(Dietrich Bonhoeffer)
"Areiopagilla" oli Jaakko Sorrin kolumni jossa aiheena oli aukkojen jumala -argumentti. Hänen sävynsä oli se, että "Yleensä tätä käsitettä käytetään negatiivisessa mielessä. Joskus vaikuttaa jopa siltä ikään kuin jo nimeäminen ”aukkojen Jumala” –tyyppiseksi ajatukseksi olisi jonkinlainen argumentti." Sorri ei selkeästi ajattele että luokituksessa olisi kysymys argumentista. Sen lisäksi hän kyseenalaistaa koko luokituksen merkitystä. "Kuten Alvin Plantinga on todennut, on vaikea sanoa, mitä termi “aukkojen Jumala” täsmälleen tarkoittaa. Sitä on usein ennemminkin luonnehdittu tai kuvattu tarinoin kuin koitettu määritellä. Aukkojen Jumala -käsitteeseen liitetään usein tietynlainen kuvaus tieteen kehityksen ja Jumalaan uskomisen historiasta."
Eli kyseessä on enemmänkin historian tulkinta. Ja tästä seuraa Sorrin mukaan seuraavia asioita ; "ilmaisun taustalla on tällainen: Entisaikaan jotkin luonnon tapahtumasarjat ymmärrettiin, ja loppuja tapahtumia pidettiin ihmeinä ja Jumalan suorasta toiminnasta johtuvina. Kun tieto luonnollisista prosesseista kasvoi, aukot ymmärretyissä ilmiöissä kapenivat ja harvempia asioita pidettiin luonnossa Jumalan toiminnasta johtuvina. Nykyään tunnetaan vähintäänkin pääpiirteet suurimmasta osasta luonnollisten prosessien toimintaa… fraasi ”aukkojen Jumala” vaikuttaa olevan tarkoitettu viittaamaan virheeseen, jossa uskotaan Jumalaan, joka toimii [vain] mysteerien kentällä." ... "Filosofi John Bishopin mukaan esimerkiksi näin: “jos uskovat kernaasti hylkäävät teologiset selitykset aina kun kilpailevia tieteellisiä selityksiä ilmaantuu, heidän Jumalansa kutistuu ”aukkojen Jumalaksi”". Lisäksi hän tarjoaa tarkemman luokitelman erilaisia aukkojen jumala -argumentteja;
"Mahdollisia suhtautumistapoja ovat ainakin seuraavat (Craig Rusbultin esityksessä vaihtoehtoja on esitelty enemmänkin):
1: Edellä jo viitattu näkemys, jossa Jumalan nähdään voivan toimia vain aukoissa. Tässä näkemyksessä lähtökohta on komplementaarinen: ”luonnolliset” tapahtumat katsotaan ilman Jumalaa tapahtuneiksi. Perusajatusta voisi kuvata niin, että jos kyse ei ole (varmasti) erityisestä ihmeestä, Jumalan ei katsota tehneen sitä.
2: Näkemys, että aukot ovat mahdottomia: joko siksi, ettei usko Jumalaa olevan tai siksi, ettei usko Jumalan voivan toimia aukkojen kautta. Tähän liittyvä suhtautumistapa on siis se, että Jumala ei koskaan toimi aukoissa.
3: Näkemys, jossa katsotaan erilaisten aukkojen tai ihmeiden olevan maailmassamme mahdollisia, mutta ollaan rajaamatta Jumalaa vain ihmeellisiltä ehkä tuntuvissa ”aukoissa” toimivaksi. Siinä, missä vaihtoehto (1) edusti ajatusta, että Jumala toimisi vain aukoissa, tämän päätyypin ajattelussa katsotaan, että Jumala voi toimia myös aukoissa."
Tämä on mielenkiintoinen lähtökohta.
Olen nimittäin keskustellut useinkin kristittyjen kanssa aukkojen jumalaan liittyen. Kreationistien kohdalla vastaan on tullutkin se, että ensin he eivät tiedä mitä koko käsite tarkotitaa. Ja selittämisen jälkeen heistä aukkojen jumala on yksi validin päättelyn muoto. Olen tottunut tähän ja se tulee toistuvasti vastaan.
Sorrin kuvaukset ovat jotain jota käytetään teologien parissa. Heillä on asenteeseen tietysti tietty, teologin näkökulma. Usein kriitikot käyttävät hieman toisenlaista asennetta. Silloin kyseessä on hyvin tietynlaatuinen argumentaatio ja siihen liittyvä rakenne. Aukkojen Jumala ei tällöin ole eikä edes voi olla mitenkään kovin epämääräinen.
