Jack Chick on kuollut - ja iso määrä rakentavaa vihaa on kuollut hänen mukanaan

Tässä vaiheessa tarinaa
tuskin tulee käännettä jossa
Susanna kuuluu turmelevaan
Aito Avioliitto -järjestöön.
Tosin Jack Chick kykenisi
varmasti kristillisesti vihaamaan
myös heitä. Jotenkin.

Jack Chick, julistavia käännytyssarjakuvien piirtäjä, on kuollut. Hänen tuotoksensa olivat hyvin kuuluisia. Ja tässä kohden onkin myönnettävä että hän oli niitä harvoja ihmisiä jotka ovat saavuttaneet sen tilan että kun kaksi ihmistä referoivat häneen keskustelussa, molemmilla voi olla mahdollisuus tietää kenestä on kysymys. Tämänlainen saavutus on vaikea.

Toki tässä kohden Chickin tuotanto on kuuluisampi kuin mies. Mutta hänen tuotoksensa ovat valtaosalle tuttuja. Chick toki saavutti kuuluisuutensa olemalla melko pahamaineinen. Hän oli hahmona kontroversiaali jopa keinoja kaihtamattomissa fundamentalistien evankeelisten kristittyjen parissa. ; Hänen traktaattiensa suosio on myös varmasti omalta osaltaan vahvistanut sitä käsitystä mikä monilla on kristinuskon ytimestä. Että vaikka sanan tasolla puhutaan rakkaudesta, pelastuksesta ja armosta niin kaikilla muilla tasoilla kysymys on siitä että vastustetaan ja moralisoidaan ja vihataan monenlaisia asioita.

Olen ollut itsekin jokseenkin kiinnostunut hänen tuotannostaan. En toki siinä mielessä että olisin kääntynyt kristityksi niiden avulla. Pikemminkin päinvastoin. Sitä voidaan sanoa asia niinkin että jos briteillä on sellainen sanonta jossa sanotaan että kansa ansaitsee sellaiset poliitikot kuin se itselleen äänestää, niin samoin ne ihmiset jotka kääntyvät Jack Chickin sarjakuvien kautta kristityiksi, kääntynevät sellaiseen kristillisyyden muotoon että ansaitsevat sen kyllä.

Hän on ollut siitä mielenkiintoinen hahmo että hänellä oli hieman erikoinen suhde tekijänoikeuksiin. Hän ei hyväksynyt parodiointia ja tähän liittyy myös eräs parodiointisivun kanssa tehty vääntö. Sen varrella oppii ainakin sen, että Chick mielellään ilmoitti haastavansa parodioijiaan oikeuteen ja yritti saada nämä ottamaan tuotoksensa pois internetistä ja jakelusta. Mutta hän ei ollut innokas todella haastamaaan. Eikä ihme, käyttö parodioinnissa kun menee helposti hyväksyttävään malliin. (Toisaalta Chick on itse käyttänyt aineistossaan vastaavalla tavalla parodia/huumori/kritiikkikulmaan kopioitua aineistoa, esimerkiksi "Dungeons and Dragonsista" omissa teoksissaan nimeltä "Bewitched", ja "Family Guy".)

Chick oli tarkka uskonnostaan. Hänen tuotannossaan Helvetillä oli hyvin tärkeä rooli. Tätä tilaa tarjottiin usein niille jotka eivät olleet kristittyjä. (Chickin traktaateissa heitä kuvataan aina läskeinä, homssuisina ja epämiellyttävän näköisinä, vihaisina ja vastaavina.) Mutta myös kristittyjen yllä tämä uhka oli usein kovana. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten Chick suhtautui katolisiin. (Traktaatti "The Death Cookie" esittää että katolisen messun ehtoollisleipä on Saatanan juoni ja jokaisen ehtoollisleivän takana on demoniset voimat.) Tai niihin kristityihin jotka esimerkiksi arvostivat Halloweenia.

