideologisten kauppojen kautta...

Lotto-ongelma

Hyvin usein ennustuksiin uskovat, erityisesti Nostradamuksen kannattajat ja Raamatun ennusteita kaivelevat, harjoittavat hyvin ymmyrkäistä logiikkaa. Ennusteet ovat moniselitteisiä ja epätarkkoja tai perustuvat yleistyksiin jotka toimivat joka tapauksessa. Tämä on vain huonoa päättelyä.

Harvinaisen kriittisen kulman ennustamiseen löytyy Niemisen "Suomen mysteerit" -kirjasta sivulta 107 alkavassa tekstissä "Aidosti yliluonnollinen juttu", jonka hän sanoo olevan "..tässä kirjassa ainut tarina joka on aidosti yliluonnollista tavaraa." Hän esittääkin tarkkoja kriteereitä joiden mukaan ennusteita olisi analysoitava. Hän esimerkiksi varoittaa monitulkintaisuudesta. Jos ennustuksen sisältö ei ole eksakti, se ei oikeastaan ole ennuste ollenkaan. Hän varoittaa myös "varman päälle pelaamisesta", jossa ennustetaan asioita jotka tapahtuvat usein. Ne eivät ole hänestä aitoja ennusteita. Lisäksi Holmberg muistuttaa valikoinnista, jossa ihmiset usein valitsevat vain osuneet arvaukset ja unohtavat epäonnistumiset.

Lisäksi hän esimerkiksi muistuttaa arvailusta "Tietenkin aina väliin jotkut onnistuvat. He kertovat jonkun ennusteen joka kuin vahingossa menee oikein. Sellaista sattuu aina toisinaan, ja silloin on syytäkin hymyyn. Iloa tuskin pilaa se että kyse on aina yhdestä ennustuksesta, ei sarjasta jotka menisivät peräkkäin oikein juuri kuten ennustettiin. Lisäksi he eivät onnistu toista kertaa. Jo se yksikin onnistunut ennuste syntyy äärimmäisellä riskillä ja toisinaan sen otto kannattaa, mutta mikään ei kieli että kyse olisi muusta kuin arvaamisesta."

Tätä lähtökohtanaan Nieminen esittelee (mahdollisesti pseudonyymisen) Wolmar Holmbergin ennustuskirjan "Ennustuksia Suomen tulevaisuudesta" vuodelta 1923. "...jyrkimmin kriteerein voidaan näyttää, että hän on osunut yli kymmenen kertaa peräkkäin oikeaan, ja korostetaan että hänen ennusteensa käsittelevät hyvin suuria linjavetoja. Todetaan vielä erikseen, että tässä ei ole lukuisista ennustuksista ronkittu onnistuneimmat, vaan kaikki on tässä luetteloitu. Epäonnistuneita ennustuksia ei piilotella. Lisäksi hänen ennustuksensa ovat helppolukuisia, ne eivät piileksi sanahelinän takana ja jokaisen ennusteensa hän on koristanut vuosiluvulla, tai ainakin sitä kykenee seuraamaan kontekstista."

Niemisen mukaan kaltaiseni skeptikon
pitäisi näyttää tältä

Nieminen on varma asiastaan ja lopettaa viittauksella skepsis RY:hyn. "Skepsis ry on tunnetusti luvannut muhkean rahapalkkion yliluonnollisen ilmiön tuottajalle, ja paha kyllä tämä kirja ei sääntöjen mukaan sovi kandidaatiksi, koska ei ole ketään jolle palkkion voisi edes osoittaa, ja toisekseen ehdot puhuvat henkilökohtaisesta kyvystä, eikä kirjasesta vuosisadan takaa. Olen kuitenkin varma että mikäli tämä kelpaisi, se voisi hyvinkin panna rahat pulitukseen." Rohkeita sanoja ja alku näyttää lupaavalta. Tässä on kuitenkin muutama ongelma. Jos mainittu kirjanen olisi todellakin todiste, niin jokainen lottovoittaja voisi laittaa vaatimuksena palkkion pulitukseen. Nieminen on toki ansiokkaati käsitellyt asiaa yksittäisenä tapauksena. Mutta hän on unohtanut aihepiiriin liittyvän meta-analyysin. On nimittäin suorastaan odotettavissa että hyviä ennuskirjoja löytyy. Syynä on se, että niitä tehdään paljon. Nieminen on toki viisas kun osaa varoa cherry pickingiä yhden lähteen sisällä. Mutta hän unohtaa ennuskirjailmiön kokonaisuutena ja cherry pickaa sen sisältä.

Nieminen unohtaa sen, että todennäköisyyttä arvioidessa on aina konteksti. Kysymys ei ole pelkästään yksittäistapauksen tarkkuudesta, vaan mukana on aina myös otoskoko. Lottovoitto juuri tietyllä kupongilla on ihme, mutta kun pelejä pelataan paljon, se että joku niistä voittaa on hyvinkin odotettavissa.
Lottovoittoja syntyy koska arvaajia on paljon. Nieminen jopa korostaa kirjan kirjoittajasta (s 108) "...Hän vain toteaa kuuluvansa yliaistillisia ilmiöitä tutkivaan seuraan, joita 1900 -luvun alussa varmaan oli kuin sieniä sateella, sillä nehän olivat aikansa muoti-ilmiö." Harrastuneisuus tarkoittaa sitä että aivan tosissaan olevat ihmiset tulkitsivat uniaan ja tekivät muuta vastaavaa mihin heidän maailmankuvansa ja muodin seuraaminen ajoi. Paljon ennusteita tarkoittaa sitä että mukaan mahtuu hyviäkin.