Teologin on kenties sujuvaa ajatella kuiten Charles Coulson, joka esitti että "There is no 'God of the gaps' to take over at those strategic places where science fails; and the reason is that gaps of this sort have the unpreventable habit of shrinking" ... "Either God is in the whole of Nature, with no gaps, or He's not there at all." Tai vaihtoehtoisesti he voivat korostaa Jumalan mysteerisyyttä. Kenties tässä voidaan ajatella jopa kuten Intelligent Designistä tuttu William Dembski joka todisti Suunnittelua siten että kaikelle vaaditaan selitystä ja tunnetut luonnonlait ja sattuma eliminoidaan selittäjinä. Ja tämän eliminoinnin jälkeen käsissä on Suunnittelua. Hän argumentoi että tosiasiassa Jumala/Suunnuittelija voi toimia luonnonlakien kautta. Mutta jos asiaa ei voi selittää luonnollisin syin, sen takana on väistämättä älyllinen syy. Joka sitten joko on tai ei ole yliluonnollinen. Dembskin ajatusvirtausten kautta kreationistitkin ajattelevat että aukkojen Jumala on rationaalinen peruste asioille.
Kaksi tapaa ; Deduktiivinen aukkojen Jumala ja induktiivinen aukkojen Jumala.
"The argument from incredulity is a logical fallacy that essentially relies on a lack of imagination in the audience. The general form of the argument is as follows.
Minor premise: One can't imagine (or has not imagined) how P could be so.
Major premise (unstated): If P, then one could imagine (or would have imagined) how P could be so.
Conclusion: Not-P"
(Rational Wiki, "Argument from incredulity")
Mutta itse olen tavannut aukkojen jumalaa syytöksenä tahoilla joilla tämänlaiset ajatukset eivät ole luontevia. Silloin korostuu kaksi argumenttia joilla on hieman samantapainen muotoilu mutta hyvin erilainen sisältö
Jos katsotaan vaikkapa Dawkinsin ajatuksia aiheeseen liittyen voidaan huomata että hän käsittelee aukkojen Jumalaa kuin se olisi Argument from ignorancen erityistyyppi. Tällöin kyseessä on hyvin klassinen ja tietyllä tavalla muotoiltu argumenttivirhe. Kyseessä on tällöin looginen ristiriita. Eli argumentin deduktio on rakenteellisesti rikki. Se ei ole siksi lainkaan argumentti. Kyseessä on itse asiassa ristiriidasta. Argumentin rakenne on että "emme tiedä miten X joten tiedämme miten X on syntynyt". Tämän tyyliseen argumentaatioon on suhtauduttu negatiivisesti myös teistien puolella. C.S. Lewis on esimerkiksi kuvannut tämäntyylistä argumentaatiota seuraavalla tavalla "The very lack of evidence is thus treated as evidence; the absence of smoke proves that the fire is very carefully hidden."
Moni kiertää asian siten että tosiasiassa he eivät väitä että he tietävät että Jumala on mysteerin takana. Se on vain mahdollista. Silloin deduktiivinen argumentaatio muuttaa tilanteen. Ei puhuta todistamisesta vaan mahdollisuudesta. Tämä asenne on se joka Intelligent Designin kohdalla näkyy siinä että he puhuvat Suunnittelijan todennäköisyydestä. Ja miten naturalisti sortuu aukkojen naturalismiin olettaessaan että jos jotain asiaa ei vielä tiedetä niin sitten sille tulevaisuudessa löytyy naturalistinen selitys. Ja että teismi voittaa nämä pattitilat jotenkin lähtökohtaisesti. Eli asia on ihme kunnes toisin todistetaan. Aukkopaikkojen täyttö Jumalalla onnistuu mutta naturalisti vain "arvailee". Tässä argumentissa idea on se, että ei katsota deduktiivista ehdotonta totuutta vaan katsotaan mikä on todennäköisempää.