Helvetin lisäksi Chickin traktaateissa on toinenkin tärkeä toistuva teema. Hän korostaa Pyhän Hengen hyväksymistä pelastuksessa. Ja tämä luo hänen teoksiinsa usein hyvin hämmentäviä kontrasteja. Monissa traktaateissa kunniallisesti käyttäytynyt päätyy Helvettiin kun taas murhaaja, raiskaaja ja vastaava pelastuu Taivaaseen koska on osannut katua kuolinvuoteellaan. Näistä ehkä erikoisin on varsin kontroversiaalinen tuotos "Lisa". (Jota ei löydy Chickin virallisista traktaateista enää. Se on toki tallessa toisaalla.) Tässä lasta insestiraiskaava ja lapseensa sukupuolitaudin tartuttanut isä saa onnellisen lopun kääntymällä kristityksi. Toki tätä teemaa löytyy myös "ei virallisesta jakolistasta unohtuneena". Kiinnostunut voi viisastua lukaisemalla "Trust Me" -traktaatin.

Chick oli ihminen jolla riitti kiinnostusta moniin asioihin. Jos kiinnostus tarkoitti vihaa. Hänen sarjakuviaan on syytä katsoa sitä kautta keitä ja mitä asioita hän vastusti. Alla lyhyt ja epätäydellinen lista;
*Ateistit ja sekularistit
*Mormonit
*Juutalaiset
*Katoliset
*Muslimit
*Hindut
*Jehovan Todistajat
*Homoseksuaalit
*Noidat
*Kommunistit
*Rockmusiikki
*Halloween
*Roolipelit
*"Harry Potter"
*Abortti
*Evoluutio
*Gluonit
*Poliittinen korrektius
*Obeliskit
*Vapaamuurarit
*Intiaanien uskonnot
*"Family Guy"
*Ilmastonmuutos
*Buddhalaisuus

Koska kristityt tiettävästi elävät kovasti kultaisen säännön mukaan, on vain sanottava että Chick näyttää tuon listan perusteella vihanneen lähes yhtä monia asiaa kuin minäkin. Ehkä tämän vuoksi kykenenkin nauttimaan Chickin tuotannosta. Se on kuin lukisi jotain raivon ensyklopediaa. Toki siltikin tästä kiinnostuksestani nousi häiritseviä kysymyksiä, sellaisia jotka myös kaipaavat vastauksia.

Ja tämänlainen vihan purkaminen sarjakuviin on varmasti yhtä terapeuttista hänelle itselleen kuin traumaattista suurelle määrälle muita ihmisiä. Nietzsche - filosofi jota Jack Chick luonnollisesti vihasi - olisi kutsunut tämänlaista tuskan purkamista tuotantoon sublimaatioksi. Täytyykin toivoa Chickille kultaisen säännön mukaisesti sitä että hän on ymmärtänyt katua viime hetkellä kuolinvuoteellaan. Että hänen elämänsä sarjakuvalle saataisiin onnellinen loppu!

Rauni-Leenalle ei käynyt mitään

"Fysiikan lait eivät päde todellakaan kuulemma avaruudessa eli meidän pitää koko yliopisto-opetus opetus muuttaa."
(Rauni-Leena Luukanen-Kilde)

Iltalehti tiesi kertoa että ufologien johtava asiantuntija Rauni-Leena Luukanen-Kilde on kuollut. Toki hän on monien mielestä ollut johtava asiantuntija siinä mielessä että hän on "foliohattuineen" sen verran metallinen että häntä on voinut käyttää ukkosenjohdattimena. Mutta näin tietysti vain vertauskuvallisesti. Sillä Luukanen-Kilde on itse sanonut foliohatun kätevyydestä seuraavaa ; "Ei toimi, se on ihan höpö höpöä. Periaatteessa sillähän vain pilkataan." Mielestäni foliohattu voi olla tyylikäs ja sitä voi käyttää ulkonäöllisistä syistä. Mutta pukeutumisyksityiskohdista viis. On tietenkin ikävää että maailmassa on yksi eksentrikko vähemmän. ~ Ja nimenomaan eksentrikko Luukanen-Kilde oli. Ja tämä ei ole moite : Kaikenlaisia tieteen ulkopuolella harhailijoita on, mutta kaikki heistä eivät ansaitse eksentrikon nimeä. Suuri osa on vain ideologisteja ja paasaajia.

