Jos Pasilaan jäät

Julkiset liikennevälineet ovat ekologisia ja käteviä. Niissä on kuitenkin ongelma. Nimittäin toiset ihmiset. Toiset ihmiset ovat käsittämättömän ärsyttäviä. Monista olisikin parasta, jos julkisten liikennevälineiden tehtävänä olisi kulkea ajallaan paikasta A paikkaan B. Ja tässä tavoitteessa asiakkaat ovat usein tiellä.

Jotain tämänsuuntaista mietti tämänpäiväisessä ruuhkassa matkustanut keski-ikäinen mies. Sellainen, joka sattui istumaan samassa penkkiosastossa kuin minä. Toki hän artikuloi viestinsä hieman toisella tavalla kuin mitä tuohon ylle laitoin. Hänen viestinsä oli "Mä en ole tykkää istua lomittain." (tjsp.) Ja jatkoi sitä miellyttävästi mallilla "Mä oon just vapautunu vankilasta taposta, mä voin listiä sut. Pois tieltä." Ymmärsin toki turhautumisen ja jossain määrin kykenin samastumaan tunteeseen, kenties jopa sitä kautta että koin jotain sen sukulaistunnetta itsekin. En minäkään ihmisistä ja ahtaudesta pidä. Saati tälläisistä tilanteista.

Että jos puhelinhaastattelija soittaisi minulle ja kysyisi galluppia varten, että "Onko mahdollisesti psykoottisten aggressiivisten sosiopaattisten kanssa pelaaminen (a) erittäin miellyttävää (b) melko miellyttävää (c) ei miellyttävää eikä epämiellyttävää (d) melko epämiellyttävää (e) erittäin epämiellyttävää" niin ei saisi mieleviä vastauksia haastattelija. Voisi tulla vaihtoehtoa "(f) erittäin vittumaista".

Toisaalta en pidä siitäkään, että jotkut ihmiset ovat oppineet, että pelkällä uhkailulla saadaan ihmiset ikään kuin antamaan itselle etuja. Kyllä minä vaadin sentään sen verran rehellisyyttä, että uhkaus ei ole mikään bluffi ; Silloin se ei tavallaan enää ole uhkailua vaan lupailua. Siksi kysyinkin että "Oletko todellakin uhkaamassa henkeäni ja terveyttäni?" Tähän vastauksena oli sinällään yllättävä, mutta riittävän informatiivinen "Jos et osaa suomea, muuta muualle." Vastasin että "okei". Sillä viesti meni läpi siitä huolimatta, että minusta on pirun ihmeellistä vihjata kielitaidosta, kun kysymykseni oli parempaa suomea kuin hänen käyttämänsä. Ja että maahanmuuttodiskurssin herättelyn kannalta vangit ovat vähän kuin suoraan perussuomalaisten ulkomaalaiskammokertomuksista. (Paitsi että oikeasti.) ; He tekevät tilastollisesti yliedustetusti rikoksia (myös uudestaan) ja kuluttavat yhteiskunnan rahoja eituottavaan toimintaan.

En tietenkään vaihtanut paikkaa. Ne, jotka tuntevat minua ollenkaan tietävät, että en vaihda paikkaa minkäänlaisella intimidaatiolla. Sen sijaan katsoin, missä ovat kyseisen miehen polvet. Henkenä on se, että yksikin edes kaukaisesti väärältä näyttävä liike, joka edes vaikuttaa olevan tulevaisuudessa nopea johtaa siihen, että suurehko määrä ruumiinpainostani välittyy kohtuullisella nopeudella hänen polviniveleensä siinä suunnassa mitä kyseinen nivel ei kestä. ; Tämän ratkaisun taustan minut hyvin ja kauan tunteneet tietävätkin.
1: Taustalla on "vihaprofiilini" jota voisi kutsua myös "paniikkiprofiiliksi". Se on nimenomaan sitä, mutta se ei näytä ulkopuolisen silmiin siltä. (Piirre josta oli hyötyä turvallisuusalalla, koska se luo illuusion siitä että uhkailut eivät mene läpi.) Tätä ns. "valkoista raivoa" pidetään yleensä melko huolestuttavana piirteenä ihmisellä. - Esimerkiksi sen vuoksi, että sen kannalta liikennevälineuhittelija tekee oman hakkaamisensa oikeutetuksi itsepuolustukseksi lukuisten silminnäkijöiden läsnäollessa. Eli vihassa perspektivii sumentuu ja uhittelu nähdään mahdollisuutena kaikenlaisen muutoin rajoitetun toiminnan soveltamisen sillä tavalla kuin mieli nyt sattuu tekemään. Ja sitä mieltä sattuu tekemään. Tiedotankin tästä tilasta minut hyvin tunteville sanomalla viileän tasaisella äänellä että "Nyt minä olen todella vihainen." Viesti menee läpi.
2: Samoin minut hyvin tuntevat tietävät, että minä en ole potkijatyyppiä. Paitsi että paniikissa se on lähes allekirjoitus. ; On tietyssä määrin ikävää, että (a) on tälläinen allekirjoitus (b) on käynyt läpi relevanttia toistoprosessia sen verran että tietää siitä (c) sama niin että muutkin voivat tietää siitä.
3: Polvien katsominen on kuitenkin hyvä teko, sillä siinä katse lasketaan alas, pois silmistä. Tämä korostaa sitä, että uhkailuissa on montaa tyyppiä. Osa on bluffia, jossa ei ole aikomus olla väkivaltainen. Osa on jonkinlaista machoilua jossa uhittelu takaisin otetaan jonkinlaisena yhteismiehekkyytenä. Osa on miltei provosoitunutta väkivaltaisuutta joka ei puhkea ellei sitä lietsota. Ja osa odottaa ensimmäistä tekosyytä lyödä. Käytännössä viimeisimmät lyövät aina. Katseen painannalla saattaa mennä korkeintaan maine, ja se myös minimoi väkivallan. Että on hyvä keino varmistaa että toinen saa sen minkä ansaitsee, eli sen, että ei kuole mutta kantaa pysyvää ruumiinvammaa loppuikänsä. Mikä on minusta kohtuullista ja reilua. En liene ensimmäinen jolle tuo "mahdollisesti vihanhallintaongelmainen ex vanki ties mistäpäin Suomea" on ärhennellyt.