Tässä vaiheessa vastaan tulee sitten se miksi sitä tieteen historiaa käytetään. Kun Sorri katsoo historiantulkintaa hän ei huomaa että kyseessä voi olla historian narraatioon sovittmisen lisäksi induktiivisesta argumentista. Tästä saadaan sen tyylinen induktiivinen argumentti kuin mitä muusikko Tim Minchin on esittänyt ateisteille. ; Hän sanoo että historia tuntee paljon tapauksia joissa ilmiötä tai selityksen puutetta on paikattu Jumalalla mutta tälle on tullut sittemmin naturalistinen selitys. Mutta sen sijaan ei ole käynyt niin että jollekin olisi keksitty luonnollinen selitys ja sitten sen taakse olisi myöhemmin saatu yliluonnollinen vaikutus. Tästä seuraa se, että oppimamme mukaan voimme arvata että kumpi on todennäköisempää. Kysymys ei siis ole deduktiivisen totuuden selvittämisestä vaan siitä mikä on tietojemme valossa todennäköisempää.
Aukkojen Jumala ei siis oikeastaan lainkaan ole kannanotto siitä mitä Jumala voi ja ei voi tehdä. Kysymys on Jumalatodistusten rakenteesta. Siitä onko tietyntyyppinen jumalatodistus perusteltu vai ei. Tällä on vaikutusta siihen onko kristittyjen oppi järkevä. Siksi puheen siirtäminen siihen että mitä Jumala voi ja ei voi tehdä on keskustelun siirtämistä toiseen aiheeseen. Kun tämän ymmärtää ei voi sanoa oikein muuta kuin että "aukkojen Jumala" ei pärjää deduktiivisessa eikä induktiivisessa versiossaan kovin hyvin. Se on siis ehdottomasti tietynrakenteinen argumentti. Siinä missä Sorri vaatii että eriteltäisiin mitä Aukkojen Jumalalla tarkoitetaan milloinkin, on enemmänkin niin että aukkojen Jumala on nähtävissä kasautuvana argumenttina. Ensin deduktiivinen kumous pakottaa induktiiviseen puolustukseen ja tässä kohden on tiedolllisesti vahvempi conter valmiina. Kysymys on siis enemmänkin kumulatiivisesta argumentista jossa molemmat osat on otettava samanaikaisesti tai peräkkäin ja kokonaisuus on perustelullisesti vahvempi kuin kumpikaan osa yksinään. Näin suosittelen kaikkia tätä käyttämään.
Toki tästä on hyvä huomata seuraava:
Alvin Plantinga, kuten Sorrikaan, ei selvästi ole oikein tutustunut siihen missä muodossa aukkojen jumala -argumenttia käytetään muiden kuin uskonmiesten keskuudessa. Ja argumenttia on selvästi tulkittu tämän näkökulman puitteissa ja tästä poikkeaminen nähdään epämääräisyytenä. Vastapuolen argumentteihin tutustumattomuus tulkitaan samaksi kuin vastapuolen epämääräisyys. Tämä demonstroi enemmänkin hänen omaa laiskuuttaan.
Tämä näyttää olevan hänellä valitettavan usein strategiana. Aiemmin fiksu ja ovelakin teologi tuntuu rapistuneen. Esimerkiksi Tapio Puolimatkan mukaan Plantinga esittää fundamentalismista seuraavaa "Filosofi Alvin Plantingan mukaan fundamentalismi-termiä käytetään solvaamiseen ja paheksunnan ilmaisemiseen. Se muistuttaa tässä mielessä termiä ”öykkäri”. Näin käytettynä termiä ei yleensä määritellä. (Jos kutsuu toista öykkäriksi, ei yleensä koe tarvetta tarkemmin määritellä käsitteen sisältöä.) Tämän tunnemerkityksen lisäksi fundamentalismi -sana tarkoittaa yleisessä käytössään jotakin sellaista kuin ”typerä öykkäri” tai ”fasistinen öykkäri”. Lisäksi termiin liitetään vihjaus jumalauskosta ja usein myös perinteisestä kristinuskosta. Lisäksi sanan merkitys on suhteessa sen esittäjän näkemyksiin. Niinpä sen merkitys Plantingan mukaan voitaisiin määritellä näin: ”Typerä öykkäri, jonka käsitykset ovat selvästi omia käsityksiäni enemmän kallellaan perinteiseen kristinuskoon.”" Tässä nähdäkseni tehdään toinenkin virhe kuin sekoitetaan oma oppimattomuus vastapuolen hölmöydeksi. Siinä nimittäin sekoitetaan sanan arkikäyttö ja sanan akateeminen käyttö. Termin "fundamentalismi" -käyttäminen voidaan siis tuomita kokonaan, vaikka tosiasiassa se on usein hyvinkin perusteltua. (Itse asiassa fundamentalismi liitetään Raamatun kirjaimellisena totuutena ottamiseen ja tarkemmin se on liitetty tiettyihin protestantteihin suuntauksiin. Ja vaikka fundamentalismi onkin kieltämättä arkikäytössä enemmän pilkkasana kuin analyysiväline, niin silti usein kun uskovaista leimataan fundamentalismiksi niin hän täyttää myös sanan" akateemisen merkityksen" yllättävän usein.)