Hän sai julkisuutta sattumalta juuri minun syntymävuonnani 1982 kirjallaan "Kuolemaa ei ole". Kirjan sisällön voisi selittää hänen kokemallaan vakavalla auto-onnettomuudella, mutta selitys olisi anakronistinen. Tämä tapahtui v. 1985 Rovaniemellä katkaisi Rauni-Leenan aktiiviuran lääkärinä. Avaruusolennot olivat tiettävästi pelastaneet. Tai kuten Luukanen-Kilde itse ilmaisi silminnäkijän ominaisuudessaan "En olisi enää elossa ellei ET, ulkoavaruuden asukas olisi tullut toiselta dimensiolta pelastamaan henkeäni ja tyrehdyttämään pahojen sisäelinvammojen aiheuttamaa sisäistä verenvuotoa." Rauni-Leena Luukanen-Kildeltä poistettiin lääkärin oikeudet v. 1987, useiden mielestä ymmärrettävistä syistä.

Luukanen-Kilde kuitenkin kykeni jatkamaan vaihtoehtoista uraansa. Avaruusolentojen jälkeen hän intoutui salaliittoteorioista ja hän osoitti huolta mielenhallintasiruista joilla ihmisiä voitaisiin hallita. Erityisiä huolenaiheita oli "Jos olet oikeistolainen, niin sinut voidaan saada äänestämään vasemmistolaista." Joka kertoo jotain oleellista hänen maailmastaan. Tämä ura minua on kiinnostanut vähemmän koska niissä oli paljon enemmän muotivirtausten seuraamisen henkeä. Luukanen-Kilde selvästi seurasi alaansa ja reagoi salaliittoteorioissa tapahtuviin muutoksiin. Näkökulmien nappaaminen muodin mukana ei kuitenkaan ollut koskaan kaikki. Luukanen-Kildeen asenteista huomattavin on se, että hän ei rakentanut instituutioita tai tukenut niitä. Hän oli yleensä pienten puolella. Tässä suhteessa hän päihitti hyvin monta ihmistä.

Tämä teki hänestä silmissäni vähemmän eksentrikon, mikä ei ollut kaunis asia. Mutta toisaalta Luukanen-Kilde on jäänyt mieleeni huumorintajuisena ja optimistisena ihmisenä. Tosin hänen optimisminsa ja toivonsa on luonteeltaan hyvin erikoista. Muistan miten eräällä luennolla häneltä kysyttiin että mitä tehdä kun hänen kertomansa uhat ahdistavat. Luukanen-Kilde oli kuitenkin itse asiassa hämillään. Eli hieman kuten monet kristilliset eskatologit jotka puhuvat maailmanlopusta siksi että ihmisillä olisi toivoa. Tämä huomioiden Luukanen-Kildeen ainut vakava rike minun silmissäni on se, että hän vastusti illuminatia.

Kiinnostavinta hänessä olikin se, miten kaikki halusivat puhua hänelle. Avaruusolennot. Sekä nimettömät amerikkalaiset lähteet ja upseerit jotka paljastivat suullisesti hänelle henkilökohtaisesti monia asioita. Juuri sellaisella tavalla jossa tarinoita on vaikeaa varmistaa tai todentaa. Juuri tämänlaatuinen piilossa tapahtuva kommunikatiivisuus oli Luukanen-Kildeen karisman ydintä.

Toivon kuitenkin että Rauni-Leena oli oikeassa ja että kuolemaa ei ole. Luulen että asiat ovat toisin. Joku voisi sanoa että ivaan, mutta en voi. Ylenkatse hassuille ja erilaisille ihmisille on helppoa. Ja tätä Luukanen-Kilde olisi paheksunut. Eikä hän itse alentunut tälle tasolle. Ja väitän että ei pelkästään sen vuoksi että hänellä ei tavallaan ollut oikein varaa tai kompetenssia toimia muutenkaan.

Ja niin kaikki oleellinen on sanottu. Nostan foliohattuani Luukanen-Kildelle. Ja mikäli hän on tuolla jossain, hän saattaa napata minut mukaansa avaruusalukselle. Pääsen sillä sitten katselemaan paikan päälle sitä miten avaruudessa ei ole fysiikkaa.

