Eri nimi ~ Olennaisesti erilainen!

Perussuomalaiset, etenkin Timo Soini, ovat pitkään muistuttaneet siitä että he eivät ole rasisteja. Sen sijaan he kertovat olevansa maahanmuuttokriittisiä. Tässä olennaisena perustelun osana on islamkriittisyys. Pohjasävy onkin, että islamin katsotaan olevan haitaksi yhteiskunnallemme. Tämä onkin astetta eri asia ; Nyky -yhteiskunnassa uskonnollisen luokittelun tekeminen on poliittisesti korrektimpaa kuin ihonvärin mukaan.

Tosin kun kuuntelee Hakkaraisen laukomia juttuja "Neekeriukoista", tajuaa - paitsi sen, että sanana "neekeri" on toisille humoristinen eikä yhtään pilkkaava ja toisille hyvinkin herjaava myös etenkin - että islam on liitetty hyvinkin vahvasti siihen korreloivaan ulkoiseen piirteeseen, eli ihonväriin. ~ Jos väkivalta liitetään korrelaatilla islaminuskoon ja islam taas liitetään korrelaatilla ihonväriin, voidaan aivan oikeasti vakavasti kysyä, että "miten niin ei rasismia".

Kuitenkin perussuomalaisten kohdalla on jossain määrin perusteltua sanoa että kyseessä ei ole rasismi, vaan islamkriittisyys. Asiaa voisi muistuttaa viittaamalla Theseuksen laiva -ongelman kohtaaminen. Kysymys on siinä että jos meillä laivaa korjataan osa kerrallaan, missä tapauksessa laivan identiteetti vaihtuu ; missä on saman ja samankaltaisen ero. Tämän tapainen ilmiö heijastuu myös analogisessa päättelyssä ; Sorites -paradoksissa pienten asioiden kasautuminen määrittää hienovaraisen identiteetin ; Esimerkiksi jos meillä on hiekkakasa ja siitä otetaan yksi jyvä pois, on vaikeaa sanoa monenko hiekanjyvän kohdalla se ei enää ole kasa. Kysymykseen törmää jos miettii missä on tuuhean tukan ja harvan tukan välinen raja. Ja kuinka paljon tarkalleen ottaen täytyy olla rahaa (montako euroa montako senttiä) että on rikas eikä vain varakas.

Pointtina on tietysti se, että usein eroja voidaan yrittää hävittää, ja toisinaan erot ovat olennaisia. Usein on esimerkiksi selvää että joku on rikas ja joku köyhä. Liukuvarajaisuus tarjoaa kuitenkin kikkailutilaa saivartelijoille.

Vastaavanlainen yhdistelemisvaikeus on löydettävissä teologisessa maailmassa. Se on itse asiassa olennainen hyvin monessa mielessä. Se heijastuu itse Jumala -käsitteeseen. Jokainen on sitä mieltä että esimerkiksi kristinuskon Elohim/Jahve on selvästi yhden validin Jumala -määritelmän mukainen. Samoin hindulaisten Krishna -jumala on selvästi yhdenlainen Jumalakäsitys (se, onko kyseessä väärä jumala tai epätosi jumala on tietysti erimielisyyttä).

Moni kuitenkin ajattelee - esimerkiksi Dan Brownin suosion vuoksi - että vapaamuurareilla ei ole Jumalaa, koska he kieltäytyvät nimeämästä sitä, määrittelemästä sen luonnetta, ja viittaavat siihen hyvin epämääräisesti esimerkiksi "suurena arkkitehtinä". Kuitenkin vapaamuurareilla on eriyttäviä rituaaleja, joiden nähdään auttavan illuminaatiossa, henkistymisessä, joka vastaa hyvin useiden uskontojen pelastuskäsitystä.