Tilanne raukesi siihen, että mies sano "Jos Pasilassa jäät pois, niin tapan sut." No, minähän jään pois sillä asemalla millä jään. Aseman olen päättänyt jo ennen kuin astun junaan. Siksi jäin pois Helsingin rautatieasemalle. (Antikliimaksi!) Mies kävelee yhä. Ja minä olin koko päivän tasaisesti erittäin vihainen, raivoissani kerrassaan.

Olen kuullut miten jotkut ovat vankilassa tehneet parannukset, esimerkiksi kouluttautuneet juristeiksi, ja ovat sen jälkeen työskennelleet tekemättä rötöksiä. Siksi minäkin toivon kaikkea hyvää tuolle ärhentelijälle. Pudotkoon tiili hänen päähänsä kahdeksannesta kerroksesta. (Mutta nythän minä jo toistin itseäni.)

Ruuhka ja sukulaisten sekoittaminen.

Tänä viikonloppuna istuin paljon autossa. Istuin, koska en osaa ajaa. Piti olla monessa paikassa. Ja tietenkin asioita unohtui, ja niitä täytyi noutaa. Ja ajoitukset oli luonnollisesti tehty arvioiden perusteella, joita tehtiin muun muassa ylinopeutta ajavien tietoihin perustuen. Tätä kautta voidaan päästä ruuhkaan.

Ruuhkahan tarkoittaa oikeastaan kahtaa asiaa. (1) On paljon autoja. Tämä on tietenkin vain "välttämätön mutta ei riittävä ehto". Tarvitaan lisäksi lisäehto (2) Tapahtuu jonottamista.

Jonottamiskohta on "filosofisesti" tärkeä, koska iso määrä autoja voisi vain edetä sujuvasti. "Käytännön tasolla" se on miltei automaattinen seuraus, koska aina joku autoista hidastelee, tukkii kaistan. Tai ajaa hiljaa ohituskaistalla. Jonottamistilanne seuraa automaattisesti kun autoja on tarpeeksi, koska teillä on tietty "vetokyky". Eli jos autoja pistetään tiet täyteen, niitä voi edetä vain tietty määrä autoja. (Koska autoilla on tietyt nopeudet joita ei voi lain -ihmisten tai fysiikan- mukaan ylittää.) Tätä kautta tietä voidaan joutua leventämään - tai oikeastaan niitä levennetään, tehdään useampia kaistoja.

Yhdessä ruuhkien käsittelytavassa käytetään apuna kaaosteoriasta otettuja elementtejä, joissa pienet muutokset alkutiloissa aikaansaavat suuria muutoksia. Tämä onkin selvää, koska esimerkiksi jos auto A jarruttaa vaikka siilin vuoksi, sen takana oleva auto joutuu hidastamaan myös, tai tulee kolari. Molemmissa tapauksissa takana oleva liikenne joutuu kohtaamaan esteen. Jos kolaria ei tule, ruuhkan aiheuttaja ei itse jää aikaansaamansa tulppaan. Hauskana esimerkkinä tälläisestä "sattuman synnyttämästä tulpasta" on se, kun menin kerran Hyvinkäälle erääseen paikkaan autokyydillä. Kyyditsijä valitsi sivutien, koska päätiellä oli ruuhkaa tietyön vuoksi. Tie oli pieni ja kapea ja suora ja eteen tuli leikkuupuimuri. Ne kulkevat aika hiljaa. Ja tie oli pitkä. Meni pitkän matkaa ennen kuin paikka jossa mahtuu kääntymään löytyi.