nekro -spirituaali ; huomioita puolitotuuksista

"Mutkimus" -blogissa oltiin pessimistisiä. (Joka on lähes aina kaunis tai ainakin kannatettava asia, jos minulta kysytään.) Suomen Lähetysseuraa kun oli käsitelty mediassa tavalla joka koostui puolitotuuksista. Puolitotuus syntyi luultavasti lukutaidottomuudesta, koska itse jouduin lukemaan idean muutamaan kertaan ennen kuin tajusin miksi se oli puolitotuus. Väärin tulkittu kohta oli esitysehdotus; "Koska kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista jakaa voimakkaasti mielipiteitä kristittyjen kesken eri puolilla maailmaa ja koska Lähetysseura haluaa kunnioittaa yhteistyökirkkojen näkemyksiä, se pidättäytyy siunaamasta ja lähettämästä lähetystyöhön samaa sukupuolta olevia rekisteröityneitä pareja." Tämä aloite sitten kumottiin äänestyksessä. Tulkinta oli se, että "Kirkko ja Suomen Lähetysseura ottivat askeleen suvaitsevampaan suuntaan, kun Helsingin piispa Irja Askola, 60, siunasi rekisteröityneen parin lähetystyöhön Kamputseaan. Toinen miehistä vihittiin samalla papiksi. Suomen Lähetysseura joutui äänestämään asiasta. Miesparille antoi äänensä 222 edustajaa, 205 äänesti vastaan ja 32 äänesti tyhjää." Tätä väärintulkintaa voisi kutsua suomifiksoituneeksi ja/tai seksifiksoituneeksi näkemykseksi.

Kysymys ei ole niinkään siitä miten asiat ovat Suomessa ja suoranaisesti edes homoudesta. Itse asiassa ehdotus tässä muodossa olisi jopa laiton, koska Suomessa ei voida syrjiä. Jos yritys yrittää saada aloitteen läpi joka on laiton, se on merkityksetön vaikka se menisi läpikin. Kysymys oli ulkomaan töistä. Ja silloin kohteena on enemmänkin vieraan maan lainsäädäntö. Lähetysseuran kannalta tilanne on se, että vaikka suomessa laki sanoo mitä sanoo, niin vastaanottajamaan kirkolle asia on kova paikka. Ja lähetystyössä vastaanottaja ei ole kohde vaan yhteistyökumppani jonka kanssa on pakko tulla toimeen. Asioita voidaan kenties muuttaa vähän kerrassaan, mutta koko nippua ei ainakaan voida moneen maahan viedä kerralla.

Asia on kuitenkin livennyt sekä liberaalien että konservatiivien puolella enemmänkin joksikin johon sovelletaan kotimaista lainsäädäntöä ja asia redusoidaan suomen homoavioliittoasiaan liittyväksi arvokeskustelukysymykseksi ; Karkeasti sanoen fundamentalistit syyttävät Lähetysseuraa siitä että nämä seuraavat lakia. Lähettämättömyys taas nähtäisiin liberaalien puolella suvaitsemattomuusaktiona ja vain kannanottona homouteen.

Tästä voi tietysti olla lähinnä huvittunut. Mediakriittisyys on kuitenkin vaikeaa. Ja esimerkiksi jos sanasto on vierasta, siitä syntyy helposti vääriä mielikuvia. Itsekin jouduin katsomaan toiseen otteeseen ennen kuin ymmärsin että miksi tulkittu oli eri asia kuin sanottu. - Ja minä sentään treenaan käytännössä päivittäin sitä että kykenisin pilkkomaan käsitteitä & konsepteja sekä ennen kaikkea niiden konteksteja. Tietyt konventiot sokeuttavat helposti.

Toisaalta on selvää että yllä auttaa se, että tutustuu siihen viralliseen sanomaan ja paperille painettuun. Tämä ei vielä kuitenkaan riitä hyvälle medialukutaidolle.