Vielä epämääräisemmäksi asia menee AA -kerhon kanssa. Siellä kun pitää antaa itsensä Jumaluudelle, joka on määritelty epämääräisesti itseä suuremmaksi voimaksi. Mukana järjesteömässä on kuitenkin henkisiä sävyjä liitettynä tähän ja itse asiassa ohjelma loppuu lähetyskäskyn kaltaiseen ohjenuoraan. Moni selittää että suuremmaksi voimaksi voi antaa vaikka tiilenpalan tai AA -kerhon itsessään. Kuitenkin on (a) vaikeaa ymmärtää miksi sitoutuminen tiiliskiveen olisi järkevää tai auttaisi tiellä tai miksi kukaan suostuisi sellaiseen (b) sitoutuminen seurakuntaan on yleinen uskonnoissa. Jumala jää esimerkiksi luterilaisuudessa melko tarkasti määrittelemättä. Siihen viitataan yleisessä hengellisyydessä varsin epäeksaktein käsittein.

Jossakin on tietysti raja. Vaikeutena on se, että AA -kerhon kohdalla rajanveto on vaikeaa tehdä. Vapaamuurarit taas voidaan nähdä selvästi uskonnollisena järjetönä jonka Jumalan nimi on "arkkitehti" samaan tapaan kuin Juutalaisilla on Jumalan nimi jota ei ääneen lausuta ja johon liitetään muuta salaista ja mystistä. Jumalan nimen paljastamattomuus ei siis ole olennainen Jumalakäsitteen tuhoutumiseksi. Jumala ei vaadi nimiviittausta ollakseen Jumala.

Kreationismin kohdalla tämä kysymys on tietysti legendaarinen. Sillä siinä missä kreationistit kiistivät olevansa uskontoa, Intelligent Designin kannattajat kiistävät olevansa kreationismia.

Kreationismi liittyy selvästi vahvasti sosiologisesti herännäiskristillisyyteen ja YEC -kreationismilla sillä on jopa sama pyhä kirja kuin kristityillä ja sitä tulkitaan samalla tavalla (ei ole ristiriitaa olla kreationisti ja fundamentalistikristitty). Joten vähintään YEC -kreationismi on uskontoa, jolloin ei voida sanoa että uskonto ja kreationismi olisivat toisensa poissulkevia tai että kreationismi ei olisi uskontoa. Kreationistit itse yleensä ajattelevat että jos jokin on todistettu luonnontieteellisesti, se ei enää voisi olla uskontoa. En toki ole sitä mieltä että tämä on kaiken kaikkiaan kovin hyvä perustelu koska
1: Kreationismi on pärjännyt tiedemaailmassa varsin huonosti. Se ei ole aktiivinen tutkimusohjelma, sen parista ei tule konetuliaseilla helposti tutkimusta. Se ei ole muutenkaan pärjännyt tieteessä.
2: Ja lisäksi jos Jumala osoittautuisi konkreettisesti todeksi, tieteelliseksi toimijaksi, olisi silloin tieteellisesti perusteltua mennä harjoittamaan uskontoa. Se, että Jumala on olemasa ei suinkaan tuhoa uskontoa, vaan päin vastoin se tekee uskonnosta rationaalista uskontoa. Jos kiistää sen että tieteellinen voisi olla uskontoa, kiistäisi suoralta kädeltä järkevän uskonnon mahdollisuuden. Itse en haluaisi tehdä näin, vaan ajattelen että järkevä uskonto olisi ihan oikeasti mahdollinen konsepti. (Joskaan ei ainakaan toistaiseksi tässä pyrinnössä onnistunut.)