Ruuhkat voidaan nähdä myös suhteessa ihmisten odotuksiin. Tässä avainasemassa on reitinvalinta. Jos kaikki luulevat että tietty reitti on lyhyt, liikenne voi kulkea sitä pitkin ja syntyy ruuhkia jotka hidastavat kulkua. Jokin toinen reitti voi samanaikaisesti olla aivan autoton ja sitä pitkin voisi päästä nopeammin perille.

Ruuhkassa on on eräänlainen yhteismaan tragedia. Koska tiet ovat vapaassa käytössä, ei kenelläkään ole yksittäisoikeutta siihen. Sen sijaan muu voi käyttää sitä hyväkseen. Siksi tienkäytössä oleva "opportunistin riski" on pieni: Monesti käy niin että jos ei itse käytä jotain tien osaa, joku muu käyttää. Moni tietääkin minkälainen ruuhka syntyy, kun sekä varsinainen kaista että ohituskaista täyttyvät ja molemmissa on yksi hidastelija. Takana tulevien on pakko hidastaa tai tulee kolari.

Tietenkin näitä kaikkia yritetään estää liikennesuunnittelulla. Liikennevalot estävät kolareita että antavat "pysyviä virtauksia", jossa ei risteyksessä ensin opportunistisesti odoteta että milloin saadaan hetki, josta seuraa hidastusta ja nopeutusta sisältäviä "ruuhka -aaltoja". Leveämmät tiet, ja tieverkon parantaminen tarjoavat lisääntynyttä kapasiteettia ja vaihtoehtoisia reittejä.

Kun taas itse katsoin ruuhkaa, ne näyttävät hauskoilta. Esimerkiksi työpaikan taukopaikan ikkunasta näkyy alamäkeen ruuhkaista tietä ja näkymässä on myös yksi Helsingin ruuhkaisimmista risteyksistä. Niiden kautta on tullut mietittyä ruuhkaa sovellettuina boidseina. Tämähän on Reynoldsin ohjelmoima parveilua käsittelevä dynaaminen malli: Siinä on tehty yksittäisiä pisteitä, jotka liikkuvat suhteessa toisiinsa. Niillä on siis ensisijaisesti paikka, nopeus ja suunta. Niillä on yksinkertaisimmillaan pyrkimys mennä lähelle toista parveilevaa toveria (mikä toteutuu autoilla, turvavälistä pitää muistuttaa koska ihminen haluaa ajaa toisen perässä että toinen ei kiilaa hänen ja edessä olevan auton väliin.). Ne pyrkivät myös olemaan ´törmäämättä, eli boidsit erkanevat jos jokin yrittää tulla liian lähelle (autoissa edessä oleva hidastaa, toinen ei aja iloisesti perään vaan pitää pienen turvavälin ja hidastaa itsekin.) Lisäksi boidesissa on taipumus mennä kohti paikallisten parvessa olevien keskipisteeseen ja taipumus ajaa kohti keskimmäistä parven jäsentä. Nämä eivät toteudu autojen kohdalla. Sen sijaan mutkikkaampien boidsversioiden maaliin pyrkiminen (autolla mennään usein paikasta A paikkaan B) ja halu kiertää esteitä (kuten autotien reunat) ovat osuvia. Tätä kautta ruuhkassa on kyse eräänlaisesta soluautomaatista, joka reagoi lähellään oleviin pisteisiin tiettyjen sääntöjen kautta. (Mistä on boidsejen kohdalla selvästi kyse.) Toki liikenne on mutkikkaampi. Esimerkiksi auton suuntaan ja nopeuteen voi vaikuttaa tavoite, ja ne voivat muuttua matkan varrella. Kun huomataan että piilolasikotelot ja -neste unohtuivat. Silti voidaan sanoa että liikenne "ulkoapäin tarkkailtuna ja mallinnettavana kohteena" liittyvät Swarm Intelligence:en. Liikenne toimii tietyllä tavalla vaikka sillä ei ole yksittäistä hallitsijaa. Sitä toki ohjataan muun muassa liikennesäännöillä ja tieverkoilla, mutta lopullinen ratkaisu on se kuskien päätösten summa, joka näissä raameissa - ja joskus hieman niiden ulkopuolellakin - sitten tehdään.

---

Tämä idea on saatu ruuhkassa. Ja sen esiversiolla on nukutettu ihmisiä. Jatkoversiota on tehty hiljaisuudessa. Mikä on luonnollisesti lohtua antava ja kanssaolijoille mukava asia.