Tästä saa esimerkin uskontojournalismin takaa. Siellä olleessa "kahden nekron anatomia" -kirjoituksessa otettiin esiin kirkkomme kannalta kiusallinen asia. Jaakko Launikari oli kuollut ja hänelle olli tehty nekrologeja, muistokirjoituksia. "Kotimaahan" kirjoittanut Ilkka Mäkelä oli kirjoittanut teknisen nekrologin jossa jätettiin mainitsematta monia asioita. Vaikenemisessa oleellista oli se, että se edusti Launikarin elämän kannalta keskeisimmästä ja medianäkyvimmästä asiasta. Launikaria nimittäin syytettiin syyttä suotta ja tällä oli hänen elämälleen vakavia vaikutuksia. "Kirkkohallitus lakkautti Launikarin virkasuhteen 1987 eli käytännössä erotti hänet virastaan. Tästä seurasi Helsingin raastuvanoikeudessa alkanut ja kaikkiaan 14 vuotta kestänyt oikeusprosessi. Kirkkohallitus syytti tuolloin Launikaria kavalluksesta, virkavallan ylityksestä ja ns. salaisen Tukholman tilin käytöstä. Kaikki nämä syytteet kaatuivat yksi kerrallaan kaikissa oikeusasteissa, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuinta myöten. Virkaansa Launikari ei saanut takaisin, mutta kirkkohallitus joutui maksamaan melkoiset rahalliset korvaukset." Kirkon osuus prosessissa oli erittäin mielenkiintoinen. "Tiedän että tapaus Launikari oli kirkolle kipeä paikka. Se yritettiin vaieta mediassa jo tuolloin 1987, niin silloisen arkkipiispan kuin kirkkoneuvostenkin arvovallalla. Aika pitkälle siinä myös onnistuttiin, kovin pieniä olivat otsikot siinä vaiheessa, kun Launikari aste asteelta oikeustaistelunsa voitti." Ja vaikeneminen "Kotimaan" nekrologissa olikin vakava asia koska se osoittaa sitä että kirkko on katumaton kylmä laitos. "miksi virallinen kirkko taas vaikeni, juuri se kirkko, joka niin mielellään puhuu armosta, anteeksiantamuksesta, moniäänisyydestä. Se vaikeni juuri sillä hetkellä, kun sillä olisi ollut viimeinen tilaisuus pyytää anteeksi."

 Erityisen erikoiseksi tilanne muuttuu alkuun laittamani - suoraan Launikariin itseensä liittymättömään - hyväntekeväisyysteeman tullessa mukaan. Sillä Kotimaa ei vaiennut vain tästä. Se vaikeni taktisesti myös Launikarin työn muista osuuksista. "Kotimaassa täysin sivuutetaan yksi merkittävä osa Launikarin työstä. Nimittäin hänen toimintansa Inkerinsuomalaisten ja Viron seurakuntien parissa neuvostovallan aikana 1970-80 -luvulla sekä siihen olennaisesti liittynyt taloudellisen avustustoiminnan käynnistäminen yhteistyössä Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa." Asia on merkityksellinen, koska "Kotimaa" on de facto joskaan ei välttämättä de jure kirkon vähintään puolivirallinen äänenkantaja.

Alkuun linkkaamassani Mutkimus -blogissa hälvenemisen ytimeen laitetaan kilpailu ja avoimuus. "Tiedotuksen tarkoituksena on tuottaa tulosta tiedottajataholle, journalismin tiedotusvälineen omistajalle. Kilpailu ei lisää totuusarvoa. Puolitotuuksien tuottamasta haitasta ei vastaa kukaan." Näkisin että yhden tahon epäavoin virallinen totuus vaikenemisine ja poliittisesti korrekteine ohimennen ylitallaamisineen tuottavat ihan samaa. Koska kysymys ei ole alun perinkään siitä KUKA tekee tai MISSÄ mediassa sen tekee. Oleellinen kysymys mediakriitisyydessä on aina se, MITEN tekee. Tiedottamisessa on aina kysymys ennen kaikkea viestittämisen metodologiasta. ; On toki helpompaa halveksua "sosiaalista mediaa" ja sen puolitotuuksia. On helpompaa halveksua erilaisia kansanryhmiä tyhmyydestä - ja syyttää vaikkapa epämääräisesti nuorisoa ja mustavalkoisuutta. Kun viimeksi katsoin, tyhmyys, manipulatiivisuus ja yleinen kusipäisyys olivat kuitenkin enemmänkin yleisinhimillisiä piirteitä. ; Niin yleisinhimillisiä että uskaltaisin sanoa lähinnä sen, että on helppoa olla pälli ja idiootti - kaikki muu on vaikeaa.

Eksentrikon kuolema.

Ior Bock oli elämänsä aikana tunnettu Suomenlinnan opas. Ja sen lisäksi hänellä oli kaivausprojekti "Lemminkäisen temppelistä", joka löytyy sitten kun valmistuu. Hän päätyi omiensa puukottamaksi. Maailmassa on yksi eksentrikko vähemmän. Se on huono asia.

Skeptikkona tämänlainen suhtautuminen voi tuntua kummalliselta. Kunnes huomaa että hupsuttelun ja huijauksen välillä on ero: Tai kuten "Napoleonin kompleksit" esittää. "Kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuus on uskomusasia. Tarralla varustetun silikonilätkyrän energiavirtojen stimulointi on typeryysasia. Ja huijausasia." Tätä kautta voin saada oikeutuksen. Voinkin itse asiassa jakaa epätieteelliset uskomukset muutamaankin erilaiseen luokitukseen.