Kuitenkin voidaan nähdä että Plantingalla on pointti. Aukkojen Jumala voi todella olla pelkkä herjasana. Mutta se tosiasiassa kuitenkin on kaiken kaikkiaan varsin tarkasti määritelty. Tätä tosin käytetään jonkin verran epäreilysti. Olen esimerkiksi törmännyt esitykseen jonka mukaan Plantingan EAAN -argumentti olisi aukkojen Jumala -argumentti. Ajatus on toki ymmärrettävä siltä osin että Plantinga argumentoi että evoluutio ei antaisi ihmisille warrantia. Ja hän kieltämättä lähtee siitä että aistien luotettavuus on "ylhäältä annettu fakta" joka evoluution ikään kuin pitäisi selittää. Ja siitä että evoluutio ei voi selittää tätä on hänelle tärkeä lähtökohta siihen että aistien luotettavuutta selitetään Jumalalla.
Mutta tämä on kuitenkin väärä tulkinta, sillä Plantinga tosiasiassa pääasiassa argumentoi sitä että miten krisitinuskolla olisi warrant. Hän on tästä kirjoittanut kirjankin jonka sisältö näkyy otsikossa "Warranted Christian Belief". Plantingan ongelmana on se, että hän päätyy tilanteeseen jossa jumala-aisti takaa Jumalan ja Jumala takaa jumala-aistin. Joka on tosiasiassa klassinen kehäpäätelmä. (Plantingan argumentti tiivistyy huvittavaan statementiin joka perimmiltään sanoo että se vain näyttää kehäpäätelmältä ja vaikuttaa kehäpäätelmältä. Mutta hän ei pura miten jumala-aisti ja jumala olisivat sekä jotenkin perusteltuja premissejä että eivät kehäpäätelmäisessä suhteessa toisiinsa.) Tämä rakenne ei kuitenkaan ole aukkojen Jumala. Joten selvästi argumenttia käytetään joskus epäreilusti. Se ei kuitenkaan johda siihen että aukkojen Jumala olisi epämääräinen. Se voisi kenties olla mutta tosiasiat näyttävät että näin ei ole.
Sen sijaan
Jos minä olisin teisti olisin hyvin hiljaa näistä epämääräisyyksistä. Sillä jos katsotaan "naturalismi" -sanan käyttöä se on muuttunut Plantingalla ja hänen seuraajilla - saati koko teistien suunnalla - enemmänkin asenteelliseksi pilkkasanaksi kuin joksikin jolla on oikein mitään sisältöä. Se on enemmänkin niin että jos joku on erimielinen omista jumalatodistuksista tai on sanojaa liberaalimpi tai ateistisempi tai vaatimassa luonnontieteellisempääkin otetta perusteluihin, hänen asenteensa tuomitaan "naturalistiseksi". Tähän liitetään usein ajatus öykkäryidyestä ja snobismista ja asiattomuudesta. Mitä enemmän katsoo käsitteen käyttöä voidaan huomata että naturalismi on klimppi johon liitetään kaikki se joka ei ole suoraan jumalatodistuksiin luottavaa pro-teismiä vaan joka vaatii että asioita lähestytään todistamalla sen sijaan että asiat vain määritellään presuppositionistisesti niin että ensin päätetään että Jumala on ja sitten sen jälkeen mietitään mitkä argumentit mahdollistaisivat tämän ennaltapäätetyn johtopäätöklsen.
Tämä on analoginen vaihtoehtohoitohömpötysten kanssa. Tekisi mieli quotata Tim Minchinin lausetta "You know what they call alternative medicine that's been proved to work? - Medicine." Sillä miksi empiristi kutsuisi sellaista jumalatoistusta joka osoittaisi että Jumala toimii taikavoimin todellisuudessa sellaisella tavalla joka voidaan havaita, ihmisen järjellä kuvata ja myös todistaa? Luonnontieteeksi.