Toinen huomio jonka lotto helposti tuo mieliimme on siinä että Nieminen korostaa useiden peräkkäisten arvausten merkitystä. Kuitenkin "Skepsis ry" aivan taatusti tietää että ratkaisevampaa ei ole useiden peräkkäisten arvausten määrä, vaan kokonaistodennäköisyys. Toki perättäiset arvaukset ovat epätodennäköisempiä koska todennäköisyydet on tällöin kerrottava keskenään. Mutta mistä muusta lotossa on kysymys kuin siitä että osaa arvata useita perättäin tulevia numeroita? (Lottovoiton epätodennäköisyys on juuri tämän ilmiön ansiota.)

Joku voisi sanoa että tässä olisikin sitten se kammottava maailmankuvan ja kiistämisen seinä. Että mikään ei antaisi mahdollisuutta. Tosiasiassa näin ei ole. Tilannetta voidaan verrata siihen, että voisimmeko tietää jos joku huijaisi lotossa. Tämä on mahdollista selvittää. Mutta se vaatisi meta-analyysin voimakasta käyttämistä. Pelkästään lottovoiton epätodennäköisyys ei ole todiste siitä että voitto on ohjautunut vaikka illuminatin käden kautta määrätylle voittajalle. (Tai ole todiste siitä että kun lottovoittaja kertoo saaneensa numerot unessa, että tämä todistaisi unien paranormaalin voiman.) Voittomääriä voidaan arvioida pitkällä tähtäimellä voittojen odotusarvojen mukaan. Jos voittoja alkaa ropsahtelemaan enemmän kuin odotusarvot antavat odottaa normaalivariaation sisään tulevan, on syytä epäillä huijausta.

Toinen asia, joka koskee erityisesti ennustamista, on se, että after the fact tiedosta seulominen on yksinkertaisesti väärä tapa. Niemisen löydös on seurausta Niemisen ahkeruudesta ja perslihaksista. Hän on jaksanut penkoa ja kuunnella muiden töiden tuloksia, joten lopputuloksena on sitten tämä kiistatta hyvin osuva löytö. Kuitenkin ennustamisen kohdalla olisi olennaista että asioita ei todettaisi vain after the fact. Ennustelija joka ennustaa mitä tapahtuu ensi viikolla asettaa itsensä riskiin, mahdollisesti naurunalaiseksi. Tämä riski puuttuu kun vain pengotaan arkistoja yrittämättä ennustaa löytöhetken jälkeisiä tapahtumia. Tämäkin ennuskirja olisi parempi jos se ennustaisi vielä vaikkapa ensi vuoden tapahtumia.

Tämä voidaan liittää mukavasti meta-analyysiin.Kun ennuskirjoja olisi epäonnisesti käyty läpi useita, olisi lopputulos, yksi onnistuminen, selvästi arvausluonteisempi. Näin ollen Holmberg olisi näkyvästi metaisessa kontekstissa esimerkiksi satojen muiden ennusteluvihkosten kanssa ja se, että yksi niistä osuisi oikeaan ei olisi kovin suuri ihme. Nyt taas, kun katsotaan pelkkää onnistumista after the fact, nämä kilpailijat jäävät amatöörien töhertelynä ja arvailuna ohitetuiksi eikä niiden osuutta kokonaisuuden kannalta huomata kovin helposti.

Siksipä näytänkin tämänlaiselta
illuminaatti-sodomiitilta.

Ilman tämänlaisia meta-analyysin käsittelyjä Skepsis ry:n palkinto muuttuisi lottoarvonnaksi. Olisi selvää että jos Holmbergin kirja olisi "kuitattavissa", se muuttaisi palkinnon luonteen. Skepsis ry haluaa korostaa että takana olisi aito yliluonnollinen ilmiö, eikä jokin joka olisi todennäköisyyksien lakien mukaan tapahtuva ennemmin tai myöhemmin. Siksi uskoisin että Niemisen perustelu ei riittäisi vielä alkuunkaan. Meta -analyysitaso puuttuu siitä täysin. Ja rehellisesti sanoen en ihmettele. (a) Metataso ei tule helposti mieleen ja (b) jos tulisikin, ja jos haluaisin todistaa yliluonnollisesta, vihaisin sydämeni pohjasta tämänlaisia seiniä. Niemisen yleisen asenteen - hän on hieman parodiahorisontissa ja pitää selvästi itseään siinä, kutsuu itseään "huuhologiksi" ja vitsailee asialla muutenkin - vuoksi uskon että hän on ollit nimenomaan tätä a -tyyppiä. Hän on toki crank, mutta sellaisella hyvällä tavalla jota arvostan.

---

Valokuvat Daniil I.