Intelligent Design koostuu käytännössä kreationisteista. Usein he korostavat että he eivät ota kantaa maan ikään ja muihin kysymyksiin. Kuitenkin kreationismissa on muutakin kuin YEC -kreationismi. Perinteisen kreationismin sisällä on mukana myös sellaisia käsitteitä kuin raelilaisuus, jossa uskotaan avaruusolentoihin. Itse asiassa voidaankin sanoa että Intelligent Designin Jumalakäsitys on vastaavanlainen kuin vapaamuurareiden. Ja argumentitkin sille miksi se ei ole uskontoa, on olennaisesti samanlaatuiset. Jos piirretään uskomusympyrä, jossa kreationismin alla on alaosioita, jotka ovat yhdenlaisia tapoja olla kreationisteja, kuten YEC, OEC, raelilaisuus, ja piirretään ympäri piiri, on selvää että ei ole havaittavissa sosiologista käsitettä tai teoriaa joka olisi Intelligent Designiä mutta ei olisi kreationismia tai toisin päin.
1: Toki esim. YEC -kreationismilla on erimielisyyksiä OEC -kreationismin kanssa. Mutta onhan islamilla ja kristinuskollakin erimielisyyksiä monistakin asioista mutta ne molemmat ovat silti saman kattotermin "uskonto" alla. Eikä tätä kumota sillä että kasataan lista asioita joilla kristinusko on islamin kanssa erimielinen.
1: Yksi epäanalogia tosin löytyy ; Kreationistit kutsuvat itseään kreationisteiksi kun taas Intelligent Designin kannattajat eivät. Tästä päästään kuitenkin siihen miten Intelligent Designin ystävät käyttävät analogioita. He muistuttavat että analogioissa on aina jotain eroja. Siksi jos evolutionisti luettelee vaikka miten innolla sitä, miten eläin on epäanaloginen vaikka taskukellon kanssa ei kritisoi käytännössä mitenkään Intelligent Designiä. Erot eivät ole olennaisia. Vastaavalla perustelulla on likimain selvää että Intelligent Design on kreationismia. - Tai sitten ero on oleellisen pieni ja olematon, jolloin sillä ei pitäisi olla hirveästi merkitystä käytännön tasolla. Asioiden käyttäminen yhtenä ja samana ei itse asiassa olisi mikään mainitsemisen arvoinen virhe, jokin joka käytännössä on saivartelua.

Siksi se, että kutsuu Perussuomalaista natsiksi ei ole kauhean suuri virhe (kansallissosialistinen puolue, jossa isänmaallisuutta väritetään monenlaisilla asioilla, ja joissa syrjitään joko ihonvärin tai tähän ihonväriin vahavsti retorisesti korreloivan asian kanssa.) Ja jos kutsuu Intelligent Designin ystävää kreationistiksi ei tee edes lähestkään tämän suuruista virhettä.

Uskonnon määritelmästä ja sen käytöstä

"Uskonnot takaavat pelastuksen, uskovat tarkasti määriteltyyn Jumaluuteen ja käännyttävät uskonnottomia."
(Dan Brown, "Kadonnut symboli", sivu 38)

Yllä oleva Brownin määritelmä ei itse asiassa ole hänen keksimänsä, eikä totaalisen huono. Se näyttää kolme olennaista piirrettä, joista yhden puuttuminen tekee näkemyksestä pelkän ideologian. Ylläoleva lausunto on paitsi argumentti, se on myös kontekstissaan tärkeä strateginen veto ; Se liittyy kirjassa kohtaan jossa perustellaan miksi vapaamuurarit eivät ole uskonto. Se ei täytä yksiäkään ylläolevia ehtoja. Sen sijaan epämääräisten rituaalien tekeminen, salailu ja muut vastaavat piirteet, jotka mielikuvissa liittyvät uskontoihin, eivät ole oleellisia. Brown vertaa niitä liikesalaisuuksiin, jotka eivät tee esimerkiksi "Coca-Cola Companystä" uskontoa.

Tämä on nykyään hyvin yleistä, koska uskonto -sanalla ei ole enää mainosvoimaa. Uskonto -sanan brändi ei liity enää hengellisyyteen ja kauniisiin asioihin, vaan mielikuvat ovat painottuneet taikauskon ja irrationaalisuuden sekä moraalisuuteen kätketyn vallankäytön puolelle. Tämän henki on sen verran voimakas, että esimerkiksi valtava osa kreationistien argumentaatiosta perustuu siihen että he selittävät miten kirjaimellinen "Raamatun" tulkinta ei olisikaan uskontoa vaan tiedettä. Eräässä mielessä tämä "uskonto -leimasta irrottautuminen" voidaan nähdä jopa yhdeksi kreationismin "sosiologisista päämoottoreista".