Sillä jos mietimme vaikka Sammeli Juntusta, voimme lainata areiopagin linkkiämme "dosentti Sammeli Juntunen on kritisoinut tällaista oletusta, ja huomauttanut: ”Se, että jotain teologista ajattelumallia syytetään ”aukkojen Jumalaan” uskomisesta, on siis pikemminkin seurausta siitä, että tuo ajattelumalli puolustaa Jumalan reaalisuutta julkisella foorumilla, kuin siitä, että se haluaisi työntää hänet ”aukkojen” marginaaliin. Kyllä tällainen ajattelutapa yleensä uskoo Jumalan olevan muuallakin kuin aukoissa. Ongelmana on se, että naturalismissa Jumalasta ei voi keskustella muualla kuin tieteen aukoissa.”"
Tässä valitettavasti joudutaan nojaamaan ekvivokatiiviseen "naturalismi" -käsitteeseen. Naturalismia kun käsitellään (a) luottamuksena siihen että induktiiviset luonnonlait ja todennäköisyyttä ja sattumaa estimoivat tilastolliset analyysit ovat selityksiä ilmiöille ja (b) luottamusta siihen että yliluonnollista ei ole olemassa.
Kuitenkin jos meillä on vaikkapa ihmeparannus, se voi toimia näkymättömällä massattomalla Jumalalla. Mutta paraneminen on kuitenkin empiirisesti havaittavaa. Näin ollen kaksoissokkokoe toimii rukousparannuksen todisteena samaan tapaan kuin mikä muu tahansa. Vanha Testamentti kuvaa Jumalaa joka avaa punaista merta, puhuu ilmoista ihmisjoukoille ja tekee muita havaittavia ihmetekoja. Nämä ovat havaittavia ja empirian piirissä. ; Toisin sanoen jumalatodistuksia voitaisiin tehdä aukkojen ulkopuolella. Sillä yliluonnollinen intelligentti agentti voi toimia kaavamaisesti ja ennustettavasti. Induktiivinen ja deduktiivinen todistaminen eivät rajaa yliluonnollista selitystä yhtään mihinkään.
Tosiasiassa ongelmana onkin se, että tätä vaihtoehtonäkemystä on kokeiltu jatkuvasti. Jopa Alvin Plantinga on yrittänyt todistaa Jumalaa eiaukkojenjumalisella argumenttirakenteella. (Kuten kuvasinkin juuri tässä blogitekstissä aiemmin.) Erilaisia muitakin positiivisia Jumalatodistuksia on yritetty tehdä. Niitä ei suinkaan ole tuomittu siksi että ne yrittävät todistaa Jumalaa. Plantingankaan argumentaatiota ei ole tuomittu siksi että se yrittää todistaa Jumalan ja tehdä Jumalasta totuttua vahvemmin aistinvaraisesti havaittavan empiirisen konseptin. (Joka on yhtä aistinvaraista kuin näkeminen ja fotonien tulkinta koska sensus divinitatis.) Sen sijaan hänen argumenttinsa on torjuttu siksi että se on kehäpäätelmäinen.
Aukkojen Jumala -argumentti itsessään taas on tuhoutunut hieman samoin syin. Ei siksi että naturalisti ei hyväksyisi että "aukoissa voi olla muutakin kuin luonnonlakeja" vaan siksi että aukkojen Jumala on huono argumentti niin deduktiivisen kuin induktiivisenkin päättelyn mukaan. Joka taas tarkoittaa sitä että looginen ja rationaalinen ajattelu, ei naturalismi, on se joka perimmiltään tuhoaa lähestymistavan merkityksen. Valitettavasti tätä voi olla vaikeaa huomata jos on maailmankuvaansa intoutunut teisti joka on leimautunut käyttämään "naturalisti" -termiä herjasanana ja öykkärin vertauskuvana. Tämänlaisille ihmisille "naturalismia" on kaikki mikä torjuu sen oman lempiargumentin siitä rakkaasta Jumalasta. Tässä asenneilmapiirissä on tietysti vaikeaa nähdä että logiikka ja järki on omaa konseptia vastaan. Sillä logiikka ja järki muodostaa argumentteja. Jotka taas voidaan aina tuomita "naturalismiksi". Järkeä on vain se joka antaa haluttuja tuloksia, ja jos jokin lähempi tarkastelu löytää näistä järkevistä asioista ristiriidan, niin se on sitten liian tarkasti katsottu.