Skeptikkona voin suhtautua näihin kaikkiin hyvinkin eri tavalla. Yleisen stereotypian mukaan skeptikko vihaisi mielikuvitusta. Tosiasiassa he useammin vihaavat sitä että mielikuvitusta muutetaan väitteeksi tieteellisyydestä ja tätä yritetään sekä julistaa että mahdollisesti tämän kautta voidaan myös tienata. Tällöin "avarakatseisuus" on tieteen nimeen tehtyä uskontokauppaa, jossa vaihtoehtokannattaja on mielikuvituksettoman kylmästi kloonannut jonkun toisen näkemyksen. Ja joku luultavasti tienaa tämän herkkäuskoisuuden kautta ihan oikeaa rahaa.

Voidaan tehdä ainakin seuraavanlainen jako:
1: Puhdas mielikuvitus. Usein esimerkiksi taiteissa ja joissain muissakin hyvissä asioissa käytetään asioita jotka eivät ole totta, ja joita ei esitetä tosina. Näiden vastustamisessa ei olisi kovin paljoa järkeä. Esimerkiksi jos pitää saduista ja pitää satuja satuina, ei tässä ole mitään vääristymää todellisuudentajussa.
2: Arkitodellisuuden vääristäminen, jossa ollaan pelkästään outoja. Esimerkiksi Vergilius piti jättimäiset hautajaiset kärpäselle. Aktio itsessään ei ole väärempi tai oikeampi kuin haudata kuolleita ihmisiä, joten tässä ei voida puhua väärästä, vaan erilaisesta maailmankuvasta. Temppu voi toimia jopa kyseenalaistajana, jossa ihmiset päätyvät miettimään sitä miksi ihmisiä haudataan. Toisaalta Vergilius teki tempauksensa siksi että saisi pitää maaomaisuutensa : Oltiin ajamassa lakimuutosta jossa rikkaiden, kuten Vergiliuksen, maaomaisuutta ajateltiin ottaa valtion käyttöön jaettavaksi ihmisille.
3: Henkilö on olla erikoinen omalaatuisella tavalla. Esimerkiksi pastori Harvest oli hajamielinen tai yksinkertaisesti tunnustuksellisen surkea näyttelijä Robert Coates. Tästä on mahdollisesti jotain kiusaa, mutta toiminta on enemmän harmitonta kuin haitallista.
4: Henkilö voi pelata "viihdepeliä". Näin päädytään valehteluun jonkin asian vuoksi. Tähän liittyy jonkinlainen loismaisuus. Malliesimerkkinä voi olla vaikkapa "aitoja väärennöksiä" tarjoava Barnum tai "mies Formosasta" joka huomasi että kaukaa tuleminen ja eksoottisuus ovat kannattavia ja otti tästä itselleen valeroolin ja elämäntavan.
5: Ihminen huijaa suoraan Martin Hewittin tapaan. Hän otti itselleen professorin arvon huijaamalla ja teki töitä. Hän on kenties mielenkiintoinen ja kevyt tapaus, mutta selvästi omassa asteessa.

Lisäksi voidaisiin miettiä yksilöllisyyden kautta. Bockin kaltaiset toimijat ovat yksin. He eivät ota jotain yleistettyä kertomusta ja levitä sitä. Tätä kautta hänen kenties todellisuuspakoiset näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä vain mielikuvituksettomasti kloonattuja.

Ior Bock on hyvä esimerkki eksentrikosta, jonka näkemys on enemmän huvittavaa kuin harmittavaa. Hän ei myynyt tasapainoa parantavia trinkettejä tai väittänyt että ravistelty hanavesi parantaa syövän. Eikä hän edes tuominnut eriuskoisia pahoiksi ihmisiksi jotka tulevat tuonpuoleisessa kitumaan ja kärsimään. Hänen näkemyksensä on tietysti mielikuvitusta ja epätotta. Mutta jos kaikki uskonnot ja uskovaiset olisivat hupsuja tällä tasolla, ei minulla olisi mitään ongelmia kyseisen alan harrastajien kanssa. (Tosin hämmästyttävän monet ovat, kenties jopa lievemmällä ja harmittomammalla tavalla kuin Bock.)