Tämä onkin tärkeä työkalu, koska aivan samalla tavalla kuin uskonnosta irrottautuminen on strategisesti järkevää, on toisen näkemyksen leimaaminen uskonnoksi hyvin tärkeää. Siksi esimerkiksi yksi erikoisimmista asioista, joka on, on se into jolla uskovaiset yrittävät selittää miten "ateismi on uskonto". - Ja uskontoa käytetään kuin se olisi jotenkin huono asia.

Uskonto kulttuuriin vakiintuneena sanana, kommunikatiivisena terminä.

Ateismin liittäminen uskontoon on sinänsä hieman erikoinen temppu, koska kulttuurissamme sanalle "uskonto" on vakiintuneet tietyt merkitykset. Kieli taas on kommunikaatiota, joka perustuu juuri näihin sanojen sisältöjen merkitysten sopimiseen. Tässä mielessä se, että vakiokäytössä oleva sana irrotetaan käyttöyhteydestään, määritellään uudestaan ja liimataan eri paikkaan, vääristää ymmärtämistä. Tämä temppu estää rationaalisen keskustelun, ei siksi että se olisi automaattisesti epäloogisuuteen johtava, vaan sitä kautta että se estää sen "keskustelun". Jos sanat ja sisällöt ovat erit, ei ajatus välity. Yhteiskunnallisesti ja arkikäytössään sana "uskonto" on juutalais-kristillisessä kontekstissa kehittynyt yleissana, joka viittaa deistiseen/teistiseen maailmankuvaan, johon liittyy instituutio. Sana on niin vakiintunut että normaalissa arjessa sanomaa ei käytännössä voida ymmärtää, jos se uudelleenmääritellään. Mielikuvat tähän vakiintuneeseen sanaan ovat niin voimakkaat.

Beardsleyjen uskonto

Filosofisesti asiaa voidaan tietysti lähestyä erilaisten määritteiden kanssa. Mutta silloinkaan "ei voida tehdä ihan mitä tahansa". Tyystin toisenlaisen näkemyksen tulee Beardsleyjen (Monroe & Elizabeth) kautta. Heille uskonto antaa vastauksia tiettyihin kysymyksiin. Heillä uskonnollisia kysymyksiä on viisi, ja jokainen uskonto vastaa niihin - kenties eri tavoin ja eri vastauksin, mutta vastaa niihin yhtä kaikki:
1: Metafyysinen vastaus, jolla uskonto kertoo mitkä ovat ihmisen perustavanlaatuiset piirteet.
2: Metafyysinen vastaus jossa uskonto määrittää mitkä ei-inhimillisen todellisuuden piirteet ovat tärkeimpiä inhimillisen elämän kannalta.
3: Eettinen vastaus jolla uskonto kertoo ihmisen ja maailmankaikkeuden luonteen pohjalta myös siihen, miten ihmisen tulee elää.
4: Eettinen vastaus jossa uskonto kertoo käytänteistä joita noudattamalla ihminen elää oikein.
5: Epistemologinen vastaus jossa oikeat toimintatavat rakentuvat metodiikaksi.

On tärkeää huomata, että rakennelmalla on yksi lisäoletus ; Uskonnon vastaukset ovat tietyssä järjestyksessä, joka on perusluonteeltaan itse asiassa hierarkinen ; Jokainen vastaus rakentuu edellisten varassa saatujen vastausten pohjalta soveltaen. Vastausluonteesta huolimatta ei suinkaan ole niin että uskonto kieltäisi "mysteerin" ; Pikemminkin on niin että vastaus voi pitää sisällään mysteerisyyttä valtavastikin ; Metafyysistä mysteeriä voidaan lähestyä okkultisin keinoin. Siitä ei ehkä tiedetä kaikkea, mutta siitä tiedetään jotain (esimerkiksi sen olemassaolo), ja sitä pyritään lähestymään metodein.
1: Uskonto on siis näiden kysymysten kannalta koherentisoitu. Se ei siis ole ristiriitainen järjestelmä. Toisaalta tämä määrittely pakottaa uskonnon ihmisten ajattelua ja toimintaa ja mielipiteitä ohjaavaksi valtapeliksi.

Ateismiin tämä uskonnon määritelmä sopii huonosti, jopa harmittavan huonosti. Sen sijaan vapaamuurarit ovat kovilla. Vaikka he ovatkin Jumalan määrittelyssään epämääräisiä, heillä kuitenkin on vastaukset juuri näihin kysymyksiin.

Alstonin uskonto

Pohjalle voidaan ottaa myös William Alstonin uskontokäsitteen, joka on ominaisuuslista. Tapa jolla asioita listataan on kuitenkin tietysti paljon hienostuneempi kuin Brownin esittämä. Se ei esitä Brownin tapaan "välttämättömiä ehtoja" vaan perustuu "piirteisiin", joita kaikkia ei tarvitse olla ollakseen uskonto. Eikä se vaadi vastausta kaikkiin tiettyihin kohtiin kuten Beardsleyillä. Ominaisuuksia on myös aika paljon, joten mukaan tulee monenlaista kirjoa jolla voi olla uskonto. Tämä uskontokäsite ottaa näin ollen sisäänsä laajan kirjon "uskonnoiksi" ja siksi jos haluaa sanoa jotain "uskonnoksi" käyttääkin helposti juuri tämänlaista määrittelytapaa. Alstonin lista on seuraava:
1: Usko yliluonnollisiin olentoihin.
2: Erottelu pyhien ja maallisten asioiden välille.
3: Pyhiin asioihin liittyvät rituaaliset toimet.
4: Tietyt tunteet, joita ovat esimerkiksi kunnioittava pelko, tunne mysteeristä, syyllisyydentunne, palvonta jotka nousevat esiin rituaalia harjoittaessa ja jotka liitetään yliluonnolliseen - esimerkiksi selityksenä tunnemuutokseen voi olla kommunikaation kautta saatu vastaus.
5: Moraalikoodi, jonka nähdään olevan yliluonnollisen persoonan antama.
6: Rukoukset ja muut "ihmisen yksin tekemät" toimet jotka nähdään luonteeltaan kommunikatiiviseksi.
7: Maailmankuva, jossa ihmisellä on paikka universumissa ja jossa yliluonnollinen täsmentää ihmisen roolin siinä.
8: Yksilö on kokonaisvaltainen järjestelmä, jossa hän järjestää elämänsä, toimintansa ja ajattelunsa maailmankuvansa perusteella.
9: Yllä olevia asioita ylläpitää sosiaalinen järjestelmä, jossa toisia ohjataan, komennetaan tai kannustetaan kohti tätä tiettyä järjeselmää, pysymään siinä ja noudattamaan sitä tarkemmin.

Yllä oleva on ikävä Dan Brownin vapaamuurareille, mutta ateismin kohdalla se ei tietysti viittaa kohti uskontoa. Itse asiassa tämä on siitä erikoinen määritelmä, että ateismi on sen parissa vielä huonommin uskontoa kuin Brownin (jonka ehtoja se ei täyttänyt kuin osittain.) Voidaankin sanoa että avoiminkaan uskonnon määritelmä ei saa uusateismista kovinkaan hyvin uskontoa ; Mutta sen sijaan jotkin buddhalaisuuden jumalan olemassaolon kieltävät suuntaukset täyttävät uskonnon kriteerit.

Loppukaneetti : "Kyllä kansa tietää".

Lopuksi voidaankin vain miettiä että miksi "uskonto" -sanalla sitten on huono leima? Kenties siksi, että uskonto on näkynyt kulttuurissamme ja ihmiset tietävät miten se ilmenee ja miten se on vaikuttanut ja vaikuttaa. Tässä mielessä uskovaiset ovat itse pilanneet uskonto -sanan sisällön. Ja yrittävät nyt erkaantua tästä painolastista ja liittää sen muiden kannettavaksi. Minusta on sen sijaan ihan oikein ja reilua että "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."